Koirat.com

^Mä olen ainakin alokaskurssin käynyt. Suosittelen, arvokkaita vinkkejä ja etenkin, harjoitteluseuraa. Kannatan ainakin alokaskurssin käymistä, sitten voit jatkaa kotona. Muista kuitenkin häiritä koiraasi koirilla, sillä jos tähtäät kisoihin koira toimii täysin eri tavalla kotona yksin kuin monen koiran häiriössä ja jos koira on tottunut treenaamaan koirahäiriössä kokeetkin sujuvat varmasti paremmin.

^^^Elä palkkaa irtipäästämisestä vaan pitämisestä. Osaako koirasi naksua? Kapulan pidossa se naksu (tai naksusana) auttaa, kun voit merkitä sillä koiralle sen mistä haluat sen palkita. Eli naksu siit pitämisestä, ei irtipäästämisestä.

Vaikka koiralla olisikin hyvä toistonsietokyky, se ei poista sitä, että se tarvii tekemisestä palkkaa. Ja pitemmän päälle pelkät kehut ja rapsut sitä tuskin sille ovat. Ainakaan niin kova palkka, että se motivoisi koiraa toimimaan reippaasti/halukkaasti, joka teillä nyt on yksi ongelma. Toinen on sitten se pitäminen, joka koiralle täytyisi opettaa. Jos koira ei tiedä kunnolla mitä siltä odotetaan, se on hankala toimia motivoituneesti.

Itse olen opettanut pidon pakkonoutona. Eli koiralle kapula suuhun, pidän kuonoa toisella kädellä kiinni, ettei kapula pääse tipahtamaan ja kehun koiraa samalla rauhallisesti. Sitten luovutussana ja palkka. Ja tätä reeniä hetken aikaa, pian en enää pidä kiinni, kehun vaan ja luovutussana+perään palkka. Usein saatan myös opetusvaiheessa laittaa palkan valmiiksi näkösälle odottamaan, jotta koira tietää mitä on saatavissa. Koirat ovat oppineet nopeaa, että pitäminen on se asia jota haluan. Ne oppivat, että minun edessä kapulan pito on se mistä palkka tulee. Näin nouto tulee luonnostaan, kun heitän kapulan koira haluaa tulla pitämään kapulaa edessäni, koska sitä seuraa palkka. Jos tarjoan kädessäni kapulaa koiralle niin koira haluaa ottaa sen minulta, jotta pääsee pitämään kapulaa, jotta saa palkan.

Tässä elämän vanha video, ja hiton ahtaassa tilassa koko pätkä otettu ja koira jatkuvasti aivan vinossa, mälvää kapulaa jne mutta jotain sentään. Eli Rukan noutoreeniä vuodelta pottu. Tässä koiralle on siis opettettu jo pitoon kestoa.


Ja kun tokopulinassa ollaan niin laitetaampa huviksi tuosta Kitan tokoreenivideoatakin kun näkyi tuon perässä olevan kun kaivelin tuon esille. Vuodelta mikälie tämäkin



edit. lisätty väkä.

Mäkin olen opettanut tuolla pakkonoudolla.

Tuo osaa naksun ja kelpuuttaa naksuksi kaiken, mikä naksahtaa. Mut jostain syystä se ainakin useimmissa tempuissa ottaa sen naksun vaan vinkkinä palkka tulossa ja sitten sen palkan ottaa sinä hyvänä. Eli vaikka mä naksautan tuolle se on "palkka tulossa" ja sitten kun annan sen palkan, niin se, mitä se silloin tekee/jättää tekemättä on niinkuin se palkkauksen kohde, ei se, mitä tehtiin silloin kun naksu kuuluu. Tämä siis joissakin tempuissa, mutta joissakin se ottaa sen naksun sillein "hyvä, mä tein oikein ja tästä mä saan palkan". Tästä syystä meillä on varmaan miljoona toimivaa käskyä seisonnalle.
Mut ns. kolmoisnaksausta vois koittaa. En tiä mistä tää nyt tuli, mut jostain. Eli koiraleirillä oli luennoimassa joku tyyppi koiran palkkaamisesta ja siinä se puhu kolmoisnaksauksesta. Eli siis naksautetaan kolme kertaa "palkaa tulossa". Täs kapulan pidossa vois toimiakkin kolmari. Siis naksu merkkais niinkun palkkaa ja eka ja toka naksu palkattais naksulla. Pitää koittaa.

