Koirat.com

Hei lappalaisten omistajat

Vanhempani ovat ensi keväänä/kesällä ottamassa suomenlapinkoiran pentua. Nyt kaivattaisiin kasvattajasuosituksia, niitä kun on hirveän monta! Mielellään etelä-suomesta. Täytyy alkaa jo ajoissa kartoittamaan..

Muoks. Niin siis yksärillä suosituksia!

Ihanat Utu ja Kuru

Voitais myöki nyt tänne ilmottautua ku kerta täällä ollaan. :D

Täältä löytyy siis Poikkikorvan Pistel aka Kiela, reilu kolmevuotias lappalaisneito.


Ja melkein aiheeseen liittyvä kuva, eiliseltä lenkiltä otettu.

^Kaunis neitokainen :)

Väinö 25 viikkoa (12,2kg / 45cm)

Oi kun on nätti Kiela-tyttönen siellä .

Ja Väinö on jo iso jäppinen ! Meidän Vipasen korkuinen jo .

Tässä Vipa muikuilee ilta-auringossa:

Kaunis Utu


Ja riiviö Kuru

^Oih ja voih .

Utun ja Kurun vois vaikka pusutella puhki Kuten myös pikku Väinön ja Vipukankin

muoksista.. muutama kuvatus pikku jätkästä

Kesämies


Ei sitä ihan kaikki osaakkaan juosta heinikon päällä


Osaa se joskus olla ihan paikallaankin.. Harvoin..

Jeeee ! Meidän epä-uiva lappalainen kahlasi tänään pidemmälle kuin koskaan ennen .
Vain selkä jäi kuivaksi ! Pikkuhiljaa kun etenemme niin kesän loppuun mennessä se jo ehkä ui .

Onko teidän lapikkaat kuinka persoja ruoalle? Oon yrittänyt kaveria auttaa keksimään palkkauskeinoja sen vuoden ikäiselle lappalaisurokselle, joka ei tunnu palkkautuvan mistään niin paljon että se jaksaisi kiinnittää huomiota omistajaansa. Kellään hyviä vinkkejä?

Hupsis oli mulle tullessaan tosi nirso, mutta vähitellen ja erityisesti kastroinnin jälkeen alkoi ruokahalukin kasvamaan ja nykyään kelpaa palkaksi ihan nappulakin, vaikka tottakai mieluummin tekee jos on "kunnon" palkkaa. Leikkimäänhän tuo oli myös todella huono ja koska motivaatio sillä on muutenkin aika heikonlainen, oli alussa treenaaminen tosi hankalaa. Pikkuhiljaa opeteltiin leikkimään yhdessä ja nyt Hups tykkää vetoleikeistä (tosin vähän nihkeästi vielä) ja superpalkkana treenatessa toimii vihreä pallo, johon saa tarvittaessa myös nameja sisään.

Onko sun kaverin lapikkaalla jotain erikoisherkkua mistä se tykkäis? Voin kyllä niiiiin samaistua tohon palkkausongelmaan enkä varmaan oo ainoa :D

Ei sillä oikein taida olla. Ehdotin että jättäisi ruoan antamatta kupista ja opettaisi että kaikki ruoka tulee kädestä, koska kupistakin se on huono syömään. Ja etenkin jos on narttuja lähistöllä niin sitä ei saa motivoitua. Otti Jedistäkin häiriötä vaikka Jedi oli 30m päässä häkissä.

Mulla nuo kumpikin on (ONNEKSI) persoja herkuille. Juniorin saa välillä motivoitua erittäin-tarkkaan-ja-harkitusti valituilla leluilla, joita ei muullon käytetä ku vaan treenatessa. Kiitos tigrun vinkin jo aikaa sitten, hommasin itelleni ketun häntää, joka on ihan huippu koirien mielestä, vaikkakin mun vanhempi otuksista harvemmin innostuu leluista, mutta se ketun häntä on sellanen jota kelpaa repiä ja riepotella. Erittäin hyväksi palkaksi oon huomannut meillä kongin, millon milläkin täytteellä. Sillä on kyllä saanu mukavasti vauhtia treenaamiseen.

Meilläkin on läpeensä ahne lapinkoira, nyt puolen vuoden sisään on opettamalla oppinut vihdoin myös leikkimään ja jopa palkkaantumaankin siitä.
Meillä on tuo porokoira niin leikkisä, että ikinä en olis uskonut, että joudun opettamaan koiraa leikkimään.

