Koirat.com

Hei Korpikettu!

Koiramme on jo edesmennyt, joten papereita en tarvitse.
Lähinnä olisin halunnut tietää mitä tuolle kennelille tänä päivänä kuuluu ja onko sitä enään olemassa. Kenneliä piti vanhempi mies joka toimi ilmeisesti myös kalastajana, koirat tykkäsivät kovasti kypsennetyistä silakoista. Hankimme koiran lehti-ilmoituksen perusteella perheen ensimmäiseksi koiraksi ja tämä eli pitkän, terveen elämän.
Parkinvärinen komistus olisi varmasti pärjännyt näyttelyissäkin! =)

Sain eilen selville että kyseistä kenneliä ei ole enään olemassa. Koiramme kuului Formanin "koirasukuun." Aiomme hankkia uuden Lappalaisen kun soviva parkki pentu löytyy. Isälle tämän värinen koira olisi mieluinen.

^ Hyvä juttu kun sait kennelin kohtalon selville:)

Mimmille tulee huomenna ikää täyteen 2 vuotta! Tuntuu tosi hassulta, että mamin mussukka on jo niin iso tyttö. Vuosi ja kymmenen kuukautta ollaan tunnettu toisemme ja kivaa on ollu:) Aika pentumaiset jutut sillä vielä on, mutta se on enimmäkseen hyvä. Ei mene niin tosikkomaiseks tää touhu...

Mimmi ei tykkää tästä yhtään!
Mäkäriä tunkee joka puolelta kimppuun, takapuolta kutittaa niiden puremien jäljiltä ja kaikkialla on tukahduttavan kuuma! Olispa jo talvi...

Miten suojaatte koiranne hyttysiltä, mäkäriltä ja punkeilta? Lähinnä noi mäkärät on meidän riesana kesäisin. Ne kun pääsee puremaan karvan läpi iholle asti ja sitten Mimmin esim. "sisäreidet" on ihan kuivuneen veren peitossa...

korpikettu kirjoitti:

^Minkälainen on karvatupen tulehdus? En ole kuullut, ainakaan tuolla nimellä...

Se iho on siitä vähän punainen, ja siihen on noussut 3 x 3 cm pahkura josta tulee talia pikkuhiljaa ulos.

Meillä on parivuotias mustavalkoinen lapinkoira. Muuten musta, mutta rinta ja tassut on valkoiset. Silmien ympärillä on "lasit", kuten kuvasta näkyy. Turkkia pojulla on vähän, kuten emälläänkin. Miellyttää tuollaisena silmää todella paljon, mutta tuskin pärjäisi näyttelyissä.

Koira uisi kesällä kaiket päivät jos vain saisi Vaikka ensitutustuminen veteen ei suju kaikkien sääntöjen mukaan. Koira näki linnun, hyppäsi sen perään ja molskahti suoraan jokeen, joka oli vieä osittain jäässä. Se kuitenkin laukaisi uimisvimman. Nykyään piippaa heti kun näkeekin vettä. Harmi, että lähellä ei ole kunnon uintipaikkaa.

Heips!

Täällä ilmottautuu yksi lapinkoiran omistaja lisää. Hankittiin kääkän seuraksi Muksu niminen urospentu (ikää tällä hetkellä vajaa 5kk) ja tuntuu kyllä kivalta rodulta. Tosin aluksi oli vaikea suhtautuu tähän rotuun, kun tuo kääkkä-poju on ollut niin kova tapaus. Tuntuu, että tämän toisen kohdalla pääsee paljon helpommalla, vaikka koiralla onkin paljon enemmän kokoa :D

Heips!

Täällä ilmottautuu yksi lapinkoiran omistaja lisää. Hankittiin kääkän seuraksi Muksu niminen urospentu (ikää tällä hetkellä vajaa 5kk) ja tuntuu kyllä kivalta rodulta. Tosin aluksi oli vaikea suhtautuu tähän rotuun, kun tuo kääkkä-poju on ollut niin kova tapaus. Tuntuu, että tämän toisen kohdalla pääsee paljon helpommalla, vaikka koiralla onkin paljon enemmän kokoa :D

Ja miks tää tuli kahteen kertaan :O en osaa nyt näemmä poistaakaan toista...

