Koirat.com

^Inni kiittää!

Mä oon ainakin hirmu tyytyväinen käyttölabbikseen nimenomaan harrastuskoirana. Syttyy nollasta sataan nanosekunnissa, on innokas oppimaan ja tekemään yhdessä, helppo motivoida, energinen ja vauhdikas. Tarpeeksi nöyrä ettei tarvitse perus asioiden kanssa käydä turhaa kädenvääntöä, mutta kuitenkin sen verran itsenäinen ja itsevarma, että ratkoo myös ongelmia yksi ja käyttää omaa järkeää.

Mitä itse kaipaisin enemmän on rohkeus ja kovuus. Innissä ei ole samanlaista tyhmänrohkeutta, mikä loppuseltaan teki Lunan kanssa elämisestä helppoa. Inniähän esimerkiksi jännittää portaat ja korkeat paikat. Jos esimerkiksi jossain ojassa on sileä ja jyrkkä reuna, niin sen ylittäminen vaatii melkoisen uskon loikan, vaikka välimatkaa toiselle puolelle olisi se 50 cm. Lunan kanssa pelot tai jännittävät asiat menetti merkityksensä melko nopeasti sillä, että siihen vaan tutustuttiin tai parhaimmillaan mä vaan nauroin koiralle, jolloin se automaattisesti oletti, et siinä on vaan jotain hassua. Inni on myös kohtalaisen herkkä eläin, joka näkyy siinä, et jos esimerkiksi jossain harjoituksessa ei onnistu, niin alkaa melko herkästi epäröimään. Sen kanssa joutuu siis lähtemään aina tarpeeksi helposta liikkeelle ja pikku hiljaa vaikeuttamaan tehtäviä, ettei se vaan vedä palkokasveja kärsään. Ei onneksi tähän mennessä ole mörköjensä ja epäonnistumisien kanssa loputtomiin murehtinut, mutta tuohan se aina lisätyötä.

Kuulostaa jotenkin niin Blakelta toi pienen ojan ylittäminen. Sellanen voi joskus olla tolle ihan hirveen pelottavaa ja vaatii kauheet tsemppaukset että uskaltaa. Mut sitten kun se uskaltaa niin se on kyllä niin ylpeä itestään. Oikeen näkee. Blake on muutenkin jotenkin tosi herkkis tietyissä asioissa, muistan kun sillä pisti sohvalla neula pyllyyn niin se ei suostunu enää tulemaan sohvalle ennenkuin siirsin sohvan toiselle puolelle huonetta. Sitten ei enää Blaken logiikalla ollu sohvalla neulaa.

Eniten varmaan tykkään Blakessa just tosta että se on onnellisimmaan kun saa touhuta mun kanssa ja sille suurin palkka on tehdä oikein ja miellyttää mua. Ihan se katse sen silmissä kun se on vaan niin onnellinen.

^Just tuommosta se on Inninkin kans, et jotkut asiat voi olla valtavan jännittäviä ja vaatii hirveetä tsemppaamista. Meillä ei tuommoista neulaepisodia ole tapahtunut, mutta kaapin aukauisut keittiössä aiheuttaa kyykistelyä. Tai lähinnä kattilakaappi, pakasti sekä jääkaappi. Jossain vaiheessa on vissiin kaapista tippunut romua kunnon räminän kera alas, kun edelleen kaappien aukaisu aiheuttaa sen, et Inni ottaa turvaetäisyyttä. Muut kaapit on ollut ilmeisesti ystävällisiä kun niitä se ei pelkää. Sitten se makaa ihan tyynesti paikoillaan eikä väistä tuumaakaan, vaikka astianpesukoneen luukku tulee suoraa päälle. Vessan ovikin on tullut monesti persuuksille vaan silti siinä oven edessä ollaan tukkeena.

Tässä vielä muutama tuore kuva Baileystä 5v 6kk ikää ja selkeesti alkaa olla harmaantuneet varpaat ja leuka.

