Koirat.com

^ Kärsivällisyyttä vaan aikuisille! Nimim. Meilläkin on ollut 1-vuotias ja koira.. (Nykyisin tämä taannoinen 1-vuotias on jo 3-vuotias ja koiria on 2. Silmät selässä saa kyllä edelleen olla ajoittain..)

Mä komppaan Mianaa nuissa ohjeissa, mutta lisäisin vielä sen, että koiralle on hyvä järjestää jonnekin ns. lapsivapaa alue. Siis sellainen paikka, minne lapsilla ei ole asiaa kun koira on siellä. Se tuo koirallekin turvallisuuden tunnetta, kun huomaa, että sillä on joku paikka, missä se saa olla aina rauhassa.

^ Makuuhuone on semmoinen ja ovi kiinni. Koira osaa itse sinne pyytää.

Tuli vielä mieleen yksi juttu.
Jos koira on mielyttämisen haluinen ja kuuliainen, niin se voi hyvinkin sekoittaa lapseen kohdistuvat komennukset sille kohdistuviin.Esim jos lapsi tulee sitä paijaamaan yksin ja ihminen komentaa lasta pois, niin koira voi luulla, että sitä torutaan ja yrittää murinalla karkoittaa lasta, jottei tulisi toruja.
Koskee myös tilanteita kun lapsi tekee tutkimusretkiä kotona kiellettyihin paikkohin ja saa asiaankuuluvat kiellot, niin koira voi kuvitella syyllistyneen johonkin kiellettyyn, vaikka vain makoilisikin pedillään.

^ Toi on muuten hankalaa! Ihan siis silloinkin kun kieltää lasta repimästä koiraa niin tosi vaikea tehdä se silleen, ettei koira luulis, että äkäilen sille..

^^ ja ^ meillä on vanhempi koira just tuollainen. Ahdistuu, jos korotan ääntä lapsille tai nuoremmalle koiralle. Jos käsken nuorempaa koiraa menemään pois tms, vanhempi menee myös ja useimmiten jopa ennen nuorempaa.

iBox kirjoitti:

^ Makuuhuone on semmoinen ja ovi kiinni. Koira osaa itse sinne pyytää.

Jos koira on kovin laumasidonnainen niin tämä hyvää tarkoittava lapsivapaan järjestäminen voi tuntua koirasta myös rangaistukselta, kun se joutuu konkreettisesti eroon laumasta suljetun oven taakse. Koira voi myös yhdistää lapsen kosketus -> poistuminen ja rauhaan pyytäminen -> eristys negatiivisesti. Tuli vaan mieleen.

Mutta jos koira itse sinne pyytää? Osaa pyytää myös kylppäriin (= vesikuppi) ja aidatulle pihalle.
Muoks: ja poiskin osaa pyytää ja pääsee heti halutessaan.

Tupla

Meillä koiran lapsivapaa-alue on kevythäkki rauhellisessa paikassa. Jo 1,5-vuotias oppi, että häkkiin ei mennä eikä häkissä olevaan koiraan kosketa. Koira menee itse häkkiin eikä sitä koskaan suljeta sinne. Häkki on vähän syrjässä, mutta kuitenkin paikassa, josta näkee olkkariin (missä ihmiset enimmäkseen hengaavat).

Mites teidän mielestä kannattas toimia tälläses tilanteessa mikä meillä on? Sinällään kyseessä on enempi ärsyttävä tapa kun ongelma.
Meillä on siis koira, joka on kova nuolemaan (lähinnä vieraita, ei niinkään minua tai miestä). Meillä on myös vauva 7vk. Koira on hyvin ottanut vauvan vastaan. Melko rauhallisesti osaa olla eikä liian kiinnostunut ole. Paitsi silloin, kun hössötän ja höpötän vauvan kanssa.
Silloin koiruus änkeää myös paikalle ja alkaa yleensä suukottamaan lasta. Tämänkin tekee ihan rauhallisesti, ei millään vimmalla niinkuin vieraiden kanssa.
Tapa on ällöttävä, en tykkää että nuolee vieraitakaan, saati vauvaa. Olen normaalisti tehnyt niin, että muutaman lipaisun sallin ja saa haistella, mutta jos nuoleminen jatkuu, niin komennan pois. En myöskään tykkää, että änkeää paikalle, kun huomioin lasta.
Koira siirtyy komennosta, ei siis siinäkään ongelmaa. Lähinnä nyt ajattelenkin, että kokeeko koira vauvan kohta jotenkin epämiellyttävänä, jos joudun aina komentamaan pois? Pitäisikö vastapainoksi jotenkin lisätä jotain positiivista huomiota vauvan läsnäollessa? Miten te muut joilla on koira ja vauva olette koiraa totuttaneet vauvan kanssa oloon?

