Koirat.com

Urosta ollaan hakemassa =) Kun kuullut niin monilta, että narttujen kanssa saattaa myöhemmin tulla ongelmia...(siis keskenään)

Ihan samalla tavalla näitä mustanruskeita koulutetaan kuin mitä tahansa koiria. Yksilötasolla löytyy sitten eroja siitä, mikä parhaana palkkana toimii mutta niinhän se menee joka rodussa.

Meillä on täällä pienet tahtojen taistot meneillään kun muutettiin taajaman rajalle, josta alkaa iso metsä ja se metsä selkeästi kuhisee villiä elämää, jonka myötä tuo pikkumusta on löytänyt sisäisen metsästäjänsä. Häviää korvat ja häviää koira kun riistanhaju sattuu nenään ellen kerkiä ohjeistamaan ennen lähtöä. Se on kiva kun neljä vuotiaalta koiralta katoaa kaikki opitut päästä

No nyt ei sitten pentua tullutkaan.....

Tilanteet muuttuu...

Meille on tulossa puolisoni exän 5 vuotias rotikka narttu...

Koira on ollut meillä ennekin hoidossa pidempiä ja lyhyempiä jaksoja, mutta nyt tulee sitten meille pysyvästi. Meidän neiti tulee kyllä loistavasti juttuun tämän rotikka neidin kanssa. Onneksi =)

Koira on todella huonossa kunnossa kun ei omistaja ole jaksanut koirasta huolehtia... Ulkoilut koiran kanssa ovat olleet max.10min lenkkejä kahdesti päivässä....Jos omistaja jaksaa..Muuten käyttää rapun edessä tarpeilla....

Oliskos täällä jollain vinkkejä miten koiralle saisi menetetyt massat sekä painon takaisin? Me olemme koiralle syöttäneen J&V energia nappuloita, mutta pitäisikö laittaa jotain lisää sekaan?

Painoa en tarkalleen tiedä, mutta luultavasti painaa alle 30kg... Mikä rotikka nartuilla on hyvä paino? Kun ei kuitenkaan mitään "läskiä"koirasta haluta tehdä... Apuja siis kaivataan....

Jos koira tosiaan on puhdas rotuinen rotikka niin sen tarvii olla kyllä tosi nälkiintynyt jo painaakseen alle 30kg. Keskivertorotikkanartun paino liikkunee siellä 40kilon paikkeilla. Tuo oma narttuni on melkoisen kevyt ja sirorakenteinen narttu, joka painaa 32 kiloa normaalisti suunnilleen. Alle 30 kiloisena sillä paistaisi kyllä jo pahasti kylkiluut yms. ja se on kuitenkin tosiaan pienikokoinen rotuisekseen!

Huhuu, löytyykös täältä aktiivisia rotikkaihmisiä? Vanhemmilla asuu 5-vuotias varsin upea rotikkanarttu, Misti.

Ois hurjan kiva jutella samanrotuisen koiran omistavien tyyppien kanssa, jotka on (toivottavasti) sitä mieltä että rotikasta on muuhunkin kuin "tappajakoiraksi"..

^Ompas nätti naama:) Valitettavasti täällä meinaa olla tooodella hiljaista ja taitaavat kaikki pyöriä enempi tuolla facebookin puolella.

No voi harmi. :/ Pitääkin sitten varmaan etsiä fb:n puolelta!

Saadaanhan me keskustelua aikaan kun sellasta tehdään :) Tosin foorumilla ei taida aktiivisesti pyöriä minun ja Niin lisäksi muita rottweilerihmisiä? Meillä asustaa tämän näköinen kohta 4-vuotias neito.

Tyttönen on kovin tykätty meidän lähipiirissä ja olenkin uhannut perustaa sille ihan ikioman fanclubin, koska välillä tuntuu että koiraa kaivataan enemmän kuin minua. Aino rakastaa (tuttuja) ihmisiä ylikaiken, vieraisiin ihmisiin suhtautuu välinpitämättömästi ellei ihminen selkeästi ota siihen kontaktia. Se on maailman helpoin tyyppi, jonka kanssa pärjää kuka tahansa. Joskus tuntuu, että se on vähän liiankin fiksu ja olenkin alkanut epäillä sen ymmärtävän puhetta, muutenkin kuin siis opetettujen asioiden suhteen. Jokunen aika sitten takapihallemme oli eksynyt kissa, jonka Aino bongasi ikkunasta ja alkoi haukkua. Menin katsomaan mitä se haukkuu ja totesin miehelle, että pihalla on kissa. Muuten en ole tietoinen, että koiralle olisi koskaan kissa sanaa mainittu sellaisessa yhteydessä että se olisi voinut oppia, mitä kissa tarkoittaa. Mutta niin se vaan yksi päivä ponkaisi kesken päiväuniensa haukkumaan takapihan ovelle kun mainitsin puheessa jostain syystä "kissa".

