Koirat.com

Kaikki oikein häikäistyi meidän tunaamisesta ja hiljeni vallan..?

Savu jysähtikin noiden treenien jälkeen ihan jumiin ja rupesin kiireen vilkkaa etsimään sille hierojaa. Huomenna kaveri lupas sen hieroa. Raasu liikkuu niinku olis täyttänyt 15v, eikä 2v.

^ Kivalta teiän meno näytti! Treenaatteko te muuten vieläkin itekseen, ette missään ryhmässä? Mun ja Alissan agi on nyt katkolla, jäätiin pois meiän ryhmästä. Toi oli tosi vaikee päätös, mut mua on jo pidempään ahdistanu harrastaa agia Alissan kyynärien takia. Ei oo kauheen kivaa olla treeneissä, kun niiden aikana ja niiden jälkeen mietin vaan kyynäriä ja vahtaan koko ajan Alissaa, et ontuuks se. :( Mietin, et voisin ehkä lunastaa hallin avaimen ja käydä itekseen pitämässä hauskaa matalilla rimoilla ja tehä kontaktiesteitä maltilla. Mut täytyy miettiä. Mulla ei oo oikeen motivaatiota harrastaa agia, kun ei voida treenata täysillä ja tuskin päästään ikinä kisaamaan, kun jouduttais lähes satavarmasti maxiluokkaan. Voipi olla, et siskon Armista tulee mulle agikoira.

Ihana Viivi! Se on kyl tosi söötti korvineen.

Itekseen treenataan edelleen, mut nyt on kyllä matoa koukussa taas, et päästäis ryhmään. En uskalla ite alkaa opettaan keppejäkään, et jos pääsis ihan viralliseen oppiin niistä ja muustakin tietty.
Viralliset termit olis kiva osata, kun en tiiä tostakaan mikä mulla tossa tulee putken ja hypyn välissä, et mikä se on. Takaakierto?
Ihan innolla aina lueskelen erästäkin (sheltti) blogia, jossa noita termejä vilisee ja huokailen ihastuksesta.

^Siis tossa putken jälkeen? Se on edestä leikkaus, eli sä vaihdat koiran edestä ohjauspuolta. Vissiin sitä sanotaan myös persjätöksi. Takaakierto on se, kun koira kiertää esteen toiselle puolelle ja hyppää sieltä sua kohti.

Mua niin harmittaa tää mun ja Alissan tilanne. Kunpa mulla oi kristallipallo, jolla näkis, miten toi agi vaikuttaa noihin kyynäriin. Mut jotenkin vaan järki sanoo, että ei se agin aktiivinen harrastaminen voi olla hyväksi, kun kyynärissä kuitenkin on jo nivelrikkoa. Netissä, kun surffailee, niin osa on sitä mieltä, että ei vois harrastaa, jos ei oo priimat kyynärät ja osa on taas sitä mieltä, että voi, kunhan koira ei oireile. Mut siinä vaiheessa, kun koira alkaa oireilla, se nivelrikko on jo aika paha. Mulle tulee aina vaan paha mieli, kun kattelen esim. agivideoita. Alissan sisko alotti just kisauransa, ne sai jo yhden LUVA:nkin. Aina sitä miettii, et mekin voitais jo periaatteessa kisata...

Juuh, termit hakusessa.. :D

No teillä on kyllä kurja tilanne. :( Vaikka joku antaiskin "luvan" treenata, ni täytyy myöntää, et itekkin varmaan vaan miettisin, et onko se koiralle kuitenkaan hyväksi ja sattuuko sitä vaikkei sitä näytäkkään..

^Niinpä, koko ajan kolkutteleva huono omatunto ei oo kiva kaveri. :/ Ja Alissa ei tasan näytä agiradalla kipuaan, se menee aina niin täysillä. Mulla oli kyllä jotenkin helpottunu olo, kun jäätiin ryhmästä pois, et siltä kantilta se oli oikea päätös.

