Koirat.com

Mä en tiedä miks, mutta mä oon koko ajan ihan pinna kireellä ton pennun kanssa. Pitäs vissiin vähän löysätä pipoa mutta en voi sille mitään että mulla on niin lyhyt pinna. Äskenkin tuo puri mua ihan täysiä vahingossa sormeen niin että sormeen tuli reikä ja siitä tuli verta ja minä kiroilen vaikkei ollut pennun vika, annoin namia ja samalla puri eli ihan vahinko oli. Välillä tulee mieleen että miks mä otin pennun kun ei jaksa edes iloita siitä. Se on niin vilkas ja eläväinen että koko ajan pitäis mennä perässä ja kieltää ja komentaa ja kiskoa suusta jotain ja kaikkee muuta.
Ja sit kaiken kruunaa se että Taavi on taas koko päivän nylkyttänyt Aapoa Mä luulen, että syy on siinä kun Aapo oli siellä kaverilla missä on narttukoira jota Taavi rrrrakastaa yli kaiken eli tuo pentu tuoksuu nyt siltä.
En mä tiedä, oonkohan mä ihan huono pennun omistaja kun koko ajan on pipo kireellä.. Pitäis kai oppia ottamaan vähän rennommin ja olla koko ajan komentamatta. Mutkun tuo on kotonakin koko ajan tekemässä jotain pahojaan jos ei nuku tai Taavi ei leiki sen kanssa.
Nytkin oltiin äsken tunti ulkona ja tuo vaan hääräilee, vois simahtaa vihdoinkin. Ei oo tänään nukkunut juuri ollenkaan sen jälkeen kun tultiin kolmen aikaan kotiin kun hain sen hoidosta.

Joo, mä tiedän että valitan vaan koko ajan tuosta pennusta. Just tonne pentupulinaan kirjoitinkin että musta tuntuu etten muuta tee kun valita koko ajan. Ehkä mä sit oon huono omistaja tuolle, ei voi mitään, koitan muuttaa asennettani ja nauttia siitä. En kyllä muista yhtään miten Taavin kanssa oli, luultavasti valitin vaan koko ajan siitäkin. Sen muistan että sen kanssa olin jopa enemmän hermo riekaileina ja itkin paljon ja todella olin väsynyt ja sen takia myös koko ajan ärtyisä. Mutta osasyy oli sen sairastelut ja huoli siitä mikä sillä on kun oli koko ajan kipeenä. Mutta en sit tiiä oonko julkisesti marissut siitä jatkuvasti vai vaan itsekseni. Mutta nyt mä ajattelin ottaa riskin ja valittaa ääneen, vaikka kohta joku tuleekin mulle sanomaan että mitäs otit ja niin edelleen. En mä tällä valituksella tarkoita että haluaisin tuon pennun pois, en missään nimessä. Se osaa olla ihanakin ja kiltti ja vaikka mitä hyvää. Mutta ehkä tää pentuaika ei vaan sovi mulle, ehkä mä iloitsen sit enemmän kun tuo on isompi. Tai sit en, etenkään murkkuikäisenä

Mie en kans taho jaksaa pikkupentuja. Rella oli penskana ihan kiva, kun se oli niin rauhallinen ja oppi kohtuu nopeasti sisäsiistiksi ja muutenki helppo. Oppi semmoset perusjutut niin nopeasti. Toisekseen se on minun unelmakoira kaikkien hermoiluongelmiensa kanssa, joten siihen jaksoi panostaa, kun siihen rakastui heti niin paljon. Se on niin minun näköinen koira kuin vain voi olla. :) Samoiten Nella on kuulemma kans ollu helppo. Jekku oli pentuna yks rasite, samoin on tuo Riitu, kun se on niin pieni (sitä ei voi pitää matkassa missään, kun se ei jaksa juosta mukana) ja ihan älyttömän vilkas, touhukas ja itsenäinen, jatkuvasti tohottaa menemään johonkin suuntaan. Se ei kylläkään ole minun, joten minun ei tartte stressata sen kouluttamisesta tai kakkojen siivoamisesta. Semmonen koko perheen vauvahan se on, mutta luojan kiitos ei minun. Koira on kiva sitten, kun se osaa perusasiat ja on sisäsiisti.

