Koirat.com

^Esim. Koiramme-lehedessä siellä lopussa on noita luonnetesti-ilmoituksia :) Ite ainakin kattelin sieltä ja siinä oli vaikka kuinka monta helsingissäkin (tosin en vielä uskaltanut ilmottaa, koira varmasti ois valmis mutta entäs mä!?)

Tuun tänne avautumaan koska nyt ärsyttää ja suuttuttaa niin paljon etten tiiä mitä tekisin... Tänään aamulla meillä kävi aadan kanssa pieni vastaankäyminen. Alotan tän tarinan ihan alusta, ni ymmärrätte paremmin.

Eli olin kerran Aadan kanssa kävelyllä ja kohdattiin 5kk vanha labbis. Tiesin iän siitä, että ollaan aikasemmin nähty ja juteltu. No, en osanu odottaa mitään kummempaa, tervehdin labbiksen omistajaa ja olin jatkamassa matkaa.
Labbis oli kytkettynä, mutta naisella ei ollut mitään sanomista kun se päätti tulla Aadaa kohti. Tilanne meni niin nopeasti, että itsekkään en osanut tehdä/sanoa mitään. Eli labbis tuli täyttä vauhtia ja halusi leikkiä Aadan kanssa. No se labbis oli niin innokas että suoraan sanottuna jyräsi aadan yli, aada jäi jalkoihin. Kaiken kukkuraksi labbiksen hihna sekottui Aadan hihnaan, joten meni hetki ennnenkun aada pääsi pois sen jaloista. Osaatte varmaan kuvitella aadan kiljasun siinä tilanteessa, joka tietty suurimmaksi osaksi johtui säikähdyksestä (tarkastin ettei tullut mitään vammoja). No se tilanne päättyi siihen kun lähdin kävelemään, ja olin onnellinen että aada ei tilanteen jälkeen vaikuttanut mitenkään pelokkaalta.
No tän aamunen show sai minut niin raivon partaalle että huhhuh... Näin siis saman naisen labbiksesna kanssa, ja tänään labbis oli VAPAANA. Ajattelin (ja toivoin) ensin että hän ei ole huomannut meitä, ja kytkee kyllä koiransa kun näkee meidät. No, niin ei sitten käynytkään ja yllätys yllätys labbis tulee taas vauhdilla ja tahtoo leikkiä. Aada selvästikin muisti edellisen kerran, koska ennenkun labbis edes millään tavalla koski Aadaa se kiljasi ja selvästi yritti kertoa että älä tule lähemmäs. No, labbis yritti kaikella tapaa vielä leikkiä ja aada juoksi pakoo häntä jalkojen välissä sen minkä pääsi kiljahdellen. Labbiksen omistaja ei tehnyt mitään saadakseen koiransa pois. Ja aada epätoivoisena huomasi että kiljasut ei auta, joten rupesi irvistämään ja näykki labbista kohti... Labbiksen omistaja naurahti suunnilleen, "voi meidän karvaturria kun se haluaa leikkiä". Yritin kokoajan kääntää labbikselle selkää ja töniä sitä poispäin, turhaan. Lopulta sen omistaja kutsui sitä, ensin ilman tulosta, mutta sai sen kuitenkin tulemaan.

Labbis ei siis missään nimessä tahtonut mitään muuta kuin leikkiä, mutta kyllä omistajalla täytyy olla sen verran järkeä että ei päästä labbista leikkimään shelttipennun kanssa!! hyvä jos aada on edes sen pään kokoinen... Ja missään nimessä ei voi koiraa pitää vapaana jos sitä ei pysty hallitsemaan.. Tai no tällä naisella se nyt on melkee ihan sama ku ei se edes kytkettynä pysy hallinnassa.

