Koirat.com

Kerrostalossa rotikan vahtiminen voi tosiaan aiheuttaa jonkun verran ongelmia, mutta koulutuskysymys se tämäkin kuitenkin pääosin on. Meillä tuo haukkuu silloin tällöin joitain poikkeuksellisia ääniä, mutta kielto saa sen kyllä hiljenemään enkä usko, että se päivisin varsinaisesti haukkumaan jää vaan lopettaa kun äänikin loppuu. Naapureilta olen kysellyt onko ääniä kuulunut ja ainakin ovat sanoneet ettei ole kuulunut. Pentuna tuolla oli tapana ulvoa keskellä yötä, että saisi huomiota. Silloin vähän jännitti, milloin naapureilta menee hermo. Nopeasti sekin toiminta sitten loppui kun se jätettiin huomiotta.

Rotikka ei varmasti ole se helpoin vaihtoehto, mutta jos rotu oikeasti kiinnostaa ja on valmis näkemään koiran eteen vaivaa niin mä en näe mitään syytä etteikö rotikka ensimmäisenä koirana mene. Rotikka tosiaan kaipaa muutakin kuin pelkästään fyysistä tekemistä ja sille on tarjottava myös aivotyötä, ihan niin kuin kaikille PK-rotuisille!

^ Nimenomaan!! Lähinnä inhottaa kun ajatellaan ettei rotikka muka sovi "ensimmäiseksi" koiraksi!
JA edelleenkään ei ole kyse ensimmäisestä koirasta kun on koko elämänsä ollut koirien kanssa tekemisissä ja viimeisin koira on minun ja minun kouluttama, mutta en tuota raskinut mukaan kerrostaloon ottaa kun on niin läheisiä toisen koiran kanssa. En epäile ettei taitomme riitä rotikan kouluttamiseen, loppujen lopuksi rotikka on fiksu koira, joka on mahdollista kouluttaa samoin kuin kaikki muutkin koirat kunhan on päättäväinen kouluttaja.

Tuosta haukkumisesta olen hieman huolissani, kun olen kuullut, että siihen rottweilerit on taipuvaisia... Mutta kaipa siitäkin selvitään kun tarpeeksi monta kertaa kielletään! Onko kenelläkään hyviä vinkkejä haukkumis koulutukseen? Tottakai pennusta asti kielletään, mutta muita?

// edellisen viestin turhan lainauksen poisti griffon

^Juu en mä tarkoittanutkaan etteikö se soveltuisi ekaksi koiraksi, en vain sitä suosittele. Mutta jos rodusta ja omista taidoistaan on varma niin mikäs siinä sitten:) Ihan mahtava rotu kyllä, eikä sitä ilman rotikkaa enää pystyis olemaan.

Niin ja siis minun rotikka ei turhaan hauku ja se on oikeastaan tosi harvinaista. Ainoastaan vahtiessa ja leikkiessä ja silloinkin käyttää ennemmin murinaa tai vahtiesssa tuhahtelua. Tuli vaan mieleen toi kerrostalossa asuminen kun kuitenkin enempi elämää, mutta joo, koulutuskysymyshän se.

Se riippuu niin paljon millaisesta yhdistelmästä sen koiran ottaa, että sopiiko ekaksi koiraksi vai ei. Mun uros on ainakin sen verran kovapäinen, että olisin ihan satavarmasti ollut kusessa jos olisin sen ensimmäiseksi koiraksi ottanut.

Meillä koirat ei saa tuhahdella rappukäytävälle tai millekkään, mikä kuuluu sisällä. Saku varsinkin yritti kokeilla nuorempana, että jos hän huutaa täyttä kurkkua niin mitä tapahtuu. Tai jos hän ihan vain tuhahtelee. Kun lopputulos oli jatkuvasti sama, se jäi pikkuhiljaa pois.

Hiiohoi!
Meille saattaa tulla kesällä rotikka uros (n.2v) :D Lähitulevaisuudessa ollaan menossa katsomaan tätä pojankoltiaista että onko millanen vesseli.

Saanko mä ihmetellä kahden koiran ottamista noin pienen ajan sisälle, mitä allekirjoituksesi antaa myöten? Aikuinen kodinvaihtajakin kun todennäköisesti vaatii aikaa ja vaivaa uuteen perheeseen sopeutumiseen ja jos lähes samaan hässäkkään tulee vielä koiranpentu ja kun entisiäkin koiria on?

Minkä takia rotikasta luovutaan, etenkin näin hassulla aikataululla että joskus sitten kesällä?

