Koirat.com

Amadare, Alissa kiittää kehuista.

Hepuli, Alissa tuhos pentuna hiukan rottinkikoria, jossa se nukku. Se pitikin sit laittaa pois, kun pentu keksi kaivaa sen aina esiin pehmikkeiden alta. En siis suosittele rottinkikoria pediksi, ainakaan pennulle. No, onneks se oli vanha kori, ni ei haitannu, vaikka hajos. Ton lisäks Alissa järsi yhestä repusta kaikki vetskarit muodottomiks + katko ne olkahihnat. Sitten se on aika monen hupparin taskuun järsiny reiät, ku niihin oli jääny nameja, oma vika siis. Pahin tuho oli seinän järsiminen. Onneks se oli kuitenkin helppo korjata uudella lasikuitutapetilla. Pentuiän jälkeen Alissa ei oo tuhonnu mitään.

chelle, Alissa syö päivässä 100 grammaa nappulaa, deseistä en tiiä, mut oisko toi pari desiä. Ton lisäks sit lihaa alle 50 g päivässä, osa lihasta menee Kongin sisälle. Välillä saa ruuan joukkoon raejuustoa, piimää tms. Eli Alissa tuntuu ainakin syövän tosi vähän sun poikiin verrattuna, vaikka se painaa yli tuplasti enemmän. Ruuan lisäks Alissa saa sit säännöllisesti luita, nytkin se syö tuolla ydinluuta. Ja tietty treenatessa menee hiukan nameja, esim. kinkkukuutioita, jotka on tosi käteviä naksutintreeneissä, kun on valmiiksi pieniä palasia. Jos treenatessa menee paljon nameja, karsin päivän nappulamäärää. Usein mulla on kyl lenkillä nappuloita nameina. Ois nii kivaa, ku ois tollanen koira, joka ei helpolla liho, välillä ärsyttää koko ajan pohtia ruokamäärää ja punnita nappuloita vaa'alla. Alissahan liho yks kevät ihan huomaamatta varmaan kilon, kun annoin sille nappuloita ruokapussin kyljessä olevan annostuksen mukaan. Nykyään toi syökin sit reippaasti suositusta vähemmän.

Mäkin oon kallistunu ton MH:n puoleen, vois viedä sinne ensin ja kattoa, miten pärjää siellä ja sit viedä myöhemmin vielä luonnetestiinkin, jos haluaa. Mäki pelkään eniten sitä, et toi saa jotkut traumat siitä, et ihminen hyökkää sitä päin.

Tälläin etukäteisvinkvinkkinä, että ESS on järjestämässä MH-luonnekuvauksen ensi vuoden lokakuussa Mäntsälässä. Sinne on etusijalla siis sheltit, joten kannattaa ehdottomasti pistää jo alustavasti korvan taakse, mikäli haluaa otuksensa luonnekuvauttaa. Itsekin olen tuon Jalmarin sinne roudaamassa, niin saapa ainakin aika kattavan näkemyksen mitä tuon pään sisällä oikein liikkuu. Nykyäänhän noi MH:n osa-aluearviotkin näkyy KoiraNetissä, joten paljon hyvää infoa jää luonteesta kirjoihin ja kansiin.

Askartelusta. Meillä on ollut aika harmitonta askartelua tyyliin nenäliinan repimistä ja soon ollu niin kovin tuhmaa ja kapinallista :D Java ehti tosin nuorena miehenä jättää hampaan jälkensä yhteen nettipiuhaan, yhteen kenkään oli designattu ihan uudenlainen nahkapinta, miehekkeen kuulokkeen pehmute muotoiltu uudelleen ja jompikumpi näppäristä söi aina meidän saunavuoron aikaan mun koirankusetuslenkkareista nauhat n. viisi kertaa ennenkuin tämänkin jäi. Vähällä siis päästy ja enenmmänkin nuo omaa tyhmyyttä olleet, kun kamaa on pienten hammien ulottuville jätetty.

^Ja aurinkolasit.. Ei sais nauraa, mutta luin teidän blogista siitä ja nauroin ihan vedet silmissä..
(Vai olikohan se jonkun muun.. )
muoks. joo olihan se Jalmari, joka laittoi arskat uuteen uskoon. Oli ihan pakko kaivella se teksti tuolta blogista..

^^Siis onko se MH lokakuussa 2013? Mä en varmaan jaksa oottaa niin kauan.