Toinen vaihtoehto on sit se ihan klassinen pikkuhiljaa pidempään. Pitää todellakin alottaa ihan alusta, kiitos isäni... Me muuten tarttetaan uus kapula, jos tuo jatkaa tuota järsimistä niin tuota ei kohta enää tunnista kapulaksi...

SanttuJ, mulla on myös noudosta paineistuva koira, ja nuo pitoharjoituksetkin onnistuu kunhan etenee hitaasti ja tekee vain toiston/pari kerrallaan.

Noudon opettaminen tuolle omalleni on aiheuttanut mulle roppakaupalla harmaita hiuksia ja ollut (seuruun kanssa) osasyynä jopa pienoiseen ohjaajan tokoinhotuskauteen. Alussa lähdettiin Snön kanssa siitä, että tehtiin yksi tai kaksi toistoa kapulan pitämisessä (aika alle sekunti per pito), johon päälle superpalkka ja kapula pois. Eteneminen on siis arvatenkin ollut varsin hidasta, ja musta tuntui välillä ettei tästä päästä koskaan ikinä eteenpäin. Pakkonouto ei olisi tullut missään nimessä kysymykseen.

Yllättäen nyt tuo kuitenkin pitää kapulaa jo rentona ja odottaa irrotuskäskyä maltilla. Me pidettiin myös tässä ihan reippaasti lomaa kaikista tokojutuista, mikä teki ihan selvästi hyvää - tauon jälkeen noutotreenitkin ovat menneet huomattavasti sujuvammin. Nyt Snö nostaa myös kapulan maasta suuhunsa, tulee eteen ja pitää kapulaa kiitokseen saakka. Pysyy myös rauhassa istumassa, kunnes vapautan.

Isoimmat vaikeudet noudon saralla on siis jo selvästi voitettu, kunhan muistaa edetä vieläkin maltilla ja harjoitella lyhyissä pätkissä.

SanttuJ kirjoitti:

Kehonkieltä pitää ehdottomasti parantaa. Mulla on just paha tapa vapauttaa koira kehonkielellä ennen vapautuskäskyä.

Voi, sama täällä. Ja tietenkin mulla on sitten sellainen koira, joka lukee ensimmäisenkin pikkurillin värähdyksen tai katseen eksymisen... Tokossa saan vähän paremmin pidettyä itseni kurissa kun asiat tapahtuvat rauhallisessa temmossa, mutta agilityssa mää olen koko ajan eleitteni kanssa ihan jossain muualla kuin siinä hetkessä.

Meia kirjoitti:

Meilläkin olisi Väinön kanssa myöskin tarkoitus ottaa päälajiksi tää toko, vaikka cottoni ei mikään tavallinen tokorotu olekkaan. Välillä siis saattaa siis paukahdella aloittelijan tyhmiäkin kysymyksiä tälle palstalle :D Eli, te tokoilijat, käyttekö joissakin treeneissä missä on muitakin koiria, vai treenaatteko ihan kotona yksinään ? Kumpi olisikaan sitten parempi vaihtoehto ?

Me käytiin ensin 5 kerran pentu-toko-kurssi. Sit oltiin hetki ilman ryhmäpaikkaa, kunnes päästiin ryhmään, jossa treenataan ALOn juttuja. Ohjatut treenit meillä on siis 1h kerrallaan 1 krt/vko. Toi tunti on tosi pitkä aika ainakin Miimille (nyt tasan 7kk), paljon pitää pitää taukoja ja leikkiä leullla välissä. Omaa treeniä tehdään lisäksi useampana päivänä/viikko vaihtelevia aikoja kerrallaan. Myös itsenäisesti treenatessa pidän välillä leikkitaukoja.

Sarahia kirjoitti:

Vaikka koiralla olisikin hyvä toistonsietokyky, se ei poista sitä, että se tarvii tekemisestä palkkaa. Ja pitemmän päälle pelkät kehut ja rapsut sitä tuskin sille ovat. Ainakaan niin kova palkka, että se motivoisi koiraa toimimaan reippaasti/halukkaasti, joka teillä nyt on yksi ongelma.

Itse juuri tänään huomasin ton "palkan" ja Palkan eron. treenasin seuraamista ja Miimi oli jotenkin ei-niin-kovin-motivoitunut, kun käytin palkkana vaan nappulaa. Otin seuraavaksi pussista juustonpaloja ja ihan eri into löytyi homaan heti.