keimu: Upea neitokainen asustelee teillä! Ja joo, nuo tuntuu tosiaan tietävän välillä sanoja ja asioita joita niille ei ole edes opetettu.

Harrastatteko koiruuksienne kanssa jotain? Meillä kotona aiemman rotikan kanssa TOKOiltiin suhteellisen ahkerasti, mutta sit kun ois kisaamaan pitäny lähteä, ei äitillä riittänytkään rohkeus. Ite olin sillon vielä niin kakara, ettei se tullut kuuloonkaan. Eikä toisaalta se koirakaan turhan innoissaan siitä touhusta tainnu olla.. Harmi, ettei tota "rennompaa" rally-tokoa vielä silloin ollut keksitty. Meillä on siis kotona ollut rotikoita suunnilleen niin pitkään kuin muistan, joskus 5-vuotiaana meidän eka rotikka veti mua aina pulkassa perässään ja se oli ihan huippua.

Tän hetkisen koiran, Mistin kanssa ei oo voitu mitään treenata kovinkaan paljoa. Raukkaparka jäi kuorma-auton alle ollessaan alle vuoden ikäinen, eikä oikeastaan voi tehdä pitkiä lenkkejäkään tai leikkiä pitkään pallolla tms, ilman että rupeaa ontumaan jalkaansa. Jalassa ei silloin ollut mitään luuvammoja, ainoastaan pehmytkudosvamma ja Jyväskylässä loistava eläinlääkäri silloin koiran jalan "parsi kasaan". Jalasta osa meni kuitenkin kuolioon ja keskianturasta jouduttiin poistamaan pala. Nykyään jalassa on jäljellä puolikas keskiantura. Harmittaa vietävästi, koirasta kun olis ollu potentiaalia vaikka mihin, mutta sit jäi koira ihan vaan kotona makoilevaks kaikkien kaveriks. Oon yrittänyt miettiä pääni puhki mitä sen kanssa vois treenata ilman että jalka joutuu suurelle rasitukselle. Ideoita?

Meilläkin osataan kissa sekä orava sana jolloin sisällä ollessa rynnätään sohvalle kyttäämään takapihaa:D Ulkona alkaa älytön haistelu ja häntä alkaa vispaamaan hulluna ja sitten tiiraillaan missä se elukka on. Mä oon vähän itsekäs ja annan Lunan myös jahdata luvan kanssa jäniksiä pellolla:P Eihän se niitä kiinni saa, mutta tykkää siitä ihan hulluna.

Me ei olla harrastettu mitään virallista, ihan kotosalla puuhaillaan kaikkea. Tosin nyt on iskenyt pieni halu ruveta ton rotikan kanssa harrastamaan jotain tuolla koiraporukassa, joten saapi nähä jos innostutaan:) Harmittaa kyllä kun ei alusta asti alettu harrastamaan, mutta eiköhän se vanhempikin koira uutta opi.

Mä nyt en keksi muuta kuin temppujen opettelua? Kirjastot ja netti on pullollaan kaikenlaisia ohjeita:)

^ Temppuja koiran kanssa onkin treenailtu jo jonkin verran. Ois vaan kiva kokeilla jotain vähän "kisamaista" juttua sen kans myös. Rallytokoa mietin, kun se hyppykin tulee sit vasta AVO:ssa. ALO-liikkeet tuon sais varmasti oppimaan alta aikayksikön. Hmmmmmm...

Onpa Mistillä ollut huonoa tuuria tuon onnettomuuden kanssa!

Aino tuli mulle harrastuskoiraksi, tosin tällä hetkellä harrastamisen tilanne on vähän kyseenalainen useammasta syystä. Ainolla on kaksi ALO-kisastarttia TOKOssa alla sekä kolme vuotta ollaan treenattu hakua tavoitteenamme kisata. Tällä hetkellä meillä ei vaan ole hakutreeniryhmää ja muutenkin mulla on motivaatio vähän kateissa.