Syökö Aapo puruluita, jos antaisit niitä järsittäväksi koko ajan, niin se ei olis kiellettyjen juttujen kimpussa niin paljon? Tosin tiiän kyllä, että ne kielletyt jutut on useimmiten just parhaita. Sitten jotain leluja, kumisia, joiden sisälle saa jotain? Ulkona riehumista, koirapuistossa käyntiä?

Eepi sulla on kuitenkin tässä työt ja vielä kaksi koiraa kelle antaa huomiota ja ketä lenkittää erikseen. Itekkin sanoit että ei aika päivässä meinaa riittää. Se uskon! Varmasti menee pidemmän aikaan ennen kuin kahden koiran kanssa alkaa arki rullaamaan.

Tehtiin tänään leikkimökistä koirille kesämökki ja ympärille iiiso aitaus niin saavat siellä viettää vielä lämpimiä päiviä.

Tein koirille vielä verhotkin mökkiin ja seinällä komeilee Blaken äidin ja isän kuva.

Vautsi vau! Aika hieno poikamies boksi!

Joo siis kyllähän tuo syö luita ja käydään ulkona harva se tunti, myös koirapuistossa, tavataan myös muita pentuja ja koiria välillä, mutta silti mulla palaa hermo. Ei siis tietenkään koko ajan, mutta ihan liian usein kuitenkin. Aapo on niin vilkas tosiaan että on koko ajan liikkeessä hereillä ollessaan ja ehtii joka paiikkaan.

Mutta viime yö oli täysin kuiva Heräsin itseasiassa siihen vähän aikaa sit kun Aapo kiljas sellaista kiljuntaa että ihan kun ois ollu jumissa jossain. Ja niinhän se olikin. Oli ängennyt itsensä sohvan taakse eikä päässyt pois. Kun kerran heräsin siihen niin vein suoraan ulos, sisällä ei yhtään pissaa ollut yön jäljiltä. Ulos tekikin kummatkin hädät. Otin lehdetkin kokonaan pois kun ne oli aika turhaan lattialla, ei tuo tehnyt lehdille kun ihan sattumia vaan. Saa nähdä vaikuttaako se mitään sisäsiisteyteen, tuskin. Eilinen päiväkin meni niin että kahdet pienet pissat teki sisälle, kaikki muut ulos.

Vesilinnustus alkanut ja saalistakin saatu ;)

Meillä alkaa sujumaan sisäsiisteys, edistystä on koko ajan. Kakkoja tulee sisälle enää harvakseltaan, yleensä työpäivän aikana mikä on ihan ymmärrettävää. Pissoja tulee parista kolmeen per päivä sisälle, sekin todella vähän verrattuna ekoihin viikkoihin. Yöt on melkein kuiva, tänään oli aamulla tehnyt jättipissan ennen kun herätti mut kakalle, mutta esim. edellisenä yönä ei ollut tehnyt mitään ja nukkui jopa yli seiskaan. Olis varmaan kakankin suhteen kokonaan kuiva jos mun äiti pystyis käyttämään Aapoa ulkona kun käy täällä kun oon iltavuoroissa. Mutta kun Aapo ei vieläkään mene rappuja alaspäin niin äiti ei voi sitä kantaa kun on selkävikainen itsekin, eli Aapon on pakko kakkia sisälle. Mullakin alkaa selkä prakaamaan, issias jo vaivaa pennun kantamisesta. En vaan oo saanu sitä alaspäin menemään rappuja vaikka päivittäin yritän, mutta ehkä se joku päivä vielä menee. Ylös tulee hienosti jo kaikki neljä kerrosta, ei enää halua että sitä kannetaan, kipittää karkuun kun haluaa itse kiivetä portaat

Ja tänään oli sellainen päivä ettei Aapo ärsyttänyt mua yhtään. Se on ollut tänään kiltti ja ihana pentu, ja melko rauhallinen myös, eli on meillä näitä hyviäkin päiviä joskus. Se on nyt vähän auttanut kun se jaksaa jo vähän kävellä kun ollaan käyty uusissa paikoissa tutkimassa ja koirapuistossa missä kyllä harvemmin on ollut ketään leikkikaveria, mutta oon sit itse juoksuttanut sitä. Tänään oikeestaan ekaa kertaa osui kaveri samaan aikaan puistoon, nuori mäyräkoira sekin ja juoksutti Aapoa ihan kiitettävästi.