^ Ihmetellähän saa aina. Tämä onkin sitten enemmän ihan henkilökohtainen asia miksi näin, enkä siitä vielä näin julkisesti voi puhua kun vasta sitten kunnes asiat varmistuvat.
Minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa ja uskon että myös osaamista. Tämän hetkinen narttu koirani on 10kk, rotikka onreilu 2v ja saku tulee 7-8vkon ikäsenä heinä-elokuussa. Hässäkkä on ihan ok, mulla on päivät aikaa toimia oman laumani kanssa. Toki tulen tarkastamaan rotikan luonteen ennen päätöstä, että sopii omaan laumaani luonteensa puolesta.

Rotikasta luovutaan osaamattomuuden ja ajanpuutteen vuoksi. Koira on tuttavani koira, joka on yksinhuoltaja eikä hänellä ole aikaa tälle rotikalle mitä tuommoinen nuori uros vaatisi. Koiran tulo on sovittu kesälle siksi että saan aikaa miettiä ja ennenkaikkea opinnot päätökseen. Koiralla ei ole ns.kiire ja muitakin ottajia on, jotka odottaa minun päätöstäni. Tuttavani pitää minua siis ensisijaisena ottajana mikäli minua koiran luonne miellyttää ja näen siinä potentiaalia.

Itellä on rotikka narttu ja voin kyllä kertoo että parin vuoden iässä niillä on se "murrosikä" päällä, joten mun mielestä sun kannattaisi lykätä pennun ottoa ja paneutua eka tän rotikan koulutukseen ja sitten vielä katsoa riittääkö aika ja voimat kahden aktiivisen tekemistä vaativan rodun kanssa Ja siihen vielä yksi nuori narttu koira lisää.

Toki en tiedä sun elämäntilannetta tai mitään muutakaan, mutta mulle menee jo mukavasti vapaa aika ton yhen rotikan kanssa touhuumiseen:) Mutta kun mietit jos töihinkin menet jossain vaiheessa tai jotain muuta vastaavaa, niin eipä sitä aikaa niin enää olekkaan.

Tuon ikäinen uros ei tosiaan varmastikaan ole helpoimmasta päästä vaikka oliskin "ongelmallinen" vain nykyisten olosuhteiden puutteesta saatika sitten kun siihen samaan soppaan tuodaan toinen vahva luontoinen koira niin kädet on varmasti täynnä töitä.

Itse pidän pennun kanssa touhuilua ja pikkupentuaikaa niin isossa arvossa, että en haluaisi sitä sotkea sillä, että on käsissä uusi koira ja jos kerran entinenkin on vielä ihan junnu.

Kun puhut potentiaalista, niin potentiaalista mihin? Kaksi alusta asti treenattavaa (oletan ettei yh ole kerennyt hirveästi harrastaa koiran kanssa) saman aikaisesti on hurjasti hommia, etenkin kun kyseessä on kuitenkin hyvin eri tyyppiset koiratkin vielä, jotka vaatii tietysti sen tutusmis aikansa.

Olen miettinyt tämän kyllä ihan alusta loppuun asti. Ja mitä töiden tekoon tulevaisuudessa tulee niin tulen tekemään töitä juurikin koirien parissa, jollon omat kulkee hyvin pitkälle mukana. Ja aikaa on,resursseja sekä viitsimistä. Nyt liikun tuon neidin kanssa joka päivä 2-3h joista vähintään 1h on irtioloa. Entisen sakun kanssa tuli liikuttua jopa 4-5h/pv. Aktivointia unohtamatta.

Tiedän mihin olen ryhtymässä erittäin hyvin ja tiedän pärjääväni. Tiedän nykyisen narttuni luonteen ja tulen testaamaan tulevan uros sakemannin luonteen (tiedän mitä tämän koiran luonteelta haen) kuin myös siis tämän rotikan. Mikäli rotikan luonne ei ole soveltuva, osaan myös sanoa ei. Tarkoitan potentiaalilla sitä mihin tarkoitukseen tämä koira tulisi niin harraste- kuin työpuolelle.
Minulla ei ole ongelmaa viettää aikaa niin laumassa kuin yksilöllisesti näiden koirien kanssa, ja näistähän tulee minun työni.

Ei koirien ikäerot, vaan se miten luonteet natsaa yksiin.

Heips, täällä on pohdittu sitä, miksi kukakin ottaa paperittoman koiran ja miksi joku toinen ei. Itselläni oli ensimmäinen rotikka ihan rekisteröity ja kennelistä haettu ja päätin jatkaa samalla linjalla, että EHDOTTOMASTI paperillinen koira. Vaikkakin tämä paperillinen oli niin läpeensä risa eikä kasvattajasta paljon ollut hyötyä .

