Koirat.com

Rohkenin aloittaa uuden palstan rotikkapulinan
Asiaan. Meillä päin suunnitellaan reippaasti tuon uroksen vientiä veitsen alle, pääsee eroon noista joutavista kilkattimistaan, jospa se helpottaisi tuota jatkuvaa merkkailua. Nyt kun on pentu talossa, joka pissii joka paikkaan, tämä reippaasti aikuisiän ohittanut toveri tulee pennun perässä ja merkkaa itse ne pissiläntit Löytyykö keneltäkään leikattuja uroksia? Onko koiran luonne tai erityisesti karvanlaatu paljonkin muuttunut leikkauksen myötä?

Meillä pitäis Tara leikata kanssa, ja mielelläni kuulisin myös leikattujen narttujen mahdollisista muutoksista. Alkaa noi valeraskaudet olla jo sen verran raskaita koiralle, että niitä ei jaksa omistaja eikä koira.

^ Muistan kuulleeni ainakin sen, että tasapainoisen ja rohkean koiran luonne harvemmin sinne huonompaan suuntaan menee. Mua vaan pikkasen mietityttää, ku Leka on kuitenkin jo 5v, että pääseekö se leikkauksesta huolimatta eroon merkkailusta jne. vai onko jo tavallaan niin vanha ettei siitä juuri hyötyä ole. Helpompi jokatapauksessa tuosta on värkitön tehdä, sillä kun ei mitään jalostusarvoa ole eikä se tarvitte vehkeitään mihinkään, ei tarvitse sitten tuon pennun tulevien juoksujenkaan kanssa stressata vahinkopennuista jne.

^No sama juttu täällä, helpompaa olis jos olis molemmat koirat leikattu, varsinkin ku naapurissa on lapinkoirauros ja nuo pääsee aidan takaa kyllä "juttelemaan". Iituhan meillä muuttui oikeastaan leikkisämmäksi (=nuorentui) ja sen karvanlaatu heikkeni tosi paljon, mitään muuta muutosta en huomannu. Mulla vähän vaan epäilyttää siinä mielessä, kun Tara on hihnassa toisia koiria kohtaan rähjäävä, että miten sitten sen kanssa käy. Tosin me ollaan parempaan päin menossa senkin asian koulutuksen kanssa, joten toivottavasti siitä ei ois haittaa sitten ku leikataan.

Ärkele tätä uutta palstaa.. Eihän ihminen voi muistaa enään, että millä sähköpostilla on joskus muinoin rekkaroitunu sisään. Niinpä piti ihan uus käyttäjätunnus ottaa. Mahdollisimman läheltä entistä kuitenkin

Mutta josko pitemmittä puheitta asiaan..
Sain perjantaina yhtäkkiä päähäni, että otan kasvattajalta yhden aikuisen uroksen. Kävin muutaman kerran testaamassa poikaa ja hyvin tuntu menevän kemiat yhteen. Eilen sitten nappasin kotiin ja tuntuu menevän ihan kivasti. Pojalla kuulemma on jotain dominanssi ongelmaa ja pientä näykkimistä. Mutta hyvin on meillä menny. Pari äänekästi ja napakkaa ärkelettä, kun päästää ni jo ollaan taas kilttiä poikaa
Vaikuttaa ainakin näin parin päivän kunnollisen tuntemisen jälkeen aivan mahtavalta harrastuskaverilta. Ei tarvi enään Ruttua yksistään väsyttää jatkuvalla treenaamisella, vaan sain toisenkin sopivan ukrilampaan tähän hommaan

^ Mullaki toi vanhempi tuli 4,5v maailman matkaajana, ukko on niin lammas ettei toista. Yhden kerran on yrittäny patsastella mutta helposti on omalle paikalleen taipunu.

