Koirat.com

Selittämättömiä ilmiöitä elämä täysi
Kokemuksia on niin paljon, mutta viimeisimpänä täällä kuolleiden näkeminen ja enneunet.

Mullekin on sattunut (omasta mielestäni) selittämättömiä asioita, joista suurin osa liittyy teiniaikojen spiritismi-kokeiluihin. En alkaisi enää aikuisiällä leikkimään moisilla asioilla, sen verran karmivia muistoja kyseiseen "peliin" liittyy. Karvat nousee pystyyn pelkästään ajatuksesta.

Mulle tuli mieleen elämäni ensimmäinen (ja ainoa) spiritismikokeilu. Tämä tapahtui silloin, kun olin lapsena (n. 12 v) ratsastusleirillä, enkä vielä siinä iässä ollut lainkaan skeptikko.

Eli tyttöjen kanssa päätettiin kokeilla spiritismiä salaa tällä ratsastusleirillä. Teimme laudan pahvinpalasta, löysimme jostain kynttilan ja lasin. Siinä sitten istuttiin ringissä pimeässä huoneessa kynttilän valossa, jo valmiiksi peloissamme. Olimme jo päättäneet, että mitä kysytään, eli "missä p*ru on?" (näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä viimeinen asia, minkä haluaisin tietää, jos uskoisin vanhan vihtahousun olemassaoloon)...

Eräs henkilö sitten esitti tämän kysymyksen. Lasi ei liikahtanut, mutta heti kysymyksen jälkeen huoneessa olevasta kaapista alkoi kuulua ropinaa. Pälyilimme siinä toisiamme ja ropina sen kun vaan voimistui. Yhtäkkiä kaapin ovet lennähtivä auki, ja me takerruimme toisiimme ja kiljuimme niin lujaa kuin kurkusta lähti. En varmasti siihen päivään mennessä ollut pelännyt niin kauheasti kuin silloin.

No, eipä sieltä kaapista vanhaa vihtahousua tullut, vaan tallin omistajan mies naamari päässänsä. Ilmeisesti tämä meidän "salainen" spiritismisessiomme ei ollutkaan niin salainen kuin kuvittelimme. Ja itse ainakin sain sen opetuksen, että jos tällaisia asioita on olemassa, en oikeastaan halua hankkia niistä mitään omakohtaisia kokemuksia... Sen verran tuli sinä iltana täristyä.

Nykyäänhän suhtaudun äärimmäisen skeptisesti kaikkeen yliluonnolliseen. Kai se on tullut jotenkin iän ja insinööriyden myötä, kun on vaan havainnut, että suurimman osan asioista voi selittää ihan järjellä/tieteellä. Ja suurimman osan lopuista todennäköisesti myöhemmin tieteen keinoin, kun keinot vaan kehittyvät.

^Hui, toi olisi ollut jo aika pelottavaa

Itse en ole spiritismi-juttuja ikinä kokeillut, olen välillä niin heikkohermoinen, että tulisi vain elinikäisiä traumoja Mutta siitä huolimatta uskon aika paljon kaikkeen yliluonnolliseen..

Mulla on vaan yks kokeilu aiheesta, sekin humalaisten päähänpisto. Annettiin vastausvaihtoehdoiksi "kyllä" ja "ei". Ensimmäisenä kysyttiin "Onko täällä joku". Lasi liikkui "kyllä"-kohtaan. Seuraavaksi kysyimme "Oletko mies vai nainen". Ja ne vastausvaihtoehdot oli edelleen "kyllä" jai "ei". Homma päättyikin sitten melkoiseen nauruun, kun tajusimme "järkevän" kysymyksemme.

