Koirat.com

Meillä tänään ikää 9kk, hitsi että aika menee nopeasti

Joo, en tiiä.. pitää kokeilla tuota ilosta ilmettä ja positiivista asennetta tuohon örisemiseen..
jotenki tuntuu että täällä kaupungissa.. esim jos tuo nukkuu eteisen oven eessä, saa pommin vaikka pudottaa postiluukusta niin toi ei hätkähdä.. mut sit jos on hereillä ja mä oon siinä lähistöllä ja joku pieni kolahdus kuuluu käytävästä niin heti HAU HAU ja karvat pystyssä..

Ainut juttu sattu viime viikolla mikä jäi mietittymään kun Hemmi jäi vissiin nukkumaan eteiseen ja mä menin suihkuun, sit tulin suihkusta ja en mä nyt tietääkseni liian kovaa aukassu sitä ovee niin Helmi haukahti sitä ja hyppäs seisomaan..

Mökillä sitten menee ihan älyttömäks tuo touhu.. voisko se siellä olla sitä reviirin puolustamista.. ei se niinku näytä pelkoo.. luulis että sillo juoksis jonnekki piiloon..???

viime viikonloppunaki tuli vieraita, hemmi äris ja muris ja kaikkee, sit ne papat alko puhumaan hemmille mukavia, koira oli ku sulaa vahaa ja yritti syliin ym ym ym..
mä sit lähin koiran kaa ulos kun..noh.. ei niin neitimäisiä tapoja tällä tyttösellä.. se meni keittiön pöydän alle kun muut oli kahvilla ja päästi tuhnun, piti vähä katella ja vihellellä kattoon että mä en tunne sitä koiraa
Myö sit oltiin ulkona ja ne papat lähti pois ja pyörivät pihassa vielä niin hemmi matalana ja karvat pystyssä luimistel eteenpäin kävellä.. sit ku "tunnisti" ne papparaiset niin sit heilu häntä...

Jospa tuo olis ohimenevää..

Ei mulla muutakun että: Bailey.

Hommasin ihan kokeilumielessä Ebaystä tollasen parin euron mitäänsanomattoman kuonopannan. Miten voi koira muuttua kokonaan sen käyttöönottamisen jälkeen? En ymmärrä mutta näin se vaan on. Ekalla lenkillä se selkeesti oli mulle ihan mökönä, ei suostunu tekemään asioitaan eikä kattomaan päin se panta päässä. Mutta parinpäivän aikana se siihen tottui, ja kun tasan yks ohitus oltiin sen pannan kanssa tehty niin koko koira muuttu. Mulla tänään omasta mokasta irtos hihna kädestä ohitustilanteessa, ja vaikka se toinen koira räkytti siinä 3 metrin päässä niin Bailey katto mua vaan sillee "mitäs nyt?" Ja! Tänään ekaa kertaa IKINÄ mä pystyin viemään Baileyn uimaan ja pitämään vapaana ilman että se karkas vaikka ihmisiä meni ympärillä.

Ja ihan oikeasti tää koko muutos on tapahtunu 2 päivässä sen jälkeen kun otin ton pannan käyttöön. Se on kasvattanu jonkun ihmeen kunnioituksen mua kohtaan sen jälkeen kun joutu alistumaan ton pannan käyttöön.

Olipa kyllä mun parhaiten käyttämäni pari euroa ikinä.

^Älä muuta sano, mä joskus sanoin että tarjoon pullakahvit sille joka on ikinä kuonopannan keksiny. Parasta myös meillä mitä on kokeiltu. Sillähän mä sain remmirähinät pois ja koira oikeesti paljon paremmin on hallinnassa sen avulla. Kun meillä alkaa Taavilla keittää yli esim. juoksujen hajut niin kuonopanta vaan päähän niin johan alkaa homma luistamaan eikä tartte munkaan olla hermorauniona ulkona. Eikä tartte muuta ku panta vaan päähän niin kaikki muuttuu.
Jonkun aikaa taas kuskasin Taavia valjaissa, meni hermo taas kun se alkoi saamaan lääniä niissä ja alkoi rähisemään pikkuhiljaa. Palasin kuonopantaan niin loppui taas rähinätkin siihen. En mä tiedä, mutta ite oon ottanut sen käytännön että mitä väliä vaikka ulkoiltais se päässä aina, koira ei siitä kärsi kun on tottunut ja kummallakin paljon rennompaa.

