Koirat.com

Strikku, mäkin luulin aikaisemmin ettei Hups syty millekään lelulle, mutta aikani kokeiltuani erilaisia leluja löytyi meille se superpalkka (vihreä "aktivointipallo", jossa ei ees tarvii olla nameja sisällä).

Joskus myös tauko kannattaa.

Mä useinkin kävelen/juoksen koiran kanssa treenihallille ja matka kestää 20-30 minuuttia ja koira on itse-asiassa tosi innoissaan jo kotoa lähtiessä, kun huomaa, että nyt ollaan menossa treenaamaan.

Vanhemmille kannattaa myös muistuttaa, että sen, saako koira sopivasti ruokaa tuntee kokeilemaall koiran kylkiä. Kylkiluiden pitäisi tuntua helposti, mutta koira ei saa kuitenkaan näyttää laihalta. Jos kylkiluut eivät tunnu edes tunnustelemalla, on koira liian lihava. Jos koira on innoissaan iltaruuan aikaan, niin voisitko käyttää sen iltaruokailun sitten siihen tokomotivaation nostattamiseen?

Näin heti aluks haluun pyytää anteeks negatiivista asennettani kaikkeen. Mä olen perusluonteeltani sellainen, etten voi purematta niellä kaikkea, ja yleensä vielä ne sen hetkiset tunteet vie vallan järjeltä. Nää vastoinkäymiset kasvattaa ihmistä enemmän kuin mikään muu, ja mä olen onnekas, kun mulla on edes jokin paikka, johon voin käydä kertomassa ongelmista ilman, että tullaan vastaan asenteella "se on lapinkoira, ei sen tarvii osata enempää tai ainakaan sen ei tarvi toimia huippuvireellä" tai "sehän osaa jo kaiken!" tai "se hankittiin lenkkiseuraks ja sellasena se pysyy. Jos jotakin muuta haluat, niin tee ihan vapaasti, mut mä en ainakaan auta". Välillä olen kateellinen kaverilleni, jolla ei ole tavoitteita koiransa kanssa, eikä koirakaan kovin lahjakas ole, mutta silti koko perhe on koirahommassa täysillä mukana ja tukee ja auttaa. Kumpa mullekkin ois suotu samanlainen tukiverkosto.

Tonteria kirjoitti:

Se on sitten vaan voivoi. Jos ruokapalkasta ei saa tarpeeksi hyvää ja riittävää palkkaa tekemiseen niin sitten kannattaa panostaa leikkiin. Kannattaa toki vielä keskustella asioista vanhempien kanssa - ilman sitä "ei ne mitään ymmärrä"-asennetta.

Heitä ei kiinnosta muu kuin se, että koirassa henki pihisee ja ettei sen kustannuksiin mene koko omaisuutta. Suoraan sanoen noiden kanssa koira-asioista keskusteleminen on mahdotonta tai ainakin vaatii erinomaista asian kiertoilmauksilla ilmaisemiskykyä. Mainitsekin sanallakin jotakin koiraan viittaavaa, niin äkkiä tulikin kiire johonkin. Ja vaan sillon, kun koira käy kierroksilla, niitä kiinnostaa se, että miten ne kierrokset saa taas alas. Ne ois varmaan erittäin tyytyväisiä, jos koirassa ois on/off-nappi, jolla sen sais päälle vaan sillon, kun haluaa sen juoksulenkille kaveriksi.

Tiesithän että sen lelupalkan ja siitä nauttimisenkin voi oikeasti opettaa sille koiralle? Sekään ei ole mitenkään nopea tai helppo tie, vaan se vaatii ohjaajalta oikeasti sydämestä asti heittäytymistä juuri siihen leikkihetkeen. Leikki kestää tasan sen verran, että saat koiran innostumaan ja sen jälkeen se loppuu kun ilo on ylimmillään. Tämä toistetaan mahdollisimman monessa paikassa useaan kertaan päivässä. Jos tuntuu siltä että koira ei innostu millään niin kannattaa jättää sen kanssa touhuaminen vaikka pariksi viikoksi kokonaan minimiin, niin saa siihen leikkiinkin taas intoa ja paloa. Kannattaa myös pitää vaan ne pari lelua, joita käyttää ainoastaan treenatessa.