Meiän Aino on kyllä yks vatipää, se yrittää hukuttaa tota velipoikaansa Ollaan siis uimaharjotuksia pidetty ja likka mielellään näillä keleillä meneekin veteen mutta uimaan ei vielä ala. Pitää varmaan ostaa pelastusliivit ja opettaa niiden kanssa. Tuo staffi taas on nykyään sellanen uimamaisteri että ei paremmasta väliä, niin Ape jää oottaa että se käy hakemassa esim. lelun järvestä ja sitten kun ehtii rantaan niin että Ainon jalat ylttää mutta tuon töppöjalan ei niin sitten Aino hyppää päälle ja vie lelun... Myös mamman päälle hyppely jos erehdyn järveen itse menemään on ihan huippu kivaa

Käytiin pentunäyttelyssä 13.5. ja saatiin tosi kiva arvostelu, mutta jäätiin ilman KP:tä, sisko oli ROPin. Mutta käytös oli kaunista ja olin siihen tosi tyytyväinen

Kertokaapas rotikkaihmiset tästä rodusta jotain. Kovasti olisi kiinnostusta tähän rotuun ja mahdollisesti tulevaisuudessa tulee hankittua yksi kunhan olosuhteet sallivat.

- Kertokaa luonteesta (esim. kuinka tulee toimeen toisten koirien kanssa lenkeillä, treenikentillä jne. esiintyykö paljon dominanssia ihmisiä tai koiria kohtaan yms yms)
- Minkälainen ihminen teistä sopii rottweilerin omistajaksi (eli mitä omistajalta vaaditaan)?
- Rodun terveystilanne?
- Kasvattajia joita suosittelette lämpimästi/joita ette missään nimessä suosittele?

Asiasta voi myös laittaa yksäriä, sillä varsinkin nuo kasvattaja-asiat ovat melko arka aihe yleisellä palstalla keskusteltaviksi.
Kuulisin mielellään kaikkea mahdollista elämästä rottweilerin kanssa, hyvää huonoa ja kaikkea siltä väliltä!

Vuuoo!! Rotikat on ihanii Meijän nurkilla pyörii kaks rotikkaa ja ne on tosii ihanii ja niin hyvin koulutettu ettei mitään rajaa. Niitten kanssa ei todellakaan tarvii miettii et käyks ne kiinni ja käyttäytyykö ne ´veren himoisesti´ kuten rotikoista yleensä kuvitellaan =D
Niitten omistaja voi ihan hyvin pitää niit koiriaan irti lenkeillä ja ne tulee kaipa kaikkien koirien kans toimeen tosi hyvin.. Ja aavhs.. vaan niin iha rotu ja joskus halusin tommosen tosi paljon ittelleni ja haluisin vielki mut muutama rotu noussu näidenki ylä puolel ^^

Voin nyt tohon vastata niin hyvin kun rotikoista ite tiedän, juur noiden kahden koiran kokomuksel mitkä tullu meit vastaan lenkeillää ^^

- Luonteesta
-> Ne ainakin mitkä tavattiin niin se nuorempi oli tosi leikkisä, mut se olikin aika nuori viel sillon et vähän meinäs jyrätä yli meijän koirista, mut se vaan koska se ois ihan hirveesti halunnu leikkiä noiden meidän koirien kans ;D Sit se vanhempi rotikka mikä oli niin se taas oli semmonen tosi rauhallinen ja nökötti vaan paikallaan eikä välittäny vaik kolme hösääjää siin pyöri ympärillä. Eli tol kaksikol mitään dominointi ongelmaa ei ainakaan oo, mut en nyt sillei tie kun on niiden kans kumminkaan oo esim: sisä tilois koskaan ollu mut kumminkin ^^
Ja tähän viel sen verran, et jos ne on pihalla kun niiden talon ohi kulkee niin noi ei ainakaan tuu räksyttämään tai mitään. No tottakai niin kun muillakin roduilla niin kyl se koulutusta varmasti vaatinu, mut jälki on nyt ainaki hyvä ^^

- Omistajalta?
-> No varmaan kokemusta ainakin pitäis koirista olla, ja osata tarpeeksi lauman johtajamaisesti käyttäytyä :) Ja muiden koirien tavoin kans aikaa aika paljon et pystyy lenkittää tarpeeks usein ja muuta :)) Ja tällä rodulla ainakin pennusta pitäen niin paljon aikaa et perus koulutus saadaan tosi hyväks ja sit pentuna hyvä sosiaalistaminen...

