Koirat.com

^^ Meilläkin on huone Cumuluksesta joten sielläpä meidätkin bongaa :)

Ilmoitin Nimuen tänään kaikille päiville ja menihän siihen pikku tukku rahaa, mutta onhan tuo reissu sen arvonen - etenkin jos hyviä tuloksia saadaan.. :)

^^Kovin tuttu tilanne toisinaan jopa itsellenikin...



Mä en oikeestaan tiedä mitä tossa tilanteessa pitäis oikeaoppisesti tehdä. Jos alan karjumaan, koira innostuu lisää eli periaatteessa mun nahkan kanssa ainakin toimii huomioimattomuus ja uskon että se lopettaa sen kunhan vain ymmärtää että siitä ei seuraa mitään kivaa, vaikka riekkuisi. Voisi ottaa palkkiona sen tohon jos sanoisin edes ei, koska se sai siitä sentään huomiota=kannattavaa. Saattaa ottaa siis hihnasta tai hihasta kiinni. Jaloista ei ota. Itse en pysähdy vaikka miten pomppisi tai riekkuisi, heitän sille näyttelyhihnan suuhun ja jatkan pokalla matkaa. Näyttelyhihna suuhun siksi, että en ainakaan jää vetämään sen kanssa kilpaa eikä se pureskele sitä, kunhan haluaa pelleillä... Toi mun nahkapina tekee tota yleensä sillon jos sillä on joku ns. hätänä esim tollon sillä oli aika kova kakkahätä, siks pelleili.

Katoin sun blogin videota ja itse ehkä ottaisin ravatessa hihnan niin käteen että se ei roiku puoliksi maassa. Koira voi siihen kompastuakin. Tai pitäisin sitä vähän kireämmällä siellä pään yläpuolella, mutta ei kuitenkaan ylikireällä tai kuristaen, vaan niin että se ei ole koiran ulottuvilla edes. En tiedä kiinnostuuko se sitten kädestäsi ja hihnasta jos se on kovin ylhäällä?

Itse harjoittelin juoksemista koiran kanssa ihan lenkeillä ensin ja toisinaan juoksentelen sen kanssa ihan huvikseni, niin se oppii sen että se on ihan normaalia eikä tee siitä mitään näyttelyiden erikoisjuttua mitä pitäis ihmetellä, että hei miks me nyt juostaan. Mutta mulla onkin vähän isompi kaveri kenen vieressä hölköttää ;)

muoks väksy

Eelea kirjoitti:

Saisikohan täältä näyttelyorientoituneelta porukalta pieniä apuja? ;) Meille on ihan puskasta kehittynyt pian puolivuotiaan Tepon kanssa näyttelyravaamisongelma. Pikkuisempana se sujui loistavasti, mutta nyt tuo on ruvennut riekkumaan narussa, puremaan sitä ja iskemään mun jalkoihinkin kiinni, vaikka ei sitä muissa tilanteissa tee. Kannattaisiko vain jättää käytös huomiotta eli pysähtyä ja odottaa, että koira rauhoittuu ja jatkaa sitten? Kieltäminen taitaa vain innostaa tuota tai ainakin se tekee homman vielä inhottavammaksi. Täältä löytyy vähän enemmän informaatiota.

No tuossa videossa ei ainakaan kovin pahalta näytä. Ekassa videossa koira jää sun selän taakse ja sitten rupeaa riekkumaan. Näyttää lähinnä siltä, ettei se oikein jaksaisi keskittyä ja rupeaa riekkumaan, kun sillä menee yli. Lisäksi se ottaa kontaktia (=katselee missä namit ovat). Jos sulla on kaveri käytössä, niin kokeilepa sellaista, ettet itse pidä namia, vaan kaveri on kyykyssä edessä ja namilla kiinnittää koiran huomion. Ainakin pienellä perropennulla toimi, ja omistajan jalat saivat olla rauhassa.

