Koirat.com

Turkinhoidosta puheenollen, voiko shampoo aiheuttaa mustassa turkissa punertamista vai onko se aurinko joka "polttaa"?
Meillä kun on pitkissä hapsuissa huomattavissa aika paljon punertavaa (tai no rusehtavaa, riippu vähän katsojasta...) ja selkäkarvatkin ovat hieman punertavia. Ne tosin pitäisi nyppiä pois.
Meillä on ollut nyt kesän ajan aineina JPP teatree oil- shampoo, ja coat handlerin hoitoaine. Mulla on kyllä mustalle turkille tarkoitettua shampoota, Bio Groomin Ultra Black, mutta mun mielestä se jättää turkin jotenkin hirmu kuivaksi ja menee entistä helpommin sellaisiksi "hapsuiksi", eli ei pysy ilmavana ja pöyheänä vaan vetää itsensä klimppeihin. Ei kuitenkaan takkuja, kampa ja karsta soljuvat helposti läpi. Onkos tälle värin vaihtelulle jotain tehtävissä?
Rasvahapot on tasapainotettu, ja syö puolet raakaa ja puolet nappulaa.

Ei mun mielestä puolivuotiaalla pennulla edes tarvitse olla hihnakäytös kunnossa. Meillä kaikki koirat ulkoilee noin vuoden ikään asti vain juoksemalla vapaana metsässä, lisäksi tietty käydään kaupungilla tarpeen mukaan sekä koirapuistossa. Hihnatreeniä otan ehkä kerran kuukaudessa tai jos tuntuu että koiralla on jotain ongelmaa sen kanssa. Pitkälti pennut meillä peilaa vanhempia koiria, joten ei tarvitse erikseen hihnakäytöstä "opettaa". Sitten kun noin 8-12kk ikässä aletaan käymään "kunnon lenkeillä", koira osaa kyllä kävellä nätisti.

Elpukka: Hanki vaan cockeri, ne on ihan parhaita Ainakaan oma kokemus lagotoista ei ole ollut kovinkaan miellyttävä, vaikka useiden kanssa olenkin ollut tekemisissä. Toki yksilöissä voi olla eroja, mutta kyllä spanieli on aina spanieli, siitä ei pääse yli![/quote]

No mun tapaamat lagotot on ollu ihan ok. Mutta totta puhut, että spanieli on aina spanieli

Nyt se cockeri kuume iski muhunkin

Täältä kanssa löytyy kaksi cockeriherraa, nyt vasta eksyin tänne "oman" rodun ketjuun Meillä siis kaksi blue roan-väristä urosta, veljekset samasta pentueesta, syntyneet 10/2006. Kumpikin on yksikiveksinen, eli näyttelyuraa ei olla luotu. Pääasiassa kotikoirina nuo ovat, mätsäreitä ollaan Depin kanssa harrastettu ja tarkoitus olisi Jasunkin kanssa aloittaa. Yksikiveksisyys on sinänsä harmi, sillä Deppi on muuten oikein komea poika... Jasu on cockeriksi toodella iso, painoa 17kg (ei siis ole yhtään lihava, pelkästään suurikokoinen), säkää ei olla mitattu mutta arviolta 42-43cm. Veljensä on pienikokoisempi, säkä n. 39-40cm ja painoa 12-14kg.

Löytyykö täältä jäljestystä harrastavia cockereita? Jos löytyy, niin kuulisin mielelläni vinkkejä, kuinka aloittaa jälki/verijälkitreenit ihan kotosalla. Pojillamme olisi siihen taatusti lahjoja, ja sitä voisi harrastaa omatoimisestikin

raggetti, en usko että shampoolla on vaikutusta. Meidän mustalla nartulla näytti karva maksanruskealle helposti auringonvalossa, etenkin siis "latvat". Sama juttu tällä mustavalkoisella, mustat koristekarvat on ruskeat.. Selkä tummui kun sai nypittyä. Ja kaikenlaisilla shampoilla on pesty, eikä tuohon asiaan eroavaisuuksia ole tullut. Mutta blueroanilla ei taas ole tuota "ongelmaa", ilmeisestikin lähinnä turkinlaatu- ja yksilökohtaista.

martsu kirjoitti:

Mutta blueroanilla ei taas ole tuota "ongelmaa", ilmeisestikin lähinnä turkinlaatu- ja yksilökohtaista.