Oman paperittomani tarina:

Otin yhteyttä ties kuinka moneen kenneliin jotka on edes hieman lähellä minua, resursseja mistään inarista ei ole hakea kun en edes korttia omista.
Tuloksena oli, että YKSI anut kasvattaja vastasi minulle ja laitoin kuitenkin varmaan viiteen-kuuteen kenneliin sähköpostia(aikaa tästä varmaan kaksi vuotta eik vieläkään ole kukaan vastannut tuon yhden lisäksi!).
Tämä ystävällisesti vastannut kasvattaja ei ollut vielä edes suunnitellut pentueen tekemistä joten aloin sitten tsuumailemaan muihin rotuihin, kunnes hyvä kaverini ilmoitti että nyt on käynyt paha paha paha vahinko ja kymmenen rotikkapentua pyörähti maailmaan hieman myöhemmin. Paperittomia koska uroksen omistaja kieltäytyi rekisteröimästä niitä (en tiedä mikä sota siitä syttyi mutta sota oli hirveä näiden koirien omistajien välillä, en alkanut edes urkkimaan enempää. Kai uroksen omistaja epäili että narttu olisi astutettu tahallaan).
Maksoin mielestäni ihan kohtuu summan paperittomasta rotikasta, toiset olisi pyytänyt sen 600e mutta tämä lähti 200e. Paperilliseen rotikkaan olin säästänyt 800e, mutta käytin sitten loput koiran leikkuuttamiseen ja rekkaamiseen ja muuhun mukavaan

Kaipailisin koiralle papereita tietysti, haluaisin harrastaa ja tuntuu että porukka on niin sisäänpäin lämpenevää ettei viitsi mihinkään treeneihin viedäkkään paperitonta (olen koirani rekisteröinyt sekarotuisten rekisteriin ). Ja seuraava koirani tulee olemaan rehdisti paperillinen, jos vaan kasvattajilla olisi hinkua vastata kyselijöille vaikka niitä pentueita EI olisi sillä hetkellä.
Välillä tuntuu, että tuo kasvatustoimintakin on ihan rahastusta ja pentuja teetetään ties millä vippaskonsteilla ja huonoilla geeneillä. Koskee lähestulkoon kaikkia rotuja nykyään. Mutta asiasta kukkaruukkuun, hyviä kenneleitä saa ehdotella.
EN ole vielä hommaamassa toista koiraa kun tämä reilu vuotias on aika täyspäivänen koulutettava tällähetkellä. Mutta tulevaisuudessa ;)

Heips vaan kaikille!

Täällä entinen rotikan omistaja. Useammankin.
Taloudessa asunu kaks narttua ja yks uros.
Ollaan asuttu niin kerrostalossa, rivitalossa, kun maallakin. Missään ei koskaan tullut mitään haukkumisongelmaa.

Leikkiessään kaks vanhinta saatto joskus haukahdella mutta nuorimmainen painos ei koskaan sanonut mitään. Koko elämänsä aikana haukahti max 5 kertaa.
Uskon, että sekin on koulutuskysymys hyvinkin pitkälti.
Ihan luottavaisin mielen kuitenkin rotikan kerrostaloon ottaisin tuon suhteen.

Mutta täytyy kyllä ihmetellä ihmisten järjen juoksua jos ottaa pahimmassa uhmassa olevan UROKSEN ja siihen lisäksi toisen suht vaativan rodun edustajan. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.
En voi, kun onnea toivottaa!

joopa Taisit mulle osoittaa tuon viimeisen lauseesi. Kiitos sarkastisesta onnittelusta. Pärjään kyllä ja tiedän mitä olen tekemässä, edelleen. Hulluhan minä olisin jossen tietäisi mitä teen.

Kieltämättä aika hurjalta tuo MAIZAn lauma kuulostaa. Oikeastaan aika järjettömältä, mutta joillekkin se sopii ja jotkut sen handlaa. Mutta onko siinä omalle elämälle enää aikaa koirien ulkopuolella?

Mutta jokainen tyylillään, jos tuntee hallitsevansa laumansa ja jokaiselle tasapuolisesti sitä huomiota niin ei se ole keneltäkään pois ;)

Liinuska kirjoitti:

Kieltämättä aika hurjalta tuo MAIZAn lauma kuulostaa. Oikeastaan aika järjettömältä, mutta joillekkin se sopii ja jotkut sen handlaa. Mutta onko siinä omalle elämälle enää aikaa koirien ulkopuolella?

