Koirat.com

Laku tänään 1 wee.

Hei! Alaskanmalamuutti/Husky Siiri ilmoittautuu mukaan. Kuvaakin koitan laittaa kun onnistuisin jotenkin... :D

Minni on aika vauvautuneen olonen ku takki päällä joutu kuvattavaks

http://www.koirat.net/kuva/siiri_heinakuu_2013_78264

tässä meidän "pentunen"



// muokkasin kuvan näkyviin. kuvan osoite pitää olla .jpg loppuinen minkä saa ottamalla kuvan päältä hiiren oikealla kohdasta ominaisuudet
- griffon

Haluaisko joku arvostella mun seropin rakennetta?
Koira on slovakiancuvacin ja ajokoiran mix!

tässä kuva

Valdo kirjoitti:

Haluaisko joku arvostella mun seropin rakennetta?
Koira on slovakiancuvacin ja ajokoiran mix!

tässä kuva

Ihan kivalta isolta koiraltahan tuo näyttää. Silmällä ei oikein näe mitään näin kuvasta varsinkaan, pitäisi nähdä liikkeet. Jos haluaa kunnollista palautetta niin kannattaa varmaan livenä tiedustella joltain ulkomuototuomarilta ja jos kiinnostaa koiran rakenteellinen terveys eikä niinkään ulkomuoto niin eläinlääkärit tutkii koiran päästä varpaisiin pyynnöstä ja sitä kautta saa tietoa siitä millainen koiran rakenne on oikeasti. Polvi-, kyynärä-, lonkka- ja selkäkuvat taitaa olla yleisimmät mitä käydään eläinlääkärissä tutkimassa.

Täält löytyy sakemannin ja rotikan mixaus romu, joulukuussa täyttää kolme vuotta.
Romun otin harrastuksia silmällä pitäen mutta nyt onki tullut ilmi että jalkojen nivelrikko ei ookkaan mikään semmoinen et ei se harrastamista haittaa. Nyt on taas kuukauden verran liikutettu normisti vähä yli kuukauden sairasloman jälkeen ja jalat ei oo osoittanut prakaamista ihme kyllä loputkin ontumiset on hävinny. Mutta silti romu saa olla nyt osa aika eläkkeellä et kotona saatetaan mielen virkistykseks ottaa tokoa mutta kaikist eniten tuo näyttää tykkäävän siitä kun saa olla vaan ja piiitkiä metsälenkkejä tehään jalkojen mukaaan toki. Kun entisessä kodissaan se sai olla vaan ettei sen kanssa siellä harrastettu mitään.. Toinen mikä estää harrastamista on tuo remmirähinä joka istuu tiukassa tuossa koirassa, toki oon saanut koulutettuu sitä pois siitä mitä se oli alkuaikoina mutta sitä ei välttis silt kokonaan saa koulutettua pois koskaan.. Mutta remmirähinästä huolimatta (oliskohan epävarmuutta/vaan uhittelua) se on mitä kiltein koira mihin oon törmännyt, vapaana ollessa tulee toisten koirien kanssa toimeen hyvin. Tää on muutenki kuin ihmisen mieli niin kiltti, perustottelevainen, mutta vapaana olo pitää olla joko aidatulla alueella tai sitten tarkoin valitulla alueella kun häviää muuten horisonttiin hajujen perässä etenkin jos ei oo kaverikoiraa mukana....

tosifiksua kirjoitti:

En oo varma oikeesta keskustelualueesta joten mennään tällä.

Pennun emä on ruskee, puoliks ajokoira ja puolet mitä lie.
Isä on musta, 'sisältää' ainaki karhukoiraa ja labbista.

Pentu on väritykseltään ja muutenkin erehdyttävän paljon rottweilerin näkönen ( Siis tällänen )
Lisäks pennulla on pieni valkonen läntti mahassa ja harvassa olevia valkosia karvoja rinnassa ja tassujen kärjissä.

Aiemmin samojen koirien monivärinen pentu oli karvan vaihtuessa muuttunut kokonaan ruskeaksi, joten tarkoittaako sitä että meidänki pentu muuttuu kokonaan ruskeaksi pentukarvan lähtiessä?