Totta, ainakaan omilla blue roaneillani ei tuota ongelmaa ole koskaan ollut, enkä ole juuri kuullut muistakaan blue roan-värisistä, joilla olisi ollut. Juurikin varmaankin on yksilöllistä ja myös turkinlaadulla on vaikutusta.

Raggetti: Aika monella mustalla cockerilla on pentukarvassa punertavaa/ruskehtavaa, vähän niinkuin palaneen näköistä karvaa. Etenkin just hapsujen päissä ja joillakin myös selässä olevat pentukarvan höttöiset "jämät" näyttää semmosilta. Eli ihan normaalia, karvaa muuttuu mustaksi ajan myötä kunhan kaikki pentukarva on vaihtunut. Shampoolla ei (ainakaan tietääkseni) mitään vaikutusta asiaan

Kannattaa muuten kokeilla Kelcon Ultra Silk- hoitoainetta, on semmoinen aine ettei paremmasta väliä! Ainakin blueroanin karvalle.. Ei paljon tartte koirasta takkuja selvitellä kun tuota laittaa pesun yhteydessä ja ns. huuhtelee huonosti, että sitä pikkusen vielä jää karvoihin

Iiris kirjoitti:

Raggetti:
Kannattaa muuten kokeilla Kelcon Ultra Silk- hoitoainetta, on semmoinen aine ettei paremmasta väliä! Ainakin blueroanin karvalle.. Ei paljon tartte koirasta takkuja selvitellä kun tuota laittaa pesun yhteydessä ja ns. huuhtelee huonosti, että sitä pikkusen vielä jää karvoihin

Kiitos vinkistä, täytyypä kokeilla omille blue roaneille! Mistä ostat tuota hoitoainetta? Muistatko yhtään hintaa?

Oli minun tummalla blue roanillakin nuorena poikana ruskeahkoa höttökarvaa mustan karvan seassa. Irtosi ja katosi kun tuli ikää lisää.

Ipanalla olis suuri elämänsä tähän asti suurin koitos viikon päästä tiedossa, nimittäin taipumuskoe. Innolla jo ootan että päästään "taipumaan", toivottavasti läpäistyn tuloksen kera. :)
Vanhenpaa taas koitan kovasti saada mahtumaan johonkin mejä-kokeeseen vielä tälle syksyä.

ShowGirl: Itse olen ostanut näyttelyistä, ja taisinpa kerran tilata netistäkin. Noin 20e/plo, riippuen vähän ostopaikasta. Eli suunnilleen saman hintaista kuin muutkin pesuaineet ja on erittäin riittoisaa, saa laimentaa ihan reippaalla kädellä. Soveltuu myös takkujenselvittelysuihkeeksi, jos semmoiseen on tarvetta.. Meillä taitaa riittää noin vuodeksi, jopa ylikin, yksi pullo tuota, eli ei tule kalliiksi.

Maru, tsemppiä teille taippareihin!

Iiris, kiitos tiedoista! Täytyy katsella sunnuntaina Kuopion kv:sta, josko ehtisin käydä kyseistä hoitoainetta hakemassa. Hintakaan ei tosiaan ole ollenkaan paha, varsinkin kun hoitoaine on noin riittoisaa.

Meillä alkoi juoksut, eli ei olla enää pentuja vaan verta vuotava teinihirmu asuu nyt talossa. Tällä hetkellä tosin hieman hämmentynyt ja mököttää kun joutuu pitämään pöksyjä
Ikää on tosiaan nyt vajaa 10kk, eli ihan hyvään aikaan alkoivat. Ja onhan noita merkkejä ollut jo, pentukarvan lähteminen ja muuttunut käytös. Kävimme kasvattajan luona viime viikonloppuna ja tuo oli aivan kuutamolla. Ei leikkinyt juuri kenenkään kanssa, meni vaan hajujen perässä tai nukkui. Ei myöskään syönyt kunnolla, nyt tosin tällä kuluneella viikolla on taas ruoka alkanut maittamaan ja kontaktiakin tuohon saa aika ajoin. Kaipa se tästä, tuo kyllä reagoi huomattavasti rankemmin ekoihin juoksuihin kuin mitä labbis teki aikoinaan.