Oon laiska ollu ottamaan kuvia noista kun unohdan kameran aina pois matkasta kun kuljetaan ulkona ja sisällä tulee tylsiä kuvia kun kamera ei oo paras mahdollinen. Yritän nyt tsempata niin saatte taas kuvasaastetta Aaposta joku päivä. On se kasvanu vissiin ainakin, kaikki sanoo niin. Mun mielestä ei oo kasvanu paljonkaan, mutta kun nään joka päivä niin vaikee sanoa. Painosta huomaa että kasvaa se.

vjuho: Labbis oikeassa työssään!
Vaikken siihen kastiin kuulukaan joka on sitä mieltä että rodun kuuluisi tehdä välttämättä rodunomaisia asioita, mutta silti nousee aina kylmät väreet kun työkoira on oikeissa töissä... oli se sitten mehtällä, opaskoirana jne jne...

Eepi: kyllä me kuule valitettiin. Valitettiin niin että ihme että kukaan meidän kanssa enää täällä puhuikaan!! Hih, ehkä siksi ollaankin vielä väleissä kun yhdessä käytiin läpi noi meidän riiviöiden tuhoamiset ja uhmailut jne. Muistan harmaasti sellaisenkin hetken kun joku kävi meille jossain palstalla avautumassa että mitäs hankitte koiran! Mutta minusta nämä palstat on sitä varten että täällä voi avautua, jos joku ei kestä lukea niin olkoon lukematta.
Mä voisin meinaan sopertaa ihan samanlaista tekstiä ihan jo noista ihmislapsista ja toisella taholla teenkin. Ja vaikka valitan niin pois en vaihtais Lunaa enkä näitä kahta lastanikaan.

Lunan puomikammoon saatiin nyt kunnon apuja kun agiohjaajamme oli vetämässä reenejä tänään. Toivon mukaan saan pidettyä saman mielen tilan koiralla jatkossakin, ainakin niissä sunnuntain kisoissa!

Juu, en mä pois antais hetkeäkään näiden kanssa. En Taavin enkä pennun, vaikka Taavinkin kanssa on koko 6 vuotta ollu vaikeeta. Eikä se sitä tarkoita että vaikka valittaa että inhoais noita. Ja mä luulen, että mulla elämä ja valitus helpottaa heti kun jää enemmän aikaa muuhunkin eli heti kun päästään tekemään edes osa ulkoiluista yhdessä. Odottelen vielä sitä että Aapo alkaa kulkemaan alaspäin portaita niin sit päästään koko sakki yhdessä ulos.
Ja siinäpähän näkee ne ekan koiran haaveilijat ja hankkijat että ei se koiran omistajuus oo aina niin auvoista ja ihanaa, pitää siks vähän valittaakin että pilvilinnoissa eläjät tippuu maanpinnalle

NYT tarviis viisaampien ja kokeneiden apua

Meillä alettu harrastamaan tuota muita ihmisiä päin hyppimistä, häntä vispaa vimmatusti siinä vaiheessa ja pusuja koitetaan jaella joka puolelle, mutta ei ei ei.. ei saa hyppiä
Kääntyäkkö vaan pois päin tuossa vai mitä mitä pitäs tehä???

