Koirat.com

^meilläkin Luna heittää karvansa nyt... pitkälle jatkunut syksy vissiin vaikuttanut kun heti pakkasten tullen alkoi vaihtaa karvaa

Meillä kans karvaa lähtenyt jo hetken aikaa tuppoina.. Nyt alkaa pikkuhiljaa onneks jo tasottumaan. Muutaman kuvan otin meidän pojista

Blake vakavana.


Blake ei niin vakavana.


Bailey

Siis toi Blake on niin vauva Enkä siis tarkoita mitenkään pahalla, se vaan näyttää edelleen ihan vauvalta, ihan niinkuin mun Aapo
Bailey taas näyttää niin äijältä.

Blake ja Bailey Ihania!

Saanhan tulla tänne jo vähän etukäteen, vaikkei sitä labbista ihan vielä olekaan? Kiinnostaisi, että treenaako kukaan teistä nomea? Entä oletteko käyneet noutajien taippareissa ja niissä kokeissa? Mulla olis noihin kova innostus ja mielellään tottakai kuulisi kokemuksia ja jakaisi ajatuksia.

^Ehdottomasti saa tulla! Onko sulla jo pentu tulossa, vai vasta suunnitteilla? Joka tapauksessa hyvän valinnan olet tehnyt! Me ei voida kokemuksia noista kertoa, mutta kuuluu kyllä niihin harvoihin koiraharrastuksiin jotka mua vois kiinnostaa. Täytyis muutenkin Blaken kanssa keksiä jotain.

Ja joo, sanoin jo tuolla muuallakin mutta Blake tosiaan täyttää kesällä jo 3. Joten taitaa jäädä tuon näköiseksi. Jos se ei kauheesti harmaannu, niin tulee olemaan hauskaa kun se on joku 10v ja näyttää vauvalta.

Aapo on myös ihan vauva vielä, samalla tavalla ilmeiltään ja eleiltään. Ikää jo se 1v7kk eli taitaa sekin jäädä tollaiseksi

Jos me joskus tullaan siellä sivistyksen puolella käymään koirien kanssa niin Blake ja Aapo on pakko saada yhteiskuvaan.

^kaks vauvaa Ihan oikeesti kun noita kuvia kattoo niin ei uskois että Blake on aikuinen uros, luulis että ois jotain 5-6kk vanha pentu. Millainen se on muuten? Onko pentumainen käytökseltäänkin? Aapo nimittäin on edelleen..

Eldarwen kirjoitti:

^Ehdottomasti saa tulla! Onko sulla jo pentu tulossa, vai vasta suunnitteilla? Joka tapauksessa hyvän valinnan olet tehnyt! Me ei voida kokemuksia noista kertoa, mutta kuuluu kyllä niihin harvoihin koiraharrastuksiin jotka mua vois kiinnostaa. Täytyis muutenkin Blaken kanssa keksiä jotain.

Pentu on tulossa elokuussa, sikälimikäli kaikki menee putkeen ja astutus yms onnistuu On nimenomaan käyttölinjainen labbis ja tavoitteena olisi edes kokeilla ne taipparit läpi ja sitten nomeen. Myös toko alkoi hiukan kiinnostaa.

Lavra, tervetuloa! Me ollaan jonkun verran treenattu noutojuttuja ja läpäistiin taipparit viime elokuussa. Pidemmälle ei omistajan kiinnostus kyseisessä lajissa riitä, joten saa jäädä puuhastelu jatkossa ihan kotitasolle. Tokoa sen sijaan jatketaan ja toivottavasti päästään virallisiin kisoihin keväämmällä/kesällä.

Saako udella, mistä kennelistä pentusi on mahdollisesti tulossa (saa laittaa vastausta myös yksityisviestillä)? Olen muutaman eri kasvattajan käyttölinjaisia treeneissä nähnyt ja aikamoisia pakkauksiahan ne ovat!

