Koirat.com

Mun pitikin sanoa vielä huskyjen riistaviestistä oman kokemuksen perusteella. Meiltä löytyy kotoa siis kaksi paimenta, metsästyskoira ja husky. Husky sekä cockeri ulkoilevat molemmat hihnassa, elleivät ole yksistään mukana ja niin sanotusti töissä, koska molemmat ovat kyllä kovia lähtemään metsäreissulle. Spanieli saattaa lähteä jo pelkän hajun perään, mutta husky tarvitsee näköärsykkeen. Ihan sataprosenttisen varmasti voin kyllä sanoa, että jos pupu tai peura lähtee sen läheltä liikkeelle, niin koira lähtee perään. Eli kyllä huskyllakin on jonkunlaista saalisviettiä huomattavasti enemmän, kuin paimenella. Meidän pikkupaimenet tulee käskystä takaisin, vaikka pupu olisi ponkaissut nenän edestä juoksuun.

raggetti kirjoitti:

Mutta en kyllä alle vuotiaasta koirasta sanoisi vielä juuta enkä jaata viettien suhteen, se on vielä sen verran junnu.

Tämä on ihan totta. Mun cockeria pystyi huoletta pitämään vapaana missä vaan ja se pyöri ihmisten lähellä ja totteli. Siinä 1,5 vuoden iässä se rohkaistui ja löysi hajujen maailman, ja tällä hetkellä sitä saa valvoa, ettei hajut vie mukanaan.

Meidän perheen sekarotuisen paikkaa pitää yllä Tahvo - tuo kaiken äänekkyyden perikuva. Tahvossa on suurimmaksi osaksi lapinkoiraa, mutta taitaa siellä suomenpystykorvaakin taustalta löytyä, ettei vain liian hiljaiseksi herkeäisi

Tänään oltiin koko koirapoppoon kanssa pöllyttämässä peltoja, eli vauhti ja vimma oli valloillaan, kun turjakkeet pistivät menemään.

Tässä itse Tahvo
- huomatkaa olemuksesta huokuva älykkyys

Itselläni on nelivuotias sekarotuinen narttu, Nessie. Isä oli puhdas leonberginkoira, emä oli sekarotuinen, jossa oli laikaa, saksanpaimenkoiraa ja berhandilaista. Nessie on ihmisystävällinen, ja kyllä se koirienkin kanssa toimeen tulee. Se ei kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka on koko ajan leikkimässä muiden kanssa. Ääntä tyttö käyttää jonkin verran, mutta ei nyt ihan älyttömästi.

Nessien kanssa kaksissa mätsäreissä ollaan käyty ja yksissä agilityepiksissä. Agilityepiksiin mentiin yhden päivän varotusajalla, joten Nessie juoksi radalla myös ympäri kenttää, mutta kyllä jokainen este lopulta suoritettiin. Ensimmäisistä mtsäreistä tuli SIN1 ja BIS3. Toiset mätsärit olivat sisähallissa, joten Nessie päätti riehua. (Oma mokani, odotimme vuoroamme ahtaalla käytävällä... Mikä älynväläys...) Tarkoituksena olisi jatkaa mätsäreitä. Lahjat Nessiellä olisi siihen agilityynkin, mutta se ei sitä yksinkertaisesti kiinnostaa, joten tiputta kaikki puomit ihan tahallaan, joskus mennää suoraan läpi.

Nessiellä oli 2012 jouluna myöskin pennut, ihania vipeltäjiä olivat. kyllähän ne jonkin verran sotkivatkin. Kuvia olen niistäkin saanut myöhemminkin, ja hienoiksi jättikoiriksi ovat kasvaneet!

Loppuun laitan kuvan Nessiestä ja laitanpa kuvan pennuistakin.

Tässä meidän nuori sekanrotuinen bigi. Bigi on 75cm korkea ja painaa reilut 37kg (punnittu 3p sitten)

Onko kukaan muu sekarotuisen omistaja kuullut Scrufftsista? Katselin sekarotuisten vähän virallisempia kisoja, ja tällainen löytyi. Syysteemissä oli ihan karsinnat ja sitten Lontoon finaali Cruftsin yhteydessä. Nessien kanssa ollaan luultavasti menossa Edinburghin osakilpailuun elokuussa, kun tuonne Skotlantiin muutetaan. Riippuu paljon kyllä tuosta Nessien käytöksestä, että miten menee. Se Scruffts oli siis vähän kuin sekarotuisten virallinen näyttely, johon sai osallistua vain sekrotuisia. :) Onko kellään kokemuksia tästä tai edes nähnyt jotain videota, että ravataanko siellä kehässä? Saattaa kuulostaa hassulta kysymykseltä, mutta kaikissa videoissa mitä katsoin, niin koirat vaan kökkivät paikoillaan.

