Koirat.com

nyt kun taasen muistin tämän palstan niin tulenkin ongelmineni tänne :) Meillä kotona 6v-ihmispoika ja vuoden ikäinen karvainen poika (pystiffi,kaukkari,collie,nöffi-mix). Pentu on joo viellä, mutta meno on välillä ihan hervotonta tuon lapsen kanssa. Lapsellani ollaan diagnosoimassa ADHD:ta ja tämän vuoksi kaikki käskyt ei lapselle mene perille tai ei muista näitä ja meno on aika villiä toisinaan. Ongelma onkin kun koiramme on kauhean kiinnostunut tuosta lapsestani ja ei anna hetkeäkään olla rauhassa. Seuraa sitä, hyppii päälle, nyt on vaatteista repimisen lopettanut että tuntuu kun tuo koira leikkisi toisen koiralapsen kanssa. Eli koira kiusaa lasta. Toki lapsen käyttäytymisessäkin on parannettavaa, mutta tuon ylivilkkauden takia on sekin hieman hankalaa. Koiraa kiellämme ja välillä koira menee eteiseen jäähylle kun meno villiintyy liikaa. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia tai neuvoja kuinka saada vähän hillittyä menoa, koska olemme harkinneet perheenlisäystä (ihmisen muodossa) ja en tiedä tuleeko vauvan ja tuon koiran yhteiselosta mitään.

Mä nyt koitan jotain neuvoja laittaa mitkä meillä tuon meidän koiran kanssa on toimineet.
Tuo meidän flatti oli tosi riehakas nuorempana lasten kanssa (ylipäätään vieraitten ihmisten kanssa), meillä meno rupesi ihan itsestään rauhoittuun tuossa puoli vuotta takaperin, kun murrosikä rupesi helpottamaan. Toki edelleen meillä on päivästä riippuen, joko pieni pirulainen täällä tai sitten äärimmäisen kiltti pieni enkeli. Ikää siis nyt 1v. 8kk.
Mutta ei varmaan olis vallan itsestään helpottanut, jos mitään ei oltas asialle tehty.
Kai teillä koira saa tarpeeksi lenkkeilyä ja aivotyöskentelyä ettei ainakaan sen takia ole liian energisessä tilassa? Kannattaa kuitenkin nyt mun mielestä kaikkea kiihdyttävää välttää, kuten pallon heittelyt yms. Ne oli meillä pannassa silloin murrosiässä, edelleen aika harkiten käytetään tuollaisia kiihdyttäviä leikkejä.
Miten teillä koira käyttäytyy, kun komennatte riehuvasta käytöksestä, uskooko se? Murrosikäinen koira taatusti porsastelee, mutta käytökseen auttaa, jos johtajuusasiat on kunnossa ja perustottelevaisuus hyvällä mallilla.
Tuossa tilanteessa kuin teillä niin itse laittaisin myös koiraportin asuntoon. Koira voisi olla nyt alkuun aina portin takana, jos on jotain omia hommia ja lasta ja koiraa ei pysty koko aikaa vahtimaan. Portin takana olosta kannattaa koittaa tehdä miellyttävää ettei koe rangaistuksena sitä, että on erossa laumastaan. Samassa tilassa en kuitenkaan näin alkuun pitäs, jos keskittymiseni on muualla kun koiran ja lapsen vahtimisessa.
Ja kun koira on lapsen kanssa samassa tilassa niin puuttuisin joka kerta käytökseen, pienimpäänkin. Lapsen vastuulle ei ainakaan komentamista kannata jättää vaan itse puuttua käytökseen kun koira alkaa osoittaa villiintymisen merkkejä ennenkuin riehuminen edes alkaa.
Ja näissä tilanteissa, jos koira ehtii riehaantumaan niin käskisin poikanne kääntämään vaikka selän koiralle ja lopettaa villiinnyttävän käytöksen. Ja komentaisin koiraa, kehut toki, jos ymmärtää rauhoittua.
Toki helpottaa, jos teidän poika pystyy yhtään käyttäytymään rauhallisemmin koiran kanssa? Nuoren vilkkaan koiran on vaikee hillitä käytöstää juoksevan ja riehuvan lapsen kanssa, mutta oon kyllä sitä mieltä, että koiran siihen täytyy tottua, mikäli perheessä on lapsia. Koiraa ei tietenkään kiusata tai härnätä saa.
Meillä Luna on noilla tavoilla oppinut hillitsemään hyvin käytöstään. Vieraitten lapsien kanssa en tokikaan jätä siltikään valvomatta hetkeksikään ja esim. juoksevat lapset saavat edelleen Lunan innostumaan: "jee kiva leikki" ja se tarttee aina stopata heti alkuunsa.
Vauva meille syntyi 2kk sitten. Vauvan kanssa Luna on alusta asti osannut olla rauhallisesti, ylipäätään on oman perheen kesken aina ollut hyvin rauhallinen koira, vieraat vaan saa tuolta kupin nurin, oli sitten lapsia tai aikuisia. Ainut tuo nuoleminen oli ongelmana, mutta sitäkään ei nyt enää juuri ole ollut kun vaan ruvettiin ottaan asiaan tiukempi linja.
Uskoisin, että teilläkin vauvan kanssa menee hyvin. Koira ehtii siihen mennessä hyvin saamaan ikää ennekuin vauva kotiinne saapuu ja kai nuo vauvat useimmista koirista aika tylsiä on, kun vaan möllöttävät?
Eihän nuo hirveesti mitään villiinnyttävää ensimmäisinä kuukausina edes tee. Enemmän kai niitä ongelmia sitten on, kun lapsi lähtee liikkeelle ja jos on vielä pirun kiinnostunut koirasta ja koko ajan kimpussa niin sitten varmaan tarttee olla silmät selässäkin.

