Koirat.com

Minulla on sekarotuinen jossa on akitaa ja pyreneittenkoiraa. Luonne on juurikin niinkuin mitä olen Akitasta lukenut ja olen varmaankin epäonnistunut koulutuksessa. Innoissani hankin pennun,kun olen aina haaveillut akitasta ja nyt sitten tommonen sopiva rotusekoitus ilmestyi pari vuotta sitten myyntiin.
Omille perheenjäsenille on mitä ihanin koira,mutta vieraat saakin sitten enemmän "palautetta", rokotukset on menny niin ja näin,murisee eläinlääkärille. Mutta sitten kaikki vieraat,paitsi mun omat vanhemmat, niin on epäluuloinen ja räksyttävä koiruliini. Naapurin poijalle murisee ja varmaankin näykkäis jos pääsis käsiksi.
Pentuna yritin käyttää monessa paikassa jossa ihmisiä,mutta tuloksetta. Opetus olikin hankalaa ja pitkää pinnaa vaativaa...Kertokaa akitan omistajat, että kuinka olette jääräpäisen koiran saanut toimimaan niinkuin ite haluatte? En tiedä onko tälle alueelle tarkoitettu viesti, mutta kun akitasta on kysymys (vaikka puoliksikin vaan).

Murmelinpentu kirjoitti:

Minulla on sekarotuinen jossa on akitaa ja pyreneittenkoiraa. .

Myös tuo puoliksi laumanvartijatausta = pyreneittenkoira vaikuttaa luonteeseen. Laumanvartijoille löytyy keskustelu mikä löytyy tästä linkistä Kannattaa varmaan sielläkin kysellä :)

Laumanvartijapuoli voi vielä korostaa tuota akitallekin tyypillistä käytöstä. Moni tuntemani laumanvartija ei suvaitse vieraita ihmisiä lainkaan ja tutustuminen on hidasta ja senkin jälkeen koira on välinpitämätön.

Oma narttu ei kaikista ihmisistä välitä, tuhisee puolelle porukasta halveksivasti. Siihen ei ole oikeastaan auttanut mikään muu kuin se, että koira saa omassa rauhassa tehdä tuttavuutta jos sitä sattuu kiinnostamaan. Vieraille yleensä ohje, että ignooraa koiran kokonaan jos sitä ei kiinnosta tai tuhisee. Osa otetaan kyllä iloisesti vastaan, mutta tuolla on joku oma logiikkansa ihmisvalinnassa.

Tosin kannattaa katsella, että mistä syystä koira haukkuu ja on epäluuloinen. Räksyttäminen ei oikein kuulosta kummallekaan rodulle ominaiselta käytökseltä noissa tilanteissa ja mieleen nousikin se, että voiko koira mahdollisesti pelätä niitä vieraita ihmisiä?

Ja no, omat saanut toimimaan olemalla kärsivällinen ja menemällä koiran ehdoilla eteenpäin. Eihän noistakaan voi olla satavarma kaikissa asioissa, mutta ihan hyvin me eteenpäin mennään.

No näin laumisihmisenä voisin tohon kommentoida että en ikinä ottais laumismixiä... koskaan ei tiedä mitkä ominaisuudet siellä korostuu ja erittäin suurella todennäköisyydellä ovat paljon hankalampia

Huh, haluaisin vähän että kerrotte omista akitoistanne ja minkälaisia ne olivat kouluttaa ja näin. Törmäsin akitaan tässä eilen ja voi että se oli hieno tapaus! Kävin jututtamassa omistajaa niin hän sanoi että hänellä oli ollut shiba ensimmäisenä koirana ja oli sitten jälkeenpäin ottanut akitan. Hän sanoi että se shiba oli ollut vaikeampi kuin nuo akitat? :) Mielipiteitä?

Täällä asustaa teini-ikäinen am. akita newfoundlandinkoiran kaverina . Mulan on nyt vähän päälle vuoden ikäinen ja toisia juoksuja odottelen, saa nähdä muuttuuko tuo luonne miksikään niiden jälkeen, tai muuten vanhemmiten :).. Ensimmäisillä ei juuri ollut vaikutusta käytökseen.

Mäkin voisin sanoa, että tuo eka nöffi oli/on vaikeampi koira tähän verrattuna, mutta voi olla että aika kultaa muistot ja ensimmäisen koiran kanssa kiivetään ns. perse edellä puuhun niin monen asian kanssa, että siksi tuntui vaikealta. Ja tosiaan, vielähän tämä akita on mieleltään aika lapsi, enkä vielä tiedä mitä tuleman pitää. Suurin osa akitoistahan ei vanhemmiten esmierkiksi vieraita koiria siedä.

Toistaiseksi Mulan on epäakitamaisesti hyvin perso ruualle ja motivointi on helppoa. Miltei kaikista ihmisistä pitää, mutta omat perheenjäsenet ovat kyllä ihan ykkösiä. Koira ei pelkää uusia asioita, se kulkee kippura pystyssä sekä Helsingin keskustan melskeessä, että navetassa lehmien seassa. Toistaiseksi tyttö tulee juttuun muiden koirien kanssa, mutta ihan pienten vieraiden koirien kanssa en anna leikkiä, sen verran on raju. Kaiken kaikkiaan olen ipanaan hyvin tyytyväinen toistaiseksi