Aadalla on muutenkin se ikä päällä että pitää nyt vähä naapureitten kukkaruukuille haukahtaa ettei ne vaan tuu päälle, ni nyt pelottaa että mitä tää kokemus sille oikeen teki.. Eniten minua jäi mietityttään se kun aada lopetti kiljumisen ja rupesi irvistämään ja näykkimään.. Tottakai sen oli pakko keksiä jokin toinen keino, mutta ei ollut kivaa katseltavaa...

No, lopuks vähä piristystä. Tänään meillä alkaa pentukurssi, sitä odotetaan innolla ja toivottavasti saadaan uusia, ihania karvakorvia kavereiksi :)

Tosi ikävä juttu!! Kyllä oli typerä se labbiksen omistaja!

Tuli tästä mieleen, en nyt kylläkään kerro sheltistä vaan colliestani (anteeksi), niin Ronja pelkää yhtä valkoista paimenkoiraa joka asuu täällä päin. Pentuna Ronja pelästyi sitä kun se oli hieman dominoiva, ja nyt joka kerta kun se tulee vastaan, Ronja pelkää. Kerran Ronja pissasi alleen kun vain näki valkoisen paimenkoiran tien toisella puolella! Viimeksi kun nähtiin se, se ensin lähestyi ihan rauhallisesti (koirat vapaana) ja sit yhtäkkiä hyökkäs kimppuun. Ronja alistui mut valkoinen paimenkoira vaan lähtee ajamaan takaa ja samalla omistaja komentaa koiraansa. Omistaja pyyteli anteeks ja sanoi että tää on vähän tämmönen. Sit vielä kehtas kysyä että ei kai sun koira pelästyny...No helvetti, kyllä pelästyi! Ronja on pennusta asti vältelly sitä, mun täytyy varmaan jatkossa laittaa koira hihnaan ja vähän valehdella "mul on kiire" tms että pääsisin äkkiä ohi. Toi koira on ennen ollu ihan ok, tää oli eka kerta kun se hyökkäs, ni en tajunnu laittaa koiria kiinni tuolla pellolla.

Taas olis ell varattuna.
Savu ei syö, on apaattunen ja itkee, pärskii, kakoo. Ja eilen nukkumaan mennessä kuuntelin, et sen hengitys vinkuu. Ei vaikuttais nenäpunkilta, tai ei oo ainakaan selvästi nenäpunkki, kun ei ryystä silleen sisälle päin.
Itteekin sattuu, kun näkee et toisella on hankala olla.

Paranemisia Savulle!

Tässä kuvat pikkupoikien uusista pannoista;

Voi Savua. :/ Ei kai sillä kennelyskää ole?
Meillä oli kans Wäinö tosi kipeä pari päivää sitten. Hyökkäs ensin Nuutin kimppuun ilman syytä ja meni sitten nurkkaan ja tärisi. Reppanalla tosi kipeä selkä, särkylääkkeet loppu ja ell lomilla. Onneks tulee takasin töihin maanantaina, pitääkin samantien soittaa uusi kipulääkeresepti.

Mutta mie olen kyllä niin ylpeä tuosta pienestä harmaasta. Jäljellä on edistynyt aika huimasti, ku kattoo kuinka vähän me treenataan. Tänään kokeilin tehdä kulmaa metsäjäljelle, ja hienosti meni. :) Nuutti on oppinut myös ilmaisemaan jälkikepit, ei kyllä olla otettu niitä vielä jäljelle. Pitää saada vähän jälkeen pituutta lisää.
Tottista ollaan kans yritetty vääntää, mutta seuraaminen on kyllä vaihteeksi ihan surkeeta. Tai siis, se seuraa oikeen sievästi ehkä ekat kymmenen metriä, ja jos ei tuu kehua niin innostus loppuu siihen. Ihana lähtiä tuon kans sitten kisaamaan, kun ei yhtään tiedä kauanko se silloin jaksaa seurata. :/ Naksuttimella on kohtuu helppo korjata tuon virheet, mutta kaikki naksut mitä omistan on jotenkin kadonnut savuna ilmaan...