^ En ole kuullut -mätsärit ja näyttelyt ei muutenkaan ehkä ole se meidän juttu.

Voihan mätsärit (ja tommoset virallisemmat touhut) olla sekarotuisenkin kanssa ihan kiva harrastus -paikka, jossa tapaa muita koiria ja samanhenkisiä ihmisiä, mutta mun näkökulma siitä show-puolesta on siitä huolimatta aika nyrpeä. Koirien arvostelulle ei kai ole mitään kriteerejä (nyt korjatkaa, jos oon väärässä). Ainoa, millä on väliä, on tuomarin mielipide.. Ilmottautumisen yhteydessä voitais yhtä hyvin poimia arpalippu, jonka perusteella sijoitus määräytyy.

Toki rotumääritelmiäkin tulkitaan eri tavalla ja muutenkin ihmisillä on omat näkemyksensä rotunsa ihanneyksilön ulkomuodosta, mutta silti näyttelyarvostelut ja -sijoitukset pystyy aina jotenkin perustelemaan. Miten ihmeessä voi vertailla bulldoggimixiä ja setterimiksiä keskenään..? Ehkä mä oon vähän tylsämielinen, mutta mun mielestä tommosessa on vähän rahastuksen makua

Tarkotus ei ole lytätä (jos ite tykkää, niin mikäs siinä! ). Tämä vaan mun lähtökohtainen mielipide..

Ihania koiruuksia teillä!

Alan itsekin pikkuhiljaa kallistua seropin kannalle, koska roduista ei tahdo löytyä sellaista, joka olisi ylitse muiden. Eikä varsinkaan avokin kanssa tunnuta pääsevän rodusta yhteisymmärrykseen :D

Ja olihan elämäni tähän asti rakkain koira seropi! K. oli musta uros, jonka isä oli labradorinnoutaja ja emo 50/50 suomenpystykorva/norjanharmaa. Aivan ihana koira, josta hiukan erilaisissa olosuhteissa olisi tullut täydellinen seurakoira ja harrastuskaveri. Tottakai K:lla oli riistaviettiä, ja isäni metsästikin sen kanssa hiukan, mutten hetkeäkään epäile, etteikö siitä olisi saanut esim. metsälenkillä vapaana pidettävää ja silti ihmisen mukana pysyvää koiraa. Harmi kyllä lähdin itse opiskelemaan K:n ollessa noin kolmevuotias, eikä kukaan perheessäni ollut kiinnostunut jatkamaan sen kouluttamista. Surin sitä ja olisin ottanut K:n mukaani opiskelupaikkakunnalle, jos vanhempani olisivat antaneet, sillä mielestäni se meni tavallaan hukkaan ns. metsästyskoirana (niinsanottuna siksi, että sen kanssa metsästettiin lopulta todella vähän). Se oli äärettömän viisas ja nopea oppimaan. Enkä ole koskaan tavannut toista koiraa, joka olisi ollut yhtä empaattinen. Edes labradorimme, joka sentään asui koko elämänsä sisällä talossamme (K. oli ulkokoira), ei reagoinut yhtä selkeästi ihmisen mielialoihin ja näyttänyt tunteitaan niin avoimesti kuin K.

Kaikki seropit, jotka olen tuntenut, ovat olleet hyvin persoonallisia ja viehättäviä koiria. Ne ovat olleet myös terveitä -mikä tosin varmasti johtuu enemmän siitä, että suurin osa on ollut spk-mixejä kuin siitä, että seropit olisivat yleisesti rotukoiria terveempiä. Ne ovat kaikki olleet myös "vahinkolapsia" ja sellaisesta pentueesta seropin ehdottomasti haluaisin itsellenikin. En oikein ymmärrä sitä, että teetetään tarkoituksella sekarotuisia pentuja, paitsi jos haluaa itselle pennun omasta seropista. Jos rotukoirassa nimittäin on jotain niin pahasti vialla, ettei sillä kannata teettää puhdasta pentuetta, en ymmärrä, miten seropi-pentueen teettäminen muuttaisi asiaa... Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, jolla en halua loukata ketään.

