Koirat.com

^Viettää kristitytkin juhannusta - ja se se vasta on pakanallinen juhla, Johannes Kastajan päivä my ass - joten on jotenkin turhaa syyllistää ateisteja kirkollisten juhlapyhien viettämisestä. Sitä paitsi, valtiolliset vapaapäivät on nyt vähän eri asia kuin kaste tai kirkkohäät, ensimmäiseen tulee käsky ylemmältä taholta ja jälkimmäisen saa ihan itse valita. Kulttuuria sekin, tosin vähän vähemmän leimaavaa kuin kirkkohäät tai kaste. Tai voisin mäkin mennä kirkossa naimisiin, kuten missä tahansa kauniissa rakennuksessa, jollei se nyt olis meiltä pakanoilta pois rajattu.

Tulen minäkin kantamaan korteni kekoon.

Meillä mieheni ei ole koskaan kuulunut kirkkoon, itse taas vähän niin kuin tavan vuoksi olen kuulunut kirkkoon, rippikoulun käyneenä.

Kuitenkin kun alkoi puhe olla, että menisimme naimisiin, kävin eroamassa kirkosta (olisi senkin asian tosin voinut hoitaa jo ajat sitten), ja maistraatissa tapahtui vihkiminen.

Lapset eivät myöskään kuulu kirkkoon, saavat itse sitten päättää kun aika koittaa. Ristiäisiä ei siis ole vietetty, vaan semmoset pienet nimiäiset läheisten ollessa paikalla.

Äläs nyt, ei ole kukaan ketään syyllistänyt. Itse luokittelen itseni agnostikoksi jos nyt johonkin lokeroon pitää sulloutua - eli en siis ole tippaakaan uskonnollinen, mutta voisin mennä naimisiin kirkossa koska se on perinteinen suomalainen tapa. Jos se tekee minusta tekopyhän, tehkööt. Ei ne siitä kylillä puhu eikä siitä sakkoa jaeta

Muoks, eikä tällä nyt ollut tarkoitus korostaa mun kantaani jonain faktana tai oikeana tapana, vastasin vain edelliseen viestiin koska arvelen monen suomalaisen ajattelevan näin.

Olen naukusen kanssa samoilla linjoilla, enkä kokenut tapakristittynä tai pakanana olemista mitenkään syyllistäväksi - itse lukeudun "tapakristittyihin" :) Enkä koe olevani tekopyhä, vaikka ilmeisesti osa niin meikäläisen kaltaisista ajatteleekin.
Vaikka kirkko on aiheuttanut maailmassa paljon pahaa, enkä jumalaan sen erityisemmin usko, pidän silti nykyaikaisen kirkon toiminnasta. Rippileirit + nuorisotoiminnasta, kirkot ja hautausmaat koen kauniiksi, juhlat ja perinteet... Olen siis eräänlainen kannatusjäsen

^^Mutta onko se tosiaan suomalainen tapa, vai uskonnollinen tapa? Jossain määrin kansallisuus ja uskontokin kulkevat käsi kädessä, varsinkin näin heterogeenisessä maassa kuin Suomi. Eihän se silti sun henkilökohtaista tuntemusta muuta, mutta suuremmassa kontekstissa näyttää erilaiselta.

Ja pahoittelut tosta syyllistää-verbin käyttämisestä, ei oltu tarkoitettu ihan niin iskevästi suoraan sinulle vaikka tekstiisi viittasinkin. Sellaisiakin ihmisiä kun tiedän olevan, joiden mukaan uskonto ja siihen kuuluvat erivapaudet ovat vain uskovaisia varten, vaikka niiden merkitys laimentuukin päivä päivältä. Perinteissä ei ole mitään vikaa, mutta koska maailma elää, pitää niiden perinteiden "alkuperäisten omistajien" osata varautua myös siihen, että ne perinteetkin elävät.

