Koirat.com

^ Tuo uusin kuva vähän hämää, ei se musta ole, vaan tummanharmaa. Tummunut se kyllä on tosi paljon tosta 8-viikkoisesta, joten saa nähdä miten tuo väri kehittyy.

Ja aivan ihana tuo teille tuleva penneli! Mä tykkään niin just tollasesta vaaleasta värityksestä.

Kovastihan niillä värit muuttuu kun karva vaihtuu. Mulla on kaikki vielä toistaiseksi eri näkösiä koiria, mutta ei kauaa. Tosin mulle on aivan sama, vaikka oisivat paskanruskeita kunhan tekeevät töitä ja omaavat jotain muutakin kun herneitä peltipurkissa korvien välissä.

Niin se on tuolla japaninihmeelläkin, väri vaihtuu vuodenajan mukaan seesamista mustaseesamiksi. Saga pysynee kaiken järjen mukaan harmaavalkoisena, vaikka sävy vaihtuneekin sen kymmenen kertaa. :P

Käytiin vähän lähipöpelikköä nuuskuttelemassa.


Pitäisi vissiin nautiskella pentuajasta, koska se kuitenkin on niin lyhyt, mutta hitto kun ei millään malttaisi odottaa, että tuo kakara kasvaa. Syyhyää sormet päästä vedättämään sitä ja shikokunronttia.
Onneksi valtio muistaa muistaa meikäläistä maksamalla aika mukavan summan takaisinpäin, tietää ainakin mihin ne rahat saa palamaan.

^ Sama täällä. Tosin kyllä muidenkin syiden takia, koska mä en vaan oikein tykkää koiranpennuista ja koko pentuvaihe koiraa hankkiessa on vaan sellanen välttämätön paha joka on pakko käydä läpi.

Mielestäni koiranpennuissa ei ole mitään muuta positiivista, kuin että ne on söpöjä.

Mites muuten, kuinka pitkiä ja minkälaisia lenkkejä te jo aikuisten huskyjen omistajat teette koirienne kanssa päivittäin?

Täällähän muuten ilmeisesti Lusulla on täysin irtipidettäviä huskyjä, oliko muillakin? Atlashan on vasta vajaa 6kk, mutta ainakin vielä toistaiseksi täysin luotettava irtipidettävä (tulee siis salamana luokse, kun kutsuu), mutta saa nähdä muuttuuko tilanne kun ikää tulee.

edit. Laitetaas muutama kuva tältä päivältä :

Syksyinen puisto :



Mummolassa :

^Tuo on kyllä niin kaunis! :)
Onko muuten kenen kasvatteja?

^ Kiitos, olen samaa mieltä!

Me haettiin Atlas ihan etelä-Ruotsista Malmön läheltä, kasvattajalla ei ole vielä kennelnimeä.

Tuo mun huksis oli irtipidettävä ehkä 9kk:n ikään asti. Siihen saakka piti tarkasti silmällä mihin menin ja pysyi sopivan etäisyyden päässä häviämättä horisonttiin. Nyt aikuistuttuaan on riista- ja erityisesti saalisvietti vahvistunut niin paljon, että irtipito on aina vähän riski. Nyt viime viikkoina olen antanut valikoiduilla paikoilla juosta vapaana, mutta riskinsähän siinä aina on - puskasta kun pöllähtää eteen rusakko, peura tai muu liikkuva, ei paljon tarvi perään huudella. Harmi sinänsä, koska itse tykkäisi tosi kovasti pitää tuotakin vapaana.

Meillä nuo lenkkeilee irti metsässä. Kuitenkin mennään sen verran syrjään ettei vilkasliikenteisiä teitä ole lähellä tms. Ja oletettavasti ampuisivat perään jos vaikka peura juoksisi näkökenttään, ei kuitenkaan koskaan semmoseen olla törmätty. Myös lihaksien lämmittelyt ennen treeniä hoidan tässä kotona irtipitämällä yksitellen, samalla kätevästi käyvät ite pissalla ja kakalla ja sitten voi laittaa suoraan valjaisiin kiinni ja laskea seuraavan jne. Kunhan tuo juoksutarha valmistuu ja akoilta on juoksut ihan täysin loppu niin uskaltaa laskea kaikki kerralla sinne lämmittelemään.

