Koirat.com

Liikunta-asiaan omia kommentteja ja kokemuksia: Husky kaipaa liikuntaa runsaasti. Hihnalenkkeily ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän, vaan huskyn pitäisi päästä juoksemaan ja rälläämään. Oman haasteensa tähän tuo riistavietti, joka aikuisilla huskeilla monesti estää irtipidon. Esim. itse en huskyani pidä irti, koska riski omille retkille lähtemiseen on liian suuri (tämähän toki on ihan omistajasta kiinni, mutta luontoihmisenä minulle on tärkeää, ettei koira mene häiriköimään muita elukoita ja aja niitä takaa huvin päin) - irtipito kuitenkin on monille haastavaa ellei jopa mahdotonta.

Me asustellaan kerrostalossa, eikä tämä nyt ero muusta asumisesta mielestäni millään tavalla. Ei se koira täällä sisällä liiku, kuten ei muissakaan asumismuodoissa. Tokihan niitä tarhahuskejakin on, joiden kaikki liikunta tapahtuu juurikin tarhassa ja vetolenkeillä, mutta jos tällaista "peruskoiranomistamista" miettii, niin ei tämä siitä eroa.

Jos kiinnostaa useampi harrastuslaji, kannattaa miettiä, onko husky kuitenkaan se oikea rotu. Toisaalla sanoit miettiväsi mm. mudia, joka on kuin toiselta planeetalta huskyyn verrattuna. Harrastuskoirana husky on vaativa, ja ehdottomasti monen muun rodun kanssa pääsisi helpommalla ja yhdessä tekemisessä olisi erilainen meininkin. Toki huskystakin voi saada harrastuskaverin, mutta takuuta siitä ei ole. Osa huskeista elää tasan vetämistä varten, eikä niitä juuri muu kiinnosta.

Ja niin, eroja löytyy myös rodun sisällä: käyttikset ja näyttikset ovat monessakin suhteessa erilaisia, eli jälleen riippuu siitä, millaista huskya mietiskelee.

Liikunta- ja aktivointimäärät kuulostaa sellaiselta, mihin voisin pystyäkin. Ja vetokoiran kanssa toki vedettäisiin. :) Toisaalta sitten on niitä päiviä, kun lenkkeily ja puuhailu jää vähemmälle, jolloin Lilli ainakin joutuu tyytymään kohtaloonsa. Tyypillinen husky siis keksisi tällöin jotain omaa kivaa?

Mutta taitaa kuitenkin kaatua mulla jo alkuunsa haskihaaveet tuohon irtipitämiseen. Mulle on tärkeää, että koiraa voi pitää irti missä vaan, ja se pysyy lähellä eikä lähde mihinkään. Lilli saattaa joskus juosta lintujen perään, mutta tulee heti takaisin kun huudan, eikä lähde ollenkaan, jos ehdin ajoissa kieltämään. Välillä ei tule ajatelleeksikaan, kuinka helppo koira mulla on verrattuna moniin muihin! Varmaan tämä paimenkoiraryhmä on mulle se kaikkein turvallisin. Hirveän montaa koirarotua kyllä ihailen matkan päästä ja mulla ei ole mitään kiirettä päättää, kun aikaa miettiä on kuitenkin se 5-10 vuotta. (kop kop )

muoks. Siis niin, mikä on näyttely- ja käyttölinjaisen ero? Näy-linjaisella vähemmän riistaviettiä?

Toi irtipitohommakin on vähän ristiriitainen. "Joka paikassa" toitotetaan, että ei voi pitää irti, mutta esim. Hallan kasvattaja saa pidettyä koirat uskomattoman hyvin hanskassa irti, vaikka koiria on useita. Tosin hällä lienee jotkut superlahjat tohon koirien käsittelyyn (voin yksäröidä videota jos kiinnostaa, vaikuttava näky) Unohin laittaa sulle linkkejä aiemmin eli tämmönen ja rotujärjestön sivut mistä voi löytyä jotain hyödyllistä. SHS löytyy myös facebookista ja sinnekkin saa kysymyksiä esittää.

Muoks. Niin ja täältä voi lueskella eri linjojen eroja. Siperialaisissahan on kolmea linjaa; kilpa/käyttö, show ja old line.

