Koirat.com

^ No juu, ja oonhan mäkin puskenut tolle hirvikoirasakemannihökötykselle viittä vaille kolme koularia, kyllä Minilläkin pääsee formuloihin. Eikä tää mun perinteinen paimenkoirakaan mikään tykki ole, vaan ihan tavallinen vilkas elukka jota on vaan helpompi motivoida. Lopunviimeiseksi se suurin etu tuohon aiempaan koiraan verrattuna on se täydellinen riistavietin ja itsenäisyyden puutos joka tekee siitä arjessa mulle käytännöllisemmän ja helpomman kumppanin.

Ps. Mun mielestä sun kannattaisi tutustua beauceroniin

^Mä nimenomaan tykkään tuossa seropissa siitä, että se ei ihan purematta niele kaikkea mitä sille sanon vaan pystyy joustamaan säännöissä (tottelee kuitenkin, jos ilmaisen, että asia ei ole neuvottelukysymys). Musta-valkoisella mielellä varustetulla sakemannilla taas menee pasmat todella helposti sekaisin siitä, jos joskus haluan tehdä asiat eri tavalla kuin ennen. Joskin suurena riemuvoittonani olen saanut sille opetettua, että mä yleensä ihan oikeasti vain kysyn siltä, haluaako se tulla sisälle vai jäädä ulos. Alkuun se kipaisi aina sisälle kysymyksestäni, vaikka näin, että olisi mieluummin halunnut jäädä pihalle. Nykyään se uskaltaa jo varovasti viivytellä sisälletulossa tai "esittää ettei kuullut kysymystä", jolloin mä pääsen sanomaan, että ei ole pakko tulla. Ja siltikin, jos haluan koiran sisälle, se kyllä tulee käskystä. (Myönnetään, että ei tämä johdonmukaisinta koiranpitoa ole, mutta kun toinen viihtyy pihalla eikä osaa pyytää sisälle, niin musta on loogista kysyä aina ajoittain, haluaako se tulla sisään, mutta antaa sen jäädä ulos, jos mieluummin jäisi.)

Ensisijaisesti kuitenkin arvostan sitä ominaisuutta koirassa, että voin luottaa siihen vapaanapidon ym. tärkeiden juttujen suhteen ja se ominaisuus toki paimenkoirissa olisi ehkä helpoimmin saavutettavissa. Toisaalta mä en vaan tykkää siitä paimenien tavasta killitellä koko ajan omistajaa, vaikka jonkinlaista kuulolla olemista vaadinkin. Oli melkoisen duunin takana opettaa sakemannille, että mä haluan sen juoksevan lenkillä omatoimisesti sinne sun tänne ja vaan pitävän silmällä mua. Alkuun se ei irronnut muutamaa metriä kauemmas. Seropille taas piti opettaa päinvastainen eli kuulolla pitää olla ja liian kauas ei saa irrota.

Pitää korostaa tässä vaiheessa, että tiedän kyllä, ettei nykyinen seropi ole kaikkien seropien tyyppikuva ja ottamalla taas seropin en saa toista Oskua (valitettavasti). Lähinnä tarkoitan sitä, että peruspaimen ei tunnu itselle omimmalta. Oikeastaan eniten omalta rodulta on tähän mennessä tuntunut bokseri, jonka olen kuitenkin karsean terveystilanteen (sekä kuolanerityksen ) takia hylännyt vaihtoehdoista. Jokin bokseriristeytys (vaikka terveys voi toki silloinkin olla pommi...) sen sijaan voisi ollakin vaihtoehto, kunhan rotu, johon bokseri on sekoittunut on sopiva.

Beussikin on muuten käynyt mielessä, lähinnä siksi kun Roryskin mulle siitä vinkkasi. Rotukoirista se on toisaalta ihan varteenotettava vaihtoehto pikasilmäyksellä, mutta livenä en ole vielä päässyt näkemään ja aika pintapuolisesti olen rotuun tutustumisen muutenkin tehnyt. Elättelen kovasti toiveita, että koiranhankinta ei tule vielä vuosiin oikeasti kohdalle...