Me ollaan käyty kymmenen kerran pentutokokurssi, vaikka osattiinkin jo oikeastaan kaikki kurssilla opetetut asiat. Siellä tuli kuitenkin häiriötreeniä, mikä on kisoihin aikovalle elintärkeää. Pohjat liikkeisiin ollaan tehty kotosalla ja tälläkin hetkellä treenataan omatoimisesti. Tai nyt ei oikeastaan treenaamalla treenata, vaan odotetaan ensimmäistä koetta ja tehdään niin kuin huvin vuoksi valmiita liikkeitä, mitkä sujuu. Vaikka kyllä aina löytyy jotakin parannettavaa.

Mulla olisi kysymistä tuohon noudon luovutusasentoon liittyen. Haluaisin että Misti palauttaa kapulan suoraan eteen, mutta se meinaa jäädä kovin kauas aina. Siitä on vissiin epämiellyttävää, kun kapula osuu muhun ja jää sen takia noin parinkymmenen sentin päähän istumaan. Koiran kuuluisi olla ilmeisesti mahdollisimman kiinni ja tiiviisti siinä edessä? Miten saan sen tulemaan edemmäs vai vaihdanko suosiolla luovutuksen suoraan sivulle? Oon tehnyt samalla tavalla kuin luoksarin eteentulon kanssa, että kädellä ohjaan tiiviimmin eteen mutta samalla kapulan ote tuntuu heikommalta. Jos Misti luovuttaa suoraan sivulle, pito-ote on parempi. Eteen luovutuksessa kapula on vaan Mistin kidassa eikä kunnon otteessa, kun pitää olla niin lähellä ja katsoa samalla ylöspäin.

Misteli kirjoitti:

Mulla olisi kysymistä tuohon noudon luovutusasentoon liittyen. Haluaisin että Misti palauttaa kapulan suoraan eteen, mutta se meinaa jäädä kovin kauas aina. Siitä on vissiin epämiellyttävää, kun kapula osuu muhun ja jää sen takia noin parinkymmenen sentin päähän istumaan. Koiran kuuluisi olla ilmeisesti mahdollisimman kiinni ja tiiviisti siinä edessä? Miten saan sen tulemaan edemmäs vai vaihdanko suosiolla luovutuksen suoraan sivulle?

Harjoittele luovutusasentoa ihan erikseen. Minä käsitän tuon luovutusasennon koko noudon pointtina - ajattelen koko noudon siten, että se on ensisijaisesti luovutusasennossa istumista kapula suussa. Lopulta koira joutuu vain hakemaan kapulan kauempaa ja tuomaan sen takaisin, jotta voi varsinaisen tempun suorittaa.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen Snö piti kapulaa suussa vapaaehtoisesti minun istuessani ja pitäessäni kapulaa suoraan koiran nenän edessä. Tämän jälkeen nousin seisomaan ja pitelin kapulaa siinä kohti, jossa halusin koiran istuvan lopulta luovutusasennossakin. Käytännössä kapula oli lähes itsessäni kiinni ja Snö joutui tiiviisti minua vasten kurottautumaan samanlaiseen asentoon kuin luoksetulossa (Snö tulee siis siinäkin eteen). Tässä asennossa teimme pitoharjoituksia minun pitäessäni välillä kapulasta kiinni ja välillä päästäessäni irti. Kun tämä onnistui, aloin tarjota kapulaa koiran suuhun alempaa ja palkkasin vasta, kun se nousi haluamaani tiiviiseen asentoon kapula suussa. Sitten laskin kapulan lattialle ja aloin pikkuhiljaa siirtyä itse kauemmas kapulasta - nyt olemme siis tässä vaiheessa. Luovutusasento on tiivis ja hyvä, koska se on alusta asti ollut koko noudon pointti ja siihen ollaan hitaasti edeten keskitytty sen jälkeen, kun Snö ylipäätään suostui pitämään kapulaa suussaan rentona ja paineistumatta.

Tiainen kirjoitti:

Voi, sama täällä. Ja tietenkin mulla on sitten sellainen koira, joka lukee ensimmäisenkin pikkurillin värähdyksen tai katseen eksymisen... Tokossa saan vähän paremmin pidettyä itseni kurissa kun asiat tapahtuvat rauhallisessa temmossa, mutta agilityssa mää olen koko ajan eleitteni kanssa ihan jossain muualla kuin siinä hetkessä.

Mulla taas on semmonen koira joka ennakoi ihan älyttömästi. Luoksetulossa ei kerkeä kun suun aukasta niin koira jo alkaa kärkkymään. Agissa on pitäny siirtyä hiljaiseen ohjamiseen kun koiralla tuntuu menevän nuppi sekasi suullisista komennoista sekä käsi/vartalo-ohjauksesta.