^Tuo irtipitokin on toki koira- ja paikkakohtaista. Sanoisin, että osittain myös suku vaikuttaa asiaan - toiset pysyy paremmin kuin toiset. Eipä se riistaviettikään kaikilla mahdoton ole, mutta kyllä on niitäkin huskeja, jotka esim. rusakon nähdessään ottavat kiinni ja tappavat. Lienee sitten omistajasta kiinni, onko tällainen koira irtipidettävä vai ei, omalla kohdallani ei tarvi kahta kertaa kysyä. Kyllähän niitä kasvattajia on useampia, jotka pystyvät koiriaan irti pitämään, mutta ovatko koirat silti varmoja irtipidettäviä missä vain, se on toinen kysymys.

Linja-asioissa pääsääntö on, että käyttis elää vetämisen takia. Näyttelylinjaisten päähän mahtuu muutakin Monilla käyttiksilläkin harrastetaan kyllä, mutta ainakin itse olen huomannut, että ilmojen viiletessä alkaa koiralla on vain yksi asia mielessä, eikä muut lajit silloin kiinnosta ja motivoi kuten harrastuskoiralta toivoisin.

Ylipäätäänkin sanoisin, että on pitkälti suvusta kiinni (totta kai myös yksilöstä), miten hyvin ja huonosti koira sopeutuu muuhun kuin ihan oikeisiin vetohommiin. Siinä ohessahan voi toki koiran kun koiran kanssa puuhastella, mutta kaikista suvuista tulevista koirista ei välttämättä parasta mahdollista seuralaista saa.

Rose, miksi husky on sulla listan kärkipäässä, mitkä ovat ne ominaisuudet, joiden takia rotu kiinnostaa?

Miten se "vetämiselle eläminen" ilmenee käytöksessä?

Tuo linjaeroista kertova linkki oli mielenkiintoinen. Aika vahvasti paistoi läpi, että kirjoittaja oli sitä mieltä, että old line olisi parempi kuin muut. Mitä olette itse mieltä ja mitä linjoja koiranne edustavat?

Käykö riistaviettiselle huskylle ärsykkeeksi juokseva (omaan laumaan kuuluva) pikkukoira siinä missä rusakkokin?

Angat, husky ei nimenomaan ole mun listän kärkipäässä, vaan sellainen kaukainen haave. Kärkipäässä on mudi ja hollanninpaimenkoira, mutta mielessä kummittelevat yös vaativammat koirat, kuten belgit ja husky. Siis ihan varovaisesti ajattelen, minkäänlaisia suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon. :) Koetan ottaa selvää mahdollisimman monesta sellaisestakin etäisestä haaverodusta, että voin jossain vaiheessa päättää, voisiko minusta olla vaativamman koiran omistajaksi, vai kannattaako kuitenkin pitäytyä vähän helpommissa. Sheltin kanssa pääsee tosiaan erittäin helpolla. Ajatus olisi kuitenkin, että seuraava koira olisi edes jonkin verran isompi, rohkeampi ja itsenäisempi kuin tämä.

Rose, ymmärrän hyvin tuon "kaukaisen haaveilun", itsekin sitä harrastan enemmän kuin tarpeeksi Lähinnä kysyin siksi, että muut mainitsemasi rodut ovat TOSI erilaisia kuin huskyt.

Vetämiselle elämisellä hain siis takaa sitä, että koiraa ei välttämättä kiinnosta pätkän vertaa harrastaminen ja yhdessä tekeminen, sen kanssa saa tahkota helppoja perusasioitakin, koska sitä ei kiinnosta tehdä yhdessä. Huskyt ovat fiksuja, siitä ei jää kiinni, mutta kaikkia ei juuri muut elämän osa-alueet kiinnosta kuin vetäminen ja juokseminen. Kyllä huskynkin toimimaan saa, mutta vaatii huomattavasti enemmän aikaa, töitä, jaksamista ja huumoria kuin esim. paimenkoirat.

Noita ikäviä pikkukoiraonnettomuuksia on huskien kanssa sattunut, sitä on turha kieltää. Kuitenkin husky, joka on pennusta pitäen tottunut pieniin koiraan, lukee ne laumakseen siinä missä isommatkin. Toki ongelmaksi voi muodostua huskyn rajut, nopeat ja kovaotteiset leikit, jossa pienempi osapuoli saattaa jäädä pahastikin jalkoihin.