Tuli mieleen tästä ketjusta viime kesänen outo havainto. Valkonen riekko lensi tuulilasiin keskellä heinäkuista yötä. Todistajia oli useita ja päädyimme siihen, että riekolta se todellakin näytti. Pieni säikähdyshän siinä tuli ja lievä ihmetys.. :D Saattoi se olla joku etiäinen tulevasta, mistäpä sen varmasti tietää :)

Selittämättömiä ilmiöitä on tullut vastaan useita, mutta yksi outo tapahtuma on jäänyt vaivaamaan vuosiksi. Joitakin vuosia sitten nainen sytytti talonsa palamaan tappaen kaksi pientä lastaan ja koiransa. Kuulin tapahtuneesta radiosta, ja minulle tuli heti kummallinen aavistus tekijästä. Mieleen tuli eräs nainen, jonka tapasin aina silloin tällöin koirapuistossa ja näyttelyissä. Sen kummemmin en naista tuntenut, ja tiesin vain että hänellä on ainakin yksi lapsi ja tiuhaan vaihtuvia koiria. Radiossa kerrottiin ainoastaan että naisen koti on palanut ja kaksi lasta ja koirat jäivät sisälle, ei sen enempää. Seuraavina päivinä uutisoitiin että kyseessä oli tuhopoltto. Lopulta tekijä selvisi, ja sama nainenhan se oli. Istuu nykyään elinkautista lastensa murhapoltosta.
Erittäin omituinen tapaus, tai sitten vain karmiva sattuma.

Itselläni ei ole pahemmin omakohtaista kokemusta, mutta silloin kun isoisäni kuoli, hänen siskonsa oli tämän jotenkin aavistanut, ja soittanut isoäidilleni samana iltana ja kysynyt onko kaikki hyvin.

Seuraavana yönä tätini oli herännyt siihen, kun kattilat olivat pudonneet kaapista lattialle, ja kasettisoittimesta lähtenyt känkkäränkkä-soimaan.

Muutaman kerran ukin poismenon jälkeen, kun kävimme mummoni kanssa hautausmaalla hänen autollaan, niin aina kun lähdimme hautausmaalta pois, meni auton flekti täysille.

Haa! Hyvä ketju!

Oon kuullut askelia, naurua, koputuksia, pieni lapsi höpöttänyt korvan juuressa sängyllä maatessani. Välillä oon kuullut jonkun puhuvan meiän etupihalla eikä siellä ole ollut ketään. Vahvasta lääkityksestä huolimatta näitä vieraita ääniä kuuluu silloin tällöin yhä. Syyksi epäillään psykoottista masennusta, osa on taas varma, että meillä kummittelee, koskaan en tule varmaan saamaan selvyyttä. Ulko-ovi aukes kerran itsekseen ja luulin, että mies tulee ja koirakin alkoi haukkua, odotin aikani ja menin kattomaan niin ovi on auki eikä ketään pihalla. Mene ja tiedä onko äänet yliluonnollisia vai aivojen aiheuttama häiriö.

Kaverin mummo oli pelannut spiritismiä ja kysynyt missä piru on niin oli saanut vastaukseksi "jalat koukussa sängyn alla." En tiedä onko tositarina.

Mummo on nähnyt unta, että hedelmiä tippuu päälle kun enoni ja vaarini ovat kuolleet. On toisella kertaa hautautunut luumujen, toisella kertaa appelsiinien alle. Ei mennyt kauaa niistä unista kun ko.henkilöt kuolivat. Ja kaikista pahinta koko tilanteessa mulle henk.koht.on, että eno kuoli sinä samana päivänä kun täytyin 17 vuotta.

Mie uskon yliluonnollisiin juttuihin, niitä kokemuksia/sattumuksia on sattunut monia lapsuuden kodissa asuessani. Tässäpä muutama.

"Olimme mummolassa serkkuni kanssa hoitamassa koiraa. Talo oli vanha ja kaksikerroksinen. Kävimme yläkerrassa katsomassa ukkosta ja menimme takaisin alas. Suljimme kaksi käytävällä olevaa ovea, jotka olivat tiukkoja. Alakertaan mentyämme kuulimme askelia yläkerrasta ja koirakin nosti päänsä kun kuuli äänet ylhäältä. Menimme portaisiin katsomaan ja molemmat ovet olivat auki. Juoksimme päätä pahkaa lapsuudenkotiini joka oli naapurissa.
Aamulla mummo kertoi että talossa on paljon henkiä, jotka liikkuvat siellä. Tänä päivänäkään en suostu menemään vinttiin tai olemaan talossa yksin."