Diagnoosina saatiin nenäpunkki (strongholdit tänään niskaan) ja närästys (saatiin antepsinia ja pepsidiä).
Kennelyskää mietti, kun lämpöä oli hiukan. Mut sanoi et jos onkin ollut, niin vaikuttais siltä et olis menossa jo ohi.
Lepoa nyt sit vaan.

Tehtiinkö oikein jotain tutkimuksia vai oireiden perusteellako lääkitään? Mietin vaan, että saadaanko esim. nenäpunkki näkymään jossain testissä?

Toivottavasti Savun olo pian helpottaa.

Omppu on jo pitkän aikaa (ehkä pari viikkoa) ollut asioimatta yöllä. Päivälläkään ei paljon enää papereita tarvi vaihdella. Tosi hienoa edistystä. Vaikka yleensä tällanen kehuminen ja ääneen ajatteleminen kostautuu. Huomen aamulla on varmaan kaikki mahdolliset 'tavarat' pitkin lattioita. On tää kyllä ihan toista kuin Toffon kanssa, joka oppi sisäsiistiks vasta vuoden iässä, eikä ikinä oikein osunu paperille, vaan vahinkoja oli ympäri torppaa.

Hauskat pannat Pinnin pojilla

Wäinölle rapsutuksia. Ei ole kivaa koirallakaan selkäkipuisena

Mellin pms senkun pahenee. Eteisen lamppu hajos viikolla ja nyt Melli kyräilee lamppua ja luikkii niska kyyryssä eteisen läpi. En tajua kyllä miksi. Ehkä siitä lampusta kuulu joku ääni kun se lakkas toimimasta tai mitä lie. Alkais vaan ne juoksut, että päästäis pikkuhiljaa taas normaaliin päiväjärjestykseen. Toi ylenmääräinen hötkyily alkaa ottaa päähän.
Lisäks ne on alkaneet taas harrastaa K-18 juttuja. Toffo on ainakin ihan sekaisin ja hyppii kaiken liikkuvan selkään. Lähinnä Mellin, mutta Omppu ressukkakin saa osansa ja on ihan ymmällään koko touhusta. Se koittaa piiloutua ruusupuskan alle, kun meno yltyy ihan hurjaksi.

Ei nenäpunkkia testata millään, sitä vaan lääkitään tolla perus punkkimömmöllä. Eiks toi strongholdi kumminki oo ihan punkkikarkote? Sit se vaan yleensä menee niin, et jos oireet pahenee parin päivän aikana, niin kyse on ollut nenäpunkista. Ja jos ei mee ohi, ni sit käskivät varata uuden ajan.

Mäkin aattelin et toi koiruus tekee suunnilleen kuolemaa, kun kako ja haukko henkeensä ja lopetti syömisen. Helpottavaa kuulla, et sitä vaan närästää, eikä siks oikeen ruoka maistu ja ilmeisesti se nenäpunkki sit oli ton krohän syy, kun nyt se sit pärskyttää oikein kunnolla, kun eilen laitettiin se punkkilääke.

Eiköhän se tosta paranemaan lähde.
Koirapuistot tosin saadaan unohtaa ainakin toistaiseksi. Tulee hiukan liian kalliiksi hoidattaa sieltä hankittua nenäpunkkia useemman kerran vuodessa. Vakuutuksen jälkeenkin maksettavaa jää sellanen 60e/ kerta.

Ompas ikäviä sattumuksia ollut! Paranemisia Savulle ja tsemppiä pikkuiselle Aadalle. Tara-shetlantilaiseni koki lapsosena myös muutaman kerran ikäviä juttuja muiden koirien kanssa (osin omaa tietämättömyyttäni, olin 13-v. kun sain Taran) ja arkahan siitä tuli niin muita koiria kuin ihmisiäkin kohtaan. Nyt Taatan ollessa vanhempi, 8-vuotias, huomaan, ettei rouvakoira ole enää niin pelokas oikeastaan minkään suhteen. Asiat, jotka saivat ennen Taran polvet tutisemaan, eivät enää onneksi tunnu missään. :) Aada kuitenkin vaikuttaa niin reippaalta lapselta, ettei sille varmaan mitään traumoja jää tuosta, ainakaan toivottavasti!

