Koirat.com

Me trimmaillaan ehkäpä kolmesti vuodessa silleen perusteellisemmin, vähän useammin sit siistitään tassukarvoja ja muita hapsutuksia lyhkäsimmäksi. Näyttelyissä kun ei käydä, niin ei oo toi trimmailu niin justiinsa, mut onhan se siistimmän näköinen kun ei hapsuta joka suuntaan! Samaten leikkasin perskarvat Ilonalta pois tossa viikko sitten ku ne kihartui tyylikkäästi jos koira kävi paljon uimassa. Nyt ei oo karvoja jotka kihartuis. :D

Mä oon kans kovasti miettiny, harkinnu ja pähkäilly tota Ilonan leikkaamista, ainoa syy jonka takia sitä on vetkuteltu on toi turkin muuttuminen sekä tietysti se pieni riski joka leikkauksissa aina on.. Tietysti se on yksilöllistä ja ei välttämättä vaikuta turkkiin, ja ruokinalla pitäs jonkun verran asiaan pystyä vaikuttamaan, varsinkin kun barffataan, mutmut. Toi on vaan niin helppo kun sitä ei tartte koskaan harjata eikä siihen tartu lika, monilla leikatuilla nartuilla tuntuu olevan just semmonen huopanen takkukasa koko turkki. Viime juoksujen jälkeen toi tuli valeraskaaks, jos se nyt tulevissa juoksuissa uusii, niin sit ei kyl enää mietitä vaan leikataan, koska ulkonäkö on sivuseikka, jos koiralla alkaa mennä nuppi ihan sekasin paristi vuodessa.

^Meillä ainakin vaan paheni ne valeraskaudet vuosi vuodelta ja leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi, että kohdussa oli jo muutoksia (= kasvaimia) havaittavissa, että kyllä se leikkaus on noiden riskien kohdalla se pienempi paha, vaikka turkki meneekin huonommaksi.

Juuhs, meil tilanne on ton trimmaamisen suhteen hieman erilainen. Tolla tytsällä on mahdollisesti tarkoitus teettää pennut jos lonkat ja terveys on kunnossa, nyt ikää vasta se 8kk. Näyttelyissä käydäään niin ei hirveästi voida ihan lyhyeksi ajaa, kylläkin varmaan pyrin näyttelyt suunnittelemaan siten et vuodessa ainakin tulisi yksi 3-4kk jakso jolloin oltaisiin näyttelyistä lomalla. Toi on jo tänä vuonna trimmattu 3 kertaa ja ens viikolla taas kun on erikoisnäyttely. Tassut trimmaan melkein kerrankuussa.

Huii,, meiän eka näyttely lähestyy uhkaavasti! Ens viikon sunnuntaina siis tämä koitos edessä. Tiistaina on tarkotus mennä mätsäriin harjotteleen. Toivottavasti ei oo kovin ankara tuomari sitten tuolla oikeessa näyttelyssä... Meinaan epävarman seisomisen ja ravin suhteen.

Miten muuten koira tulee pestä ennen näyttelyä? Meillä on siis torstaina trimmi ja sunnuntaina näyttely. Ja Pepin takamuskarvat pörhistyy kovasti pesun jälkeen, niin kuinkahan ne sais vähän suoremmikis, onko vinkkejä?

Itse pesen päivää ennen trimmausta , trimmaus on helpoin tehdä puhtaalle karvalle. Trimmiä en jättäisi ihan viimeiselle päivälle ennen näyttelyä vaan trimmaan jopa viikkoa ennen näyttelyä ja sit vaan siistin päivää ennen. Tälläin turkki omasta mielestä parhaimman oloinen.

^ ja ^^Joo, mekin sillon aikoinaan kun Iitun kanssa kuljettiin näyttelyissä, trimmattiin viikkoa ennen ja siistitiin sitten edellisenä iltana. Ehtii kasvaa leikkausrajat hyvin piiloon, mutta ei kuitenkaa liikaa. Ja pestä kantsii tosiaan ennen trimmiä ja sitten kostealla vaikka pyyhkästä aamulla ennen näyttelyä.

^ ja ^^, Kiitos tiedosta, tietääpi siis pesupäivää keskiviikolle! Jännä, ettei kasvattaja moisesta maininnu kun trimmin varasin.

Pitää tännekki hehkuttaa, että me käytiin tänään mätsärissä harjotteleen ja Peppi yllätti reippaudellaan täysin! Tai kyllähän mää tiiän että se reipas on, mutta esiinty nyt kyllä edukseen ja saavutuksena isojen pentujen PUN1 ja BIS3!! Kyllähän se oli jo hyvin väsyny bis-kehässä, mutta kun piti suun täynnä lihapullia niin tönötti vielä ihan kohtalaisesti. Ihan älyttömän ylpee oon kyllä pirpanasta! Just näytettiin säätiedotuksessa, että sunnuntaille olis vesisadetta tiedossa, kurja!