Tervetuloa palstalle, molemmille!

Karvakasa on saanu oman yksiön pihalle Pari kertaa se on kopissa käyny vaan lempipaikka onki ihan kopin vieressä varjossa Ja sen kopin ympärillä on kiva vetää rallia, varsinki jos on joku kaveri jonka kanssa telmiä ja juosta..
Onneksi on tuullu jonku verran ulkona niin ei oo ötökät koko ajan Mintun kimpussa. Enemmän ne ötökät näyttää mua häirittevän entä ku Minttua. Enemmän ötököitä mua ärsyttää varikset täällä. Tässä ihan lähellä on joku variksen poikanen joka ei osaa lentää niin ne isot varikset suojelee sitä pientä. Kauheeta meteliä koko ajan. Ja saa olla varuillaan ku liikkuu koiran kanssa ettei ne kimppuun hyökkää.. Hyi yäk..

Mun on nyt ja pakko vastata tähän vaik lappalaista ei omana-omana nyt ookaan - vaan isin ja äitin luona :)

11v lapinpappa Kanervakeijun Antero on siis meillä, ehkä maailman viisain mutta samalla huumorintajuttomin koira... :) Vähäsen jo ikä painaa, Antsu on kuuroutunut täysin viimeisen vuoden aikana, ja "kevyestä" ylipainosta johtuen on vähän nivelrikkoa etujaloissa. Antero on musta valkoisin merkein, ihan mustalla naamalla ja dalmistassuilla. Ääreist pehmeä ja nöyrä koira, puhetta ymmärtävä ja niin kiltti, niin kiltti. Maailman hienoin koira luonteeltaan ja suuri Persoona, en voi varmaan kyllin ylistää!

Meille (mulle ja avokille, siis) on tulossa toinen koira varmaan vuoden päästä, ja oon pohdiskellut rotua, ja lappari on vahvoilla. Äärettömän hieno rotu. Äärettömän.

Onko teillä tietoa kuinka paljon lapinkoirien omistajat harrastavat pk-lajeja? Olen itse ruvennut vakavasti miettimään pk-koiraa ja oli ihana yllätys tajuta, että lapinkoiralla on pk-oikeudet. Ensimmäinen oma koirani oli lapinkoira ja rakastuin täysin rotuun, vuosiin en vain ole rodun tilaa seurannut. Koska ko. lapinkoira oli erittäin pehmeä, niin mietinkin onko lapinkoira ns. järkevä valinta pk-koiraksi. Lähinnä jälkeä olen ajatellut. Riittääkö lapinkoiran paukut vai onko rodulla sama tilanne kuin pk-collieilla eli muutamilla luonne/pääkoppa kestää, mutta suurimmilla osilla tulee ongelmia viettien kanssa? Onko paimensukuisten lapinkoirien ja ns. näyttölinjaisten välillä eroa? Oma lapinkoirani oli paimenlinjainen ja se todella paimensi, mutta tuskin olisi rahkeet riittänyt täysipainoiseen harrastamiseen lajissa kuin lajissa.

Lapinkoira olisi vain sellainen rotu, joka sopii itselleni ja josta pidän älyttömän paljon. Muut pk-koirat ovat listalta karsiutuneet syystä tai toisesta (luonne/terveys/ulkonäkö). Koiranetin mukaan jonkin verta olisi juuri jäljessä kisattu lapinkoiran kanssa. Mikä on rodun terveystilanne? Verrattuna sheltteihin, niin ainakin silmäasiat pra:n suhteen olisi parempi, kun on geenitesti. Kuinka yleinen epilepsia on? Hirveä kysymystulva nyt tuli, mutta innostuin kyllä valtavasti tästä, rodulla on kuitenkin niin erityinen paikka sydämessäni.