Ai niin, mun piti vielä noista teiän kontakteista kysyä, kun Savu tuli A:n aika vauhdilla alas. Eli miten oot opettanu kontaktit? Pitäiskö sen pysähtyä kontaktipinnalle (2on2off)?

Paljon onnea Savu 2-vee! Palstailu on itsellä jäänyt vähemmälle, mutta muistan kun pari vuotta sitten samoihin aikoihin pentua odoteltiin kotiutuvaksi...

Olipas mielenkiintoisia kunnon wanhanajan shelttikuvia! Mun silmää miellyttää kovin ja varmasti toimintakykyäkin on löytynyt noilta kavereilta. Mä itse halusin koiralta erityisesti harrastukseen soveltuvia ominaisuuksia, toki sheltti myös kauniina rotuna miellyttää silmää, mutta ne ulkomuotoasiat on sit bonus. Ja täytyy kyllä sanoa, et Stella on osoittautunut hienoksi harrastuskoiraksi. Aloitettiin agissa kisaaminen tammikuussa ja parissa kuukaudessa noustiin kolmosiin. Hieno laji, jossa kaikki on niin pienestä kiinni...

Tutulille paljon sympatioita, toisaalta monet kisaakin lainakoiran kanssa, joten se voisi se olla teidän kohdalla ihan hyvä vaihtoehto. Jos koko ajan treeneissä on pieni epävarmuus päällä, kyllä se koirakin sen varmasti vaistoaa. Ja tosi kurjaa, kun lajista tykkäät ja tässä tilanteessa harmitus (ihan syystäkin) suuri, ei siinä itse pääse nauttimaan tai kunnolla treenaamaan. Toivottavasti löydätte jonkun ratkaisun!

No mä yritin sitä namikippoa siellä kontaktin lopussa, mutta sillon toi tuli aina hyppäämällä sinne kipolle.
Sit opetin ihan vaan pysähtymään kontaktille (yleensä toi istahtaa) käskyllä "ota". A:lla toi kontaktin ottaminen siltä yleensä jää tolla metodilla, mut pääsääntöisesti se sen aika varoen kipittää alas asti. Nyt olin vaan jotenkin niin jyrkässä kulmassa siihen nähden, että loikkas alas..
Ja seli seli seli...
Toivottavasti en ainakaan pahasti oo tehnyt tuolle hallaa opettelemalla itse ja et päästäis johkin alkeisporukkaan ihan ohjaukseen mahd. pian.

Ja mukava nähdä pitkästäaikaa sumppisuu
pitääkin napsasta toi teidän blogi tuonne meidän uuteenkin listoille.

Onnea kaksivuotiaalle Savulle! Nellilläkin on kohta samat pirskeet edesssä!

Mullakin tosiaan jäi tämä palstailu pitkäksi aikaa elämänmuutosten takia, mutta olen lähiaikoina palannut taustavoimiin lueskelemaan teidän kirjoituksia ja nyt ajattelin aktivoitua kirjoittelemaankin. Kirjoitinkin äsken tähän jo pitkät litanat, mutta pari näppäilyvirhettä ja tekstit hävisivät... Paljon on vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia tässäkin ketjussa!

Voi harmi noita Alissan kyynäriä! :( Harmitus on varmasti todella kova, agility vie niin nopeasti mennessään! Toivottavasti löydätte tosiaan sopivan ratkaisun teidän molempien kannalta eivätkä kyynärät ala sen enempiä Alissaa vaivaamaan. Tsemppejä myös Sirulle ja pikku-Tepolle!

Meille ei kuulu sen ihmeempiä, Nellillä on tällä hetkellä kolmannet juoksut menossa ja ikää tulee täyteen 2 vuotta 1.huhtikuuta. Viime juoksujen jälkeen Nelli oli valeraskaana, saa nähdä miten käy tällä kertaa. Toivon mukaan parin viikon päästä päästään takaisin agilitykentille liitelemään.

