Koirat.com

Kevään tullen aloin miettiä koiralle uutta harrastusta kesäajaksi. Nyt haluaisinkin kuulla kokemuksia koiran uittamisesta. Uittamiselle tarkoitan tällä kertaa esimerkiksi veneen perässä kulkemista, en kepin noutamista tms.

Oletko käyttänyt koirallasi pelastusliivejä sen uidessa? Kuinka pitkästä matkasta olet aloittanut, miten nopeasti koiran kunto on kohonnut? Oletko antanut koiran uida vapaasti vai pitänyt sitä hihnassa/narussa? Jos koira on ollut kiinni, miten pitkä naru on ollut käytössä ja mihin olet kiinnittänyt toisen pään?

Itse en koskaan ole koiraa varsinaisesti uittanut, siksi varmasti monien mielestä tyhmiäkin kyselen. Itselle olisi kuitenkin tarkoitus saada kerättyä melontakokemusta kesän aikana, ja ajattelinkin josko saisin yhdistettyä samaan koiran liikuttamisen. Koiralla riittää virtaa, mutta kesäkuumalla uiminen tuntuisi mukavammalta vaihtoehdolta kuin kävelylenkit.

Jos siis joltakulta löytyy kokemuksia aiheeseen liittyen, kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan

Lisäyksenä vielä: tokihan itsekin näen koirasta millaisia matkoja se jaksaa uida ja miten kunto kehittyy - lähinnä kaipailin kokemuksia tähänkin.

^Tiedoksi, että omia viestejään pääsee muokkaamaan

Itse en ole elukoita tuossa mielessä uittanut, mutta suosittelisin hankkimaan koiralle pelastusliivit ainakin aluksi. Loppujen lopuksi yllättävän moni koira ei osaa uida luonnostaan oikein niin, että se pysyy pinnalla suorassa - aika moni polskuttaa pystyasennossa takajalat kohti pohjaa ja etutassuilla vettä kauhoen, mikä on raskas ja hidas tapa edetä. Usein pelastusliivit auttavat koiraa oppimaan oikean uintiasennon, ja aloitusvaiheessa uinti on varmasti myös kevyempää (ja tietty turvallisempaa) liivien kanssa :)

Itse pitäisin koiran remmissä sitä uittaessani, mutta tarkkailisin tällöin erittäin huolellisesti sitä, miten koira jaksaa uida ja nostaisin veneeseen/heivaisin koiran rantaan heti, kun se alkaa väsyä. Remmi sitten kiinni vaikka ihan omaan käteen. Ja tietty sen pituinen lieka, että koira voi vapaasti mennä niin kaukana veneestä tai rannasta kuin haluaa :)

Pelastusliivit ovat oiva väline.
Itse uitin ensimmäistä koiraani, noutajasekoitusta. Uitiin yhdessä pitkiäkin matkoja järvenselälle ja takaisin.
Toinen ja nykyinen koirani Sysi taas ei pitänyt vedestä ollenkaan. Se inhosi sadetta, lätäkköjä, suihkua, mutaa..kaikkea märkää. Halusin kuitenkin, että voin uida senkin kanssa ja ajattelin että uiminen on myös hyödyllinen taito. Niinpä opetin koko kesän uimaan. Aluksi leikin rannassa ja pyrin, ettei koira huomaisikaan kun tassut vähän kastuu. Koira sai ainoan päiväruokansa vain veden ääreltä. Aluksi rannalta ja vedenrajasta, myöhemmin vaadin yhä enemmän. Heitin namin ja sanoin "uimaan". Aina sen verran kauemmas rannasta, että koira halusi ottaa namin eli mielihyvä voitti inhotuksen vettä kohtaan. Oppikin kahlaamaan aika nopeasti, mutta kun ei ollut maata jalkojen alla, palasi rantaan. Ei kerta kaikkiaan hakenut nameja kauempaa nälkäisenäkään.
Vein koiran sylissäni syvemmälle ja syötin nameja ja "pelastin" koiran. Ostin pelastusliivit ja uitiin niiden kanssa yhdessä. Alkoi luottamaan ja ui yhä syvemmälle, kunnes liivejä ei tarvittu. Pian ui niin syvälle, kun jaksoin kepin heittää tai uida. Seuraavana kesänä opetin koiran vesipelastamaan lapsia, minua ja lopulta vieraita aikuisia (koira 10 kg, jaksaa pelastaa 70 kg ihmisen). Enää sitä ei haittaa, vaikka menisi hetkeksi veden allekin, laittaa korvat luimuun ja jatkaa ihmisen raahaamista rantaan. Motivaatio on siis suuri ja työskentelee mielellään kun on ehdollistunut. Myös veneen vierellä ui. Tosin pitää ottaa huomioon koiran koko ja kunto, omalla lyhytjalkaisella koirallani en uskalla teettää pitkiä matkoja ainakaan selällä ilman pelastusliivejä.
Mutta vaikka noin hyvin on tottunut veteen, ei edelleenkään pidä siitä. Se ei mene ilman käskyä uimaan, ikinä vapaaehtoisesti vaan vain käskystä ja kun tietää saavansa leikkiä tai ruokaa loppupalkaksi. Mutta rodulle kuin rodulle uittaminen on erittäin hyvää liikuntaa, ellei jokin sairaus estä. Kunhan vain motivoi hyvin, ei-vedestä-tykkäävän koirankin saa uimaan, kuten tarinani valaisi.