Meidän talon vieressä on ihan reippaasti pystymetsää, missä juoksutan koiria irti.
Saa nähdä miten tuon Sagan irtipito joskus tulevaisuudessa luonnistuu, tosin kyllä mulle sanottiin, että "ei shikokuakaan pysty irti pitämään missään ikinä, ps. se tappaa sun fretit", silti tuo kulkee enemmän vapaana kuin remmissä ja näädät on sen parhaita kavereita. En kuitenkaan automaattisesti oleta, että näin tapahtuisi tuon huskykakaran kanssa, vaikka sen emä onkin täysin irtipidettävää mallia.

Atlaksen äiti on myös täysin irtipidettävä yksilö, mutta saa tosiaan nähdä miten tuon kanssa käy.

En tiedä vaikuttaisiko kastraatio siihen, ettei lähtisi niin helposti kuljeskelemaan omille teilleen. Tai siis tuskin se pallien pois nipsauttaminen riista/saalisviettiin vaikuttaa millään tavalla, vaan varmaankin lähinnä vain tyttöjen perään haikailuun.

Harmittaa että Atlaksella on vain yksi palli edelleenkin (siksi olen tuota kastraatiota ja valmiiksi miettinyt), ja eläinlääkäri meinasi että on hyvin epätodennäköistä että sitä enää kuuluukaan.
Ilmeisesti vasta vuoden ikäinen koira voidaan todeta virallisesti kivesvikaiseksi, joten ehkäpä sitä toivoa vielä on...
Eipä sillä muuten väliä ole, mutta kyllä mulla oli tarkoituksena näyttelyssä tuon kanssa joskus käydä..

Ruotsin kennelliitolla on suositus, että mikäli koira tosiaan jää kivesvikaiseksi, maksaa kasvattaja 15% ostohinnasta takaisin, mutta se ei ole mikään pakko. En siis tiedä kehtaanko alkaa "ruinaamaan" rahoja takaisin, mikäli Atlas kivesvikaiseksi jää. Hän on kyllä tietoinen, että toinen pallura on edelleenkin hukassa.
Varmaankin tuo osa ostohinnan palauttamisesta liittyy siihen, että mikäli se palli jää sinne nivusiin, on operaatio käsittääkseni kalliimpi ja isompi kuin perus kastraatio.

Ja minusta on jännä, että yhdelläkään pentueen uroksista (4kpl) ei ollut luovutushetkellä kivekset vielä laskeutuneet, ja ainakin kahdella Atlaksen lisäksi on vieläkin se toinen palli hukassa.
Isällä on kuitenkin normaalit kivekset.

Atlas, ihana nimi.

Gaikolla oli 8-viikkoisena molemmat kivekset laskeutuneet.
Tiedän tapauksia, missä koirasta on maksettu vain tietty summa, jos luovutusiässä molemmat tai vain toinen kives on laskeutumatta, mikäli laskeutuvat myöhemmin normaalisti, on näissä tapauksissa koirasta maksettu kasvattajalle loppusumma.
Olisi kyllä kohtuullista, että koiran myyntihinnasta saa rabattia, jos se kivespuoleksi todetaan.

^ Niin minustakin, ja olen tässä odotellut että kasvattaja ottaisi itse puheeksi tuon mahdollisen rahojen palauttamisen mikäli Atlas sitten vuosikkaana virallisesti pallipuoleksi todetaan.
Mutta jos hän ei asiasta mainitse, niin en tiedä kehtaanko minäkään, ei ole kuitenkaan kuin vajaasta 200 eurosta kyse. Mutta silti. Itse kyllä palauttaisin sen summan ilman muuta.

Siis se rahanpalautus kivesviasta kuuluu asiaan erikseen sopimatta. Suomessa se on muistaakseni kolmasosa pennun hinnasta ja se PITÄÄ maksaa. Jos Ruotsissa on suositus, kysyt kasvattajalta reippaasti miten on. Jos tuollaisen asian korvaaminen on kohtuutonta... No, enpä viitsi sanoa. Kyllä se mun mielestä on ihan selvä juttu että se korvataan jos koira on myyty täyteen hintaan.

