Koirat.com

Eli jos suvussa on esim. mustavalkoinen sheltti, kantaako koira automaattisesti tätä mustavalkoisuutta periyttävänä geeninä? Vai miten se periytyy? Tai miten sen yleensä tietää että kantaako koira valko-tai mustavalkogeeniä?

Meikäläinen täällä herkkiksenä melkein kyyneleet silmissä, kun pikku merliini on niin söpönen Eipä tosin ole mitään vikaa tossa isommassakaan

Ajattelin madottaa koko lössin ja punnasin rouvat ja neidit (sekä kissa herrat). Ilokseni saatoin todeta, että Melli oli laihtunu melkein kilon ja Toffo myös. 'Pikku'-neiti oli saanu puoli kiloa kipeästi kaipaamaansa lihhaa luitten ympärille Kyllä kannatti laittaa ruokamäärät paperille ja liimata ruokakaapin oveen niin, että isäntäkin tietää missä mennään.

Meillä 'juostaan' nyt oikein urakalla. Toffon juoksut oli alkaneet vähän niin kuin salaa. Olen pari kertaa koklannu valkosella paperilla, että jääkö punasta, kun kovasti alkoi viikonloppuna nuolla itseään. Luulin, että on jotain muuta häikkää, kun en saanut mitään todistetta paperille jäämään, mutta onneks oli keskiviikkona vielä sen verran lunta lenkin varrella, että huomasin todistusaineiston.

Oli muuten ihana lenkkikeli eilen. Pääsin koirien kanssa sisälle, niin pakkohan niiden oli purauttaa turkki heti ovella ja voitte arvata, että kuraa oli metrin korkeudella. Mutta kaiken kukkuraksi kattelin omia housujani ja valehtelematta oli kuraa takapuoleen asti. No toisaalta, meikäläinen on tällanen matalajalkanen teollisuusmalli tyypiiltään, että ihmekkö tuo.

^Kolmesta sheltistä tulee varmasti aikalailla kuraa!

miiimu, edellisellä sivulla laitoin just kuvan tosta valkotekijän tunnistamisesta. Aina koirasta ei nää päällepäin kantaako se valkotekijää, ja usein vasta värivirheelliset valkovoittoset pennut paljastaa koirilla olleen valkotekijän. Valkotekijä periytyy siis resessiivisesti.

Mustavalkosuuden/bi-merlen periytyminen on myös resessiivistä. Lainaan Rommitusta vuodelta 2010, kun se osas niin hyvin asian selittää. Samassa viestissä oli juttua myös muiden värien periytymisestä.

Rommitus kirjoitti:

Jos merlellä koiralla on tan merkit, niin ne näkyvät kyllä pentuna, sillä bi-tekijä (josta siis mustavalko ja bimerle värit johtuvat) periytyy resessiivisesti. Jos esim. mustavalkoinen emä astutetaan blue merlellä, jolla on tan-värit ja jolla ei ole bitekijää, pennut ovat sitten tricoloreita tai blue merlejä taneilla, mutta kantavat bitekijää. Tällainen merlen kun taas astuttaa mustavalkoisella, saadaan trikin ja merlen lisäksi bivärejä, tai oikeastaan on mahdollisuus saada. Bimerlen kun astuttaa sitten mustavalkoisella koiralla saa vain mustavalkoisia. Tämä on raju yksinkertaistus, värien periytyminen on vähän monimutkaisempi prosessi.

Sheltit kantavat kahta värigeeniä, perusvärit ovat soopeli ja musta. Näitä yhdistelemällä saadaan kolmea muuta väriä: soopeli, bi-musta ja trikki. Soopeli on dominoiva trikkiin ja mustavalkoisuuteen nähden. Koira, joka saa vanhemmiltaan vain soopeligeeniä on ns. dominanttisoopeli: se jättää vain ja ainoastaan ilmiasultaan soopeleita, vaikka se yhdistettäisiin esim. trikkiin.

Yhdistämällä dominanttisoopelin ja trikin, saadaan pentuja, jotka kantavat trikkigeeniä, mutta ovat soopeleita väriltään. Yhdistämällä tällainen koira trikkiin tai toiseen trikkigeeniä kantavaan soopeliin, on mahdollista saada myös trikkipentuja.

