Koirat.com

Heippa! Täällä ois yks joka haaveilee espanjanvesikoirasta. Tai nyt ollaan jo käyty tuumasta toimeen ja menossa kahtomaan yhtiä pentuja. Ois vielä pari kysymystä, joihin toivoisin mahdollimman monipuolisesti vastauksia. Onko espanjanvesikoirilla miten voimakas metsästysvietti? Kun mieheni harrastaa metsästystä ja toivoisi koirasta kaveria metälle. Ja sitä viettiähän saisi siis olla! Onko metästysviettiä oltava suvussa, jotta pennullakin sitä olisi vai voiko sitä olla pennulla, jonka emä/isä ei olekaan metällä ollut mukana tai ollut huomattavasti metsästysviettinen? Onko täällä ketään, jolla on espanjanvesikoira metästyskaverina? :) Tottakai siis muuhunkin ollaan koiraa ajateltu, ei pelkästään metälle :) On jo hirmusesti tutkittu muita mahollisuuksia ja innoissaan ootan, et päästään näkemään koiranpennut :)

tomaattikoira kirjoitti:

Olen hyvin kiinnostunut espanjanvesikoirista, oikein ihania koiria :)
Koiraa ei nyt varsinaisesti olla ottamassa, vaikka vähän siihen suuntaan ollaan puhuttu jonkin aikaa, mutta saas nähdä nyt. Jos otettaisiin, niin perro olisi kyllä hyvin varteenotettava rotu.

Kertokaas, perrojen omistajat, että ovatko koiranne kovin metsästysviettisiä? Esim. säntäävätkö oravan/linnun perään yms.

heii
Meillä on perro Inez jolla ikää on kohta 5 vuotta. Inezillä on aika kovakin metsästysvietti, hiiret ja pieneläimet ei niinkään kiinnosta, mutta linnun tai jäniksen jos näkee kun on vapana, se on sitten menoa...
Inezillä on myös erittäin vahva reviirivietti, jonka kanssa on hieman hankala elää koska asumme kerrostalossa, jolloin "hänen reviirillään" kulkee muitakin ihmisiä kuin oman perheen väki. Onko muiden perroilla samoja piirteitä?

Käyttääkö joku täällä espanjanvesikoiraa tai barbetia lintumetsällä? Jos niin miten toimivat? Onko koirilla huomattavissa noutoviettiä ilman vietin herätystä? Lueskelin kyseisistä roduista ja aika monessa paikkaa mainostettiin että nämä toimivat myös maalta ja vedestä noutavina koirina. En kuitenkaan ole ikinä törmännyt näihin niissä tehtävissä, joten nyt rupesi kiinnostamaan. Mietimme siis seuraavaa koiraa joka ehkä tulee kolmen vuoden sisään. Itsestän selvänä vaihtoehtona on käy-linjan labbis ja kiharakarvainen noutaja, mutta nyt alkoi myös perro ja barbet kiinnostamaan.

raggetti kirjoitti:

Käyttääkö joku täällä espanjanvesikoiraa tai barbetia lintumetsällä? Jos niin miten toimivat? Onko koirilla huomattavissa noutoviettiä ilman vietin herätystä? Lueskelin kyseisistä roduista ja aika monessa paikkaa mainostettiin että nämä toimivat myös maalta ja vedestä noutavina koirina. En kuitenkaan ole ikinä törmännyt näihin niissä tehtävissä, joten nyt rupesi kiinnostamaan. Mietimme siis seuraavaa koiraa joka ehkä tulee kolmen vuoden sisään. Itsestän selvänä vaihtoehtona on käy-linjan labbis ja kiharakarvainen noutaja, mutta nyt alkoi myös perro ja barbet kiinnostamaan.