Koiran nuoleminen on ällöttävää minustakin, pieni lipaisu ei haittaa. tuo nuolaisu voi olla lapselle kuitenkin hyvästä. Sanotaan, että maalla elävät lapset ovat vähemmän allergisia kuin kaupunkilapset. Lapso tarvitsee turvallista likaa kun kehittää vastustuskykyä . Liian puhdas koti ja liika suojelu voi haitata luonnollisen vastustuskyvyn saamista.
Allergiassa elimistö reagoi liikaa johonkin ärsykkeeseen.
Joten sallisin pienet nuolaisut ja jossain vaiheessa lapsella ja koiralla on myös yhteiset puruluut...

En tyrkkisi koiraa pois ärtyneesti, vaan ystävällisesti. Parin nuolaisun jälkeen sanoisin "loppu" ja paijaisin koiraa kun se lopettaa. Sitten estäisin pusut sillä kertaa.

Joo tuolleen oon nyt yrittänytkin nätisti kiittää, että nyt riittää ja jos ei usko niin kevyesti työnnän pois päin vauvasta ja kehut, kun lopettaa.
Eilen nuolemista oli enemmän, varmaan johtui osaltaan, kun vieraita kävi ja niistä tuo koiruus menee aina ihan kuppi nurin niin oli ilmeisesti innostuneemmassa mielentilassa ja nuolemisesta sai olla monesti sanomassa. Tänään tuota nuolemista ei sitten juur olekaan pahemmin ilmennyt.

Alkaa vaan välillä jo tuo nuoleminen hieman rasittaa. Sinällään tää on tälle ongelmalle ehkä hieman väärä paikka, kun oikee ongelma vois olla koiran liiallinen nuoleminen.
Pentuna aattelin jotenkin, että tuo on pennun käytöstä eikä niin miehen kanssa siihen puututtu, kun jotenkin ajateltiin että vähenee ajan myötä. Virhe! Nyt ollaan yritetty sitä tapaa jo ties kuinka kauan kitkeä tuloksettomasti.
Tai sen verran tulosta on että meitä ei nuole, mutta vieraitten kanssa asiaa ei ole hokannut tai sitten ei vaan kykene kieltään hallitsemaan, kun menee niin onnesta soikeaksi, kun ihmisiä näkee.

^koira jännittää vieraita? Nimittäin koira viestittää toiselle koiralle olevansa harmiton nuolemalla sen huulia.

Mimmu87 mitä jos sille koiralle opettaa "odota"-käskyn tuommosiin tilanteisiin? Kun höpötät vauvalle ja koira änkeää väkisin väliin, pyydät sen hieman kauemmas ja käsket odottamaan. Vauvan jälkeen sitten annat huomiota koirallekin, kun se on ensin odottanut vuoroaan.

Meillä tuo odottaminen oli käytössä silloin kun koiraa ei kaivattu vauvan lähelle. Vastapainoksi tietenkin oli sitten tilanteita jolloin koira oli kolmantena menossa mukana ja sai ihan luvan kanssa tutustua vauvaan. Oikeasta käytöksestä kehuttiin ja liian innokkaasta toppuuteltiin. Nyt, kun poika on kasvanut, leikin usein nuiden kanssa siten, että toisella kädellä rakentelen pojalle torneja ja toisella huomioin koiraa tai leikin sen kanssa. Samalla saa opetettua kumpaakin olemaan asiallisesti toisten kanssa. Tottakai tämän lisäksi vietän molempien kanssa aikaa siten, että saavat jakamattoman huomion osakseen.

Triikin komenttiin viitaten, jossain määrin se nuolasu voi olla myös kohtalokasta. Koiran (kuten myös muiden eläinten) syljessä voi olla bakteereita, jotka voivat aiheuttaa ihmisille vakaviakin vaurioita. Kyllä se lapsi elää eläinperheissä jo automaattisesti hieman enemmän bakteereja sisältävissä oloissa mitä esimerkiksi eläimettömän perheen lapset, ei siihen enää syljenvaihtoa tai samoja puruleluja tarvi lisäksi.

