Koirat.com

Täälläkin pieni bortsutyttö jaloissa pyörimässä. Kohta 6kk, hui kun tuo kasvaa nopeasti!

Kun kasvattajilta pentua kyselin niin kyllä ne hyvin vastailivat. Yksi yhdistelmä kiinnosti kovasti ja emääkin olin menossa jo katsomaan. Sitten ultrassa selvisi että penuja ei ole masussa. Vanhemmat olivat kuitenkin pistäneet sormensa peliin ja varanneet minulle pennun joululahjaksi (Mitään ei saa tehdä itse;D Olen siis 17) Tällä yhdistelmällä ei ollut kuin näyttelytuloksia, no kasvattaja kertoi kuitenkin että emä ja isä ovat molemmat hyväluonteisia. Ei ollut mahdollista mennä tsekkaamaan vanhempia ja pentuja etukäteen kun asuvat toisella puolella Suomea. Päätin kuitenkin ottaa pennun "kun oli niin söpö" ja varattukin. Äiti oli sanonut kasvattajalle vaan että haluan rohkean ja harrastamiseen sopivan koiran. Lentokoneella pentua läksin hakemaan ja jännitti aivan kamalasti että millainen pakkaus siellä odottaa. Kasvattajat toivat pennun lentokentälle kun mulla ei ollut mahdollista päästä hakemaan pentua sieltä (Asuivat vielä 200km lentokentältä) Heti kun tuo 7viikkoinen pentu pääsi häkistään ulos se lähti juoksentelemaan hulluna ympäri lentokenttää ja tutkimaan paikkoja. (Kentällä ei ollut muita ihmisiä silloin) Eli pentu onkin erittäin rohkea duracell pupu on off vaihteella. Kerran väsyneenä nukahti jopa keskelle ostoskeskuksen vilinää. Erittäin dominoiva se on ja heti kotiin päästyään se laittoikin meidän kaksi lapukkaa kuriin. Nyt kun johtajuus asiat on selvillä niin se on unelma koira, rakastaa työskentelyä ja kestää paljon toistoja vaikka noin nuori koira onkin.
Olin erittäin onnekas että sain näin hyvän pennun ilman sen suurempaa tausta tutkintaa=) Mutta en kyllä uudestaan ottaisi pentua tolla tavalla, aina kun ei voi hyvä tuuri käydä...

Mutta joo, hyvää kannattaa odottaa jos ei halua ottaa riskiä!

Misteli Riippuu vähän mitä tuollakin "uskoo hyvin" tarkoitat. Koira on aina useamman ominaisuuden summa, jotka täydentävät toisiaan suuntaan tai toiseen. Jos oikein ymmärsin, niiin noihin sinun kuvailemiisi asioihin vaikuttaa ainakin koiran pehmeys, dominoivuus ja hermorakenne ja osaltaan myös vietikkyys ja koiran oppimiskyky sekä itsenäisyys. Pehmeä koira muistaa hyvin kokemansa niin hyvät kuin huonotkin asiat, joten siinä mielessä se "uskoo helposti". Oppimiskykyisestä "älykkäästä" koirasta, joka on helposti motivoitavissa saa kuitenkin helposti tottelevaisen, jos vaan osaa pitää huolen, että se oppii oikeita asioita, koska myös ne huonot tavat opitaan nopeasti.
Mutta kuten itsekin olit jo ajatellut, niin liian pehmeä ja lisäksi vielä huonolla hermorakenteella varustettu koira ei itseasiassa ole kovinkaan helppo pidettävä, kun koira ottaa itseensä jokaisesta pikkuasiasta ja pahimmassa tapauksessa menee lukkoon, eli menettää toimintakykynsä kun sitä kuormitetaan. Bortsuista löytyy myös ns. ohjaajapehmeitä tapauksia, joissa koira työskentelee vaikeuksista välittämättä, mutta ottaa ohjaajalta saamansa palautteen vähän turhankin herkästi.

moikka!
Mites mieltä olette sopiiko bortsu x-rotuisen koiran kaveriksi?Itselläni x-rotuinen leikattu narttu 4v6kk ja olen ajatellut hankkia bortsun toiseksi koiraksi.