Nää, ainakin toi viimenen varmaan turhakin, mut näin ainakin näihin kahteen kohtaan sanoisin. Mut en oos laittanu kahteen viimeseen mitään kun en tiedä niist mitää

sakipe kirjoitti:

Kertokaapas rotikkaihmiset tästä rodusta jotain. Kovasti olisi kiinnostusta tähän rotuun ja mahdollisesti tulevaisuudessa tulee hankittua yksi kunhan olosuhteet sallivat.

- Kertokaa luonteesta (esim. kuinka tulee toimeen toisten koirien kanssa lenkeillä, treenikentillä jne. esiintyykö paljon dominanssia ihmisiä tai koiria kohtaan yms yms)
- Minkälainen ihminen teistä sopii rottweilerin omistajaksi (eli mitä omistajalta vaaditaan)?
- Rodun terveystilanne?
- Kasvattajia joita suosittelette lämpimästi/joita ette missään nimessä suosittele?

Asiasta voi myös laittaa yksäriä, sillä varsinkin nuo kasvattaja-asiat ovat melko arka aihe yleisellä palstalla keskusteltaviksi.
Kuulisin mielellään kaikkea mahdollista elämästä rottweilerin kanssa, hyvää huonoa ja kaikkea siltä väliltä!

Yleisesti ottaen rotikat on mitä mainioinpia harrastuskavereita. Sisätiloissa rauhallisia mutta tarvittaessa tulta ja tappuraa. Monet on vieraita kohtaan välinpitämättömiä mutta tarvittaessa sieltä löytyy sitä vahti ja puolustusviettiäkin.
Riippuu varmasti paljon koulutuksesta, että tuleeko toimeen miten muiden koirien kanssa. Mulla vanhempi 12v. narttu ei voinut sietää narttuja mutta urokset meni. Nuorempi vajaa 3v. taaskin tuli toimeen kaikkien kanssa.
Kummatkin oli äärimmäisen itsevarmoja ja rauhallisia. Kumpikaan ei sinänsä tapellut koskaan eikä haastanut riitaa muiden kanssa. Vanhemmalla keitti käpy yli ehkä vähän herkemmin, kun nuoremmalla. Mutta ei turhan usein silti. Maks. pari kolme kertaa vuodessa. Nuorempi taas oli sellanen, että sai pelkällä olemuksellaan ja katseellaan muut alistumaan ja taipumaan omaan tahtoonsa.
Jos tytöt meni vieraalle ihmiselle hoitoon niin tekivät kyllä kaikkensa pomottaakseen muita. Mutta esimerkiksi porukoilla hoidossa ollessaan ei ollut koskaan mitään ongelmia.

Toiset yksilöt dominoi enemmän, kun toiset. Toiset taas vähemmän. Mutta johdonmukaisella ja tiukalla kurilla ja suunnattomalla määrällä rakkautta rotikoista saa aivan maailman parhaan ja uskollisimman ystävän! Koiran joka ei koskaan hylkää eikä ikinä ajattele omistajastaan mitään muuta, kun hyvää. Osottaa rajatonsa ja toisinaan myös äärimmäisen rajua rakkautta tunteita säästelemättä.

Rodulla kaikkinensa ihan kohtalainen terveystilanne. Silmät peilataan, lonkat ja kyynärät tutkitaan. Toiset käyttää B/B lonkkasia 1/1 kyynärisiä samantasosilla koirilla keskenään.
Jos aiot harrastuskoiraksi rotikan pistää niin kattele tarkkaan sukupuuta taaksepäin, että ei kovin huonoa luustoa ole takana. Sitten on tietysti näitä piileviä vikoja niinkun sydänviat yms. mitkä lopetetaan suuressa hiljaisuudessa eikä koiran lopullinen kuoleman syy tule välttämättä koskaan suuren kansan tietoon.

