Koirat.com

Mä en tiedä uskonko yliluonnolliseen vai en, kokemusta mistään haamuista tai muista ei ole, mutta unista kylläkin.

Minulle kävi niin, että isäni oli pitkään sairaalassa, ja välillä tilanne oli jo paranemaan kun toisessa hetkessä sitä elvytettiinkin kovalla kiireellä. Kahden elvytyksen ja paranemisen jälkeen lääkärit sanoivat, että nyt on parantunut jo sillä vauhdilla että pääsee omaan terkkariin jo samalla viikolla. Monta kuukautta olin pitäny puhelinta yölläkin pään vieressä äänet päällä, odottaessani soittoa isän poismenosta, vaikka en yleensäkään äänettömälle laita puhelintani ikinä. Kuitenkin sitten kotitutumisviikon tiistai-iltana olin jostakin syystä laittanu puhelimen äänettömälle ja samana yönä isä olikin kuollut. Äiti oli yrittänyt soittaaki, ja soitti sitten myöhemmin poikakaverilleni joka antoi puhelimen minulle ja sain sitten kuulla huonot uutiset.

Toinen tapaus sattui kun pitkään mieltä painoi monet asiat mitä ei ehtiny sanoa ja kun en useasti käynyt isää edes katsomassa, vaikka muut siellä kävikin. Eräänä yönä näin unta jossa olin lukiossa koulun käytävällä (iskä kuoli keskiviikkona syksyllä kun samalla viikolla perjantaina aloitin kirjoitukset) ja puhelimeni soi. Katsoin näyttöä ihmeissäni että "iskä soittaa" ja sanoin unessa kaverilleni että miten tämä voi olla mahollista, kun sehän on kuollut. Kaveri kehotti vastaamaan ja iskä sieltä sit kyseli miten menee ja että ällä hänen perään hätäile, hän pärjää.
Sen unen jälkeen loppu yöllä itkemiset ja itsensä syyttämiset ja olo parani kummasti. En tiedä millä tieteellä tämä selittyy, vai oliko se vaan oma alitajunta mikä rauhotteli vai kuitenkin jokin yhteys..

Tämän jälkeen näin myös yhden unen, jossa olin kuullut veljeni kuolleen kolarissa ja hautajaisia pidettiin meillä. Olin ihan paniikissa unessa ja toistelin että ei voi ensin mennä isä ja sitten veli. Unessa sitten iskä tulikin mun luokse ja sano että elä hätäile, että sinä näät unta että ***** nukkuu omassa sängyssä. Ja kehotti heräämään. Minähän heräsin olin kyllä hiestä märkänä ja itkenytkin ihan oikeasti.
Loppuyön sain nukuttua jälleen hyvin.

Että liekkö sitten kyse vaan alitajunnasta vai jostakin "yhteydestä tuonpuoleiseen". Mutta ikinä en näitä aiemmin ole nähnyt niin todentuntuisia unia. Ja uskoin tai en, spiritismiä en silti uskaltaisi lähteä kokeilemaan. Siitä olen kuullut niin karmeita keromuksia ihan lähipiiristä, että en uskalla riskeerata omaa mielenterveyttäni moisella. Jos jotaki yliluonnolista on olemassa minkä voisi nähdä, niin eiköhän ne sitten näkisi semmoinen joka on tarkoitettu siihen hommaan ja varustettu teräshermoilla

Teiniangsteissa tuli kokeiltua kaiken maailman spiritismitouhuja ja henkien manaamisia. Mukamas niin tosissaan oltiin, mutta eihän siinä mitään "yliluonnollista" oikeasti tapahtunut. Rankat teinit vaan luulee puuhaavansa jotain tosi synkkää kun on niin kamala olla ja maailma ei ymmärrä ja plää plää. Näin siis omalla kohdalla ainakin. Koskaan ei mitään henkiä tai piruja näkynyt, mutta tulihan siitä jotenkin ovela olo, johtuneeko lähinnä siitä omassa synkkyydessä rypemisestä ja monesta muusta asiasta. Kai sillä jotain ahdistusta sai purettua sitten, mene ja tiedä. Jälkeenpäin kyllä huvittaa nuo hörhöilyt.