JA toinen ongelma on tuo murina-ärinä-karvojen nostelu-tuhahtelu-haukkuminen.. kun joku tulee sisään, tuntematon tai tuttukin (serkkupoika ei uskalla enää käydä kun Helmi on kuulema niin agressiivinen..AHA..)
Joku tulee sisään, erilaisella askeleella tms niin alkaa tuo ärinä, sitku pääsee vieras tai tuttu sisään asti niin kohta ollaan niin kavereita vieraan kanssa että täytyy kantaa kaikki lelut sille että nyt leikitään..
Mutta kun tätä mörköilyä on ihan olemattomillekkin asioille mitä ei nää eikä kuule..
Sekavasti selitetty mutta ehkä työ älysitten mitä ajan takaa

Pitääkö koira pistää kenttään ja torua niin paljon kun vaan voi vai antaa vaan äristä ja kieltää, en tiijä, alkaa tympimään..
Nyt pistänyt koiran nurkkaan häpeemään, siellä se istuu niin kauan ennenku saa luvan poistua, niin nolo ilme naamalla ja ei kato ollenkaan kohti vaan maahan..

Ihana ja kiltti koira mut kauhee murkkuteini-ikä, argh!!! Kauheeta isottelua..

Hyppimisestä: Tuttu tunne, nimimerkilllä Luna 6 vee tekee sitä edelleen todella innostuneena! Meitä omia päin lopetti hyppimisen jo teininä kun kotiin tullessa(ja edelleenkin) ei huomioida sitä mitenkään ennen kuin rauhoittui eli oli minun/meidän mielestä tarpeeksi rauhallinen ja siitä sitten palkinnoksi taputuksia. Ei kuitenkaan mitään järjetöntä hilipalihippaa-huutoa ja lässytystä, koska kiekat nousee vaan takaisin.
Toinen asia onkin meillä ollut sitten muut vieraammat ihmiset. Esim. koirapuistossa lopetettiin aktiivinen käyminen kun Luna aiheutti siellä parit mustelmat naamaan ja halkaisi yhden hampaan. Aina siis aivan joka kerta sanoin kaikille etteivät huomioisi koiraa ja se saattaa hyppiä. No ihmiset muisti säännön 30 sek ja sitten kun Luna tulee innoissaan häntä heiluen luo ja kerjää rapsutuksia niin heti ollaan sitten rapsuttamassa ja POKS!

Jätettiin vaan puistoilut vähemmälle niin pahin sohlaus vähän laantui, mutta kyllä esim. agitreeneissä kun pääsee koulutusohjaajamme luo välillä kentällä ollessa niin tassut ojossa on tulossa päin. Ohjaaja tosin blokkaa tämän kääntämällä heti selän Lunalle kun näkeekin sen tulevan kohti, tämä toimii hienosti ja yleensä siinä vaiheessa Lunaa ei enää kiinnosta.

Murinasta vaikea sano kun Luna ei sellaista juurikaan tee, siis saattaa haukahtaa ovikelloa mutta ennen jo kun ovi avataan heiluttaa jo häntää innoissaan. Joskus ulkona hämärässä saattaa jollekin puskalle pöhistä(kiva tunne tulee näistä aina itselleen ) ja nyt uudessa kodissa näkee parvekkeeltamme niin hyvin ohi kulkevat koirat että niille nyt pöhisee välillä mutta häntä silti heiluu.
En tiedä, itse ollaan Lunan kanssa painittu teininä kun alkoi mua ja miestä kohden hyökkäillä ja murisi ja yritti näykkiäkin kädestä. Silloin tehtiin fyysisesti selväksi onko se oikein vai ei, jotkut on näistä asioista eri mieltä joten en voi antaa siinä mielessä neuvona tuota. Jokainen tekee niin kun koiran luonne vaatii. Pehmeää koiraa en lähtisi maahan painamaan tai ärjymään sille. Arempi koira voi pöhistä vieraille vaan silkasta "Pelosta" ennen kuin tajuaa ettei mitään ongelmaa olekaan. Oletko jutellut sille kun alkaa pöhistä että kukas sieltä tulee tms? Tai siis onko kyseessä se että pelästyy jotain ja siksi murisee vai sitä että puolustaa reviiriään?