Tuo linkitetty linjajuttu ei ole se ykkönen, jota itse kehottaisin lukemaan. Puolueetonta tekstiä on kuitenkin vaikea löytää, oli taho mikä tahansa. Yleisen infon kannalta (ja vähän linjajuttujenkin) suosittelen esim. tätä.

Omat kokemukseni ovat lähinnä käyttölinjaisista huskyistä (äitini kasvattaa), mutta jonkin verran olen ollut tekemisissä myös näyttelylinjaisten kanssa. Molemmissa linjoissa on hyviä koiria, se on sitten ihan maku asia kumpi linja miellyttää itseä enemmän. Kannattaa myös pohtia mihin tarkoitukseen huskyn haluaa. Perus harrastelukoiran voi saada ihan kummasta linjasta tahansa; show linjaisistakin löytyy vetohommissa toimivia koiria mutta jos näyttelyitä haluaa harrastaa ja pärjätä niissä, voi käyttölinjaisen oikeastaan unohtaa. Ja vaikka näyttelylinjainen onkin "show", ei se kuitenkaan ole mikään sohvaperuna puudeli, vaan kaipaa ihan yhtälailla liikuntaa ja nauttii vetohommista siinä missä käyttiskin.

Huskystä voi saada ihan kivan harrastelukoiran esimerkiksi tokoon tai agilityyn, tai sitten ei. Riippuu niin paljon yksilöstä. Jos kuitenkin haluaa harrastaa tavoitteellisesti, suosittelen jotain muuta rotua. Huskyt eivät yleensä ole kovin miellyttämisenhaluisia, niillä voi olla vahva riistavietti ja ne ovat usein itsenäisiä ja itsepäisiä. Husky oppii kyllä nopeasti jos se haluaa, mutta motivointi voi olla todella haastavaa. Tuntemistani huskyistä vain muutama on niin ahne, että kiinnostuisi makupaloista. Leikkimisestäkään ne eivät välitä. Irtipitäminen voi olla haastavaa, äitini koirista 3/9 on sellaisia joita voi pitää irti aitaamattomalla alueella. Muut katoavat jonnekin horisonttiin saman tien ja tulevat takaisin sitten kun huvittaa. Riistaviettiä löytyy kyllä molemmista linjoista.

Tää oli nyt ehkä vähän samojen asioiden toistoa. Mutta komppailen Angatia ja suosittelen todellakin lukemaan tuon siperianhuskyseuran linkin ajatuksen kanssa.

Rose kirjoitti:

Mitä olette itse mieltä ja mitä linjoja koiranne edustavat?

Tuota old lineä vaalitaan kovasti ja minusta hyvä niin jos koiria riittää. Olikohan nyt viime syksy kun tuli esille joku tapaus, joka oli koittanut kaupitella old line koiria eikä ne niitä sitten oikeesti ollutkaan. Onhan se tietty huono homma kaikissa linjoissa jos koiraa kaupitellaan jonakin muuna kun se on, mutta tuossa ehkäpä pahin jatkoa ajatellen.

Halla on käyttis. Sukutaulusta löytyy kasvattajan omia koiria (kasvattanut liki 30 vuotta), Polar Speedejä ja Igloo Pak'sit sieltä sitten kauempaa. On siellä toki muutakin, mutta nuo lienee tunnetuimpia. Käyttiksiä ne varmaan tulee seuraavatkin huskyt olemaan, ainakin tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmien kannalta näyttäis siltä.

smiushki kirjoitti:

Olikohan nyt viime syksy kun tuli esille joku tapaus, joka oli koittanut kaupitella old line koiria eikä ne niitä sitten oikeesti ollutkaan. Onhan se tietty huono homma kaikissa linjoissa jos koiraa kaupitellaan jonakin muuna kun se on, mutta tuossa ehkäpä pahin jatkoa ajatellen.