Rotikan omistajaksi sopii ihminen joka tekee koiransa kanssa. Osaa vetää tiukat rajat mutta osaa myös tarvittaessa tietyissä tilanteissa joustaa rajoissa. Tarjoaa koiralle suuren määrän rakkautta ja omistaa pitkät pinnat ja hyvät hermot! Rotikan kouluttaminen ei suinkaan ole välttämättä ihan niin helppoa, kun monesti annetaan ymmärtää. Mielyttämisenhalua ja palveluintoa kyllä löutuu mutta sitä löytyy monesti myös vääriin asioihin..

Tjepan kanssa aikalailla samoilla linjoilla.

Rotikasta saa elinikäisen ja mahtavan koirakaverin, kunhan paneutuu sen luonteeseen ja koulutukseen kunnolla. Rottweilerin kanssa täytyy myös tosiaan tehdä, se ei tyydy sohvanvaltaajan osaan ja keksii kyllä itse jotain "mukavaa" puuhaa tarvittaessa.

Tjepalle erityisesti kiitos kattavasta vastauksesta!
Toiminnanhaluista koiraa nimenomaan etsinkin. Tällä hetkellä taloudessa on kaksi siperianhuskyä ja perhoskoira ja erityisesti nuo huskyt pitävät huolen siitä, ettei täällä löhötellä sohvalla vaan tosiaan tekemistä on oltava!
Eli liikunnan puutteesta tuleva rotikka ei ainakaan kärsisi ja toko- ja agikentillä juostaan nykyisen kokoonpanon kanssa myös ahkerasti. Rotikan kanssa harrastuksia tultaisi kuitenkin laajentamaan, mutta tietoa ei ole vielä, että mihinkä suuntaan. Agilityyn en rotikan kanssa lähde (vaikka se ehkä olisikin sen mielestä hauskaa), sillä en vain osaa kuvitella rotikkaa agilityesteillä.. Mahdollisesti jälkeä ja ehkä rauniokoiratoimintaa tms. tullaan kokeilemaan.

Rotikalla on mahdollisuus (mikäli fysiikka kestää) olla mukana rekitreeneissä. Toisen huskyni kasvattajalla on nimittäin kaksi rotikkaa ja molemmat juoksevat kovalla innolla valjakon mukana, joten sitä tullaan varmasti ainakin kokeilemaan (mulla on sellanen kutina, että tulen varmaan kaikkia tulevia koiriani kokeilemaan reen edessä rodusta riippumatta! Perhoskoira on tosin välttynyt vielä kokeilulta.. )
Eli lyhyesti sanottuna, sitä en pelkää, että rotikka ei saisi riittävästi tekemistä.

Eniten minua rodussa mietityttää juuri luonne ja ominaisuudet. Huskyt kun ovat sosiaalisia ja tulevat toimeen oikeastaan kaikkien koirien kanssa (yksilöeroja on tietysti, mutta you know..) ja on oikeastaan tottunut, että ne eivät juuri aiheuta osaltaan ongelmia koiratapahtumissa jne. Näillä ei myöskään ole minkään sortin puolustus- tai vartiointiviettiä. Rottweiler on näihin verrattuna niin erilainen ja mietinkin kuinkahan osaan käsitellä tuollaista koiraa kun on tottunut niin erilaiseen. Kokematon kouluttaja en suinkaan ole, vaan omaa laumaa hallitsen ehdottoman rautaisella ja määrätietoisella otteella. Tosi usein mulle tullaan sanomaan, että sulla on lauma kyllä mahdottoman hyvin hanskassa.. Mutta totta kai se täysin eri tyyppinen koira jännittää jos sitä ei sitte osaakkaan hallita, eikä ymmärrä kouluttaessaan kaikkea, mitä pitäisi.