Meillä pakkonoudetaan. Yritin kärsivällisesti sheipata, mutta homma ei alkanut pelittämään yhtään. Kapula oli yök, eikä sille voinut tehdä muuta kuin korkeintaan hyökkiä päin ja sylkäistä suusta mahdollisimman nopeasti. Jostain syystä Roope paineistui ihan hirveästi naksuttelusta, vaikka yritin palkata ihan jo pikkiriikkisestä kosketuksesta kapulaan. Joku aika sitten kyllästyin, iskin kapulan koiran suuhun ja pidin aluksi kevyesti kuonosta kiinni, niin johan alkoi pelittää. Roope kylläkin mälvää vielä jonkin verran kapulaa, mutta pikkuhiljaa paineistuminen alkaa olla selätetty.

Mä askartelinpaskartelin eilen illalla meille hyppyesteen pahvilaatikoista.



Nyt täytyy vaan sumplia mihin saan raivattua niin paljon tilaa, että voidaan harjoitella neljän seinän sisällä. Tai sitten vaan kiltisti odotetaan kesää.

½OT: Roskaa askartelusta tuli ihan hirveästi, joten diktaattori pisti koiran siivoamaan pahvinpalasia. Meillä on "vapaamuotoisen" noutamisen käskynä "tuo", mutta Roope on tiukkapipoharjoitusten jälkeen alkanut tarjoamaan luovutusasentoa ihan arkipäivänkin noutamisjutuissa. Pikkuinen oli ihan tohkeissaan, kun pääsi auttamaan siivousurakassa :

Roska-Roope ja pahvinnouto

Meillä on treeniongelma: Pylly jäätyy! Vaikka treenataa sisähallissa, siellä on silti kylmä maa, koska ei ole lämmitystä. Koska treeneissä on paljon istuskelua ja maassa makaamista, tolla jäätyy pylly heti, ja se alkaa tärisemään. Vaikka siis vaatteita onkin. Koiralla on vielä ollut pari pissatulehdusta, eli ei paljon viitsis ottaa riskejä. Otanko rouheesti vaan jonkun viltin koiran persauksen alle treeneihin, kun aika usein samasta kohdassa hengaillaan. Ja toki sitä voi siirtää. Mutta sit elän sellasessa pienessä pelossa, että paikkamakuut ei enää sujukaan kun viltillä, kun päästään sellaseen aikaan, ettei enää ole kylmä.

SanttuJ, mä veikkaisin, et se lopettais kärkkymisen, jos aina välillä aukaisisit vaan suun sanomatta mitään ja jos kärkkyy niin lopetat treenauksen. Ja jos ei kärky niin sitten joko kutsut luo tai käyt palkkaan sen sinne, missä koira on. Eli yllätyksiä peliin, niin kärkkyminen loppuu.

Meidän nouto-harjoittelu tyssäs tähän. Kiitos kuuluu isälleni, taas. Vaikka sanoin, ettei kapulaa saa antaa koiralle niin tietenkin se oli antanut sen sille aamulla töihin lähtiessään. Ja kun sitten heräsin oli koira saanut tosen ruuvilla kiinnitetyn pään kierrettyä auki ja järsittyä koloille ja siinä paraikaa järsi keskustaa korjauskelvottomaan kuntoon. Uuden hankittuani pitää laittaa se lukkojen taakse...

Toisaalta voi olla hyväkin pitää taukoa ja sen jälkeen aloittaa alusta.

Meillä on -yllätys yllätys- hyppyestekin kyhätty itse. Kaksi lautaa tolppina ja niissä rimoilla tehdyt urat. Alhaalla lautojen reunasta reunaan kulkevat tukilaudat. Kyhäelmän alla sitten vielä laudat, jotka pitävät esteen pystyssä ja rungon välissä poikittain olevat paneelit paikallaan. Voin joskus laittaa kuvankin.

Tämä hypyn opetus oli meillä ihan sikahelppoa, kun agia ollaan aina välillä menty omaksi iloksi. Ensin liikkeestä hyppyä, sitten niin, että vastaanotan koiran, sitten että olen rinnakkain esteen kanssa ja sitten niin, että lähetän koiran. Aluks ei meinannu ymmärtää, että se voi hypätä, vaikka minä jäänkin taakse, mutta grillattu makkara teki ihmeitä ja jo alkoi hyppy sujua. Nykyisin hyppää 65 cm korkean aidan yli passiivisesta käskystä (vaikkei sen tokossa tarttis hypätä niin korkeelta, mutta agissa saattaa hyvinkin olla niin korkea. Mä en kyl tajuu miks 52 senttinen koira kuuluu maxi-luokkaan, jossa alin hyppykorkeus on 55 cm. Pystys meneen hyvin ali). Eli tämä liike on koevalmis. Edistystä. Kaikki muu tarvitseekin sitten enemmän tai vähemmän harjoitusta.