Tuskin sillä toisen koiran rodulla on mitään väliä. Kunhan tulee toimeen muiden koirien kanssa ja ilmeisesti tulee, kun kerta toista koiraa harkitset :)

^^ Myöskin kannattaa kasvattajalle kertoa millainen eka koirasi on, jotta hän voi myöskin pentuja tarkkaillessaan miettiä, mikä pentu sopisi parhaiten teille..

Näin olen itse ajatellut toimia..
Mutta siis vasta haaveilen omasta bortsusta..

Eiköhän se ole ihan yksilöstä kiinni kuka tulee kenen kanssa toimeen. Rotu ei siihen vaikuta. Mulla on 2,5v x-rotuinen ja 1v bortsu eikä ongelmaa.

Täälläkin olis haaveissa vielä joskus tulevaisuudessa bordercollie.. Nyt olen alkanut miettimään, onkohan se liian vaativa. Täytän 15, koira on ollut kotona aina, mutta hän on sellainen pöhkö suomenpystykorvasekotus jonka kanssa ei ole voinut harrastaa muuta kuin puskalenkkeilyä. Nyt olen yrittänyt kunnolla opettaa sitä vähän tavoille, ja kyllähän se vähän oppii, vaikka ikääkin löytyy jo suunnilleen 11 vuotta.
Mutta olisi tosiaan ihana harrastaa esim. tokoa ja agilityä, bordercollie vaikuttaisi just sopivalta, energiseltä ja liikkuvaiselta koiralta. Asumme maalla, ja se saisi olla pihalla irti kunhan vain oppisi, ja lenkilläkin tietenkin käytäisiin. Paikkakunnallamme ei tosin mitään tokoiluja tai muitakaan koirajuttuja juuri ole, mutta ainahan sitä voi kotonakin opetella. MUTTA, onko bordercollien kouluttaminen vaikeaa kun kokemusta kunnon koirankouluttamisesta ei ole? Yksilöitähän koirat ovat ja varmasti löytyisi rodusta joku helpommin koulutettavakin, pärjäisinköhän sellaisen kanssa? Muitakin rotuja olen koittanut katsella, mutta mikään muu ei ole kolahtanut yhtä pahasti kuin bortsut. (: Mutta jos joku rotu tulee mieleen niin ehdottaa toki saa.

Jipii, vihdoin se tapahtui; Bea ilmaisi maalimiehet raunioilla! Kohta uskaltaakin ilmottautua jo kokeeseen

Hei!

Kulkeeko teillä bordercolliet autossa vain takatilassa vai kulkeeko jollain häkissä?
Jos kulkee häkissä, niin minkä kokoinen häkki pitäisi olla? Onko pennulle parempi olla alkuun joku, pienempi häkki vai ostaa vain heti kunnon kokoisen ja sitten vaikka pehmikkeillä pienentää sitä tilaa.

Antakaa vinkkejä, meidän eka koira kääpiösnautseri tykkää autossa matkustamisesta ja toivottavasti sitten aikanaan saamme sen bordercollienkin tykkäämään autossa olemisesta. Meillä kun koirat osallistuu meidän juttuihin niin paljon kuin mahdollista.

Myöskin agilityssa pidän koiran välilssä autossa.

