Koirat.com

Täältä löytyy uivia koiruuksia. Siksi mua ihmetyttääki ku muutamat lappalaisen omistajat on sanonee, että ei heidän koirat ui.

Varsinki tuo mun vanhempi karvanaama on varsinainen vesipeto


Ja juniori kans


Ja jos ei jaksa ite uida, voi kiivetä kaverin selän päälle matkustamaan..

^Ihanat uivat lappalaiset .
Meilltä löytyy sellaiset jotka eivät ui...slk kyllä kahlailee varovasti, lpk ei senkään vertaa. Varpaat kastelee jos ihan pakko ja se siitä.
Olis kyllä huippua jos voisi hellepäivänä uimalla helpottaa oloa, mutta kun ei.
//vinkkejä otetaan vastaan miten saisi totutettua/innostettua uimaan.

Tossa on kuva viime vuodelta, josta voi päätellä, että nämä ei vettä aristele.


Mää oon ollu sen verran "onnekas" että mun ei oo tarvinnu kumpaakaan koskaan houkutella veteen/uimaan. Vanhempi on ollu pennusta asti hulluna veteen, aina jos on vettä lähellä, sieltä löytyy Nimpula. Erään kerran ku mentiin lenkille yhen lappalaisen ja westien kanssa, sanoin heidän emännälle, että mun otus tulee tekeen siksakkia (tien molemmin puolin oli vettä) ja niinhän siinä kävikin. Oli siinä kaverilla ihmettelemistä ja sanoki, että tää on ensimmäinen lapinkoira, jonka hän näkee uivan.

Pikku jätkänhän opetti uimaan tigrun Halla. =) Hallan perässähän toi meni veteen ekan kerran (kylläkään ei ollu lähellekkään näin taidokkaan näköstä menemistä ku nyt on, eli suuret kiitokset Hallalle ja Savulle hyvästä opetuksesta!) ja myöhemmin jätkä seuraa Nimpulaa ja menee perässä veteen. Itekseen jätkä ei niin innokkaasti mee (jos ei oo Nimpula mukana), mutta jos sille kepin heittää, niin sittenhän sinne veteen oikein hypätään
Vähän tämmöseen tyyliin sinne veteen loikataan/vedessä loikitaan:


muoks. Kuvassa kaveri nöffi joka ei ui. Se katto mun otuksia ku hulluja, että mitä te siellä teette, eihän teidän jalat yllä ees pohjaan

Täällä on kans uiva lapikas!



Ihan tuosta noin vaan ei Hupsis tosin viitsi uimaan lähteä, juoksee kyllä samantien veteen sitä nähdessään, mutta jää kahlaamaan kunnes sille jotain heittää. Keppiä tms se jaksaisi noutaa vaikka miten kauan, eikä sitä meinaa saada järvestä pois sitten millään kun se sinne on päässyt

Ihana uikkaava Hupsis
Täytyneepä lähteä tuonne lähimmälle lammelle jossa on koiraranta, ottaa pari kelluvaa lelua mukaan ja koittaa jos se perässä menisivät. Vilma on tutun huskyn perässä mennyt enimmillään kylkiä myöten, muttei tosiaan ikinä ole uinut.

Ihanainen Hupsis
Hyvä, että uimareita löytyy muitaki niin ei olla joukon ainoat oudot..

muoks. Tosiaan toi kuvassa oleva nöffihän ei mee uimaan vaikka kepin heittää, se oottaa, että aallot tuo sen lähemmäksi
Kaveri on saanu nöffin uimaan jonku verran ite menemällä veteen ja houkuttelemalla nameilla. Sillon koira on tehny kylläkin vaan pikasen namin haku uintikierroksen ja kääntyny heti takas rantaan

Täällä ensikertalainen lappalaisen omistaja kaipaa taas vertaistukea..