Mustavalkoinen väistää kaikkia ylläolevia. Jotta pennusta voisi tulla mustavalkoinen, se tarvitsee molemmilta vanhemmiltaan mustavalkogeenin. Merle väri käyttäytyy samalla tavalla kuin soopeli eli se dominoiva. Käyttäytyy samoin kuin soopeligeeni. Täällä lisätietoa colliepuolelta värien periytymisestä, samat fatkat ja rajoitukset kuin shelteillä. Prosenttiosuudet kuvaavat mahdollisuuksia, joka koskettaa sitä yhtä pentua.

Nonni, nyt se aksainto sit osu omaan nilkkaan. Meillä kävi eilen hieroja, joka tuumas, et seuraavat treenit saadaan jättää välistä. Mamman muru on ihan juntturalla, eikä edes hieroja saanut kaikkea kerralla auki. :(
Pässi omistaja ei oo huolehtinut riittävästä lämmittelystä ja jäähdyttelystä ja nyt se sitten kostautui.
Ja eniten ehkä vituttaa, etten oo ite huomannut oikein mitään. Maanantaina oli jumissaolevan oloinen ja sillon sit aloin tuota hierojaa sille hommatakkin, mutten yhtään tajunnut että tilanne on noin paha.
Melkein itku pääsi, kun ajattelin että oon rikkonut oman murun sen lempilajilla.. Onneksi ei mitään mitä lepo ja hieronta ei parantais, mutta silti..

^Voi ei, kurja tilanne! :( Mut onneks tosiaan koiran saa kuntoon oikealla hoidolla. Kuinka usein te ootte käyny agissa? Onko Savulla ollu takkia lämmittelyn/jäähdyttelyn aikana päällä?

Mun on kans ikuisuuden pitäny varata Alissalle hieroja, mut en oo saanu aikaseks. Alissalla on kans varmasti jonkinverran jumeja alaselässä, kun Armi aina roikkuu Alissan selässä.

Ei me olla reenailtu, ku kerta viikkoon. Eikä oo ollut takkia, mut aattelin tänään sännätä töitten jälkeen hakeen sille back on trackin, kun bongasin 20% alen verkkoloimista. Saa sit jatkossa laittaa jäähdyttelyn ajaks sille sen.

Eeleaa nakattu yksärillä.

Voi hellanen sentään tuota merlepentusta
Onneks Meela on vielä vauva ja muistuttamassa siitä miten kamalia pentukoirat osaa välillä olla :D
Nimim. söi sitten kipsiseinään reiän....

Annsku: Toivottavasti meijän pienestä ei tuu tuollaista seinän syöjää. Mua kyllä henk. koht. vähän jännittää, kun tuo nyt on uros. Olin aina ajatellut, että meille tulee helppo narttu (niin kuin Ennikin on ollut). Vaikka mulle kuinka on koitettu vakuuttaa ettei ne urokset sen vaikeempia ole, mutta minkäs teet. Tuntuu, että se ihan varmasti tulee tuhoomaan paikkoja ja merkkailemaan joka paikan jne... Ootteko te yleensä pitäneet uroksia narttuja vaikeampina? Vai tuleeko tää mun mielikuva vaan niistä "epäonnistuneesti koulutetuista" uroksista, joita tuolla lenkillä näkee kerta toisensa jälkeen...

^ Nää on vähän makuasioita. Mun mielestä urokset on paljon selkeämpiä ja suoraviivaisempia kuin nartut. Nartut on välillä niin... narttuja. :D

^^Mä en usko, että shelttiuros on kamalasti vaikeempi ku narttukaan, shelteillä ei vissiin oo sukupuolierot kovin voimakkaita.

Mä ite oon kyl täysin narttuihminen, en vois kuvitellakaan ottavani urosta. Oon nähny esim. koirapuistoissa niin paljon niitä nartun perässä vouhkaavia ja muille uroksille uhittelevia uroksia, niin ei pal houkuta. Lisäks en varmaan kestäis sitä juoksusten narttujen perään itkemistä ja merkkailua.

Miten toi urosten suoraviivasuus muuten ilmeenee? Voisko joku antaa jonkun esimerkin. Oon varmaan niin tottunu narttuihin, etten edes osaa kuvitella, miten ne urokset toimii.

