Koirat.com

Nyt olisi paimennusleiri takana. Ensimmäisenä päivänä meillä oli apuvalmentaja valmentamassa, kun virallinen ei päässyt paikalle. No siinä sitten tyypilliseen tapaan Enni oli vähän varauksellinen ja tämän takia ei mitään kovin hankalia juttuja päästy tekemään. Lähinnä totuteltiin lampaisiin, sekä hihnassa että vapaana. Koira oli niin väsynyt päivän jälkeen, että en ole ikinä nähnyt niin väsyneenä.

No toinen päivä muutti oikeastaan koko käsitykseni tuosta otuksesta. Varsinainen ja hyvin taitava valmentaja tuli itse katsomaan koiraa, ja tunti myös koiran emän ja pari sisarusta. Hän tokaisi heti, että ei tämä koira ole mikään arka, vaan se on Ennin tapa välttää työntekoa ja pissittää omistajaa tekemään kaikki Ennin puolesta. No enhän minä ensin sitä uskonut, mutta kun mentiin sitten sinne lammasaitaukseen ja ruvettiin paineistamaan Enniä kiertämään niitä lampaita, tajusin ihan oikeasti, että se on todella vahva koira. Ensinnäkin se ei tullut luokseni vaan katseli vähän matkan päästä (hyvä ettei näyttänyt kieltä, että lällälläää), sitten kun tuli vihdoin luokse (kun Enni itse sitä halusi) ei paimensauvalla tönimisestä huolimatta reagoinut mitenkään (näytti kyllä mahdollisimman pelokkaalta, mutta esim. häntä ei missään vaiheessa edes käynyt koipien välissä), noh valmentaja sitten käski kerran kopauttaa Enniiä sillä sauvalla, niin että lähtisi liikkeelle, mutta ei tietenkään niin että sattuu. No minä kopautin ja neiti vain istui edelleen paikallaan, kopautin uudestaan ja sitten tuli jo hammasta sille sauvalle ja edelleen istuttiin. (Tässä tilanteessa arka koira olisi kuulemma hävinnyt paikalta.) No sitten lopulta tämä valmentaja tuli lisä auktoriteetiksi ja kas kummaa, Enni yllättäen osasikin paimentaa todella hienosti. Mamma oli niin ylpeä.

Sitten ennen kuin lähdettiin kohti kotia valmentaja piti vielä "loppu puhuttelun" ja kertoi Ennin olevan omaan makuunsa todella hyvä paimennuskoira, ei toki helpoimmasta päästä näin ensi kertalaiselle. Että se on omasta mielestään vähintään karhunkokoinen ja todella älykäs (ja siksi osannut pissittää niin hyvin 1,5 vuotta) Enni on kuulemma luonteeltaan aivan samanlainen kuin äitinsä ja sisaruksensa, yhtä vahva ja kovapäinen. Kotiläksyksi saatiin uuden kovapäisen Ennin kouluttaminen, niin että se tottelee käskyjä aina eikä vain silloin kun sille itselleen on siitä jotain hyötyä. Niin että se ei enää pysty olemaan niskan päällä.

Oikein antoisa viikonloppu, vaikka tietty vähän pahalta tuntui kuulla, että koira on vain pissittänyt. No paimennus harkat jatkuvat viimeistään ensi kesänä liekkö jo tänä syksynä? Ehkä siitä on sitten apua näin koti-oloissakin. :D

Tässä vielä pari kuvaa viikonlopulta:

^Hienoa että paimentaminen lähti sujumaan!

Monet koirathan eivät suinkaan ole arkoja, vaan oppivat että passivoitumalla ei tarvitse tehdä mitään. Pakon kautta sitten pääsee näyttämään että passivoituminen ei ole vaihtoehto ja sen jälkeen pääsee vahvistamaan koiran omaa aktiivisuutta.

Me oltiin viikonloppuna jälkipäivillä Even kanssa reenailemassa ja Siru-pönttöpää jäi hoitoon, kun sitä on hankala kuljettaa mukana autossa kauluri kaulassa. Onneksi tassu on jo lähtenyt paranemaan päin! Kohta varmaan päästään Sirunkin kanssa takaisin treenailemaan.