Tässä meidän Keiko, 9kk vanha siperianhuskyneito <3

^ Kaunis neito ja kiva nimi. :)

Joo, saa nähdä miten ton palliasian kanssa teen. Ruotsin Kennelliitolla kun se on tosiaan vain suositus että osa kauppahinnasta palautettaisiin, eikä mikään pakko joten..

En kyllä tosin tiedä, että onko kasvattaja itse edes tietoinen tästä asiasta, tämä kun oli hänen ensimmäinen pentueensa muutenkin. Tietenkin voisin tästä hienovaraisesti mainita jossain vaiheessa, että mitä mieltä hän on. Mitään riitaa tms. en kuitenkaan halua.
Itse olen kyllä kuitenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että se summa kuuluisi palauttaa.

^ Kannattaahan sitä hältä kysäistä, että miten hän haluaa asian hoitaa.

Asiasta kukkaruukkuun. Miten muilla lähipiiri ja ei niin lähipiiri on suhtautunut koiramäärän kasvaessa? Mulla alkaa mennä hermo tuohon jatkuvaan renkutukseen kuinka koiria on olevinaan liikaa (niitä huskyjahan on siis vain neljä. ) ja ulinaan siitä, että varmasti menee kaikki raha pelkästään niihin. Tai tää purnaus tulee lähinnä vaan yhdeltä ihmiseltä, mutta järki menee silti. On hän onneksi nyt ollut hetken hiljaa kun sanoin suht napakasti, että ole hyvä ja tutustu koiravaljakkoharrastukseen edes googletuksen verran ja vingu sitten. Mun mielestä tämä yksinkertasesti on maailman paras harrastus ja mahtavaa, että vielä on olemassa puhdas rotu joka toistaiseksi tekee sitä työtä mihin se on luotu. Nih!

Samaan syssyyn keliulinat. Kiva oli, että tuli lunta, mutta ois nyt tullut tarpeeksi, että reellä ois päässyt. Loskaan ei uskaltanut mönkijällä lähteä kun paikoitellen oli myös peilijäätä. No viimeyönä se lumi suli, mutta cmon +12c? En ala. Oispa jo kunnon talvi ja järvet paksussa jäässä niin vois kruisailla pitkin jäätä huoletta ja lämpömittaria sen kummemmin kyttäämättä.

Itse en ymmärrä, mitä se lähipiiriä tai ketään muutakaan liikuttaa kuinka paljon rahaa joku pistää palamaan harrastuksiinsa tai koiriinsa tai kuka nyt mihinkin. Täytyy oma elämä olla tylsä, jos on aikaa ja intoa huolehtia jonkun toisen asioista.

Keliasioihin en vielä puutu, varmaan vuoden päästä rutisen samasta asiasta.

Heh, sepä se!

Nyt voikin sitten tuulettaa kun vihdoin pääsi tänään ajamaan. Tän kauden pisin lenkki eli n. 7 kilsaa, pidettiin kylläkin tauko ja juotto kun ei pakkasella ihan keli ollut. Tuli videotakin kuvattua matkalla, täytyypä laittaa tännekin linkki kun saan joskus leikeltyä ja upattua. Juniorit menee niiiiiiin hienosti (2 koirista täytti toissapäivänä vuoden), että joka kerta vaan hymyilyttää enempi.

Kyllähän meillekin jotkut (no, aika monet) urputtaa elukoiden määrästä (3 kissaa, 3 koiraa) mutta emminä jaksa välittää.

Mielummin mä käytän rahojani elukoihin, kuin vaikkapa tupakkaan.
Monelle tästä asiasta mussuttajalle olenkin näpäyttänyt takaisin tuolla kommentilla. Eläinten kanssa touhuaminen ja kaikki mitä siihen liittyy edistää kuitenkin tutkitusti terveyttä ja kuntoa, tupakka taas ei.

Mä kävin Atlaksen kanssa tänään ekaa kertaa pyörällä vetämässä 5 kilsan lenkin. Näki kyllä miten se nautti menosta!

Ja laitas Smiushki toki tännekin sitten linkkiä!

Joo mä tässä vasta uppaan sitä toista tuntia. Terkuin: Landelainen kera mokkulan.