Luulin olevani narttuihminen (kun kotonakin on aina narttukoira ollut), mutta hyvinpä tuo Natin ainokainen on ainakin mun pään kääntänyt. Ennen pentuproggista puhuttiin, että toinen narttu tulee taloon, josta Nati oli ilmeisesti erimieltä - hänen tupaan mahtuu vaan yksi bitch ja niimpä se pyöräytti vaan yhden uroksen. Kovasti siinä intin pentulaatikon reunalla, että en ota urosta, mutta loppupeleissä annoin sen luonteen ratkaista: jos siinä on oikeanlaisia ominaisuuksia, otan sen sukupuolesta riippumatta. Ja itseasiassa alan olla jo sitä mieltä, että jatkossakin nuo mun harrastuskoirat tulevat olevaan uroksia.

Nati on todella tuulella kulkeva, kun on juoksut, juoksuja tehdään, niistä toivutaan tai jos tulee lounaasta liian viileästi. Siitä ei aina oikein voi sanoa etukäteen millainen päivä tänään on, vaan joskus treeneissä se saattaa ihan vallan unohtua ihailemaan vaikkapa perhosta tai sitten ollaan niin intopiukeena tekemässä. Javalla taas on duunipäivä jokapäivä. Kun töitä tehdään, niin todellakin mennään sata lasissa ja sit sen jälkeen sitä voi alkaa miettiä tyhmyyksiä. Kerran on jopa tokoiltu tärppipäiväisen nartun lähettyvillä ja silti se kelas, et ensin työt ja sitten hupi.

Näin molemmista perspektiiviä hakeneena, niin minulle se nartumaisuus on ailahtelevuutta ja urosmaisuus taas tasaisempia luonteenominaisuuksia. Toki tuokin röyhistelee uroksille ja bongaa kyllä hoteimmat daamit, mutta sellainen se on joka päivä. Nati on taas joskus vähän bipolaarinen, ku ei tiedä millä jalalla sitä on tänään noustu :D

Tutuli kirjoitti:

Mä ite oon kyl täysin narttuihminen, en vois kuvitellakaan ottavani urosta. Oon nähny esim. koirapuistoissa niin paljon niitä nartun perässä vouhkaavia ja muille uroksille uhittelevia uroksia, niin ei pal houkuta. Lisäks en varmaan kestäis sitä juoksusten narttujen perään itkemistä ja merkkailua.

Kun tätä mäkin olen tässä miettinyt, kun Enni on aina ollut koirana semmoinen, ettei ole tarvinnut miettiä kenen koiran luokse sen voi päästää. Eri asia, ettei Enni kyllä ole mennyt oikein kenenkään luokse, mutta kuitenkin. Mut kaipa siitä uroksestakin saa kouluttamalla ihan yhdyskunta kelpoisen yksilön. Ootteko te joilla on ollut molempia niin nähneet eroa siinä mitä sille kannattaa opettaa tai miten sitä kannattaa kouluttaa? Mihin asioihin pitäsi erityisesti keskittyä ja mitkä asiat hioa kunnolla kuntoon? Enni on saanut meillä jokseenkin aika vapaan kasvatuksen, koska on aina ollut niin helppo ja kuuliainen (mitään ei ole joutunut takomaan rautalangasta).

Koira se uroskin on. Yksilöstä niin riippuu tuo mitä pitää koulutettavuudessa ottaa huomioon. Mulla on ollut ihan samat säännöt Rommille, joka on uros, kuin Nitrolle, joka on narttu. Rommi on kova luonteeltaan, mutta ihan normaalisti siihen olen suhtautunut. Säännöt on, esim. ovista ja portaista ei kuljeta ilman lupaa (katsekontakti), ruoan saa katsomisen jälkeen, vapaaksi pääsee katsekontaktilla ja leikit lopetan mä. Nämä samat säännöt koskevat myös Nitroa. Silti aloitan usein leikin, jos koira tuo lelun ja annan sen voittaa repimisleikit. Minä sitten kuitenkin lopetan leikit. Yleensä myös tapana on, että minun tapani mukaan tehdään, esim. Rommi ei tykkää, että kurakelillä huuhdellaan tassut, mutta siltähän ei mitään kysytä. Ne tassut huuhdotaan, halusi koira tai ei. Sillä kuuluisalla maalaisjärjellä pärjää.