Ja ainiin, mulla on ollut jo pidemmän aikaa ihan hirveä koirakuume ja olenkin katsellut jo mahdollisia kasvattajia. Kehenkään en ole vielä ottanut yhteyttä, mutta en usko että maltan kovin kauan enää odottaa..

Loppuun kuva vielä pikku typsykästä parin viikon takaa.

^Nelli!! Mun lemppari trikki!
Kiva kun palasitte, cayla jaSumppisuu. Mietinkin tässä yksi päivä, että minnehän kaikki on hävinneet. Vaikka mutkin kyllä ehkä luokitellaan "uusiin" kun oon alle kaksi vuotta vasta tänne kirjoitellut.

Ja onnea komealle Savulle! Kaihoisia lemmenvinkunoita lähettää juoksuinen Lilli...

Täällä on nyt aika lailla lumet sulaneet, toivottavasti kurakelitkin kohta loppuis. Kun se kurahaalarikin oli vääränkokoinen, niin olen taas joutunut pesemään jalat ja mahanaluksen joka ikisen pikkupissatuslenkinkin jälkeen. Mutta ihanaa kun tulee kevät!

muoks. Siis koiran mahanaluksen olen pessyt joka päivä, en omaani.

^Se nyt tästä viel puuttuis, et joutuis itekin menemään aina suihkuun, kun tulee lenkiltä. Etkö voi vaihtaa kurahaalaria oikean kokoiseen? Mä oon ollu kyl haalariin niin tyytyväinen, syksyllä mul meni niin hermot siihen ainaseen suihkutteluun.

Kiva kuulla kuulumisia myös caylalta ja Sumppisuulta! Onnea Sumppisuulle kolmosiin noususta, te ootte ollu nopeita! Nelli on aina niin kaunis neiti. Mullakin on pentukuume, ois mahtavaa ettiä uutta pentua sitä agia silmällä pitäen.

Ja kiitos sympatioista, kyllähän se harmittaa, et kiva harrastus jää, varsinkin, kun lajista on ehtiny jo innostua. Armin kanssa harrastaminen ois mulle suht helppoa, nään Armia paljon ja siskokin ois varmasti vaan mielissään, et Armi pääsis agiin. Ei se silti oo sama ku oman koiran kanssa harrastaminen, oman koiran tuntee kuitenkin niin hyvin. No, me pidetään nyt taukoa ja mietitään jatkoa, Armi täyttää ens kuussa vuoden, joten senkin kanssa vois pian aloittaa.

Sumppisuu kirjoitti:

Jos koko ajan treeneissä on pieni epävarmuus päällä, kyllä se koirakin sen varmasti vaistoaa.

Mä oon ihan varma, et Alissa vaistoaa sen mun epävarmuuden todella hyvin, kyllä se lukee mua ku avointa kirjaa. Ja osittain luulen, että aina välillä treeneissä ilmenneet ongelmat radalla (Alissan sinkoilu ja mun komentaminen) on johtunu juuri siitä mun pienestä epävarmuudesta. En oo ohjannu tarpeeks jämäkästi ja Alissalla on menny siihen hermo.

Ai niin, mun on pitäny kertoa, ku Alissa on ihan silmittömän ihastunu yhteen sitä hiukan nuorempaan collieurokseen. Rico on soopeli ja pystykorvanen, ne on niin sööttejä yhessä. Aina kun ne tulee vastaan Alissa rupee vetämään ihan innoissaan, vinkuu kovaan ääneen ja jos ne pääsee haisteluetäisyydelle, Alissa sekoo täysin. Se inisee, heiluttaa häntää, menee leikkiasentoon ja koittaa hyppiä Ricoa vasten. Mä en oikeesti ymmärrä Alissan käytöstä, kaikki muut koirat se ohittaa nätisti, mut jos Rico tulee vastaan, toi pistää jarrut pohjaan. Ja jos me mennään niitten talon ohi, Alissa itkee ja kattelee kaihosasti pihalle, vaikkei Rico ees oo ulkona. Eikä ne oo ees ikinä leikkiny keskenään, haistellu vaan. Must toi on aika jännä juttu, et koirakin voi "ihastua" noin voimakkaasti johonkin toiseen koiraan. Kaipa se on sit niin samannäkönen ja -olonen, et se kiinnostaa. Onko teiän shelteillä ihastuksia?