Nuo Baileyn tassut on niin valvat verrattuna Innin pieniin räpylöihin! Sillä on mun mielestä niin koomiset tassut kun ne varpaat on hurjan pitkät, niissä on todella selkeät "räpylä" eli ihopoimut ja sit kun ne on niin hirveen kapeat

Tuli keskiviikkona taas muistettua, et Inni on vähän liiankin virkaintoinen. Oltiin häiriökoirana toiselle koiran luoksetulotreeneissä. Annettiin siis koirien haistella ja tämä toinen ohjaaja kutsui omansa luokse. Innin mielestä tämä treeni oli ihan hirveä ja se kiljui siihen malliin ku ois päätä leikattu irti. Se kokee treenitilanteessa toisen koiran lähestymisen suorastaan törkeänä loukkauksena ja tuo sen kyllä hyvin selkeästi ilmi. Treenaaminen on pyhää! Kerran yks toinen koira pääsi ryntäämään sitä kohti kun se oli luoksetulon loppuasennossa ja tämähän kiljui silläkin kerralla todella närkästyneenä, ärähti lopuksi kimpaantuneena ja tuli nopeasti uuteen tiiviiseen loppuasentoon tapittamaan palkan toivossa. Toivottavasti se vaan ei tällä kertaa ala kehittämään tilanteesta mitään traumoja, joita saada alkaa jatkossa korjaamaan.

^^ Bailey on kyllä mun lempparilabbis

Bailey kiittää! Hyvä näin omasta koirasta sanoa, mutta onhan se ihan huippu.

Muistan vielä kun Bailey mulle tuli, täälläkin oon purkautunut siitä miten kauhee pentu/teini/koira se oli. Aattelin etten tuu koskaan pärjäämään sen kanssa eikä siitä koskaan tuu kunnon koirakansalaista. Se vaan varasti kaikki tavarat ja nylkytti ihmiset ja koirat läpi. Mutta niin vaan aika teki tehtävänsä (toki myös leikkaus varmaan vaikutti), kun nykyään se on niin helppo. Bailey on nykyään sellanen ettei se tee tippaakaan enempää kun on ihan pakko, muuten se haluaa vaan istua ja katsella maisemia. Pappakoira mukamas jo.

Suloinen Bailey!

Meillä ei Pirkon kanssa ole ollut tähän mennessä mitään alustoihin tai korkeuksiin liittyviä ongelmia, se ei myöskään hirveästi hätkähdä huonoista kokemusista arjessa vaan palautuu nopeasti. Se on täällä meillä aina kaikkien muiden hommien lisäksi koneiden huolloissa ja rempoissa mukana, joten kuuluu ties mitä meteliä/räminää/kolinaa, joutuu tassuttelemaan vaikka missä ja välillä meinaa päälle kaatua sitä taikka tätä. Silloin vain mennään tarkistamaan mitä ihmettä tapahtui ja jatketaan samalla meiningillä. Meillä myös kuljetaan puimurissa ja traktorissa mukana tai pompitaan metsäkärryn päällä sujuvasti.
Se mikä meille tuottaa välillä arjessa ja tokossa ongelmia on ne ihmiset (siis varsinkin miehet, naiset eivät ole niin pahoja). Pirkko paineistuu ja arastelee, joten on herkkä ihmisiltä tuleville huonoille kokemuksille. Samoin se paineistuu myös minusta jos komennan liian lujaa tokotreeneissä tai vaikutan tyytymättömältä, jolloin siitä tulee epävarma eikä enää uskalla yrittää kuten aikaisemmin.
Ollaan kuitenkin edistytty kivasti! Edellisissä tokon porukkatreeneissä tehtiin helppo henkilöryhmä ihan ensimmäistä kertaa ja Pir selvisi siitä kunnialla vaikka joukossa oli myös sille vieraita ihmisiä. Kaikki olivat kuitenkin naisia. Koko ajan varmuutta tulee lisää ja asiat helpottuu.