Josssuhh: Itse olen 16 ja ottamassa ensimmäistä bordercollietani, tosin toista omaa koiraa. Ennestään minulla tosiaan on tuo 7-vuotias karjalankarhukoira, jonka kanssa tulee ihan vaan lenkkeiltyä, hiihdettyä, pyöräiltyä ja tokoiltua jonkin verran. Sellaista kaikennäköistä puuhastelua :) Se on aina ollut tosi mukava koira, nuorena hurjan vaativa ja vilkas, mutta nykyään mitä mainioin ja rauhallisin seurakoira. Aivan ihana siis, muttei aivan kriteereihini passaava koira. Senpä vuoksi meille onkin tulossa bortsu, jonka kanssa aion harrastaa ensisijassa agilityä ja tokoa, sitten ehkä myös pk-lajeja ja koira pääsisi ilmeisesti käymään myös lampailla kokeilemassa. Asumme maalla (entinen maatila oikeastaan) joten tilaa riittää ja meilläkin koira saa olla pihassa vapaana, kunhan ei yritä jahdata kaikkea tiellä liikkuvaa. Bordercollieta olen halunnut jo todella pitkään ja se tuntuu itselleni sopivalta koiralta ja siinä on ne ominaisuudet, mitä koiralla haluan olevan: hyvä koulutettavuus, aktiivisuus, ohjaajanöyryys, palveluhalu ja laumavietti, jotta koira pysyy laumansa lähellä. Bortsu on siis unelmarotuni ja mielestäni se sopii myös nuorelle todella hyvin. Se on kuitenkin koira, johon ei kärsi kyllästyä eli sen kanssa pitää tehdä todella paljon, aktivoida, lenkittää yms. Itse olen enemmän kuin valmis siihen, koska haluan tehdä koiran kanssa paljon ja olen itse tosi aktiivinen himoulkoilija. Eli aktiivinen koira on passeli aktiiviselle omistajalle. Ja se bortsu on tosiaan sitten aivan eri luokkaa kuin se 11-vuotias pystykorva, ja toisaalta minun 7-vuotias karhukoira. Bordercollien hankkimista suosittelen miettimään kauan ja miettimään erityisesti sitä, että onko tosissaan valmis puuhastelemaan sen koiran kanssa tunteja päivässä ja keksiä sille tekemistä. Jos tuntee että on, ja haluaa käyttää vapaa-aikansa koiran kanssa touhuiluun, niin bortsu on varmasti varteenotettava vaihtoehto ja siitä saa aktiivisen kumppanin moneen menoon.

Meille ei muuten bortsun pentua riittänyt eräästä kennelistä, kun pentuja syntyi vain muutama. Olen taas alkanut metsästämään uutta pentua, muttei vain tunnu tälle kesälle löytyvän. Sinänsä harmi, kun olisin halunnut pennun tulleen meille kesällä, kun olen lomalla ja muutenkin. Mutta ei voi mitään, vaikka voihan se pentu kesäksi vielä löytyäkin.

Nuoren ja tietenkin myös vanhemman ihmisen kannattaa myös aina koiraa ottaessaan ja rotua valitessa ajatella elämää myös hieman pidemmälle, eli vaikka nyt olisi käytössä iso piha ja paljon metsää ympärillä, niin millaiset mahdollisuudet on koiran pitoon ja sen aktivointiin kun muutat pois kotoa esim. opiskelemaan? Koiran lenkkeilyn tarvetta ei isossakaan asunnossa hoideta, joten etenkin kaupungissa asuessa on koiran aktivointiin panostettava vielä entistä enemmän, koska omaa pihaa ei ole. Lisäksi kannattaa muistaa, että koirallisen on vaikeampi saada asuntoa ja etenkään halvat soluasunnot tulevat harvoin kysymykseen koiran kanssa ->onko varaa yksiöön?

Autoilusta: meillä koirat matkustavat farmarin takakontissa lähes koko takakontin kokoisessa häkissä tai sitten takapenkillä turvavaljaissa. Omasta mielestäni pennulle ei erikseen tarvitse ostaa pienempää häkkiä, tai edes yrittää pienentää. Se kasvaa kuitenkin nopsaan.