Ootko sää aatellu maddy ihan joko keskaria tai riiseniä snautsereista? Jos siis semmonen luonteekkaampi ei ihan niin helppo harrastuskoira ois hakusessa. Löytyis ne pk oikeudetkin.

^Ne pk-oikeudet ei itse asiassa ole mulle mitenkään tärkeät, vaikka ei niistä toki haittaakaan ole. Mutta joo, sekä keskari että riiseni on ollut pohdinnassa ja etäältä niitä ihailenkin. Ongelma on lähinnä turkki. Mua ei nyppiminen ja ajeleminen ja muu turkinhoito kiinnosta, vaikka tietyssä määrin karvaamattomuus olisikin etu. Snautsereilla karvaamattomuuden edut vaan on vähän kyseenalaiset, kun koirien turkissa pitkäksi jätetään parta ja kinttukarvat, ilmeisesti ihan siksi, että koira kuitenkin levittäisi kaikki juomakipan vedet pitkin keittiötä ja toisi puoli metsää sisälle mukanaan?

Jos keskarin saisi lyhytturkkisena, voisin olla todella kiinnostunutkin - ja ei pinseriä ei kannata tarjota, koska rodulla on ihan liikaa ongelmia hermorakenteen kanssa. Sitäkin on kyllä pohdittu, mutta mä en halua varta vasten hankkia koiraa, joka todennäköisesti on rasittava piippailija. Sitten jos sellainen koira joka tapauksessa kohdalle osuu, se on vaan kestettävä, mutta pinseri jää kyllä siksi pois (lisäksi rodulla on ymmärtääkseni melkoisesti iho-ongelmia ja yliherkkyyksiä). Toisaalta pinseri-snautseri-risteytystä olen seurannut jonkinlaisella mielenkiinnolla ja jos koiran ottaminen olisi ollut ajankohtaista, olisin voinut mielelläni ottaa sellaisen sekoituksen ja samalla tukea itsestäni mielekästä rodunjalostustyötäkin. Toki siis sellaisessa tapauksessa olisi pitänyt enemmänkin satsata projektiin tutustumiseen, nyt olen tehnyt sitä vain pintapuolisesti.

Tää on sinänsä hassua, että mä huomaan kyllä itsekin, että torppaan eri rotuja sellaisin perustein, joita en millään pysty seropipennusta ennalta edes tietämään. Toisaalta en ole kuitenkaan rotukoiria vastaan ja sekarotuisten puolesta, vaan omalla kohdalla en vaan koe, miksi en ottaisi suurinpiirtein samoilla terveys- ja luonneriskeillä sinnepäin kriteerejäni vastaavaa sekarotuista, jos vaihtoehtona on joka tapauksessa vain samalla tavalla sinnepäin kriteerejäni vastaavia rotukoiria.

Enkä mä ole yhtään lemmikkiä vielä suurista suunnitelmista huolimatta onnistunut hankkimaan tarkoin harkitusti, joten tässä voi tulla vaikka mitä ylläreitä vielä vastaan. Osku tuli meille sen jälkeen, kun oltiin keskusteltu miehen kanssa, että otetaan vaan koira, mutta ei tähän elämänvaiheeseen. Ja se siis tuli noin puolentoistatunnin harkinnan jälkeen ex tempore pennun pyöriessä koko ajan jaloissa. Ja parempaa koiraa en olisi voinut saada eikä elämäntilannekaan ollut loppujen lopuksi koiraa ajatellen yhtään hankala. Ja Sakke tuli meille viikko sen jälkeen, kun olin vaahdonnut, että sakemanni on sellainen rotu, jota en ikinä ottaisi. Ja vieläpä 1,5 vuotta pienemmällä ikäerolla kuin olin päättänyt uuden koiran ottaa. Ja sen uskollisempaa koiraa mulla tuskin tulee ikinä olemaan. Siltikään en varmaan uutta sakemannia tule ottamaan. (Eikä edes mennä kissojen hankintaan. Aikataulut eivät niissäkään ole pitäneet kutiaan, mutta sentään minimikriteereissä olen pysynyt: kissan luovutusikä on 12 viikkoa ja alle luovutusikäistä en ota ja lisäksi navetassa kasvanutta pentua en halua vaan ihmisten kanssa olleen. On sekin jo jotain! )

