Koirat.com

^ Kiitos, kepit meni tuolla 2x2:lla kyllä sujuvasti. Onneksi en jäänyt junnaamaan ohjurien kanssa. Vähän se vielä arpoo jalkojensa paikkoja pujotellessaan ja tekee muutakin ylimääräistä, mutta kyllä se siitä toistojen jälkeen kun saadaan liike lihasmuistiin. Ihan vauhdikkaastihan se roiskii menemään vaikka onkin välillä tassut solmussa.

Vähän tuo vielä näkyi eilen roiskivan muutenkin, tuo pillitys on esimerkiksi ihan uutta. Ja kova kiire on kakkosella ja nelosella vaikka yritän antaa aikaa, kuuluu kalina rimoista kun ei meinaa malttaa hypätä. Eiköhän se siitä kun taas päästään normaaliin treenirytmiin.

Kivan näköistä menoa. Mut ohjaajalle vähän noottia käskyjen ajoituksesta. Koira saa nyt hyppykäskyn siinä vaiheessa kun se on jo ponnistanut. Eli periaatteessa se käsky on täysin turha. Meillä rimojen kolistelua aiheutti eniten just toi hypyn aikana käskytys, koska eihän se koira pysty enää tekemään paljon mitään sille liikkeelleen kun se on jo ponnistanut, mutta eihän se estä kilttiä bortsua yrittämästä... ;) Eli käskyt aikasemmin. Samoin kepeille menoa voit käskyttää jo kun koira on vielä putkessa. Sehän näkee ne kepit jo sieltä putken sisältä. Nelosesteellä voisit näyttää sitä vasenta kättä jo aikaisemmin, tai tehdä ihan kunnon niiston, koska koira kuitenkin irtoaa hyvin sinne putkeen, joten sulla ei tuu kiire siinä. Ja tosta kakkosen ja nelosen käskytyksestä. Ite käyttäsin niissä kierrä-käskyä, joka saa koiran kasaamaan ittensä, jolloin se rimakin kestää paremmin. Hyppy-käsky on sit noille suoran lähestymisen esteille.

Sori, mie innostuin. *vihyy*

^ Tack! Itse kans naureskelin tuolle käskytykselle kun videoita katselin - vaikka onhan se hyvä toki itselleen kertoa mitä juur ollaan tekemässä.

Nelosesteellä olen hidas ihan tarkoituksella sen vuoksi, että ohjatuissa treeneissä tein valssin toistuvasti liian aikaisin, jolloin koiralle tuli hätä ja rima tipahti. Yksin treenatessani varmistelin sitten näemmä vähän liikaakin. No, onpahan nyt helpompi etsiä se keskitie.

Noista kakkos- ja nelosesteiden käskyistä sen verran, että me mentiin valmentajan ohjeiden mukaan (tuli siis nimenomaan ohjeistus käyttää perushyppykäskyä). Takaakiertokäskyä vastaaviin tilanteisiin ei tulekaan, mutta taipumiskäskyt tulee.

Joo mie käytän sitä kierrä-käskyä vähän "väärin". Se tarkottaa meillä ylipäänsä tiukkaa hyppyä siivekkeen lähellä.

Se neloseste on vähän mystinen kyllä. Koira tekee ison kaarroksen ennen hyppyä. Siinä vois kokeilla jopa vekkaamista ennen kolmoshyppyä, jolloin koiran linja veis sen jo valmiiks lähemmäks nelosen siivekettä ja sie et ehkä ite ehtis ajaa koiraa niin isolle kaarrokselle. Tai sit sun pitäs vaan ite malttaa jäädä lähemmäs sitä nelosen siivekettä ja sit antaa koiralle aikaa hypätä puhtaasti, koska radan jatkon kannalta ohjaajalla ei oo kiire.

Oikeesti mie oon ihan toivoton kun alan oikeen miettimään jotain kohtaa... :D Mut kiva miettii juttuja, kun koiran vauhti ja tekeminen näyttää hyvältä ja ohjaajakin on siinä tekniikoiden hiomisvaiheessa. :)

^ Siinähän sitä miettiessä oivaltaa ja oppii vaikka mitä!