Kiitoksia vastauksista :)
Pitää nyt vielä miettiä, bortsu olisi aivan unelmaykkönen, ja muut koirat eivät oikein säväytä. Opiskelupaikkakin on jo aika varmasti kotipaikkakunnalla eli saisin asua kotona vielä aika pitkään, mutta suunnitelmathan voivat muuttua. Touhuta kyllä jaksaisin koiran kanssa, itsekkin tykkään olla pihalla ja lenkkeillä puhumattakaan kaikenmaailman agilityistä ja tokoista.. 8))
Ehkä sitten joskus. : )

Aivan totta, erityisesti nuorella pitää osata miettiä elämää vuosia eteenpäin, että miten aikoo kaiken järjestää kun on koirallinen. Itse aion ottaa koirani mukaan pois muutettuani, tuosta karhukoirasta en tiedä miten se kaupunkiin sopeutuisi kymmenen vuoden iässä, mutta varmuudella ainakin bortsu lähtee mukaan. Aion muuttaa ihan omaan asuntoon, toki voisin muidenkin kanssa asua, mutta muut eivät varmaan haluaisi asua minun ja koirani kanssa. Eli sitten oma vuokra-asunto. Mutta toki voi löytyä myös muita koirallisia, joiden kanssa yhteiselo saattaisi onnistua kun molemmilla on koiria. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olisi ihan kiva, jos minäkin voisin asua kotona vielä useita vuosia, mutta opinnot vievät varmasti toiseen kaupunkiin, ei täällä mitään ole. Mutta taas sitä pentua metsästämään...

Oon lukenut bordercollieista jonkin verran, mutta tähän keskusteluun tulin kysäisemään paria niihin liittyvää kysymystä.

-onko vahtiviettiä?
-kuinka paljon tarvitsee liikuntaa/aktiviteettejä paivittäin(oma arvioisi/kuinka paljon omasi tarvitsee)?
-karkaako helposti?
-kuinka aktiivia on?

Kiitos jo valmiiksi vastauksista!

emsu kirjoitti:

-onko vahtiviettiä?
-kuinka paljon tarvitsee liikuntaa/aktiviteettejä paivittäin(oma arvioisi/kuinka paljon omasi tarvitsee)?
-karkaako helposti?
-kuinka aktiivia on?

-Vahtivietin määrä taitaa vaihdella yksilöittäin, mutta mun mielestä bortsujen vahtivietti ei keskimäärin ole mikään suurensuuri.
-bordercollie taitaa olla yksi aktiivisimmista koiraroduista, joten se tarvitsee sekä liikuntaa että aivotyötä runsaasti. Omani on vielä pentu, mutta se saa päivittäin ulkoilua 1,5-2 h. Yksinoloaikanaan sillä on aktivointileluja ja muuta puuhailua ja lähes joka päivä sen kanssa treenataa tottelevaisuuden alkeita ja lisäksi meillä on kerran viikossa ohjatut pentuagilitytreenit. Lisäksi välillä tehdään jälkeä.
-keskimäärin bordercollieilla on melko voimakas laumavietti, mutta joukosta löytyy myös varsin itsenäisiä yksilöitä. Loppujenlopuksi se kuinka hyvin koira pysyy vapaana on ihan koulutuskysymys. Toisilla se vain teettää enemmän töitä kuin toisilla.

Misteli Mikä kiire sinulla on pennun hankinnassa? Kehottaisin rauhassa tutustumaan eri kenneleihin ja heidän koiriinsa sekä selvittämään kenneleiden pentusuunnitelmia. Mieti mitä sinä haluat koiraltasi...Mitä haluat harrastaa? Mitä toivot koiran luonteelta? Yms. Valitse pentu sellaisesta pentueesta minkä vanhemmat sinua mielyttää niin varmemmin saat sellaisen koiran mitä toivot. Monestihan pennut on varattu jo ennen niiden syntymää, joten ajoissa kannattaa olla liikkeellä.