Hyppimisestä: Sitä ei oo hyväksytty siitä asti kun Mooses tuli meille ja oli ihan pieni pentu. Pentuna vaan sanoin alas tiukasti ja käänsin selän ja lähdin pois. Nuorempana se teki sitä vaan kun oli tosi innoissaan kun tulin kotiin eli kyljellä blokkasin sen ja sanoin alas ja lähdin paikan päältä. Eikä koiraa huomioitu kun tultiin kotiin. Nykyään ei hypi ellei joku oikeesti innosta sitä. Vieraat pystyy tulla sisälle ilman että ne tyrkätään alas.
Mun kaverilla ja sen koiralla on sama ongelma ja ne pitää niiden terassilla vesisuihke pulloa minkä ne ottaa mukaan kun tulevat sisään. Jos koira hyppii päin niin saa suihkepullosta. Kuulemma toimii.

Mooseshan enää yöllä näkee mörköjä ja mä sanon sille että aina ilosesti että tuu kattoo Mooses ja sit se tulee mun perässä katsomaan mikä ikinä sitä pelottaakin. Joku outo puska tai kivi tai jotain muuta vastaavaa. Ikinä en oo torunut vaan aina vaan iloisesti ilmottanut että ei oo mitään pelottavaa ja yhdessä mennään tutkimaan. Viime kerralla Mooses näki sellaisen liikennetötskän. Sellainen oranssin kartion maassa. Se oli vapaana ja jäi jonkun 5m päähän siitä ja murisi sille. Kääntyi kattomaan mua ja sit kun ilmoitin että ei oo mitään hätää niin tuli sit mun kanssa tutkimaan sitä. Sit loppuu aina murina.

Voi kun tulee elävästi mieleen vuoden takainen penturumba noista eepin pentukertomuksista. Kyllä se vaan välillä tahtoo olla tosi rankkaa vilkkaan pennun kanssa, mutta vaikka itsekin luulin ettei oma pentu rauhoitu koskaan eikä opi ikinä tavoille, niin nyt 1 vuoden ja 1 kuukauden iässä se jopa nukkuu yöt ja päivälläkin sitä voi jättää huoletta yksin ettei tee pahojaan. Eli kyllä se siitä vielä helpottuu! :) tsemppiä!

tuplat

Meillä Taavin kanssa hyppimiseen auttoi se selän kääntäminen. Loppui hyppiminen tyystin siihen. Kiellot oli just sitä huomiota eli ei ollut tehoa Taavin kohdalla. Jos taas vieraat ei noudata neuvoa eli ei käännä selkää kun koira hyppii, niin oma moka. Lässyttämisellä ne vaan palkitsee sen koiran ja mä ainakin oon sanonut kaikille että ihan oma valinta, jos ei halua kääntää selkään niin sit kärsii hyppimisestä. Siis tuttujen kohdalla näin, jos joku vähän vieraampi tulee, esim. joku huoltomies tms niin laitan yleensä Taavin hihnaan ettei ihan ala villiksi, se kun hyppii kaikkia päin kun joku tulee ovesta.

Mä en oo koskaan torunut koiraa mörköilystä tai epävarmuudesta. Mörköilyhän nimenomaan on yleensä epävarmuutta. Me ollaan menty myös yhdessä koiran kanssa katsomaan se asia mikä jännittää ja se siitä. Ollaan tehty siitä positiivinen juttu, mutta silti en oo tehny valtavaa numeroa asiasta.

Pitää myöntää, että meillä ei hyppimiseen ja riehumiseen selän kääntäminen auta. Tuo kun on keksinyt, miten IHANAA on hypätä takaapäin ja napata housujen punteista/hameen helmasta kiinni! Huomioimattomuus voisi toimia mutta tuo pirulainen siinä kohtaa saa jo monet vaatteet revittyä hajalle.

Oliko teidän pennut aikoinaan kovia puremaan? Miten olette saaneet kytkettyä sitä pois? Kovin tota aina kiellän, mutta välillä tuntuu kuuroille korville menevän. Jos ei millään kielloista huolimatta lakkaa niin niskavilloista nappaan kiinni tai kannan vessaan jäähylle. Jäähyily auttaa yleensä, mutta vain hetkeksi... Ideoita miten tosta inhottavasta tavasta pääsis irti?