Treeneistä pitäisi kirjoittaa blogiin kunhan jaksan, tekstit laahaavat taas jäljessä kun touhua on ollut niin paljon. Joten en nyt pöpise niitä tylsiä juttuja täällä. Mutta tulipahan tässä myös todettua, että kyllä Pirkko lepojaksonkin kestää. Sairastin hetki sitten keuhkokuumeen, joten oli sänkypotilaana hyvän aikaa. Pirkon ainut aktiviteetti oli tuona aikana oikeastaan vain käpertyä kerälle viereeni. Pirkko pääsi vähän juoksemaan pihalle aina silloin kun sain itseni edes hieman ylös, mutta aika mitätöntä sekin liikunta oli normaaliin verrattuna. Ja hienosti Pir hoiti! Ei hötkyillyt lähelläni vaikka energiaa olikin kerääntynyt ja liimautui kylkeeni kiinni lämpöpatteriksi. Aina kun hengitys kuulosti oudolta tai sain yskänkohtauksen, se tökkäsi minua ensin nenällään ja yritti nuolla naamaani.
Nyt ollaan jo ihan elävien kirjoissa vaikka keuhkot ei vieläkään ole ihan palautuneet. Mutta onneksi täällä saa koiran liikutettua vapaana hyvin vaikkei itse pystykään niin liikkumaan. Ja treenattu on ahkerasti heti siitä asti kun vaan pääsin tolpilleni niin Pirkko on saanut purettua energiansa hyödylliseen tekemiseen ja aivot saa työtä.

Itse osallistun tällä hetkellä käynnissä olevaan kuvaushaasteeseen (ja aiheenani eläimet totta kai, suureksi osaksi Pirkko), joten meiltä tulee kuvia aikamoista tahtia. Tässä niistä muutama.

SanttuJ kirjoitti:

Inni on myös kohtalaisen herkkä eläin, joka näkyy siinä, et jos esimerkiksi jossain harjoituksessa ei onnistu, niin alkaa melko herkästi epäröimään. Sen kanssa joutuu siis lähtemään aina tarpeeksi helposta liikkeelle ja pikku hiljaa vaikeuttamaan tehtäviä, ettei se vaan vedä palkokasveja kärsään. Ei onneksi tähän mennessä ole mörköjensä ja epäonnistumisien kanssa loputtomiin murehtinut, mutta tuohan se aina lisätyötä.

Tuo osuus kuulostaa kyllä tutulta meilläkin! Tarvitsee saada tarpeeksi onnistumisia, jotta koiran itsevarmuus tehtävässä ei horju.

Meillä tulikin Innin kans tämän vuoden tavoitteet täyteen, kun läpäistiin 28.9. Bh-koe. Talvikausi keskitytään jumppaamaan pk-tottiksen liikkeitä kuntoon, jotta voidaan hyvillä mielin ensi vuonna osallistua kokeisiin. Tokon suhteen on vähän epävarma olo, et mitä siellä puolella haluais tehdä. Varmaan kokeillaan hinkata avoimen liikkeitä kuntoon ja käydään sit kokeilemassa sitä. Voittajan ja erikoisvoittajan liikkeet on jo sen verran vaikeita, et saa nähdä jaksaako alkaa opettamaan. Agilityssä ois kiva käydä pyörähtää mölleissä tässä lähitulevaisuudessa, mutta viralliset saa odotella jonkin aikaa.

Ollaan ilmottauduttu pariin hakukoulutukseen, joten ei tässä tekeminen lopu vaikka kokeisiin ei ihan lähiaikoina ollakkaan suuntaamassa. Muuten meillä voidaan ihan ok. Hiiva yritti taas valloittaa korvat, mutta saatiin taas kuriin. Olis tosi makea käyttää Inni allergiatesteissä, et sais rajattua pois allergian mahdollisuuden. Kutinaa ei hirveesti edelleenkään esiinny, mut hiivaa näyttää tulevan aina silloin tällöin.