Tai sitten voi opettaa koiralle pois-käskyn, jota ainakin itse käytän mielummin vastaavissa tilanteissa. Ei välttämättä ole tarpeellista antaa koiran ollenkaan nuolla vauvaa. Koiralle voi olla vaikea hahmottaa sallittujen lipaisujen määrää ja vauva ei ainakaan tarvitse koiran sylkeä. Itse opettaisin koiralle, ettei sen ole suvaittavaa tulla ihmisten kasvoille ihan vaikka vaan kieltämällä/ ähkäisemällä kun koira lähestyy nuolemisaikeineen. Kun Se perääntyy ja toimii halutulla tavalla, palkkaa.

Kiitosta vinkeistä.
Toivottavasti ei nyt ole haittaa, kun tuo tyttö on pari kertaa ehtinyt vauvaa kasvoistakin nuolaisemaan, kun on haistelemaan tullut. En itse ole pitänyt sitä kovin vakavana, toki olen käskenyt silloin lopettamaan, mutta ajatellut, että vastustuskyky lähinnä kasvaa. Ei tullut tuollaiset vauvalle vaaralliset bakteerit edes mieleen.

Oon nyt pitänyt vaavia paljon lattialla että saan hyvin opetettua koiralle ettei saa nuolla, mutta haistelemassa voi käydä. Hyvin on lähtenyt toimimaan. Toisaalta eipä tuo normaalisti ole kovin kiinnostunut edes vauvasta, jos ei tapahdu jotain mikä saa koiran innostumaan. Innostustaan siis purkaa nuolemalla, en usko että millään muotoa vieraitakaan jännittää. Menee vaan rakkaudesta sekaisin kaikkea liikkuvaa kohtaan.

Ja otin nyt tuohon nuolemiseen ihan nolla toleranssin, eli mieluiten ei yhtäkään lipaisua (sai tuo bakteeri sen verran huolestuneeksi ). Se onkin hieman haastavampi juttu, kun tuo koira yleensä sen kerran kaksi lipaisee, kun tulee haistamaan. Kielensä hallinnan kanssa toisella ongelma.

^Pois turha stressi bakteereista. Lukuisat ihmiset saavat päivittäin naamapesuja koiriltaan ja antavat niiden nuolla maistiaisen jäätelöstään yms. On ihan aiheellista opettaa koiralle, että ei nuolisi vauvaa, mutta niistä satunnaisista lipasuista ei silti kannata murehtia. Meillä toinen koira on hirveä lipomaan kaikkea mikä liikkuu, joten sama opettelu meilläkin on käynnissä. Joskin kovin toiveikas en ole 100-prosenttisesta onnistumisesta, kun olen tuolle viimeiset seitsemän vuotta ärähdellyt ja torunut sitä nuolemisesta eikä se silti tajua - tai ainakaan pysty hillitsemään itseään.

Joo niin meilläkin koira ehtii lipaista penskaa välillä, vaikka nyt tuosta mainitsinkin ja penska yrittää työntää sormiaan koiran suuhun. Suun nuoleminen ja "kielareiden" antaminen on sen sijaan se mihin puutun heti, samoin kuin siihen jos pöllivät toisten leluja. Eikä siis päivittäin eletä bakteerien pelossa.

Eikä tarkoitus ollut säikyttää, lähinnä tuo oli tosiaan tuohon triikin "turvallisiin bakteereihin" hieman eri näkökanta.

//lisäsin hieman tekstiä

Haha, mähän oon ihan ylihysteerinen mitä tuohon lapseen tulee.
Lieneekö syynä luonteenpiirre vai onko kaikkien esikkojen äidit hysteerisiä?
No mutta vinkit on olleet hyvin toimivia. Luultavasti turhaan mäkään mitään 100% onnistumisprosenttia yritän. Sen verran vahvassa tuo tapa koiralla on. Vaikka toisaalta vuosihan me vasta tuota suunnilleen ollaan yritetty kitkeä. Se ihan pentuaikahan meni tosiaan ajatuksella, että kai ne kaikki pennut nuolee, loppuu ku ikää tulee.
Mutta kiitti tosiaan vinkeistä!