Pk-puolella kisanneita slk:ta on kannasta laskien hyvin vähän. Koiranetistä pystyy täältä niitä tutkailemaan. Väittäisin kuitenkin tämän vähän pk-puolen kisaamisen johtuvan lähinnä omistajapuolelta kuin koirapuolelta johtuvaksi. Harva "tosiharrastaja" ottaa lappalaista, vaan suurin osa koirista menee muuhun tarkoitukseen ja harrasteluun. Itse olen noiden omieni (joista toinen tosin on lapinporokoira) harrastanut palveluskoirajälkeä (ja agilityä, tokoa ja koiratanssia). Kisannut en ole, koska kisaaminen ei miinua kiinnosta, mutta tykkään puuhastella koirien kanssa. Pk-puolella sanoisin, että ongelmat eivät ole niinkään maastossa, vaan tottispuolella. Metrinen este voi olla pienelle lapinkoiralle iso este ja tottistakaan ei äärettömän vietikkääksi saa rakennettua. Maastoon sen sijaan nämä soveltuvat kyllä hyvin. Pelastuspuolellallahan lappalaisrotusia on myös useampia.

Paimensukuisten ja "virallisen linjan" jako ei ole käyttö-/näyttö- jako, vaan ihan pelkkä verilinjajako. Erot luonteessa löytyy yksilötasolta, ei niinkään linjoista. Minulla omistuksessani olleet slk:t ovat olleet paimensukuisia ja paimensukuinen näkyi sinullakin olleen.

Suomenlapinkoirilla on silmäsairauspuolella vakavimpina kahta tyyppiä pra:ta sekä hc. Toiseen pra:han on geenitesti, eli sen osalta pystyy olemaan varma, ettei koira sairastu. Lisäksi luustovikoja on ja huonolla luustolla varustettuja koiria käytetään suht paljon jalostukseen. Epilepsiaa esiintyy jonkinverran, samoin autoimmuunisairauksia. Kuitenkin, rotuna slk on suhteellisen terve. Kasvattajia löytyy näin suositussa rodussa joka lähtöön, joten kannattaa katsoa mistä koiran ottaa, ja katsoa oikeasti koiranetistä niitä vanhempien ja suvun terveystuloksia.

Just tuota tottispuolta ja estettä mietin, metrinen este kun on todella iso. Kiitos vastauksista. Pitää tosiaan miettiä ja tutkailla sukuja. Mitään kiirettä ei ole, mutta tutkaillaan eri vaihtoehtoja. Sen tosiaan vanhasta lapinkoirasta huomasi, että maasto ja ulkona olo ei ikinä ollut ongelma, päinvastoin.

.. jos suomenlapinkoiran tuntee entuudestaan ja ajattelee siitä sopivan voivansa myös pk-harrastukseen, mikä ettei! kunhan muistaa pitää jäitä hatussa, ja etenee koiran ehdoilla tietyllä tapaa..

Kaverien kanssa melko usein naurettu mitkä erot on perinteisen pk-rotuisen ja pystykorvaisien luonteenlaaduilla. On niillä.

Ihmiset sangen usein -entuudestaan rotujen asioista tuntemattomat - olettavat jotain hieman liikaa (tai vääränlaista) lappalaisista (automaatilla rotuina yleistasolla), vain sillä automaattiperusteella, kun näille on ne oikeudet myönnetty.. hyvä jos rodun/t tunteva omasta mielestänsä kokemusperusteisesti ajattelee löytävänsä sopivan. Tietysti se riippuu siitä, mitä valitsee :) Eihän toki pentue kuin pentue ole samanlaista tavaraa, vaikka samaa rotua. Suuret variaatiot onpi mistä valita!