Meillä oli Aapon suhteen taas kuiva yö, johtuen ehkä siitä että mä heräsin ennen sitä eli se ei ehtinyt tekemään mitään sisälle. Ja kun heräsin niin ihmettelin missä Aapo on, ei näkyny missään. Lopulta sohvan takaa pilkotti silmäpari

^No niinpä! Kaikista hienointa on toi että miten muukin käytös, ei pelkästään hihnakäytös, on muuttunut senjälkeen kun sai kontrollin lenkillä ton pannan kanssa. En mä sitä osaa mitenkään muuten selittää kuin että tuntuu kuin se kunnioittaisi mua paljon enemmän nyt. Ohitukset mennään ku vettä vaan, ei ees tuijoteta sitä toista koiraa enää. Joskus saattaa vähän vinkua mutta alistuu kuitenkin kohtaloonsa sen enempää ees mitään yrittämättä.

Pakko kyllä tilaa vielä toinen tollanen, ehkä mä pystyn jopa sitten lenkittämään nää koirat yhdessä. Pysyy niin hienosti jalan vieressäkin koko lenkin ajan kun käyttää tota.

Laitahan kuvaa minkänäköinen kapistus se on..

Mulla ei oo kuvaa mun koirista se päällä, mutta tää on se sama joka meillä on. Varmasti laadukkaampiakin on, kunhan testiksi tilasin.

Mooses on ollut reipas potilas. Yhtän ei oo itkeskellyt. Yöllä heräsi juomaan kupin tyhjäksi ja sit takasin nukkumaan. Mä olin laittanut itelleni patjan sohvan viereen että voin olla siinä vieressä niin nukuttiin lopuksi molemmat siinä pienellä patjalla. Otin siteen pois ja huuhtelin vedellä ja sen jälkeen betadinella ja antoi nätisti mun tehdä toimenpiteet. Nyt pitäs keksiä joku hyvä suoja tassuun lenkkien ajaksi.

^Mä käytin hätävarana joskus Taavilla ihan sukkia, eka siis sukka siteen päälle, sit joku muovipussi sen päälle, pieni siis ja vielä sukka. Ei haittaa kosteuskaan. Teippasin vaan kiinni tiukasti. Mutta kurarukkaset on aika in ja sit se apteekista saatava itsekiinnittyvä sidos, en tiedä sen virallista nimeä. Kestää aika hyvin sekin kävelyä.

Moosekselle pikaista paranemista! Kertoiko lääkäri mitä sieltä tassusta sitten löytyi?

Meillä Kekeltä kun leikattiin patti reidestä keväällä, niin sekin oli kotiutuessaan ihan sekaisin. Sanoivat ell, että labukat on herkkiä noille opiaattikipulääkkeille, toi vaikutti olevan ihan "aineissa", yritti käydä omaan jalkaansakin kiinni.

Mä kun Taavin kanssa käyn niin vähän koirapuistossa muiden kanssa niin nyt vasta Aapon kanssa oon tajunnu miten paljon labbiksia täällä meidän tienoilla on. Eilen osui kaksi labbista puistoon, tänään myös kaksi, eri labbikset siis kuin eilen. Ja kadulla näkee vähän väliä labbiksia.

Koitettiin äidin kanssa tänään Aapon kanssa noita portaita niin että äiti meni Taavin kanssa yhden rappuvälin alas houkuttimena, minä Aapon kanssa perässä. Aapo ei mennyt perässä, mä istuin rapuille ja houkuttelin namilla. Se uskalsi kaksi rappusta tulla niin että etutassut oli portailla ja pylly ylempänä, sit palas takasin ylös. Oon myös koittanut toisinpäin eli alhaalta lähtien eka alimmalle portaalle, siitä tuli alas, sit toisiks alimmalle, sitäkin vielä tuli, mutta kolmannelta ei enää tullut alas. Mä' en tajua. Kuitenkin meidän rapun oven edessä on pari rappusta, kiveä, niin ne Aapo tulee ihan hyvin alas. Nyt on pakko vaan koko viikonloppu työstää tota asiaa koska oikeesti tuo kasvaa kohisten ja kohta se ei pääse ulos ku en pysty sitä kantamaan. Toki nyt vielä hetken aikaa menee sylissäkin, mutta ois kyllä aika jo kävelläkin. Ylös taas ei millään halua edes mennä enää sylissä, oikein juoksee portaat lös jos yritän ottaa syliin.