Että jos jollain ois enemmän kokemusta tuosta värien periytymisestä ja muuttumisesta, nii arvauksia otetaan vastaan.
Ihan mielenkiinnosta vaan, kun jännittää millanen on mahollisesti tulossa aikuisena sitten... :P

Jos pentu on tan-merkkinen, se pysyy sellaisena. Jos sillä taas on satulakuvio (joka on tyypillinen mm. ajokoirilla) väri lähtee pakenemaan. Kokoruskeaa siitä ei pitäisi silti tulla. Pienestä pennusta on hankala erottaa kumpi on kyseessä. Sen näkee pian, lähteekö musta karkaamaan. Lisää noista löytyy englanniksi täältä ja suomeksi esimerkiksi täältä (alaspäin kun rullailee löytyy kohta merkkiväriset koirat sekä myöhempänä satulakuvio). Jos samoilla vanhemmilla on aiemmasta pentueesta satulakuvioinen pentu, niin pitäisin todennäköisenä, että teidänkin pennusta voi sellainen tulla. Tässä yksi satulakuviokoiran esimerkki: sama koira pentuna sekä aikuisena.

^ Mullahan on tämä tsekkiläinen. Tai no, tsekkiläisistä kokemus x 2.
Eli nämä ovat siitä vinkeitä, että toisilla pennuilla ruskea vahvistuu ja toisilla taas karisee ruskeat merkit pois. Mulle sattui vielä niin, että kummatkin ovat pentukarvaa vaihtaessaan vaan tummuneet ja tummuneet. Tämä nykyinen pentu, vaikka sillä oli hyvät tan-merkit pentulaatikossa, on jo karistanut otsan täplät kokonaan pois ja muutkin merkit ovat pienenemään päin. Esim. tassuissa ruskeat alueet sekoittuvat mustaan karvaan, eli on ns. tuhrumerkkinen.
Ainut, mistä mahdollisesti voi nähdä viitteitä, että pentu saattaa aikuisena olla musta, on se, että jos noin luovutusikäisenä pennulla on mustat varpaat. Tosin, nekin voivat joko häipyä, tai sitten laajeta.











Jännä nähdä, mikä on lopputulos. N 7kk:n iässä näillä on lopullinen väritys, mutta se voi muuttua vielä senkin jälkeen ja myöskin kesä-/talvikarvassa voi olla merkittävä ero. Ja tuossa alimmassa kuvassa ikää on 5kk.

Meiltä löytyy seropi uros Pate (villakoira - cokerspaniel). Ihanan vauhdikas tapaus. Harrastekoiraksi sekä kotikoiraksi hankittu lapsukainen.

^ Saisiko pennelistä kuvaa?

Laku istuu:

Meilltäkin löytyy kaksi kappaletta x-rotuisia:

Lotta on vähän reilu 2v narttu, rotuina mäyräkoira, westie ja japanese chin. Tekee mitä vaan ruoan eteen, oppii kaiken mitä vain keksii opettaa, rakastaa uimista ja kaikkia mahdollisia temppuja. Kovapäinen otus, joka tekee vain sillon kun siitä itse hyötyy. Lotta ei erityisemmin välitä ihmisistä tai koirista, esim. kyläillessä keskittyy etsimään ruokaa nurkista. Parhaiten tunnistaa sanat kalkkuna ja temppuja.

Toinen koiramme Jali on 1,5v leikattu uro. Rotuina saksanpaimenkoiraa, suomenpystykorvaa ja luultavasti kultaistanoutajaa. Jali on arka ja alistuvainen. Tekee mitä vain ikinä pyydetään jos vaan ymmärtää mitä halutaan. Harvemmin tosin ymmärtää. Istumisen ja maaten menon oppimiseen meni puolisen vuotta ja sen jälkeen ilmeisesti kiintiö tuli täyteen. Jalissa eniten tulee esiin suomenpystykorva (= haukkuu kaikelle mikä liikkuu tai ei liiku).

Miips kirjoitti:

Mä tätä asiaa pohdin, mutta tulin siihen tulokseen, että Kurko ei oikein edusta kummankaan rotunsa vahvimpia ominaispiirteitä dominoivasti, siltä löytyy vähän kaikkea.
Kurkolla ei ole riistaviettiä tai se on hyvin vähäinen (huskeilla sitä kuulemma yleensä löytyy jonkin verran?), mutta ei Kurko paimennusvaistoillaankaan vakuuta, en ole ihan varma onko sitä ollenkaan
Yleisen energianpurkamistarpeen on kyllä perinyt molemmilta vanhemmiltaan yhdessä, haha.