Jos kisoissa olisi videolla näkyvän kaltainen radanpätkä, harjoituksessa näkyvä ohjaus ei välttämättä olisi se fiksuin tai nopein - mää en tiedä, olen noviisi. Me tehdään vasta perusharjoittelua, jossa meidän treeneissä kulmakivinä on: a) kun ohjaaja juoksee suoraan eteenpäin, koira irtoaa suoralle b) kun ohjaaja juoksee kaarta, koira pysyy suht vierellä.

Videolla näkyvä on siis perusharjoitus, jossa harjoitellaan kohtaa b. Ohjaajan juoksukaari on tarkoituksella esteeltä 2 esteelle 4 puoliympyrän mallinen kaari (tai siis sen pitäisi olla, eri asia mitä minä siellä sekoilen). Siksi siis sellainen ohjausyritelmä, kuin videolla nyt sitten näkyy.

Meille tulee kans kakkosen ja nelosen kaltaisille hypyille käsky, joka tarkoittaa siivekkeen ympäri taipumista. En ole sitä vielä liittänyt rataharjoitteluun, kun me vasta yhdistetään käskysanoja yksittäisten objektien kiertämiseen. Ajattelin ensin liittää käskyn yksittäiseen esteeseen ja ottaa vasta sitten rataharjoitteluun mukaan.

Voi että, kun mäkin haluaisin jo aloittaa agilityn Mistin kanssa! Maaliskuussa olisi tarkoitus päästä lajin kimppuun.

Jedi on muuten komea, eikä näytä ollenkaan pieneltä. Mistihän on tosiaan keskiverto narttua pienempi, säkäkorkeus on pyörinyt jo iät ja ajat noin 46 sentissä, pikkuinen likka. Se tosiaan tuntuu ja näyttää hirveän pienelle, ja mäkin olin yllättynyt bortsujen pienuudesta. Toivon että seuraava koira on sitten ainakin neljä senttiä korkeampi. Vaikka ei tuo muuten niin haittaa, mietin vaan että onkohan se tavoitteelliseen agilityyn liian matala...

Ja meillä tosiaan vaan tokokoe lähestyy, puolentoista viikon päästä lauantaina on sitten totuuden hetki. Vähän kyllä jänskättää eikä odotukset ole kovinkaan korkealla, mutta lähdetään nyt katsomaan. Kunhan ne juoksut ei ennätä tulla tähän hätään...

^^ Aa joo, avaakin hyvin ton treenin ideaa. Ja mie oon niiiin kateellinen kouluttajasta! Ite oon ollu vuosikaudet itseohjautuvissa ryhmissä ja nythän mie oon vielä agitauollakin... Kiva ois kyllä lähtee työstämään uutta koiraa. No mutta tokossa sentään oon taas vähän ryhdistäytyny!

Laitetaanpas pari kuvaakin taas vaihteeks!



Bc on fiksu rotu jne.

Se hyppäs sitten puuhun?? :D

^ Mää en halua edes ajatella, mitä tapahtuisi jos meillä ei olisi koutsia ollenkaan. Koira on sinkoapina ja ohjaajansa haahuileva variksenpelätti. Mua vähän säälittää tosin meidän kouluttaja, joka on saanut meidän touhuja katsellessa varmaan melko tukun harmaita hiuksia... Mutta kyllä sitä toki vastapainona naurattaakin usein.

"Kiipee! --- Ei! Ei putkeen! Ai sää menit jo - ei ei EI keinulle! Snöö! Pois! Nyt! Hei! Tule! Ei keppejä... Ei mutta, aika hienosti pujotteli - saanko palkata?"

^Itse pyrin välttämään koiran kieltämistä agissa ja useinmiten palkkaan sen, vaikka suoritus ei ihan putkeen olis mennytkään, sillä ainakin meillä kyse on lähes poikkeuksetta ohjaajan ohjausvirheestä tai siitä, että koiralle ei ole vielä jotain tiettyä juttua opetettu. Eli koira lähes aina menee sinne mihin ohjaan, joten palkaan sen ja opettelen itse ohjaamaan vaan paremmin tai jos kyseessä asia jota ei vielä opeteltu, niin palaan harjoittelemaan asiaa erikseen, jolloin koira saa oikeasta toiminnasta palkan ja väärästä ei. Ohjaukseni seuraamisesta se saa kuitenkin lähes aina palkan ennemmin tai myöhemmin.