Tulipas runoiltua, vaikka alunperin tarkoitus oli vain ihastella suloisia haukkuja :D Jutun pointti oli kuitenkin se, että taidanpa alkaa ehdotella avokille, josko meille tulisikin seropi -sikäli mikäli koirahaaveeni ylipäätään ikinä toteutuu.

Mä kävin Mökön kanssa ihan valtavasti mätsäreissä kun se oli vuotias. Ei se mikään varsinainen harrastus ollut, mutta se oli nuorelle koiralle oiva paikka opetella keskittymään ja rauhoittumaan häiriössä. Me vielä lähestulkoon aina sijoituttiin, joten sitä 6-8 euroa vastaan sai ihan mukavan kassillisen ruokaa ja muita goodseja.

Me ollaan sijoituttu mm. siksi että koiralla on hyvä lihaskunto, kaunis ja hyväkuntoinen karva, hyvä ja tasapainoinen rakenne, miellyttävä luonne ja hyvä kontakti handleriin. Kaikki em. asiat ovat ainakin mulle ihan höpöhöpötuomarinkin sanomina paljon arvokkaampia asioita kuin se että miten sen korvat ovat kiinnittyneet tai miten pitkä sen häntä on. Pitkältihän se on tosiaan sitä miten tuomari itse koiran näkee, mutta varsin villisti tuntuvat eroavan myös ulkomuototuomareiden näkemykset samasta rodusta. Mulla on myös rotukoira jonka kanssa käyn näyttelyissä joskus ja jouluna, eikä sillä ulkomuototuomarin/nobodyn näkemyksellä ole mulle sen enempää väliä oli kekkerit mitkä tahansa. Kuten sanottua, ihan mukavia tapahtumia myös rupatteluun.

Ja ne rahathan menevät aina järjestävän yhdistyksen käyttöön ihan siinä missä vaikka tokokokeidenkin maksut, eli en mä ainakaan koe että se on sen enempää rahastusta kuin mikään muukaan koiratoiminta vaikkei siitä leimaa KoiraNetiin tulekaan.

^ Toki mätsärit on monelle rotu- ja sekarotukoiralle ihan hyvä treenipaikka. Kirjotin kyllä vähän epäselvästi, mutta ei munkaan mielestä normimätsäreiden muutaman euron osallistumismaksu (josta tosiaan tuotto menee yleensä hyvään tarkoitukseen) ole rahastusta vaan tuo kansallinen kilpailu epäilyttää..

Mäki arvostan just tasapainoista, liioittelematonta koiraa ja uskon, että Melvin (parin vuoden takaa kylläkin -nykysellään massaa ja sukupuolileimaa on enemmän) voisi pärjätä mätsärikehissä, jos päivän käyttäytymisfiilis olisi kohdillaan. Mutta onko se sitten niin, että ainoastaan "koiran malliset koirat" voi pärjätä mätsärikehässä, vaikka se on todella kaukana joidenkin rotujen ihanteesta..?

Puhutaanko nyt nimenomaan x-rotuisten kehästä vai mätsäreistä yleensä? Koska kyllähän siellä ihan ne erityyppiset rotukoiratkin pärjäävät tuomarin mieltymyksistä riippuen Musta on hyvin vaikea tehdä mitään johtopäätöstä siitä millainen koira pärjää mätsärikehässä ihan jo siksikin, että "tuomarit" ovat usein ihan tavan koiraharrastajia ja kasvattajia jotka eivät ymmärrä välttämättä oikein kuin oman rotunsa päälle ja valitsevat sijoitettavansa intuitiolla, viimeksi kun olin mätsärissä voitti x-rotuisten kehän bassetmix joka ei tokikaan ollut mitään aavistuksen korkeuttaan pidempi peruskoira.