Tuolla vuoden ikäisellä nartullamme on aina ollut ongelmana yli-innokkuus vieraiden ihmisten suhteen ja sinnikkäästä harjoittelusta huolimatta edelleen alkaa häsellys ja hyppimisen yritys kun vieraita tapaa.
Koira ei koskaan pääse ovelle ensimmäisenä kun vieraita tulee, odottaa aina portin takana josta pääsee vasta jonkin ajan kuluttua ja senkin jälkeen pidetään kiinni kunnes siinä kiinni ollessa rauhoittuu ja sitten pääsee tervehtimään mutta samalla hetkellä kun vieraan luo pääsee alkaa häsellys ja hösellys, koira "sekoaa" täysin.
Nopeammin onneksi jo tuosta häsellyksestä rauhoittuu kuin pienempänä ja menee sivummalle makoilemaan mutta silti tuo on aika ikävää.
Viimeksi muutama päivä sitten sain eräältä spanielin omistajalta nenänvartta pitkin luodun katseen ja kommentin "ai tuo on JO vuoden, luulin nuoremmaksi kun tervehtii noin pentumaisesti"

Kertokaa nyt miten teidän lappalaisenne ovat tämän ikäisinä vieraisiin suhtautuneet? Ollaanko me nyt menty aivan metsään koiran kasvatuksen kanssa vai auttaako tähän aika?
Ovatko lappalaisnartut yleensä tällaisia häslääjiä vai pitäisikö olla enemmän pidattyväinen rotuominaisuuksiltaan?

Muuten koira osaa rauhoittua hyvin, odottaa ruokaa nätisiti paikalla niin kauan kuin saa luvan, lenkille lähtiessä osaa rauhoittua ym. ja oman perheen kesken on hyvinkin rauhallinen tapaus mutta vieraat ihmiset..

Toinen juttu mihin neuvoa kysyisin on se että nyt yhden vuoden kieppeillä on koiralla tullut kuvioon takaisin jo pitkään poissa ollut käsien hamuaminen ja samoin pihalla yrittää välillä lasten jalkoja näykätä, ei kovasti mutta kuitenkin hampailla hamuaa.
Onko tämä yleistä että murkkuiässä tulee uudelleen vaihe jossa kokeillaan saako näykkiä, ilmanpainesuihkulla ja tiukalla puhuttelulla poskivilloista kiinni pitäen on tuohon näykkimiseen puututtu. Ja uskoo kyllä, alistuu ja heittäytyy selälleen mutta jossain vaiheessa kokeilee taas uudelleen.
Pienempänäkin tuo sitkeästi puuttumalla jäi pois, voinko luottaa että nytkin niin käy kun vaan sitkeästi jatkaa kieltää ja puuttua vai onko pelättävissä että jää koko iäkseen hamuajaksi ja näykkijäksi? Mitenkään vihaisesti ei siis tuota tee vaan on enemmänkin innostusta ja leikkiä.

Kuulostaako teistä kokeneemmista siltä että täällä ollaan nyt aivan hakoteille koiran kanssa menossa vai onko normaalia yksivuotiaan pölhöilyä?

Ihanaisia uivia "lapinlapsosia" täällä!

hohhoh nyt on saatu kaikki viestit luettua ja moneen kysymykseen olen saanut vastauksen :)
Sarahiaa voisin vaivata sen verran että kuinka lyhyeksi ajoit Rukan turkin. Näyttää aika jännältä kun en ole koskaan ennen nähnyt noin lyhytkarvaista suomenlapinkoiraa

Haaveilen toisesta koirasta ja olen pitkään miettinyt sopivaa rotua ja onhan siinä käyty läpi cockerspanielit ja snautserit. Lopulta päädyin alkuperäiseen suosikkiin eli suomenlapinkoiraan. Kerrassaan ihastuttavia olentoja ovat
Jos on jotain mitä tulevan suomenlapinkoiran omistajan pitäisi muistaa niin saa kertoa

Sopiva kennel on vielä hakusessa (vaikka muutama suosikki olisi). Olen vielä aika uusi näissä piireissä niin jos olisi Etelä-Suomessa sijaitsevista kenneleistä kehuja tai moitteita niin pistäkää yksäriä. Apu olisi kullanarvoista :)

mymmelimyy: kuulostaa ihan normaalilta nuoren koiran touhuilta Ja kuulostaa myös siltä, että olette ihan hyvin puuttuneet käytökseen.

themaara: Nyt Ruka ajeltiin nyt kokonaan 9mm terällä (terä 4). Päässä ja hännässä tasoitettu saksilla leikkauksen loppukohdat.