Vuorisumu, heh, mun kevennykseni taisi olla liian kirjaimellinen. Lienee tarpeellista nyt tarkentaa, ettei tuo nyt sentään ollut mikään oikea lainaus treeneistä... Varsinkaan kesken suorituksen! Tarkoitus oli lähinnä allegorisesti havainnollistaa sitä yleistä meininkiä, joka treeneissä välillä nousee pintaan.

(Kevennyksistä menee muuten maku, jos niitä joutuu selittelemään. )

Minä ainakin nauroin! Pystyin hyvin kuvittelemaan tuon sekamelskan. Päässä tapahtuu yhtä, suusta tulee toista ja kädet/jalat huitovat kolmanteen.

Kun nyt tuli virheistä puhetta...
Miten esim. juuri tässä agilityssa teette, kun itse mokaatte ohjauksen ja koira tekee väärin?
Entä tilanteet, joissa rima tippuu. Miten reagoitte vai reagoitteko ollenkaan?
Mitä seuraa niissä tapauksissa, joissa koira "selkeästi" lähtee väärälle esteelle, koska se on koiran lempieste? Ohjaus on siis mahdollisesti oikein, mutta koira ei näe muuta kuin putken, kepit, puomin yms.

Näiden lisäksi kiinnostaa, miten koiranne reagoi, kun/jos virheistä seuraa jotakin? Tekeekö samalla tavalla uusiksi, hiljeneekö vauhti, alkaako äännellä, voiko tehdä monta uutta toistoa jne.

^^Joo, otin sen kyllä suurimmaksi osaksi huumorilla, mutta en ehkä tarpeeksi.

^Mulla on käytössä ns. virhesana "ohoh", joka käytännössä tarkoittaa lähinnä että pööjä, ei tuolla saa palkkaa. Tätä sanaa käytän lähinnä esim. jos kepeille tulee väärä sisäänmeno, koira jättää kontaktin tekemättä tms. on ns. tahallaan huolimaton. sen jälkeen otan ko. esteen tai estesarjan uusiksi, jolloin homma yleensä sitten onnistuukin.

Jos koira jättää jonkun ohjauksen noteeraamatta tms. niin tapauksesta riippuen yritän joku muuttaa omaa ohjaustani tai muuten muokata treeniä siten helpommaksi, että saan homman onnistumaan ja koiran motivoitumaan seuraamaan ohjaustani. Sumulla ei varsinaisesti olle mitään ns. superestettä jolle se hakeutuisi huomattavasti hanakammin kuin muille esteille, mutta toinen koirani valitsee esim. putken paljon mieluumin kuin kontaktin, joten sen kohdalla asiaa joutuu miettimään enemmän.

myway kirjoitti:


Miten esim. juuri tässä agilityssa teette, kun itse mokaatte ohjauksen ja koira tekee väärin?
Entä tilanteet, joissa rima tippuu. Miten reagoitte vai reagoitteko ollenkaan?
Mitä seuraa niissä tapauksissa, joissa koira "selkeästi" lähtee väärälle esteelle, koska se on koiran lempieste? Ohjaus on siis mahdollisesti oikein, mutta koira ei näe muuta kuin putken, kepit, puomin yms.

Jos mokaan itse, ja koira tekee sen takia väärin, annan sille usein palkan. Jos en palkkaisi, niin se nostaisi kierroksia ja turhautuisi mun ohjaukseen, eli saa sitten purkaa ärsyyntymisensä siihen leluun, ja samalla minä voin miettiä rauhassa uudemman kerran miten olisi pitänyt ohjata. Riippuu tietysti virheestä, mutta joskus saatan vain jatkaa rataa, jos se on mahdollista virheen jälkeen, ja palkata sellaisesta asiasta mitä haluankin vahvistaa.
Riman tippumiseen on meillä ainakin monia eri syitä. Moona on varsin herkkä mun pienillekin virheille ohjauksessa, ja itse saatan tollona huudella sille jotain juuri riman päällä. Näissä tilanteissa en välitä vaikka rima putoaisikin. Jos se roiskii kuumumisen takia, niin keskeytän suorituksen ja pistän sen maihin hetkeksi. Vire laskee, ja sitten se taas keskittyy.
Jaa, harvoin se selkeästi karkaa jonnekin ohjauksen läpi. On kuitenkin kaikessa hulluudessaan aika kuuliainen, ja jos ei olisi niin ei kyllä tulis mistään mitään tuon tykin kanssa. Jos sillä keittää kuitenkin yli, niin siilloin saattaa tehdä mielummin omia valintojaan kuin odottaa minulta ohjeita, tällöin rauhoitan tilanteen silittelemällä suupieliä ja laittamalla sen maahan. Joskus olen karjaissutkin sille, ja onpa sekin ihan auttanut. Moona on vähän sellainen koira, ettei anna mitään anteeksi, nostaa virettä helposti jos en kerro sille tarpeeksi ajoissa minne rata jatkuu, ja onpa muutaman kerran haukannut ihan kunnolla pyllystä/reidestä. Nykyään osaan onneksi ohjata paremmin, niin ei tarvii lähteä treeneistä mustelmien kanssa..
Mutta joo, meillä näin.. Nuo suhtautumiset virheisiin riippuu monesti ihan tilanteesta, ja opit sitten ajan kuluessa miten juuri Titon kanssa on paras tapa suhtautua, ja miten se eri tilanteissa toimii, ja miksi.