Tänään pentu oli kolmatta päivää kokonaisen työpäivän ajan yksin kotona. Olen ihan ymmälläni, onko ihan oikeasti vasta kymmenviikkoinen pentu pystynyt olemaan yhdeksän tuntia pissaamatta??! Mä vaan odotan että löydän sen läjän tuolta jostakin vielä...

^Meillä Taavilla ei auttanut puremiseen mikään muu paitsi jäähy. Pistin sen eteiseen (asuin silloin yksiössä missä ei ovia ollut muualla kuin vessassa ja eteisessä) jäähylle ja kun oli rauhallinen niin pääsi pois. Se jäysti käsiä niin kauan kunnes hampaat vaihtui. Taavi taas ei koskaan purrut (tai sit en vaan enää muista) nilkkoja ja lahkeita niinkuin Aapo. Aapo roikkui alusta asti lahkeissa ja nilkoissa kiinni, teki sellaisia yllätyshyökkäyksiä jotka sattui pirusti. Aapon kanssa pureminen on vähentynyt ihan pelkällä kiellolla tai lelun lykkäämisellä suuhun. Ei enää juurikaan mun lahkeisiin käy kiinni, äidin lahkeisiin kyllä jostain syystä. Eikä pure käsiäkään enää juuri ollenkaan.

Virtaa tuolla pikkupirulla riittää. On tänään ollut siis aamuvuoropäivän kotona eli 9h ilman seuraa, nukkui 40min välillä ja nyt taas riehuu, eli neljästä tähän asti lyhyillä unilla vetänyt koko illan. No en ihmettele kun on kerännyt kierroksia sen 9h kotona. Iltavuorot on helpompia kun tosiaan mun äiti käy iltapäivällä katkaisemassa Aapon päivää eli riehuttaa sitä jolloin se ei työpäivän jälkeen oo ihan kierroksilla enää. Työpäivän aikana oli tullut parit pissat sisälle, ei muuta. Aamulla käytin sen kahdesti ulkona ennen töihin lähtöä, mutta tokalla kerralla ei enää tehnyt mitään.

Ihanaa kun Aapon kanssa pääsee jo puistoonkin. Äsken siellä oli seurana nelikuinen collien pentu, sit tuli joku kolmikuinen pentu, jonka rotua en muista ja lisäksi aikuinen tuttu labbis. Vauhtia ja hauskaa piisas ja Aapokin sai peuhata koko työpäivän edestä energiat pois. Hauskempaa tietysti ois jos Taavikin pääsis karkeloihin mukaan, mutta kun ei ole koirapuistokoira niin ei ole.
Nyt kun Aapo on kasvanut ja jo käveleekin ja on oppinut asioita niin en oo niin ärtyisä ja kiukkuinen koko ajan. Ja ilmeisesti oon jo tottunut noihin aamuherätyksiinkin ettei sekään enää ärsytä tai väsytä niin paljon kuin aiemmin. Oon siis ottanut nyt sen linjan, että käytän Aapon aina ulkona aamulla jos se herättää, pääsen paljon helpommalla niin. Välillä on mennyt jopa seittemään asti aamut, kerran jopa kahdeksaan Mutta pääsääntöiesti herättää edelleen 5-6 aikaan. Tänään vähän jurppi kun kello ois soinut 5.15 ja heräsin 4.55 siihen kun Aapo oksensi. Ei siinä enää viittinyt mennä nukkumaan takas. Olipahan kunnolla aikaa käyttää koirat ulkona kerrankin.
Aapo ei enää kakkaa tee sisälle juuri ollenkaan. Pari kertaa ollut iltavuoropäivinä kakka kun mun äiti on tullut tänne, mutta silloinkin Aapo on odottanut siihen asti kunnes äiti tulee ja kakannut vasta sitten, eli on hetken odottanut pääseekö ulos. Harmittaa kun ei äiti voi tuota vielä viedä ulos kun sillä on niin huono selkä eikä jaksa kantaa alas, muuten veis kyllä. Rappusten kulkemisessa siis ei olla edistytty, ylös tulee hyvin, alas ei suostu.