Paljon onnea hienosta LT tuloksesta Rommitukselle!

Pitää laittaa tännekin meidän blogilinkki, kun olen taas aktivoitunut sen kanssa. Enimmäkseen sieltä löytyy kuvia, uusimmat eiliseltä retkeltä.

Onnittelut täältäkin Rommitukselle. :) Meillä ois luonnetesti sitten keväällä, jos vaan Suomessa ollaan. Ens vuonna pitäis ainakin Wäinö testata, kun sille tulee se 7 vuotta täyteen. En oo ihan varma uskallanko Nuuta testata ollenkaan jos se ei jostain pikkusen luonnetta löydä. Ei huvittais sitten seuraavia kahta vuotta purkaa niitä traumoja. Toisaalta ois ihan mielenkiintosta nähä että kuinka huonot pisteet se sais. :D Kuitenkin nehän sen keskeyttävät, jos koira ei palaudu. Tuossa MH-luonnekuvauksessa ei vissiin keskeytetä vaikkei koira palaudu, ni tietääkö kukaan saako sieltä ite lähteä koiran kanssa kävelemään?

Missäs Pinacolada kävi paimentamassa? Meillä on Nuutti syttynyt ihan kivasti lampaille, mutta paljon harjotusta poika tarviis. On sen verran kova vauhti paimentamassa, ja vähäsen tuntuu ettei koira älyä mitään muuta kun sen, että lampaat liikkuu. Suunnalla ei niinkään väliä.

chelle: Me käytiin Vehmersalmella Kuttukuussa Sinikan opeilla. Enni tuntui kyllä osaavan hommat, kunhan sai sen vain niitä tekemään. Ja muutenkin Enni oli yllättävän rauhallinen, ei haukkumisia tai juoksemisia, ja silti lampaat liikku tosi kivasti. Ootteko te useasti käyneet treenailemassa ja missä päin?

Chakan blogi ja temppuvideot olivat tosi symppiksiä

Musta se meni niin että MH luonnekuvauksessa nimenomaan ohjaaja saa keskeyttää koiran suorituksen. MHhan on kaikille samanlainen kun taas luonnetestissä testaajan pitäisi toimia koiran mukaan lisäten ja vähentäen kuormitusta.

Pinacolada: Ei olla käyty kun sytyttelemässä lampaille, tänä kesänä oli tarkotus jatkaa muttei ehtinykään. Onhan sitä vielä kesää hetki jäljellä, toivottavasti etes kerran ehtis käydä. Tuttu harrastaa paimennusta aussieidensa kanssa, niin sen lampailla käytiin.

Käytiin poikien kanssa mettälenkillä näin kesäloman alun kunniaksi. Ihan kolmee tuntia ei reissussa menny, mutta ei jääny paljoa vajaaksi. Nuutti rakastaa kalliokiipeilyä, ja hänhän oli aivan innoissaan kun sai hyppiä kiveltä toiselle. :) Wäinökin innostui kiipeilemään, niin tässä nyt jännityksellä odottelemme minkälaiset selkäkivut toisella on huomenna... :/







Lisää kuvia

Mitäs ruokaa muuten teijän koirat syövät? Meillä vaihettiin äsken Eukanuban Jogging&Agilityyn, siihen lisänä pienempi saa rasvasta lihaa tai hevineuta. "Vanhus" saa lohta. Toivottavasti tällä saatais vähäsen massaa tuolle pikkujätkälle, otus on pelkkää luuta ja nahkaa. Wäinölläki on tullu kyllä paino alas aika reippaasti. Keväällä oltiin light-ruualla, ylipainoo oli aika tuntuvasti, kesällä siirryttiin normaaliin ja nyt sitten energiapitoseen. Ja mie kun olin ihan valmis syöttämään sille senior-ruokaa lopun ikää.

Taas on tullu paljon viestejä lisää...

Chellellä on siellä ihana shelttilauma. Tervetuloa palstalle! Vanhemman sheltin kesätukka on ihana!