Ja asiasta toiseen, mulle on salakavalasti alkanut hiipiä pieni ajatus pennusta. Hyi hyi minä
Moona on vasta 2v, ja tavallaan ihan alussa vasta kaikessa. Mutta toisaalta vaikka onkin alussa, niin esim. vuoden päästä sen treenit olis paljon ylläpitoa ehkä jo? Tokossa valmistauduttaisiin jo evl:ään, agilityssä olis jo kisaruutiinia reilusti, haussa toivottavasti vähintään valmiita kokeisiin. Sitten pennun vois kuitenkin antaa rauhassa kasvaa opetellen opettelemista, ja oppia siitä kaikkea uutta. Olis niin kivaa opetta pitkästä aikaa ihan alkeiden alkeita. Moona olis jo yli 4v, kun pennun kanssa alettaisiin harrastaa ja kisata aktiivisemmin. Siis jos pentu tulisi vaikka vuoden päästä. Ei kuulosta ollenkaan pahalta näin ajateltuna. Näin yhden ihanimmista bordercollieista yksissä toko kokeissa, ja ihan mielenkiinnosta katsoin kotona jälkeenpäin minkälaista sukua tällä koiralla oli taustalla, ja sattumalta huomasin, että pentuja oli suunniteltu vuoden loppuun. Voi ei. Mutta ihan kauhealta tuntuu edes valita yhdistelmää, ja jo nyt on hirveät odotukset sille pennulle, jota ei edes vielä ole, tai ei tiedä tuleeko olemaankaan. Moonan kanssa oli niin helppoa, kun ei ollut odotuksia tai valitsemista, ja silti siitä kasvoi jotain niin upeaa. Ei se tietenkään täydellinen ole, mutta kuinka moni koira edes on. Parempaa koiraa en olisi edes osannut toivoa, vakka Moona taustat nyt on mitkä on. Nyt tuntuu kovin suurelta riskiltä edes ottaa pentua, kun odotukset on olemassa.

Kiinnostaisi miten on muilla useamman aktiivisen harrastuskoiran omistajalla treenimäärät lutviutuneet. Onko vanhempi koira jäänyt paljon vähemmälle pennun tulon jälkeen, ja sujuuko kahden koiran treenaaminen samalla helposti?

^Mitä koiraa katselit? (laita vaikka yksäriä, jos et halua tänne laittaa)

Mulla on Sumun lisäksi tuo jo 8 v. terrieri, jonka kanssa treenaan agia, mutta vain kerran viikossa, kun taas Sumun kanssa treenaan useampaalajia, joista agia sen 2-3 kertaa viikossa. Itselläni ei kyllä rahkeet riittäisi useampaan aktiivisessa treeni/kisaiässä olevana koiraan, jos treenattavia lajeja on molemmilla koirilla useampia, mutta tiedän toki, että joillakin riittää, joten varmasti paljon kiinni sekä ohjaajasta, treenattavista lajeista ja treenimahdollisuuksista (miten saa treenit sovitettua kalenteriin jne.)