Viimevuonna runko leikattiin samaisella 9mm terällä, mutta kaulaa ja päätä lyhemmällä.



ja toissavuonna runkokin vedettiin lyhemmällä

mymmelimyy lohdutuksen sanoina voin sanoa, että mun kohta 3,5 vuotias narttu käyttäytyy välillä ku mikäki pentu, eli pääsääntösesti ollaan niin isoa ja "vanhaa" koiraa, mutta joissaki tilanteissa käyttäydytään riehakkaammin ku tuo vajaa 1,5 vuotias..

Kiitos Sarahia ja Ousa vastauksista!
Antaa uskoa siihen ettei tässä ihan hakoteillä koiran kanssa olla ja johdonmukaisuudella ja ajan kanssa tulee tuloksia.
Sitä vaan ensikertalaisena tulee mietittyä onko tuo karvapallo lainkaan sellainen kuin 1-vee koiran kuuluisi olla, etenkin tuollaisten "onko se JO 1-vuotias.." kommenttien jälkeen

Olisi muuten kiva kuulla enemmänkin kokemuksia miten lapinkoirat yleensä vieraisiin suhtautuvat, ovatko enemmän tällaisia yltiöinnostuvia häslääjiä vai pidättyvämmin vieraisiin suhtautuvia?
Kaverikoiratoimintaa olen harkinnut jos/kun tuo joku päivä vähän rauhottuisi. On kuitenkin selvästi niin ihmisrakas että olisi varmasti mukava harrastus kun sen verran oppii ettei ihan päättömästi "iholle" mene

Mymmelimyy; Täältä löytyy heinäkuussa vuoden täyttävä lapinkoira uros, josta löytyy kutakuinkin samanlaisia piirteitä Kotona kun ollaan, niin Taavi on niin rauhallista poikaa että.. Makoilee vaan ja seurailee muiden puuhia. Perheenjäsenistä ei siis niinkään erityisesti intoile, mutta odotapas vaan kun sattuu tulemaan vieraita.. Siitä alkaa sitten "pienimuotoinen" höseltäminen. Ei tuo poika siis ainakaan ole pidättyväinen vieraita kohtaan Erityisesti lapsia kohtaan Taavi on tosi innokas ja ehkä vähän rajukin, kun ei tunnu ymmärtävän, että ei pienille voi olla niin raisu. Aikuisia kun tulee niin hetken pyörii ja heiluttaa häntää, mutta lopettaa suht nopeasti. Myös muut koirat aiheuttaa tossa riehaantumisreaktion, mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menty! Vielä pari kuukautta sitten tuon pojan ongelmana oli ilopissien sohottelu joka paikkaan, jos vieraat sattui sille lepertelemään jotain tai silittämään.

Nykyään on kyllä huomattavissa kuitenkin aikamoista edistystä.. parissa kuukaudessa on tuo rekku jo rauhoittunut huomattavasti!

^^Sanoisin, että lapinkoirat ovat todennäköisemmin vieraisiin hyvin ystävällisesti ja avoimesti (jopa hökeltäen) suhtautuvia, kuin pidättyväisiä. Toki sitten poikkeuksiakin löytyy, mutta noin pääasiallisesti.

Tuosta turkista että kasvaako lappalaisille kauheaa hormoniturkkia jos sen steriloi? Olen kuullut tuosta vähän kauhujuttuja että turkki kuivui ja huopaantui.

Rollehan tuli uimaan minun perässä. Aiemmin oon yrittäny nameilla, kepeillä ja leluilla, mutta ei niin ei. Nyt pistin ite uikkarit päälle ja järveen, koiralle hihna niin kummasti se tuli perässä. Hihnasta en siis vetänyt/pakottanut, mutta koiralle "tukena". Se tuntuu luottavan hihnaan. Ja kerkes se hetkittäiseltä panikoinnilta uimaankin, ja huomas, et täähän on ihan kivaa. Pitäis joskus pyytää uimaseuraa, niin ei tarvis ite uhrautua. Lähtisköhän naapurin kultsut matkaan?