Argh, mä olin jo ehtinyt unohtaa - ilmeisesti tarkoituksella :D Lisätään listaan siis Pimp My Sunglasses -episodi päätähtenä Jalmari 1,5v, jossa aurinkolasit tuunattiin omatoimisesti kevään 2011 lookkiin. Mulle ei vaan koskaan valjennut miksi tälläisellä yllätyksellä piti minua muistaa, kun ei sillä enää mikään askartelubuumi ollut muutenkaan. No, hyvin ilmavat niistä tuli, kun sangat sojotti vähän mihin sattuu ja linssitkin olivat enimmäkseen sellaiset, etteivät nyt turhaan blokkaisi auringonvaloa.

Ja joo, 2013 lopussa ja ennakkotietona siis niille, jotka eivät ole sen kanssa hätäisiä :) Koitetaan siis saada jokatapauksessa 20 uutta luonnekuvattua shelttiä, jotta pääyhdistys aktivoituisi sheltin luonneprofiilin tekemisessä.

Meille saattaa kuukauden kuluttua tulla uusi sheltti tyttö laumamme jatkeeksi. :) Pennut ovat nyt kolmeviikkoisia, ja katsellaan vielä kuukausi että nähdään mitä sieltä kehittyy. Tällähetkellä eräs ihana valkonaamainen trikkityttö on jättänyt jälkensä sydämeeni. Miten teillä on arki muuttunut joille on tullut toinen sheltti laumaan? Tietenkin aina pieni pelko siitä onnistuuko huomion jakamaan kahdelle jne, mutta mulla on vahva tunne siitä että tämä uusi tulokas tuo Hallalle paljon seuraa ja iloa.
Tässä muutama talvinen poseerauskuva Hallasta:

^Tosi hieno toi vika kuva! :)

Huh huh, millonkohan viimeksi olen täällä kirjoitellut...
Paljon on ehtinyt talven aikana tapahtua, Pojukin on hiukan aikustunut (?).

Harrastus puolella on myös tullut muutoksia. TOKOssa ollaan siirrytty ryhmään jossa tavoitteena nyt kesällä möllit. Jes, nyt treenataan kesää odotellessa!
Eilen käveltiin 15km, huonot kengät jalassa... mun jalat oli ihan muusia sen jälkeen. Tästä nyt taas opittiin jotakin.
Ja kohta on taas nokka kohti Tampere KVta. Mätseissäkin ollaan muutama kerta päästy harjoittelemaan.

emppu97: Mullakin tulee aina välillä kausia, et unohdan koko palstan kuukausiksi ja sitten taas jossain vaiheessa innostun kirjottamaan. :D Poju on kyllä edelleen hyvin komia shelttiherra. Oletteko näyttelyissä nyt käyneet? Blogistanne kattelin, että mätsejä ja tokoa olette ainakin tehneet. :)

Tutuli: Ihana ihana Alissa! Se on niin Neldan näköinen, että tuntuu hullulta nähdä se sun kuvissa. :D

Annsku: Ei Meela voi 9kg painaa, vai voiko? :D Nelda on 38-säkäinen ja oli 8,5-kiloisena selvästi ylipainoinen. Laihdutellaan likkaa edelleen, sillä kylkiläskejä vähän tuntuu. Alle 8-kiloiseksi pitäisi kyllä meidän neiti saada. Mut onhan koiratkin ulkomuodoltaan erilaisia, kuten ihmisetkin, että saattaapi Meela olla ihan sopivankokoinen. :)

chelle: Sanopa muuta! Mäkin olen jo yhden kasvattajan kanssa keskustellut ensi vuonna syntyvistä shelttivauvoista... Oh dear, mikä lie hulluus iskenyt, kun nyt kokeita jännää niin, että henki menee ja seuraavaa kisakoiraa jo miettii... :D

Saatiin Nelda Nebulaoksen kanssa kutsu nyt agilityseuran jäsenkatselmukseen, oli nykyinen agilityohjaajamme antanut oman puoltonsa sinne. Toivottavasti päästäisiin ihan seuraan treenaamaan, kun nämä yksityistuntien tyyppiset ryhmätunnit on aika hintavia (nimim. pihi-iitu). Mua kyllä vähän nauratti, kun ohjaaja tosiaan kertoi antaneensa seuralle oman puoltonsa meidän liittymisestä siihen, mutta tämäniltaiset treenit menivätkin sitten ihan pepulleen. :D Ei pysynyt kokonaisuus yhtään kasassa, että piti paloina treenata. Kepitkin edelleen tuossa agilityssä yhtä kaoottiset, ne ei vaan mene Neldalle perille.