Kuvia ei ole tullut otettua pitkiin aikoihin, mut alla uteliaille meidän bh-koe videon muodossa.

Minulle kotiutui viikko sitten opaskoirakoululta hoitopentu. Bobi on nyt siis 8 viikkoa. Energiaa piisaa ja on ollut kädet ja jalat koetuksella kun pentu iskee täydellä voimalla kiinni. Poitsu nostaa kierroksia ihan kaikesta ja rauhoittuminen on aina tahtojen taisto. Rauhoittelemiseen menee melkein joka kerta 15+ minuuttia ja sitä toistetaan paljon kun sylistä päästessään sitten kerää lähes aina uudet kierrokset ja käy kiinni hampaillaan taas vaihteeksi. Fiksu se on kuin mikä ja olen sen opettanut istumaan ja hion parhaillaan maahan menoa. Luoksekin osaa jo tulla kun sille päälle sattuu. Ulkona haistelee joka hájun enkä minä kiinnosta sitä pätkän vertaa. Sisäsiisteyttä hidastaa jo viikon kamppailu virtsatietulehdusta vastaan. Ei sillä että sen pitäs jo olla sisäsiisti noin pienenä. Ei tietenkään. Tää on eka pentu joka mulla on ollut ja enois osannu arvata juinka haastavaa tää on..

Ja nyt pakko lisätä että oon vaan niin sairaan ylpee tästä jästistä!! Oltiin koko päivä melkein juhlistamassa tädin synttäreitä ja käyttäytyi niin upeasti ja teki pissat vain sanomalehdelle ja ulos. Ulkona isolla takapihalla pysyi irti ollessaan lähellä ja kutsuttaessa kiisi luokseni todella kiltisti. Vaikka hetkittäin oli olo ettei pojalla ole korvia laisinkaan se ei karannut mihinkään joten olen vaan niin ylpee ja onnellinen siitä miten loistavan pennun kanssa saan viettää aikaani.


Muokkailenpas taas. Tässä nyt lattialla loikoillessa Bobi tuli makaamaan pää jalkani päälle ja kävi siihen nukkumaan. Yhtäkkiä alkoi sätkimään koko koira. Ei kyllä ollut perus liikehdintää mitä on ollut unissaan. Ja välillä on ollut aika hurjan näkönen kun nukkuessa ollut luomet välillä raollaan ja silmät vaan pyörii päässä. Saan koko aika sätkyjä kun en tiedä mikä on normaalia ja kauhee vainoharhasuus päällä että poitsu on sairas.. Niin ja siis noita "sätkykohtauksia" ollut muutamia jo tän päälle viikon aikana. Ja herätessä venyttelee jotenkin jäykän näköisesti. Kohta varmaan alan pommittaa eläinlääkäriä..

Jostain syystä ei antanut enää muokata tuota viestiä niin pistän uuden siis. Vaikka harmi kyllä täällä on ollut hiljaista jo pidemmän aikaa..

Mutta siis meinaa vähän lähteä järki kun tää pentu pissaa ihan järkyttävästi sen virtsatieinfektion takia. Ja juo kupin tyhjäks alle minuutssa jos annan siihen mahdollisuuden.

Ja toinen asia on se että melkein oon jo luovuttanut taistossa ja antanu tän nukkua mun kanssa sängyssä. Siihen vaan on sanottu opaskoirakoululta ettei sais.. Se onglma on siis se että sängystä niin monta pohjalautaa jo irti että pakko pitää sänky ilman jalkoja ettei selkä ihan kokonaan kuolisi. Ja tää on vaan niin murtuneen näkönen aina kun ajan tän pois ja millään ei meinaa mennä jakeluun ettei saa tulla sängylle. No eipä mikään ihme.

Gabe kirjoitti:

Jostain syystä ei antanut enää muokata tuota viestiä niin pistän uuden siis. .