Meijän Enni on ihastunut yhteen suursnautresiin Eetuun. Kaikkia muita uroksia se kiertää kaukaa ja näyttää hammasta. Mut Eetun ei tarvii tulla ku vastaan eripuolella tietä niin Enni sekoaa täysin. Toisaalta niin sekoaa Eetukin, että tunne on selvästi molemmin puolinen. Eetun omistaja vielä kertoi, että Eetu aina kaihoisasti katselee meijän pihaan päin ja inisee kun ohi menevät eikä Enniä vain näy... :D

Ennin pennulta muuten kanssa sellaisia terkkuja, että ruoka aikaan ollaan oltu kotona ja 1,5vkossa painoa on tullut melkein 400g lisää. Poitsu voi muutenkin tosi hyvin, vaikka Enni meinaa välillä unohtua touhuamaan muuta kuin pennun hoitoa :D

^Rico on taas aika jäyhä, lähinnä se katselee ylväänä, et mitä Alissa vouhottaa. Viimeks se jopa peräänty hiukan, kun Alissa upes olemaan niin innokas. Täytyis kysyä joskus, jos Alissa vois mennä leikkimään Ricon kanssa niiden pihalle.

Jääkö pentu muuten teille? Onko sille tullu jo tan-merkkejä esiin, vai onko se bi-merle? Saitteko setvittyä asiat Ennin kasvattajan kanssa (luin toisesta ketjusta)? Ois kiva nähä kuva pikkupojasta.

Hmm.. ihan eri aiheeseen poiketen, mutta selittääkö joku mulle mitä esim. shelttien jalostusuroslistalla tarkoitetaan valkotekijällä ja mustavalkotekijällä? Ja miten se vaikuttaa esim. nartulla astutettava uroksen valintaan?

ARGH! Olin lisäillyt vaikka millä mitalla tekstejä, kuvia ja linkkejä, mutta painoin sitten väärästä napista. Noh uudestaan:

Tutuli: Pentu jää meille ja saatiin onneksi kasvattajan kanssa sovittua hinta molempia miellyttäväksi, ilman sen suurempia draamoja. Onneksi näin, koska kasvattajan tuki taustalla on ainakin mulle ollut Enninkin kanssa ihan korvaamaton. Pennulle ilmaantui tan-merkkejä vaikka ovatkin tosi haaleat, kun se bi-geeni taustalla haalistaa niitä.

Ja tässäpä tämä mamman muotovalio ois:


Miimu: Noi musta-valko ja valkotekijät vaikuttaa koiran väriin ja siihen minkä värisiä pentuja koira voi saada. Esim. toi mustavalko tekijä siellä meinaa sitä, et jos nartullakin ois se sama geeni, niin voisi syntyä joko mustavalkoisia tai bi-merlejä pentuja. Tosta valkotekijästä en oo ihan ihan varma, mutta jostain olin kuullut, että kasvattaja oli tietämättään risteyttänyt kaksi valkotekijän omaavaa koiraa, ja sieltä oli sitten syntynyt tosi valko voittoisia pentuja (joita ei sitten ilmeisesti hyväksytä rotumääritelmässä)

Bi-merle
Musta-valko

No hyi! Ällötys marsu!

Sonik: Muakin vähän ällöttää katsoa sitä ja varsinkin pitää sylissä. :D

En epäile hetkeäkään.. Vaikuttaa aivan kamalalta..
Tui tui pentu..!