Jos mä olisin tuomari sekarotuisten kehässä korostaisin koiria jotka liikkuvat vaivatta, suhtautuvat avoimesti tilanteeseen ja ovat ulkoisesti elinvoimaisia ja siistejä. Jos olis monta hyvää ehdokasta niin menisin varmaan hauskuus-faktorilla joka ei mielestäni koiran mittasuhteita katso jos ne ovat mun kriteereilläni terveet

No, alkaa tuntua, etten mä edes tiedä, mistä puhutaan -kunhan pohdin ääneen Tasan kaksissa mätsäreissä ja näyttelyissä käynyt, joten mä en millään kokemuksen syvällä rintaäänellä näistä kirjoittele!

X-kehä mulla kyllä oli mielessä tota edellistä kirjoittaessani. Just ton tyyppinen tuomarointi, josta kirjoitit, kuulostaa ihan luonnolliselta sinne.

Mä olin justiinsa lauantaina mun pötkön kanssa mätsäreissä. Tuomari kiitteli kauniista yhteistyöstä ja kontaktista ja saatiin jopa punainen nauha. Parina oli hieno valkoinenpaimenkoira ja se tulikin sitten sinisten kakkoseksi. Olin kyl tosi yllättyny omasta koirasta, ei oo ikinä käyttäytynyt niin hienosti ja rauhallisesti kuin siellä.

^ Sinulla on tosi nätti pietarilainen. Kävin katsomassa kuvia edelliseltä sivulta.

Joskus kauan sitten olen tänne kirjoitellut, mutta laitetaan nyt uudelleen.
Täällä myös Pietarista 2009 tullut rescue, Foxi nimeltään. Foxin tarinaa tiedän sen verran nykyään, että 3kk ikäisenä eräs pietarilainen nainen on sen löytänyt eräältä alueelta kaupungin lähistöltä, ja siellä hoitanut ja ruokkinut sitä, kuten muitakin alueen kulkukoiria. Sitten Foxi tuli tiineeksi, mutta vasta pentujen syntymän jälkeen se saatiin kiinni ja pennut pääsivät myös ihmisten hoivaan. Foxi oli tuolloin 10-11kk eli teiniäiti. Meille se tuli n.1,5v. ikäisenä, ja nyt ikää reilut 6v. Tämä on hyvin todennäköisesti Foxin ensimmäinen oma koti. Hyvin arka ja pelokas oli Suomeen tullessa, mutta reilut puoli vuotta myöhemmin se oli jo kuin toinen koira. Siitä on kuoriutunut hyvin vauhdikas, vekkuli ja leikkisä tapaus. Ulkona jopa villi välillä. Kova tyttö juoksemaan! Viime kesänä Foxi oppi viimein kunnolla uimaan ja haki innoissaan keppiä vedestä. Alun jälkeen elämä Foxin kanssa on ollut tosi helppoa. On aivan ihanaluonteinen koira kyllä!
Tässä pari kuvaa Foxista. Laitan linkkinä, kun ne oli muuten niin isoja, kun fb:stä kopioin. Toivottavasti kuvat näkyvät.
Foxi-neiti
Foxi rakastaa lunta
Foxi poseeraa

Ei ole mitään hajua Foxin roduista, mutta aika vahva veikkaus on, että tytössä on suomenpystykorvaaa (sitä on niin moni sanonut) + joku muu pystykorva tai laika. Foxi ei ole kovin iso, n.45cm korkea ja painaa n.14kg.

Meidän perheeseen muutti viisi päivää sitten 8 vkon ikäinen sekarotuinen Saaga. Saagassa on ainakin jackrusselia, huskya ja jotain pystykorvaa. Tällä hetkellä näyttää hieman pitkäselkäiseltä huskylta. Kovin on rohkea pentu, ja innolla odotellaan, minkälainen koirakaveri tuosta vielä kasvaa :)

Juuri rekisteröidyin tänne, ja onpa ollut kiva nähdä kuvia ja lukea muiden kokemuksia seropeista. Niin ja keskustella hyvässä hengessä :)