Aptus Show'ssa käyty. Tuloksena JUN-EH ja JUK4. Karvasta tuli noottia, vaikka kyllä tuo mun käteen ja silmään on hyvä eikä juurikaan muuttunut viime kerran jälkeen. No, ehkäpä asiantuntija kuitenkin osaa hommansa. Runkoon liittyvästä kommentista en saa selvää, kun ensimmäinen kirjain on joko k tai r ja se on lyhennetty. Kuvia laittelen, kun saan ne kamerasta koneelle.

Arttumuru oli ERI AVK2! Se himoittu serti jää nyt sitten toistaiseksi, mutta katsotaan jos sen käyttötuloksen tekisi ensin ja sitten jättäisi sen vikan sertin kasvattajan huoleksi. Ylpeä tosta olen, oli meinaan sen verran hyvinmenestyneitä koiria vastassa ettei tuloksesta osaa mitään pahaa sanoa, arvostelukin oli oikein mallikas.

Huh hellettä!

Ei ollut meidän päivä, tiukka tuomari ja vähän koiria. Robi sai HYVÄn arvostelunimikkeeksi, suht kelvollinen arvostelu. Avoimessa luokassa oli kaksi urosta, joista toinen lensi hylättynä ulos, koska oli kookkaampi mitä rotumääritelmässä lukee. Ja jos viimeksi muistan miten koira pärjäsi, oli se huomattavasti paremmin... yhdessä narttuluokassa tuli kanssa EVA, vaikka koira kulki mielestäni varsin tyypillisesti kääkäksi ja tutulta jäi ERI saamatta, koska ontui itse omaa jalkaansa (toisaalta kyllähän se koiraan vaikutti).

Mutta ei se mitään, notkuttiin kaverin kanssa bullterrierikehällä kun ei jaksettu kierellä kuumuudessa. Onnea KiraKira ja Tonteria tuloksista!

Onnea Artulle!

Minä sain mukavia uutisia Virosta. Unni ja Oliver ovat Tartossa kasvattajan/osaomistajan kanssa näytelmissä ja Unni sai Viron sertin eli siitä tulee EST MVA! Unnin näyttelyura alkaa nyt kääntyä loppusuoralle. Sillä on todella suuritöinen turkki, joka ei kuitenkaan näytä koskaan kasvavan ihan priimaksi, ja kun se ei ehkä muutenkaan ole ihan "CACIB-tasoinen" koira, niin voipi olla että kesän ja syksyn näytelmien jälkeen turkkia vähennetään ihan reilusti. Tää on tämän rodun ongelma. Olisi mukava käydä jatkossakin Unnin kanssa hyville tuomareille näyttäytymässä, mutta ei ole mitään järkeä pitää koiraa turkissa satunnaisten näyttelykäytien takia.

Niin, ja Oliver sai junnusertin ja pääsi kuuden parhaan joukkoon BIS-junnu kisassa, mutta ei kuitenkaan lopulta sijoittunut. Sillä on nyt kaksi junnusertiä Latviasta ja yksi Virosta (toivottavasti toinen tulee huomenna) ja aikaa niiden keräämiseen lokakuun loppuun. BALT JCH taitaa jäädä haaveeksi, Liettuaan ei ketään nyt huvittaisi ajella. Täytyy ehkä Viroon vielä suunnata uudemman kerran.

^Huisisti onnea sinne!

Mielettömästi onnea Tonterialle, KiraKiralle sekä Kerttuselle näyttelytuloksista! :)

Aikataulut Rovaniemen juhannusnäyttelyyn ovat tulleet ja valkkeja kehässä kolme. Nimue, avon serkun koira +1. Arvostelu onneksi ensimmäisenä 10.00 ja tuomariksi vaihtunut Markku Kipinä. Ihan mielenkiinnolla odotan reissua ja että millaisen arvostelun neiti saa..