Paranemisia Sirulle! Toivottavasti tassu on taas pian kunnossa. Hyvä, että sirun laihis on onnistunut, se ei olekkaan näitten shelttien kanssa aina ihan helppoa. Alissakin pääs tossa kesällä taas pulskistumaan, kun kaikki on antanu sille herkkuja siskon Armi-pennun siivellä (kun muuten Alissalle tulee paha mieli ), nyt sekin alkaa taas olla sopivassa kunnossa. Tolle ei vaan voi antaa mitään ylimäärästä tai se näkyy heti. Punninnu en oo kyl nyt vähään aikaan, mut tuntuu käsiin sopivalta.

Aada on ihana! Hauska toi musta häntä ja muuten niin vaalea väritys. Alissa painoi kolmen kuukauden ikäisenä (12 vk) varmaan noin 5,5 kg (siltä viikolta ei jostain syystä oo punnitustietoja) ja 16-viikkosena se paino jo 7,1 kiloa. Ja Alissahan on noin 43 cm korkea.

Ihana toi Capon törmäys keppiin. Onnea koiruuksien hyvistä tuloksista!

Poju on komeassa karvassa! Ja voi ei, mikä jänönpoika Poju on tossa pentukuvassa!

Vau, mitkä pisteet Rommi sai luonnetestistä, onnea! Ei oo tosiaan mitkään joka sheltin pisteet...

Kaunis Enni! Kiva, että paimentaminen lähti sujumaan.

Chakalla on myös ihana lauma. Mäkin kävin kurkkimassa teiän temppulistaa ja sain muutamia uusia temppuja naksuteltaviksi.

Alissa on syönyt kasvattajalta lähtien Eukanubaa ja siihen sitten lisukkeita joukkoon. Ruoka on sopinu Alissalle tosi hyvin, joten en oo vielä ainakaan vaihtanut merkkiä, vaikka toi aika hintavaa onkin. Ruokaa menee kuitenkin vuodessa sen verran vähän, että ei tollakaan vararikkoon mee.

Meillä meni tän päiväset agitreenit aika huonosti. :( Alissa oli oudon poissaoleva, eikä oikeen meinannu mennä ratoja kunnolla läpi. Se mm. kiersi ekan radan alotusesteen monta kertaa peräkkäin ja lähti haahuilemaan omiaan kentän laidalle. Toisellakin radalla oli ongelmia ekan esteen kanssa ja myöhemminkin sen keskittyminen herpaantu. Kouluttaja vaan totes, että joskus koirillakin on huonompia päiviä, eikä ne aina jaksa. Me tehtiin sit vaan lyhyempi ratapätkä, et saatiin onnistunu suoritus ja koiralle hyvä mieli ilman jatkuvia radan keskeytyksiä. Mulle tuli heti ekana mieleen, että Alissalla on kipuja jossain, se ei oo nimittäin ikinä kiertäny tolla lailla esteitä. Oon nyt käyny Alissan kanssa pari kertaa hölkkälenkeillä, viimeksi eilen juostiin lenkistä yhtämittasesti 20 min. En juokse mitenkään kovaa, Alissa pysyy hyvin mukana ravivauhdissa. Me ei olla ennen juostu yhdessä, joten voihan olla, että Allulla on esim. jokin paikka jumissa uudenlaisesta rasituksesta. Äsken sitten googlettelin koirahierojia ja aattelin varata ajan, niin sais tietää mahollisista jumeista. Samaten mietin taas niitä kyynäriä ja kattelin eläinlääkärien sivuja. Huomasin, että lokakuussa sillä eläinlääkäriasemalla, missä me käytiin virallisissa terveystarkastuksissa, on nivelilta, johon voi tilata ajan ontumatutkimukseen. Hintaa tutkimukselle tulis tollon 45 euroa. Tykkäsin kovasti tosta eläinlääkäristä, niin mennään varmaan sit sillon sinne.