Täällä yksi seropi uros Poju, ikää tällä hetkellä noin puolitoista vuotta. Poitsussa walesinspringerspanielia, loput saa itse arvailla, ei mitään tietoa..:D Poju löytyi Apulan sivuilta, ja Uudestakaupungista haettiin. 8kk oli koiralla ikää silloin kun siitä tuli mun. Oli silloin huonossa kunnossa, painoa vain 7,7kg (nykyään 15kg, joka sopiva paino herralle..), ja oli tosi apaattinen. Ei osannut tehdä asioitaan pihalle ja muutenkin ulkoillessa kaikki tuntui olevan pelottavaa ja sain sellaisen käsityksen käytöksestä, ettei paljon oltu ulkoilua harjoiteltu. :/
Nykyään Poju on loistokunnossa, ja hänestä on tullut tosi reipas. Nauttii sitä, kun pääsee metsään tai koirapuistoon juoksemaan. Lisäksi Poitsu rakastaa kaikkia! Kotona kaverina Feta.
Suurin ongelma on ollut eroahdistus, joka on tosin pikkuhiljaa harjoitellessa helpottunut :) Lenkkeily on myös välillä hiukan hermoja raastavaa kiskomisen ja yleisen sähläämisen vuoksi, mutta eiköhän tämä tästä! :-)

http://www.petsie.fi/pets/258296-poju-sekarotuinen <- Poju löytyy petsiestä, jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa :>

Täältä löytyy 3kk ikäinen valkkari saku mix Cira.
Olis hauska tietää ja nähdä kuvia jos teiltä joltain samanlainen löytyy. :-)

Cirasta tuolla kuvia jos haluu käydä vilkaseen. :-)
http://www.petsie.fi/pets/271099-cira-sekarotuinen

^ja^^Kauniit Poju ja Cira

Pitkästä aikaa myös meidän Rollesta kuvaa tänne:


Mites muilla seropeilla on kesä mennyt?
Meillä on ollut oikeen mukavaa! Treenit on jääneet vähän tavallista vähemmälle, mutta uimassa ollaan yritetty käydä säännöllisen epäsäännöllisesti huomaa että lämpimät kelit tekee myös hyvää tuon nivelille, ei ole juurikaan lonkkiaan kipuillut vaikka ihan aktiivisesti ollaankin liikuttu. Huippua!

Empä oo varma oonko tänne omaani esitelly, mutta ainaki siitä on riittävän kauan tehäkseni sen uuelleen mikäli oon :) Eli Rontti josta ei kyllä oo edustuskuvaa, kun kone levis ja tää tyyppi on muutenki aika epäkuvauksellinen. Tässä nyt kuitenki ensihätään

Rontti tuli vuosikkaana hakattuna kiertolaisena mutaman mutkan kautta. Eikä kukaan varmaks osaa sanoo millanen sekotus on. Sakemannia ja tanskista hyvin todennäkösesti höystettynä seisojalla, noutajalla, bokserilla, rotikalla, vinttikoiralla... riippuen siitä kuka katsoo. Nyt ikää on jo 5v. On vähän sellanen aivoton reikä päässä menijä, mutta hauskaa tuntuu olevan, aina. Mitään ihmettä ei harrasteta, mutta välillä on käyty mätsäreissä, agissa ja tokossa ajankuluks. Vetohommista vähän haaveiltiin, mutta sekin lysti loppu lyhyeen erinäisten koipivammojen takia. Mutta onneks on kesä ja uiminen maistuu!

Olipas uljasta katsottavaa ja kuultavaa, kun eilen illalla meidän typy vastasi kauempaa kuuluneeseen koiran vingahteluun komealla, kumealla ja tyylipuhtaalla kuono pystyssä ulvonnalla. Enpä ollut aiemmin häneltä sellaista kuullutkaan. Kolmisen ulvontaa ja sitten tänne-komennolla hiljaisuus ja paluu sisälle. Se toinen koirakin hiljeni - mikä lie ollutkaan sillä hätänä ja vingahtelun syynä. Siinä vain on jotain hienoa, kun tällainen domestikoitunutkin kotilemmikkikin välillä näyttää, että se eläimyys on edelleen olemassa.

^Mun sekarotuinen ulvoo myös aika herkästi, riittää jos itse ulvon niin yhtyy mukaan ja toisen koiran ulvoessa lähtee mukaan varmasti. Siltä tulee usein juuri tuollasia tyylipuhtaita, kuono pystyssä, ulvomisia. Mutta sitten kun tuo sakemannilapsi lähtee siihen mukaan niin se on jotain aivan hirveetä sellaista ulvonnan ja räksytyksen sekaista ihmeellistä mölinää..