Mä en nyt todellakaan halua aloittaa mitään linjariitaa ja mielestäni kaikki saavat hankkia koiransa juuri itselleen sopivimmasta linjasta (ja näin pitäisikin olla), mutta pakko kommentoida sen verran, etten ihan ymmärrä, missä vaiheessa koiran linja muuttuu kasvattajan muuttuessa...? Tarkoitan siis tapauksia, joissa koirat ovat olleet tasan "sitä oikeaa sukua", mutta koska kasvattaja on "väärä", muuttuu linjakin vääräksi. Ihan puhtaasti siis ihmettelen asiaa (enkä tarkoita mitään yksittäistä tapausta, näitä on ollut vuosien aikana). Ja edelleen, ennen kuin joku vetää herneet nenään, niin ihan rauhallisin mielin asian totesin
Kokonaisuudessaan linja-asiaa haluaisin kommentoida niin, että toivoisinkin ihmisten löytävän juuri sen itselleen sopivan linjan. Eihän se keltään muulta ole pois, jos toisen koira on eri linjaa kuin oma. Ja ainakin tuo oma huksis tunnistaa kyllä linjasta riippumatta rotutoverinsa ja ottaa ilomielin kaikki huskytyttöset kavereikseen vaikka heti!

^ Siis tässä tapauksessa koira(t) ei ollut suvuiltaan lähimaillakaan oldlineä ja koitettiin myydä koiria ilmeisesti vasta-alkajille, jotka ei rotuun ollut kunnolla ees perehtynyt ja korkeaa hintaa perusteltiin hienoilla puheilla linjasta (ja epäilen niitä vasta-alkajia sillä, että ei kai kukaan muu noita tarkistamatta osta). Omaa tyhmyyttä se on mennä semmonen koira ostamaan perehtymättä linjaan ja olla tarkistamatta sukua, mutta valitettavasti näitäkin ostajia varmasti on, kun halutaan juuri se mustavalkea sinisilmäinen koira muusta välittämättä. Tässä tapauksessa ei onneksi ollu haittaa ite linjalle, koska ei ne koirat siihen kuulunut. Tämmösissä vaan sitten ulkopuoliset saattaa lähtää ettimään "syyllisiä" niistä oikeista linjan kasvattajista, että onko sieltä myyty koira joka ei ookkaan ollu sitä linjaa, kun aina ei haluta uskoa, että joku vaan on keksinyt keinon kusettaa muita.

^Taatusti näitäkin, ja varmasti on joka rodussa ja linjassa. Jos ei myydä erilinjaisena, niin tulokset, suvut, terveys ja ihan vaikka luonne on helppo kertoa enemmän tai vähemmän totuuden mukaisesti. Koskaan ei voisi korostaa liikaa sitä, miten sitä ah-niin-ihanaa ensimmäistä pentua hankkiessakin olisi tärkeää jättää ne vaaleanpunaiset aurinkolasit kotiin laatikkoon

Asiasta kukkarukkuun, miten paljon teidän sipet on kasvanu korkeutta puolen vuoden iän jälkeen? Mittasin eilen nimittäin Hallan ja se oli jo nyt 54cm, ikää siis viikon päästä se 6kk. Millanenkohan monsterikoira mulla on vuoden päästä.

smiushki kirjoitti:

Asiasta kukkarukkuun, miten paljon teidän sipet on kasvanu korkeutta puolen vuoden iän jälkeen? Mittasin eilen nimittäin Hallan ja se oli jo nyt 54cm, ikää siis viikon päästä se 6kk. Millanenkohan monsterikoira mulla on vuoden päästä.

En muista kyllä yhtään, mutta eiköhän se kasvu tuosta vähän hidastu :D Minkä kokoset vanhemmat on?

^^Mulle tuo ipana (varsinainen ipana onkin, lähemmäs 4v) tuli 7kk iässä eikä sen jälkeen ole merkittävästi kasvanut korkeutta (puhutaan siis ihan muutamasta sentistä). Rotevoitunut on jonkun verran. Edelleen metsästetään muutamaa kiloa, jotka mieluusti saisivat tuohon vyötärölle tulla...

Angat kirjoitti:

^^Mulle tuo ipana (varsinainen ipana onkin, lähemmäs 4v) tuli 7kk iässä eikä sen jälkeen ole merkittävästi kasvanut korkeutta (puhutaan siis ihan muutamasta sentistä). Rotevoitunut on jonkun verran. Edelleen metsästetään muutamaa kiloa, jotka mieluusti saisivat tuohon vyötärölle tulla...