Näin karrikoiden voin kuitenkin sanoa, että huskymaisista (mikäli olen ymmärtänyt huskyn määritelmän oikein) piirteistä arvostan Kurkossa eniten vahtimisvietin puuttumista, lapsirakkautta sekä vakaita hermoja, ei ole pelkuri, eikä missään nimessä aggressiivinenkaan. Nämä viimeiset ominaisuudet saattaa kyllä mennä enemmänkin luonteen kuin rodun piikkiin? En tiedä

Olen kyllä toisaalta huojentunut, ettei Kurkon vietit vedä vahvasti mihinkään tiettyyn suuntaan. Helpottaahan se minun työtäni, kun voin tarjota sille periaatteessa mitä tahansa aktiviteettia sen sijaan että sen pitäisi päästä nimenomaan paimentamaan tai vetämään valjakkoa.
Tosin uskaltaisin veikata, että Kurko nauttisi suunnattomasti valjakon vetämisestä. Sitä aktiviteettia minä voin muunneltuna tarjotakin, pistän Kurkon vetämään minua kickbikella

Anteeksi romaani, mutta sun kysymys pisti minut itsekin pohtimaan tätä asiaa kunnolla, heh

Ei haittaa romaanit, hyvä jos syntyy ajatuksia Tässä joitakin omiani.

Monet koirien vietteihin perustuvat ominaisuudet kehittyvät yhdessä koiran mukana, eikä se nelikuisena vielä ilmennä välttämättä erityisesti mitään. Meillä alkoi tuolla seropilla heräilemään riista (siinä on siis harmaata norjalaista pieni prosentti) noin vuotiaana, vahtimista alkoi ilmetä omaa asuntoa kohtaan joskus parivuotiaana kun se alkoi olla henkisesti aikuinen. Nelikuisella on usein vielä niin vahva taipumus pysytellä ihmisen luona, ettei sillä välttämättä riitä rohkeus kiinnostua asioista joista se tulee kiinnostamaan myöhemmin. Hermorakenteesta sen sijaan voikin jo tehdä oletuksia kun pentu on noinkin iso ja huskyilla se taitaa olla keskimäärin paremmassa kuosissa kuin bortsuilla.

Paimenkoirista, jopa bortsuista, ihan murto-osa pääsee tänä päivänä rehellisesti paimentamaan tuotantoeläimiä. Siksi onkin hyvä, että niiden luontaisia avuja pystyy soveltamaan lähes rajattomasti mihin tahansa Kurkolle varmasti sopisi Kickbike-puuhat sitten isona, sillä bortsutkin ovat kivoja kavereita vetolenkeillä.

naukunen kirjoitti:


Ei haittaa romaanit, hyvä jos syntyy ajatuksia Tässä joitakin omiani.

Monet koirien vietteihin perustuvat ominaisuudet kehittyvät yhdessä koiran mukana, eikä se nelikuisena vielä ilmennä välttämättä erityisesti mitään. Meillä alkoi tuolla seropilla heräilemään riista (siinä on siis harmaata norjalaista pieni prosentti) noin vuotiaana, vahtimista alkoi ilmetä omaa asuntoa kohtaan joskus parivuotiaana kun se alkoi olla henkisesti aikuinen. Nelikuisella on usein vielä niin vahva taipumus pysytellä ihmisen luona, ettei sillä välttämättä riitä rohkeus kiinnostua asioista joista se tulee kiinnostamaan myöhemmin. Hermorakenteesta sen sijaan voikin jo tehdä oletuksia kun pentu on noinkin iso ja huskyilla se taitaa olla keskimäärin paremmassa kuosissa kuin bortsuilla.

Paimenkoirista, jopa bortsuista, ihan murto-osa pääsee tänä päivänä rehellisesti paimentamaan tuotantoeläimiä. Siksi onkin hyvä, että niiden luontaisia avuja pystyy soveltamaan lähes rajattomasti mihin tahansa Kurkolle varmasti sopisi Kickbike-puuhat sitten isona, sillä bortsutkin ovat kivoja kavereita vetolenkeillä.

Jaa, että vaistot vahvistuu vasta iän myötä, sitä en tullut ajatelleksikaan.
Mä jotenkin oletin, että kun ne kerta on synnynnäisiä juttuja, ne ilmenee suurin piirtein heti kun pentu vähääkään tajuaa asioista, hups!
No hermorakenne tuolla on kyllä ihasteltavan vankka, poika on vakaa ku vatupassi :D
Ja tällainen mielikuva mullakin on, että bortsut ois keskimääräisesti hieman ailahtelevaisempia kuin huskyt.