Samoin terveyspuoli mietityttää. Huskyt kun ovat perusterveitä ja näiden kanssa ei juuri tarvitse miettiä että onkohan tällä mahdollisesti lonkkavikaa jne..KoiraNetissä selailtuani pisti silmään, että B ja C ovat melko yleinen lonkka-aste rottweilereilla. A-lonkkia näkyi merkittävän vähän, mikä on todella sääli.
Sillä kysyisinkin, että onko teillä mahdollisesti tietoa kasvattajasta, joka on panostanut koko kasvatustyönsä ajan terveyteen? Kennel nimeltä Hotweilers pisti nopealla selailulla silmään, sillä siellä tuntui olevan ainakin lonkkien osalta yllättävän paljon suht terveitä, eikä kyynärpuolellakaan ollut kamalasti moitittavaa. Mutta en jaksaisi kuitenkaan hakuammunnalla etsiä eri kasvattajia ja katsoa sitten heidän kasvatustyötään läpi koiranetistä, joten siksi pyytäisinkin vinkkejä onko teillä mahdollisesti jotain vinkkejä hyvistä kasvattajista. Se helpottaisi minunkin urakkaani.

Kiire minulla ei kuitenkaan ole, sillä menee ainakin kaksi vuotta ennen kuin on edes mahdollisuus harkita uutta koiraa. Mutta pyrinkin tekemään kunnollista pohjatyötä ennen uutta hankintaa..

Mistähän sitä aloittaisi. Itse henk.koht. olen nähnyt rotikoita laidasta laitaan, osa on kunnon lampaita (niinkuin tuo minun uros) eikä sen maailmanrauhaa heilauta yhtään mikään. Vastaan on tullut myös rankasti omiaan suojelevia, hivenen epävarmoja (mitä rotikka ei koskaan saisi olla) ja sitten näitä "perusrotikoita" jotka kotona vaan löllöttelevät mutta syttyvät tarvittaessa hyvinkin nopeasti toimintaan. Oma urokseni on yltiösosiaalinen kaikkien kaveri, mutta hivenen dominanssiin taipuvainen, joten ei ihan kaikkien kanssa edes lähetä jutulle, varsinkin jos tietää että se toinen uros on pomottavaa sorttia. Narttu taas, se on vielä pentu ja suhteellisen hyvin tulee juttuun. Huolellinen sosiaalistaminen vie paljon eteenpäin, mutta kaikista rotikoista ei tule niitä koirapuistokoiria, vaikka miten hyvin sitä pentuna totuttaisi joka paikkaan ja jokaiseen koiraan. Tiedän useitakin tapauksia, jotka ovat ensimmäisen vuoden tulleet toimeen kaikkien kanssa ja sen jälkeen *puff* ei suvaita enää edes niitä tuttuja koiria, joita on melkein päivittäin tavattu. Pennun kanssa käydään koulutuskentillä, siellä se ei oikeastaan edes huomioi muita koiria vaan kiinnostuu enemmänkin minusta, mikä on sitten oikeastaan tarkoituskin. Ei sen tarvitse treenitilanteessa huomata mitään muuta kuin minut. Rotikka harrastuskoirana on tosiaan mitä monipuolisin, tiedän niitä olevan siellä agikentilläkin, mutta ei ehkä ihan niin terävä kuin vaikkapa malinois tms. paimenkoirarotu. Suhteellisen isona koirana vaatii liikuntaa kohtalaisesti, mutta se juoksuttaminen kohottaa koiran kuntoa, ei niinkään kuluta samalla tavalla virtaa kuin aivotyöskentely. Valjakkoon/valjakon vierelle? Miksipä ei, meilläkin kiskotaan talvet muksuja pulkassa ja kivaa näyttää olevan

Rotikan kasvattaminen ja kouluttaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta vaatii omistajalta tarpeeksi tiukan luonteen, jotta voit hallita koirasi ilman järjetöntä fyysistä voimaa. Surullista on todistaa 2v uroksen vievän omistajaansa mennen tullen ja palatessakin, kun on saanut ikänsä elää kuin pellossa eikä omistajalla ole koskaan ollut tarpeeksi rohkeutta palauttaa koiraa omalle paikalleen. Tuo pikkunarttu on ihan pirun ovela, meidän suhde on kunnossa (niin kunnossa kun tuon ikäisen kanssa voi ollakin) mutta vie ihan 6-0 muita, jos saa siihen tilaisuuden. Johtajan aseman ottanut rotikka on vähän ilkeämpi käsiteltävä kun johtajan aseman ottanut kääpiöpinseri. Jos siellä hihnan toisessa päässä on voimainsa tunnossa puhkuva nuori uros, joka yrittää alistaa kaikkea mitä liikkuu, on luvassa paljon ongelmia. Kaikki ne ongelmat voidaan välttää alusta asti johdonmukaisesti toimimalla. Rotikan kuuluu olla vahvahermoinen ja -tahtoinen ja ihmisystävällinen. Ei ehkä maailman miellyttämisenhaluisin rotu, mutta periksiantamattomuudella ja määrätietoisuudella siitä tulee ihan yhteiskuntakelpoinen eläjä. Aika paljon on rotikoita tullut vastaan, mutta ei yhtään vihaista yksilöä, lienevätkö sitten kokonaan eri rotua kun median rakastamat "tappaja-rottweilerit"