Kiitos onnitteluista. Onhan nuo lt-pisteet ihan uskomattomat. Ei tosiaan ihan jokaisen sheltin pisteet. Kyllähän mä olen vähän aavistellut, että kova tuo tapaus on, mutta en ihan noin kovaksi uskonut..Selittää paljon =D

Luonnetestiin on tosi vaikea päästä yleensä. Mäkin satuin saamaan ihan tuurilla tämän paikan. Vuoden verta olin etsinyt, yhden kerran pääsin varasijoille. Ehkä siellä etelässä Hesan ympäristössä on helpompi saada paikkaa, kun kokeita järjestetään enemmän, mutta yhtään pohjoisempana paikan saaminen on hankalaa. Osa paikoista menee ns. tiskin alta ja koiramme-lehteen ei kannata luottaa. Sinne ne tiedot tulee melkeinpä viimeisenä, jolloin paikat ovat voineet jo mennä. Kannattaa seurata luonnetestikalenteria tuolta palveluskoiraliiton sivuilta. Sinne ja sitten ko. järjestön omaan lehteen tulevat ensimmäisenä tiedot. Heti, kun ilmottautumisaika alkaa, niin soittoa ja sähköpostia menemään.

Ei sitä testiä kannata pelätä. Ne tuomarit kyllä osaavat lukea koiria hyvin ja pystyvät päättelemään paljonko sitä koiraa voi kuormittaa. Rommia kuormitettiin ihan kunnolla, mutta aina koirakohtaisesti ne tehdään. Ja ei se tulos sitä koiraa muuta mihinkään, shelteillä kun ei tarvitse sinänsä jännittää mitään hyväksytty-hylätty tulosta. Sehän antaa vain työkaluja omistajalle toimia koiransa kanssa. Lisäksi kannattaa muistaa, että se on kuitenkin subjektiivinen käsitys tuo hyvä luonne -termi. Se, mikä on mulle hyväluonteinen, on toiselle jotain ihan kamalaa ja toisinpäin. Rohkeasti vain testiin. Mä testautin Rommin, kun se oli 3,5 vuotta ja se oli hyvä ikä. En yhtään aiemmin olisi poikaa testiin vienyt. Nitrollakin on sitten sama edessä muutaman vuoden päästä =D

Ihania kuvia taas kaikilla. On nää shepposet vaan somia väriin ja kokoon katsomatta..

Rommitukselle onnittelut täältäkin. Mulla on ollut toi luonnetestaus mielessä jo heti kun Savu meille tuli. Vuoden, pari viel saa ootella, et kandee ilmoitella.

Erkkariin ilmotin Savun vielä, mut saapa nähdä jääkö viimeisiksi näyttelyiksi. Herralta on vaarassa lähteä kulkuset. Se kun on nyt saanut jostain päähänsä, et myös ihmiset voi merkata (pääasiassa koirapuistossa).. Paristi se on aiemmin nostanut jalkaa ihmisen jaloille, mut ei sieltä mitään oo tullut. Nyt sunnuntaina sit lorotti ihan muina maunoina yhden naisen jalalle oikein kunnolla. Mua ei kyl oo ikuna hävettänyt niin paljon.

^Mulla kävi noin pari vuotta sitten yksissä näyttelyissä. Tosin meikäläinen oli se, jonka lenkkarille loroteltiin. Ihan kiva saada sellasen ison bernin sähköpostit kintulleen.

Omppu valvotti mua viime yönä, kun jossain kaukana ukkosti ja sen piti joka kolauksesta juosta ulko-ovelle ja pöhistä siihen malliin, että joku sieltä nyt varmaan tulee. Alkaa olla ihan kivasti tota univajetta tälle kesälle. Silmänympärykset on kuin jollain zombi elokuvan tähdellä. Kamalaa, kun ihminen tulee vanhaksi ja uni alkaa olla sellasta koiran unta, että joka rapsahdukseen herää, eikä uni tule millään, vaikka kuinka väsyttää. Tämä nyt olis kyllä kuulunut tonne purkautumisiin, että anteeksi

Minä syötän koko sakille J&V energiaa. Ei taida ihan kuukautta riittää sellanen 15kg säkki. Omppu saa melkein tuplasti sen määrän mitä Toffo ja ne on kuitenkin kooltaan aika samoissa, mutta O kasvaa vielä. Mahat on pysyneet kunnossa, ellei sitä yhtä ummetus episodia oteta huomioon, mutta se johtuikin tommosesta nahkarullan liiallisesta syömisestä.