*muoks* Toinen väksy, ja ^:
Tämä on nyt mun henkilökohtainen mielipide että älä hermostu, mutta...
Kyllä musta on jotenkin hassua, melkein tyhmää, tukea rahallisesti jotain sellaista instituutiota, jonka pyörittämiä hyviä puolia pystyisivät myös muut tahot hoitamaan jopa ilman sitä uskonnollista glooriaa. Kirkon suurin hyve onkin ehkä se, että se on ottanut hoitaakseen paljon sellaisia asioita, jotka eivät muille tahoille "kelpaa" - juur kuten nuorisotoiminta. Hautausmaatkin ymmärrän lähinnä sen takia, että ne on yleisesti perustettu kirkkojen liepeille, mutta en mä kyllä näe itseäni haudattavan "siunattuun maahan". Mulle uskonto itsessään on lähinnä suuri vitsi, joka on ominut omiksi ohjeistuksikseen sellaisia asioita, joihin jokainen selväpäinen ihminen kykenisi myös ilman korkeamman johdatusta. Ja pahoittelut vielä jos tämä jotain loukkaa, mutta käypä ainakin selväksi.

Tajusin jälkeenpäin että tosta mun viestistä saa helposti sen kuvan että oon Jessen porukoissa... No, ens kerralla tarkemmin

^^

En loukkaanu, enkä koe olevani uskovainenkaan . Sanot, että muutkin tahot voisivat ottaa asioita hoidettavakseen, toki voisivat jos pennosia riittäisi. Vaan kun rahaa ne muutkin tahot toimintaansa kaipaavat ja suomalaiset suhtautuvat kaikkiin uusiin maksuihin, jotka heitä eivät suoraan liikuta, melkoisen kriittisesti. Tukemalla kirkon toimintaa näissä asioissa edesautan asiaa edes pikkuisen ja samalla saan ne tapakristityn kirkkohäät
Ja siunatusta maasta en tiedä, mutta nättejähän nuo kirkkomaat ovat kävelläkin. Puutarhurointikaan ei ole ilmaista vaan jostain senkin henkilön palkka tulee, kenties sitten meikäläisen taskusta?

Joulu, juhannus, pääsiäinen yms. juhlilla on kyllä se uskonnollinen alkuperä, mutta nykyään ne ovat mielestäni enemmänkin kulttuuriin sidonnaisia. Ovathan länsimaiset arvotkin aika pitkälti kristinuskoon perustuvia, muttei silti tarvitse olla uskovainen, jotta ne itselleenkin omaksuu.

Tuo kirkossa naimisiinmeneminen ja lasten kastaminen ei taas ole mielestäni pelkkä tapa. Siinä aktiivisesti tehdään jotain Jumalan edessä ja lapset halutaan kasteessa liittää Jumalan seurakuntaan (tai jotain sen tapaista). Kyse ei siis ole pelkästä tavasta. Ymmärrän kyllä sen, että halutaan viettää häät ja viettää nimiäiset, mutta voihan ne tehdä muuallakin kuin kirkossa jos ei kerta usko Jumalaan tai kirkkoon.

Mitä kristillisiin tapoihin, juhlapäiviin jne tulee, niin ne kaikki ovat olleet olemassa ennen kristinuskoa. Kristinusko on vain kaapannut ne omiin tarkoituksiinsa. Uhripaikkojen (karsikot, uhrikivet jne) päälle on rakennettu kirkkoja ja hautausmaita, ja uhrilähteet hävitetty. Joulu, pääsiäinen, juhannus, adventti, nämä kaikki on otettu kristilliseen käyttöön ja niiden alkuperäiskäytöstä on rankaistu jopa kuolemalla.

Ehtoollinen on tullut tavasta, jossa tietyissä, kristillisten piirien pakanallisiksi nimeämissä "uskonnoissa" on kirjaimellisesti syöty joko kuolleen läheisen tai uhrin lihaa. Luomiskertomusta myöten kaikki on omenoineen ja käärmeineen kaapattu näiltä "pakanoilta".