Tiesin. Ja sitä olen yrittänytkin sille opettaa, mutta kun se ei vaan tykkää leikkiä muuta kuin pikkuveljen kanssa pure käsivarresta -leikkiä. Ja meillä jok ikinen lelu on ainakin ollut "vain treeneissä käytettävä palkkalelu", mutta aina ne löytyy joku kerta kotiin tullessa olkkarin matolta lojumasta.

Juttu on vähän niin, että koskaan ei tule olemaan optimaalisia olosuhteita minkään koiran treenaamiseen. Ei koskaan missään vaiheessa elämää, milloin vanhemmat tai kumppani ovat eri mieltä asioista, ja milloin työt ja opinnot vievät kaiken vapaa-ajan eikä resursseja ja jaksamista treenaamiseen riitä. Juju onkin että miten pystyy käyttämään hyväksi niitä asioita, mitä pystyy tekemään.

Tukea, neuvoa ja ymmmärrystä saa vaikka täältä, mutta se edellyttää sitä että ne neuvot, ohjeet ja vinkit ottaa vastaan ja miettii että sopiiko ne omalle koiralle ja millä lailla ne voisi omissa olosuhteissaan toteuttaa. Se asenne, että torpataan suoralta kädeltä kaikki syystä olosuhteet, vanhemmat ja planeettojen asennot ei suoraan sanoen anna kovin hyvää kuvaa ohjaajan tavotteista eikä suhtautumisesta koiran kanssa harrastamiseen. Oikeasti, ilman mitään sarvia ja hampaita, kuuntele ja mieti miten sinulle annettujan vinkkejä ja neuvoja voisi siellä kotioloissa toteuttaa äläkä keskity siihen miksi mikään ei toimi.

Mä tarkoitinkin lähinnä ihmisiä ihan oikeasta elämästä. On mahtavaa, kun on käytössä koirat.com:n kaltaisia sivustoja, ja kaikki ihmiset täällä vain yrittää auttaa parhaansa mukaan. Mä tuskin olisin edes näinkään pitkällä ilman kaikkia teitä ihania ihmisiä. Ja mä myönnän olevani ajoittain hankala ja torppaavan kaiken. Tuhteet vain riehuu, ja kaikki muukin sen kautta.

Ja mä oikeasti yritän keksiä, miten mä voisin saada tän toimimaan, mutta mun mielikuvitus ei toimi tässä kohtaa. Mun pelastus ois treenikaveri, joka asennoituis meihin kärsivällisesti ja tosissaan, mutta sellaista ei vielä ole osunut kohdalle.

Nyt mulla on tiedossa viikonloppu ilman koiraa. Mä voin keskittyä ihan täysillä ja miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Mä aion ottaa kaiken hyödyn irti ja pohdiskella erilaisia mahdollisuuksia. Mä aion myös keksiä, miten mä saan kontrolloitua itseäni, hillitsemään itseni ja saamaan itseni tekemään jotakin vähemmän mukavaa. Ymmärrän, ettei nämä asiat tapahdu yhdessä viikonlopussa, eikä edes yhden koiranelämän aikana, mutta ei täältä voi nousta kuin ylöspäin. Ja tärkeintähän tässä on, että kehittyy yksilönä mahdollisimman paljon.

^Minusta on tosi hienoa että tiedät itse kompastuskivesi, sillä muuten et voisi tehdä niille mitään. Ei voi korjata jotain jonka ei tiedä olevan rikki. Minulle tulee myös tuollaisia epätoivon hetkiä kun tuntuu että itse ei yhtään tiedä mitä tekee vaikka neuvoja on maailma pullollaan. Jotenkin aina tuntuu että niistä yksikään ei muka ole sopivia meille. Koira käyttäytyy kuin laama, ei ymmärrä niitä hienoja neuvoja jotka olen saanut ja minä vaivun syvemmälle epätoivoon. Monesti olen itsekin manannut että hitto kun joku vain kertoisi minulle että mitä "oikea koiraihminen" tekee koiransa kanssa. Kummasti sieltä vain aina noustaan ja yritetään sitten jotain uutta.