"Äitini toimi sairaanhoitajana ja hoiti paljon isoisoäitiäni aikoinaan. Illalla äitini sai soiton että ämmi oli todella huonossa kunnossa ja saattaisi kuolla sinä yönä. Pian alkoikin äitini makuuhuoneessa haisemaan hyvin vahvasti pissa ja ei siellä nukkuminen onnistunut. Ämmi kuoli aamulla."

Vanhassa kc:ssä oli tästä aiheesta kanssa ketju, ja sielläkin kerroin kantani: en ole kokenut mitään yliluonnollista enkä usko sellaiseen. Kuten sliippi sanoi, asiat on selitettävissä tieteellä, ja jos ei, tiede ei vielä ole löytänyt keinoja siihen. Tai sitten asiat ovat vain sattumaa.

Kiinnostavaa olisi kuitenkin päästä joskus yliluonnolliseen uskovan pään sisälle. Viime aikoina on ollut juttua Lorna Byrnestä, siitä naisesta, joka keskustelee enkeleiden kanssa. Minulla ainakin ensimmäinen ajatus oli, että nainen on hurahtanut - tai onko tutkittu vaikkapa mahdollista aivokasvainta?

Minä uskon kyllä yliluonnolliseen, mutta uskon myös että suurin osa niistä asioista, joita luullaan yliluonnollisiksi, eivät oikeastaan olekaan niin kovin yliluonnollisia. Kuten sliippi ja Murmuu kirjoittivat, minäkin uskon useimpiin asioihin löytyvän selityksen tieteen avulla tai sitten ainakin myöhemmin tieteen kehittyessä. Kuitenkin.. usko on vahva juttu, mitä on vaikea kokonaan unohtaa.

Asuin edellisen poikaystäväni kanssa muutaman vuoden pienessä omakotitalossa ja minä oikeasti inhosin sitä taloa. Välillä juoksin hysteerisenä pihalla, kun sisällä oli niin painostava tunne, etten vaan voinut olla siellä. Tämän huomasi myös Larassa, joka saattoi yhtäkkiä vaan ruveta haukkumaan, käyttäytymään hermostuneesti tai haluamaan ulos. "Vintiltä" kuului askelia ja välillä näin tumman hahmon liikkuvan pimeässä. Ikinä en ole missään muualla tuntenut samanlaista tunnetta, en vaikka on kerrottu kummitusjuttuja ja katsottu kauhuleffoja, ja vaikka olen nähnyt ties mitä mörköjä vaatekasoissa tai varjoissa. Muutoin olen pystynyt tutkimaan ne hahmot tai olen vain käpertynyt peiton alle piiloon. Mutta siellä talossa se tunne oli jotain aivan käsittämätöntä, sitä ei voi sanoin kuvailla. Kun taloon tehtiin pieni remontti vaatehuoneeseen, ja samalla tehtiin katto niin ettei sisäkautta enää päässyt "vintille" (vai miksiköhän välikatoksi sitä pitäisikään kutsua..), tilanne rauhottui jonkun verran. Olin silti äärettömän onnellinen, kun pääsin muuttamaan sieltä pois.

Edelleen välillä yritän miettiä mikä olisi voinut ne jutut aiheuttaa ja keksin vaikka millä mitalla vaikka mitä selityksiä, mutta en keksi selitystä sille tunteelle, mikä siellä vallitsi.

En ole pahemmin pohtinut yliluonnolliseen uskomista tai uskomattomuutta. Itselleni on kuitenkin sattunut tapauksia, jotka olisivat omiaan saamaan uskomaan yliluonnolliseen, jos olisin taipuvainen uskomaan yhtään mihinkään.

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni 16 -vuotiaaseen asti maalla maalaistalossa. Naapurissa asui mummoni veli vaimoineen. Eräänä yönä 12-vuotiaana näin unen, jossa tämä isoeno tuli naapurista johtavaa polkua, kuten tämä teki joka päivä oikeassakin elämässä. Kuulimme hänen tulevan portaita ja avaavan ulko-oven. Oveen koputusta ei kuitenkaan kuulunut, myös eteisessä oli täysin hiljaista.