Omia viestejään pääsee muokkaamaan vain vuorokauden ajan siitä kun on sen kirjoittanut

Tervehdys kaikille. Kuuluisi varmaan terveys osioon mutta halusin enemmän kommentteja labbisten omistajilta tai kasvattajilta. Urospentu nyt 7kk ja ongelmana on virtsan tiputtelu. On tehnyt sitä pennusta asti. Yksi tulehdus hoidettu ja tarkistettu että poistui. Tiputtelua oli jo ennen sitä. Kun nukkuu niin jää pieni lammikko alle. Muuten sisäsiisti mutta jotenkin vaan jatkuvasti tiputtelee... Kokemuksia tai vinkkejä?

Heippa, meille on tulossa 7vkonen labbisnarttu viikonloppuna, ja nyt jäin pähkäilemään tarvitseeko pentu näin alkuun jotain villapaidan/takin tapaista? Tänne etelä-suomeen on luvattu loppuviikoksikin -15 ja -20 asteen pakkasia. Jonkun helpon villatuubin osaisin itsekin tehdä, mutta en osaa edes arvioida minkäkokoinen tuo luovutusikäinen labradori on. Kasvattajalta en enää kehtaa kysyä kun olen häntä miljoonassa eri muussa asiassa jo "häirinnyt" :). Eli lnko teillä ollut pennuilla jotain takkia talvells a minkäkokoista? Aikahan sitten näyttää onko koira muuten pslelevaa sorttia vai ei.

^Mun ylläolevan viestin voi ohittaa, ratkaisu on jo löytynyt :D

Helou!

Nyt tarvittais lapukkaihmisten neuvoja/ kokemusta koiran ruokinnasta.
(tiedän että tuolla on koirien ruoka osio, mutta halusin tavottaa juuri lapukkihmiset) ;)

Eli itsellä on tuollainen 3-vuotias leikattu uroslapukka.
Ja hänelle on nyt kertynyt ylipainoa siinä määrin että pakko ruveta tekemään ruokamuutoksia..
Eli millaisia ruokamääriä syötätte omalle koirallenne?

Meillä tiputettiin sapuskan määrää (aijemmin 5-6desiä) ja nyt menee jahti&vahti kana ja riisiä 4desiä päivässä pehmennettynä.
(tuo määrä oli eläinlääkärin suositus kun joskus tuli puheeksi)
jahdilla ja vahdilla mennään nyt ainakin sen aikaa kunnes säkki tyhjenee.. (koira syönyt kyseistä merkkiä koko ikänsä)
Lääkäri myös mainitsi Royal Caninin Satiety Weight Management Dry painonhallinta/ laihdutusruuasta, Joka on sitten seuraava vaihtoehto jollei muuten paino laske.

Ja laitetaan nyt varmuuden vuoksi kun sitä joku kuitenkin kysyy ;)
Koira käy lenkillä 1-2 kertaa päivässä kelistä riippuen ja vapaata juoksemista/riehumista pääsee harrastamaan päivittäin metsässä.
Eli kuntoilua lisäämme mutta vielä ruokavalio pitäis saada tikkiin. Eli mielellään kuultaisiin kuinka paljon muut syöttää koiriaan?

Kappas, tälläinenkin paikka oli olemassa! :D Kummasti unohtunu taas.

Mulla tuo nykyinen otus on 50/50 ruokinnalla, mutta vitsit kun saisin muisteltua mitä määriä syötin aikoinaan edesmenneelle mummukoiraselleni. Kyseinen koira oli nuorena rehellisesti sanottuna läski, kun koko perhe ruokki sitä innoissaan. Sen laihdutus alkoi siis sillä, että otin ruokinnan omalle vastuulleni niin ettei kukaan muu saanut antaa sille murenaakaan (ainut tapa varmistaa kuinka paljon se oikeasti sai ruokaa).

