Koirat.com

Hallalla alkoi ekat juoksut toissapäivänä :) Niin se vaan mamin pikkuinenkin kasvaa isoksi tytöksi.. Harmittavasti vain rallytokot jää väliin, kun ei saada juoksuisena osallistua niihin.

Tässä vähän kuvasaldoa tältä syksyltä. Turkki alkaa jo hyvää vauhtia kasvamaan

Cherier , kaunis sininen tyttö Hallasta tullut! No mites juoksut on mennyt, onko neidin luonne muuttunut? Käytätkö housuja hänellä?

Jospa kirjottas tännekin välillä, onkin taas kertyny kommentoitavaa.

Olis kyllä kiva nähä teitä Rose ja Lilli, nyt kun ootte jo ehtiny hiukan aikaan tänne kotiutumaan. Olis kiva järjestää oikeen kunnon KC-soopeleitten kokoontuminen, jos mukaan tulis Alissa, Lilli, Manna, Nemi, Viivi ja Sani. Oisko esim. ens viikolla jotain aikaa, joka sopis monelle? Vois mennä esim. koirapuistoon tai sit lenkille. Mulla on esim. koko tiistai (ainakin vielä) kokonaan vapaa.

Din:in Nelda näyttää tossa nassukuvassa ihan Alissalta, paitsi et korvat on alhaalla. Ja vitsit, miten Nitrokin on jo iso! Vastahan se tuli teille! Hallastakin on kasvanut kaunis nuori neiti. Muistan muuten, kun joskus kauan sitten vasta haaveilin omasta sheltistä, ajattelin aina, et mulla ois merlesheltti, jonka nimi ois Halla.

Mulla taas shelttivauvakuume nostaa päätään. Tuurasin mun siskoa viime viikolla sen pennun pentukurssilla ja oli se taas kivaa puuhailla pennun kanssa, jolle voi kaiken opettaa ihan alusta. Lisäks, ku siinä ooteltiin, et meiän tunti alkais, ni edellisessä ryhmässä oli pikkunen mustavalkonen shelttityttö. Näin myös koirapuistossa mustavalkosen vanhan shelttiherran, on se väri vaan niin nätti. Ois semmonen pikkunen taapertaja niin ihana, mut ei oikeen riitä nyt aikaa, eikä rahaa. Lisäks ton pentukurssin jälkeen, ku pääsi Alissan kanssa lenkille, ni ei voinu ku todeta, miten ihana on koira, joka osaa kävellä nätisti hihnassa.

Mä oon kyllä rehellisesti nyt aivan helisemässä tuon koiran kanssa. Se on kyllä aivan ihana ja aivan mainio koira lapsiperheeseen. Ja nyt se remmirähjääminenkin on hieman vähentynyt eli siltä osilta ollaan menossa parempaan suuntaan. Mutta siitä on tullut ihan kamala terroristi. Kiipeää hakemaan kaiken tiskipöydiltä (eli esim. leipäpusseja ei voi säilyttää pöydällä), avaa roskiskaapit ja vetää roskikset silpuks lattialle yön aikana, tyhjentää kissojen vadin (ja vessan ovessa on hakanen, mutta tuo koira änkee ittensä siitä välistä edelleen - ja pienempää ei voi laittaa ku muuten ei kissatkaan mahu..) ja nyt lisäksi tuhoaa kaiken, repii kengät, lelut ja kaikki. Miksi NYT? Eiks sitä pitäs sillon pentuna tehä enempi? Ja toi sisäsiisteys. Se ON sisäsiisti, yksin ollessaan ei tee mitään jne. Mutta jos ollaan kotona ja jää ees vartiks yksin toiseen huoneeseen niin se on välittömästi sonnat lattialla - ei siis pissaa sisään. Illalla ku lapset on nukkumassa ni käyn vaikka parvekkeella tupakalla ni heti sontii, sama jos käyn vessassa. Ja yöllä kun pistän makkarin oven kiinni niin on aamulla aika ruhtinaalliset määrät lattioilla sitä itteesä. Mä en käsitä, mutta hermoja syö.