Joo kuonopanta on ihan paras kapistus. Oon sitä joutunut käyttämään molempien raskauksien aikana ja sen jälkeen vaunulenkeillä. Ja käytän sitä myös silloin kun olen yksin esim. agikisoissa ja paljon kantamuksia niin on helppoa kun koiran voi hallita yhdellä kädellä, tempoili se tai ei!
Meillä on tällainen. Tyyris joo, mutta ehdoton! Halvemmat varmasti yhtä hyviä. Mut sai vaan yksi M&M:n myyjä ylipuhuttua ja kokeiltiinkin sitä silloin Lunalle kun Luna oli sattumoisin mukana liikeessä.

Meillä on joku perus halpis kuonopanta, hintaa ehkä 12e. Paljon on tullut ulkopuolisilta kommenttia kuonopannasta, mutta mä käytän sitä silti Taavilla. Taavi ei siitä kärsi tosiaan koska on niin tottunut, mun mielestä on vaan parempi että kummallekin ulkoilut on kivoja ja rentouttavia juttuja eikä stressiä, kiroilua ja hampaiden kiristelyä. Aapon kyllä meinaan yrittää kouluttaa niin ettei sen kanssa moista tarttis, mutta veikkaan että mun taidoilla joudun varmaan turvautumaan silläkin kuonopantaan Taavikaan ei muuten tarttis, mutta tosiaan hajut välillä vie mennessään ja ihan tosiaan mun omien hermojen takia sitä käytän. Taavi ei vedä normaalisti lenkillä, mutta jos on hajuja ja narttuja lähellä niin sit ei kuule eikä nää mitään muuta ja vetää kuin hinaaja. Yleensä kävelee vierellä tai edessä löysällä hihnalla, mutta välillä on tosiaan niitä kausia kun vetää hihna kireellä koko ajan kun jollain lähialueen nartulla on juoksut.

Miten te ootte opettanu koirille seiso-käskyn? Mä oon aina ollu vähän ulapalla sen kanssa ja Taavikaan ei osaa käskystä seistä, en oo sannut sitä ikinä opettaa. Haluaisin nyt Aapolle sen opettaa ihan jo näyttelyidenkin takia että osaa seistä kun pitää, mutta en varmaan osaa sillekään eli hyviä vinkkejä otan vastaan.

No meillähän Luna ensiksi opetettiin istumaan mikä ei ole hyväksi jos näyttelyihin meinaa. Tarjoaa meinaan aina sitä istumista ekaksi. Mutta kuitenkin, opetin seiso-käskyn niin että koira oli istumassa ja vedin namia kuonon edessä niin pitkälle että joutui nousta seisomaan ja sitten jossain välissä lisäsin käskyn seiso.
Mutta näyttelyitä varten joku toinen voi osata vinkata paremman tavan.

Taavi ei seiso näyttelyissä kun niin että namikäsi on selän takana, muuten istuu. Aapokin kun tulee luokse tai mun lähelle ja ottaa kontaktia niin istuu aina. Eli se seiso pitää opettaa sille erikseen. Pitää kokeilla tota keinoa.

Tässä muutama kuva Aaposta, ei kovin hyviä kuvia, mutta kai niistä selvää saa.









Ja Taavi myllännyt mun sängynkin kun on riehunut Aapon kanssa tuossa, kauheen näköstä kun toi ruma patja näkyy

vjuho kirjoitti:

Moosekselle pikaista paranemista! Kertoiko lääkäri mitä sieltä tassusta sitten löytyi?

Meillä Kekeltä kun leikattiin patti reidestä keväällä, niin sekin oli kotiutuessaan ihan sekaisin. Sanoivat ell, että labukat on herkkiä noille opiaattikipulääkkeille, toi vaikutti olevan ihan "aineissa", yritti käydä omaan jalkaansakin kiinni.