Totta kai koiran ehdoilla mennään, tärkeintä on kiva yhdessä tekeminen, ei kisaaminen. Pk-puoli on itselle vain aika uutta, joten ei mitään tavoitteita ole. Koira on kuitenkin ennen kaikkea perheenjäsen eikä mikään väline, jolla harrastetaan. Innostuin vain sen takia, kun en ole aiemmin tajunnut, että rodulla on pk-oikeudet (eipä lapsena tuollaisesta ymmärtänyt). Muut pk-koirat eivät tunnu omilta, vaikka kuinka on asiaa miettinyt ja pyöritellyt, niin oli ihanaa tajuta, että toisella omalla rodulla on ne oikeudet. Kilpaili sitten ikinä tai ei, mutta se mahdollisuus on. Mutta eipä kyllä toisen koiran hankkiminen ihan vielä ole ajankohtaista, ehtii hyvin miettiä ja tutustua lappalaisiin taas.

Tungenpa itsekin tänne. Meillä asustelee reilu 4-vuotias musta vaalein merkein uros, virallisesti Kuus'Eikan Häiskä, kotosalla ihan Nemo. Toivottavasti jossain hamassa tulevaisuudessa saadaan vielä Nemolle kaveri hommattua (mietinnässä toinen suomenlapinkoira taikka sitten lapinporokoira tai tai tai...)

Nemo on huumorintajuinen, herkkä ja rakastava. Arka vieraita kohtaan, mutta hyvin empaattinen ja lojaali omille. Harrastetaan jokapäiväisten lenkkien lisäksi kaiken mahdollisen treenaamista, kisoissa ei käydä arkuus ongelmien vuoksi (ainakaan vielä, aika näyttää) mutta kahdestaan opiskellaan uusia juttuja päivittäin. Vielä on paljon opittavaa ja varmasti kokoajan tulee jotain uutta, mutta sehän pitää vain harjoitteluintoa yllä. Treenauksen lisäksi riehutaan, leikitään ja painitaan. Kana on parasta maailmassa ja avomieheni varpaat ovat hänen suuri fetissi. :D

Mahdollisia sukulaisia ?

Heippa! Yksi lapparia vailla oleva, mutta niistä suunnattoman kiinnostunut henkilö esittäytyy. Haluaisin kysyä teiltä, jotka tietävät jotain paimensukuisista: onko huono asia, jos paimensukuisen yhdistelmän (pentueen) sukusiitosprosentti kahdeksan polven ajalta on vajaa 9? Olen tällaista tulevaa pentuetta silmäillyt ja jotenkin tuo kohtuullisen suuri sukusiitosprosentti jäi vähän mietityttämään. Vai onko niin että paimensukuisen säilyttämiseksi on käytettävä paljon samoja koiria?

^Kun koiria kasvatetaan pienessä suljetussa linjassa, jossa vaan tietyt koirat hyväksytään kantakoiriksi, on selvää, että sukusiitosprosentit jossain vaiheessa pakosti nousevat, kun mistään ei saada ns "uutta verta" ja pienessä kannassa kaikki on pian jossain määrin sukua toisilleen. Jokainen voi sitten itse pohtia missä vaiheessa homma menee ei-järkeväksi.

Tässä jotain ilta lueskeltavaa:
Mitä sukusiitos kertoo?
Pienten populaatioiden jalostus
sekä Sukukatokerroin
Sekä täältä perinnöllisyyssarja.

Kiitos! Hyviä linkkejä jotka luen varmasti ajatuksella läpi.
Olen muuten jostain ymmärtänyt, että rotuunottoja (onko se edes sana) kuitenkin paimensukuisen kohdalla tehdään, eli tällä tavoin laajennettaan kantaa. Olenko aivan väärässä?

^Rotuunottoja tehdään suomenlapinkoirilla kyllä. Aika harvoin tosin nykyisellään. Ps-puolella on välillä hyväksytty uusia koiria linjaan, mutta suhteellisen vähän niitäkin. Varsinaista rotuunottoa ps-puolelle ei voi pelkästään tehdä, sillä rotu on suomenlapinkoira, joten jos rekisterin ulkopuolelta otetaan koira rotuun, niin se on suomenlapinkoira. Sen sijaan rekisterin sisälläolevasta koirakannasta voidaan ps-puolelle ottaa koiria.