Koirat.com

Meillä sisäsiisteys on vähän niin ja näin. Edelleen jos juostaan ulkona tunnin välein, niin pissat ja kakat tehdään sinne. Mutta monesti Sanni lirauttelee ihan tyytyväisenä sisälle, ellei olla ehditty ajallaan ulos. Tässä vaiheessa vielä ei asiasta jakseta kamalasti stressata, eiköhän se tästä. Parempaan suuntaan tosiaan mennään koko ajan, ja kakat tehdään yleensä ulos. Paitsi öisin.. Ollaan kans mietitty, että mihin aikaan se iltaruokailu olis sitten järkevää tehdä. Melko pitkälle meillä sujuu homma käsiruokinnalla, joten periaatteessa jos sen ruuan saisi vasta iltalenkin aikana, niin onnistuisikohan kakan pidättäminen aamuun asti? Koska illalla kakka ei vielä tule, vaikka miten ulkona pyörittäisiin. Kai sitä testaamalla oppii, mutta yökakoista tosiaan olisi mukava päästä eroon :)

Ja hienoa mimmi, että Malla pääsee ihan osallistumaan club showssa! Enismmäinen kertahan se on jokaisella vastassa, eikä varmaan auta kuin ottaa härkää sarvista, ja mennä testaamaan :)

Näyttelyistä ja silmien vuotamisesta piti vielä kysellä teidän muiden kokemuksia, omia tai kuultuja. Onko jenkin vuotavat silmät vaikuttaneet näyttelymenestykseen? Meillä kasvattaja sanoi, että yhden ainoan kerran on silmävuotoa moitittu, ja siksi näyttelymenestys tämän näyttelyn osalta jäänyt saavuttamatta. Muuten koira pärjänny hienosti.

En itse ole kuullut tapauksista, että vuotavat silmät olisivat vaikuttaneet näyttelymenestykseen, mutta ihan mahdollistahan se on. Luulen kyllä että kokeneillä kehäketuilla on keinot poistaa värjäytymät näyttelyn ajaksi.

Taisin kehuskella liian aikaisin Sanin sisäsiistelydellä. Tänään tuli pissat sisälle vaikka olen ollut kotona. Noh, pannaan satunnaisten vahinkojen piikkiin. Tässä yhtenä iltana Sani ei millään suostunut tekemään iltapisuja ulos. Kyllästyin kökkimään sateessa ja otin sen ja muut koirat makuuhuoneeseen kun menin nukkumaan. Yleensä koirat eivät meillä pääse yöllä makuuhuoneeseen. Ajattelin, että käytän Sanin vielä ulkona heti kun se lähtee liikkeelle, mutta pentunen päätti nukkua aamuun asti ilman minkäänlaisia yökakka- tai pissahätiä...

Alla pari (huonoa) kuvaa viime viikolta kun Sani täytti 4kk. Karva näyttää kosteana tosi kiharalta. Ihan tuommoinen se ei normaalisti ole.



Sani ja Nonna mahtuu jo samaan kuvaan!

Voi teidän söpöläisiä :) Mallan karva on aika kiharaa, ei mitään korkkiruuvia, mutta sellasia isoja kiharoita.. kun harjaa se hellittää hetkeksi, sitten taas palaa... :/
Noista silmistä onneks huomaa, että aina juuri trimmauksen jälkeen vuoto ei tartu niin paljon, kun karva on lyhyttä :)

Suloinen Sani ja ihana Nonna! Ja hirmuisesti tuota turkkia, verrattuna meidän neitiin. Päivälleen saman ikäisiähän nuo ovat, mutta buff-turkki ei kasva ihan samaa tahtia :) Tässä meidän neidistä kuva eiliseltä. Karvan kasvu tosiaan ihan eri luokkaa Sanin kanssa.



Ensimmäinen pentukoulu takana. Ei-niin-yllättäen Sannin täytyi haukkua jokaiselle koiralle. Harmittaa ihan äärettömästi tuo yksi huono koirakokemus, jonka seurauksena remmirähinä on aikamoista. Nyt tehdään töitä ja oikein urakalla, niin kyllä tämä tästä!

Ihana Sanni! Jos pelkästään ulkonäköä ajatellaan, itse kyllä tykkään vähän niukempiturkkisista jenkeistä. Ääriviivat tulee paremmin esille. Näyttelymielessä tietysti on hyvä että turkkia löytyy, varsinkin nartulla joka saattaa juoksujen aikana/jälkeen pudottaa sitä paljonkin.

Pakko laittaa Nonnasta vielä toinen kuva. En käsitä miksi ei riitä että saa olla sängyssä. Pitää vielä kuoria päiväpeitto pois että pääsee tyynyille nukkumaan. Että näin meillä:

Meillä Malla nukkuu näin :)

ihan sama missä, mutta tosi usein maha kohti kattoa :DD

tässä vielä muutama muu kuva :)


tuollaissena lyhyenä niinkuin Julin turkki aion Mallankin turkin pitää sitten kun näyttelyura on ohi.. Malla näyttää nyt tosi paksukaiselta kun sitä karvaa on sivuilla niin kamalasti :DD






<3

Ja piti vielä sanoa että tuo napatyrä huolestuttaa täälläkin kokoajan, mutta ainakaan tuon viimeisen rokotuksen aikaan se oli ok.. :)

Ihania kuvia taas!