Lisäksi nämä syövät marjat puskista, lähinnä karviaiset. Nyt kun karviaiset loppui, on siirrytty ruusunmarjoihin. Hetken ihmettelin pihaa siivotessa, että mitä ihmeen siemeniä niitten jätöksissä on, mutta ruusun siemeniähän ne.

Väinö näyttää ihan pennulta kesätukassaan

CaraMelli kirjoitti:

^Mulla kävi noin pari vuotta sitten yksissä näyttelyissä. Tosin meikäläinen oli se, jonka lenkkarille loroteltiin. Ihan kiva saada sellasen ison bernin sähköpostit kintulleen.

Savu ei onneks oo tuota toteuttanut missään näyttelyissä.
Mua vaan mietityttää, et jos siltä riistää pompulat, et se lihoo ja tulee ihan vässykäksi. Joka siis ei ole hyvä, kun miettii et agia olis tarkoitus kyl harrastaa.

Piehtaroiko teidän muiden sheltit sisällä?
Savu kyntää monta kertaa päivässä olohuoneen mattoa ja hankaa tteensä silleen vetkuttamalla selällään. Välillä se urisee ihan silmät ummessa ja jää selälleen makaamaan.
Oon alkanut miettiä, et tykkääkö se vaan siitä, vai voisko olla kyse siitä et sitä syyhyttää tai sattuu jonnekkin. Ei se kyl juurikaan rapsuttele itseensä, et en usko et se ihan niin paljon kutisiskaan..

^Toffo tekee justiinsa samalla lailla. Selvästi minusta vaan nauttii olostaan. Lisäksi seka Melli että Toffo tuuppivat vähintään kerran päivässä ittensä sängyssä peittojen alle ja Melli lisäksi oikein heittelee peittoa päällään ja sitten ollaan niin tyytyväisen näköisiä ja köllitään rullattujen peittojen keskellä.

Joo siitä urinasta päätellen se vaan on kivaa. Ja sit toi on oppinut, et se menee selälleen maate, kun haluaa huomiota.
Ei sitä vaan voi olla katsomatta ja hymyilemättä, kun toinen köllii kontit kohti kattoa ja katselee sieltä lattianrajasta, et "huomatkaa mut"..

Sonik: Meillä Wäinö tekee samaa. Ei se täällä kotona, kun ei meillä ole mattoja, mutta heti kun kylästelemme paikassa missä on matot lattialla niin poika syöksyy sinne. Mie oonkin miettinyt että pitäisi Wäinölle ostaa oma pieni matto, mihin saa itteään hangata. :D Sama juttu on vasta leikatun ruohon kanssa. Poika pyöriii siinä niin kauan, että kaikki valkoset alueet koirassa on vihreitä. :) Peittojen kanssa painimista tekee myös. En usko että johtuu kivuista, koska on tehnyt sitä viisikuisesta lähtien.

Jep, Wäinö näyttää ihan pennulta. :) Koko kesän kaikki vastaantulijat on kyselleet että kuinkas pieni tämä onkaan, myös jotku sheltti-ihmiset. :D

Omppu oppi uuden jutun eilen. Kiipes ensimmäistä kertaa yläkertaan. Ihan oma-aloitteisesti. Nyt oli pakko keksiä portti, koska olen varma, että se alkaa käyttää yläkertaa vessana niin kuin Toffo nuorempana. Onhan se rappusia käyttänyt ulkona, mutta noi lakatut yläkerran raput ei ole sitä aikaisemmin kiehtoneet. No, se oli kivaa niin kauan kun sitä kesti.

Vähän arvelinkin että näin tässä taas kävi. Eilen tosiaan pääsi Wäinökin metsään riehumaan ja kiipeilemään, tänään sitten oli pitkästä aikaa särkylääkepäivä. Inhottavia nuo selkäsairaudet. Voihan se olla että on vaan lihakset jumineet, kun ei olla pitkään aikaan käyty hierojalla eikä fyssarilla. Huomenna taas soitellaan hieronta-aikaa ja uutta särkylääkereseptiä.