Ja mitä tervehtimisestä on ollut puhetta, tuo menee hihnassa kiltisti ohi. Jotenkin se vaistoaa, jos vastaantulijalla on rapsutteluaikeita a sit sen häntä alkaa heilua ja ilme kirkastuu ja pyrkii vastaantulijan luo. Muuten menee kiltisti ohi, eikä välitä. Jos vieras rupee rapsuttamaan, tuo innostuu ja sekoaa totaalisesti, jos vieras kyykistyy. Välillä sitä tuntuu, että koiralle oma perhe on hällä väliä, kun ei aina ees jaksa heiluttaa häntää, kun kotia tulee. Poikkeuksena näyttelytilanteet, joihin tuo on keksinyt kivan pikku tempun, eli on päättänyt, että tuomari on scary ja pitää väistää.

Näyttelyissä mä seisotan eestä, mahollisimman vapaasti. Näyttelysuoritus on onnistunut, jos minun ei tarvitse koskea koiraan oman vuoron aikana. Hyvä koira osaa esittää itse itsensä ja hyvärakenteisena se asettuu nätisti seisomaan ilman kommervenkkejä. Häntä laskee jos laskee, tosin tuolla se nousee, jos katon muualle ja sitten uuestaan innostavasti siihen. Ja mitä kehää viimenäyttelyssä katoin, tuo oli ainoa jonka häntä heilu. En nyt tarkoita, että sen pitäisi heilua, mutta on ainakin minusta kivempi katella koiraa, joka näyttää iloiselta kuin onks-mun-pakko-asenteista koiraa.

Meille jos tulee vieraita (koirien mielestä kaikki on niitten vieraita, viis talon ihmisistä), vieraat otetaan suurella innolla vastaan. Juniorilla on "hauska" tapa joidenki tarkkaan valittujen vieraiden (sekä mun kohdalla sillon tällön) saapuessa meille. Juniori alkaa "ulvomaan", se ei oikeeta ulvomista oo ja kuulostaa lähinnä tältä: vöy vöy vöy vöy vööy..
Tuo vanhempi häslää jonku verran vieraiden ympärillä ja joskus, todella harvoin, saattaa innostua haukkumaan. Mutta kumpiki lopettaa hösellyksen käskystä, yleensä. Ja jos ei käsky mee perille, niin sitte mennään portin taakse rauhottumaan ja kokeillaan uudestaan.
Vanhemmalla on enemmän kokemusta pienten lasten kohtaamisesta ja osaa ottaa lasten kohdalla rauhallisemmin, juniorilla on vielä aika paljo opittavaa, sillä se ei oo niin paljoa päässy pientiä lapsia tervehtiin.
Lenkillä me ei moikata toisia koiria ollenkaan, ihmisiäkin erittäin harvoin. Nuo kumpikin vetää melkoset kierrokset, jos joku muu kuin ite antaa niille rapsutuksia kesken lenkin.

themaara kirjoitti:

Tuosta turkista että kasvaako lappalaisille kauheaa hormoniturkkia jos sen steriloi? Olen kuullut tuosta vähän kauhujuttuja että turkki kuivui ja huopaantui.

Usein tulee ns. "hormoniturkki", joka on pitempi ja pehmemäpi kuin normaali, eikä pohjavilla enää välttämättä irtoa normikiertona, joten usein turkki on kokonaisuudessaan huomattavasti työläämpi.

Kiitos vastauksesta Sarahia
Osaan sitten paremmin varautua turkinhoitoon

Ihan pakko tulla hehkuttamaan kun Utulle tehtiin tänään Pevisa tarkit ja kaikki oli puhtaat A/A lonkat, 0/0 kyynärät+polvet sekä terveet silmät ja aiemmin testattiin jo, että on geenivapaa pompen taudista jihuu

Tässä Utun kauniit lonkat;


Rakkaat


Äly ja väläys


Salakuva iltahämärässä


Kuru pieni 12 viikkoa