Oltiin Neldan kanssa eilen Vantaalla näyttelyssä ja saatiin NUO-EH. Olin superiloinen, sillä olen koko Neldan eliniän (:D) ajatellut, että neiti on liian korkea, mutta ei ainakaan tuon tuomarin perusteella... Hän nimittäin mittaili ahkerasti ylikorkeita shelttejä antoi niille sitten T:n. Neldaa tuomari ei mitannut ollenkaan, mutta ennen meidän arvostelua olevan nartun kyllä. Tämä narttu oli samaa kokoluokkaa kuin Nelda ja sai mitaksi 37cm. :) Huh helpotusta. Kyllä joidenkin tuomareiden mielestä Nelda on ollut korkeammanpuoleinen, mutta väliäkös tuolla. :D

Ensi viikonloppuna sitten Neldan kanssa möllitokoon taas. Millonhan sitä viralliseen uskaltaisi? Tää on just koirien kanssa niin raastavaa, kun ne on "vaan eläimiä" ja voivat vetää homman leikiksi milloin haluavat, kun eivät tiedä sen olevan väärin. :D Millä saisin itsevarmuutta ja oikeesti luottaisin Neldaan?

Onko teidän shelteillä muuten sitä, että niillä tuntuu välillä menevän "kuppi nurin"? Mä tuolla näyttelyissä taas ihmettelin sitä, kun muiden sheltit ei kertaakaan räjähdelly toisilleen. Kun Neldallahan on sitä, jos se kiihtyy jostain, saattaa se purkautua rähädyksenä muita koiria kohti. Nelda ei siis ole aggressiivinen, mutta joku vaan naksahtaa päässä, mutta neiti toipuu siitä heti rähähdyksen jälkeen nopeasti eikä jää kiihtyneeseen tilaan. Tuo vähän stressaa tuossa viralliseen ALO-kokeeseen osallistumisessa, kun Neldan kohdalla on välillä vaikea ennustaa, milloin se napsahtaa. :P Mielenkiinnolla odotan luonnetestiä ensi vuonna...

Ihanat pannat Pinnin koirilla!

Mulla on aina tapana laittaa sheltin (ja collien) panta karvojen alle ja sen takia "en voi ostaa" mitään ihania pantoja ku ne ei kuitenkaan näy.

Meillä on söpö Pluto-panta, jota käytin joskus edesmenneellä labbiksellani kun lyhytkarvaiselle se sopii hyvin.

Tämmönen väli-kommentti tähän, että tätä topicii on kyllä mukava lukea! Uutta tekstiä tulee kokoajan ja vinkkejä saa vaikka millä mitalla! :)

Meidän pentu suunnitelmat ei nyt ota tuulta alleen... Ensimmäinen pentu suunnitelma kaatui siihen että pentu oli sairas ja nyt toinenkin pentu suunnitelma meni mönkään! ;( Astutus ei onnistunut. Ja musta tuntuu että olen niin kovin nirso kasvattajista, eikä sopivaa tunnu nyt löytyvän!

^Eikä yhdistyksen pentuvälityksestä löydy sopivaa?