Oon kuullukin, että noihin luonnetesteihin on vaikea päästä. Ja aika harvakseltaan niitä kuitenkin loppuipeleissä on, niin testiin ei välttämättä pääse just silloin kun haluais. Freddyllä on nyt ikää 2,5 vuotta ja testiin mennään aikasintaan keväällä, jolloin Freddy olisi siis 3 vuotta. Voi kuitenkin olla, että se testiin meneminen venyy sinne syksyyn. Ei pidetä mitään kiirettä asian suhteen, mutta kyllä mä siellä testissä haluaisin tuon käyttää kuitenkin jossain vaiheessa.

Freddykin harrastaa tota matoilla möyrimistä kera kummallisten äänitehosteiden :D Yhden maton se on repinyt rikki, kun kynnet tarttuu aina maton lankoihin ja se sitten lähtee purkautumaan.

Apuuva, me ei olla pahemmin tota tokoa treenailtu koko kesänä ja suunnitelmissa olisi harkkatokokokeeseen osallistuminen puolentoista viikon kuluttua. Pitäisköhän sitä vähän yrittää treenailla :D Mutta kun koiratanssi on paljon kivempaa! No, me mennään onneksi nakkilelu-luokkaan (namia saa pitää kädessä, liikkeiden välissä saa palkata ja liikkeiden aikanakin saa palkata mutta siitä vähennetään aina yksi piste/kerta), niin mennään sitten nakki nenässä kiinni :D

Pääkaupunkiseudulla noita luonnetestejä on keväällä/kesällä/syksyllä melkeimpä joka viikonloppu, että kyllä mukaan varmaan pääsee kun on ajoissa liikkeellä. Vaikkei siihen ekaan niin ehkäpä tokaan tai kolmanteen. Etelä Suomen sheltitkin on vissiin järjestämässä MH-kuvausta jossain vaiheessa. Vaikka se ei olekkaan sama juttu kuin tuo luonnetesti.
Onnea kaikille hienoista tuloksista lajissa kuin lajissa! :) Meillä ei ole nyt vähään aikaan tiedossa mitään kisoja/kokeita/testejä, joten nyt keskitytään rauhassa hiomaan liikkeitä kuntoon ja hakemaan lisää häiriötreeniä (se kun meille tuppaa olemaan se ongelma) :) Enpä ole pitkään aikaan tänne kirjotellu mtn joten plaaplaa en tiie ees mitä kirjottaisin. Koitan nyt taas ryhdistäytyä.

Capseli kaks vee on löytänyt naiset...! Eli nyt on ollut hieman hankaluuksia ohitustilanteissa koska ja treeneissä koska pikkuherra on rakastunut (kaikkiin, myös leikattuihin uroksiin). Huoh! No oltiin metsälenkillä ja Koda ja Capo juoksi suht kaukana ja ite olin keräämässä marjoja pusikossa kun tajusin että siellä parin metrin päässä omista koirista on kaksi muuta koiraa (narttuja tietenki). Olin jo sillee voi hitto nyt ne ei tuu enää takas ko olivat jo nii lähellä toisiaan, mutta mitä vielä ettäs kehtasin epäillä! Molemmat koirat tuli ekalla käskyllä hienosti luokse. EN tajua miten niillä on tuo luoksetulo käsky nyt parantunut ihan hirveesti! Yks ilta tulivat ekalla käskyllä jänisjahdista luokse.. (pupunen oli piilossa enkä tajunnut että siellä olis jotai jänösiä kun päästin verihurtat (:D) irti).
Mutta jee! Pieniä ilon aiheita löytyy kuitenkin.

^ Mistäköhän mä oon kattonu kun en löytäny noita testejä? :D Täytynee katsoa uudestaan ja mahdollisesti hankkia silmälasit.

Minäkin sain tänään yllättyä iloisesti, kun Freddy lenkillä ampaisi toisen koiran perään (se tosin ei ollut iloinen yllätys, tuollaista se ei yleensä harrasta), mutta kääntyi heti ja tuli luokse kun kutsuin. Yleensä se ei kuule luoksetulokäskyä eää siinä vaiheessa, kun se on täyttä laukkaa menossa toista koiraa kohti.

Mulla on kauhee pentukuume. Selailin tänään kasvattajien sivuja ja tutkailin eri shelttien sukutauluja. Yritän pysyä lujana, toista koiraa ei tule ennen kuin olen lopettanut luistelun. Ehkä