Meillä on 5kk vanha rottweiler uros "Lecter" löytyykö Tampereen seudulta koirapuisto kaveria rotutoverista? :)

- Kertokaa luonteesta (esim. kuinka tulee toimeen toisten koirien kanssa lenkeillä, treenikentillä jne. esiintyykö paljon dominanssia ihmisiä tai koiria kohtaan yms yms)

Omat rotikkani ovat tulleet toisten koirien kanssa ihan hyvin toimeen. Rella nyt on semmoinen dominoivampi yksilö, narttujen kanssa tulee kränää mikäli eivät alistu Rellan diktatuuriin. Dioni oli varsin leppoinen tapaus, kaikkien kaveri.

- Minkälainen ihminen teistä sopii rottweilerin omistajaksi (eli mitä omistajalta vaaditaan)?

No suotavaahan on, että olisi jonkin verran sitä papua käsissä. Päättäväisyys, oikeudenmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat mielestäni suotavia ominaisuuksia.

- Rodun terveystilanne?

Melko hyvä, lonkissa on jotain sanomista, mutta muuten mielestäni suht terve rotu.

- Kasvattajia joita suosittelette lämpimästi/joita ette missään nimessä suosittele?

Katweileria suosittelen, hyviä perhekoiria joilla voi harrastaa. Ketään en ala täällä foorumeilla "haukkumaan".

***

Piia, itse en veisi koiriani (etenkään rotikkaa jolla voi olla muita dominoivampi luonne) koirapuistoon. Koirat tulevat vieraista laumoista ja riitoja voi syntyä helposti.

***

Tosiaan itsekkäni on reilu nelivuotias rotikkaneiti Rella. Rellan kanssa harrastellaan jälkeä ja kaikkea muuta mukavaa, syksyllä olisi tarkoitus käydä BH koe ja jos vielä ehtisi yhdet jälkikokeet käydä ennen talven tuloa.

Tietenkin koiraa voi viedä koirapuistoon, se on sit taas koirakohtaista tuleeko siitä koirapuistoon soveltuvaa koiraan, meidän koira tulee kaikkien kanssa toimeen, eikä pärise kellekkään. Kuuntelin juuri koirakouluttajan vinkkejä 6kk vanhan dobberin omistajalle, ja sanoin samaa, että kaikista ei tule puistokoiria, mutta oivallisin paikka tututtaa koiraa erikokosiin ja rotusiin ja näkösiin. jokainen itse kuitenkin koiransa tuntee :)

tärkein ominaisuus rottweilerin omistajan kohdalla on johdonmukaisuus. Tervepäinen, ihmisrakas ja tasapainoinen rottweiler on johdonmukaisesti kasvatettu ja tietää paikkansa laumassa.

Moikka vaan! Täällä rotikasta haaveileva immeinen Kymenläänistä. :) Rotikkanarttu olis enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen. No jos vaikka ensi vuonna.... ;)

^ Tervetuloa menettämään sydämesi (ja järkesi) rotikoille Voisin vinkata sen verran, että suomesta löytyy monia hyvä rw-kasvattajia, kannattaa ihan reippaasti ottaa puhelin käteen ja soitella heille, tai lähestyä vaikka sähköpostilla, vaikkei pentuetta sillä hetkellä olekaan. Oman kokemukseni mukaan kasvattajat mielellään kertovat koiristaan ja vain tutustumalla moniin, löydät sen itsellesi parhaiten sopivan kasvattajan ja yhdistelmän. SRY:n nettisivuilla on kasvattajalista, sieltä kannattaa alkaa katselemaan jos sopivaa kasvattajaa ei ole jo löytynyt.