chelle: Miljoonat tsempitykset kisoihin! Tulehan sitten kertomaan, kuinka kävi. :) Meillä on Neldan kanssa vähän sama ongelma, että tyttö on niiiin arvaamaton. Neldalla vielä on tuo "kuppi nurin" -raivosyndrooma (:D), että neiti saattaa ihan yht'äkkiä hermostua ja rähästä lähellä olevalle koiralla. Tokokehässä (lähinnä paikallaolossa) Nelda on kuitenkin onnistunut pitämään demonit sisällään. Jotenkin vaan stressaa välillä, etenkin suuressa koirajoukossa, kun pitää tarkkailla Neldaa koko ajan ja "pitää se hallinnassa". Taran kanssa pystyi aina olemaan ihan chillisti ja sitä oli helpompi lukea. Rouva ei ole koskaan ollut äkkipikainen luonne, täydellinen ensimmäiseksi koiraksi. :)

Neldan tulta ja tappuraa oleva luonne on kuitenkin osoittautunut mitä erinomaiseksi harrastuksissa, pitää vaan osata kanavoida oikein.

sinikselle voimia ja tsemppiä Budin (eikö ollutkin?) kanssa! Eiköhän ne aivot nuorelle miehelle jossain vaiheessa löydy.

Mä voin Tutulin pentukuumetta laskea kertomalla, et toi vääränrotuinen väänsi heti ensitöikseen tortut olkkarin matolle. Siinä on sitä virallista pennuntuoksua..

gaselli kirjoitti:

Cherier , kaunis sininen tyttö Hallasta tullut! No mites juoksut on mennyt, onko neidin luonne muuttunut? Käytätkö housuja hänellä?

gaselli: Noin kuukausi sitten Halla alkoi nuuskia huomattavasti enemmän maata ja kiinnostui kaikista hajuista. Ajattelin silloin että 1-2 kk olis hallan juoksuihin. Halla ei ole vielä merkkaillut ollenkaan. Muita luonteen muutoksia en ole huomannut. Yllättävän hyvin on alkanut nuo ekat juoksut. Minulla ei ole aikaisemmin kokemusta narttukoirista. Kasvattaja sanoi että hän ei ainakaan käytä housuja ja ajattelin itse aluksi myös etten ala housuja pitämään, mutta kun niitä veritippoja oli jo kymmenen olohuoneen valkoisella matolla ja jopa ruokapöydällä, kun Halla oli hypännyt pöydälle katsomaan ikkunasta ulos, kun oltiin pois kotoa, niin ajattelin hankkia housut. Ja tosi hyvin Halla on tottunut pöksyihin. Ei ole kertaakaan ottanut pois, ja kun tullaan ulkoa sisälle Halla tulee minun luo ja kääntää pyllyn että voi housut laittaa :).

Siis mitämitämitä, mitens Sonikille collie tupsahti? Kuvia!

Nooo... Meille nyt tuli sit tällänen hiukan erilainen palveluskoira kompromissina..


Tälläinen pikku piraija. Savuhan ei koskaan ole paimentanut jalkoja mutta Sumu tuntuu tekevän sitä senkin edestä..
Savu oppi jo penskaa härnäämäänkin. Käy viemässä Sumulle lelun ja kun se nappaa leluun kiinni, ni Savu pienellä ylähuulen nostolla ja hampaiden väläytyksellä ottaa sen takas ja vie pois.

Ihana sumu! todella suloinen :)

Aadalla vaihtuu hampaat kovaa vauhtia, onhan tyttö jo täyttänyt 5kk :) Olemme kolme kertaa käyneet yksityisessä koirakoulussa pentukursissa ja olen tykännyt tosi paljon. Kouluttaja on kehunut että olen tehnyt aadan kanssa tosi hyvää työtä ja näkyy että meillä on hyvä ja vahva suhde. Siitä tuli hyvä fiilis :)
Kävimme myös tutustumassa Porvoon koiranäyttelyissä kun äitini lagotto osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä, pakko tänne vielä kehua että sai ERI:n ja oli junioreiden paras narttu! :) Aada oli näyttelyissä kuin kotonaan, ei jännittänyt tai pelännyt mitään. Siellä näimme myös kasvattajan, ja kasvattaja sanoi ettei aada vielä ole liian iso.