Noh, toivottavasti Kurko kykenee olemaan tyytyväinen siihen, että se pääsee joka päivä juoksemaan ja isompana sitten vetämään :)

Mutta tosiaan, siinä mielessä huskyt ovat minun mielestäni ihania että ovat niin pirteitä ja elämänhaluisia ja henkisesti stabiileja, sekä niiden ulkomuoto miellyttää minua paljon (damn you Kurko kun et omista huskyn tuuheaa häntää! Ja karvanlaatukin taitaa ikävä kyllä olla bortsun, tai ainakin tällä hetkellä tuosta selkään pukkaavasta aikuiskarvasta puuttu pohjavilla kokonaan?! ). Lisäksi minä pystyn tarjoamaan vaikka työlinjaiselle huskylle sen vaatimaa vetämistä, sillä olen kuitenkin itse liikunnallinen ihminen ja tämä aktiviteetti kiinnostaa ja sen osaisin tehdäkin :D

Koen, että Kurkolta löytyy kaikki yllä luettelemani ominaisuudet, joten tästä syystä Kurko on minua innostanut puhtaan huskyn puoleen.

Tosin tuo Kurkon älykkyyspuoli on täysin bortsujen ansiota! Kurkohan oppi sivullemenonkin jo 12vkon iässä ja vain parin harjoittelukerran jälkeen?!
Että toisaalta en yhtään pistäisi pahakseni tätä samaa yhdistelmää tulevaisuudessakaan. Muskeli-Einstein voisi olla Kurkon rodun nimi :D

Vielä kun pystyisi harppaamaan vuoden eteenpäin niin näkisin, millaisen ulkomuodon Kurko lopulta saa, se mua tässä vielä jännityttää kovasti

Huskytkin oppii yllätävän nopeasti. Sheippasin meidän huskylle seuraamista ja meni pari minuuttia, niin se sai jutun juonesta kiinni. Kyse on huskyjen kohdalla ehkä enemmän siitä, että omistajan pilliin mukaan tanssiminen ei ole niiden prioriteetti numero yksi, vaan jos tekee mieli vetää kesken kaiken parit juoksuhepulit, niin sehän passaa. Ei ne tyhmiä ole millään muotoa, mutta niillä ei ole sellaista sisäänrakennettua yes sir, right away sir -työskentelymoodia.

Myös koiran vire vaikuttaa sen oppimiseen. Meillä perusluonteeltaan tyynen rauhallinen ja palkkaan maltillisesti suhtautuva koira oppii huomattavasti vähemmällä työllä ja toistoilla kuin taas mun vilkas paimenkoira, vaikka periaatteessa voisi ajatella että se on collierotuna jollakin tasolla älykkäämpi. Huskyssa se vitsi piilee tosiaan siinä että sitä ei ole jalostettu toimimaan samalla tavalla kuin bortsua jolla on sisäsyntyisesti suurempi tarve toimia ohjaajan kanssa, jolloin palkan poistuessa poistuu yleensä huskykin. Pohjavilla löytyy myös bordercollielta, mutta se on huomattavasti maltillisempi kuin huskylla ymmärettävistä syistä. Eli kyllä siellä jonkinlainen aluskarvoitus pitäisi olla.

On vaikea tarkastella koiraa ja sen henkistä ikää silloin kun koiria on vain yksi eikä niistä ole juuri kokemusta. Mäkin ajattelin ensimmäisen kerran jo joskus silloin kun ensimmäinen koira oli puolivuotias että nyt se on sellainen kuin on ollakseen. Nyt kun nuorempi koira on 1,5 vuotta ja aikuinen kolme, huomaa että junnu on edelleen henkisesti hyvin nuori kun taas vanhempi alkaa hiljalleen kasvaa aikuiseksi.

Meillä on kanssa 05/2012 syntynyt sekarotuinen narttu Mesi, tuli meille yksityiseltä ihmiseltä Pietarista kun oli seitsemän kuukautta. Roduiksi ollaan (ja kaikki tutut ja tuntemattomat vastaantulijat) arveltu ainakin saksanpaimenkoiraa, monesti on täytynyt vakuutella ihmisille, että ei, tämä ei ole saksanpaimenen pentu. Muiksi roduiksi on eniten ehdoteltu pystykorvaa, collieta tai jonkunlaista vinttikoiraa. Korkeutta on n. 50 senttiä ja painoa 20 kiloa, eli juuri sopivan kokonen pallero.