^^Yksäröi muakin! Pieni aavistus kyllä voisi olla, työlinjainen narttu kait pk-seudulta? Mäkin nimittäin katsoin yhden nartun EVL-suoritusta ja oli kyllä niin upeaa katseltavaa, niin motivoitunut ja innostunut koko kokeen ajan ja liikkeetkin ihan viimeisen päälle. Mäkin koko ajan salaa haaveilen uudesta pennusta, että tällä kertaa voisin olla vielä huolellisempi yhdistelmän kanssa ja kysellä ja odottaa mieleistä pentua... Mutta sen aika ei ole vielä muutamaan vuoteen, uutta bortsua voisin aikaisintaan katsella vuodelle 2014, luulen ma. Mistin kanssa pitää saada harrastusura kunnolla käyntiin ja saada jotakin plakkariinkin. Kahta alkeissa olevaa koiraa en voisi todellakaan ottaa, vaan toisen kanssa pitäisi olla jotakin jo saavutettu. Mutta aina saa kai haaveilla..?

^ Juu se samapa juuri.. Ja voin kertoa, että livenä näytti vielä upeammalta. Mutta toki siitä hienoudesta suurin kunnia varmasti huipulle kouluttajalle, mutta oli se koirakin aika siisti.

^^Yksäröity

Ja joo, sitä juuri mietin onko aikaa kahdelle parhaassa iässä olevalle koiralle. Luppoaikaa en nytkään juuri ole, kaikki aika menee töissä ja treeneissä. lajeja on neljä, enkä tiedä mitkä niistä on tärkeämpiä kuin toiset. Kaikissa, paitsi hausta en vielä tiedä, on tavoitteena valioituminen. Mutta sitten on vielä ihan auki, kuinka pitkälle yritetään tai päästään, ja missä lajeissa. Mun mielestä nytkin on jopa liikaa treenattavia asioita koiralle, jos kerrallaan kaikkia tekee, eikä koiralla riittävästi lepopäiviä. Nyt jo kyllä tosin huomaa sen, ettei agility tai toko vaadi ajallisesti niin paljon työtä kuin alussa. Tärkeämmässä osassa on suunnittelu. Ja ehkä on itsekin oppinut mikä on olennaista ja mikä ei, en tiedä.

Mullakin on epäilykseni Innan haavepentueesta.

Ja niin, pentukuume on tosiaan mullakin. Pitäisi vaan keskustella jonkun sellaisen kanssa asiasta, joka tuntee minut ja tapani kouluttaa, tuntisi rotupiirejä ja osaisi auttaa seuraavan koiran etsinnän kanssa - ja suositella rohkeasti muitakin rotuja kuin bordercollieta (tai lähinnä tyrmätä tai puoltaa erästä toista rotua, joka ihan hirveästi polttelisi). Ja arvioida, milloin olisi sopiva aika toiselle koiralle. Käytännössä pitänee siis nykiä agikouluttajaa hihasta.

^ Hih, ehkäpä Mitäs toista rotua sulla on mietinnässä?

^ Pyrri on sellainen rotu, joka on kummitellut mielessäni. Siinä on puolensa ja puolensa - hyvä ja hieno pyrri olisi unelmakoirani bortsun vierelle, mutta niin moni muuttuja voi mennä sen verran totaalisesti metsään, että arvon kahden vaiheilla. Alustavia yhteydenottoja kasvattajiinkin olen jo tehnyt, mutta johtuneeko sitten kielimuurista että vastauksia kysymyksiin on mahdotonta saada. "Me have, now free deux small puppy girls fawn, very nice dogs" vastauksena romaanin pituiseen sähköpostiin ei ihan houkutellut hyppäämään oitis koneeseen pennunhakureissulle.

Toisen bortsun aion hankkia joskus joka tapauksessa, ja prosessina se olisi huomattavasti vaivattomampi ratkaisu nyt seuraavaksi koiraksi. Sitten vaan ihmisten pitäisi pitää kaikki maailman pyrrit poissa mun silmien edestä (paitsi ne arat ja hermoheikot), ettei sydämeni mene särki.

^Pyrrit on kyllä aika ihania. Se on itsellänikin vaihtoehtona jos joskun jonkun muun rodun hankkisin. Se visio hullusta pienestä joka suuntaan pomppivasta ilmeikkäästä sähikäisestä kiehtoo, mutta ihan liian monta muttaa, niin ei tarvitse nyt edes miettiä. Ensinnäkin pitäisi hakea ulkomailta, liian hankalaa. Suomessa on liian vähän vaihtoehtoja. Jos pyrri niin sen pitäisi olla ehdottomasti medi, mutta agilityssä haluan kisata kyllä maxeissa, jonne pyrri olis liian pieni helposti. Ehkä vielä joskus, ehkä ei ikinä. Ajatuksena on vain kovin hauska