Mulla ei ole ikinä ollut sheltti urosta, mutta kaikki koirat joiden kanssa olen elänyt ennen Heilaa ja Melliä ovat olleet uroksia. Minustakin erot ovat suurimmaksi osaksi koirakohtaisia, mutta kieltämättä uros on useimmiten samanlainen päivästä päivään. Jos se on vouhottaja tänään se on sitä todennäköisesti huomennakin ja jos taas enempi laiskanpuoleinen se on sitä ens viikollakin. Ja naiset kiinnostaa aina.Toisaalta on se natunkin perusluonne muuttumaton, mutta toisinaan vain haistellaan kukkia ja haaveillaan, seuraavalla viikolla ärhennellään ja ollaan niin narttuja että. Ja ne miehet kiinnostaa vaan kaks kertaa vuodessa

Tutuli kysyi ihastuksista. Olin ihan ihmeissään yksi päivä, kun yleensä Lillin hihnakäyttäymyminen on aika karmeaa; jos ei suoraan haukuta niin ainakin puhistaan ja muristaan. Mutta viime viikolla meidän edellä kulki pieni sekarotuinen koira, aivan älyttömän nätti, (tai no komea, sehän oli uros) varmaan joku pystykorva-sheltti -sekoitus, ja Lilli alkaa vinkumaan ja vetämään kuin viimeistä päivää sen luokse, vaikka yleensä se ei tykkää ollenkaan jos tulee vieraita koiria lähelle. No, aina pysähdyttiin ja istutin Lillin kun se veti, katsekontaktista sai jatkaa matkaa. Sillä oli niin kova hinku sen koiran luokse että jouduttiin pysähtymään parin metrin välein. Lopulta se koirakko oli sitten jäänyt nurkan taakse odottamaan meitä, ja tein poikkeuksen ja annoin koirien haistella toisiaan hihnassa. Ja Lilli oli ihan mielissään. Hassua. Varmaan on kyllä juoksuilla osuutta asiaan, mutta ei se muiden urosten perään ole ollut tähän mennessä juoksuista huoimatta.

Minäkin olen varmaan niitä narttuihmsiä. Tai en tiedä. Lilliä valitessa ratkaisi sukupuoli, kun sain valita soopeliuroksen ja nartun välillä. Ja Lilli olikin paljon kipakampi tapaus kuin veljensä, joka jäi aina siskojen jalkoihin niiden riehuessa. Konkreettinen todiste videon muodossa! Tuossa siis Lilli ja Asta-sisko painivat, ja Nemo-veli jää kirjaimellisesti jalkoihin ja on muutenkin vähän out. Oi, pentuvideot! <3

Meela ei oo koskaan aikasemmin järsinyt yhtään mitään, vaan omat lelut on kelvanneet, joten yllätyin todella kun huomasin sen reiän :D Mutta ei se vaarallista ole, kuuluu oikeastaan asiaan :)

Meillä on kaikki eläimet olleet aina narttuja, joten en voi kuvitellakaan ottavani urosta, oli eläin mikä hyvänsä. Jotenkin se tuntuis vaan hassulta, jos se eläin ois uros, en tiedä miksi :D

Meillä on ollut tässä viikon mittainen taistelu alakulmurin kanssa, ja vihdoin se luovutti ja päästi irti!

Meillä on aina kaikki sheltit olleet uroksia, eikä niistä kukaan mitenkään vaikea ole ollut. Julius ja Uno on varsinkin niin helppoja kavereita, ettei helpompia koiria ihminen enää tarvii. Nuutin vaikeus on arkuus, ja ihan varmasti yhtä arka olisi narttunakin. Hajut kiinnostavat jonkun verran. Epävarmuuden takia on myös aggressiivinen kaikkille itteään isommille uroksille. Muutenhan tuo on nyt ihan superhelppo, ja jos se olisi ihan kotikoirana, niin parempaa koiraa saisi hakea. Wäinön kanssa taas oltaisiin oltu pulassa, jos se olisi joku muu mitä sheltti. Terävyys ja heikko hermorakenne on vaikea yhdistelmä. Onneksi pojun perusluonne on niin mahottoman kiva, että mitään suuria hankaluuksia ei ole ikinä ollut. Toisista koirista ei todellakaan tykkää, voi olla aggressiivinen. Hajut eikä edes juoksunartut kiinnosta minkään vertaa. Papi on myös tosi lepponen koira, se vaan on vähäsen ailahtelevaisempi mitä Julle ja Uno. Superkiltti, sitä saa kaikki muut paitsi lapset rettuuttaa miten sattuu. Ärsyttävänä piirteenä se, että ainoa meidän koirista jota nartut kiinnostavat liikaa. Ei kuitenkaan mikään machomies, lauman alimmainen reppana joka ei tappele mistään hinnasta. Ryyni, joka on jo vuosia sitten kuollut, oli superarka eikä tykännyt lapsista, mutta oman perheen sisällä tosi helppo. Koulutuksella olisi saanut siitäkin kunnon koiran.

