Koirat.com

^ihana!

Velmusta tulee sen punainen mitä näkyy mm. sen silmien ympärillä. Ei ihan isänsä veroinen mutta punaisempi kuin nyt. Pentukarva on jo alkanut irtoamaan ja esim. häntä alkaa olla kohta jo pentukarva vapaana.

Tänään tajusin viedä Velmun autotien varteen kävelylle. Asutaan siis kyllä kaupungissa mutta kerrostalomma sijaitsee metsän vieressä ja tiellämme harvoin ajaa autoja joten mentiin sitten ihan ison tien varteen käppäilemaan. Aika hyvin se meni, välillä kovaäänisimmistä yksilöistä juoksi vähän jalkoihin mutta palautui ennalleen nopeasti. Reipas hän siis onneksi on.

Pistetään nyt iteki lusikka soppaan, tässä tämä Herra Hidalgo pentuna, ehkä n. 1,5-vuotiaana ja sitten ihan uusi kuva!

Tulipas isoja, mutta koska mies tietokonenerona sai muokata nämäki toimiviks niin saapi olla!

^No onpas teillä oltu punaisia jo pentuna!

Meillä Velmu kasvaa jalkaa ja tänään tuli jo 13 viikkoa täyteen.

Hammastelu jatkuu edelleen, varsinkin jos on oikein väsynyt niin se korostuu. Muuten olen yrittänyt ottaa perustottista sisällä ja kovin on oppivainen kyllä ja ahneena tekee kyllä namin edessä melkein mitä vain. Lapsetkin välillä liikaa villiintyy sen kanssa ja sitten varsinkin hepuloi ja hyppii ja näykkii. Yritän toki puuttua mahdollisimman paljon nimenomaan lasten käytökseen ja nyt ollaankin koko päivä melkein römytty lattialla milloin lapsia komentaen milloin Velmua. Velmulla tosin näyttäisi nopeammin menevän oppiperille kun 1,5 ja 3veiden kanssa! mutta eiköhän tämä tästä kun kaikki kolme tuossa koko ajan kasvavat ja ehkä fiksuuntuvatkin. Mutta työtä riittää. Lapset aloittavat viikon päästä päiväkodissa ja minä olen siinä lomalla vielä kaksi viikkoa ennen kun aloitan työt joten saan keskityttyä koiriin ja varsinkin VElmuun kunnolla, tai johan minä nytkin keskityn mutta se onkin sitten luksus 2 vko:a koirille kun mammalla on oikein kunnolla kunnolla aikaa niille.

Ilmoitin Velmun pentutokoonkin, katsotaan päästäänkö ryhmään.

Pääsi se tuossa jo agilitynkin makuun kun pakottavista syistä jouduin sen ottamaan häkkiin Lunan treeneihin niin päätettiin ohjaajan kanssa sitten ottaa parikertaa putkea sille ja meni älyttömän reippaasti heti vaan, melkein saatiin heti venyttää putki täyteen mittaansa. Mamman rohkea poika.

Kuvia yritän saada napsittua taas venähtäneestä pojasta.

Kuvia:
Velmun ja Lunan väsynyttä painia. Tämä on siis lopputilanne kun painia on kestänyt sen 30 min pukteen

Possut:

Velmun seisotuskuva 13 vko:a, tosin salakuvattuna

Velputti oli taas eilen vähän akiliitämässä! Meni siis vain puktea. Oli ihan liekeissä ja meni muuten kovaa... minun tulee siis kasvattaa ylimäääriset jalat jos meinaan sen mukana radalla pysyä. Tottunut tuohon labukan vauhtiin... Niin voi olla vähän eri tasoista menoa Tollon kanssa!

^Ainakin meidän akiliitäjä tosiaan melkeinpä lentää siellä radalla, on itsellä AINA kiire, ja ajatella ei ehdi. Toisinaan tosi kömpelö olo kun ei tosiaan ehdi sitä edes ajattelemaan, että mihin sen oman tohvelin seuraavaksi laittaisi niin että olisi taas kohta oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

^Vaikuttaa siltä että hyvä valinta lajiin!

Elikkä morjesta KooCeelaiset tolleristit.

tämä viestiketju oli viimeinen pisara ajatuksesta hankkia tolleri meidänkin perheeseen.
kuvia ja juttua tulee tännekkin tosiaan sitten kun vauva meille saapuu ajankohta vielä anonyymi kunhan sopivalta kasvattajalta löytyy terve uros niin kaupat on siinä :)

Kyseessä ensimmäinen koira vaimoni kanssa, tosi itse asunut perheessä lapsuuden jossa ollut koiraa jos jonkin sorttista...

pari visaista kysymystä vielä loppuun :

- onko täällä ideoita saatikka kokemusta jos koittaa ystävystyttää tolleria amstaffin kanssa?
- entä mitäs sitten jos tulee toinen tolleri vaikka vuoden päästä?
Ja kyllä tiedän tyhmiin kysymyksiin saa tyhmät vastaukset...

kiiitos ja anteeksi! :)

- Matias Einola
(HUOM! tollereitten kasvattajat jos em pentuja löytyisi niin saa ottaa yhteyttä YV:llä)

^Täällä varmin paikka löytää sopiva tollerinpentu: http://www.tollerit.fi/pentuvalitys/pentuvalityslista/

Kannattaa lukea myös muut pentuvälitys-sivuilta löytyvät artikkelit.