Napatyrän leikkaus lähenee, mutta päivää ei olla vielä sovittu. Kasvattaja kun sen maksaa, niin voi myös itse päättää, minne lääkärille viedään. Puhui tuntevansa kasvattajan, joka on myös ell. Ettei vain olisi Sanin kasvattajasta kyse? :) Epäili, että tuskin sinne asti lähtee leikkauttamaan, mutta katsotaan nyt.

Meillä remmirähjän kanssa ollaan menty harppauksin eteenpäin tässä muutamana päivänä. Vielä ei toki olla päästy sinne, minne ollaan menossa, mutta pienin askelin kohti parempaa, ja tänään jopa ohitettiin koira ilman ainoatakaan haukkua!

Sanni kirjoitti:


Napatyrän leikkaus lähenee, mutta päivää ei olla vielä sovittu. Kasvattaja kun sen maksaa, niin voi myös itse päättää, minne lääkärille viedään. Puhui tuntevansa kasvattajan, joka on myös ell. Ettei vain olisi Sanin kasvattajasta kyse? :)

Melko varmasti on ;-) Mutta eipä tosiaan taida olla järkeä lähteä Keski-Suomeen asti rutiinileikkaukseen.

Sanin kanssa ollaan myös käyty pentukurssilla. Kurssi on keskittynyt paljon koiran ja ohjaajan kontaktiin, ja siinä lajissa Sani on kyllä priimusoppilas! Se on yhtä kontaktia koko pentu, ainakin niin kauan kun taskussa on makupaloja. Sani taitaa jopa jenkiksi olla yliahne yksilö. Joskus tuntuu että makupalat jopa haittaavat kouluttamista. Sani ei näe eikä kuule mitään niin kauan kuin herkkuja on tiedossa (ja "herkut" ovat vain normiruokaa, Sanihan sekoaisi lihapullista tai muusta tuoksuvammasta). Yhtenä iltana yritin opettaa luoksetuloa pihalla niin että taskussa oli ruokaa. Noh, pentu ei irronnut taskun alta niin kauaksi että sitä olisi varsinaisesti voinut kutsua...

Sani siis oikein mallioppilas, voit Kerttuliini varmasti olla ylpeä tytöstä! :) Meillä häiriössä toimiminen tosiaan on oma lukunsa, mutta häiriöttömässä (muiden koirien läsnäollessa, ihmiset tai autot ym on ok) tilanteessa Sanni toimii kuin unelma. Ottaa kontaktia välillä vähän liiankin kanssa, kun ei malta lähteä ollenkaan puuhastamaan omiaan, eikä harjoittelemisesta sitten tiettyjen asioiden kohdalla tule oikein mitään. Jospa vielä joku päivä kestetään ne toisetkin koirat, ja voidaan toimia niistä huolimatta :)

Huomista pentukoulua odotellaan kyllä innolla! Kotioloissa ulkoillessa ohitukset on alkaneet sujua jo moninkertaisesti paremmin, entä vielä viikko sitten! Mamma on ylpeä :) Tilanne pentukoulussa on sitten taas ihan eri, kun koiria on niin paljon kerralla. Taitaapa olla samaan aikaan kaksi muutakin kurssia siellä pyörimässä, joten vuffeja on siellä sun täällä ennen kuin päästään koulutushuoneeseen. Iso osa ohituksista on sujunut jo ei-yhdelläkään tai yhdellä haukulla. Osalla kyllä täytyy haukkua enemmänkin, mutta yleisesti ottaen Sanni tarjoaa jo kontaktia koiran nähdessään. Vaikka tässä vaiheessa tosiaan naksutellaan pelkästä koiran näkemisestäkin.

Nameina meilläkin menee ihan omat raksut vain. Sanni ei käytännössä ollenkaan syö enää kupista ruokaa, vaan käsiruokinnalla mennään. Joko palkkana tai leikin kautta. Sannin maha on kyllä suorastaan ärsyttävän herkkä.. Ollaan koitettu antaa maksalaatikkoa, jauhelihaa ja broileria, mitä nyt milloinkin ihan pieninä annoksina. Ja saman tien kakka löystyy. Jopa piimä saa saman reaktion aikaan. Harmittaa, kun ei pysty antamaan mitään muuta kuin raksuja ilman kakkakriiseilyjä. Mielelläänhän tuota vähän muutakin välillä antaisi. Onko vaihtoehtona sitten pelkät raksut koko loppuelämän ajan? Kai tuo kyllästyykin jossain vaiheessa.