Menin tutkimaan tilannetta. Eteisessä ei ollut ketään, ei myöskään eteisen vaatekomerossa. Sitten katsoin eteisessä (myös todellisuudessa) olleeseen vanhaan arkkuun. Siellä isoeno oli, makasi selällään silmät kiinni, aivan nukkuvan näköisenä. Minä laskin hiljaa kannen kiinni. Unessa ihmettelin vain sitä, kuinka hän pystyi makaamaan suorana noin metrin pituisessa arkussa, vaikka olikin täysimittainen mies.

Heräsin, ja pian tämän jälkeen äiti tuli aamulypsyltä tupaan. Äiti kertoi isoenon vaimon käyneen aamulypsyn aikaan navetalla kertomassa, että äidin eno oli yöllä kuollut.
...............................................................................................

Olen lapsesta asti hoitanut suvun hautoja. Ostanut taimet, istuttanut ne ja hoitanut niitä ja hautoja muutenkin koko kesän ajan.

Olin lähtenyt kotoa pois 16 -vuotiaana. Erään pääsiäisen alla torstai-iltana 09.04. olin unen ja valveen rajamailla. Näin eräänlaista unta, siinä olin sukuhaudalla istuttamassa kukkia. Istuttaessani näin, että hautakivessä oli myös äitini nimi ja kuolinaika. Kuolinajasta oli näkyvissä vain vuosi (kuluva vuosi), ei päivää eikä kuukautta. Unessakin tiesin, ettei tämä voinut olla totta, sillä äitihän on elossa. Unessa siirsin tekstin edessä olevaa kasvia nähdäkseni tarkan kuolinajan. Se jäi näkemättä, sillä heräsin kesken kaiken.

Lähdin seuraavana päivänä kotiini pääsiäisen viettoon. Äiti oli kuten ennenkin, terveen oloinen ja iloinen itsensä. Uni kuitenkin vaivasi minua. Pääsiäisen jälkeen tiistaina 14.04. puhelin soi, äidin serkku ilmoitti, että äitini oli kuollut tunti sitten. Sydänkohtaukseen, kuten myöhemmin kävi ilmi. Kevätkesällä kukkia sukuhaudalle istuttaessa oli lievästi sanottuna kalseat fiilikset.

Mä en varsinaisesti usko yliluonnolliseen, mutta siihen kuitenkin, että ihminen tekee tiedostamattaan havaintoja jotka nivoutuvat yhteen alitajunnassa käyden ilmi ns. enneunina, erilaisina aavistuksina ym ilmiöinä, jotka selitetään yliluonnollisiksi.

Uskon, että maailmassa on vielä paljon sellaista, mistä me emme osaa haaveilla edes villeimmissä unissamme

Kyllä olen nähnyt henkiä,eli ne oli sellaisia tummia hahmoja ja ne oli ihmisen näköisiä. Yksi tuli istumaan mun viereen hetkeksi ja ne muut oli hieman kauemapana ..kulki yhdestä huoneesta toiseen huoneeseen yms. Luulin että sekoan lopullisesti! Siskokin kyllä sanoi että näki sen haamun mikä oli mun vieressä=D Olikohan sillä osuutta asiaan että olin juonut kaksi päivää putkeen ja nukkunut korkeintaan 1-2tuntia ja nekin tunnit vielä aika huonosti mutta tälläistä mä ainakin näin!! Ja tämä tapahtui tänävuonnna pääsiäisenä. Ja en ole ennen kokenut moista.

Mä jotenkin uskon.

Onhan niitä lapsia jotka juttelevat "aaveille" tai mille nyt juttelevatkaan, aikuiset eivät kuitenkaan heitä näe..
Ja tosiaan sen ikäiset lapset jotka eivät edes "osaa" valehdella sellaisesta.