En oo hirveen hyvä sanomaan, et minkälainen Mesi on luonteeltaan. Toisinaan se on tosi rauhallinen, leikkisä, oppivainen ja vähän ujo, mut toisinaan hirveen riehakas, säikky, kärsimätön ja muita koiria kyykyttävä. Just mietin, et mun äidin mielestä toi on hirveen eloisa ja villi, koska se aina leikkii niin riehakkaasti äitin koiran kanssa, kun taas mummin mielestä se on kiltti ja rauhallinen, koska sen seurassa se aina on tosi rauhallinen.

Viime talvena oli vielä pennukkaampi ja kirkkaamman värinen, nyt on turkki tummunut hieman ja sävy on vähän harmaampi kuin tässä:


Viime syksyltä:

Lempilelu on kirpparilta ostettu iso tiikeri, jota voi käyttää niin leluna kuin tyynynä:

R oli vasta 3- vuotiaana aikuistunu mieleltään. Silläkin heräili riistavietti joskus hieman alle vuosikkaana, ennen sitä pysyi hyvin lähellä vapaana ollessa. Jos oikein muistan niin lähti ekan kerran riistan perään ollessaan n. 10 kk, jonka jälkeen sain tehdä tosi paljon töitä vapaanaolon ja luoksetulon kanssa melkein kaksivuotiaaksi ennen kuin pystyi sanomaan että on luoksetulovarma. Tuo on siis 50/50 bordercollie/ chesapeakelahdennoutaja. Chesseistä olen kuullut että niillä on yllättävän kova riistavietti ja saattavat varsinkin nuorena lähteä riistalle, meillä vaan kesti kauemmin että vietti nosti päätään. Asuttiin kyllä silloin alueella jossa joka puskassa lymysi peuraa ja jänistä, joten niitä karkaamishoukutuksia oli paljon enemmän kuin nykyisessä ympäristössä, kun täällä näkee vain välillä hirviä, rusakoita ja supeja.
Mutta en kyllä alle vuotiaasta koirasta sanoisi vielä juuta enkä jaata viettien suhteen, se on vielä sen verran junnu.
Meilläkin tuo on oppinut kaikki liikkeet kuin taikaiskusta, tajusin vasta kun hankin labbiksen toiseksi koiraksi miten helpolla tuo on oppinut kaikki asiat. Vire on aina ollut meillä tosi korkea, itse olen kauhean suurieleinen ihminen ja olen aina pätjännyt paremmin matalavireisten eläinten kanssa joita joutuu innostamaan. Oli hieman itsetutkiskelun paikka kun treenit menivät alussa ihan plörinäks kun koiralla nousi kierrokset taivaisiin enkä saanut sitä rauhoittumaan. Nyt kun yhteistä taivalta on jo 7 vuotta, alkaa omistajakin tietää miten olla ja toimia :)

kiivilintu kirjoitti:

Kyse on huskyjen kohdalla ehkä enemmän siitä, että omistajan pilliin mukaan tanssiminen ei ole niiden prioriteetti numero yksi

Juu, tällainen mielikuva minulla onkin.. Ilmaisin asiani vain täysin väärin, anteeksi! :D

naukunen kirjoitti:

Pohjavilla löytyy myös bordercollielta, mutta se on huomattavasti maltillisempi kuin huskylla ymmärettävistä syistä. Eli kyllä siellä jonkinlainen aluskarvoitus pitäisi olla.
On vaikea tarkastella koiraa ja sen henkistä ikää silloin kun koiria on vain yksi eikä niistä ole juuri kokemusta.
Mäkin ajattelin ensimmäisen kerran jo joskus silloin kun ensimmäinen koira oli puolivuotias että nyt se on sellainen kuin on ollakseen. Nyt kun nuorempi koira on 1,5 vuotta ja aikuinen kolme, huomaa että junnu on edelleen henkisesti hyvin nuori kun taas vanhempi alkaa hiljalleen kasvaa aikuiseksi.

Jaa :0 No sitten on mulla silmissä vikaa, koska mä en yksinkertaisesti vaan löydä sitä alusvillaa mistään.. Luin kyllä jostain, että tietyllä aikajaksolla (ennen karvanlähtöä tjms.) alusvilla saattaisi puuttua, vaikka sitä normaalisti olisikin, ehkä kyse on sitten tästä?

Pitää siis vaan maltilla odottaa ja katsoa millainen herraskoira tästä oikein kehittyy ja auttaa parhaani mukaan siinä odotellessa :D