Mutta jokainen tyylillään, jos tuntee hallitsevansa laumansa ja jokaiselle tasapuolisesti sitä huomiota niin ei se ole keneltäkään pois ;)

Hurjaltahan se saattaa joistakin kuulostaa :) Mutta tosiaan tulen tämän asian handlaamaan mikäli siis luonteet miellyttävät itseäni ja on lauman kannalta sopivia. Eli mitään harkitsematonta en tee. Ja mun työ tulee olemaan koirien parissa joten siinä ne menee töissä että kotona, joten ei sitä omaa elämää ole yrittäjällä yhtään sen enempää muutenkaan. JA toiseksi, mun elämä rakentuu niin eläintenhoitajana että yrittäjänä eläimille, itse olen tieni valinnut enkä kadu

Ensi viikolla pitäisi arvioida tuo uros-rotikka kun se tulee maalta kaupunkiin. Jospa lenkin tekis ja seurais millanen jätkä se oikein on.. :)

Juuri mikään ei ole pelottavampaa kuin pieni nainen lastenvaunujen kanssa, käsissään kahden kiskovan ja suorastaan vauhkon rottweilerin taluttimet. Joskus oli aikoja jolloin tämä yhdistelmä meni lähes päivittäin ohi.

Itse olen kuitenkin tavannut vain mukavia ja hyvin kasvatettuja rottweilereita. :)

Jos tämä rotu ei sovi ensimmäiseksi koiraksi se johtunee siitä, että koira on hyvin vahva voidakseen mennä minne haluaa jos se ei ole omistajalla hallussa. Kokeneisuus koirista ei kyllä automaattisesti takaa sitä, että koiran saisi haltuun, mutta kokenut tuskin tällaista ottaa jos tietää ettei pärjäis.

Hyvin usein ongelmia aiheuttavia koiria ovat uutisoinnin perusteella nämä raskasrakenteiset. Ehkä niistä on myös kiinnostuneempia kaikenlaiset pipipäät niin kuin itähelsinkiläistapauksessa:
www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/104739-pelatyn-rottweilerin-omistaja-jatkaa-uhkailua


Mikä sitten olisi hyvä peruste ottaa tällaisen rodun edustaja, siinä sitä kasvattajille pähkinä purtavaksi. Tai liekkö paperittomia pentuja kaupattaessa kiinnostaa muu kuin pennuista eroon pääsy..?

Täältä löytyy 7,5 vuotias uros rotikka. Herra tuli meille kodinvaihtajana 9kk ikäisenä eli juuri ihanan henkisen kasvun kynnyksellä. Ongelmia oli alkuun, mutta monen suonpohjan kautta noustiin ylös ja opittiin elämään tämän herran kanssa. Aivan ihastuttava luonne, niin nöyrä ihmistä kohtaan, melkoinen mielistelijä ja suuri rakastaja. :D
Pari vuotta takaperin alkoi herran nivelet kipuilla ja onkin todettu lievää nivelrikkoa toisessa etusessa. Lenkit on max 20 minuuttia ja niitä tehdäänkin sitten useasti päivässä, 3-5 kertaa tarpeen mukaan. Kaikki ylimääräinen niveliä rasittava on jätetty pois elämästä ja tarvittaessa kipulääkettä ontumiseen, niin koira on pärjännyt hyvin. Toivottavasti vielä kykenee elämään muutaman vuoden kanssamme.

Hei. Minulla on 4kk ikäinen iloinen, reipas ja energinen rotikan urospentu.:) Haluaisin tietää vähän muiden kokemuksia samasta rodusta?:)

Koulutuksesta...

Meille tulossa rotikka pentu viimeistään ensi kuussa. Nyt kyselisinkin vinkkejä koulutukseen...

Eli miten saada koira kävelemään vierellä ja tulemaan luokse kun kutsuu?

Tällä hetkellä meillä 1½ vuotias narttu joka kävelee vieressä ja tulee luokse kun kutsuu. Nameilla opetettu.
Meneekö rotikoiden kanssa noin helposti vai tarvitaanko jotain kikka kolmosia =)

^Nopeitahan nää on oppimaan (ainakin tää oma), sitä aina yllättyy mitenkä tosissaan on fiksu koira:) Kyllä meillä oppi namien avulla tulemaan luokse kun on vielä sen verran ahne koira eikä vierellä kävelyynkään mitään sen erityisempää tarvitse mitä muillakaan roduilla:) Oma rotikka on palkkautunut myös pelkistä kehuista ja taputteluista ja ihan vahingossakin monien tahattomien toistojen ja jankutusten jälkeen oppinut erilaisia arkea helpottavia asioita

Kasvattajaltahan varmasti saa hyviä vinkkejä koulutukseen ja kaikkeen muuhunkin. Suosittelen myös menemään pennun kanssa ainakin pentukouluuun.

Onko teille uros vai narttu tulossa?