Kerran ystäväni kanssa "otimme yhteyttä" häneen kuolleeseen mummoonsa. Ystäväni otti kynän ja paperia käteensä, piti kynää hyvin löyhästi kädessään ja laittoi sen paperia vasten. Sitten silmät kiinni ja kyseleltiin kysymyksiä. Paperille piirtyi tekstiä, osa sellaista josta ei saanut edes selvää, mutta osasta sai..
Enkä usko että ystäväni olisi niin taitavasti pystynyt minua huijaamaan, että olisi saanut paperille hyvin vanhanaikaista, hivenen tärisevää kaunokirjoitusta, juuri sellaista "vanhan mummon" kirjoittamaa. Ei hän olisi silmät kiinni osannut kirjoittaa esim kahta samanlaista "kyllä" sanaa sellaisella käsialalla.

Eli jollain kummallisella tavalla taidan uskoa.
Ja uskon myös siihen että jos joku kokee tällaista yliluonnollista, niin lapset. He ovat vielä uteliaita, eivät kyynisiä ja ennakkoluuloisia :)

En nyt tiedä kuinka yliluonnollista tämä on mutta suttasin kynällä paperia silleen ettei ollut varsinaisesti tarkoitus piirtää mitään ja loppujen lopuksi siitä tuli ihan sellanen saatanan näköinen.olin et what Mutta luultavasti se oli vain jotain sattumaa
Enne unia olen kyllä myös joskus nähnyt.

Mielenkiintonen ketju!

Itsellä tulee mieleen edesmenneen äitini ja äitini parhaan ystävän (kummitätini) suhde. Tapasivat lukiossa ja olivat siitä eteenpäin aina parhaat ystävät. Äiti usein aamulla sanoi ääneen, että "kummitätisi soittaa tänään" ja niinhän se poikkeuksetta aina soitti tunnin sisällä. Ja kummallisinta on se, että saattoivat olla yli vuodenkin ilman minkäänlaista yhteydenpitoa ja silti äiti aina tiesi, milloin kummitäti soittaa.
Kummitäti oli sinä yönä, jota seuraavana aamuna äiti sai sydänkohtauksen, nähnyt unessaan äidin oksentavan ja olevan mykkä. Kummitäti soitti isälleni, ei siis äidille jolle aina soitti, että onko äiti kunnossa. Isä oli juuri silloin ajanut ambulanssin perässä sairaalaan. Mykkyys unessa tarkoitti tajutonta tilaa, jossa äiti oli kolme päivää ennen kuin elintoiminnot lakkasivat.
Äiti oli myös vuosia aikaisemmin unessaan nähnyt kummitädin synnyttävän, ja aamulla soittanut ja kysynyt onko täti raskaana. Olihan se ja sai 8 kuukautta myöhemmin esikoisensa.

En tiedä kuuluuko tämä humpuukia-sarjaan, mutta silloin kun äiti oli sairaalassa kolmatta päivää ja kun oltiin saatu tietää että äiti ei enää herää, tultiin lapsuudenkotiin ja tehtiin ruokaa. Yhtäkkiä, aikaisemmin täysin pilvettömältä taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä. Siis niin, että talon pihalla painui katto parista autosta sisään. Oltiin isän kanssa parvekkeella silloin, ja isä sanoi "se oli siinä, tuo sade on äiti" ja samalla hetkellä sairaalasta soitettiin äidin nukkuneen pois. Äiti rakasti vesisadetta ja ukkosta yli kaiken.