Kiitos kommenteista! Täytyy alkaa etsiä sopivia pelastusliivejä ja vesin auettua (ja vähän lämmettyä) testata, onko koko uintiajatus turhan kaukaa haettu. Sitten kun pelkkä uiminen sujuu, alkaa kajakki-koira -yhdistelmän suunnittelu ja pohtiminen...

Me käytiin koirakylpylässä kokeilemassa Hyvinkäällä uimaopettajan avulla uimista ja siellä alkoi jo vähän sujua, kunnes koira päätti etten muuten varmasti mene enää veteen..ulkona kun on joessa käyttänyt sitä uimassa, ei oo koira suostunut kirveelläkään menemään, mutta siellä se sitten meni pari kertaa itsekin

Mekin käytiin Hyvinkään koirakylpylässä ja uimaohjaaja suositteli Annille uimaliivejä, jolloin peräpää ei painu liian alas ja koko koira todella syvälle uidessaan, vaikka pinnalla pysyikin. Siksi ensi kesää ajatellen, meille ostetaan sille uimaliivit niin saadaan uima-asento oikean malliseksi.

Meille tuo uinti ei sovi, kun on pitkät turkit. Mutta ehkä tulevaisuudessa, kun jollain koirista on näyttelyura ohi ja voi turkin leikata lyhyeksi. On me tosin kesällä aina joskus käyty uimassa, mökillä viimeistään (ja sitten kärsitty turkin selvitystä monta tuntia..). Vanhimmainen nimittäin rakastaa uimista!

Onko kellään kokemusta Hurtan pelastusliiveistä? Toimivatko hyvin, ovatko tukevat, pystyykö koira uimaan normaalisti ne päällä - kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Tää ei kuulu varsinaisesti aloitusviestiin, mutta liittyy uimiseen joka tapauksessa.

Ajattelin alkaa pentuni kanssa harrastaa uimista. Käytiin parisen kertaa meren rannassa ja järven rannassa polskimassa. En sanoisi, että se olisi kauhean innoissaan uimisesta, ehkä ei vielä hoksannut sitä jujua. Nameilla yritän houkutella veteen. Menen ensin itse veteen ja näytän namia. Kovasti se haluaisi tulla, mutta vähän ihmettelee sitä märkää juttua tassujen alla :) Menee kahlaamaan, muttei mahaa pidemmälle. Namin saatuaan menee takaisin hiekalle istumaan :)

Oisko jotain hyviä vinkkejä, miten tätä uintia kannattaisi lähteä treenaamaan? Koitin ottaa sen myös syliin, kävelin niin syvälle että sen ois ollut pakko polskia ja pidin pennusta kiinni. Kauhealla vimmalla polski rantaan päin =) Sitten äkkiä mua karkuun :) Kehun tietty aina valtavasti kun se yrittää kahlata veteen ja hakee namia, ja leikimme myös kokeilujen välissä, että jäisi mahd. positiivinen ja hyvä fiilis uimisesta.