Kuten jo edellä tuli ilmi, riistavietti on todella yksilökohtaista. Meillä kokemusta kahdesta perrosta jotka metsällä mukana kulkeneet, sen enempiä siihen kouluttamatta. Ylösajavina toimivat erinomaisesti ja noutokin alkoi toisella sujua itsestään kolmivuotiaana. Lintujen suuhunotto on ollut vähän aranlaista, mutta varmasti kouluttamalla tähänkin tottuvat. Toista koiraa ei olla juuri enää käytetty metsällä sairasteluiden takia. Molemmilla meidän perroista vietti on kova ja kiinnostusta löytyy niin lintuja kuin jäniksiä kohtaan. Barbeteistakin on sivusta seuranneena kokemusta, ovat mielestäni ehkä parempia noutajia luonnostaan kuin perrot. Myös luonteissa on mielestäni pienoinen ero, tapaamani barbetit ovat hieman rohkeampia kuin perrot, mutta aivan varmasti kaikissa koirissa löytyy erilaisia yksilöitä. Kuten myös paukkuarkuutta olen kohdannut molemmissa edustajissa. Nuutuksen kenneli on varmaan ainoita suomen metsästäviä perro/barbet kenneleitä, kysele heiltä, osaavat varmasti kertoa enemmän.
Joku myös kyseli vanhempien vietin periytyvyydestä, varmstikin periytyy, mutta meidän molempien kohdalla kumpaakaan vanhempaa ei käytetä metsällä ja heillä ei mainittavasti ole riistaviettiä ollut, mutta ainakin toisen pentueen kaikki pennut ovat todella vietikkäitä.
Molemmilla perroillamme on myös vahva vahtivietti, ilmoittaavat kyllä kovaäänisesti jokaisen ohikulkijan liikkeet (onneksi asumme maalla :D).

Meillä kotona majailee Lagotto nimeltään Bruno(lausutaan Bruuno). Väriltään herra on muuten ruskea, mutta sillä on yksi valkoinen etutassu. Luonteeltaan Bruno on iloinen ,pirteä, hiukan arka. Ystävystyy hyvin muiden koirien kanssa, mutta saattaa ensin pelästyä. Haukku on kireähkö ja sitä voisi luulla nartuksi. Myös kooltaan se on urosta pienempi. Kaverina sillä on kotona jämtlanninpystykorva Juti nimeltään, mutta ei siitä nyt enempää. Olen kyllä rehellisesti yllättynyt siitä kuinka paljon älyä ja energiaa koiralta löytyy. Beunon kanssa on liiankin helppo harjoitella temppuja. En enää keksi temppuja joita opettaa. Toivottavasti voisitte auttaa. Alla lista tempuista jotka se osaa.

Temput:
Tassun antaminen(sekä ylä femma että kättely)
Istuminen
Makaaminen
Kieriminen
Tanssiminen
Henkilön etsiminen(harjoitellaan vielä)
Ympäri pyörähtäminen(seisoessa)
Noutaminen
Herkkujen etsintä
Siinnä olivat ne mitkä tulivat päällimmäisenä mieleen. Toivottavasti autatte. Kiitos jo etukäteen.

Tänään agilitykilpailuissa rapsuttelin kahta ihanaa koiraa. Olin tyrmistynyt, että ne olivat portugalinvesikoiria. Olen aina sivuuttanut rodun susirumana; hyi minua, kun ulkonäkökeskeisesti olen ollut rotua etsinässä Nyt portugeese kyllä pääsi harkittavien rotujen listalle. Omistajien luonnekuvaukset olivat nappiin, ja kiinnostukseni heräsi. Se näyttelytrimmi on kyllä edelleen mun silmään kamala...

Minulla on ollut portugalinvesikoira. Kun en enää näyttelyissä käynyt, ajelin koko koiran nakuksi. Varsinkin kesällä oli helppoa kun pystyi uittamaan koiraa kun ei ollut turkkia. Talvella vain takki päälle niin tarkeni. Muutenkin se oli kaikin puolin aivan ihana koira. Kiltti ja tottelevainen. Tuli toimeen kaikkien kanssa niin koirien kuin ihmistenkin. Vähän pidättyväinen oli uusia ihmisiä kohtaan, mutta kun tutustui, oli ylintä ystävää. Jonkin verran se teki tuhoja, mutta ei mitään isompaa. Sitä pystyi pitämään vapaana, totteli aina eikä lähtenyt kauas. Kuitenkin se pärjäsi hyvin pelkillä remmilenkeilläkin, ei kiipeillyt seinille vaikka jossain välissä aktivoinnit oli aika nollassa. Agilitya harrastin alkeitten verran. Se pärjäsi hyvin niin ainoana koirana kuin laumassakin. Kerran oli useamman viikon kasvattajan luona hoidossa ja tuli hyvin toimeen muiden koirien ja kissojen kanssa. Ainut ongelma oli sisälle pissaaminen. Sitä ei tapahtunut joka päivä eikä edes joka viikko, mutta silloin tällöin. Koira oli narttu. Voisin ottaa vielä joskus uudestaankin portugalinvesikoiran.