Jokaisen joulun aikaan paheksutaan sitä, kuinka maalliseksi joulut ovat muuttuneet lahjoineen ja juhlineen. Kuitenkin evankeliumissa (oliko se nyt Johanneksen vai kenen), retostellaan sillä kuinka hienoja lahjoja päivänsankari sai, kultaa suitsukkeita ja mirhaa. Jos joidenkin maiden kuninkaallisten edustajat lähtisivät tervehtimään uutena messiaana pitämäänsä tulevaa kuningasta, niin eivät nämä lahjat mitään "stokkan hajutestereitä" olisi. Että tälle tasolle lahjat nyky jouluissa sentään harvoin yltävät!

^ Mielenkiintoista.

Aberkioksen kirjoitusta komppaillen; jouluakin juhlittiin ennen kristinuskon tuloa Suomessa, tosin nimenä kulki talvipäivänseisauksen juhla tai kekri. Juhannus oli keskikesän juhla ja syksyllä sitten vietettiin sadonkorjuujuhlaa. Keväällä sitten oli kevääntulon juhla, jolloin kylvöt voitiin aloittaa.
Kristinuskon juhlat on sopivasti laitettu samoihin ajankohtiin kuin jo valmiit suomalaiset pakanajuhlat, liekö sattumaa vaiko suunniteltua.

^ Eikö kekri oo just sadonkorjuujuhla?

^ Mäkin muistelisin että kekri liittyi nykyiseen pyhäinmiestenpäivään. Muinaiskelttien Samhain.
Itse asiassa olin juuri ottamassa esille tämän pointin varastetuista juhlapyhistä, mutta Aberkios ehtikin ensin. Ja muisti vielä yksityiskohdatkin paremmin.

Kyllä mäkin joulua "vietän", vaikka ihan umpipakana olenkin. Meillä ei muistella Jeesusta tai lueta evankeliumeja (joku saattaa tietysti itsekseen muistella tai lueskella, mistäs minä tiedän), mutta syödään perinteisiä suomalaisia jouluruokia, vietetään aikaa perheen kesken ja otetaan rennosti. Pääsiäistä en ole viettänyt mitenkään, mitä nyt mukulana askartelin tipuja ja maalasin munia. Pääsiäisenä iloitaan vaan 2 ylimääräsestä vapaapäivästä.

Minua on aina ihmetyttänyt, että saatananpalvojat, niin wannabet kuin tosimieliset, käyvät kaatamassa hautakiviä ja tuhrimassa niitä. Kristinuskolla ei ole hautausmaihin uskonsidosta, sillä kristinuskon mukaan ruumis on vain kuori, jonka ainut tehtävä on toimia sielun asuinpaikkana. Kun ruumis on kuollut, se on tehtävänsä tehnyt.

Hautausmailla on ollut niihin aikoinaan liittyneiden riittien vuoksi pakanallinen "rasite". Itse asiassa on kyseessä ainoa pakanuuden traditio, jota kirkko ei ole täysin pystynyt integroimaan omaan ytimeensä. Toisin kuin vanhat pakanalliset juhlat, joille on annettu uusi merkitys kristittyjen juhlapäivinä (joulu, juhannus, pääsiäinen jne). Hautajaisiin liittyy tosin ruumiin siunaaminen, ja hautausmaa on uskonnollisin menoin siunattu ja liitetty seurakunnan yhteyteen. Mutta kaikki se mitä hautaansiunaamisen jälkeen tapahtuu, on monella tapaa kirkon tavoittamattomissa.

Hautausmaat on liitetty fyysisesti kirkon läheisyyteen kahdesta syystä; ensinnäkin ne ovat lähellä kirkkoa siellä tapahtuvaa siunaamista silmällä pitäen. Toiseksi; kirkon yhteydessä olevaa hautausmaata on voitu valvoa niiden pakanallisten toimintojen varalta, joita hautausmaihin on pakanuuden ajoilta asti aina liittynyt. Todellinen valvonta on ollut nimellistä ja lähinnä siinä on luotettu "jumalan valvovan silmän" vaikutukseen.