Meidän nouto on tässä vaiheessa (video).

Olen ihan tyytyväinen. Koiralla hyvä fiilis (mikä tässä vaiheessa tärkeintä), pysyy tiiviisti kiinni (paitsi juuri irroitettuaan kapulasta leuka karkaa hetkeksi). Videon lopussa palkkailin koiraa vielä muutaman kerran tiiviisti istumisesta, jonka jälkeen vapautin.

^Ihanan tiivis asento

Meillä on asento saatu tiiviiksi sillä, et jos koira ei tule tarpeeksi lähelle, mä vaan pakitan pois alta niin kauan, et se luovutusasento miellyttää. Luna nyt sinänsä tiivistää jo siitä asentoa, et mä en heti reagoi tai huomio sitä.

Strikku kirjoitti:

SanttuJ, mä veikkaisin, et se lopettais kärkkymisen, jos aina välillä aukaisisit vaan suun sanomatta mitään ja jos kärkkyy niin lopetat treenauksen. Ja jos ei kärky niin sitten joko kutsut luo tai käyt palkkaan sen sinne, missä koira on. Eli yllätyksiä peliin, niin kärkkyminen loppuu.

Meillä on tuohon luoksetulon kärkkymiseen suhtauduttu niin, et koiralle ärähdetään heti jos se nousee ylös. Se korjaa itse asennon palautteen jälkeen. Siitä sit luoksetulokäsky ja bileet pystyyn. Nykyään tuo kärkkyminen on jo jäänyt tosi vähälle, mutta yhtenä esimerkkinä halusin mainita, koska siitä tulee tuo koiran ennakointi/kehonlukutaito esiin.

Määkin alan olla jo tyytyväinen tuohon tiiviyteen, se kun oli yksi niistä useasta noutoon liittyvistä ongelmista. Snö ei aluksi mielellään istunut kapula suussa nokka kohti taivasta, vaan olisi ihan ensimmäisillä luovutusasentoon tuloilla jäänyt mieluummin vähän kauemmas. Palkkasin kuitenkin vasta, kun korjasi ja tuli toivomaani asentoon (olimme siis aiemmin tehneet pitoharjoituksia oikeassa asennossa). Nykyään harvemmin jää liian kauas, ja jos jää niin se kertoo liian monesta toistosta...

Tiiviisti istuminen ylipäänsä oli Snölle aluksi hankalaa. Me aloitettiin tiiviin eteentulon treenaaminen luoksetulon yhteydessä puoli vuotta sitten, ja silloinkin edettiin hitaasti. "Arjessa" Snö tulee koko ajan niin liki kuin mahdollista ja menee vieraidenkin iholle, mutta treeneissä se pitäisi mieluiten oman tilansa. Agilityssa se ei esimerkiksi meinaa kestää prässäystä. Vaati paljon pohjustustyötä, että eteentulon sai opetettua rennoksi ja luonnolliseksi - aluksi vain istuin tai seisoin ja syötin Snölle tuubista maksamakkaraa eteentuloasennossa. Makkaraa alkoi juosta vasta, kun Snö painoi leukansa tiiviisti minua vasten. Aluksi Snö tiivisti vain "sykäyksittäin" - painautui ja perääntyi, painautui ja perääntyi. Vieläkin Snö tekee esim. korjatessaan eteentuloasentoa siten, että se painaa leukaansa hetkittäin tiiviimmin minua vasten.

Sitä sopii miettiä, miksen sitten vain suosiolla opettanut kapulan luovutusta perusasennossa ja luoksetuloa suoraan perusasentoon... Musta on kovin mielenkiintoista ratkoa tuollaisia koulutuksellisia ongelmia, en niinkään ajattele kisatavoitteisesti tuon kanssa. Tiesin, että osaan opettaa koiralle luovutuksen perusasennossa ja luoksetulon perusasentoon, mutten ollut ollenkaan varma tuosta eteentulosta. Niinpä halusin kokeilla. Ja ihan reippaasti tuossa on kestänytkin, kun prosessi tähän asti on kestänyt puoli vuotta tuon eteentulon ja noudon kanssa, eikä nouto ole edes valmis (vaikka toki laiskuuttakin on ollut ilmassa). Agilityssakin valittiin A:lle juoksukontakti ensisijaisesti sen takia, että halusin oppia kouluttamaan koiralle myös juoksukontaktin 2on2offin (meillä puomin kontaktina) lisäksi.