Aaaaaah! Käyn täällä pitkästä aikaa ja heti lävähtää naamalle pentukuva <3_____<3 Ilkeää. No mutta onnea uudesta perheenjäsenestä! :)

Olin reilun puolivuotta reissaamassa jonka ajan Usko vietti serkullani Joensuussa. Painotin vielä että voit vaihtaa ruokavaliota, jos barf tuntuu liian hankalalta, mutta HUOLEHDI ettei kerry kiloja. Noo, käytiin äsken vaa'alla, hyvä kun jaksoin nostaa. Painoa oli 17-kiloa!

No, Usko on tosin noin 45cm säkäkorkeuden omaava jenkki, mutta kyllä silti huomaa että kiloja on vähän liikaa turkin alla. Ennen lähtöäni painoa oli joku 13kg joka vaikutti sopivalta painolta eli no, 4kg ylimääräistä. Taitaakin mennä hetki ennen kuin uskallan kysellä vapaita treenipaikkoja TAMSKista

Muutetaan tosiaan tulevan viikon lauantaina Tampereelle ja tarkoitus olisi molempien dieettien (joo, itsellekin on kertynyt vähän vararengasta vyötärölle) lisäksi jatkaa agilitya, rally-tokoa ja koiratanssia. Onko treella edes rally-tokoa? Tosin olen kouluttautunut rally-toko ohjaajaksi ja vetänyt Helsingissä omaa ryhmää joten mikäpä estäisi oman treeniryhmän kokoamistakaan. TOKOkin olisi ihan kiva, käytiin Nemon kanssa Herwoodin hauvoissa ennen Espooseen muuttoa.

Loppuun vielä valitusvirsi aiheena mummot. Ihan kuin syömisen vuoksi elävän sheltin laihduttaminen ei olisi muutenkin jo hankalaa puhumattakaan vierailusta mummolaan. "No voi kun se tapittaa, sillä taitaa olla nälkä. Jos mummi vähän keksiä ja leipää..." "Et anna!" "No mutta eihän pulla sitä tapa" "ET ANNA!" "Vähän jos..." "EI!!" Ja heti kun ehtii selkänsä kääntää koiralle on tungettu puoli kiloa leipää ja pullaa, AAAAAAH!!! Melkein toivoin että Uskolla olisi mennyt vatsa sekaisin, olisin vienyt mummolaan hoitoon.

edit:// Jos vielä pari kuvaa:


Eripari möllötin.

pinacolada kirjoitti:

Tosta valkotekijästä en oo ihan ihan varma, mutta jostain olin kuullut, että kasvattaja oli tietämättään risteyttänyt kaksi valkotekijän omaavaa koiraa, ja sieltä oli sitten syntynyt tosi valko voittoisia pentuja (joita ei sitten ilmeisesti hyväksytä rotumääritelmässä).

Jep, jos sekä emällä et isällä on valkotekijä, voi syntyä valkovoittosia pentuja. Alissan isälle on merkitty jalostusuroslistaan valkotekijä, mut Alissan äidistä ei sitä nää päällepäin. Alissan sisko on valkonen soopeliläiskillä ja soopelilla päällä, joten myös Alissan äidillä on valkotekijä. Tässä kuva Alissan siskosta. Tässä kuva valkotekijän tunnistamisesta. Toi polven yli ulottuva valkonen osa on vissiin aika selkeä valkotekijän merkki, mut kaikista koirista ei voi päällepäin nähdä kantaako ne valkotekijää. Alissan isällä ja toisella siskolla on molemmilla valkosta polven yläpuolelle saakka.

Jenkeissähän ne kasvattaa tollasia todella valkovoittosia shelttejä ja collieita ja niitä kutsutaan "color headed white"-termillä. Tätä sivua kun kelaa alaspäin, niin tulee kuvia noista color headed white-koirista.

Voi tota Ennin pentua. Ihanan leveä piirto päässä ja muutenkin nätti merleväri.

Ja Usko, aina niin komea poika! Sekin on sit vissiin kova lihomaan, kun oli päässy kertymään noin paljon ylimäärästä.