Musta onkin tullut tosi laiska kirjottelija tänne kun on niin valtavasti kaikkea muutakin tekemistä 8) mutta kuvasaastetta taas luvassa:



NEMO 6v. <3

Myykin: Tosi ikävä juttu! Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö? :) Pentuvälityksen puoleen suosittelen minäkin kääntymään, mutta jos se ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä vaihtoehdolta niin sitten ei. Kyllä siullekin vielä sheltinpalleroinen jossain kohtaa ilmestyy rikastuttamaan elämääsi, ei heitetä kirvestä kaivoon. :)

Ihana Nemo. <3

Heippa täältäkin! Meillä on ollut niin kauheita muutto-ja muita kiireitä, etten ole ehtinyt pitkään aikaan kirjoittaa. Ollaan siis Lillin ja Paavon kanssa muutettu Turkkuseen opiskelupaikkani perässä. Hyvin mahdutaan 18 neliön yksiöön. Lilli on sopeutunut mainiosti, kuten arvata saattoi. Videoin tänään koko 7 tunnin yksinolon, eikä ääntäkään päästänyt. Sängylle tosin oli mennyt nukkumaan, ja kongista syöty jauheliha oli tullut saman näköisenä takaisin lattialle. Ilmeisesti onnistunut hotkimaan sen liian nopeasti tai jotain, kun kongia ei tällä kertaa ollut pakastettu.

Nyt on hakusessa joku paikka jossa voisi pitää vapaana. Melkein viikko oltu vain hihnassa, ja sen kyllä huomaa, vaikka ollaankin monena päivänä kävelty monta tuntia. Kuviakin ois vaikka millä mitalla, jos vaan jaksaisi käsitellä tai ladata ainakin sinne nettiin. Huoh. Liikaa tekemistä lyhyen ajan sisällä. Mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

Turkulaisten kanssa nyt sitten yhteislenkkiä kehiin, vai mitä? Mannatuksen kanssa ollaankin jo puhuttu, mutta täytyyhän Lillin tavata jossain vaiheessa ainakin isompi kaksoisolentonsa!

Tutuli kirjoitti:

Poju on komeassa karvassa! Ja voi ei, mikä jänönpoika Poju on tossa pentukuvassa!

Kiitos! Itse asiassa, Pojulla on tällä hetkellä turkin lähtö eikä sillä ole lähes ollenkaan alusvillaa... Ja onhan se aikamoinen pupun pentu! <3

PINNI, Ihana Nemo! Musta se kyllä näyttää nuoremmalta kuin 6w
Ja ihanat pannat sun shelteilläs

Meillä on TOKOilu nyt sujunut yllättävän hyvin ja olin kyllä Pojusta ylpeä viime kerralla... Kolme edellästä TOKO kertaa on mennyt siihen kun on vain yritetty tehdä siellä jotakin eikä Poju oo jaksanut keskittyä mutta oikein yllätyin kun viime kerralla se totteli lähes jokaisen käskyn

Minä kans laitan muutaman kuvan Pojusta;


Poju vauhdissa!



Mulla on susi!

Heipat taas täältäkin! Hampaat vaihtuu Tipalla kovaa kyytiä, ja mietinkin että milloin täytyy huolestua kulmureista? Uudet puskee jo kovaa vauhtia alhaalta esiin mutta vanhat ei liikahdakaan... Paljon se kyllä järsii ja retuutetaan päivittäin niitä mutta ei tapahdu mitään! Lähinnä siis kiinnostaa jos jollain on hampaanlähtöongelmaa ollut et milloin olis hyvä kääntyä lääkärin puoleen?

Tipalla on ollut muutamia huipputylsiä päiviä kun meillä on ollut koulunalun takia hektisiä päiviä. Ja sen kyllä huomaa, tyttö hyppii ihan seinille sit ku pääsee ulos. Harmittaa kun ei voida pitää sitä irtikään enää samalla tavalla metsässä, kun se ei tottele luoksetuloa, tai siis tottelee jos haluaa eli käytännössä ei kun kaikki muu kiinnostaa neitiä enemmän :P saadaan pitkä ohut kaapeli lainaan Tipan siskopuolelta, jolla oli samanlaista rajojen kokeilua, niin pääsee kakarainen taas kirmaamaan ;)