No epäili että tikku tai tosi pientä lasinsirua. Kun oli jotenkin höttöä ja tulehtunut ettei sieltä saanut mitään isoa. Mutta joutui juurikin sen takia antamaan enemmän rauhoittavaa ja kunnon puudutteen ja avaamaan enemmän tassua ja puhdisti kunnolla. Tassua ei sitten tikattu mitenkään kiinni että sieltä saa mätiä tai jotain rauhassa ulos jos siellä vielä jotain on. Eli tassu pitää huuhdella pari kertaa päivässä ja ulos aina suoja siihen. Sitten on tulehduskipulääkkeet ja antibioottikuuri.

Mooses on ollut tänään oma iloinen ittensä. On riehunut ja leikkinyt että mua on vähän kauhistanutkin. Eilen kun tulin töistä kotiin niin Mooses makasi lattialla ja katto vaan mua. Sillon tietää että kaikki ei oo hyvin. Tänään sain kunnon vastaanoton! Pusut ja kaikki.

^^No onhan se Aapo kasvanu ihan hirveesti! Alkaa näyttämään jo koiralta. Ihana.

^On se kasvanut, nyt mäkin sen huomaan, pitkään se oli mun mielestä yhtä pieni aina vaan. Sillä on jalat venähtäny pituutta ainakin. Äsken bongasin sen Taavin kanssa sängyltä vaikka aiemmin Aapo ei oo päässyt sänkyyn ollenkaan kun on ollu niin pieni.
Pitäs koittaa uloskin ottaa toi kamera mukaan mutta kun en koskaan muista. Muutenkin oon vähän huono kuvaamaan kun nuo on kummatkin sellasia ikiliikkujia kun yrittää kuvaa ottaa, yleensä tulee jotain suttua vaan kun ne heiluu tai liikkuu koko ajan. Pentu nyt ei oo paikallaan muuta kun silloin kun se nukkuu eli sitä on tosi vaikee kuvata mun kameralla.

Meillä oli pitkästä aikaa aamulla kakatkin lattialla. Maha vissiin vähän sekaisin kun vein ulos niin teki sinne kunnon satsit löysää tavaraa vaikka oli just kakannu sisälle. Ja kun tultiin sisälle niin tietysti Aapo pissas rappuun samalla kun kiipes portaita ylös. Ärsyttävää

Ja taas harjoiteltiin alas menemistä rapuissa, tää viikonloppu on pyhitetty harjoittelulle jos jotain edistystäkin tapahtuis. Pistin nyt tuon toka alimmalle portaalle ja siinä se kökki ennenkuin uskalsi namin kanssa tulla varovasti alas. Mä istun tänään siellä rapussa vaikka koko päivän, mutta haluan että tuo nyt tottuu menemään alaspäin pikkuhiljaa. Ihmiset varmaan ihmettelee mitä mä kykin siellä portaissa, mutta siinähän ihmettelee.

eepi78 kirjoitti:


Ja taas harjoiteltiin alas menemistä rapuissa, tää viikonloppu on pyhitetty harjoittelulle jos jotain edistystäkin tapahtuis. Pistin nyt tuon toka alimmalle portaalle ja siinä se kökki ennenkuin uskalsi namin kanssa tulla varovasti alas. Mä istun tänään siellä rapussa vaikka koko päivän, mutta haluan että tuo nyt tottuu menemään alaspäin pikkuhiljaa. Ihmiset varmaan ihmettelee mitä mä kykin siellä portaissa, mutta siinähän ihmettelee.

Kyllä se siitä oppii! Meidän Oku kävelee jo raput suvereenisti niin ylös- kuin alaspäin. Tietysti meillä on paljon vähemmän rappuja sisällä (n. 15 askelmaa) ja eivät ole tassun alla yhtä liukkaat kuin rappukäytävässä. Mutta ihan varmasti se siitä nopeasti oppii, kun vaan ensin uskaltaa muutaman askelman alas tulla. Tsemppiä!