^ Etkös sä asunut Pirkanmaalla? Mun beussiin saa tulla tutustumaan kyllä ja vaikka ihan ite kokeilemaan että miltä tuntuu sen kanssa työskennellä :)

^Asun, juu. Ja voisin mielelläni tarttua tarjoukseen. Tällä hetkellä on karvattoman perheenlisäyksen odotus loppusuoralla ja tällä hetkellä tuppaa menemään aika ja tarmo siihen valmistautumiseen - ja sen jälkeen toki alkuun uuteen elämäntilanteeseen sopeutumiseen. Voisin palailla yksärillä sullepäin vaikka syksymmällä. Mikään kiirehän asialla ei ole, koska toivon todellakin, että uuden koiran hankkiminen ei ole ajankohtaista vielä ainakaan pariin vuoteen.

^ Selvä juttu, katsellaan syksymmällä

Mä oon saanut ihan törkeen hyvän harrastuskaverin ensimmäisestä seropistani.
Pojan äipässä oli collieta ja labukkaa, isä oli puhdas dalmatialainen.
Koira hankittiin aika pikaisella aikataululla ja koska mikään rotu ei siihen aikaan tuntunut erityisesti nappaavan niin tartuin ilmoitukseen, jossa oli mua miellyttäviä rotuja.
Mitään noista roduista en ottaisi puhdasrotuisena, mutta sekoitus miellytti. Kai sitä kuvitteli sinisilmäisenä nuorena saavansa koiralleen roduista juuri ne ominaisuudet joista pitää
Ja kyllä mä tuolle hyvät luonteenpiirteet sainkin!
Koira on sosiaalinen, tosi välkky eli nopea oppimaan ja omaa jonkin verran miellyttämishalua.
Pääharrastus tällä hetkellä agility, josta nautitaan molemmat!
Ollaan myös tokoiltu, mut se on mulle hiukan liian totista puuhaa
Koiralla riittäisi älliä siihenkin.
Sitä voi pitää vapaana, sen kanssa voi pyöräillä, uida, rullaluistella, juosta... mitään noista ei voi tehdä kahden muun koirani kanssa.
Yhden rotukoiran ja kahden seropin omistajana oon kanssa ennen liputtanut seropien terveyden puolesta.
Mun berni nyt vaan sattuu olemaan todellinen maanantaikappale kaikkine vaivoineen, joten mikä vaan koira vaikuttaa terveeltä sen rinnalla.
Nuorempi seropi ei ole 4 vuoden elinikänsä aikana sairastanut ollenkaan, mutta vanhemmalla on nyt kohta 6-vuotiaana ilmennyt ongelmia..
Diagnoosi on närkästystä, ja/tai mahdollisesti joku rakenteellinen muutos/vika jossain mahalaukun portissa joka sitten päästää välillä ruokaa tai juomaa ylöspäin.
Puolisen vuotta sitten alkoi oireilemaan mahakipuina.. koira oli vaikeena ja kivulias. Söi ja ulkoili kuitenkin mielellään, eikä tuota kestänyt ikinä päivää kauempaa.
Sitten alkoi silloin tällöin pulauttelemaan vesiä ulos. Ei siis oksentanut vaan puklautti ne vaikka liikkeessä ilman mitään kökimistä ulos.
Koira tutkittiin muttei verikokeissa ja tutkimuksissa selvinnyt mitään, joten lääkäri epäili edellä mainittuja syitä.
Koira syö nyt maitohappobakteereja jatkuvasti ja huonoina päivinä saa närästyslääkettä.
Onneksi noita ei nyt kovin usein ole.
Ettei ne seropitkaan ihan terveitä sitten kuitenkaan ole.