Eteentulo on muuten nykyään Snön lempitemppuja, eli työnteko on loppujen lopuksi ollut kannattavaa. Se on alkanut tarjota temppua joka paikassa ja yhdistää siihen vain positiivisia mielikuvia - etenkin aamuisin ennen lenkkiä Snö painautuu eteentuloasentoon, laittaa silmät kiinni ja vaatii rahnuttelua. Kakru tarjoaa tätä myös kaikille vieraille usein ensimmäisenä tervehdyksenään, mistä etenkään miespuoliset vieraat ei aina tykkää. Haaroihin yli-innokkaasti painautuva koirarakastaja saattaa ymmärrettävästikin tuntua vähän uhkaavalta...

Snö on kyllä ihanan näköinen tuossa videolla

Meille oli noudon opetus aika helppoa, kun vain rauhassa naksuteltiin. Yhdellä kurssilla kehotettiin käyttämääm pakkonoutoa pitoharjoittelussa, eli laitettiin kapula koiran suun eteen ja se oli ottanut sen, niin kädellä autettiin hellästi pitämällä kuonosta pitämään kapulaa hyvällä otteella suussa. Ei toiminut sitten ollenkaan meille, ja koira vain passivoitui.. Onneksi vain kys. treenin ajaksi. Ikinä en sitä olisi noutamaan voinut opettaa noin, vaikka se tekeekin innokkaasti kaikki sille annetut tehtävät, sai tuo pienikin yritys "pakottaa" sitä tekemään jotain sen ihan sekaisin. Miten siitä ikinä saisi rakennettua näyttävän noudon..

Ja ihan mielenkiinnolla kun vertaa naksuteltuja noutoja, tai sitten vain saalisvitillä tai muuten epärääsesti opetettuja, on niissä ihan mieletön ero, ainakin alkuvaiheessa. Niillä koirilla joilla on koko juttu naksuteltu, on hirveä hinku kiikuttaa kapula mistä vain omistajalleen, koska idea on niille ihan päivän selvä. Kapula on kiva juttu josta saa palkan, kun sen vie omistajalleen. Sitten taas muilla tavoin opetetuilla saattaa olla ihan epäselvää koko homma, kapula saattaa olla ihan huippu juttu, josta ne ei halua luopua ollenkaan, tai sitten jotain muuta. Ja en siis sano etta naksuttelu olisi todellakaan ainut oikea vaihtoehto, esim. pk-tottiksessa ihanne suoritusta ei voi varmaan naksulla rakentaa. Siinä koiran pitää jo tarttuakkin kapulaan ihan erilailla kuin tokossa ihanne on. Ja hyvään lopputulokseen voi päästä monella eri metodilla. Näin olen vain itse havainnut omilla ohjattavillani.

Metalli on ollut meille paljon hankalampi. Pentuna se oli sille ihan sama asia kuin tavan kapula, mutta pitkän tauon jälkeen tosi ällötys. Ei auttanut naksuttelu maasta nostamaseen, tai pitoharjoittelu. Moona vain vinkui turhaumasta kapulalle, kun olisi halunnut palkan, muttei voinut hampaisiinsakaan ottaa. Siinä tuli yritettyä vierittää kapula mun luo, tai potkia tassuilla lähemmäksi Olin ihan pulassa, kunnes keksin käyttää kateutta apuna, eli temputtelin meidän toisen koiran kanssa ja laitoin Moonalle metskun lattialle, johan alkoi nousemaan. Treeneissä sujui myös tosi hyvin ihan kokonaisenakin liikkeena, kun Moonalla pieni pelko, että joku muu käy hakemassa kapulan ensin. Nyt on oikein hieno nouto tiukalla otteella, saimpas huijattua

Ja itsellä harmittaa, että opetin moonalle kovin tiiviin luovutuksen. Vaikka se ei törmää, niin pisteitä ropisee jo siitä, että koira koskee ohjaajaan. Näyttää tosi hienolta kyllä, ja vaikeaa korjata väljemmäksi

Hei miten erilaisia metallikapuloita on olemassa? Itellä on sellanen jossa varsi on aika ohut ja isot laipat, mutta viime kokeessa muistaakseni metalli oli keskeltä tosi paksu ja laipat oli ihan olemattomat. Kun tähän lisättiin se, että kapula oli kiehumispisteessä niin lopputulos oli fiasko. Pitääkö mun metsästää jostain metsku jonka runko on paksu vai muistanko ihan väärin että semmosia olis olemassa?

