Koirat.com

No niin siinä sitten kävi, että alustava pentuvaraus on tehty

Kyllä odottavan aika on pitkä, jos kaikki menee niinkuin pitää, meille kotiutuu pentu joulukuun alussa. Kiitos vielä ragetti neuvoista, käytiin mielenkiintoista keskustelua huulipoimuista ja allergioista kasvattajan kanssa, terveys ja luonne asiat ovat nyt kohdallaan. Voi että

Uuuu ihanaa, tänne ei sit missään nimessä saa kirjoittaa mitään pentukuumeilua tai pistää mitään äklösöpöhöpöhöpö pentukuvia Mä halkeen jännityksestä kuulla keneltä sulle tulee pentu, jos haluat kertoa niin pistä yksäriä tulemaan. Voihitsinhitsi kun ihanaa! Onnittelut ja tsemppiä odotukseen!
Mun pentukuume vaan jatkaa vellomistaan, varsinkin kun on kaksi tosi lupaavaa yhdistelmää tulossa... Ja omat koirat on jo niin aikuisia ja "järkeviä". Meidän cockeritypykin täyttää 4 vuotta kahden kuukauden kuluttua. Aika kultaa muistot ja mun mielestä pentuaika oli ihanaa tuon kanssa, vaikka se oikeasti oli välillä jopa raivostuttavaa kun ei millään tahtonut oppia sisäsiistiksi ja pentukarvan vaihtuessa meinas oikeasti hermot ja taidot loppua. Sulla Elpukka ei kuitenkaan varmaan tuu toi turkinhoito mitenkään yllärinä kun oot hoitanut noita bedlareiden turkkeja :)

Raggetti: Pistätkö vaikka yv jos ei muuten niin mistä sun cockerit on kotoisin? :)

^ Siis ei mulla oo kun vaan yks cockeri, joka siis on 4 vee, noi kaks muuta on erirotusia. Mut varma oon että tässä taloudessa tulee aina olemaan ainakin yks cockeri, niin vahvasti on rotu vienyt mukanaan ja tuntuu omalta.
Miten teillä kenellä on useampi cockeri perheessä riittää aika turkinhoitoon arkisin? Yksi asia joka rajoittaa toisen ottamista on kyllä se, että musta tuntuu että vuorokauden tunnit ei välttämättä riittäis niiden siistinä pitämiseen. Itse kun trimmaan ja tykkään trimmata vähän melkein joka pesun yhteydessä niin siihen menisi aivan tuhottomasti aikaa. Käyttistä kun ollaan mietitty myöskin niin siinä ei turkki tietenkään olisi niin aikaavievä mutta kyllä siihenkin saisi laskea 2 tuntia viikossa hoitoaikaa jotta ei nyt näyttäis ihan turjakkeelta.

raggetti kirjoitti:

Käyttistä kun ollaan mietitty myöskin niin siinä ei turkki tietenkään olisi niin aikaavievä mutta kyllä siihenkin saisi laskea 2 tuntia viikossa hoitoaikaa jotta ei nyt näyttäis ihan turjakkeelta.

Nyt on kyllä pakko kysyä, että miten ihmeessä käyttiksen turkkiin voisi mennä 2 tuntia/vk hoitoaikaa? Itsellä ei ole kokemusta kuin kirjavista cockereista, mutta tuntuu ja on jo pidempään kuulostanut, että teille on osunut kohdalle musta narttu, jolla on todella harvinaisen työläs turkki! Itekin omani siistin ja trimmaan, eikä se yleensä turjakkeelta näytä, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan käyttänyt 2 tuntia viikossa edes näyttelylinjaisen koiran turkinhoitoon, trimmauksia lukuunottamatta. Pesu, fööni + kunnon trimmi vie sen 3 tuntia kuukauden-kahden välein. Aiemmin en välttämättä joutunut koiraa harjaamaan satunnaisia risujen poistoja lukuunottamatta ollenkaan trimmauskertojen välissä, se ei kertakaikkiaan takkuuntunut. Turkki oli sileää ja suoraa, niinkuin kuuluu olla, ja todella helppohoitoinen. Nyt steriloinnin jälkeen karvaa kasvaa tuplasti ja se meni laadullisesti pilalle sillä kertaa. Se on pehmeää ja höttöistä, helposti nyöreille/vanuille takkuuntuvaa. Mutta siltikään en saa hyvällä tahdollakaan kulutettua sen siistinä pitämiseen kuin maksimissaan 30 min/vk. Kuulostaa siis todella hurjalta nuo ajat mitä sinulla menee cockerin turkin kunnossa pitämiseen, enkä siis pahalla tätä sano, ihmettelyä vain kun oma kokemus sekä omien että tuttujen cockereiden kohdalta on niin eri. Nämä tosin ovatkin pääasiassa kirjavia, yksivärisiä kavereilla on vähemmän.