Meillä on Walesin springerspanieli nimeltä lotte. Lotella on tänään, eli 9.6 syntymäpäivä. Täytti 3 vuotta. Lotte on hankittu rocbeen kennelistä. Lotte on todella rauhallinen koira, mutta rakastaa myös lenkkeillä ja agilityä olen opettanut. Ei oikein tahdo onnistua.. :D
Lotella on selässä pieni sydän, nukkuu yleensä olo-huoneen sohvalla, tai äidin ja isän makkarissa omassa pienessä kopassaan. Terveisiä kaikille jotka omistavat rocbeen koiria :)

^ Täällä on kaksi neitiä samasta kennelistä. Huomenna ollaanki menossa kasvattajan luo näyttelytrimmiä varten. Hän näkee ekaa kertaa Pepin sitten luovutuksen, kiva kuulla mitä tuumaa tyttösestä.

Jips, EH ja luokkavoitto :)

Mulla on 3-vuotias walesi Joose (Wiseman). Joosen kanssa ollaan käyty muutamissa näyttelyissä, nyt tän kesän suunnitelmia ovat taipparit, MH-luonnekuvaus ja MEJÄ-koe, mikäli paikka kokeeseen saadaan. Mulla on tapana käyttää Joose trimmaajalla viikkoa ennen näyttelyitä, nyt kun ollaan näyttelyissä käyty harvemmin, niin turkki alkaa näyttämään aikamoiselta :) Inhoan itse trimmata koiraa, ja tulos on kyllä sen näköistä, että aloittelija on kyseessä. Joose kävi kuvauksissa viime viikolla, tuloksena A/A lonkat ja terveet kyynärät. Vielä pitäisi odotella virallista lausuntoa. Vielä pitäisi peilauttaa silmät. Haaveena olisi käyttää Joosea jalostukseen.

Hei,

kyselisin vähän welssinomistajilta kokemuksia käytännön metsästyksestä. Ollaan harkittu spanielia/noutajaa kaveriksi sorsamettälle ja kenties kanalintumetsästykseen. Welshi miellyttäisi silmää, enkkuakaan ei ole poissuljettu, mutta kokemuksia kaivataan. Yleisesti rodusta myös infoa, onko linjajakoa, näyttelytkin kiinnostavat nimittäin.

Tässä omaa kokemusta Welsseistä. Tottakai Welsseilläkin luonne eroja on on niitä, mutta nartut yleensä rauhallisempia ja vähemmän säheltäjiä, mutta näin se ei ihan aina kumminkaan mene. Welsseillä ei ole erotettu näyttely- tai käyttölinjaista itse tykkään tästä koska harrastan MEJÄö ja tarkoitus mennä myös SPME kokeisiin, mutta myös näyttelykehässä käydään. Welssistä voikin lukea et on yksi harvoista roduista jonka voi suoraa viedä metsästä suoraan näyttelykehään.

Yksi omankokemuksen mukaan tyypillinen luonteenpiire on tietynlainen itsepäisyys (tämä vaihtelee koirasta riipuen), tuo haastetta ainakin metsässä saada kiinnostumaan itsestä. Oma koirani on ihan jääräpää, mutta kovan työntuloksena oon saanu aivan ihanan harrastuskoiran.

Tässä vähän oman Welssini luonteesta, mielettömän jääräpää, itsenäinen ja Welssiksikin poikkeuksellisen rohkea, mutta myös toisaalta todella hellyydenkipeä nimeomaan minua kohtaan.

Oma mielipiteeni on et vauhdikas, mutta myös kaikkea rakastava ja säheltävä Welssi tarvii mielestäni aikaa ja myös sen et pentuna tehdään kunnon pohja tulevaisuudelle (tiedän valitettavasti Welssejä jotka on otettu vaan ulkonäön perusteella ja eikä koulutettu niin on aika surkeaa katseltavaa). Welssi ei ole sohvaperuna vaan se tarvii kunnon metsälenkkejä ja harrastamista. Yhteenvetona aivan mahatva rotu enkä vaihtaisi omaa Welssiäni mistään hinnasta päin vastoin olen ottamassa toista jossain vaiheessa, mutta Welssi ei ole sohvan lämmittäjä ja Welssin kanssa pitää jaksaa tehdä töitä vaikka se välil voi toivottomalta tuntuakkin

^^ Tanjuli kirjoittikin aika hyvin welshien luonteesta. Meillä on kaksi welshiä, tai minulla omani ja vanhemmillani oma, mutta niin paljon vietämme aikaa yhdessä, että hyvin tunnen tämän toisenkin otuksen. Näillä koirilla on hyvin erilaiset persoonat. Kummatkin ovat vilkkaita ja vauhdikkaita, mutta Jasmi on enemmän sopeutuvainen ja rauhallinen. Peppi taas vaatii haasteita ja tekemistä erillä tavalla, sille ei riitä pelkkä hervoton juokseminen. Osaa Peppiki kuitenki kotona rauhottua, ei se nyt koko ajan kuiteskaan oo häseltämässä. Pepin kanssa ollaan kerran käyty oikeessa näyttelyssä ja elokuussa mennään sitten seuraavaan. Sen verran puunausta turkki tarvi, etten kyllä ite allekirjota tuota "suoraan metältä näyttelykehään" (oon sen itekki lukenu monesta paikasta).