Noooh, ehkä se siitä pikkuhiljaa sitten..

Onko mitään rajoitusta, kuinka kylmässä vedessä koiraa saa uittaa? Mä ajattelisin, että jos itse voin mennä uimaan, (esim. järvivesi viime v-loppuna mökillä oli ihan uintikelpoista) niin kai se koirakin voi.

MissFields, oletko koittanut saada koiran veteen leikin varjolla? Meillä toimi kepin heitto. Alkuun heitettiin niin lähelle, että koira sai haettua kepin kahlaamalla ja vähitellen heitettiin pidemmälle. Lopulta koiran piti ottaa muutama uintiliike ja siitä se lähti vähitellen. Koita olla kärsivällinen. Meillä kahlailtiin ainakin kymmenen kertaa ennen ensimmäistä kunnon uintia, tutun koira innostui uimisesta vasta parivuotiaana ja kaikki koirat eivät innostu siitä koskaan.

Meillä ei ainakaan ole mitään lämpötilarajoituksia. Koira saa uida, kun se itse haluaa. Uintiaikaa tosin rajoitetaan kylmässä vedessä, ettei seurauksena olisi kivulias vesihäntä.

Missfields, mun kultsusta tuli uimakammoinen, kun kannoin sen pentuna järveen ja päästin uimaan rantaan. Edelleenkään 7-vuotiaana se ei ui. Anna koiran siis mennä oman vauhtinsa ja mielensä mukaan, pakottamalla saat aikaan vain koiran joka ei halua mennä lähellekään vettä.

Mun flätti ui ekan kerran pari viikkoa sitten, viime kesänä vain kahlaili (nyt 18 kk vanha).

^Joo samaa mieltä oon siitä, että väkisin ei kannata viedä. Pienen pennun kannattaa rauhassa omaan tahtiinsa tutustua veteen ja leikin varjolla voi houkutella veteen, tai niin että itse kävelee veden rajassa, niin pentu usein uskaltautuu perässä tulemaan. Usein myös jos mukana on toinen koira, joka ui niin pentu saattaa ajan myötä uskaltua uimaan katsomalla kun toinen sitä tekee.
Anni oli vuoden ikäinen kun se itse meni oma-aloittelisesti uimaan. Siihen asti se oli kahlaillu mutta sitten kerran se käveli niin syvälle, että jalat eivät enää yltäneet pohjaan ja se ui pienen lenkin. Sen jälkeen se on uinut sillon tällöin ja aina jos mä meen uimaan, niin se lähtee perään.
Bernin, niinkuin bichonin turkin kanssa saa olla tarkka, että uimisten jälkeen koira kuivuu joka puolelta, varsinkin jos koira käy kesäaikaan usein järvessä. Hot Spot on tosi yleinen molemmilla roduilla kun turkki on niin tiheä ja paksu.

Jollain toisella palstalla neuvottiin ottamaan pentu syliin ja menemällä sen kanssa veteen.. Mutta joo, ei se tunnu mustakaan hauskalta kun ei se nauttinut siitä. Kyllähän sen pitää olla kivaa sillekin. Tää hyypiö ei juokse maallakaan keppien perässä =) Eikä sillä oikein ole vielä mitään lempilelua.. En mä luutakaan viittisi järveen heittää ;)

Toissapäivänä olitiin koirun kanssa koirapuistossa, jossa on ranta ja oli paljon koiria uimassa, ja tämähän juoksenteli niitten perässä veteen ja syvällekin, ihan ku ois vanha tekijä ;)) Ilmeisesti toisten koirujen seurassa on hauskempaa. Harkitsin myös mennä Hyvinkään koirauimalan pentutunnille, siellä ois osaavia ihmisiä opastamassa. Katsotaan nyt tää kesä, mite tämä etenee.