Oma punaturkkini on ainakin niin sosiaalinen tapaus, että eipä ole/olisi vaikea totuttaa sitä minkään hännänheiluttajan kanssa, en sitten tiedä onko kyseinen amstaffi jotenkin epäsosiaalinen?

Onnea pennunetsintään ja tervetuloa palstalle!

^ Tollerit.fi kautta sain jo laitettua yhdelle kasvattajalle spostia joho ei tosin oo vastattu joten huomenna soittoa sinne suuntaan sekä muutamaan muuhun numeroon :)

Terve vaan kaikki tolleristit! Ilmoittaudunpa minäkin mukaan tänne, kun näitä punaisia löytyy kotoa. Joskus 90-luvun lopulla kirjoittelin aktiivisesti koirat.comiin, mutta sitten into vähän hiipui ja vasta nyt piiiiitkän tauon jälkeen intouduin rekisteröitymään uudestaan.

Matukalle onnea sen oikean pennun etsintään! Kannattaa muistaa, että kasvattajat on pääsääntöisesti ihmisiä, jotka tekee myös normaalia päivätyötä ja pyörittää omia perheitään, eli sähköposteihin saattaa joutua odottamaan jonkun hetken. Tietysti, jos viikkokaupalla vastaaminen venyy, sitten voi huhuilla perään. Soittamalla nyt luulisi kuitenkin saavan kiinni varmemmin.

Pennun taustoihin kannattaa kiinnittää huomiota ja kysellä kasvattajalta pentueen vanhempien ja muiden sukulaisten terveydestä, luonteista jne. Mutta sekin on hyvä muistaa, ettei vastuuntuntoisinkaan kasvattaja pysty takaamaan tervettä pentua. Parhaansa voi tehdä, kun valitsee yhdistelmää, mutta silti geenit voi tehdä tepposen ja pentu sairastuu. Tietysti pidän peukkuja, että teidän napero on sitten terve ja hyvävointinen koko elämänsä :)

Eiköhän kahden koiran toisiinsa totuttaminen noudattele aina suht samoja latuja, oli rodut mitkä tahansa. Jotkut suosittelee pennun ja vanhemman koiran ensitreffejä hoidettavaksi kodin (=vanhemman koiran oma reviiri) ulkopuolella. Sitten vaan yhdessä kotiin ja seuraillaan tilannetta. Eri koirat suhtautuu pentuihin eri tavoin, jotkut ei ole millänsäkään, jotkut näyttää hapanta naamaa viikkokaupalla, ennen kuin leppyvät ja hyväksyvät. Molemmille koirille pitää pystyä tarvittaessa takaamaan oma rauha jne. Jos koirat ei ole samaa perhettä, ei tietysti tarvitse tehdä mitään megaluokan valmisteluja. Uskoisin, että tolleri ja amstaffi voi hyvinkin olla ystävyksiä :)

Vaikkei tätä nyt varsinaisesti kysyttykään, on pakko kommentoida... Eli en kyllä lähtisi suunnittelemaan toisen tollerin (tai välttämättä muunkaan rotuisen) ottamista, kun ensimmäinen tolleri on vasta vuoden ikäinen! Ainakin nuo omat koirat on olleet ihan keskenkasvuisia nulikoita vuosikkaina ja siinä olisi saattanut olla tekemistä, kun kaksi pölhöä lyö viisaat päänsä yhteen... Parempi antaa ensimmäisen ensin kasvaa rauhassa, panostaan sen kouluttamiseen ja aktivointiin ja vasta sitten vähän myöhemmin pohtia rotutoverin hankkimista. On kaikkien kannalta kivempaa, kun ensimmäinen on kunnolla hanskassa ja sitten ehtii paneutua taas sen uuden tulokkaan koulimisen, eikä energia mene molempien ruodussa pitämiseen. Ja kun teilläkin on kyseessä eka oma koira, voi olla senkin puoleen parempi varata reilusti aikaa peruskoulutuksen suorittamiseen ym.

Semmosta :) Ja kysele vaan, Matukka, lisää, jos joku ihmetyttää. Eihän niitä tyhmiä kysymyksiä taida ollakaan!