Uskoisin että sinun ja koiran välinen yhteistyö saataisiin paremmin toimimaan jos olisi juuri ne oikeat keinot. Ja ne keinothan löytyvät vain kokeilemalla, kuten jo tiedätkin. Esimerkiksi, sanot että olet yrittänyt opettaa koiraa leikkimään, mutta ainoa mitä koira leikkii on "pure käsivartta" -leikki. Hyvä. Siis tiedät että on olemassa leikki jota koira leikkii, vaikka se ei olekaan se sinun mielestäsi hyvä leikki. Ei siis toivoton tapaus. Mutta mieti kaikki keinot miten saisit kyseisen leikin toimimaan teillä. Mistä koira innostuu kyseisessä leikissä? Onko se repiminen? Liike? Jahtaaminen? Yllätyksellisyys? Mikä juuri tuossa leikissä toimii niin että koira siitä innostuu? Se voi olla avain siihen mikä koiralle toimii. Seuraa tätä leikkiä ja katso miten veljesi ja miten koira toimii kyseisessä tilanteessa.

Onko ongelmana sinun mielestäsi siis se että olette unohtaneet hauskuuden treeneistä ja motivaatio on siksi kadonnut? Vai eikö sitä ole alunperinkään oikein ollut? En ole tuota teidän tilannettanne ihan hirveästi seurannut joten siksi kyselen.

Muoks: Huh! Kyllä todellakin aletaan videokuvaamaan meidän treenejä useammin. Kuvasin tänään pari pätkää treenejä ja herrinjee mitä sieltä paljastuikaan! Ihan liian monta palkkausta virheellisestä suorituksesta ja ihan liian monta vinoa asentoa. Tiesin kyllä että nämä treenit menivät ihan pelleilyksi koiran puolelta mutta ei se siitä minun näkökulmastani noin pahalta näyttänyt.

Apua, 4.5 tokokokeeseen. Hyyyiiiii.

^Tsemppiä!

Me tokoiltiin eilen ALO1 186 p. KP ja jaettu 1.sija!

Strikku kirjoitti:

Ja luottamuksen onnistuin romuttamaan, kun tein istu-maahan vaihtoja ja tuo teki hitaasti, koska mulla kiehu jo valmiiks vähän ja yritti rauhotella mua. Sit mä käskin sen lähtee pois eikä se enää tullutkaan takasin. Se piiloutu jonnekkin meidän pihalle, enkä viittiny sitä lähtee hakemaan, koska tiesin, että jos olisin sen hakenut, se olis vielä järkyttyneempi ja menis vielä kauemmin luottamuksen takasin rakentamiseen.

Kannattaa pohtia että mistä tuo sinun oma turhautuminen johtuu. Koska koiralle suuttuminen on ehkä se "viimeinen naula arkkuun" sen kuuluisan luottamuksen rakentamisessa. Kun ottaa asenteen, että epäonnistunut treeni on aina ohjaajan vika, voisi se tuoda sitä iloa tekemiseen. Ei sitä luottamusta tarvitse rakentaa mahdollisimman helpoilla treeneillä, vaan nimen omaan hauskalla yhteistyöllä. Mennään jonnekin treenipaikalle, annetaan koiran iloitella niin kuin se parhaiten palkkautuu (leikki, namien jahtaaminen, yhdessä juokseminen, "paini", ruoan piilottaminen ja etsiminen ym. ym. ym.) ja sitten kotiin hyvillä mielin. Ei ole olemassa oikotietä.

Omaa käskytystä kannattaa myös miettiä. Oma elekieli ja matala äänenpaino (jolla yleensä yritetään vaan saada se liike onnistumaan keinolla millä hyvänsä) voi paineistaa koiran totaalisesti.