olen kyllä kateellinen tosta kontaktista, ja herkku ahneudesta, meillä malla ottaa kyllä kontaktia, muttei yhtään niin hyvin.. ja herkut taas, noh, joskus maistuu, joskus ei..
ja sannille tuosta vatsan toiminnasta, kokeilkaa sitä natural menuta, se on oikeesti tosi hyvää!

meillä lähestyy näyttely, ja kyllä jännittää!!! iiks :/

Ainakaan herkkuahneudesta ei kannata kovin kade olla... Joskus tuntuu, että siitä on oikeasti haittaa kun Sanin elämä näyttää pyörivän ruuan ympärillä. Esimerkkinä joka aamu toistuva rituaali: Sani on saanut päähänsä, että tiskikoneen alla on jotain syötävää. JOKA AAMU tiskikonetta pitää raapia, sen edessä ulista ja tuijottaa emäntää nälkäisen näköisenä. Olen tonkinut alusen kaikilla mahdollisilla tikuilla, ja rajan vedän siihen että en ala tiskikonetta siirtelemään!

voi sania :DD voisko se olla niin että sani pyytää ruokaa? juli kolistelee keittiössä sitä kaappia missä tietää ruuan olevan, mutta eihän se koira välttämättä tajua missä se ruoka on, jos vaikka tiskikoneen päällä laitat ruokaa kulhoon? mutta olkaa onnellisia vaan kun ruoka kelpaa, palkitseminen on vaikeaa kun ruoka ei kelpaa.. (yritänkin nyt ajottaa kaiken harjottelun niin että neiti on nälkäinen, ja palkitaan toki myös leikkien :))

Joo siis ruokakaapin raapiminen ja kuppien kolistelu on ihan normikamaa. Tämä tiskikoneenalustanraapimisrituaali tapahtuu aamuruuan JÄLKEEN, ikään kuin jälkiruuan toivossa... No, tänä aamuna homma oli jo vähän vaisumpaa, eli ehkä Sani pikkuhiljaa uskoo ettei sieltä mitään ole tulossa.

Sani vaan tietää, että on ollut jo kaksi kertaa vastaavissa tapauksissa oikeassa. Tässä kerran se alkoi raapia lämmityspatteria eikä suostunut jättämään sitä rauhaan. Taskulamppututkimus paljasti, että sisällä oli yksi koiranruokanappula (Heittelen niitä aina olohuoneeseen koirille etsittäväksi, eli yksi oli lennähtänyt patterin sisään). Mittavan pelastusoperaation jälkeen herkku saatiin parempiin suihin.

Ja sama pakastiminen kanssa. Kaavin ensin veitsellä yhden nappulan esiin, mutta raapiminen ja ulina vain yltyi. Ei muuta kun alapaneeli irti ja varsinainen aarrehan sieltä paljastui: ainakin viisi kuivamuonapapanaa! Mutta tiskikonetta en ala siirtelemään. Piste.

okei, tota vois sanoa jo aikamoiseks herkunahneudeks :DD (mallan kuivanappulat kun makaa koko aamun kulhossa jos ne yritän sillä tavalla antaa)

Kuulostaa aika uskomattomalta noi kupissa möllöttävät nappulat
Meillä sellainen ei tulisi kuuloonkaan edes Nonnan kanssa, joka ei edes oli samanlainen ruuanhimoitsija kuin Saniainen. Nonnankin mielestä kaikki esillä oleva ruoka pitää syödä heti ja mahdollisimman nopeasti vaikkei se viitsikään pakastimen alusia kaivella.

mä en tiedä onko tää joku vaihe mallalla, aiemmin se söi kyllä nappulansa heti kun antoi, mutta ei enää...

mietin muuten tässä että minkä kokoinen teidän nonna on, siis paino/säkä? kun ei oikein oo vertailukohtia kun tuo ylikasvanut rotisko, niin mietityttää että mitähän tästä neidistä tulee :DD

Päätinpä minäkin tulla tänne jutustelemaan kun ei noita jenkkien omistajia tapaa juuri missään. Meillä siis nyt 8kk ruskea tyttönen, jonka kanssa näyttelyissä ja mätsäreissä yritetään käydä ahkerasti :)
Olisi mukava tietää minkä kokoisia jenkkejä teillä on kun tuntuu tuo Peppi niin sirolta ja pieneltä niihin muihin verrattuna mitä on nähnyt. Pepin säkä tällä hetkellä on noin 35cm ja paino varmaan jossain 10-15kg välissä kun ei ole vaaka nähty pitkään aikaan.

Jollain taisi olla puhetta Club Show:sta, sinne ollaan itsekin seuraavaksi suuntaamassa :)

Suklaajenkki! Ikuinen unelmani, sellaisen kun vielä joskus saisi! Kuvia, kuvia, kuvia, kuvia!!!

Nonna taitaa olla kanssa aika iso. Tosin painoa ei ole kuin noin 11 kiloa. Säkäkorkeutta en ole mitannut, mutta Sanin kasvattajan uroksiin verrattuna Nonna oli suurinpiirtein saman korkuinen.