Meilläkin oli useampi huippupäivä sisäsiisteyden kanssa, ja sitten menin kirjottamaan siitä blogiin, ja siitä lähtien onkin tullu taas sisälle päivittäin jotain.......!! Eli Caramelli, shh! senkin takia Tipalla on vähän tylsää välillä kun ulkona ei tee mitään kun ihmettelee sadetta, ohikulkijoita, lintuja, maan hajuja tms mielettömän kiinnostavaa niin joutuu sitten sisällä pentuaitaukseen, jossa ei ole mattoa tai papereita niin silloin se ei tee sisälle. Muutoin se vaan yhtäkkiä kyykkää matolle tai jopa lattialle, eikä osaa siis pyytää mitenkään. Mut kyllä tässä parempaan ollaan jo menty

Meillä on kanssa kunnon mörköikä menossa, kuten Jasminin Aadallakin. Mutta usein auttaa, kun mennään katsomaan ja Tippa saa haistella, ja huomaa ettei ollutkaan mitään hätiä. Tosin toiset koirat ja ohikulkijat kiinnostaa nyt iha älyttömästi, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Pitäis vaan jaksaa opetella ohitusta koko ajan namien kanssa..

PS. Tipulainen tänään 5kk

Rose kirjoitti:

Heippa täältäkin! Meillä on ollut niin kauheita muutto-ja muita kiireitä, etten ole ehtinyt pitkään aikaan kirjoittaa. Ollaan siis Lillin ja Paavon kanssa muutettu Turkkuseen opiskelupaikkani perässä. Hyvin mahdutaan 18 neliön yksiöön. Lilli on sopeutunut mainiosti, kuten arvata saattoi. Videoin tänään koko 7 tunnin yksinolon, eikä ääntäkään päästänyt. Sängylle tosin oli mennyt nukkumaan, ja kongista syöty jauheliha oli tullut saman näköisenä takaisin lattialle. Ilmeisesti onnistunut hotkimaan sen liian nopeasti tai jotain, kun kongia ei tällä kertaa ollut pakastettu.

Nyt on hakusessa joku paikka jossa voisi pitää vapaana. Melkein viikko oltu vain hihnassa, ja sen kyllä huomaa, vaikka ollaankin monena päivänä kävelty monta tuntia. Kuviakin ois vaikka millä mitalla, jos vaan jaksaisi käsitellä tai ladata ainakin sinne nettiin. Huoh. Liikaa tekemistä lyhyen ajan sisällä. Mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

Turkulaisten kanssa nyt sitten yhteislenkkiä kehiin, vai mitä? Mannatuksen kanssa ollaankin jo puhuttu, mutta täytyyhän Lillin tavata jossain vaiheessa ainakin isompi kaksoisolentonsa!

Nyt kun ainakin vielä siellä yo-kylän itsemurha yksiössä asut niin siinä ihan vieressä on koirapuisto ja sitten se paikka missä keväällä käytiin lenkillä. :)

Tippa on vaan vajaa kaks viikoa vanhempi Ompusta. Ompulla lähtee hampaat vauhdilla. Vasen alakulmuri on jo tippunut, eikä uudesta ole tietoakaan. Eilen illalla meinasin tikahtua nauruun, kun mies leikki Ompun kanssa, joka irvisteli ja koitti purra millon käteen, millon jalkaan. Kallisteli päätään ja koitti houkutella Toffoakin leikkiin mukaan. Siinä se sitten kilisi lattialla yks poskihammas. Putos tosta noin vaan aukinaisesta kidasta.

Kulmureita kannattaa vilauttaa lääkärillä, jos uudet kasvaa puoleenväliin maitohammasta eikä näy irtoamisen merkkejä. Onneks omakohtaista kokemusta ei ole, mutta eiks Savulta poistettu kulmuri ja joltain muultakin tässä taannoin?