Vieläkin on nähtävissä, etenkin ortodoksisilla hautausmailla, merkkejä eräänlaisesta uhrikäytännöstä ja vainajainpalvonnasta. Hautamuistomerkeissä ja haudalla on vainajan kuvia, helyjä, kukkia, muistoesineitä, kynttilöitä jne. Joillekin haudoille viedään säännöllisesti ruokaa. Siellä käydään perhekunnittain "hengailemassa" ja kertomassa perheen suru- ja ilouutiset yms. Luterilaisilla tämä hautausmaakulttuuri on hillitympää ja kaavamaisempaa, rajoittuen hautamuistomerkin lisäksi kukkiin ja juhlapäiväkynttilöihin. Näilläkin on jonkin asteisia merkkejä palvontamenokäyttäytymisestä havaittavissa, mutta huomattavasti lievempänä kuin ortodoksisessa kulttuurissa.

Se, että haudat ja hautausmaat nähdään jonkinlaisena kristinuskon ilmentymänä, jota vastaan hyökkäämällä haavoitettaisiin jotain kristinuskon ytimestä, on siis käsittämättömän suuri harha!

Lehdissä ilmoitellaan säännöllisesti kuvien kanssa, kuinka tyttäremme sai kasteessa nimen Unelma Anelma, tai poikamme kastettiin Kaino Uunoksi. Fakta on kuitenkin, että kasteella ei oikeasti ole mitään tekemistä nimen antamisen kanssa.

Oikeasti homma menee niin, että lapselleen nimen antavat lapsen vanhemmat, jotka ilmoittavat kasteen suorittavalle papille valitsemansa nimen. Tällä nimellä lapsi sitten merkitään seurakunnan jäseneksi. Kastejuhlan tarkoitus on lapsen liittäminen seurakunnan jäseneksi, ja tähän tarvitaan tietenkin lapsen nimi. Kasteen tarkoitus ei suinkaan ole toimia "nimenantojuhlana". Kastejuhlan sellaisena pitämistä voidaan pitää kerettiläisenä!

Papille tosin on valtiovallan toimesta asetettu velvoite huolehtia siitä, että lapsen nimi täyttää nimilain asettamat vaatimukset, kuten: tytön nimeä ei anneta pojalle ja päinvastoin, nimi ei ole vastoin hyviä tapoja, nimi ei sisällä erillisiä kirjaimia tai numeroita yms. Tämä "ei kirkollinen" tehtävä on annettu kasteen suorittavalle papille käytännön syistä, sillä lapsen nimi on monesti salaisuus kastetoimitukseen asti. Tämän laillisuusvelvoitteen voisi kyllä hoitaa kuka tahansa kirkkoherranviraston virkailija, mikäli lapsen nimi ilmoitettaisiin virastoon aina ennen kastetoimitusta.

Joulu on taas, joulu on taas jne, ainakin pian.

Näkyi tuossa äsken mainos tulevasta joululauluohjelmasta. Siinä laulettiin Vesa-Matti Loirin tutuksi tekemää ja 1988 levyttämää, tuttua ja suosittua joululaulua "Sydämeeni joulun teen" (säv. Kassu Halosen ja san. Vexi Salmen).

Kirkkoa on viime aikoina boikotoitu, tai tälle boikottia vaadittu, eri ryhmittymien toimesta. Tämä skaala on ollut laaja, käsittäen ihmisiä ja ryhmiä ultraliberaaleista fundamentalisteihin. Mutta osaa boikotin käytön kirkkokin pappeineen ja piispoineen.

Takavuosina joissakin seurakunnissa papisto asetti kirkossa pidettävän joululaulukonsertin ehdoksi, että siellä ei esitetä mainittua Sydämeeni joulun teen -laulua. Näistä uhkavaatimuksen saaneista oli tiettävästi ensimmäinen juuri Vesku Loiri, mutta muutkin artistit ovat saaneet ympäri Suomen samanlaisia ehtoja konserteilleen. Myös pappien ja ainakin yhden piispan lausunnoissa on todettu, että kyseinen laulu on raamatun vastaisena vähintäänkin ei-toivottu, jos ei suoranaisesti kiellettävä.