^ Kiitosksia kattavasta vastaukseksesta siinä tulikin tieto poikineen!
Joo se on totta sen mä taoin päähäni jo emaileja kirjaillessa että onhan kasvattajat vain ihmisiä, lihaa ja luuta, niillä on tunteet,perheet,työpaikat yms. :)
Itse taidan kuitenkin vähän hätäillä että pentu tulisi meille jo joulukuussa("jouluksi kotiin").
Minulla edessä vuoden pituinen pitkä jakso että olen kotona vain viikonloppuisin, olisi tärkeää että saisin koiraan tehtyä siteen ennen lähtöäni. Toki annan kaikkeini koiralle ja vaimolle ainakun luoja minut kotiin suo päästää.

Joo en kyllä ehkä itsekään suosittelisi ihan vuoden välein koiria ottamaan. Ainakin ihan riittävästi tässä on tekemistä jo pennun ja 7 vuotiaan koiran kanssa!

Vielä pari uutta kuvaa tältä viikolta Velmusta:
Cassa nova?

Kreppikorva:

Ja Velmun sivuprofiilia melkein 16 viikkoisena:

Niilo moikkailee pitkästä aikaa kaikkia muita samaa sorttia olevia

Aivan vallottava Lunaticin ensimmäinen kuva!

Myös muiden kuvat aivan ihania punaneniä vilkkuu siellä

Mitä tohon pennun hankkimiseen tulee, niin en minäkään kyllä olisi toista koiraa ottanut silloin kun omani oli vuoden. Noillahan on nyt ikäeroa se pari vuotta ja onhan tämäkin raskasta.

P.S. R täytti 5.11 3 vuotta, onnea siis herralle ja toivottavasti edessä on vielä monta tervettä vuotta!

Lisää kuvia taas tämän päivän metsälenkiltä:






Osaattekos vinkata apuja luunpuolustamis ongelmaan? Eli puolustaa aika ärhäkästi syömäänsä luuta, kaikilta lauman jäseniltä, ihmiset ja koira saa tuta pikkuisen "vihan" kun luuta kaluaavaa koiraa lähestyy. Eli Ärisee ja ihan hyökkäilee käteen ja onpahan tuo osunutkin pari kertaa. Varsinkin kun lapsi lähestyy käsi ojossa.

Ollaan pääsääntöisesti siis vanhemmallekin koiralle aina annettu luut portin taakse syötäväksi ja siksi ongelma selvisi vasta nyt kun poikamme meni portin vieressä syövää Velmua paijaamaan ja sai tuikkauksen vastaukseksi. Muoks: niin ja kyseessä siis oikeasti vain pieni nirhauma, pahempiakin on leikin tiimellyksessä naskalit aiheuttaneet mutta se tapa jolla ärähti säikäytti.

Ei nyt siis todellakaan olla antamassa koiraa pois tms. Ei tietysti poikammekaan olisi saanut mennä käsiään sinne tunkemaan mutta toisaalta haluaisin voida edes vähän luottaa ettei tuo tee mitään luuta syödessään. Enkä kyllä siedä tuollaista käytöstä koiralla... Luna kun ei koskaan tällaista ole tehnyt niin olen vähän ihmeissäni.

Ruokakuppiin saa työntää kuka tahansa vaikka päänsä, samoin jos syö sellaista denta stickiä, siis ei muiden kanssa kun sen kämäsen luutikun kanssa käy tämä ärhäkkä puolustaminen...

Joskus teki samaa suusta pois otettavan esineen kanssa, tosin vain murisi, ei hyökkäillyt. Tämä on nyt jo loppunut koska toistoja taisi tulla sen verran paljon jo. Eli menimme vain koiran viereen kyykkyyn ja laitoin käden koiran leuan alle ja pyysin irroittamaan. Aluksi vaa ärisi ja jouduin toki vähän avittamaan että sain esineen pois mutta tosiaan enää ei tätä tee. Ja muutenkin on ok lastenkin kanssa(mitä nyt tietysti normi leikki-innostus hammasteluja tulee vielä) ollessa ja hakeutuu niiden viereen makoilemaan, että en jotenkin usko että olisi mistään agressiivisuus ongelmasta muuten kyse.

Itse olen saanut omalla kohdalla ärhäkät hyökkäilyt oikeastaan kitkettyä jo pois parissa päivässä kun tein samaa kun tuon esineen luovuttamisen kanssa ja miehenkin jo aika hyvin hyväksyy mutta lapsen kanssa on vielä toinen juttu...

Onko jollain ollut samaa? Miten olette asian hoitaneet? Ja onko jäänyt jotain ongelmia jatkossa vai onko ollut pentu-uhittelua vain?

^Ongelmia ei meillä ole ollut, mutta sinun tilanteessasi todennäköisesti jättäisin luut koiralle ainakin tällä hetkellä antamatta, mikäli et voi olla varma, että lapsi ei mene koiraa koskemaan sen syödessä ja tule hammastetuksi. Pentu ei saisi saada huonoja kokemuksia lapsesta, eikä oppia käyttäytymistapaa (hammastelulla saa pienen loittonemaan).