Ainiin, Aapon rekkareista ei oo vieläkään kuulunut mitään, eikä jalostustietojärjestelmässä näy pentuetta vieläkään. No, eipä niillä vielä kiire oo, mutta jos näyttelyihin haluun mennä nyt pentuaikana niin vois pikkuhiljaa tulla.

Mehän käytiin aikaisemmin näyttämässä tassua kun Mooses on ontunut. No lepoa vaan käskettiin. No eilen sit tassu oli tosi kipeä ja aristi tosi paljon. Tunnustelin läpi ja siellä oli patti. Tänään ell. ja toinen ell. totesi että siellä on tikku tai joku lasinsiru ja se on pahasti tulehtunut. Yritti ensin puristaa sormilla mutta tassu oli liian kipeä. Annettiin rauhoitus.



Sitten kokeiltiin uudestaan pinseteillä, mutta tassu oli vieläkin kipeä ja Mooses itki kun siihen koskettin vaikka oli taju veks. Eläinlääkäri laittoi suonensisäisen rauhoituksen ja paikallispuudutuksen tassuun. Mooses vieläkin itkeskeli hieman kun tassua tongittiin ja veitsellä avattiin. Mä aloin siinä vaiheessa itkemään ja lähdin huoneesta kun en pystynyt katsomaan. Kahden tunnin päästä saatiin viedä Mooses kotiin. Toinen oli ihan pihalla ressukka. Onneks olin laittanut sille valjaat että niillä pystyttiin tukemaan/roikottomaan Mooses autoon ja kotiin.





Heti kun päästiin kotiin niin Mooses ensin rysähti eteisen lattialle. Hetken siinä ollessaan itse yritti nousta pystyyn, mutta huonolla menestyksellä. Mä sitten tuin valjailla ja sohvalle mun pikkuinen sitten halusi päästä lepäämään.



Olipa taas päivä. Ell. kulut 342 euroa. Onneksi meillä on vakuutus.

^ihana potilas
Meillä ne pari kertaa kun Taavi on rauhoitettu niin se on rojahtanut sisälle päästyään suoraan eteisen lattialle ja nukkunut siinä aamuun asti. Ja itkenyt krapulaansa aina rauhoitusten jälkeen. Lonkkakuvista tulin sen kanssa vielä bussilla kotiin ja se hoippui kuin humalainen konsanaan ja ihmiset kysyi onko sillä kaikki hyvin. Sain mä sen himaan asti mutta siihen se sit jäikin, nukkui samassa asennossa aamuun asti. Ja huusi kun syötävä aamuyöstä kun alkoi rauhotus hiipua ja kankkunen tuli tilalle.
Seuraavan kerran sainkin sit valvoa sen kanssa koko yön kun tuli niitä hengityskatkoksia. Nukuin patjalla lattialla ja olin ihan varma ettei mulla oo koiraa aamulla jos nukahdan hetkeks, Taavia piti välillä ravistella että muisti hengittää. Olin sit nukahtanut kuitenkin pariks tunniks ja aamulla vastassa oli iloinen häntää heiluttava labradori. Mutta sitä en haluu kokea toiste. Kolmannella kerralla ei enää edes rauhoitettu vaan tassuhaava mikä ois pitäny tikata hoidettiin antibiooteilla. En anna enää rauhottaa ihan hepposin perustein kun herääminenkin kestää tosi kauan herätteestä huolimatta. Ja kun yhden tutun koira on kuollut just niihin nukutuksen jälkeisiin hengityskatkoksiin niin kammo jäänyt.

Meillä on täällä väsynyt pentu. Riehui koirapuistossa iltalenkin yhteydessäkin varmaan tunnin tutun pennun kanssa. Alkoi mennä väsymyksen puolelle kun alkoi mun käsiä puremaan kunnolla kun yritin pantaa laittaa puistossa päähän. Ihan kun joku pikkulapsi yliväsymyksessä tai sokerihumalassa, riehuu vailla mitään tolkkua. Nyt odottelee iltaruokaa ja sen jälkeen varmaan uuvahtaa kuin saunalyhty. Pääsen itekin nukkumaan, jee!