Ai niin, ja mukulana bongailin ufoja. 11-vuotiaana olin selvitellyt kirjastossa tuntitolkulla Area 51:n oletettuja alien-tapahtumia New Mexicossa, luin uforaportteja ja kirjoja. En tainnut oikeasti yhtään ufoa koskaan nähdä, mutta kiinnostus pysyi. Nykyäänkin paranormaalit ilmiöt on kyllä kiinnostavia sinänsä, vaikken ihan niihin kyllä sellaisenaan uskokaan. Esim en usko ennalta näkemiseen, telepatiaan, telekinesiaan tai mihinkään henkiin ja haamuihin, en jumaliin enkä piruihin. Maapallon ulkopuolella on kyllä varmasti elämää, mutta se, onko tuon elämänmuodon edustajat meistä täällä maapallolla niin kiinnostuneita että alituiseen pörräisivät taivaalla koekaniineja sieppaamassa, onkin toinen juttu...

Kaikkea selittämätöntä en osaa selittää, mutta enhän mä olekaan mikään tiedemies, fyysikko tai psykologi. Mä olen vaan alipalkattu fysioterapeutti. Ja toisaalta, on ihan terveellistä, ettei ota liian jyrkkää ja ehdotonta asennetta mm tämänlaisiin asioihin. Voihan se olla, että monikin on kokenut kaikkea sellaista, mitä ei kukaan voi koskaan selittää aivokemiaan, hermoimpulsseihin, sattumaan, matematiikkaan, biologiaan ja fysiikkaan perustuen. Ne jääköön sitten mysteereiksi.

Minä harrastan joogaamista ja suorastaan nautin omatoimisesta transsitilasta. Sellainen vapauttava ja rentouttava hetki päivässä, oman itseni kanssa. Kun saa koko kehon rentoutumaan, alkaa mielikin "rentoutua".
Istun monesti ulkona ja sen tuntee kun kaikki lihakset muuttuu veteliksi ja rennoiksi, ja hengitys tuntuu raskaalta ja lopulta ei enää tunne koko hengitystä. Kun ei enää tunne hengitystä, eikä lihaksia - omaa kehoa, mieli alkaa ns. passivoitumaan. Oma mieli lörpöttelee vähän aikaa, mutta kun saa omat ajatuksensa kuriin ja pään tyhjennettyä kaikista ajatuksista, tajunnantila muuttuu. Ulkomaailman kuuluu kyllä, mutta sitä ei varsinaisesti tajua, ainakaan sellaisena kuin normaalisti. Kun mieli vaipuu ja turtuu tiettyyn pisteeseen asti, tuntuu kuin pyörtyisi ja silloin mieli alkaa tehdä tepposia. Olen monesti nähnyt aivan uskomattomia asioita, kuten sinisiä tunneleita tai joitakin maisenia - surrealistisia maisemia, sellaisia joissa ei ole mitään järkeä, kuten loputtomat pudotukset syvään kanjoniin, jonka pohja näkyy, mutta matka pohjalle ei koskaan lopu ja reittinä pohjalle toimii kaatunut puu tai vaikkapa leijuvia geometrisia muotoja, eläimiä tai pikemminkin niiden joitakin osia, kuten pää tms. Ihan uskomattomia juttuja ja sellaisia millä ei ole totuuden ja todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
"Tekniikkaa" harrastetaan monessa heimokulttuurissa, myös suomessa muinoin - henkiparantaminen, shamanismi, jumalten kohtaaminen, rituaalit yleensä jne. Lähinnä tulee mietittyä, että mistä moinen "maailma" syntyy... omasta alitajunnasta, aivan, mutta mistä sieltä, miten ja nimenomaan miksi.
Sen jälkeen on todella rentoutunut olo ja kaikki aistit on skarppina, samanlainen tunne kuin heräisi keskellä yötä, eikä nukuta enää yhtään.
Olen joskus katsellut dokumentteja heimokulttuureista ja ne ihmiset, jotka puhuvat aivan erikieltä, asuvat maailman toisella puolella, eivätkä välttämättä koskaan ole kuulleetkaan suomesta, kertovat jotakuinkin samanlaisia kokemuksia ja samanlaisia näkyjä, joita itsekin olen kokenut. Herää kysymys - miten?