Sitten työstäisin itse ensin rauhassa tätä luovuttamista tai ainakin tekisin koiralle selväksi, että ihminen lähellä on kiva asia syödessäkin eli esim. pitäisin kiinni luusta ja saisi syödä sillä tavalla tai ottaisin vaikka kaksi samanlaista luuta ja niitä vuorotellen antaisin koiralle ja tekisin vaihtokauppoja.

Tärkeätä on, että herkkuluu ei lähde pois kokonaan, vaikka se hetkeksi otettaisiinkin. Mutta lasten kanssa harjoittelu ja kokeilu ei onnistu tai ole mielestäni turvallista, koska he eivät osaa lukea koiraa ja reagoida koiran vihjeisiin.

Luut annetaan aina meillä niin ettei lapset pääse, niin olen tehnyt Lunankin kanssa vaikka sillä näitä ongelmia ei ole ollut, tosin olemme kyllä kokeilleet mitä tekee jos lapsi luun pois ottaa = tiputtaa sen suustaan välittömästi ja poistuu paikalta. Tämän reaktion toivoisin Velmunkin joskus vielä tekevän.

Ongelma tuskin katoaa sillä että se ei saa niitä luita tai että sille aina syötetään luut "peräkammarissa" vaan haluaisin nimenomaan siedättää sen siihen että KUKA tahansa voi tulla sen lähelle kun se syö luuta(vaikka nyt sitten aina annettaiskin luut koirille omassa rauhassa syötäväksi). Esimerksis ruokailu, aluksi kokeilimme miten suhtautuu jos siinä pyörii lapsia ympärillä, no ei mitään, joten ovat saaneetkin syödä omissa tiloissaan ja lapsetkin tietää kunnioittaa koirien ruokailu hetkiä.

Eikä toki olla tuuppaamassa lasta "suden suuhun" mutta pakko jollain konstilla on siedättää koira myös niille lapsille luun syönnin aikana koska minun ja isännän on alkanut jo siedättämään lähelleen. Varmasti siis kokeillaan sitä että lapsi tulee aikuisen syliin ja näin voidaan koko ajan olla suojana jos jotain meinaa tapahtua.

Meinaan se esineen luovuttamisesta tullut murina loppui kun toistoja oli runsaasti ja nyt ei edes ajattele murisemista kun menen kielletyn esineen siltä suusta pois ottamaan ja itseasiassa nykyään tekeekin jo niin että tiputtaa esineen jo kun lähestyn sitä.

Voisin kokeilla tuota vaihtaria eli juurikin kahdella samanlaisella luulla tai sitten namiin vaihtaa tai pyytää irroittamaan luusta ja kun sen tekee saakin namin.

Itselleni ei vaan mahdu päähän että miksi juuri se luu on niin tärkeä sille. Esim. eilen kokoeilin ja annoin pizzastani sellaisen isohkon reunapalan kokeeksi syötäväksi ja sain ihan rauhassa rapsutella Velmun kuonoa jne... Mutta luu on

Niin ja moderaattorit rakkaat kuuluisiko tämä muuten enmpi johonkin koulutusketjuun? Saa siirtää sellaiseenkin jos haluaa.

Meillä oli samaa ongelmaa joskus, meni ajan kanssa ohi. Mutta ei meilä koskaan ole purtu, vaan on murissut, jolloin olen lähtenyt pois. Tähän on aika ristiriitanen sinänsä, koska haluan että murisee, mieluummin eli antaa sen varotuksen kun että kieltää siitä ja sitten jättää tuon varotuskohdan pois ja nappaakin suoraan kiinni.

Onko mahdollista, että lapsi antaisi luun? Aikuisen sylissä vaikka?

Niin ja se mitä olen pennun kanssa tehnyt ruoankin kanssa niin aina kun ruoka pistetään eteen silitän pari kertaa ja lähden pois. Luun kanssa tuo pentu murisee, ollaan tehty vaihtokauppaa ja on onnistunut ihan hyvin.

Sitten vielä viimeisenä tulee mieleen, että vanhemmalle on opetettu sana "odota" eli ei saa syödä vielä ja kielto jos meinaa aloittaa/jatkaa syömistä ennen luvan saamista. Näin mun ei tarvitse itse mennä repimään luuta pois vaan koira tiputtaa luun lattialle, jolloin joko otan luun tai annan luvan aloittaa/jatkaa sen syömistä.

Avainsana tähän on mun mielestä luottamus, kun R kasvoi ja oivalsi etten minä ole paha vaan luottaa mun arvioon noissa tilanteissa, niin lopetti tommoset ylimääräset pörhistelyt.