Ajattelin pestä koiran jo nyt, jotta karva ehtii 'kovettua'. Nimue on sen verran kellertävä ja muutenkin kakkanen että pakkohan tuo on puunata.

Met tullaan kans Rovaniemelle. Lauantaina jämtlanninpystykorvaukkelin kanssa ja sunnuntaina sit cottosen kanssa ekaa kertaa junnuluokkaan.

Onnittelut Tonterialle ja Kerttuselle!

Meillä olis perjantaina lähtö Pietariin ja tuo koira on ihan totaalisen kalju Lisäksi sitten muutaman viikon säteellä Karjaa, Kokkola, Forssa ja Lammi eikä tuo karva ehdi parantumaan siihen mennessä. Hitto.

Onnea tuloksiinsa tyytyväisille

Kuinka nopsaan karva muuten kasvaa takaisin? Mietin tässä juuri itsekin, että uskallanko raastaa tuota kuumaa pohjavillaa furminaattorilla irti nyt ennen forssaa, vai säästelenkö sinne asti. Hiukan alta kuukausi aikaa kuitenkin.

Onnea kaikille hienoista näyttelytuloksista

Meillä seuraavana vuorossa Lammi 15.7 ja kovasti toivon että likka kasvattaa karvaa siihen mennessä. Oli pakko nyppiä raskaalla kädellä, kun turkki oli jo niin pitkä ja selvästi kutisi jne. Nyt on sitten pimu pohjavillalla Yleensä tuo on hyvä turkinkasvattaja, toivotaan että on nytkin. Tuomarina on vielä terrierikasvattaja/trimmaaja, joten taatusti tietää millainen turkin pitäisi olla

Lammin jälkeen onkin sitten erkkari seuraavana viikonloppuna ja sitten Kuopio. Siellä ollaan perjantai ja lauantai. Yövytään Cumuluksessa joten tervetuloa nykimään hihasta

Umber kirjoitti:

Kuinka nopsaan karva muuten kasvaa takaisin? Mietin tässä juuri itsekin, että uskallanko raastaa tuota kuumaa pohjavillaa furminaattorilla irti nyt ennen forssaa, vai säästelenkö sinne asti. Hiukan alta kuukausi aikaa kuitenkin.

Pohjavilla kasvaa hitaasti, joten itse en tuossa vaiheessa lähtisi enää pohjavillaa poistamaan.

Anteeks oon tyhmä, mut mitä AVK-lyhenne tarkottaa? (Esim. Tonterian Artun arvostelussa ERI AVK2). Onnea ihan suunnattomasti kaikille menestyneille!

Oon toisen kerran tyhmä, mut jonkun on ihan pakko selostaa mulle yksityiskohtasesti ilmottautuminen. Joo, se lippulappunen pitää täyttää mut mitäs si? Tähän asti tiedän mut loppu on arvoitus.

Ja kun täällä on puhuttu tuosta turkista niin oon nyt viikon kammannu ton läpikotasin joka toinen päivä (kun ei ole ollut muuta tekemistä) eikä ulkomuodossa ole juurikaan eroa. Toki tuo näyttää hiukka kevyemmältä ja ilmavammalta, mutta ei yhtään ohuemmalta. Käsin tunnustellessa on kyllä ohuempi ilman pohjavilloja, mutta mun mielestä parempi noin. Ja tuosta turkista on lähtenyt kauppakassillinen karvaa, ja suurin ero eilisen ja talvella otetun seisomakuvan välillä on kulottuminen. Mä niin tykkään, kun toi kulottuu kesällä niin, että kaulapannan kohdalle, kaulukseen ja päälaelle tulee ruskeaa karvaa.