Olenko minä ainoa, jota surettaa paperittomien rotikoiden suorastaan rehottava pentukauppa? KePöä ja Apulaa selaillessa tuli melkein itku silmään taas jälleen kerran, paperittomia pentuja kaupataan järkyttävään hintaan. Vanhemmat terveitä (mutta ei koskaan tutkittuja, miks tämä on minusta jotenkin paradoksaalista?) ja osa pentueista näyttää olevan ihan suunniteltuja. Kävin vasta erittäin mielenkiintoisen keskustelun erään tuttavani kanssa, joka on koiran laittoa suunnittelemassa ja tässä keskustelussa nousi esille muutamat argumentit, joita olen kuullut ennenkin. A) koira ei tarvitse papereita kun ei mennä näyttelyyn B) rekisteröimättömät on halvempia C) no on sen pennun vanhemmat kuulema terveitä, ei niitä ole koskaan tarvinnut lääkäriin viedä. Huoh. Miksi ihmiset on sitä mieltä, että terveystutkimattomat koirat ovat automaattisesti terveitä? Entä jos koiralla onkin lonkissa/kyynärissä jotain vinksallaan, kuka sen näkee heti välittömästi päälle päin? Miksi ihmiset maksaa paperittomasta koirasta 500-700€, kun vastuuntuntoiselta ja rotua kauan harrastaneelta kasvattajalta saa pennun pari-kolme sataa kalliimmalla? Eihän sitä koskaan tiedä pysyykö koira terveenä koko ikänsä, mutta miksihän minusta tuntuu että läpikotaisin kuvatut, luonnetestatut koirat saattaa olla fiksumpi ratkaisu pennuttaa keskenään kuin oma ja kaverin sessu, joilla ei ole papereita "koska ei se koira niitä tarvi".
Tarkoituksenani ei ole morkata rekkaamattomien koirien omistajia, itsehän olen hieman kaksinaismoralisti koska vanhempi omistani on lada ilman paperin paperia (aikuisena tullut kodinvaihtaja) vaan ennemminkin kritisoin näiden pentueiden teettäjiä. En tiedä muista, mutta omasta mielestäni hyvä syy paperittoman koiran pennuttamiseen ei ole se, että itse tahtoo oman koiransa pennun.

^Et ole ainoa, mä en vaan enää jaksa selata noita Apuloita ja muita kun tulee vaan niin iso vitutus. Raha ratkaiseen ilmeisesti tässäkin asiassa, vaikka ei pitäisi. Kun ihminen on hommaamassa ensimmäistä koiraansa ja tulee niin sanotusti puskista koiramarkkinoille, ei se mistään mitään välttämättä tajua. Tuossa viime talvena juttelin kaverin kanssa joka oli hommaamassa rotikkaa itselleen (ekaksi koiraksi, urosta) ja kerroin mm. terveystulosten tärkeydestä ja KoiraNetistä sekä siitä, miten paljon oikeasti se pentu/kasvava koira teettää töitä, niin hän oli ihan ihmeissään. No, päätyi sitten sakemanni-rotikkamixiin loppujen lopuksi. Ekaksi oli hommaamassa Virosta paperitonta pentua, vaihtoi tosin siitä mielensä kun kerroin mitä riskejä siinä kaupassa voi olla.

Siis oikeasti tämäkin ihminen on ihan fiksu ja muuta, mutta kun on kyse rahasta niin kaikki pitäs saada mahdollisimman halvalla. Riskeistä ei oteta selvää eikä myöskään siitä, mitä se paperittomien pennuttaminen oikeasti on ja kuinka siinä kärsii sekä rodun maine, että ne kunnialliset kasvattajat, jotka oikeasti tekevät hyvää työtä.

Tämä tilanne pistää vihaksi, eikä vähiten sen takia, että itse on aika voimaton noita tuulimyllyjä vastaan taistelemaan.