Jahka saamme toisen koiran kanssa tyydytettä näyttelyintomme, täytyy oikeasti harkita portugeesea. Helminkin luonnekuvaus kertoi koirasta, josta minä tykkään. Tiett tuosta sisäsiisteysasiasta pitää ottaa tarkemmin selvää.

Hämeenlinnassa asustelee kohta yksi vuotias portugalinvesikoirauros. Lapsena meillä kotona oli keskikoinen villakoira ja aivan ihana rotu sekin, mutta jotenkin herkkä. Halusin vähän rempseämmän, energisemmän ja rotevamman harrastuskaverin. Ja tämä on kyllä kaikkea sitä sekä vähän enemmänkin :) Olen allerginen/astmaatikko, niin tästä ei ole tullut oireita ollenkaan + eikä lähde karvaa.

Hei! Täällä olisi perroista/lagotosta kiinnostunut. Toinen koira olisi suunnitteilla vuoden, parin sisään jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Luin ketjun läpi ja sain paljon lisätietoa ja vastauksia kysymyksiini. Sen verran haluaisin vielä kuitenkin kysyä, että miten perron ja lagoton turkinhoito eroavat toisistaan? Olen käsittänyt, että perron turkki olisi hivenen helppohoitoisempi kuin lagoton.. Lisäksi jostakin luin, että lagotolle tulisi jättää päähän pidempi karva. Onko näin, vai voiko sen leikata myös lyhyeksi?

Haluaisin myös tietää tarvitseeko näiden kanssa oikeasti harrastaa aktiivisesti ja tavoitteellisesti monta kertaa viikossa ja millaisia lenkkejä teette koirienne kanssa. Minulla (ja avomiehellä) on ennestään nyt 1,5 v. russelinarttu ja sen kanssa harrastetaan agilityä (toistaiseksi tauolla) lähinnä omaksi iloksi. Tulevan koiran kanssa olisi tarkoitus jatkaa samoilla linjoilla, myös dobo ja rallytoko kiinnostavat. Toivoisin koirasta myös kaveria sienimetsään.

Kumpaa rotua suosittelisitte (itsellä perro ollut vahvemmin mielessä, mahdollinen riistavietti vain arveluttaa, voiko pitää vapaana jne..)? Entä uros vai narttu, onko sukupuolten välillä paljon luonne-eroja vai ovatko ne ihan yksilökohtaisia?

Kovin on hiljaista vesikoirien viestiketjussa, löytyykö koirat.comista vielä perrojen omistajia? :)

Minkälaisia lonkkia teidän perroillanne on? Olen seuraillut aika huolestuneena espanjanvesikoirien sukutauluja ja sieltä löytyy useinkin paljon ceetä ja deetä. Uskaltaako c- tai d-lonkkaisen kanssa harrastaa agilityä, eikö se rasita huonoja lonkkia entisestään? Ja kuinka todennäköistä on, että lonkat alkaisivat vanhemmiten vaivata ja pahimmassa tapauksessa se olisi lopetuksen syy, vaikka koira muuten terve?

Muoks. Minulle voi heittää myös yksäriä, jos haluatte kertoa minulle kokemuksianne espanjanvesikoirasta, luonteesta, hyvistä ja huonoista puolista jne. Olen ottamassa perropennun keväällä/kesällä, joten kaikenlainen tieto on tervetullutta. :)

Taitaa olla aika vähän vesikoiraihmisiä täällä, mutta Espanjanvesikoira-ryhmä facebookissa on tosi aktiivinen :)

Joo samaa jo tuossa itsekin rupesin tuumimaan, että kovin on vähän vesikoiria täällä (tai sitten ne ei vaan ilmoittele itsestään ).