Koirat.com

Voi kamala, 40kiloo on kyllä aika tosi paljon :--D oon kerran ollu vaelluksella koko tän, öö, 13 vuoden aikana ku oon partiota harrastanu :D käytiin ruotsissa vaeltaa, ja mulla oli 17kiloo harteilla ja voin kertoo että oli kyllä elämäni raskain reissu... oli eka kertaa vaelluksella, ja sillon olin semmonen 14-vuotias enkä osannu ees oikeen pakata rinkkaa siellä matkan varrella. Sade, märät vaatteet ja huono ruoka ei haitannu yhtään mutta se kipu hartioissa ja polvissa! Epäilen vahvasti et tolla reissulla mun polvet meni tähä kuntoon kun ne nyt on, että jos menee kyykkyyn niin ei meinaa päästä pois ku sattuu ja ne menee iha jumiin. Lisäks mummolla ja äitillä on aina ollu hartiavaivoja jotka on sitte siirtyny mulle kans, tosin oon iteki pahentanu tätä ku oon antanu mun ryhdin läsähtää iha kokonaan.

Joten mulla tulis varmaa tossa vastaan se raja. Tosin, kyllähän mä siitä vaelluksestaki selvisin sisulla mutta nii... en tajua miks ees mietin näitä ku en pääse ikinä armeijaan? :D

Toissapäivänä joutu taas sukujuhlissa vastailemaan ihan älyttömästi inttiini liittyviin kysymyksiin. "Olitkos sie se alikersanttii? Millon pääsit pois vai vieläkö oot siellä? Missä palvelit? Mikä yksikkö?" jne. Ja kun se oli isäni, setäni, hänen vaimonsa sekä tätini järjestämä juhla niin toimin apulaisena ja kun hain lisää bisseä kellarista niin kuulin kun joku ihmetteli, että mitenkä tuo Tanja jaksaa kantaa sitä kylmälaukullisen verran. Joku totesi siihen "noo armeijan käynyt nainen niin kyllä se jaksaa!" Meinasi jäädä oluet siihen paikkaan kun alkoi ärsyttää. Mun mielestä meidän suku nostaa tuota asiaa ihan liikaa esille, on niitä muitakin alikessuja ja voisin olla vaikka vänrikkikin nyt, tai edes kessu. Ja musta on tosi kivaa kyllä kertoa jos joku kyselee, mutta se että monta kymmentä ihmistä tulee ihmettelemään ja kyselemään ja kutsuu mua alikersantiksi enemmän kuin nimeltä niin aaargh!

Tää intti-ikävä ei vaan helpota!

mä olen pyöritellyt mielessä jo jonkin aikaa ideaa, että menisin lukion jälkeen inttiin.

toki siihen on aikaa ja mieli voi muuttua, mutta mulla on ollu jo seiskalla tulevaisuuden haaveet -lapussa aiheena, että haluaisin käydä intin. ja nyt kun siihen löytyisi oiva aukko (eli kun valmistun syksyllä, niin heti tammikuussa lähtisin), niin miksipä ei?

toki aisiaa täytyy pyöritellä, pohtia ja miettiä. mutta nyt olisi ainakin innostus suuri. kunhan saisin itseni ensiksi siihen ihannepainoon, sen jälkeen voisi alkaa treenaamaan kuntoa juoksemiseen ja katsella, että jos oma kunto ja terveys tuon kaiken kestäisi, niin josko sinne armeijaan menisi.

äitille kun tuosta sanoi, niin kannusti hurjasti! ja sanoi myös, että tulevaisuuden kannalta varmaan työnantajat ja muut kattoo pelkästään hyvällä, että on käynyt armeijan. kuitenkin kun vapaaehtoisena sen kävisi, niin näkisi, että on ainakin tahtoa ja halua tehdä oma-aloitteisiakin juttuja.

hmm, mutta tätä täytyy pohtia vielä lisää! :-)

Täältäkin löytyy yks inttiä vakavasti harkitseva. Onhan mulla vielä aikaa tätä pohtia, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu vahvasti siltä, että sinne minä haluan!

Opiskelen tällä hetkellä vartijaksi, mikä tarkoittaa sitä, että treenaan vähintään kahdeksan tuntia viikossa voimankäyttöä yms. Fyysinen kunto siis ihan ok. Opettajat kehuu asennetta, mutta itse en oo ihan varma siltikään tuosta henkisestä puolesta. Oonkohan kuitenkaan koskaan täysin valmis inttiin lähtemään? Ehkä siihen ei koskaan oo täysin valmis. Ehkä sen siellä vasta tajuaa, että onko se nyt itselle sopiva juttu vai eikö. Siks oon päättänyt ees yrittää.

Minulla on rasitusastma, joten sekin on yksi askarruttava asia armeijaan liittyen.
Eipä tuo ainakaan pahemmin ole opiskelua haitannut, vaikka paljon rasitun koulussa päivittäin.

Mä olisin voinu harkita inttiä vielä sanotaanko kymmenen vuotta sitten. Uskon, että se homma siellä sillon oli hieman järkevämpää kuin nyt, mitä noita siellä olleita kuuntelee. :D Mutta, joillekkin se sopii, joillekkin ei.

Nyt tää inttiin meno-homma on taas saanu uutta tuulta purjeisiin. Kyllä mä sinne meen! Täytyis vaa käyvä ekaksi fysioterapeutilla kattomassa tää mun selkä (lievä skolioosi, pysyy hallussa venyttelemällä ja liikkumalla riittävästi). Ja jos hän sanoo, että kyllä selkä kestää, nii sehän kestää. Pitäs kyllä alottaa vahvistamaa yläkroppaa ja lenkkeilemään vielä enemmän. Sekä just tehä lenkkejä reppu selässä.

Mut vielä mulla on aikaa ainaki se puoltoistakakskolme vuotta, että käyn ton koulun loppuun. Haluaisin suorittaa intin sotakoiraosastolla.