Nyt treenaamme näyttelyä koko viikon, sunnuntaina Aada osallistuu match showhun Tuusulassa :) jännää!


Aada 5kk




Aadan lenkittäjä :) Olin äitini luona viikonlopun ja hän ilmoitti minulle illalla että aada lähtee huomenna 11 aikaan lenkille Ukko pojan kanssa, oli kuulemma mennyt tosi nätisti!

Ihana kettueläin..

Voi mitä ihanuuksia! Pennut on kasvaneet ihan hujauksessa. Lillikin oli ihan vasta pieni pallukka, ja nyt jo melkein vuoden...

Sisäsiisti Lilli pissasi taas vieraassa paikassa. Pitää olla tarkempi noitten juttujen kanssa, kun selvästi huomaan nyt, että kyläpaikassa se ei "osaa" pidättää kovin kauaa, vaikka kotona pärjääkin tuntikausia pissaamatta. Kylässä se vaan ei tiedä, että se viedään kyllä jossain vaiheessa ulos, ja päättää olla omatoiminen ja pissattaa itse itsensä. Miten saisin selitettyä tämän ajatuksenjuoksun paremmin? Siis että kun kotona on tietty rutuuni, ja se tietää että aina jossain vaiheessa lopulta pääsee ulos, niin ei tarvi pissata sisälle, mutta kyläpaikassa ei voi asiasta olla niin varma, joten pissat saattaa tulla. Tuo oli kyllä taas ensimmäinen kyläpissa pitkään aikaan, toivotaan että jäisi viimeiseksi, jos nyt tästä lähtien alan käyttää sitä puolen tunnin välein ulkona, kun ollaan jossain kylässä.

Syksyn tullen Lillistä on paljastunut uusia puolia. Huomaa esimerkiksi, että ei ole ollut pimeää pitkään aikaan, tai se on ollut niin pieni silloin kun viimeksi oli kunnolla pimeitä iltoja, ettei ole niin tottunut kulkemaan pimeällä. Siispä pimeällä vastaantulevat koirat ja välillä ihmisetkin saa kuunnella meidän komeaa sopraanohaukkua. Toinen asia on sade. Täällä on satanut melkein joka päivä nyt aika pitkään, ja vaikka Lilli ei sinänsä sateesta välitä, niin märällä nurmikolla käveleminen tai siihen pissaaminen on tosi ällöä.

Jotain yhteislenkkiä vois kyllä kehitellä. Huominen kyllä sopii mulle, Tutuli, ainakin illemmalla, mutta kun huomasin vasta näin myöhään niin ei taida onnistua järkätä mitään massatapahtumaa näin lyhyellä varoitusajalla?

Ihana tikkujalka-Aada ja kaunis collienpentu Sonikilla. <3

Varmaan kuolen huomenna, kun mennään Neldan kanssa epäviralliseen tokokokeeseen ja ollaan tosi vähän ehditty treenaamaan. D: Huomenna siis testataan, miten pystytään handlaamaan virallisen tokokokeen säännöt, joten jos ykköstulos sattuisi napsahtamaan niin suunnattaisiin virallisiin vielä tämän vuoden puolella. :) Jos meneekin persiilleen niin lisää vaan treeniä!

Cherier, Onko Hallalle ollut hyvä tuo tuon mallinen lifeguard-heijastinliivi? Itse tuota mietin että suojaisi rintakarvaa vähän?

Onnea Sonikille uudesta perheenjäsenestä, Sumu ainakin sopii Savun sävyihin Miten penneli on kotiutunut?

Onnea Dinille mölli tokokokeeseen! Siitä se lähtee

Mullakin on kauhea pentukuume, mutta tuo yksi ei edelleenkään ole aloittanut juoksujaan...

Hyvin on kotiutunut. Reipas pikku riiviö hän on. :D
Ja Savu käyttäytyy ihan isoveljen elkein, vie ensin lelun ja sit hakee pois. Tekee kiusaa ja juoksuttaa pikkuista. Ja pikku piraija roikkuu rintakarvoissa minkä ehtii.
Niiden leikkejä on niin hauska seurata. Savukin pääasiallisesti leikkii ihan siivosti, mitä nyt ulkona juoksee pennelin välillä kumoon. Vielä mahtuu Sumukin juoksemaan Savun mahan alta. Saa nähdä miten sit käy kun kasvaakin Savua suuremmaksi.