Tuli vaan tässä mieleen, että onko haitaksi, jos pesulla käydessä pesee kahdella eri shampoolla? Kun sillon kun pesee niin suurin syy pesun tarpeeseen on hilseily (joka on onneksi vähentynyt ruuanvaihdon myötä), niin se on pakko pestä hilseshampoolla. Mut siinä hilseshampoossa on se huono puoli, että se haisee. Eikä vain pesulla vaan joka kerta pesun jälkeen aina kun koira kastuu. Ja talossa leijaileva märän koiran ja tervan haju ei ole se kaikkein miellyttävin tuoksu. Niin mä sitten mietin, et jos sen varsinaisen pesun jälkeen levittäis vielä vähän jotain hyvältä tuoksuvaa (tai ainakin siedettävältä) shampoota ja huuhtois pois. Et sanokaa te mielipiteenne, tiiän ettei välttämättä ole se maailman paras ketju asialle, mutta aattelin, et kun kuitenkin näyttelykoiraväkeä ootte et tiiätte ainakin jotain koiran pesemisestä.

Ja tuli tässä kans mieleen, et kumpi hihna näyttelyissä, lyhkösempi vai pidempi (molempien kanssa ohut ketjukurra, lyhyt on n. 50 cm pitkä ja 1 cm leveä joistakin kohista venyny yksinkertainen nahkahihna, pitkä n. 180 cm pitkä ja 1 cm leveä Hurtan pyörönahkatalutin. Molemmat on mustia). Ja mikä on teiän mielestä paras tapa esittää koiraa? Ite meen tällä hetkellä koiran eteen, mutta kuvista huomaa, että pitää usen korviaan luimussa. Ja onko kellään ideaa ravausinnokkuuden nostamiseen? Tuntuu, et se laahaa haluttomana perässä.

^Slk:ta ei kannata pestä ihan just ennen näyttelyitä ellei se sitten ole likainen. Jos pitää pestä, niin mieluummin sitten vähän reilummin ennen. Sillä peseekö sen kerralla kahdella aineella en usko olevan väliä (ts. haittaa).

Hihnan pituus riippuu esitystavasta. Itse tykkään, että hihnassa on jonkinverran pituutta, koska esitän koirat niin, että itse seison edessä. Silloin minun on päästävä riittävän kauas koirasta, jotta niskalinja säilyy, eikä koira joudu kenottamaan ylöspäin. Menen siis hihnanmitan koiran eteen. Jos ei pääse eteenpäin, niin kyykkyynmenolla poistaa sen, ettei koira könötä niskat kenossa (jos siis se pitää kontaktia). Minulla näyttelyhihnat on noin 120cm pitkiä. Pitemmät alkaisi mennä hankalaksi, kun niitä joutuisi sitten taas käärimään helpolla yhteiskehissä jo käteen niin reilusti, kun koiria on tiiviisti enemmän, etteivät vahingossakaan ylety toisiinsa. Toiset taas sitten tykkää käyttää noita ihan lyhyitä hihnoja, silloin koira on esitettävä kuitenkin luonnollisesti läheltä.

Slk:ta esitetään joko vapaasti seisottaen, tai sitten sivusta niin, että pidetään häntää selällä. Itse henkilökohtaisesti arvostan ja pidän enemmän ensimmäisestä esitystavasta, mutta molemmat käy näyttelyissä. Ravaako koira reippaammin, jos juokset nopeampaa, juttelet sille kivoja tai tarjoilet namia?

Tän joskus kirjoittelin aikanaan tuonne toiseen ketjuun, mutta laitetaas ny tähänkin, kun kerta sopii osittain

Rorys kirjoitti:

^ Voi olla että osa varmaan ravaakin, mutta ei se ole tosiaankaan yhtä nopeaa ravia kuin näyttelyissä. Jos koiran liikuttaisi tuolla tottisseuraamisella mätsärissä/näyttelyssä niin hyvä ei heiluisi

Sarahia kirjoitti:

Piti ihan katsoa oman koiran tottisvideo, että millä askellajilla se menee Joo, kyllähän se tuolla välillä ravillakin menee, osin kävelee. Ja kysehän tuossa ei ole edes mistään "isosta" koirasta. Näyttelyissä minä juoksutan sen _huomattavasti_ nopeampaa ravia, jotta siihen tulee kunnon askelpituus ja liikkeet näyttävät oikeasti hyvältä, kuin mitä tottiksessa menen itse kävelyvauhtia Tässä Kita yhdestä näyttelystä, josta sattui löytymään juoksukuva (sai tuolla karvattomana SERT:in ja oli ROP). Kuvan on ottanut Taru Vallius. Jotain juoksuvauhdista voi myös päätellä mun jaloista


Ja kyllä, koirat saa olla kontaktissa näyttelyissä mulla, joskaan en niitä tosiaan minkään seurautuskäskyn alla pidä. Itse pidän sitä ihan toivottavana asiana, etenkin uroksella kun musta on aina parempi, että se uros katselee mua, kuin niitä toisia uroksia. Seisottaessa menen sitten riittävän kauas, jotta koiralla säilyy niskalinjan asento, vaikka se pitää kontaktia.
Tässä Rukasta esimerkkikuva, kun Kitasta oli tuo toinen Tämänkin ottanut Taru Vallius.

^^ AVK on avoimen luokan kilpailuluokka :) Eli AVK2 on ollut omassa luokassaan 2. paras.

Tänään tuli Karjaan aikataulut ja mua jo jännittää. Ihan käsittämätöntä, kun näyttelyyn on reilu kaksi viikkoa. Mäykkynen on ilmoitettu kehään pitkästä aikaa ja tietysti olisi mukavaa saada serti. Hiukan epäilen, ettei siihen ole mahiksia, mutta katsotaan.

^^Kiitos tiedosta!

Sarahia, oon pessy koiran vähintään kahta päivää ennen näytöstä (tai no ollaan käyty vaan mätsäreissä, mutta eka virallinen ois tulossa elokuussa). Joskus en ole pessy ollenkaan, vaan harjannu kunnolla, kun föönaan aina pesun jälkeen ja siinä menee se pari tuntia, et ei ihan joka päivä kerkee peseen.

Eli jos ei uutta saada niin mennään varmaan tuolla lyhkösellä. Tosin se on melkolailla katkeamisen partaalla, et vois olla ehkä ihan hyvä idea hommata uus. Ehkä joku hieman alle metrin vois olla hyvä mitta, kun kurrasta tulee kuitenkin se parikyt senttiä lisää (pienempi ei menny päähän) niin ois sit sen suunnilleen metrin.

Mä esitän ehdottomasti vapaasti, jos kosken siihen alkaa kääntymään että "rapsuta tästä, tää on parempi kohta". Yhessä mätsärissä esitin tuolla hännän tukemis tekniikalla ja meinasin olla kokoajan turvallani, kun jouduin menemään kyykkyyn ja koira veti, kun ei ollu kiintopistettä mihin tuijottaa.

Rolle siis ravaa ihan kivasti, mutta se tulee perässä (ts. vedän sitä). Ei siinä ravissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta paikassa kylläkin (ravaa hiukan taempana kuin Kita kuvassa). Nami vasemmassa kädessä on auttanut hieman, mutta ei se kyllä vieläkään ole ihan parasta mahdollista. Mut toisaalta taas mietin, että onko se parempi, et se on mielummin vähän laiska, kun sen liikkeet näkee kuitenkin, vai sellanen kokoajan ympäristöä seuraava aikapommi, joka ei meinaa pysyä housuissaan. Lopullisesti asia ratkeaa kyllä varmaan jäljellä olevilla näyttelytotutuskerroilla ja muutenkin kesän aikana.

Muoks. Lisää väksyjä

Mun koirilla oli erittäin menestyksekäs näyttelyviikonloppu! Lauantaina ROP oli nuorimmainen urokseni ja VSP oma kasvatti, josta tuli samalla Suomen muotovalio :)
Sunnuntaina nämä samat koirat olivat Kotkassa myös ROP & VSP. Valiourokseni oli molempina päivänä PU2.