Piti vielä siitä kirjoittaa, että Taatalla on verikokeiden perusteella vähän valkosoluissa jotain häikkää. :/ Mennään parin viikon sisällä hammasleikkaukseen (parin tunnin operaatio, huh), ja samalla reissulla tsekataan valkosolut uudestaan. Jos niissä on edelleen jotain, joudutaan lähettämään näyte tarkempiin tutkimuksiin. Eläinlääkäri väläytteli vaihtoehtoja aina leukemiasta luonnolliseen vaihteluun, että toivotaan, ettei mitään pahaa olisi ainakaan Taatalle käymässä. Mun pientä vanhaa rouvaskoiraani aina niin kovasti koetellaan.

Din, Joo, just näin. Käyn aina välillä lukemassa täällä muitten juttuja ja aattelen että nyt vastaan, mutta en sitten saa mitään aikaiseksi...
Näyttelyissä ei olla Nokian RN jälkeen käyty. Mutta Tampereen KV tosiaan on seuraava ja vähän mun tekis mieli lähteä myös tänä vuonna sinne Nokialle.
Mätseissä ollaan käyty tänä vuonna huimat kaksi kertaa. Ekassa tuloksella Sin1 Bis9!
Agilityn haluaisin tänä kesänä aloittaa.
Aina ei voi treenit mennä ihan putkeen. Meillä oli vähän aikaa sitten semmoset treenit että Poju oli niissä ainoana poika koirana ja yhdellä nartulla oli vielä juoksut. Tästä vatsa kaaos syntyi. Eihän se siellä sitten muuta tehnytkään kun ulisi ja ulvoi, mutta tulipahan samalla siedätystä olemaan juoksuisen nartun kanssa samassa tilassa.

Pojulle oli sivulle tulo tosi vaikeeta, mutta kyllä se senkin on puolessa vuodessa oppinut.

Viime kerralla TOKOssa tehtiin hyppyä ja kaksi ekaa kertaa tämä meni ihan hienosti, mutta vaikka seuraavat kerrat tehtiin ihan saman kaavan mukaan, Poju ei enää tiennyt mitä pitää tehdä. Sille tuli liikaa paineita ja sen toiminta kyky loppui. Onko kellään tätä samaa ongelmaa?

Cherier, Halla on upean näköinen. Ihania nuo kuvat!

Dinille vielä että toivottavasti selviätte Taran tapauksessa säikähdyksellä!

Kaikille oikein hyvää pääsiäistä koko meidän laumalta.

Ihana pääsiäiskortti Hyvää pääsiäistä myös meiltä kaikille!

Nythän kävi niin, että ensimmäiset pentutiedustelut lähtivät lauantaina ja muutamaan on saatu jo vastaus. Jännittävää!

Laitanpa jokusen kuvan Kamista, kun ehdin niitä viimein käymään läpi. Varjoa pitää kuvata erikseen joku päivä, se kun on enää tosi harvoin muiden mukana lenkillä tuon jalkansa takia.







Meillä alkaa olla karitsoinnit ohi, niin ehtii taas puuhaamaan vähän paremmin koirien kanssa. Tässä nyt pari lammaskuvaakin, vaikka menee vähän ohi aiheen.

^Tuo mustavalkoinen karitsa!! Jäisipä ne tuollaiseksi pikkuiseksi, niin mulla varmasti ois joku lammas tai bambi lemmikkinä.

Lilli on vihdoin kasvattanut turkkinsa takaisin. Saa nähdä, pysyykö se kauaa, kun juoksutkin oli. Vaiko oliko se just niin, että ennen juoksuja lähtee karvat? No, joka tapauksessa, näyttää nyt huomattavasti "paremmassa lihassa" olevalta, eikä sellaiselta luikerolta.

Käytiin yksi päivä yhden sheltti-ihmisen kanssa lenkillä. Toinen sheltti oli 2-vuotias narttu ja tosi sosiaalinen ja ihana. Lilli vaan viestitti vähän ristiriitaisia signaaleja, kun se lämpenee tosi hitaasti, eli ei aluksi olisi uskaltanut leikkiä ollenkaan, mutta sitten loppulenkistä oli melkein riesana toiselle. Toinen ei oikein osannut suhtautua siihen, kun lilli pitää sellaista "terrieri-ärinää" leikkiessä, ja haukkuu ja komentelee tosi paljon, vaikka aluksi vaikuttaa ihan nössöltä.