Mummukoiraseni oli sitä sorttia, joka lihoi käytännöllisesti ruokaa katsomalla ja tuntui elävän pyhällä hengellä. Nykyinen koirani on kooltaan pienempi kuin mitä Aino oli, mutta se syö silti enemmän. Tähän tietysti vaikuttaa myös se, että vaikka Aino oli energinen koira niin Pirkko on oikeasti oikea ikiliikkuja ja elohiiri siihen verrattuna.

Aino siis söi juurikin j&v kanarariisiä eikä ruokaa tarvinut sillä laihdutuksen vuoksi vaihtaa. Ihannepainossaan (25kg) se söi muistaakseni n. 3 dl kun oli aktiivisimmillaan kun taas vanhemmiten (sekä steriloinnin jälkeen joka tapahtui 9-vuotiaana) hieman vähemmän, n. 2-3dl nappulaa päivässä. Välillä se sai tietysti raakaa sekä lihaisia luita ynnä muita herkkuja. Mutta yleensähän tosiaan en mitannut ruokamääriä, vaan heitin arviolta ja koiraa tarkkailemalla säädin tarvittaessa.

Mummukoiranen liikkui reippaasti (matkoja ja määriä en osaa arvioida, mutta se esim. jaksoi 12-vuotiaanakin vielä 10km lenkit vaivatta) ja sai juosta paljon vapaana. Lihaksia oli mukavat määrät (koska olin ihan hieman ylitarkka sen lihaskunnosta ja oikean laatuisesta liikunnasta huonojen lonkkien vuoksi.. ).

Tässä kuvat muutoksesta eli ennen ja jälkeen:

Hei kaikille!

Tuli itsekin hommattua oma karvaturri ja nyt jonkun aikaa foorumia lueskelleena päätin omankin korteni kantaa kekoon koiran kasvatusvaiheesta.
Ensinnäkin hienoja koiria sekä tarinoita kaikilla ja aivan upeita kuvia olette ottaneet!

Koiran kasvaessa olen yrittänyt etsiä tietoja koiran painon normaalista kehittymisestä ja tuloksia on löytynyt vaihtelevasti. Haluan muita mahdollisia pennun ottajia (ensikertalaisia nyt lähinnä) informoida tämän pennun painon kehittymisestä. Olen pitänyt kirjaa tämän uroslabukan painosta tähän päivään, kun Jekku on nyt 19 viikkoa.

Päiväkirjatiedot tasaisen epätasaisin väliajoin mitattuna seuraavassa:

Ikä / Paino
7 vko / 4,7 kg
9 vko / 6,7 kg
10 vko / 8,0 kg
12 vko / 9,8 kg
14 vko / 11,0 kg
16 vko / 13,0 kg
19 vko / 16,0 kg

Muita huomioita:
-linjaltaan koira on näyttelylinjainen ja painoltaan normaali
-säkäkorkeus 19-viikkoisena noin 44-46 cm
-vanhempien tiedot ovat isältä (37 kg / 58 cm) ja äidiltä (25 kg / 54 cm)
-koiralle syötetty Jahti&Vahti Pentua 4x päivässä, nyt siirrytty 3x päivässä tahtiin, nappulan lisäksi koira saa pieniä määriä piimää, raejuustoa sekä rypsiöljyä ja luina raakaluita.

Googlea varten hakusanoja: labradorinnoutaja, pentu, paino, kehitys, painonkehitys, ylipaino

Nyt on oman labukan hankinta suht ajankohtasta niin aattelin tulla sanomaan että mulle sais heittää yksärillä hyviä kenneleitä suht läheltä Järvenpäätä. Ensisijaisesti kai etsin kasvattajaa jolta saisi sekalinjasen pennun mutta näyttikset passaa myös kunhan ei oo niitä isoimpia tankkeja kun ne ei niin miellytä. Kasvattajien googlailu ei tunnu oikeelle ratkasulle kun on eka koira hankinnassa niin muiden kokemukset on tärkeitä.

Sit tyhmä kysymys. :D Miten narttujen ja urosten luonne erot? Esim kovuudessa.

Kiitti ihan sikana etukäteen! Ilman koiraa on kamala olla.