^ Kyllä mä saan suht. helposti menemään sen ainakin 2 tuntia/ viikossa turkinhoitoon. Kura-aikana menee mahanaluskarvojen + muiden hapsujen huuhtelemiseen n. 10 min, jos tehdään metsälenkki (tyyliin joka päivä) menee siihen esiselvittelyyn eli havujen ja risujen poistoon 5-10 min ja sit itse pesuun 10-20 min jos pesen shampoolla. Näiden jälkeen kuivatus ja sit kun on kuivunu niin turkin selvitys. Tämä rumba toistuu siis melkein päivittäin. Talviaikaan helpottaa sen verran että ei tarvii huuhdella joka lenkin jälkeen, mutta sitten tulee taas lumipaakkujen sulatus tai vaihtoehtoisesti takkujen selvittäminen jos on käyttänyt pukua/ takkia. Lisäksi pyrin trimmaamaan tassukarvat ja korvakäytävien karvat kahden viikon välein, ja tuolle tulee niin paljon höttökarvaa että nypin selän + niskan + reidet tasaisella kierrolla vähän kerrallaan. Ja kyllä, kyseessä on musta narttu millä on hyvin villava ja pehmeä + kihara/ laineikas turkki, joka varsinkin kostealla säällä menee ihan tajuttomaan takkuun metsälenkillä. Kyllä tuo turkinhoito on helpottunut ajan mittaan kun on itse oppinut käyttämään oikeita aineita ja oppinut sen tietyn rutiinin, mutta en ikinä voisi kuvitellakaan että pärjään noin vähällä turkinhoidolla :D Varmaan kun seuraava cockeri tulee ja jos/ kun sillä on enemmän rodunomainen turkki, on siinäkin opettelemista ettei koko ajan tarvii olla puunaamassa ja selvittelemässä. Niin ja tuo turkin muuttuminen on yksi syy minkä vuoksi olen lykännyt sterilointia, tosin ei tuo turkki kauhean paljon pahemmaksi voi mennä tai sitten mulla on lammas kotona :D

Onnea odotukseen elpukka! Enää ei tarvitse kauan odottaa. Mistä pentu on tulossa?

Sain kuin sainkin Morrikselle taipparipaikan menneelle kaudelle ja hyvinhän se poika taipui!


Manulle kuuluu hyvää , nyt on ollut oikein energinen kausi ja särkylääkkeitä ei olla tarvittu ollenkaan.

Kiitos kaikille onnitteluista,

nyt täytyy valitettavasti todeta, että narttu jäi tyhjäksi. Tällä kertaa näin. Pentusuunnitelmat siirtyvät nyt eteenpäin, ja toisaalta hyvä niin sillä meidän nuorempi bedlington on nyt jo yli vuoden, ja tuntuu että tämä jää haastavaksi tapauksesksi eikä tämä vilkkaus ollut mikään pentuajan vaihe. Todella kädet täynnä töitä tämän kanssa.

Mutta rauhoitan tämän pentutilanteen tältä osin, ja aika näyttää kuinka tästä eteenpäin. Ja ennekaikkea että milloin on pennun aika.

Kiitos vielä ja toki jäämme fanittamaan cockeri ketjua

^ Voi ei! Harmillista.

Ni niin siinä sitten kävi, että ei siitä cockeri kumeesta pääse mihinkään!

Meille muuttaa maaliskuussa musta cockeri tyttö! Ja koska se on 1,5 viikkoa vanha ei pitäisi mutkia matkaan tällä kertaa tulla!

Kyllä odottavan aika on todella pitkä...

elpukka kirjoitti:

Ni niin siinä sitten kävi, että ei siitä cockeri kumeesta pääse mihinkään!

Meille muuttaa maaliskuussa musta cockeri tyttö! Ja koska se on 1,5 viikkoa vanha ei pitäisi mutkia matkaan tällä kertaa tulla!

Miten on elämä lähtenyt sujumaan cockerin kanssa? Saisiko tulokkaasta kuvia?

Tervehdys kaikille. Tähän taloon tuli myös tuossa pääsiäisen aikoihin 26.1 syntynyt musta Vera tyttö. Aivan ihana tapaus. Kävi vain vahinko kun pentu pääsi hyppäämään sylistä maahan n.30cm korkeudelta, ja mursi jalkansa. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella, enää otetaan pari pinniä pois jalasta ensi kuun alussa, jaa siitä sitten vielä hieman lepoa, niin on kuin ei mitään olisi ikinä tapahtumaan päässytkään. Nekalassa käytettiin koiraa Leikkauksessa ja kontrolleissa ja ei ole kyllä muutakuin hyvää sanottavaa paikasta.(Evidensia). Lääkäri sanoo että koira tervehtyy täydellisesti, ja varmaan kuukauden päästä päästään jo järvelle uimaankin. Hieman otti tosiaan takapakkia koulutus sun muut koska joutui pitämään häkkilevossa kuukauden päivät. Mutta nyt ollaan jo käyty ulkona pienillä hihna lenkeillä. Mulla on ollut amerikan cockeri joskus pikkupoikana(öö 25v sitten?), joten hieman on joutunut tuohon touhutukseen totuttelemaan. Toisena koirana on Basset Hound( tai kaksi oli mutta toinen siirtyi juurikin autuaammille), joten luonne-erot on kyllä kuin yöllä ja päivällä :)

Hyviä kesien jatkoja kaikille. Koitan sillointällöin tänne vähän jotain kirjoitella, ja/tai kysellä vinkkejä.. 26 sivua on vielä lukematta :p

Hei kaikille täällä!