Tuli noista kuolemista mieleen oman isäni kuolema. Isä oli sairaalassa tilassa, josta tiedettiin ettei hän enää herää, mutta ei myöskään koska hän nukkuisi lopullisesti pois. Lähdettiin sitten kotiin ja pakotin itseni nukkumaan. Yhtäkkiä heräsin, koska tunsin jonkun kutsuvan minua. Tajusin, että nyt on pakko lähteä sairaalaan. Jankutin ensin jonkun aikaa silloiselle poikaystävälleni, että nyt on mentävä. Hän ei suostunut, ja koska muutuin vain hysteerisemmäksi, hän lopulta vei minut äidilleni (toivoen kai hänen saavan minut rauhoittumaan). Jatkoin jankutusta ja lopulta äiti suostui, että soitetaan sairaalaan ja kysytään kannattaako sinne mennä (oli siis jo aika myöhäinen ilta/alkuyö). Äiti soitti sairaalaan ja he sanoivat ettei kannata tulla: isä oli juuri poistunut. Jos olisimme lähteneet heti kun heräsin, olisin ehtinyt paikalle. Minua harmittaa suunnattomasti, etten lähtenyt yksin ajamaan (sinällään varmaan ihan hyvä, koska olisin varmaan siinä tilassa ajanut kolarin), mutta minusta tuntui ja tuntuu edelleen, kuin isä olisi halunnut minut sinne.

Mielenkiintoisia juttuja. Itse en oikeastaan yliluonnollisiin usko, vaikka kiinnostavia juttujahan ne noin viihteellisesti on (esim kirjoissa, elokuvissa jne). Monilla kuitenkin tuntuu olevan kaikenlaisia kokemuksia, ja pahapa niitä on mennä ulkopuolisen skeptikon kieltämään, että ei voi olla mahdollista, tälle on joku tieteellinen selitys. Mistäs mä loppujen lopuksi tiedän. Mikä on tulkintaa, halua tulkita asioita tietyllä tavalla, sattumaa, vahvaa yhteyttä henkilöiden välillä, aivojen kemiaa, hermoimpulsseja...

Näistäkään en tiedä onko sattumaa vai mitä lie, en ole kauhean paljon pohtinut, molemmat koskee äitiäni, joka ehkä mua enemmän uskoo kaikenlaisiin henkisiin yhteyksiin ym. Äidin veli oli parikymmentä vuotta sitten pahasti alkoholisoitunut ja terveys oli vaakalaudalla. Hän oli sairaalassa, ja mekin kävimme häntä sitten katsomassa. Hän ei päässyt kävelemään, ja oliko muistaakseni ihan letkuissakin taju kankaalla, en tarkkaan muista kun on niin kauan aikaa. Huonolta näytti tilanne kuitenkin. Äiti sitten näki unen, jossa tämä veli makasi arkussa kuolleena ja joku naulasi arkkua isoilla nauloilla kiinni. Veli kuitenkin pamautti arkun kannen auki ja nousi pirteänä ja hymyilevänä ylös, iski silmää ja lähti kävelemään takki olalla rennosti. Enoni sitten selvisi, pääsi sairaalasta kotiin aika pian ja kuntoutui raittiiksi ja lähestulkoon terveeksi ja voi tällä hetkellä käsittääkseni oikein hyvin. Että kerran näinkin päin. Hyvä niin, oli enteitä tai ei.

Toinen juttu ei ole ihan niin vakava, lähinnä hassu jollain tapaa. Minulla oli 6-vuotiaana vakava munuaistulehdus, ja olin teho-osastolla sen takia (niin mitä hassua tässä nyt sitten oli). Tätä ennen oli ollut useita lievempiä virtsatietulehduksia, ja oli vielä tämän jälkeenkin monta vuotta. No, äitini huomasi jossain vaiheessa, että aina ennen pissatulehdusta hän oli nähnyt unta, jossa teki muuttoa opiskeluaikaisesta asunnostaan kauhealla kiireellä. Ja jostain ihmeen syystä näin kuulemma kävi aina. Silloin ennen sitä munuaistulehdusta unessa oli sitten kaikki astiat ja taulut ja vaasit hajoilleet ja tapetit repeilleet seinistä muuton lomassa. Hulluahan siinä oli se, että sittenkin kun olin jo muuttanut omilleni, äiti saattoi joskus soittaa, että käyppä hakemassa antibiootit, kohta on pyrstö-yskä. Ja näin kävi, poikkeuksetta, yleensä jo seuraavana päivänä, vaikka äiti ei edes ollut läsnä havainnoimassa mahdollisia ennakko-oireita. Oli vaan nähnyt sen muutto-unensa. Kummallista. Vaikea tuotakaan tieteellisesti selittää, vaikka haluaisikin.