Laitanpas tämän kyselyni tänne, te varmasti tiedätte mistä puhutte!

Olen alkanut salaa haaveilla rotikasta. Syitä löytyy muutama. Nykyisen koiran kanssa (corgi) innostuin tokoilemaan ja meidän ryhmässä treenaa upea rotikka. Harrastaminen olis siis pääasiallinen "käyttötarkoitus". Toinen syy olis - näin karusti ilmaistuna - rodun maine; me asutaan maalla ja tommoselle "pelottavan näköiselle" vahdille olis käyttöä.

Pari juttua kuitenkin mietityttää. Miten rotikka (uros) sopeutuu perheeseen, jossa on pieniä lapsia?Ts. onko miten lapsiystävällinen rotu? Harrastuskoiraa miettiessä listalla oli myös bordercollie. Se taitaa kuitenkin olla liian aktiivinen meidän elämään. Hyppiikö rotikka seinille jos joka päivä ei olekaan jotain äksöniä?

Kiitos!

Oma narttuni ei ole lapsiin tottunut, koska sellaisia ei meiltä löydy eikä lähipiirissäkään ole Ainon kotiin tullessa ollut kuin kaksi lasta (silloin 5- ja 7-vuotiaat), joita on nähnyt tasaisen epäsäännöllisesti. Veljenpoikaani Aino rakastaa on erittäin pitkämielinen pojan kanssa, vaikka aina välillä koirasta näkeekin että vähän vähempikin huomio riittäisi. Jonkun kerran on muutaman lapsen porukka tahtonut tulla Ainoa silittämään ulkoillessa tms. ja silloin kun lapsia on useampia niin Aino tuntuu olevan vähän hukassa ja pidemmän päälle ahdistuu, jos ei pääse tilanteesta pois.
Aika moni tuntemani lapsellinen rotikkaihminen sanoo, että laittaa koiran eri huoneeseen siksi aikaa kun omalla lapsella on vieraita, koska ei halua ottaa riskiä siitä että koira tulkitsisi jonkun leikkipaini tms. tilanteen väärin ja alkaisi puolustaa omaa lasta.

Aktiivisuuden suhteen rottweiler on minusta varsin semmoinen keskivertokoira. Meillä mennään päivittäin n. 1h lenkki (useimmiten vapaana metsässä) + pari lyhyempää pissatuslenkkiä (15-30min) sekä sitten sitä sun tätä touhuilua, leikkiä, treeniä. Nyt kun ei aktiivisesti treenata niin tuo lenkkimäärä on sellainen, joka estää koiraa hyppimästä seinille mutta kyllä se on määrällisesti ihan minimissään. Silloin kun treenattiin kerta viikkoon maasto + 1-2krt/vk tottis niin loput päivät riitti hyvin tuolla kaavalla. Ainolle ainakin se pääjumppa on paljon tärkeämpää kuin fyysinen toiminta. Mulla on vaan tällä hetkellä treenimotivaatio ihan hukassa enkä saa aikaiseksi tehdä kunnon treenejä, vaikka päivittäin höpöillään jotain.

Kyllä mun mielestä rotikka lapsiperheeseen sopii, mulla on itellä kolme veljeä, joten meidän rotikalla on ollu neljä lasta "riesanaan". Narttukoiria meillä on kotona ollut ja hyvin niiden kanssa on ongelmitta pärjätty. Toki meille piti heti koiran tullessa opettaa, ettei koiraa häiritä jos se lepää tai jos se syö. Sillä säästyy usealta ongelmalta. Koira oppii nopeasti vaistoamaan myös sen, jos lapsella on jokin hätänä tai jos on tilanne jossa koiran täytyy pysyä poissa jaloista. Kyllä meillä koira sai ihan vapaana olla, vaikka meillä kavereita olikin kylässä. Toki kaikista vikkelimpien pihapelien ajan koira oli sisällä. Oma narttumme kesti hyvinpitkälti ihan mitä vaan lapsilta. Pikkuveljeni on mm. 3-vuotiaana maistanut koiran häntää ja siihenkin koira reagoi pelkästään murahtamalla.