^^^Blake on edelleen erittäin pentumainen käytökseltään.. Hyppypoukku ja hampaat kiinni käsiin ja sitä rataa. Se myös on edelleen todella paljon mun perään, uskaltaa siis pitää vapaana oikeastaan missä vaan kun ei se uskalla olla ilman mua. Mutta eipä se haittaa, se tekee tuosta koirasta todella helpon.

Blakehan ei oo ihan puhdas näyttölinjanen vaan joukosta löytyy käyttökoiria jonkunverran. Se selittää vähän tota sen kevyempää ulkonäköä ja paljon aktiivisempaa luonnetta kuin Baileyllä. Jos mulle vielä joskus labbis tulee, niin luultavasti siirtyisin kokonaan käyttölinjaiseen, mua kuitenkin kiinnostais seuraavaks hankkia ihan metsälle kaveri. Voi tosin olla että sen takia siirryn kokonaan labbiksista johonkin muuhun, mutta tähän nyt on vielä kauan, kauan aikaa.

Mun pitäis käydä punnitsemassa Aapo, sitä mukaa kun Taavin vyötärö kapenee niin Aapon vyötärö häviää Aapo ei oo siis ruokaa saanut sen enempää kuin ennenkään, mutta mun silmään se näyttää lihoneelta. Vaikka hoikka on siis edelleen, mutta sen uuma alkaa kadota pikkuhiljaa. Taavin taas ajattelin käydä punnitsemassa viikonloppuna. Sain eilen vihdoin pakastimen ja kävin heti tänään ostamassa hevi-NEU:ta Taaville jotta sais vähän lihaa luiden päälle, annan sitä nyt sit kolmantena ruokana päivässä ja katotaan jos vähän lähtis paino nousuun. Tähän asti se on saanut kolmantena ruokana lihaa yleensä ja kaks muuta ruokaa nappulaa, ehkä noin viikon verran menty nyt kolmella ruualla tuon painon takia.

Meillä harrastetaan muutenkin metsästystä niin noutaja on luonteva jatko meidän metsästyskoirarepertuaariin. Löytyy siis ennestään jo Suomenpystykorva ja Suomenajokoira.

Ruusunen89, laitan sulle yksityisviestiä!

Lavra: Meillä ainakin tähdätään Nome-puolelle. Cenna on kova noutamaan jo nyt ja nenä viistää maata. Mitään vinkkejä itselläni ei vielä ole antaa, mutta me varmaan harjoitellaan kuta kuinkin näin:

-Tuohon lähimetsään tehdään varmaan pian joku pieni hajujälki, mistä sitten mennään pikku hiljaa eteenpäin lisäilemällä pituutta, makuiden määrää, kulmia ym. Sitten kun homma on hanskassa niin maastoa vaihdellaan pellosta suohon ym.

-Paukkuarkuutta tuli vahingossa harjoiteltua vasaroimalla (ei pelänny, työnsi vaan nokkaansa lähemmäs :D ) Säännöllisin väliajoin varmaan siis posautellaan näin ja sitten keväämmällä mökille mentäessä saa kuunnella aseen laukauksia eka pellolta ja sitten mökin pihasta ja sitten ihan vierestä.

- Vedestä noutoa vasta keväällä (aluksi leikin yhteydessä, sitten kunnon treeniä)

- Nyt pentu-aikana työstetään nouto/luoksetulo-varmuutta sisällä/aidatulla pihalla/pellolla ym. ja totutetaan vaikka mihin mahdolliseen ja nautitaan pentuiluista. Kaikki pikku hiljaa ja pentua kuunnellen ja leikinomaisesti aluksi. Mutta kyllä ois tarkoitus, että ehkä ens syksynä ois taipparivalmis koira. Koira ainakin on fiksu, alle 10 viikkoisena oli sisäsiisti ja oppi pyytämään pihalle :) Mutta tulevaisuus näyttää!