Niin kuin moni on täällä jo sanonutkin, ei mikään tule ilmaiseksi. Ei ne toisetkaan koirakot ole yhteistyötään rakentaneet yhdessä yössä! Kaikkein tärkeintä on se että koira voi luottaa ohjaajaansa ilman että tarvitsee pelätä epäonnistumista.

Fay kirjoitti:

Uskoisin että sinun ja koiran välinen yhteistyö saataisiin paremmin toimimaan jos olisi juuri ne oikeat keinot. Ja ne keinothan löytyvät vain kokeilemalla, kuten jo tiedätkin. Esimerkiksi, sanot että olet yrittänyt opettaa koiraa leikkimään, mutta ainoa mitä koira leikkii on "pure käsivartta" -leikki. Hyvä. Siis tiedät että on olemassa leikki jota koira leikkii, vaikka se ei olekaan se sinun mielestäsi hyvä leikki. Ei siis toivoton tapaus. Mutta mieti kaikki keinot miten saisit kyseisen leikin toimimaan teillä. Mistä koira innostuu kyseisessä leikissä? Onko se repiminen? Liike? Jahtaaminen? Yllätyksellisyys? Mikä juuri tuossa leikissä toimii niin että koira siitä innostuu? Se voi olla avain siihen mikä koiralle toimii. Seuraa tätä leikkiä ja katso miten veljesi ja miten koira toimii kyseisessä tilanteessa.

Onko ongelmana sinun mielestäsi siis se että olette unohtaneet hauskuuden treeneistä ja motivaatio on siksi kadonnut? Vai eikö sitä ole alunperinkään oikein ollut? En ole tuota teidän tilannettanne ihan hirveästi seurannut joten siksi kyselen.

Pikkuveli on tuota tehny siitä lähtien, kun tuo tuli taloon. Mä luulen, et se tykkää siitä sen takia, että se saa tehä ihan mitä haluaa. Ja mä olen tarkkaillut pikkuveljeä ja Rollea, kun ne leikkii ja yrittänyt itse samaa, niin tuo vaan katsoo vierestä et "Mitä SÄÄ siinä yrität vääntää?!?".

Musta tuntuu, ettei tuolla oo koskaan varsinaista intoa ollut. Mä silloin 13-vuotiaana en oikein osannut ajatella kovinkaan paljoa muuta kuin tekemistä mahdollisimman paljon mahdollisimman kauan yhteen menoon ja mahdollisimman vähäkustanteisin palkoin.

Mutta tänään löysin sellasen täytteettömän lelun, jonka tuo on saanu joskus pari vuotta sitten. Luulin unohtaneeni sen yhelle koiraleiripaikalle, mutta selviskin, että se on kaiken tän ajan ollu hiekkalaatikkotavaroiden kans samas kopassa. Tosta lelusta se tykkäskin ja jakso jahdata, nii lähettiin kentälle ja otin puolet sen ruuasta mukaan. Sielä se leikki ihan innoissaan ja jossain vaiheessa kävin viemässä ruoan "kaukopalkaksi". Ihan lopuks sai sitten juosta ruoalle ja syödä sen. Oltiin kokonaisuudessaan ehkä 2 min kentällä, kun otetaan huomioon sinne tulo ja lähtö. Alkumatkan se kulki niin mahtavassa kontaktissa että, ja takasin tullessa oli vielä niin innoissaan, että paino kuin höyryjuna menemään .

Ja tuollahan tuntee kylkiluut helposti, ja sen ruoan määrän, liikunnan ja koiran koon suhde on jotakin niin erikoista että. Naapurimme lapinkoira syö tuplaten tuohon verrattuna, ja liikkuu kuitenkin hyvin vähän ja paljon rauhallisemmin kuin tuo. Kaverini borderterrieri, 13 kg kevyempi, syö kolminkertaisesti tuohon verrattuna ja liikkuu kuitenkin suunnilleen saman verran ja samanlaista liikuntaa.