Vaihdoin sitten kuitenkin shampoon Tigin lilaan, ja kyllä tuo turkki mun mielestä parani. Ei ole enää yhtä rusehtava. Voihan tosin olla kyse myös siitä, että suurin osa pentukarvasta on nyt lähtenyt. Täytyy kokeilla tuota Kelcon hoitoainetta, vaikka on tuo Coat Handlerin aine myös ajanut asiansa.

Taipparit läpäisty todella hyvän arvostelun kera! :)

Maru, onnea taipparituloksesta!!

Mun piti teiltä muilta cockerinomistajilta kysyä, että oletteko havainneet eroja luonteessa urosten ja narttujen välillä? Mullakin on joskus toiveissa se ikioma cockerivauva (tämänhetkiset herrat asustavat isälläni), ja vaikkei se aivan vielä ajankohtaista olekaan, olen silti miettinyt paljon ottaisinko uros- vai narttupennun. Kertokaa ihmeessä kokemuksianne!

Onnea Marulle!

Showgirl, meillä oli narttu hyyyyvin tosikko, kovapäinen ja tietyissä tilanteissa "vihainen", se ei leikkinyt, leimautui hyvin vahvasti yhteen ihmiseen jota omasta mielestään piti puolustaa (mm murinalla/ärinällä jos kys. henkilön lähelle yritti mennä, mitään muuta ei silloin kuitenkaan tehnyt). Nämä urokset taas molemmat samanlaisia iloisia hössöttäjiä Nartuistakin tietysti löytyy näitä iloisia/vilkkaita yksilöitä, suurin ero varmaan siinä että yleensä urokset on kovapäisempiä? MUTTA kuitenkaan ei voi mennä sanomaan suoraan kumpi kannattaa ottaa Tulipa selkeetä tekstiä..

ShowGirl:
Enemmänkin luonteissa on eroja yksiväristen ja kirjavien välillä, vaikka toki myös uroksissa ja nartuissa on eroja. Meillä on ollut aiemmin uros (hieman eri rotuinen tosin), mutta nykyisin on vain narttuja ja ollaan koko porukka niin tyytyväisiä tähän ratkaisuun ettei uroksia ole myöskään tulevaisuudessa enää tähän huusholliin tulossa. Sama päätös koskee myös tuota värijakaumaa, yksiväristä cockeria en ottaisi. Tämä johtuu ihan omista kokemuksista tuttujen koirien suhteen ja siitä faktasta, että yksivärisillä cockereilla edelleen toisinaan esiintyy raivosyndroomaa, mitä ei ole todettu kirjavilla lainkaan.
Uroksissa ja nartuissa luonne-erot ovat kovasti yksilöllisiä, riippuu ihan jo kasvattajastakin keneltä pennun ottaa ja pennun vanhempien luonteesta (etenkin nartun), että minkälaiset lähtökohdat pennulla on.. lisäksi sosiaalistaminen vaikuttaa siihen millainen koira pennusta kasvaa. Mutta noin lähtökohtaisesti jos ottaa cockerin pennun hyvältä kasvattajalta, tervepäisistä vanhemmista ja sosiaalistaa, totuttaa käsittelyyn ja kouluttaa sen hyvin, en usko että kummankaan, uroksen tai nartun, kanssa pitäisi olla mitään suurempia ongelmia.

Yleisesti ottaen yksiväriset cockerit ovat hieman kirjavia jäyhempiä, tosikompia ja rauhallisempia. Tämän tyyppinen luonne soveltuu osalle ihmisistä paremmin, ja siksi monet cockeri-ihmiset ovatkin jakautuneet joko yksiväristen tai kirjavien omistajiin. Kirjavat koirat ovat useimmiten aika kovia häslääjiä. Ne touhottavat PALJON ja ovat lähes koko ajan tiellä, yrititpä tehdä mitä tahansa, mikä minulle itselleni ainakin on yksi niistä ihanista cockerin ominaisuuksista, joita en vaihtaisi.

Iiris kirjoitti:

Yleisesti ottaen yksiväriset cockerit ovat hieman kirjavia jäyhempiä, tosikompia ja rauhallisempia.

Niin, totta! Meillä siis tuo narttu oli musta, nämä urokset kirjavia.

Kiitos ShowGirl ja Martsu!