Norpan kuulumisia pitkästä aikaa. Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee varsinainen maraton-viesti. Päätin tosiaan lähteä tuon kanssa kinneroperaatioon. Norppa tähystettiin Apexissa, Esa Eskelisen toimesta joulukuun alussa. Vasemmasta kintereestä poistettiin yksi iso irtopala ja useita pienempiä, oikeasta kintereestä useita pieniä irtopaloja. Nivelpinnat olivat hyvässä kunnossa.

Toipuminen oli monelta osin varsin nopeaa: Ensimmäinen ilta kului koiralla itkeskellessä, mutta jo vuorokausi tähystyksen jälkeen Norppa ryntäsi pakastimelle kuullessaan sen oven avautuvan. Tähystyksen myötä levonjälkeinen jäykkyys on hävinnyt, takajalkojen askel pidentynyt, takajalkojen kynsien leikkausväli tihentynyt (seisoi ja käveli ilmeisesti aiemmin varpaillaan) ja pupulaukkakin vähentynyt jossain määrin. Norppa tuntuu muutenkin touhottavan nyt enemmän ulkona ollessaan, vaikkei se kyllä aiemminkaan kieltäytynyt missään nimessä liikkumasta. Liekö kyse viilenneistä ilmoista vai irtopalojen poistosta vaiko molemmista yhdessä.

Kävimme eilen Eskelisen luona kontrollikäynnillä. Kintereiden liikeradat ovat normaalit ja mua huolestuttanut kintereiden paksuus johtuu kuuleman leikkausarvista, ei turvotuksesta. Eskelinen ei kokenut röntgenkuvien ottamista tarpeelliseksi. Tänään puolestaan kävimme ensimmäistä kertaa fysioterapeutilla (Kirsti Lind, Yliopistollinen eläinsairaala). Norpalla on jumeja vähän siellä täällä, erityisesti etuosassa, mutta se ei kuitenkaan ole niin pahasti jumissa kuin pelkäsin. Fyssarin mukaan tuolla on komeat muskelit. :) Fysioterapiaa jatketaan jahka tällä hetkellä vaivaava tassuhaava (yksi antura kuoriutui) saadaan kuntoon.

Eihän tuo leikkaus koiraa pelasta ja meidän harrastamiset on pitkälti harrastettu ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan, mutta ainakin Norpan tapauksessa leikkaus paransi ennustetta. Jatketaan noutojuttuja ja rally-tokoa omaksi iloksemme, mutta en vaadi tuolta koiralta esimerkiksi nopeutta, äkkipysähdyksiä tai -käännöksiä enkä hyppyjä. Uiminen on niin hyvää liikuntaa, että taidetaan kesällä tehdä aktivointimielessä vepen alkeita ja vesinoutoja. Nenätyöskentelyn määrää olisi tarkoitus lisätä entisestään kaikissa sen muodoissa (namien etsintä, verijälki, peltojälki jne.), koska ne sopivat Norpalle edelleen loistavasti ja koira tykkää niistä hullunlailla.

Jalkavaivat määrittelevät kyllä kieltämättä arkeamme nyt ja jatkossakin. Hyppyyttäminen on kielletty, kova alusta ei tee hyvää ja ruuan kanssa uppoaa nivelrikkoa ehkäiseviä ravintolisiä, mutta silti nivelrikko lienee vain ajankysymys. Rikon ilmenemisajankohtaa ja voimaakkuutta ei valitettavasti pysty kukaan ennustamaan. Kaikesta huolimatta Norppa kuitenkin nauttii selvästi elämästään tällä hetkellä: metsässä vapaana juoksemisesta, jokaikisesta lammikosta ja lutakosta, hanskojen retuuttamisesta, yhdessä touhuamisesta... Mä koitan parhaani mukaan opetella elämään päivän, kuukauden ja vuoden kerrallaan - Norppa taitaa sen jo. Ollapa koira.

Kyynäroireita ei ole ilmennyt. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että Skuti oli oikeassa eikä niitä tule vastaisuudessakaan.