Minulla ei myöskään nykyisin ole kovin usein mahdollisuutta antaa koiralle iltaruokaa, koska tyhmänä menin opettamaan pikkusiskolle, miten koiralle laitetaan ruoka ja nyt se sitten on antamassa sitä sille aina. Tosin nopeus on valttia ja jos ehdin antaa, niin sitten ehdin ja se on voivoi, jos pikkusisko saa jonkun raivokohtauksen, kun ei saanu antaa koiralle ruokaa. Lisäks äiti ja isä on aika hyvin huijattavissa, kun ottaa palkat ruoasta ja sanoo, että on antanu, niin ne uskoo. Mutta eihän kukaan ole puhunut siitä, onko ne ruoat annettu viisi minuuttia vai tuntia sitten!

Ei tää tilanne ehkä sittenkään niin mahdoton oo. Mä vain tarvitsin sen parin päivän pakkoloman koirasta. Ja siellä pohjallahan on käytävä, jotta huipulla oleminen tuntuisi saavutukselta.

^Olisiko mahdollista, että koira innostuu siitä pikkuveljen kanssa leikkimisestä sen takia, että se pikkuveli vain leikkii sen koiran kanssa miettimättä sen kummempia? Analysointi tuppaa koirien kanssa tappamaan spontaaniuden, ja yleensä se jota pitää opettaa leikkimään on koiran sijasta omistaja.

Tokossa tärkeintä on hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä, saada koira motivoitumaan kunnolla tekemiseen, ja saamaan koira toimimaan juuri oikeassa vireessä kussakin liikkeessä. Temppujen opettaminen on se tokon helpoin osa-alue. Vaikka toinen koirani jo kisaa voittajassa ja kumpikin koiristani hallitsee suurimman osan EVL:n liikkeistä, kiinnitän edelleen todella paljon huomiota siihen missä mielentilassa koirani tekevät aivan jokainen treenikerta. Mielestäni onnistuneimmat treenikerrat ovat olleet silloin kun olen leikkinyt paljon koirieni kanssa ja opettanut liikkeet leikin varjolla, jolloin kumpikin meistä poistuu treeneistä tyytyväisenä. Se oikea tekniikka tulee kyllä perässä, kunhan motivaatio saadaan koiralle kohdalleen.

Negatiiviset tunteet eivät mielestäni kuulu lainkaan tokoon. Koiraa kyllä saa komentaa, mutta heti komennuksen jälkeen, kun koira on korjannut, pitäisi ohjaajan pystyä palaamaan vähintään neutraaliin tunnetilaan. Muuten lähtee pieleen ja koiran saa vain paineistumaan. Minusta koiran ei tarvitse sietää ihan kaikkea ihmiseltä, ja kouluttajallakin on vastuu pitää hermonsa kurissa. Itse äkkipikaisena ihmisenä laitan koiran sivuun ja lasken vaikka sataan, jos minulla oikeasti meinaa keittää yli.

Hilla oli todella vaikeasti motivoitavissa pentuna, (kyllä, bordercolliekin voi olla vaikea motivoida) ja jouduin tekemään paljon töitä sen eteen, että löydettiin sopiva palkkaustapa ja koira kiinnostumaa tekemisestä. Nykyään Hilla on kuin täysin eri koira. Se vaati vain paljon leikittämistä, ja edelleen leikittämistä ja vielä enemmän leikkiä yhdessä koiran kanssa. Kokematonta ja huonosti motivoituvaa koiraa kuuluu palkata paljon ja ihan pienistä asioista ennen kuin palkkausväliä voi harventaa.

Motivaation kohottaminen lähtee sopivan palkkaustavan löytämisestä. Palkan tulee olla sellainen, jonka koira oikeasti haluaa. Itse olen toisinaan aloittelevia ohjaajia kouluttaessani huomannut, että usein sen taustalle, että koira ei leiki, onkin se, että koiran omistaja ei osaa leikkiä koiransa kanssa. Jostain syystä monet ovat muutenkin liian arkoja palkkamaan koiraansa ja ehkä usein toistamani sana treenejä vetäessäni on ”palkkaa”. Kaikilla koirilla ei löydy riittävästi saalisviettiä lelupalkkaukseen (oma shelttini on tällainen) ja silloin usein löytyy edes sellainen superherkku (nakit, juusto, sisäelimet, kissanruoka jne), jonka saamiseksi koira tekee mitä tahansa.