Valitettavasti mulla on myös huono esimerkki rotikka + lapset yhdistelmästä. Kun olin nuorempi ja asun vielä vanhempieni luona, meille tuli hätäsijoitukseen hetkellisesti meidän narttumme veli. Koira oli hyvin kaltoinkohdeltu ja "vihasi" miehiä yli kaiken. Joten koira puolusti minua, eikä koskaan päästänyt minua leikkimään veljieni kanssa, vaan telkesi minut aina omaan huoneeseeni tai johonkin muualle missä sai minut pidettyä. Lopulta koiran kohtaloksi koitui se, että se puri pikkuveljeäni kun tämä kulki koiran ohi. Koiralla oli niin suurta vihaa kaikkia kakslahkeisia kohtaan, ettei siitä vaan päässyt yli eikä ympäri.

Ja siitä liikunnan määrästä. Rotikka tarvitsee mielestäni suhteellisen vähän liikuntaa siihen nähden, kuinka iso rotu on kyseessä. Paljon merkitsee se, mihin koiran "totuttaa". Ja toki rotikka on senverran älykäs koira, että se väsyy huomattavasti enemmän aivojumpasta ja esimerkiksi tokoilusta.

Huh, tulipas romaani! Pointtina kuitenkin se, että koira käy kyllä lapsiperheeseen, kunhan muistaa asettaa rajat myös lapsille. Ja ettei rotikka suunnatonta määrää liikuntaa tarvitse, kunhan jumppaa myös koiran aivoja.

Koska ajatukset pyörivät päässä kuin pyörremyrsky, kirjoittelen tänne.

Rottweilerhaaveet saivat alkunsa ensimmäisistä koiralehdistä ja -kirjoista, joita pienenä tuli selattua ennen ensimmäistä koiraa. Perheeseen olisi tuolloin jo haluttu rottweiler, mutta lapsen ensikoiraksi se ei kyllä istu. Ensimmäisen koiran rooliin pääsi sekundaspanieli, joka sai seuraajan reilut viisi vuotta myöhemmin, kun luupäinen dalmisuros kotiutui.

Dalmis on ollut älyttömän helppo peruskouluttaa, mutta siltä ei oikein jaksa löytyä kiinnostusta harrastamiseen. Ennen kaikkea se kaipaisi vertaistaan koiraseuraa, joten mietinnässä on ollut toinen dalmis.. Mutta.

Ikuisuushaave nimeltä rottweiler on nostanut päätään. Koira, jolla on luonnetta ja moottoria harrastamiseen. Koira, joka ei kärsi tarrakirjaan sopivasta väristä tai sen tuomista sivuoireista. Rotu, jonka yhdistyksen mielenkiinto järjestää alajaostojen kautta toimintaa on ihailtava. Rotu, jonka yksilöitä terveystutkitaan ja luonnetestataan ahkerasti.

Viikonloppuisessa luonnetestissä rw-narttua taputeltuani taas vahvistui tunne siitä että rottweiler on ehdottomasti yksi hienoimmista koirista joita tiedän. Siitä seurasi reilut kolme tuntia armotonta kasvattajien selaamista.

Haluaisinkin kysyä teiltä (aiemmista kyselyistä huolimatta, kaikkea en jaksanut lukea) millaisissa laumoissa rottweilerinne elävät? Millaisia muita koiria teillä mahdollisesti on, miten lauma tulee toimeen ja millaista arki on? Jos mahdollista, myös urosten ja narttujen eroja olisi kiva kuulla. Yksilöllisiä eroja ja kokoa lukuunottamatta. Kaikki luonnekuvaukset ovat kuitenkin tervetulleita!

Suuri kysymys onkin "uros vai narttu?".. Olen yrittänyt itseksenikin järkeillä sukupuoliasiaa. Ensimmäiseksi rw:ksi narttu olisi varmaan ihan fiksu valinta, vai? Ottaen huomioon, että tuon tällä hetkellä reilun vuosikkaan uroksen kanssa täytyisi tulla toimeen.

Valitettavasti vaan narttu menisi veitsen alle mahd. pian, koska itse en liiemmin juoksuja siedä ja tuottaisivathan ne uroksen kanssa asuessa muutenkin kiitettävästi ongelmia. Tästä "huvin vuoksi" leikkaamisesta taas ollaan koiramaailmassa hyvin montaa mieltä..

Koiranhankinnalle ihantelliseksi ajankohdaksi olen miettinyt ensi kevättä, mutta jos nyt rotu menee täysin vaihtoon tai haluan ehdon tahdon rwu:n niin kyllä varmasti koiralle löytyy kolo vielä vuonna 2015.