Inna kirjoitti:

Ja en siis sano etta naksuttelu olisi todellakaan ainut oikea vaihtoehto, esim. pk-tottiksessa ihanne suoritusta ei voi varmaan naksulla rakentaa.

Voi.

Kiitos Inna, olin myös iloinen nähdessäni tuon videon - on helpottavaa viimein nähdä Snö noin rentona, maltillisena ja iloisena noutotreenin yhteydessä.

Inna kirjoitti:

Ja itsellä harmittaa, että opetin moonalle kovin tiiviin luovutuksen. Vaikka se ei törmää, niin pisteitä ropisee jo siitä, että koira koskee ohjaajaan. Näyttää tosi hienolta kyllä, ja vaikeaa korjata väljemmäksi

Mä mietin tätä myös ennen kuin opetin Snölle eteentulon - kuten näkyy niin Snö tulee eteen kovin tiiviisti. Jos meillä olisi kisatavoitteita tokossa, niin olisin opettanut Snön tulemaan sivulle, enkä olisi ollenkaan lähtenyt arpomaan sopivan eteentuloetäisyyden kanssa. Olisi vähemmän sellaisia muuttujia, jotka saattavat mennä pieleen. En ollenkaan ihmettele, jos joudun vauhdin kasvaessa puuttumaan mahdolliseen törmäilyynkin jatkossa.

Halusin silti itsepäisenä pönttönä opettaa tiiviin eteentulon. Tässä tapauksessa ajattelin, että tiiviin eteentulon opettamisesta voisi olla muutakin koulutuksellista hyötyä - sen yhteydessä oli jotenkin luonnollista opettaa koiralle, että läheisyys korkeassakin vireessä on ihan hyvä juttu. Kokeessa saattaa pisteitä ropista, mutta minä kyllä itsepintaisesti tykkään enemmän tiiviistä palautuksesta kuin väljäksi jäävästä. Toko ei onneksi meidän ykköslaji olekaan, kisatavoitteinen tokon treenaaminen vaatisi niin paljon häiriötreeniä tämän kotona pämppäilyn lisäksi ettei me agilityn lisäksi sellaiseen revetä. Käydään sen tason kokeissa kuin hiljakseen treenaamalla ehditään Snön elinaikana, mutta mitään varsinaisia tavoitteita ei ole.

Muoks. Ja niin, pakkonoudosta... Mää en halua edes kuvitella, miten meidän pakka koko noudon suhteen olisi hajonnut, mikäli olisin fyysisesti painostanut koiraa pitämään kapulaa. Snö ei yleensä helposti paineistu, mutta tämä nouto oli sen suhteen aivan omaa luokkaansa. Jo oma turhautumiseni riitti, vaikka ulospäin olisin yrittänyt pysyä miten rauhallisena ja tyynenä tahansa. Koko prosessi tähän asti on edellyttänyt minulta suorastaan yliluonnollisen buddhalaista mielenrauhaa. Koiraan en onneksi missään vaiheessa turhautunut, mutta oma näennäinen kykenemättömyyteni asiassa etenemiseen harmitti.

Siis ymmärsinkö oikein, että tokokokeessa liian tiivis eteentulo ja kapulan palautus ei olekaan toivottavaa? Mä nimenomaan yritän opettaa sitä tiiviimmäksi vai riittääkö tuommoinen 15-20 sentin etäisyys sittenkin (siis noudossa, luoksetulossa saakin olla mahd. tiivis) ? Luin vähän aikaa sitten jostain pk-tottiskirjasta, että noudossa etäisyyden pitäisi olla noin 15 cm eikä ne koirat olleetkaan ohjaajassa kiinni. Vai siirtyisinkö itsekin siihen sivulle palautukseen, olisi jotenkin helpompaa, ja me tuskin kisataan pk-puolella niin ei senkään puolesta haittaisi. Mutta kapulan palautus eteen on hienomman näköistä.