Suosittelisin samaa mitä olit jo ajatellutkin, eli päivittäinen kuppiruokinta pois; ja kaikki ruoka koulutuksen yhteydessä, joko kädestä, namialustalta tai kuppipalkkana.
Lappalaiset on kuitenkin niin fiksuja, että vaikka miellyttämisen halua puuttuisi, niin kyllä ne sen älyllä korvaavat kunhan vaan selkeästi ja johdonmukaisesti kerrotaan mitä niiltä halutaan.

Naksuttimesta on myös iso apu katsekontaktin yms. opettamisessa.

kiivilintu kirjoitti:

Onko teidän lapikkaat kuinka persoja ruoalle? Oon yrittänyt kaveria auttaa keksimään palkkauskeinoja sen vuoden ikäiselle lappalaisurokselle, joka ei tunnu palkkautuvan mistään niin paljon että se jaksaisi kiinnittää huomiota omistajaansa. Kellään hyviä vinkkejä?

Meillä on oikein nirsouden huippu :D parasta palkkaukseen on ollut itsetehdyt lihapullat ja keitetyt broilerin sydämet ja niiden eteen tehdäänkin sitten melkein mitä vaan.... :)

poistin..

Vihdoin kerkesin vastaamaan. Mennyt nyt aika kun olen ollut poikajoukon kera maalla mummilassa

Ruka oli tosiaan myös nuorena hyvin nirso. Söi kupista huonosti, vaikka loppuruoka otettin aina pois. Namit kelpasivat myös huonosti, esim. nakinpalat Ruka saattoi sylkeä kaaressa pois, jos nyt ylipäätään sattui ottamaan. Ruka oli myös hyvin laiha. Kotona namit kelpasivat vähän paremmin, muualla ei juuri. Sitten kun Ruka oli n.1v 10kk tuli taloon Kita. Annoin Kitan syödä Rukan sylkemät namit ja kupin jämät. Muutaman viikon Ruka katseli touhua ja sitten alkoi kuppi tyhjetä. Kaverille ei jätetä toimi meillä

Nyt vanhetessa Ruka onkin sitten muuttunut kokoajan ahneemmaksi ja ahneemmaksi, eikä namien käyttö ole vuosiin ollut enää ongelma. Vuosia sitten alkoi jo kuumua nameista ja tekemisestä jopa niin, että nappailee palkatessa sormille. Ruka onkin useamman kerran saanut mulle vertavuotavat vekit sormille.

Silloin kun Rukalle ei nuorena namit kelvannut, niin sen kanssa sai palkkaamiseen käyttää vähän enempi vaivaa. Esim. heitetyt namit kelpasivat paremmin, kuin vaan kädestä annetut. Saalisvietin kautta namit kelpasivat vielä paremmin. Usein palkkasinkin Rukaa niin, että otin namin käteen ja vedin kättä poispäin kiertäen (otin esim. muutaman juoksuaskeleen tms) ja koira sai "saalistaa" namin kädestäni. Tai juuri kun oli nappaamassa namia saatoin myös heittää vähän etemmäksi.

Rukalle kelpasi myös leikki palkaksi, joskin siitä toki kyllääntyy herkämmin. Parasta oli, jos sai luvalla "varastaa" minun kädestäni lapasen. Leluilla myös hyödynsin saalisviettiä. Yleisesti ottaen Rukan mielestä oli huippujuttu, jos minä heittäydyin hassuksi ja minun kanssa sai hassutella ja leikkiä. Vaikka sitten ihan ilman lelua.

Lenkeillä saatoin hyödyntää mitä ikinä koira milloin halusikaan. Jos tien reunassa oli iiihana narttupissa, niin eikun muutama liike (esim sivulle ja parin askeleen seurautuspätkä) ja vapautus sitä lutuuttelemaan.

Rukan kanssa olen kuitenkin harrastanut pennusta saakka useita eri lajeja. Motivaation rakentaminen on yksi tärkeä juttu, mistä homma aloitetaan. Toki ahneen koiran kanssa pääsee helpommalla siinä, että toistoja saa helpommin enemmän, mutta ei-ahneen kanssa on vaan etsittävä muut keinot.

Nykyään käytän Rukaa palkatessa pääosin nameja, vieläkin yleensä heittelen niitä. Käytän usein myös leluja. Namipalloa, hanskaa, palloa, vetolelua. Ja höpöttelen ja leikin itse Rukan kanssa. Lisäksi kehun ja taputtelen kiitokseksi

Vanhempieni paimensukuinen suomenlapinkoiranarttu Shackal Cherry eli Seri 14-vuotta