Kyseisessä laulussa se raamatun vastaisuus, hengen ja kirjaimen, tulee kuulemma ilmi jo laulun nimestä. Näiden kirkon edustajien mukaan kukaan ei voi tehdä sydämeensä joulua, se annetaan ylhäältä, jos annetaan. Että silleen!

Nyt, kaiketi, papeilla ja piispoilla on ollut muutakin ajateltavaa kuin joululaulujen kerettiläisyys. Verotulot vähenevät, seurakuntien kulut kasvavat, osa kirkoista jää seurakuntien yhdistyessä vaille käyttöä (jos sitä nyt on pahemmin ollut ennenkään) ja ne loputkin hajoavat ja homehtuvat käsiin. Vai olisiko ilmassa luovuttamisen henkeä, kun näistä esityskielloista ei ole viime aikoina kuultu?

Maailma muuttuu ja sen mukana uskonnot. Minusta on sinällään turha lähteä kitisemään siitä, miten asiat oli ennen ja toisaalta tällä periaatteella on käsittämätöntä kuinka jäljessä jotkut "uskonjohtajat" ja sitä myötä uskonnot laahaavat.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen uskokoon mihin uskoo ja jos kuuluu johonkin uskontoon, niin sitten kuuluu ja noudattaa sen "sääntöjä" tai sitten tekee jotain vaikuttaakseen asiaan. Kirkosta eroaminen on ihan tyhmää vain siksi, että haluaisi vaikuttaa uskontoonsa. Kirkollisvaaleihin voi osallistua itse tai ainakin vaikuttaa äänestämällä, samoin voi osallistua myös oman seurakuntansa toimintaan. Jos taas ei usko siihen mihin luterilainen kirkko uskoo, niin en ymmärrä miksi kuulua siihen. Varsinkin, jos kirkko tukee/kannattaa arvoja, mistä ei itse pidä. Kuulumalla muuten vaan kirkkoon tukee mielestäni ajatusta valtionkirkosta (anteeksi, kansankirkko on toki oikea ilmaus), eli siitä ettei uskontoa tosiasiassa pidetä irrallisena Suomen valtiosta.

Sitten päästään tietysti keskusteluun siitä, mikä on uskonnollista ja mikä vain osa "Suomen kulttuuria". Esim. vaikka Suvivirsi on oleellinen osa kevätjuhlaa, se on virsi. Voidaanko siis ihan rehellisesti sanoa, että Suomella ei ole valtionkirkkoa, mutta virsi nyt vaan kuuluu koulun päättäjäisiin? Joka syksy esim. myös yliopiston avajaisiin kuuluu jumalanpalvelus ja papit koulutetaan uskonnollisesti sitoutumattomassa oppilaitoksessa? Kai tämä on ihan ok "kulttuurin nimissä" ja eihän näihin tapahtumiin ole pakko osallistua. Itse olen pienestä asti istunut (joskus yksin, joskus kaksin) käytävässä aamunavausten aikaan, en ole "päässyt" mukaan joulukirkkoon tai "kevätkirkkoon", en ole osallistunut uskonnollisiin esityksiin ja aina uskonnontunnin ajaksi viettänyt aikani mitä omituisemmin järjestetyissä elämänkatsomustiedon tunneilla. Pääkaupunkiseudulla tilanne on varmasti hieman erilainen, mutta pienemmissä kylissä/kaupungeissa taitaa edelleen olla aika suuri osa ihmisistä kristittyjä. Voin sanoa, ettei ala-asteikäisestä lapsesta tunnu kovin kivalta olla aina se, joka ei nyt saa osallistua tähän tai tähän. Minkäs teet, jos vanhemmat niin haluaa. Ja, mikä hauskinta, vaikka tiedän miltä se tuntuu, oma lapseni ei tule osallistumaan uskonnollisiin juttuihin vaikka tilanne olisi sama kuin silloin kauan sitten. Hän saa sitten aikanaan itse päättää mihin uskoo ilman että joku on jo kertonut hänelle miten asiat ovat oikeasti.