Voisin seuraavaksi koiraksi harkita seropia, mutta rotuja miettisin varmasti tarkemmin.
Hetki sitten törmäsin ilmoitukseen kääpiöpinserin ja kääpiösnautserin sekoituspennuista. Oli kyllä turkiltaan ja roduiltaan mua miellyttävä yhdistelmä, harmi kun pentu ei vielä ole ajankohtainen.

Mulla on ollut shetlanninlammaskoiran-lapinkoiran risteytys.Se oli mailman paras koira.Oli varmaan kiltein koira mitä ikinä voi olla! Ikävä sitä koiraa.Joo sitten on ollut mittelspiz mix,mikä ei oikeen ollut mun koira...oli älyttömän herrkkä,. Myös arka. Olis pitänyt mennä katsomaan sitä ennenkun ostin. Mulla meni vain hermo kyseisen koiran kanssa ,joten annoin sen kaverille ja kaveri tykännyt paljon.Kaverin sanoin toisen aarre on toisen roska!! Ei oikein sopinut minun elämään ja luonteet ei oikein natsannut tän koiran kanssa,joten parempi oli antaa pois.
Nyt mulla on sekarotuinen joka on tosi sekasikiö.Isä venäjänspanieli-mäyräkoira. Emä monirotuinen missä oli ainakin laikaa,sakemannia,rotikkaa ja ties mitä. On just sellainen koira mistä tykkään. Tosi sosiaalinen,kovapäinen,rohkea ja hyvähermoinen,leikkisä, energinen,vähän itsepäinen, kuitenkin oppivainen ,miellyttämisenhalua on. Olis hyvä harraste koira esim agilityyn,tokoon.
Minä en todellakaan tiedä mimmoinen on mun seuraava koira.Se voi olla mahdollisesti rotukoira..mut enpä tiedä mikä rotu tai se voi olla ehkä myös sekarotuinenkin. Sen näkee sitten...toinen koira ei meinaan ole ajankohtainen vielä.

Simosta on kasvanut komia koiruus. :)

Meiltä löytyy pitti/amstaffi/suomenpystykorva/rotikkamixi. On siinä vielä emän isääkin, josta ei ole tietoa. Ikää Armilla on 8vkoa.

^Ihana!

Musta on kyllä ihan käsittämätöntä miten ihmiset jaksavat aina vaan jankata sitä mantraa niistä sekarotuisuuden hienoista terveysvaikutuksista. Ihan niin kuin jokaikinen sairaus tässä maailmassa olisi perinnöllinen, ja ihan niin kuin se perinnöllisen sairauden puhkeaminen vaatisi aina kaksi saman rodun edustajaa.

^ se on se yleisin ennakkoluulo. Helppo sanoa että Tessulla ja Mustilla on terve rakenne kun.ei ole tukittu ja samaan lauseeseen mollata naapurin rotukoiraa jolla on kuvattu E/E-lonkat ja 1/2 polvet. Ja kuulostaahan se teoriassa kivalta että laitetaan tehosekoittimeen neljä rotua ja niiden sekoituksiin jää vaan parhaat puolet koska saadaan huonot geenit pois. Ei vaan käytännössä toimikaan ihan niin.

Meidän spanieli-bassetti(-noutaja)-mixikin on ollut tosi terve. Tosin ei ole koskaan tutkittu rakennetta ja lääkärissä on käynyt vaan rokotuksissa. Niin ja onhan sillä todella paha keliakia. Ja se ei oikekn tule toimeen muiden koirien kanssa. Mutta tosi hyvä koira, sekarotuiset on niin paljon rerveempiä ja parempiluonteisia.