Mulla on ollut pelkkiä uroksia, yksi musta ja kaksi kirjavaa. Kaikki ovat olleet semmosia hyväntahtosia, ilosia höppänöitä, mutta musta oli ehkä luonteeltaan hieman pehmeämpi.

Kannattaa kysellä pentueen vanhempien luonteista, sekä lukea niiden luonnetestituloksia, mikäli semmoisia on.

Mä olen tuolla Pentu tulee taloon -palstalla Haaveilupulinassa pothinut itelleni toista, nykyistä reilusti pienempää, koiraa. Kiitos Raggetin, sain elvytettä vanhan cockeri-haaveilun henkiin.

Toisen koiran tulisi olla nykyistä (fieldspanieli + kultainennoutaja) pienempi (nykyinen hiukan yli 50 cm ja 21 kg). Turkille vaatimuksena ois ei hillitöntä pohjavillaa eikä puunattava eli viikottain pestävä+föönättävä. Trimmaaminen ei ole este (trimmaan nykyisenkin parin kk välein). Runsaasti irtoavaa tikkukarvaa en kestä. Koiran riistavietin tulisi olla suht hallittavissa, koska haluan että koiraa voi pitää vapaanakin. Harrastan nykyisen kanssa tokoa ja rally-tokoa tavoitteellisesti. (Toisen koiran kanssa ois kiinnostusta näytteltyihin ja jos toinen ois cockeri niin spanielien taippareihin.) Mulla on kaksi lasta (kesällä 6 vee täyttänyt ja marraskuussa kolme vuotta täyttävä) eli koira ei saa olla liian terväv ja hermorakenne pitäisi olla kunnossa.

Nykyinen koira on luonteeltaan ohjaajapehmeä (toinen saisi olla mielummin ohjaajapehmeä kuin kova). Toisia koiria kohtaan nykyinen on melko terävä ja dominoiva. Varoittaa kyllä useamman kerran, mutta ei kestä takaisin ärisemistä. (Pohdinnassa olleet terrierit tippui listalta sen takia, etten halua ottaa tietoista riskiä kahden täpäkän koiran kanssa.) Pentuja tuo sietää ja jopa leikkii niiden kanssa paremmalla innolla kuin aikuisten. Uskon, että hyväksyy pennun ja tulee toimeen oman lauman koirien kanssa hyvinkin, kunhan toinen ei ala liikaa haastamaan. Pennun hankita ois ajankohtaista aikaisintaan esni keväänä, jolloin nykyinen ois 2-vuotias. Nykyinen koira on narttu (tarkoituksena leikkauttaa ensi talvena) ja tuleva koira saisi myös mielummin olla narttu.

Cockeri ilmeisesti sopis tähän kuvioon? Helpommalla harrastuksissa pääsisi varmasti mulle niin ikään ehdotetun sheltin kanssa, mutta jotenkin sheltti ei tunnu omalle rodulle. (En osaa sanoa miksi, mutta joku siinä tökkii. Myös saksalaisia pystykorvia on ehdotettu, mutta pystykorvat on ehdoton ei.) Mua kiinnostaisi vielä kuitenkin kuulla elämsiestä ja etenkin harrastamisesta cockerien kanssa. Jos jonkun mielestä cockeri ei sopisi meille tai joku muu rotu ois parempi, myös se ois kiva kuulla. Kasvattajia saa myös vinkkailla yksärillä. Noista eri väristen koirien lunne-eroista olen myös kiinnostunut. Itseä eniten kiinnostais (silmää miellyttäisi siis) joko musta, musta-valkoinen tai blue roan.

Iiris kirjoitti:

Kirjavat koirat ovat useimmiten aika kovia häslääjiä. Ne touhottavat PALJON ja ovat lähes koko ajan tiellä, yrititpä tehdä mitä tahansa, mikä minulle itselleni ainakin on yksi niistä ihanista cockerin ominaisuuksista, joita en vaihtaisi.

Ihan justiinsa näin! Kaksi omaani ovat siis blue roan uroksia, ja tuo kuvaus sopii niihin kuin nenä päähän. Kiitos kaikille jotka vastas mun luonnepohdintaan, aika pitkälle samoilla linjoilla omatkin ajatukseni olivat. Nimim. haaveissa tumma blue roan narttu...