Sopivaa pentuetta valittaessa suosittelen, että kyselee vanhempien metsästystaustasta. Ainakin meidän koirien kasvattaja ilmoittaa jo pentueilmoituksessa jos vanhempaa on käytetty metsästyksessä. Aika paljonhan welshit on nykyään suuntautunu kotikoiriksi.

Tuli sitten ilmotettua Peppi ryhmänäyttelyyn Puolangalle 14.8. Nyt on sitten suomalainen tuomari, hauska kuulla mitä hän sanoo. Viimeksi oli siis puolalainen tuomari ja kuulemma keski-eurooppalaisilla on ihan erilainen lähestymistapa arvioinnissa.

Hei kaikki!
Suunnitelmissa on joskus hankkia kys. koira. Kokemusta koirista on jo vuosia, omina ollut mm. cavaliereja, saksanseisoja, mäykky, münsterinseisoja, nyt berni..

Tulevaisuutta ajatellen, että jos ja kun me miehen kanssa perhe perustettaisiin, niin jokin spanieli tuntuisi sopivalta lapsien keskuuteen. Omaa silmääni tämä rotu miellyttää kovin ja on kuitenkin sen verran iso ja fyysisesti kestävä, että jaksaisi vähän pidempiäkin lenkkejä kuni pienemmät spanielit.

Tässä nyt kysyisinkin jos täällä olisi joku rodun harrastaja, että miltä kasvattajalta kannattaisi ruveta pentua kyselemään? Ja millaista ylipäätään elämä ja arki on sujunut? (sairaudet tms.)

kiitos kaikille vastaajille! :)

^ Tarkoitatkohan nyt welshiä vai enkkua?

enkkua..

anteeksi, olin niin tohkeissani :D

anda kirjoitti:


Tässä nyt kysyisinkin jos täällä olisi joku rodun harrastaja, että miltä kasvattajalta kannattaisi ruveta pentua kyselemään? Ja millaista ylipäätään elämä ja arki on sujunut? (sairaudet tms.)

kiitos kaikille vastaajille! :)

Kasvttajista en tiedä mitään tällä hetkellä, kun ei tule oikein enää käytyä näyttelyissä ja oman sprinkun kasvattaja on jo "eläkkeellä". Mutta Springerspanielit ry:n nettisivuilta löytyy pentuvältyksen yhteystiedot, sitä kautta varmasti saa tietoa.

Tuon oman enkun kanssa elämä on sujunut hyvin kaiken kaikkiaan, Iitu täyttää kahdeksan tänä vuonna ja muuta vikaa ei ole kuin, että kuulo on heikentynyt (johtuu luultavasti korvatulehduksista, tuolla on ollut väh. 1 per vuosi). Kovin herkkä rotu tämä ei kuitenkaan korvatulehduksille ole vastoin muuta luuloa, mutta Iitulle on nyt sattunut vaan vähän ahtaat korvakäytävät. Toki nuo roikkuvat korvat altistaa jonkin verran, mutta kun muistaa tarkistaa ja putsata ne säännöllisesti ja eritoten kuivata aina uinnin/pesun jälkeen hyvin, niin eipä noita ongelmia tule varmastikaan sen enempää kuin muillakaan roduilla.

Luonteeltaanhan nämä on iloisia, ystävällisiä perhekoiria, jotka tarvii myös sitä rodunomaista tekemistä (metsästyskoira kun on), mikä on meillä toteutettu mm. verijäljen ja metsässä samoilemisen (haku) avulla. Ja kun on tosiaan metsästyskoira, niin virtaa riittää kyllä. Aina on valmis lähtemään ulos ja touhuamaan. Vähän hösläkkeitähän nuo on, eikä Iitulla se höslääminen ole juurikaan lientynyt vuosien myötä, tosin koulutuksellahan senkin saa aisoissa pysymään. Sisätiloissa osaa kyllä rauhoittua eli ei höösää koko aikaa, vaan ainoastaan silloin kun tuntee, että jotain äksöniä ois luvassa. Hyvin sopeutuvainen rotu (tai ainakin tämä meidän yksilö), on muuttanut mun kanssa ainakin 6 kertaa ja aina on tyytyväinen siellä missä omistajakin on. Näkisin, että enkku on ensimmäiseksikin koiraksi aika oiva valinta, tosin kannattaa olla mukana esim. rotujärjestön tai paikallisen yhdistyksen koulutuksissa ja tapahtumissa, niissä saa rodusta enemmän tietoa ja vinkkejä esim. koulutukseen.