^Mä taas oon tosi skeptinen, sillä menee otsa surkeesti kurttuun kun harjoitellaan rappuja ja kestää kauan ennenkuin se uskaltaa tulla edes sen kans porrasta alas. Ajattelin jos tänään ostais jotain superherkkua kuten nakkia ja menis sen kanssa istumaan tonne rappuun ja harjottelemaan. On mullakin huvit Mutta pakko nyt saada joku tolkku tohonkin juttuun koska oikeesti tuo kasvaa niin hurjaa tahtia että kohta en pääse sen kanssa ulos kun en kanna sitä enää. Ehkä siinä on sama homma kun kaikissa muissakin jutuissa, kärsivällisyys palkitaan ja sitkeys sekä siedätys. Namia vaan ja kauheet kehut kun tulee alas, se on mun mottoni tässä asiassa. Onneks asutaan ylimmässä kerroksessa että liikennettä ei kauheesti oo tossa meidän rappujen kohdalla niin saa melko rauhassa harjoitella. Varmaan kyllä ihmiset ihmettelee oikeesti että miks mä kökin pennun kanssa rappukäytävässä koko ajan lässyttämässä sille

En muista yhtään miten Taavin kanssa oli toi alas meno, meillä oli kyllä silloin hissi ja muutenkin asuin ekassa kerroksessa, mutta muistelen että kokeilin senkin kanssa säännöllisesti meneekö se alaspäin ja yks kaks se vaan alkoi menemään ilman suurempia juttuja. Saatoin mä namia laittaa rapuille, mutta jotenkin muistelen että ei sitä kauheesti tarttenu edes houkutella. Ikääkään en muista milloin se alkoi alaspäin menemään, mulla on muistikuva että joskus nelikuisena, mutta varma en oo. Pitäis nyt muutenkin Aapon kanssa käydä mahdollisimman paljon paikoissa missä on portaita, esim. metroasemat sun muut että oppis erilaisia rappuja kulkemaan. Onneks metroasemilla on hissit jos tuo nyt jostain syystä niitä ei mene isompanakaan. Taavilla on ollut ongelmia erilaisten portaiden kanssa nuorena, arasteli mennä just jotain metroaseman rappuja ja kierreportaita mistä näkyy läpi niin niitä ei mene edelleenkään. Myös vieraat rappukäytävät on Taaville ollu vähän arka paikka, edes mun äidin luona ei suostu portaisiin vaikka on ihan samanliset umpinaiset suorat portaat kuin meillä, onneks siellä kuitenkin on hissi. Kerran kuitenkin oli hissi huollossa kun siellä oltiin enkä saanut Taavia rappuja ylös, äitikin asuu viidennessä kerroksessa. Onneks se huoltomies hetken kateltuaan sanoi että päästää meidät ylös kun ei tosta näytä tulevan mitään, vähän hävetti. Aikuinen koira joka ei kulje portaita jos on vieraat portaat.

Heiii! Meillä oli ne kisat tänään ja ai että kun sainkin olla ylpeä tuosta hurttamuksestani!!
Eka startti häämötti ja käytiin kävelyllä ennen sitä. Kakkahätää uumoili jo, mutta ei malta ei malta siinä oman treenikentän läheisyydessä kakkia! Ennen lähtöä huomasin että toinen on jo käytännössä peräsuoli pitkänä siinä- No ei sitten sen parin minuutin aikana tehnyt hätiään siinäkään, koska ei ollut sitä perhanan puskaa(tai ruohonkortta) jonka siimeksissä olisi voinut sen kuningattarillisen tortun vääntää.
Lunahan ei pysty treeneissäkään keskittymään jos on saisse hätä! No ei tietysti nytkään ja lukuisien virheiden jälkeen(ihme että kesti niin pitkäänkin) kävi ilmoittamassa tuomarisedälle että nyt mä läksin(kävi siis moikkaamssa sitä) ja juoksi perimmäiseen nurkkaan kakalle!! Mä jo ennen dumaria heluttelin X:ää(=hylkäyksen merkki) ja rupesin pussia anelemaan ratahenkilöiltä.
Lopulta päästiin radalta ja heiluttelin vielä tuomarille pussia ja huusin"saatiin me sentään joku palkinto tästäkin". Tuomari röhähti nauruun ja saatiin isot aplodit!
Hylkäykseksi meni toinen ratakin, joten eipä tuon kakkaepisodin lisäksi kisoista paljoa jäänyt jälkipolville kertomista!