Pitääkö muiden sheltit ääntä leikkiessään?

Tänään treffataan Lillin äitikoiraa ja siskoa ja kasvattajaa yhteislenkin merkeissä, kun ollaan Oulussa käymässä. Saan äidin oikeaa kameraa lainaan, joten aion ainakin yrittää saada parempia kuvia kuin peruspokkarilla räpsiessä aina tulee.

Pakko tulla hehkuttamaan jo hieman etukäteen

Hain tosiaan TAMSKin agilityn alkeiskurssin pääsykokeisiin. Lisätiedot sarakkeeseen päätin kirjoittaa siitä että meillä on jo ennestään viime vuodelta kokemusta jolloin käytiin alkeiskurssi Helsingissä ja kesä puuhailtiin omatoimiryhmässä. Nyt olen sitten lähes viikon jännittänyt sitä että päästäänkö alkukarsintoihin, karsintapaikkojakin kun on se rajallinen määrä ja huomasin ilmoituksen melko myöhään. Tänään sain kuitenkin eräältä ryhmänvetäjältä viestiä ettei meidän kannata lähteä uudelleen alkeiskurssille, hänen ryhmässään olisi vapaana treenipaikka, jos kiinnostaa. Ai että kiinnostaako Eli jos kaikki menee nyt hyvin ja ryhmä on meille sopiva, (jota en toisaalta yhtään epäile koska kyseessä on mölliryhmä) päästään jatkamaan piakkoin meidän agiuraa

Nemes: Onnittelut! Toivottavasti mekin päästään Neldan kanssa seuraan treenaaman sunnuntain jälkeen. Pitäkäähän peukkuja. :)

Tänään oli Nebulaisen kanssa niin kivat tokotreenit (omat, ei oltu siis ohjatuissa), että tosi hyvä fiilis jäi! Kokeessahan voi sitten tapahtua melkein mitä vain, mutta ei pidä ajatella negatiivisesti. :D Blogista löytyy kuvaa, jos jota kuta kiinnostaa. :)

No ei näistä mitään mestariotoksia sitten tullutkaan. Mutta kuitenkin liikkuvat koirat näkyy kokonaan eikä sellaisena epämääräisenä suttuna, niinkuin pokkarilla kuvatessa!


Sisko, äiti, ja Lilli. Huomaa kyllä, ketkä on opetettu poseeraamaan ja kenellä on tylsää.


Siskon kanssa on parhaat leikit!



Kaunokais-puolipystykorvani<3

Mun pikku Koruni on ehtinyt jo 7kk ikään. Todella hurmaava neito siitä onkin kasvanut ja upea luonne kruunaa kokonaisuuden. Tarkkaa mittaa en tiedä, mutta kisoissa lainattiin tuomarin mittaa ja alle 35cm sain sen vielä menemään.

Oltiin eilen Harun kanssa Helsingissä agikisaamassa ja pikkusopuli pääsi seuraneidiksi ihmettelemään suuremman kaupungin menoa. Käytiin kävelemässä vilkkaalla kävelytiellä, jossa oli juoksijoita, lastenrattaita, polkupyöräilijöitä yms. Ei sitä tuntunut mikään haittaavan. Hallissakin malttoi käydä häkkiin nukkumaan, vaikka paikka olikin pari metriä kehän reunasta.

Pikku-maksi ja iso-mini <3

Mitäs suosittelisitte tulevalle koiranomistajalle, kannattaisiko shelttipennulle ostaa ensin valjaat ja siirtyä sitten pantaan, vai pitäisikö aloittaa heti pannalla? Vai olisiko parempi käyttää pelkästään valjaita?

Samaten kiinnostaisi tietää, että minkäpituisia ja mistä materiaalista tehtyjä pantoja teidän shelteillänne on? Olen kuullut, että mieluiten pitäisi ostaa koiralle nahkapanta kuin nylonista tehty, pitääkö paikkaansa?

Meillä oli sheltillä suoraan sellanen pistolukollinen pentupanta ja valjaat hommattiin vasta sit aikuisena.
Mut toi collikkapentu oli sen verran vikuri, että pelkäsin sen taittavan niskansa pannan kanssa ja hommasin sille sit pikkuruiset valjaat.

Ja nahkaa suositaan täällä pantamateriaalina ja ketjukurraa.
muoks. ja kooltaan Savun pannat on nyt aikuisena n.29cm kireimmillään ja sit n.10cm kurraosa.