^Eihän minulla mikään hengenhätä sitä pentua ole saada enkä missään nimessä ottaisi pentua vanhemmista, jotka eivät minua miellytä. Toki minulla on tiettyjä kriteerejä ja niissä yritän pysyä, jotta se passeli pentu löytyisi. On minulle pari kasvattajaa tarjonnutkin pentua, mutta olen niistä kieltäytynyt, kun ei vaikuttanut oikein hyvältä. Ja mitä olen bortsukasvattajiin ollut yhteyksissä niin he eivät todellakaan ota varauksia ennen pentujen syntymää eivätkä välttämättä sen jälkeenkään. Monet valitsevat sen parhaimman kodin eivätkä anna varata pentujaan, mikä on tietty oikein hyvä juttu, kun on kyseessä aktiivinen ja haastava rotu. Niin kuin itsekin sanoit niin yritän olla hyvissä ajoin liikenteessä ja senpä takia yritän niitä pentueita metsästää ja olla kasvattajiin yhteyksissä, jotta se pentu löytyisi. Kyllä koiranetsinnässä pitää olla aktiivinen, harvemmin se pentu löytyy, jos ei itse ole sitä etsinyt.

emsu kirjoitti:


-onko vahtiviettiä?
-kuinka paljon tarvitsee liikuntaa/aktiviteettejä paivittäin(oma arvioisi/kuinka paljon omasi tarvitsee)?
-karkaako helposti?
-kuinka aktiivia on?

- Bealta löytyy jonkin verran vahtiviettiä, omaan tarpeeseen sopivasti, kaikista äänistä ei tarvitse todellakaan ilmoittaa, etenkin kun asumus on kerrostalossa.
-Täällä lenkkeillään se 1,5-3h/pvä. Lisäksi kalutaan luita, leikitään aktivointileluilla ja ohjattuja treenejä (haku,rauniot, toko) on 3-5 kertaa viikossa.
-Oma tapaus on hyvin laumaviettinen ja vaikka huitelee metsässä välillä mun silmältä ulottumattomissa, se itse kyllä pitää hyvin tarkasti silmällä että näkee mut koko ajan. Kertaakaan tuo ei ole karannut, ei edestä säntäävän rusakon, linnun tai muunkaan otuksen perään. Jokunen aika sitten oli hiipimässä irtokissan perään, mutta tuli heti kutsusta luokse. Tuo taitaa siis enemmänkin olla koulutuskysymys.
-Työkoirarotuhan tämä on, joten erittäin aktiivisia.

Haaveilen kovasti bordercollien hankinnasta joskus lähivuosien aikana ja olen hiukan jo alustavasti katsellut kenneleitä valmiiksi. Osaltaan Hesarin kuukausiliitteen kirjoituksen innoittamana olen myös silmäillyt koirien sukutauluja.

Ongelmana on kuitenkin se, etten tajua niistä mitään :D Onko siis teillä jotain vinkkejä mihin niissä kannattaa bordercollien kohdalla kiinnittää huomiota? Tai miten ylipäätään valitsen oikean pennun? Olen meinaan aika ummikko näissä hommissa, kun en ymmärrä mitä tarkoittaa, että ihmiset etsii sitä "oikeaa" pentua hyvinkin pitkään. Onko silloin haussa esim. todella hyvä näyttelykoira tms.?

Lähinnä haussa on terve harrastuskoira, joka joskus myöhemmin tulee toimeen pienten lasten kanssa. Esimerkiksi tuo "sisäsiittoisuus" tuntuu olevan aika jännä käsitys kun netistä löytyy jos jonkinlaisia kirjoituksia aiheesta. Eli tuntuu etten saa kyllä mitään irti noista vanhempien sukutauluista tähän tarpeeseen. Hankalaa hommaa... :)

reetta: Mikäli et tiedä kyseisestä rodusta tai yleensäkään "oikean" koiran etsimisestä, olisi kaikkein paras jos sinulla olisi joku bortsuihminen neuvomassa ja opastamassa joka asioista jotain tietää. Ja jos tiedät jonkun oikeasti hyvän kasvattajan jolta voit kysellä, aina vain parempi! Pentua ei tarvitse kyseiseltä kasvattajalta ostaa jos suunnitelmat eivät käy yksiin, mutta varmasti kasvattajat neuvovat erittäin paljon mieluummin kuin myyvät/antavat myydä pennun ihmiselle joka ei tiedä mihin ryhtyy. Tämä pätee kaikkiin koiriin mutta erityisesti näihin ns. vaativampiin rotuihin.