Suloinen Aada!

Kerronpas vähän meidänkin kuulumisia..
Sunnuntaina käytiin ekaa kertaa kokeilemassa verijälkeä Tarmon kanssa. Ei mikään pitkä jälki, ja aika helppokin, mutta tuli ainakin selväksi että toi nenänkäyttö on meillä se The Juttu. Poika oli ihan fiiliksissä ja sai samantien hyvän vainun. Tosi tarkasti meni koko jäljen ja suurella innolla. Ja voi sitä reimun määrää, ku jäljen lopussa löysi sitten pakasterasian ja sieltä tuoretta jauhelihaa. Tais olla paras mahdollinen palkinto tuolle ahmatille. Mutta ehdottomasti tuota omaksi iloksi jatketaan, kun koira noin paljon tykkäsi.

Meilläkin mörköillään pimeneviä iltoja. Joka puskassa tuntuu vaanivan jotain, ja kaikille isommille kiville pitää pöhistä. Muuten lenkkeily menee oikeen mallikkaasti, kävelee nätisti vieressä ja koiratki ohittaa jo suurimmaksi osaksi hiljaa. Saas nähä miten menee viikonloppuna, ku lähdetään kiertämään Pikku Karhunkierros, pääsee poika ekaa kertaa vaeltamaan. Toivottavasti vaan kelit suosis, ei ois pakko sataa ihan niin rankasti ku nyt.

Miten täällä kaikki urosten omistajat, minkä ikäsenä teidän uroksilla on pallit laskeutuneet? Tuolla niitä ei vaan ole vieläkään, vaikka on jo kohta sen puoli vuotta. Voikohan ne enää ilmestyäkkään? Ell sano, että voihan ne vielä laskeutua sinne vuoden ikään asti, mutta ilmeisesti aika epätodennäköstä. Ärsyttää, ku ollaan jo katottu valmiiksi paria näyttelyä ens vuoden alkuun, niin ei taida hirveästi kannattaa treenailla, jos ei ne kohta sieltä ala löytymään.

Niin ja Dinille onnea kokeeeseen, tuut sitten ehdottomasti kertomaan, että miten meni!

Mitä puuhaa jätätte shelteillenne päiväksi?
Meillä olisi orastavaa eroahdistusta ilmassa, joka johtunee ihan siitä, että kolmisen viikkoa etsin kämppää ja koira oli miehen kanssa yhteisessä kodisamme, itse siis kävin lähinnä lenkittämässä ja seuraa pitämässä 3-5krt /vko.
Nyt sit muutettiin pennun kanssa uuteen kämppään ja selkeästi ahdistuu kun lähden (ulvoo ja haukkuu sellaista 'paniikkihaukkua'). Jätän leluja, pari kongia, nappulapallon ja nappuloita ympäri kämppää.
Menisköhän toi ajan kanssa ohi, ilman että tarvii kummmemmin puuttua (oppii että tulenkin aina kotiin) vai mitähän kannattaa kokeilla?

Muuten on mennyt super hienosti, herra on oikein kiltti ja muuten haukkumisen olen saanut hyvin kiellettyä (käytän hiljaa-käskyä). Hihnakäytöstä voisi tietenkin harjoitella lisää, mutta eipä sekään ole enään niin kamalaa.
Hassua vaan, että uros on kohta 8kk ja jalkaa ei osaa nostaa Noh, se on luonteeltaan muutenkin niin pehmeä kaveri..

Meillä oli muistaakseni jo tehosterokotuksilla kivekset laskeutuneet. Täytyy kyllä sanoa, että ei oo itse kauheesti tullut tutkittua, vaikka kyllä pitäisi.