Kun koiraa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, niin sterilointi mahdollisimman nuorena on itseasiassa järki ratkaisu. Riski kohtutulehduksiin poistuu kokonaan ja nuorena steriloiduilla koirilla on pienempi riski sairastua nisäkasvaimiin.

Mulla on tuon viinerin seurana kotona staffi ja nää kaks ei oo kyllä koskaan olleet mitään BFF keskenään. Siinä missä staffi tykkäisi rymypainia niin viineri tykkäisi leikkiä jahtausleikkejä ja muuta sellaista. Tällä hetkellä koirat eivät enää voi olla vapaana pihalla yhdessä, koska jostain tuntemattomasta syystä se menee tappeluksi kun staffilta menee hermo. Aino tulee lähtökohtaisesti kaikkien kanssa toimeen muttei loppupeleissä ole erityisen kiinnostunut vieraista koirista sen jälkeen kun on päässyt ne haistelemaan eli ei ole siinä mielessä sosiaalinen, että tykkäisi hirveästi leikkiä ja touhuta toisten kanssa. Tuttujen, useasti tavattujen koirien kanssa lähtee paremmin leikkimään. Sinällään urosten ja narttujen eroista on aika vaikea puhua kun enemmän se on kuitenkin yksilötasolla se ero, urokset ovat narttuja hieman jäyhempiä, dominoivempia sekä vähemmän koirasosiaalisia. Itse en rottweilerurosta ottaisi toisen uroksen kaveriksi.

Kiitoksia vastauksesta.

Eikö suurilla koirilla ole ensimmäiset juoksut muutenkin vasta joskus lähempänä vuoden ikää? Yleensä siis, onhan tämäkin toki ehdottoman yksilökohtaista. About vuoden iän jälkeen varmaan ois ihan hyvä aika sterkata narttu, ensimmäisten ja toisten juoksujen välissä.

Me pyöritään tutussa miittiporukassa paljonkin erilaisten koirien kanssa, joten tuo narttu on varmasti siinäkin mielessä oikein passeli valinta. Jollei syty leikkimään niin ei ainakaan suolista uroksia ajankulukseen.

Tää alkaa kuulostaa jo suunnitelmalta..

Mun rotikalla juoksut alkoi siinä 6-7kk ikäisenä. Meillä Luna täyttää joulukuussa 5v ja otin sille kaveriksi isovilliksen ja tähän asti kaikki on mennyt todella hyvin, tosin pentukin on vasta 5kk, joten vielä ei pidä riemusta hyppiä. Lisäksi meillä on kaksi sisäkissaa eikä niidenkään kanssa ole ongelmia ollut.

Meilläkään Luna ei juurikaan ole ollut leikkivää tyyppiä muiden koirien kanssa, toki nyt ton pennun kanssa temmeltää minkä kerkiää ja tuntuu tosissaan siitä nauttivan. Meinaa vaan välillä olla turhan rajua toi leikki, mutta onneksi pentu alkaa olla paljon vikkelämpi:D Ääntä riittää ja välillä saattaa naapuritkin luulla että noi tappelee takapihalla Tai no että Luna raatelee ton pennun. Hyvähermoinen kaveri kyllä.

Arki sujuu hienosti, toi ei hypi seinille vaikka paripäivää meniskin laiskotellessa ja tykkää makoilla rapsutettavana viekussa. Niin ja siis tää rrrakastaa rapsuttelua ja kylässä käyvät ihmiset saa myöskin rapsutella ihan kyllästymiseen asti Pitää jo välillä käydä komentamassa pois. Tosin tää on vähän arka, mutta ei ole oikeastaan meidän arkea haitannut. Ei välitä ihmisistä ulkoillessa ja väistää jos joku kehtaakin yrittää häntä rapsuttaa kesken lenkin.

Kaikinpuolin mahtava otus, uskollinen, fiksu ja muutenkin ihana Meillä kävi todella hyvätuuri kun sattui niin hieno yksilö ekaksi koiraksi.

Meillä oli ekat juoksut 10kk iässä, mutta tuo taisi olla sisaristaan viimeinen ja se myös juoksee poikkeuksellisen pienellä välillä eli n.5kk välein. Ah sitä riemua kun osuu kolme juoksua samaan vuoteen...