Tiedän, ettei ole helppoa erottaa uskonnollisia juttuja kulttuurista, eivät nämä ole helppoja kysymyksiä. Kunhan tuli nyt vaan mieleen tässä kirjoitellessa.

Tekee mieli laittaa tänne äsken käyty FB-keskustelu. A opiskelee teologiaa, B on kuulunut koko ikänsä väestörekisteriin, opiskelee filosofiaa. Ja minä olen minä

A jakaa linkin: Valepappi tunkeutui asuntoon

B: jos olis vaikka skitsofrenia tuommosella huijarilla nii sithän ei vois aivokuvantamisellakaan varmistua että uskooko se nyt siihen institutionalisoituun 'oikeaan' mielikuvitusolentoon.

A: trololo sullekin vaan, ehkä tässä tapauksessa "vale"-pappi tarkoittaa sitä ettei ole pappisvihkimystä ja töissä kirkolle. Kannattaa muuten vielä harkita sitä ottaako teologiaa sivuaineeksi, ei kannata jos ei nappaa

Pitäisihän uskonnottomankin Suomessa eläneenä tajuta, ettei tuon artikkelin kuvailema toiminta ole lainkaan papille ominaista

B: nojoo vähän trollia ehkä oli ilmassa. Mutta kieltämättä olisi mielenkiintoista kuvata miten usko ilmenee aivoissa.

A: tuota aihetta on tutkittu jo aika laajasti (http://en.wikipedia.org/wiki/God_helmet), tulokset ovat melko ristiriitaisia tosin (eroavaisuuksia kun mittauksia on tehty Kanadassa vs Pohjoismaissa, pohjoismaissa tutkimusta johti kuiten joku "kiihkovapari"=vakaumuksellinen ateisti, kanadalainen tutkija taas ei kuvaile itseään "uskovaiseksi" vaan mieluummin "hengellisesti orientoituneeksi", eli mikään fundamentalisti ei ollu kyseessä), ainut mitä voidaan sanoa on että uskonnolliset kokemukset ovat (ylläripylläri) yhteydessä aivotoimintaan

Minä: Vähän kaukaa haettua tähän asiaan miten usko ilmenee aivoissa. :-D Kauhea uutinen, koska papillahan on hirveästi auktoriteettia ja niihin luotetaan yleensä varauksetta. Ei mitään hyvää mainosta siis kirkollekaan.

B: Sitäku on tarpeeksi neuropsykan kirjassa nenä kiinni nii syntyy illuusio että kaikkea olis kiva mitata aivovasteiden osalta. Lähinnä tuo kait trolli oli, mutta onkait se ongelmallista jossei voi erottaa valepappia oikeasta. Ja vaikka oliski pappi nii voihan siltiki kusettaa. Monet vanhuksethan antais vaikka munuaisensa ku pappi pyytäs käsi raamatulla.

Minä: Eikä se ole vain vanhusten juttu. Musta uskonto on moniselitteinen juttu. Munkin piti ajat sitten (lue: vuosia sitten) erota kirkosta, mutta jätin tekemättä, koska halusin antaa asialle aikaa. Koska jokin perimmäinen juttu mättää. Mulla itsellä ärsyttää kun ihmisiä leimataan 'uskovaisiksi' kun uskontoja itsessään on lukemattomia, tai että pilkataan ihmisiä 'lestoiksi' vaikka kyseessä on jokaisen henkilökohtainen, oma asia. Mitä se pilkkaaja, stereotypian heittäjä tietää yhtään mitään toisen maailmankatsomuksesta ? Sitä paitsi, ainakin kristinuskoon liittyy todella hyviä, perimmäisiä arvoja. Minkä hemmetin takia ihmisiä pitäisi laittaa muottiin? Ja viimeisimpänä esimerkkinä: Soini. Eduskuntavaaleissa toki oli aiheetonta vetää Soinin aborttivastaisuus esille, koska katolilaisuus on hänen henkilökohtainen valintansa, ei koko puolueen lähtökohta. Nyt taas presidentinvaaleissa, jossa kyse on enemmän yhdestä henkilöstä, asia on luonnollisesti toinen.