Nämä pari kuukautta ovat olleet rankkoja (varsinkin kun huolenaiheita on riittänyt muitakin...), mutta myös todella opettavaisia. Luulin Norppaa valitessani tietäväni jotain koirien luusto-ongelmista, mutta tässä on saanut huomata, että silloiset tietoni olivat vain jäävuorenhuippu. Ehkä kaikista tärkeimpänä asiana olen oppinut avoimuuden merkityksen terveysasioissa ja jalostuksessa yleensäkin. Tässä asiassa on vielä paljon parantamisen varaa koirapiireissä. Mä olen kantanut korteni kekoon kertomalla Norpan ongelmista Labbiskerholle, kirjoittamalla niistä avoimesti blogissamme ja vastaamalla rehellisesti kaikille aiheesta kysyneille.

En tiedä koska seuraava koira on ajankohtainen, mutta pentueelta vaatimani kriteerit alkavat ainakin terveyden osalta olla selvät. Labbiskerhon pentuvälityslistoja seuratessani olen todennut, että jos mulle tulee vielä labbis, se on varsin todennäköisesti käyttölinjainen. Olen jutellut yhden käyttölabbiskasvattajan kanssa puhelimessa ja tarkoitus olisi käydä katsomassa hänen pekotreenejään tämän vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana, vaikka pennun hankkiminen ei ole ajankohtaista luultavasti ainakaan pariin vuoteen.

Lopuksi vielä muutama kuva Norpasta. Kaikki ovat tämän vuoden puolelta, kun se on taas saanut liikkua vapaana.

^ Hienoa, että Norpalla menee nuinkin hyvin!

Kennelliitto taisi tehdä ennätyksen, lauantaina kuvattu ja torstai-aamuna tulee ilmotus, että lausunto on valmis! 0/0 ja B/B tuloksena. Polvi ja silmä tuloksiakaan ei ole vielä kirjattu, yleensähän sitä saa Kennelliiton lausuntoa odotella. No nähtävästi tämä digi-aika on nopeuttanut touhua mukavasti.

No nyt sitten takajalan varpaaseen on tullut joku ihme patti. Noin 1cm halkasijalta ja näyttää joltain veripatilta... Pitääpi nyt seurailla, ei näytä kyllä häiritsevän koiruutta yhtään.

Iltapäivällä käytiin lumikenkäilemässä ja hyvin riitti puhtia hurtalla vaikka välillä kävikin takana jälkeä pitkin kävelemässä. Luulin jo ku ekan kerran jäi taakse, että nyt riitti, mutta koko 5km reissun se jakso käydä loikkimassa pitkin ja poikin. Nyt on tosin kohtuu rauhallinen koira.

Mun tekis mieli käydä kuvauttamassa Blake. En oo mitään kiirettä asian kanssa tosin pitänyt, kun uskon että siellä ihan terveet lonkat on. Ja kun ei Blake oo muutakun kotikoira niin tuntuu vähän turhalta. Mutta eiköhän me vielä jossain vaiheessa käydä kuvauttamassa.

Baileyn lonkat kävin jo aikoja sitten kuvauttamassa, kun sen kanssa oli suuriakin suunnitelmia. Mutta Blaken kanssa on ihan karu fakta, että vaikka Blake on söpö, niin ei se mitenkään rotumääritelmän mukainen ole niin ei me jakseta edes yrittää esim. näyttelyitä. Kyllä mua vähän aiemmin harmitti se, että Blakella ois 10 pisteen luonne mutta ei ulkonäköä. Bailey taas on komea ku mikä mutta oli pakko leikkauttaa että sen kanssa pystyi elämään. Ja sen luonne on muutenkin sellanen, että en koskaan haluis sen geenejä eteenpäin.

Aapo pitäis myös kuvauttaa.. etenkin nyt kun ollaan aloitettu sen kanssa se agility niin vähän tietäis miten paljon se kanssa voi tehdä ja harrastaa. Vaikka ihan omaksi iloksi vaan hommaillaan, mutta silti. Suunnitelmissa ois kuvauttaa nyt alkuvuoden puolella kunhan vaan ois noita arkivapaita niin että ois enemmän kuin yksi.