Ihan kotioloissakin pystyy tekemään todella paljon motivaation kohottamiseksi ja suhteen parantamiseksi. Ei aina tarvitse lähteä treenikentille asti. Minusta itse asiassa se mitä kotona tapahtuu, on huomattavasti tärkeämpää hyvän suhteen kehittymisen kannalta tärkeämpää. Itse en koe myöskään lainkaan haitalliseksi mennä treenipaikalle kävellen. Mun oma shelttini on sen verran hullu, että sen kanssa oli vain välillä pakko kävellä 4 km treenipaikoille, että se pysyi edes jotenkin nahoissaan. (Ja mulla on aika paljon tavaraa mukana, kun lähden treenaamaan.)

Omat ohjeeni kokemattomille ja huonosti motivoituville koirille olisi lyhyesti seuraavat: löydä koiralle sopiva palkkaustyyli, palkkaa paljon, pidä treenit lyhyenä, lopeta kun koira on innokkaimillaan. Koskaan tokossa ei pysty menemään niin pieleen, etteikö sitä pystyisi korjaamaan. :)

(Hilla on ilmoitettu parin viikon päähän tokokokeeseen ja minun mielentilani ”yritetään saada VOI1” on jo vaihtunut ”yritetään selvitä hengissä”. Kummasti liikkeet vaan huononevat, kun niitä yrittää korjata.)

Tonteria kirjoitti:

^Olisiko mahdollista, että koira innostuu siitä pikkuveljen kanssa leikkimisestä sen takia, että se pikkuveli vain leikkii sen koiran kanssa miettimättä sen kummempia? Analysointi tuppaa koirien kanssa tappamaan spontaaniuden, ja yleensä se jota pitää opettaa leikkimään on koiran sijasta omistaja.

Tässäkin mulla on opittavaa. Mä en osaa leikkiä koiran kanssa miettimättä, mikä menee "oikein" ja mikä "väärin". Ja mä oon lähtenyt sille linjalle, että hammaskontakti ei käy, niin hammastelupainikaan ei sitten käy.

Tuo tykkää myös juosta ja etsiä. Auton ympäri on kiva mennä ympäri, joko ihmistä kiinni ottaen tai karkuun juosten. Ja kivaa on myös, kun koira jää paikalleen, ohjaaja menee piiloon ja koira saa ettiä. Tai kun toinen kaveri juoksee karkuun ja toinen pitää kiinni, sitten kun saa lähteä juoksemaan toisen perään, on taas superhauskaa ja yhdeksällä kerralla kymmenestä tuo juoksee ohikin. Toi ei siis niinkään oo lelujen perään (paria poikkeusta lukuunottamatta), vaan ihan pelkkä riehuminen on sitä parasta hauskaa. Lelujen kanssa tuo on jotenkin teennäinen (voiko koira olla teennäinen?) muttei siis oma itsensä.

Vaikkei se nyt ehkä kovin toivottavaa ole se hammaskontakti niin itse olen ainakin todennut, että tuommoisen herkemmän otuksen, kuin omani koira on, kanssa on pakko vähän katsoa sormien läpi sitä että joskus saa hammasta ja purtava vaan huulta ettei tule kiljastua vaikka vähän nippaseekin. Jos mä lähtisin tuota korjaamaan/kieltämään vahinkohammastelusta niin meidän leikkimisestä ei tulis yhtään mitään, koska joka kerta otettaisiin reippaasti takapakkia kun koira ei enää uskaltaisi heittäytyä leikkiin ettei vaan tee mitään väärin.

Asia erikseen tietysti sitten se, jos koira tulee näpeille tarkoituksella/oikein pyrkii näpeille tai muuten tahtoo käyttää ihmistä purulelulana.