Jopa täällä Brittilässä, kun tuntuu että 90 % nuorista kuuluu vain väestörekisteriin, minua, tapauskovaista, pidetään todellisena jeesustelijana. Vaikka en itseäni sellaisena näe, mielestäni kirkolliset asiat ovat tietyllä tapaa pyhiä. On väärin mennä osoittelemaan sormella vain koska ei tiedä. On väärin pilkata jotain sellaista, mikä toisille saattaa merkitä elämän tärkeintä asiaa: "heh heh hee, palvot tuota typerää jumalan kuvaa ja laulat hengellisiä lauluja kirkossa.." So fucking what? No, itse en ihan tälle tasolle nouse, mutta ihan periaatteesta varmasti menen katedraaliin jouluaattona kuuntelemaan kristillisiä joululauluja, vaikka onkin vain kerran vuodessa.

Tulipa pitkä sepostus. Mutta summa summarum, eniten minulla ärsyttää se, että ihmisiä ei voida pitää poliittisesti valveutuneina, fiksuina ja kouluttautuneina, jos kuulutaan kirkkoon - ei nyt sen uskonnon tarvitse tarkoittaa, että välittömästi pidetään kreationismia ainoana oikeana teoriana, tai että ulkomaansuhteita tärkeämpi asia on lähetystyö.

B: kuinka pitkälle voi vaan uskoa, ilman että se menee ristiriitaan tieteelliseen maailmankuvaan nähden? mihin kaikkiin asioihin riittää vain usko, perusteluiden/tieteellisen näytön sijaan.

Kivahan se on jos johonkin uskoo. Minusta vaan tuntuu että asiat mitä tiede ei voi (ainakaan vielä) selittää, pistetään sitten uskonasioiksi. Sitä kautta syntyy dogmaattista suhtautumista näihin asioihin, mikä ei kovin edesauta näiden asioiden kyseenalaistamista ja tutkimista. Tietenkin jos pysyy järki mukana niin uskontohan voi antaa paljon ihmiselle.
Jos joku kieltäytyy jotain näkemästä/tekemästä uskontonsa vuoksi niin omapa on tappionsa/voittonsa. Se että muut suhtautuu tähän oudoksuen ei pitäis olla mitenkään yllättävää, saati haitallista. Lähtekööt omista premisseistään jossei tieteen premissit kelpaa. Toisaalta olishan se kiva että ihmiset olis rationaalisia ja pyrkis objektiivisuuteen, mutta harvoinpa se toteutuu, edes tieteen piirissä.
Porsaita äidin oomme kaikki. Joku päätyy kuitenki joulupöytään lopulta.

Minä: Tieteellinen maailmankuvakin, mitä ikinä nyt tarkoittaakaan, on vain yksi teoria. Toki varmasti esim. suhteellisuusteoriaa on yritetty kumota vastateorioilla niin monta kertaa, että sen luotettavuus kasvaa. Tiede on siis varteenotettavaa, mutta ei välttämättä kerro kovinkaan paljon maailmasta. On yksinkertaisesti liikaa tutkittavaa. Ei pitäisi siis ajatella vain, että on mustaa ja valkoista. Varmasti on myös asioita, mitä tieteen keinoin ei pystytä selittämään. Teoria ei tarkoita ylivaltaa. Teoria ei tarkoita oikeaa. Ehkä todennäköistä? En tiedä. Minun suurin ihmetykseni ihmiskunnassa on vastakkainasettelu: kaikki pitää nähdä voimina ja vastavoimina, minun näkemyksenä ja sinun näkemyksenä, oikeana ja vääränä, todistettuna ja kenties-ei-vielä-todistettuna. Miksi ei voida puhaltaa yhteen hiileen, ja tuumailla yhdessä ? Koska uskonnon perimmäinen lähde ei ole koskaan ollut se, kuinka tieteellisesti se on totta, vaan miltä se tuntuu: toisille se antaa enemmän toivoa ja lohdutusta. Toki ymmärrän sunkin pointin: toiset myös uskontonsa nimissä valitsevat laput silmillä kulkemisen ja sulkevat niitä ovia. Se ei tarkoita, että kaikki tekevät niin. Ja on väärin olettaa, että mitä tiede ei ole vielä tutkinut, menee suoraan uskonnon piikkiin. Höpö höpö. Edelleen musta tuntuu, että nämä kaksi aihealuetta mitä suuremmissa määrin jo leikkaavat toisiaan ja tulevat limittäin, koska uskonnon merkitys on ollut jo kauan muuttumassa.