Vielä ei ole meidän perheessä cockeria, mutta kasvattajan kanssa ollaan oltu yhteyksissä ja jos kaikki menee suunnitellusti niin loppuvuodesta meillekin pitäisi kotiutua pentu <3

Vielä toki monen monta muttaa ja mutkaa voi matkaan tulla, mutta innoissaan täällä odotetaan! Perheeseen kuuluu minä ja 6vee (ihmis)tyttö.

Minua kiinnostaisi harrastaa cockerin kanssa jotain nenän käyttöä, lähinnä rauniopelastus ja hajutunnistus kiinnostaisi, onko täällä kokemuksia? Lapsuuskodissani kaikki koirat ja lapset oli toko ja rauniopelastuskoulutettuja ja muistot raunioilta treeneistä vaan hyviä :)

Toki harrastus riippuu cockeri yksilöstä joka meille sitten tulee, mutta harrastuksesta nimenomaan kyse, eli ei niin tavoitteellisesti lähdetä liikkeelle niissä.

Kaikkia kokemuksia nimenomaan cockerin kanssa kuulisin :)

Ihanaa alkanutta viikkoa tänne kaikille!

Täällä on suunnitelmat/toiveet edenneet, narttu on kantavana ja kasvattajan luonakin käyty näkemässä sekä emä että isä ja muutkin perheen koirat (ja tietenkin kasvattajakin :D )
Luovutus olisi (kaiken mennessä hyvin) joulun jälkeen.

Tämä on tosiaan minun ensimmäinen spanielini, joten olen todella onnellinen että löysin kasvattajan joka tykkää olla mukana kasvattiensa elämässä ja joka on jaksanut vastailla minun hölmöihin kysymyksiin...

Värejä pentueessa olisi tulossa ilmeisesti blue roaneja ja orange roaneja, mutta mahdollisuuksia muihinkin kirjaviin väreihin on. Minun lemppari olisi tuo orange roan, mutta värillä ei ole niin paljoa väliä, tärkeintä on että löytyy sopivan luonteinen pentu meidän perheeseen.

Kovasti olen suunnitellut ja unelmoinut kaikkea valmiiksi, ihan käytännön asioita, koitan suunnittelulla täyttää tätä pennun tuloon olevaa aikaa, joka tuntuu juuri nyt ihan mahdottoman pitkältä... :D

En jaksanut koko ketjua lukea läpi kun sivuja näytti olevan lähemmäs kolmekymmentä. Alussa kuitenkin puhuttiin siitä, ettei cockereilla voisi käyttää valjaita, koska turkki menisi pilalle. Mielestäni tämä ei ole ollenkaan koiralähtöistä ajattelua. Uskon, että koira kuin koira tuntee olonsa mukavemmaksi hyvin istuvissa valjaissa kuin kaulan ympärillä olevassa pannassa. Varsinkin usein melko vauhdikkaat cockerit, jos hihna nykii vahingossakaan niin valjaat ovat käsittääkseni paljon mukavemmat ja ennen kaikkea turvallisemmat kuin kaulapanta. Jos turkki menee jotenkin takkuun tai "pilalle" valjaista, niin yksi vaihtoehto olisi leikata turkkia lyhyemmäksi. Cockerin turkin voi myös hyvin ajaa ihan lyhyeksi, eli kaikki loppupeleissä turhat koristekarvat reippaasti vaan pois. Olen huomannut, että koirakin nauttii erityisesti kesäisin kevyemmästä ja käytännöllisemmästä turkista. Talvella toki fiksua jättää vähän lämmikettä koiralle. Kainalot voi kuitenkin ajaa lyhyeksi, aika hyvä kikka ennaltaehkäistä ikäviä takkuja näin, varsinkin jos karva on todella pehmoista ja helposti takkuuntuvaa.

Kiinnostaisi tietää miten terveitä cockerinne ovat olleet? Olen itse omien cockerien perusteella valitettavasti kääntymässä siihen suuntaan, että kyseessä on liian jalostettu rotu. Vaikka olen valikoinut pennut hyvistä ja terveistä vanhemmista, niin on aina tullut vähintään korvatulehdusta. Lisäksi on ollut tulehtuneita huulipoimuja, mitkä ovat myös erittäin ikäviä ja selkeästi jalostuksen aikaansaamia vaivoja nämä....

Luontaaltaan kuitenkin täyttä kultaa, minkä takia antaitsisivatkin elää tervettä elämää. :)

Heippa kaikille,
Meillä ei vielä ole omaa Cockeria, mutta olen aivan ihastunut ystäväni koiraan. Tätä ketjua olen lueskellut ja muutenkin viettänyt foorumilla paljon aikaa. Itselläni ei ole ennen ollut koiraa ja paljon on opittavaa. Toivottavasti piakkoin pääsen muuttamaan isompaan asuntoon, niin sitten on koirallekin tilaa:)