Haha, saatoin jopa ehkä naurahtaa tolle "ipanalle" :D

Meillä tuo vanhempi ei mielestäni kasvanut enää 6kk jälkeen ollenkaan korkeutta. Meidän pentu on nyt 7kk ja se on niin pieni.. Ihan minikoira, säkäkorkeutta en ole mitannut (täytyykin mitata ihan mielenkiinnosta). Saa nähdä jääkö tuollaiseksi kääpiöksi, ovat kyllä erilinjaisia (pentu on näyttely-/käyttölinjoista ja vanhempi on old line.

Lumia odotellen!!

Jokos sitä on muuallakin ilmat antaneet myöten syysajeluille? Täällä on saatu treenit mukavasti aluilleen, matkat toki on vielä lyhkäsiä kun nuoria ovat molemmat ja ekaa syksyä edetään.

Nämä linjat ja sodat niistä siperianhuskyharrastajien keskuudessa on kyllä mun mielestä jotenkin surkuhupaisia. En liputa minkään tietyn linjan puolesta, enkä edes omista huskya, mutta jotenkin silmääni on hiljattain pahasti pistänyt old line-linja ja sen kasvattajat.

He mainostavat koiriaan niinä "ainoina oikeina, alkuperäisinä siperianhyskyinä" ja mihin old line-linja pohjautuu? Pitkälti yhden amerikkalaisen siperianhuskykennelin 70-luvulla kasvattamiin näyttelykoiriin. Toki joukossa on muitakin kenneleitä mutta käsittääkseni suurin osa koirista oli samasta kennelistä. Korjatkoon joku jos olen väärässä, näin olen lukemani perusteella ymmärtänyt.

Olen lukenut jonkun verran suomalaisen old line-kasvattajan kirjoituksia ja olin saanut sellaisen käsityksen, että terveystulokset ovat hänelle ehdottoman tärkeitä käyttöominaisuuksien rinnalla. KoiraNetin tietokanta ko. kasvattajasta kertoo kyllä ihan toista tarinaa. Löytyy yhdistelmiä, joissa vain toiselta vanhemmalta on tutkittu vain silmät (pikaselauksella myös yksi jossa kummallakaan vanhemmalla ei ole mitään tuloksia), sukusiitosprosentit on hurjia (viimeiset 3 pentuetta yli 7%), yhdelläkään jalostuskoiralla ei ole hyväksyttyä tulosta kokeista, kasvattien tuloksissa ei ole paljon kehumista, mutta! Näyttelytuloksia sen sijaan löytyy hirveä lista useammalta koiralta. Old Line- koirissa esiintyy käsittääkseni lähinnä kolmea väriä kun alun alkaenkin sipeissä on esiintynyt värejä laidasta laitaan...

Että jotenkin näin ulkopuolisen näkökulmasta näyttää siltä, että tässä nyt kasvatellaan näyttölinjaisia koiria mutta tämä "old line" on vaan jotain myyntipuhetta? Mullehan se on ihan sama mitä kasvattajat koirillaan tekevät, mutta kaunopuheisuus ja suoranainen jeesustelu kyllä ärsyttää.

Eikä niitä herneitä sitten.

Minkälaiseen hintaluokkaan siperianhuskyt kuuluis ? Oisaisko joku arvioida :D Ihastuin kyllä rotuun ♥ Te jotka omistatte sellasen, voisitte kertoo onko jotain erityistä huomioitavaa kyseisen rodun kanssa ? (:

^Hinta asiaan löytyy varmaankin tietoa täältä.
Sitten kehoittaisin lukemaan tämän ketjun alusta loppuun ja perehtymään esimerkiksi rotuseuran sivuihin, joka kertoo rodusta ja sen käyttötarkoituksista ja alkuperästä.
Itse en suosittelisi ainakaan ottamaan huskya, ellei tosiaan sitten olisi rahkeita tarjota sitä mitä husky rakastaa niin suuresti, vetämistä nimittäin, mainitsin tämän, koska viestistäsi ei käynyt ilmi muuta kuin se että ihastuit rotuun. :)
Kauniita ja upeita otuksia ovat ja yksi haave rotu minullekkin, mutta vielä tässä vaiheessa ei ole resursseja ottaa, kun vetoharrastukseen ei ole kunnollista mahdollisuutta. :)