^me käytiin keväällä Annin kanssa juuri tuolla Hyvinkään uimahallissa ja siellä on tosiaan se hyvä puoli, että siellä on asiantunteva avustaja koiralla koko ajan vieressä ja auttaa veteen sellaista ramppia myöten. Lisäksi koira saa avukseen uintiliivit, niin ne kannattelee koiraa. Toisaalta siinäkin kyllä meillä kaikki koirat harasi vastaan, kun olisi pitänyt kävellä sitä alas sitä ramppia pitkin, joten vähän väkisin ne sinne kaikki laitettiin...Se on kuitenkin koiralle aika outo paikka, tuollainen uima-allas.

Täältä löytyy kolme koiraa, mistä kukaan ei ui (kahlaavat kyllä), enkä ole koskaan hirveesti yrittänyt houkutella niitä uimaan, vaikka veden äärellä on oltukin. Laku on kerran "muka uinut" kun sen ollessa pentuikäinen oltiin mökillä ja mentiin koko perhe yhtaikaa saunasta uimaan. Silloin lähti perään aikansa rannalla huudettuaan Vaan ei montaa metriä edennyt, kun kääntyi takaisin ja painui rantaan odottamaan.

Oon sitten joskus miettinyt, että MIKSI se koira pitää saada uimaan jos se ei sitä oma-aloitteisesti tee? Kun eihän kaikki ihmisetkään pidä uimisesta.

Toki ymmärrän uimisen kuntoutusmielessä ja esim vepeä harrastavat rodut nyt varmaan ovat luonnostaan uimamaistereita

Meillä syy tuohon uimiseen on että kuumalla säällä kun tuollanen suuri ja musta koira kun joka tapauksessa tarvii liikuntaa, uiminen on silloin oikeastaan ainoa keino riehua ja kuluttaa energiaa. Lisäksi se on muutenkin loistava liikuntamuoto, ei kuormita niveliä mutta on kuitenkin tehokasta.

juulia kirjoitti:

^me käytiin keväällä Annin kanssa juuri tuolla Hyvinkään uimahallissa ja siellä on tosiaan se hyvä puoli, että siellä on asiantunteva avustaja koiralla koko ajan vieressä ja auttaa veteen sellaista ramppia myöten. Lisäksi koira saa avukseen uintiliivit, niin ne kannattelee koiraa. Toisaalta siinäkin kyllä meillä kaikki koirat harasi vastaan, kun olisi pitänyt kävellä sitä alas sitä ramppia pitkin, joten vähän väkisin ne sinne kaikki laitettiin...Se on kuitenkin koiralle aika outo paikka, tuollainen uima-allas.

Ai väkisin laitettiin? Ei tämä otus menisi ramppia pitkin veteen, kun ei se rannassakaan kuin just kastaa varpaansa hädin tuskin.. (vielä jotkut epämukavat oudot liivit päällä).. ei kyllä uimattomuus pakottamalla lähde...

Meillä labradori Omppu ui tänään ensimmäisen kerran elämässään kunnolla. 8D

Eilen tyttö kahlaili kylkiä myöten vedessä lelun ja nappuloiden perässä, otti jopa muutaman uimaliikkeenkin ja tänään jo uskalsi lähteä minun perääni syvemmälle.
(Tänäänkään koira ei uskaltanut lähteä uimaan edes lelun perään, mutta kun katosin hieman syvemmälle rannasta, lähti kitisevä koira perään. Tämän jälkeen palattiin rantaan ja sitten Omppu jo noutikin iloisena sitä ihanaa kelluvaa lelua <3)
Nyt koira on n. 1v 2kk. Viime vuonna ei suostunut uimaan maksapaloillakaan houkuteltuna, mutta kyllä se siitä sitten lähti kun sai vähän itseluottamusta ja rohkeutta vyönsä alle.

Meidän cavalierimme ei suostu uimaan ollenkaan, tiedä sitten onko se se raskas turkki joka vetää pohjaan vai lyhyt kuono johon vesi tuppaa pärskymään, vai se ettei ko. rotua ole jalostettu uimaan. Tumma- ja paksuturkkiselle koiralle se olisi ollut ihana liikuntamuoto, mutta kyllä koiran saa märäksi letkullakin. xD