Seuraavana meille tulee narttu. Nuutti ja Wäinö eivät nykyiselläänkään tule mitenkään hyvin toimeen, joten kolmatta urosta en halua joukkoon lisätä, varsinkin kun tuleva koira on poikia semmoset 15 kiloa painavempi. Saa nähdä miten nopeasti uusi kakara lähtee sterkattavaksi, kuinka nopeesti palaa hermot juoksujen kanssa.

Mites teillä, joilla on leikkamattomia uroksia ja narttuja saman katon alla, hoidetaan juoksuaika? Meillä Wäinö menettää pallinsa joka tapauksessa, Nuutilta ne lähtee vaan pakon edessä. Mitään sairaita sekarotusiakaan ei olisi tarkotus teettää.

Meillä Nuutti päätti sitten ruveta paineistumaan luoksetulopysäytyksen käsimerkistä. Ei mitään ongelmaa siinä liikkeessä ollut pariin kuukauteen, mutta eiköhän sekin pitänyt pilata ennen kisoja. Saapa taas nähä miten me tämä ongelma saadaan selätettyä, vai saadaanko mitenkään. Melkonen ihme on jos tämän koiran saan EVL:ään nostettua.

^Anteeksi tyhmä kysymys, mutta mikä on EVL? Muutenkin olis ihan kiva jos lyhenteistä sais selvennyksen mitä ne tarkottaa. Minä kun en harrasta koirineni kuin lenkillä käymistä ja puutarhan hoitoa, niin olen ihan ulkona mistä puhutaan.

Pitkästä aikaa tulin muiden sheltti-ihmisten kuulumisia katsomaan. :) Meidän 9-vuotiaalla Tara-rouvalla menee muuten ihan mukavasti, eikä sinänsä ikä paina (no, ei 9-v. sheltti edes ole niin vanha :D), mutta tässä lähiaikoina olisi edessä iso hammas- ja jalkaoperaatio. Tarallahan siis nuo takahampaat olivat haljenneet, joten ne täytyy poistaa + akillesjänne on taas luksoitunut muutamaan otteeseen. Harmittaa, kun pitää muoria kiusata nukutuksilla vielä tässä iässä...

Neldan kanssa harrastellaan taas enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Harmittaa, vaan kun työt tuntuvat vievän niin tuhottomasti tunteja vuorokaudesta, ettei oikein jaksamista aina ole. Agilityssä ollaan nyt käyty x 1/vko ja EHKÄ huhtikuussa mennään möllikisaan. :D Tokoakin ollaan treenattu ahkerasti ja toivottavasti AVO-kokeet olisivat muutaman kuukauden sisään edessä. Sitten voitaisiin alkata tosissaan treenata korkeampien luokkien liikkeitä, vaikken uskonutkaan, että me ALO:a korkeammalle koskaan päästäisiin. :) Neldan kanssa toukokuussa ohjelmassa myös oikeiden lampaiden paimennusta, jee. :D

chelle: Mehän edetään Neldan ja Nuutin kanssa ihan samaan aikaan tokossa. :D Meilläkin on AVO:n liikkeet kuta kuinkin kasassa (hienosäätöä toki vielä!) ja palkkaamattomuutta + koemaisia treenejä noin muutenkin pitää ottaa. :) Toivoisin, että saataisiin kevään, kesän korvalla AVO-luokan kokeet korkattua, mutta vähän meinaa omistaja jänistää.

CaraMelli: EVL = erikoisvoittaja-luokka tokossa eli tottelevaisuuskoulutuksessa, korkein mahdollinen luokka. :) Tokossa alin luokka on ALO = alokas, seuraava AVO = avoin, sitten VOI = voittaja ja viimeiseksi tuo EVL.

p.s. Meela on superkaunis! Tuollaisen merlen kun saisi. :)

Kiitoksia Din, olen valaistunut