Vinkkailenpa täällä pk-seudulla asuville tokokoirakoille ensi viikon sunnuntaina Viikissä järjestettävästä möllitokokokeesta. Nakki- ja mölliluokka ovat jo täynnä, mutta alokkaassa ja avoimessa on vielä reilusti tilaa. Tässä linkki mikäli kevään koekauden avaaminen möllitokon merkeissä kiinnostaa :)

keimu kirjoitti:

Vaikkei se nyt ehkä kovin toivottavaa ole se hammaskontakti niin itse olen ainakin todennut, että tuommoisen herkemmän otuksen, kuin omani koira on, kanssa on pakko vähän katsoa sormien läpi sitä että joskus saa hammasta ja purtava vaan huulta ettei tule kiljastua vaikka vähän nippaseekin. Jos mä lähtisin tuota korjaamaan/kieltämään vahinkohammastelusta niin meidän leikkimisestä ei tulis yhtään mitään, koska joka kerta otettaisiin reippaasti takapakkia kun koira ei enää uskaltaisi heittäytyä leikkiin ettei vaan tee mitään väärin.

Asia erikseen tietysti sitten se, jos koira tulee näpeille tarkoituksella/oikein pyrkii näpeille tai muuten tahtoo käyttää ihmistä purulelulana.

Se varastaa hanskat kädestä ja jos ei oo hanskoja, niin sitten napsii sormille. Tota en haluis kauheesti rohkasta.

Tänään käytiin kahesti kentällä. Tuo alkaa jo oppiin, että "Tokoillaanko? Joo, tokoillaan vaan!" on merkki hauskan alkamisesta ja se alkaa kyttään lelutaskua, kun laitan sille tokopannan ja teen muut rutiinit . Nyt enää mietin, et luonko rutiinin ensin leikitään -> sitten ruokaa vai teenkö satunnaisesti vähän kaikkee hauskaa. Taidan kallistua satunnaisuuden puoleen, koska tuolle tuntuu sopivan muutenkin paljon paremmin satunnaisuus kuin rutiinit. Mutta ruokaa saatuaan tuo ei enää oikein keskity leikkiin... Tosin tänään tokalla riekkukerralla kokeilin, et suostuuko jatkaan vielä leikkiä, jos ensin leikkii, sit saa vähän ruokaa, leikkii vielä vähän ja saa loput ruoat. Ruoan jälkeen leikkiminen tuotti vähän ongelmia, mutta tajuttuaan, että ruokaa ei ole piilotettu mihinkään, jatkoi taas innoissaan leikkiä. Kai se tässä(kin) asiassa kehittyy ja uskon, että se oppii nopeesti, että ruoka ei tarkotakkaan sitä, että sen jälkeen vaan hengaillaan.

TinjaHillalla paljon superhyviä neuvoja! Itselläni on juurikin nuori ja kokematon koira ja olen itsekin verrattaen kokematon ohjaaja. Tähän asti on pojan kanssa sujunut hyvin, mutta olen vähän epävarma missä vaiheessa rupean nostamaan vaikeustasoa. Meillä on seuraaminen siinä vaiheessa että Reino tekee sen mielellään, on oikealla paikalla ja ollaan menty ihan vain herkulla imuttamalla ja palkattu reilusti onnistumisista lyhyiden pätkien jälkeen, joskus jopa kahdesta askeleesta. Olen hetkittäin nostanut herkkukättä jopa hieman ylemmäs (pieniä hetkiä vain) ja sekin on sujunut hyvin.

Kuinka pitkään kannattaa jatkaa tuolla imutuslinjalla, teenkö vain pieniä pätkiä ns. vaikeutettua seuraamista eli nostan kättä astetta ylemmäs ja palkkaan ja jatkan taas helpommalla? Miten te olette opettaneet seuraamisen?