Hienoa kuulla, että Norppa on toipunut hyvin! Toivottavasti nivelrikkoa ei tulisi moniin vuosiin ja koira saisi elää onnellista, kivutonta elämää :) Olikos Norppa muuten käyttölinjainen?

Sillä kasvattajalla, jolta pennun otan, on sellainen "ehto" että pennun silmät, kyynärät ja lonkat pitää kuvauttaa sitten aikanaan. Sitten he palauttaa 100e koiran hinnasta takaisin. Kuvauttaisin koiran todennäköisesti joka tapauksessa, sillä haluan tietää tulokset.

Lavra kirjoitti:

Hienoa kuulla, että Norppa on toipunut hyvin! Toivottavasti nivelrikkoa ei tulisi moniin vuosiin ja koira saisi elää onnellista, kivutonta elämää :) Olikos Norppa muuten käyttölinjainen?

Noup, ihan näyttelylinjainen on hää. En edes vilkuillut metsästys- ja käyttölinjaisiin päin, koska en uskalla tehdä suuria lupauksia tavoitteellisesta kisaamisesta. Taipparit ja vepe olivat tosin Norpankin kanssa haaveissa. Kerroin tämän rehellisesti myös tälle käyttölabbiskasvattajalle (+ sen miksi olen kääntymässä käyttölinjaisiin päin) eikä hän ainakaan tuntunut puhelimessa tyrmäävän ajatustani. Toki sovittiin, että käyn tutustumassa koiriin, jotta näen ihan käytännössä käyttö- ja näyttölinjaisten eroja. On mulla muutama muukin rotu takataskussa, mutta käyttölabbisten terveystilanne taitaa olla niistä paras. Onneksi tässä on useampi vuosi miettimisaikaa vielä.

Mä kannatan ihan ehdottomasti virallisten terveystutkimusten teettämistä. Mitä enemmän koiria tutkitaan, sitä parempi rodulle. Arvostan tuota sun koirasi kasvattajan periaatetta luvata jokin summa kauppahinnasta takaisin, kun tutkimukset on tehty. Vastuuntuntoisia kasvattajia kiinnostavat kasvattiensa terveystulokset ja ehkäpä tuo toimii edes pienenä kannustimena kiikuttaa koira tutkimuksiin.

Norpaltakin olisi vielä tarkoitus ottaa viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Lonkat olivat 11,5 kuukauden iässä otetuissa välikuvissa kunnossa, mutta erityisesti kyynäristä haluan viralliset lausunnot. Silmälausunnonkin haen varmasti jossakin välissä. Olen jo aika varma, että Norppa tulee samaan merkinnän ainakin suuresta luomiraosta (oiskohan se sitten Makroblepharon).

Norppa on vielä toistaiseksi kasvattajan omistuksessa oleva sijoituskoira, mutta saas nähdä mitä tässä nyt tehdään. Jalotuskäyttöönhän tuosta ei enää ole, se on aivan selvä asia. Sitä paitsi, kintereen OCD löytyy Norpan lisäksi myös ainakin kahdelta sen sisarukselta, joten vaiva on selvästi geeneissä eikä tapaturmaisesti tai väärällä hoidolla aiheutettu. Diagnoosin saatuani hakkasin päätäni seinään ja syytin itseäni, mutta en kyllä olisi voinut hoitaa tuota paremminkaan: Norppa on syönyt todella laadukasta isojen rotujen pentumuonaa (Orijen), pysynyt kokoajan hoikkana, liikkunut pääosin vapaana pehmeällä pohjalla ja saanut puolivuotiaasta lähtien nivelravinteita ennaltaehkäisevästi (sisaruksilta löydettiin silloin kintereiden irtopalat). Ilmeisesti joskus vaan käy näin, vaikka kuinka tekisi kaikkensa.

Mutta joo, toivotaan tosiaan, että Norppa sai leikkauksen avulla useamman vetreän ja kivuttoman vuoden. Kinner on vaan valitettavasti ilmeisesti pahin mahdollinen nivel osteokondroosille.