Käytiin siskon kanssa keskustelua joku aika sitten sekarotuisten luonteiden paremmuudesta. Yllätyin siitä ettei sillä käynyt edes mielessä ettei luonteen pjolesta voi asettaa edes samaan riviin vaikkapa käyttösakua ja cavalieri-mopsi-sekoitusta. Siskolle ei vaan käynyt järkeen se että toiset hakee niitä ominaisuuksia siitä sakusta harrastuskoirana, joita hän itse pitää huonoina ja jalostuksen tuomina vikoina. Yritin selittää että roduista löytyy tyyppillisiä luonteita laidasta laitaan ja jokaisen rodun ei voida olettaa sopivan jokaiselle. Mutta ei. Sekarotuisilla on parempi luonne ja ne on terveitä. Piste.

(terveisin cockerin omistaja joka saa jatkuvasti vakuutella ihmisiä siitä ettei koira ole sairas ja ettäsillä ei ole kroonista silmä- tai korvatulehdusta eikä vikaa rakenteessa)

^Mullekin on joskus tultu sanomaan Rollesta kun se sekarotuinen on, että no sitten sen täytyy olla kyllä hyväluonteinen, niin öö..

Tällähän on ollu luonteessa ja rakenteessa & terveydessä muutenkin vaikka mitä ongelmaa, että se siitä täydellisestä sekarotusesta taas..

Muoks. Ihan ihana lupsukka tuo nykyään on, mutta ei aina oo ollu ihan niin helppo. Ja töitä tehdään edelleen että se on ja pysyy "normaalina"

Minusta just jotain käyttöpuolen harkittuja, terveystutkittuja ja luonnetestattuja yhdistelmiä voitaisiinkin tehdä että saataisiin vähän uutta verta kehiin. Esim saksanpaimenkoira ja belgipuolelle. Mutta tosiaan siis harkitusti. Ja siten että niille haettaisiin poikkeuslupia tms että siitä olisi oikeasti hyötyä rodulle.

Argh, vieläkin rassaa se keskustelu minkä kävin jonkun nimimerkin kanssa jossain paperiton koira keskustelussa täällä, kun se kiven kovaa väitti että paperiton saksanpaimenkoira on aina terveempi.

Belggareissa malikkaa ja lakua saa (erityisluvalla?) yhdistää juurikin geenipoolin laajentamiseksi.kikkarapennut on sitten lakuja ja sileät maleja. Lakusta löytyy lisäksi mm. picardianpaimenta jota käytettiin rodun elvyttämisessä.

Ongelmahan on noissa käyttöristeytyksissä vaan se ettei niiden kanssa pääse kilpailemaan kovin pitkälle. Oon kyllä kuullut että esimerkiksi työpaimeninn käytetään paljon risteytyksiä, missä on bortsua ja esim. kelpietä tai karjakoiraa ja mahdollisesti jotain kovempaa paimenta, kuten sakua. Tiedä sitten että kuinka yleistä tuo on. Suomesta ei kuulemma saa kunnon paimenia rotukoirista.

Munkin mielestä kannattais tehdä rotu risteyksiä enemmänkin,mut tietenkin vain terveystutkituista koirista.

Mä tunnen holskun, itseasiassa tiedän usemmankin joissa on suoraan ylenevässä linjassa malikkaa, eikä edes kovin kaukana. Yleisempää se roturisteytyksien teko on kuin uskoisi. Ovat rekisteröity puhtaiksi hollanninpaimenkoiriksi, eli täysin käyttökelpoisia mihin tahansa.

Tääl ois noin 10 kuukautinen koiruus. Siinä on kuulemma huskya, sakua ja belggaria. Entisessä kodissa ei ollut ollenkaan johdonmukaisuutta eikä kunnon sääntöjä. Poika on villi eikä osaa edes kulkea hihnassa vetämättä. Ihana se on silti ja kyllä siitä vielä kunnon koiran saa.