Rakkaan herkän raasteaivoni hieno luoksetulo meni kahden vuoden harjoittelun jälkeen kerrasta uusiksi, kun se eräs päivä treenatessa varasti ja minä onneton tein sen virheen että etäältä käskin koiran takaisin istumaan. Se johti tietysti siihen että koira ei enää tule ensimmäisellä käskyllä. Ollaan tehty luoksetuloa sen jälkeen hetsattuna apparilla ja ilman, oon heittänyt pallon koiran menosuuntaan yms. kikkailua mikä toimiikin, mutta heti kun palaan takaisin kisanomaiseen suoritukseen koira ei reagoi ensimmäiseen käskyyn muuten kuin tuijottamalla. En tiedä että mitä mun pitäisi tuossa tilanteessa tehdä kun olen matkan päässä ja koira jättää tulematta, en halua käskeä uudestaan ja palkata sitten kun koira tulee. Oon jotenkin ihan halvaantunut tän jutun kanssa, kun mulla ei ole aavistustakaan miten lähtisin sitä korjaamaan

^ Jumittaako se kisamaisessa suorituksessa myös lyhyemmällä matkalla?

Mä olen onnistunut rikkomaan meidät kaukot. Nyyh, reilu viikko kokeeseen... Yritän tehdä korjaussarjaa ja olla hinkkaamatta liikaa. Harmittaa, ne on olleet koko talven tosi kivat ja nyt sitten möhlin jotain ja sain aikaiseksi jumittelua ja hidastelua.

Huoh. Luulin löytäneeni tuolle superlelun, mutta nyt viitisen päivää sen kanssa leikittyäni, yhen kiinnostus meni ihan kokonaan ja se vaan juoksentelee mukana kun yritän leikittää sitä. Pitänee kokeilla, oisko jotain muuta superkivaa lelua. Tai sitten pitää vain tyytyä leikkimään ilman lelua.

Paljon onnea ALOn ykköstuloksen saaneelle! (nyt en muista enää nimimerkkiä)

naukunen Mulle tulisi mieleen tuossa luoksariprobleemassa se, että palaisi hetkeksi ihan alkeisiin. Eli koira kahden metrin päähän istumaan ja siitä käsky, toimisikohan Mökö tuolla tavalla? Sitten pikkuhiljaa kasvattaisi matkaa täyteen mittaan.

Meillä on ollut taukoa muutaman viikon ajan ohjatuista reeneistä kun en oo yksinkertaisesti ehtinyt työharjoittelun takia reeneihin. Nykyään on onneksi auto käytössä, joten ehdin ajoissa paikalle. Ens viikolla meillä alkaa kesäkauden kilpailuihin tähtäävien ryhmä ja odotan kyllä innolla kun oon kuullut todella paljon positiivista kommenttia ko. ryhmän kouluttajasta

Mökö on niin matalaviettinen että luoksetulon tarkkuus ja vire kärsii heti jossei se joudu keräämään itseään vauhdissa, siksi en yleensä lähde sen kanssa pienentämään välimatkaa. Otin aiheen esille ohjatuissa treeneissä tänään illalla ja kun parannettiin vähän mun elekieltä, äänensävyä ja palkkausta niin johan lähti sujumaan.

Kuinka usein Strikku ja muut koiran motivaation kanssa painivat treenaatte? Joka päivä? Useasti päivässä? Määrä ei todellakaan korvaa laatua vaan motivaatio ongelma kannattaa lähteä purkamaan siitä että vähennetään tekemistä. Aiemmin olen jo ihmetellyt joidenkin päivittäistä hinkkausta, ei kai mikään koira sellaista jaksa. Pitää vaikka alkuun ihan täydellisen treenitauon. Sen jälkeen alkaa muutaman kerran viikossa herättelemään koiraa. Ottaa lelun, 2s leikkiä antaa voittaa, toinen 2s leikkiä, antaa voittaa ja lelu piiloon. Koira jää hölmistyneenä katsomaan mitä tapahtui. Jos koiraa ei kiinnosta seurata, ei se ainakaan parane toistoilla. Ensin pitää saada motivaatio palkkaan kohdalleen.

Muok. Meilläkin on koe 4.5, eikä edes jännitä