Meillä tuolle jätetään yleensä joku isompi luu, siankorva, solmulelu ja aktivointikongiin vaihtelevaa evästä. Ekalla viikolla kun tuo tuli, yritti sitä haukkumista, vinkumista ja huusi kun hyeena ku hoksas että ollaan lähdössä. Silti vaan kylmästi lähdettiin, ku pakko oli töissä käydä, ja pidettiin tiukasti aina samat rutiinit joka kerta lähtiessä (paperit lattialle, ruokaa, leluja, kongi, radio päälle), niin loppu ulina parissa päivässä, ku hoksas, että meidän lähtiessä saa aina jotain kivaa, niinku kongi ja herkku luut, joita ei siis muullon ole tarjolla.
Meillä tuolla on myös rajotettu tila, portilla rajataan oleskelualue keittiöön. Alussa sai olla koko kämpässä, mutta tuntu vaan ahdistuvan siitä lisää, niin laitettiin keittiöön. Tuntuu viihtyvän hyvin.

Meillä ei nosta jalkaa myöskään, eikä kyllä muutenkaan merkkaa lenkillä ollessa. On kai vaan hitaasti kasvavaa sorttia..? Kaverin samanikänen australianterrieri on nostanut jalkaansa varmaan jo pari kk, meillä ei vielä kertaakaan.

Vai on saanut Savu ihka oman mini me:n vai oisko large me, ainakin hetken kuluttua. Oikein paljon onnea pikku piraijan johdosta.

Aada näyttää Toffolta (paitsi korvat), samanlaiset mustat raidatkin hännässä.

Tosta uroksen jalan nostosta, veljeni ajokoira ei oppinut koko elinaikanaan nostamaan koipea, eli noin 10 vuotiaaksi.

Piti vielä sen verran avautua, että kun menin kehumaan, että Ompun alakulmurit lähti murheitta, paljon ennen kuin uusia edes näkyi, niin nyt yläkulmurit jumittaa ja uudet pukkaa tulemaan. Aargh!

Voi kuinka suloinen colliekakara. :) Täälläkin olisi niin kova pentukuume, mutta rotua en vaan osaa päättää.

Mie pidän koiria päivät tarhailemassa. Samassa tarhassa on kaverin koira, viereisessä toisen kaverin pari koiraa. Siellä ovat pojat viihtyneet tosi hyvin, ja ku kotia tullaan niin ei haittais vaikkei mitään enää tehtäiskään. Nuutista varsinkin huomaa, että energia ei ikinä lopu jos on päivän sisällä yksin. Pitää kattoa mitä talvella tehdään, jos ne edes lyhyet päivät tarkenis kopissa.

Wäinöllä varsinkin on eroahdistus ollut isokin ongelma, mutta siitä päästiin kun lopetettiin kaikki tekeminen sisällä. Ensin väsytettiin koirat ulkona, ja sisälle pääsivät lepäämään. Nyt sitten pojat tietävät että koti on rauhottumista varten, eikä eroahdistusta enää juurikaan ole. Eikä jätetä mitään puuhaa koirille, paitti jos Wäinö jää ihan yksin niin saa siankorvan/ruston. Harvemmin se sitä syö, mutta kantaminen helpottaa sen ahistusta. Siitä kyllä niin huomaa heti, että kun rupeaa ahdistamaan, se käy nappaamassa jotain kannettavaksi.

Tänään Nuutilla oli pelastushakutreenit. Eka maalimies ei meinannu löytyä sitten mitenkään, poika ei vissiin tajunnu yhtään että mitä piti tehä. Toinen sitten löyty melkeen heti, kun Nuuttikin tajus että tämähän oli ihan tuttua hommaa. Wäinö jäi kotiin, en viittiny ottaa sitä mukaan huutamaan. Olis kyllä sekin varmasti tykännyt, haku on yks sen lempparilajeista. Illemmalla varmaan vielä tokoillaan Nuun kans, vois ottaa Wäinönkin mukaan. Eihän sen kans voi juuri mitään tehdä, kun kierrokset lyö yli jo perusasentoon pyynnöstä, mutta ainahan rauhottumista voi harjotella.

Meillä Nuu oli varmaan jotain 9kk kun oppi jalkaa nostamaan, toinen kives laskeutu ennen luovutusikää ja toinen ei millonkaan. Wäinön kivekset tuli alas joskus puolen vuoden ikäisenä, jalka nousi viisikuisena.