A: Lyhentäen:Tieteellä ei ole valmiuksia eikä tarkoitustakaan selittää kaikkea. Eikä usko/tiede ole toistensa poissulkevia kokonaisuuksia. Uskonnollisten ihmisten näkeminen yksinomaan tiedettä vastustavina maapalloa pannukakkuna pitävinä on ahdas ja vääristelty näkökulma. Mielestäni nykyään ei kunnioiteta tarpeeksi toisten vakaumuksia, mikä olisi suotavaa koska toisella lailla ajattelevia ihmisiä on kuitenkin melko paljon, ja niiden kaikkien leimaaminen harhaisiksi ja tietämättömiksi erilaisuutensa vuoksi on silkkaa rasismia.

Minä: Hyvä A ! Olen aivan samaa mieltä. Itseäni kiinnostavat uskonnot sen verran, että yritin tunkea niitä kurssitarjottimeen, mutta eivätpä mahtuneet. Tylsää. Mutta juurikin tuo, että uskontoa ja siihen tukeutuvia syyllistetään enemmän ja enemmän, eikä vähiten vaikkapa USA:n päästään repimässä terrorismin vastaisessa sodassa.

Se pelko on jännittävä asia. Varsinkin erilaisuutta kohtaan !

Huomenna on sitten taas loppiainen.

Evankelisluterilaisen kirkon piirissä lasketaan "meidän porukoihin" kaikki kirkon seurakuntiin kuuluvat, vaikka näistä suurin osa on ns. tapakristittyjä, jotka kuuluvat kirkkoon monesta eri syystä. Tällaisia syitä ovat mm. kirkkohäät, lapsen kastejuhlat (joita useimmat pitävät nimenantojuhlina, joita ne eivät ole), kirkolliset hautajaiset, rippisleirit, kerhotoiminta jne. Monet ovat jäseninä yksinkertaisesti vain laumahengen vuoksi, tai "kaiken varalta".

Yksi papiston peruste väittää suomalaisia kristillisiksi on se, että kirkollisilla juhlapyhillä on suomalaisten keskuudessa edelleen niin suuri suosio. Suomalaiset tosin viettävät juhlapyhiä, esim. loppiaista, yleisinä vapaapäivinä, mutta erityisiä kristillisiä perinteitä monien näiden juhlapyhien vietossa ei ole ollut vuosikymmeniin.

Joitakin vuosia sitten tutkittiin miten paljon kansalaiset ovat perillä joidenkin juhlapyhien tarkoituksesta ja historiasta. Kaikkein tuntemattomin oli juuri loppiaisen merkitys. Vain noin 30 prosenttia ev.lut.kirkon jäsenistä tiesi, mikä on loppiaisen tarkoitus, tai minkä tai kenen muistoksi sitä vietetään. Samoista henkilöistä muistaakseni vain nelisenkymmentä prosenttia tiesi juhannuksen kirkollisen merkityksen, loput vain sen alkuperäisen, pakanallisen merkityksen.

Viattomien lasten päivän (28.12.) kirkollinen merkitys on niin ikään epäselvä, eikä sitä osata kovin hyvin liittää raamatun teksteihin. Kyseinen nimikkopäivä on Matteuksen evankeliumissa tapahtuneeksi väitetyn Betlehemin lasten joukkomurhan muistoksi vietettävä muistopäivä, ei tosin juhlapyhä.

Todettakoon, että loppiaista vietetään kolmen tietäjän ja juhannusta Johannes Kastajan muistoksi.