Strikku kirjoitti:

. Mut jostain syystä se ainakin useimmissa tempuissa ottaa sen naksun vaan vinkkinä palkka tulossa ja sitten sen palkan ottaa sinä hyvänä. Eli vaikka mä naksautan tuolle se on "palkka tulossa" ja sitten kun annan sen palkan, niin se, mitä se silloin tekee/jättää tekemättä on niinkuin se palkkauksen kohde, ei se, mitä tehtiin silloin kun naksu kuuluu. Tämä siis joissakin tempuissa, mutta joissakin se ottaa sen naksun sillein "hyvä, mä tein oikein ja tästä mä saan palkan". Tästä syystä meillä on varmaan miljoona toimivaa käskyä seisonnalle.
Mut ns. kolmoisnaksausta vois koittaa. En tiä mistä tää nyt tuli, mut jostain. Eli koiraleirillä oli luennoimassa joku tyyppi koiran palkkaamisesta ja siinä se puhu kolmoisnaksauksesta. Eli siis naksautetaan kolme kertaa "palkaa tulossa". Täs kapulan pidossa vois toimiakkin kolmari. Siis naksu merkkais niinkun palkkaa ja eka ja toka naksu palkattais naksulla. Pitää koittaa.

Siis onkohan sulla mennyt vähän puurot ja vellit sekaisin naksutinkoulutuksen suhteen. Siis naksuttimen käytön ideahan on nimenomaan, se että sillä voidaan tarkasti ja yksiselitteisesti kertoa koiralle milloin se teki jotakin sellaista, mistä se ansaitsee palkkion (ja palkka tietysti mahdollisimman pian). Ja palkkio itsessään on tietysti sitten se ensisijainen vahviste koiralle. Jotta koira voi ylipäätän oppia tekemisensä, naksautuksen ja palkkion välisen yhteyden, niin sinun on naksautettava vain silloin kuin koira täyttää sille harjoitukselle annetun vaatimuksen, esim pitää kapulaa suussaan 5 sekuntia.
En nyt oikein ymmärrä miten tuo naksaus ja palkka liittyy siihen, että olet liittänyt seisomiseen useita eri käskyjä. Tai sitä, miksi olet liittänyt seisomiseen useita eri käskyjä, jos kaikki käskyt tarkoittavat ihan samaa seisomista.
Ihan mielenkiinnosta, kuka kouluttaja neuvoo naksauttelemaan ilman palkkion antamista useita kertoja peräkkäin? Silloinhan naksautuksen idea tarkkana ja yksiselitteisenä merkkinä vesittyy ihan täysin. Jos naksutinta haluaa käyttää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, niin silloin naksauksen viesti tulee olla koiralle mahdollisimman yksiselitteinen. Enkä tiedä yhtäkään koiraa, jolle pelkkä naksaus-ääni olisi ensisijainen eli varsinainen vahviste, siis se asia mitä koira haluaa ja minkä vuoksi se haluaa työskennellä. Tuo viimeinen lauseesi menee siis multa ihan ohi "naksu palkattais naksulla".
Kannattaa myös muistaa, että joka kerta jos naksusta ei seuraisikaan palkkiota, niin sen tarkka merkitys vähenee. Jos itse joskus naksautan vahingossa väärästä asiasta, niin annan silloinkin koiralle aina palkkion, sillä naksusta seuraa aina palkkio. Minun täytyy vain ensi kerralla olla tarkempi ja naksauttaa vain oikeassa kohdassa.

Naksutinkoulutuksessa, siinä merkityksessä kuin minä sen ymmärräin koiran oikein tekeminen merkataan naksulla ja koira palkitaan jollakin sellaisella asialla minkä koira kokee palkitsevana, jollakin mitä koira haluaa. Ja tietenkin, mitä haluttavampi palkkio, sitä halukkaammin koira haluaa sen saadakseen työskennellä.
Mitä tarkemmin koiralle pystytään harjoituksen aikana kertomaan se, mitä haluat sen tässä harjoituksessa tekevän, eli mistä se saa palkkionsa, sitä nopeammin koira oppii. Ja naksutin on tähän oiva väline. Jos taas halutaan ihan vaan kehua koiraa, että hyvin menee, yritä vielä vähän lisää (niin saat palkkiosi), niin ihan tavalliset kehut sopivat siihen tarkoitukseen paljon paremmin.

^^ Juu ei ole toivottavaa niin noudoissa, kuin luoketulossakaan. Semmoinen hajurako olis hyvä, että on lähellä, mutta vain rintakarvat koskee. Varmaan sama kuin seuruussa. Pk-puolella ei kai ole sitten ihan niin tarkkaa kuin tokossa. Vähän pilkunviilausta on, siinähän se koira juuri innokkaasti antaa kapulaa kun on tiivis