Heippa ja kiitos vasauksestasi :) Lenkkeilyasiat saattaa olla sillain että voisi olla enemmän, mutta ongelmana on koiran haravarpaus ja ell sanoi jo pentuna ettei kannata lenkittää pitkiä matkoja vaan omaehtoista vapaastiliikkumista, MUTTA ongelmana on tuo kun vapaana olo on vähän sitä ja tätä kun ikinä ei voi olla 100% varma ettei tule muita ihmisiä. Reenailun alla on tämäkin vapaana oleminen. Mutta lenkit menee päivisin kutakuinkin niin että aamulla pieni lenkki, päivällä sitten n.4km lenkki ja illalla vaan käydään pissalla, koska meillä ei ole katuvaloja ja täällä ei näe yhtään mitään kun on pimeää :) ollaankin nyt pitkien lenkkien sijaan koitettu enemmän harjoitella remmissä kävelyä, koska sekin on vähän sellasta ja tällasta. Eikö koira saa siinäkin aktivoitua aivoja? Ainakin se painelee pötköttelemään tämän harjoittelun jälkeen.

Aivotyöskentelyä tuolla on yksinjäädessään sellainen 4 sakarainen kumijuttu mihin laitetaan sitten noita herkkuja ja niitä sitten yksin ollessaan kalastelee sieltä. kotona ollessa se sitten meneekin siivotessa, ruokaa laittaessa, hiema tietsikalla ja sitten onkin jo ilta. Ja mielelläni otan vastaan vinkkejä tähän aivotyöskentelyyn. :) perustottelevaisuus meillä on ihan ok, voisi olla parempikin ja pentukouluun oltaisiin menty, mutta työni puolesta mitkään viikottaiset jutut eivät onnistu :(

Topille (tuolle ihmislapselle) opetinkin joskus että kun koira tulee nuohoomaan laittaa kädet puuskaan ja kääntää selän eikä noteeraa koiraa ollenkaan. Yksi päivä meni hienosti, mutta sitten se olikin jo unohtunut :( Välillä on rauhallisempia päiviä ja välillä vähän riehakkaampia.

Veksi (koira) lopettaa hyppimisen ja riekkumisen heti kun tulen näkyviin, eli jos olen keittiössä ja sieltä koennan lopettamaan ja ei tapahdu mitään niin kun ilmestyn sitten olohuoneen ovelle se lopettaa kuin seinään. Olenkin nyt koittanut että koira on mun kanssa samassa huoneessa niin saisi lapsikin rauhassa katsella telkkaria. Harmittaa vaan kun ensivuonna tuo tirriäinen menee ekalle niin alkaa hän olemaan siinä iässä että olisi kiva kun kavereita tulisi kylään, mutta en uskalla tänne vieraita lapsia ottaa etteivät saa mitään traumoja tuosta koirasta kun vieraat tuo kaiken lisäksi haukkuu.

Tässä nyt olennaisimpia, yritän tässä samalla tehdä kaikkea muutakin niin ajatus pätkii kokoajan joten lopetan nyt kirjoittamisen tältä erää :D

Hei!

Heti alkuun tahdon sanoa, että tiedostan TÄYSIN, ettei alla olevaa tapahtumaa olisi saanut edes tapahtua (aikuisten valvottava ja ennakoitava tilanteita), mutta vahingon jo tapahduttua haluan ajatuksianne ja mielipiteitänne jatkon kannalta ja mahdollisesti myös näkemyksiä ko. koiran sielunelämästä.

Meidän 1,5-vuotias kotimainen rescue-herra (leikattu seropi) on ollut meillä nyt reippaan kuukauden. Aivan valtavan ihmisrakas ja kiltti luonne. On tavannut "vieraita" ihmisiä kymmenittäin sekä kotonamme että pihalla, samoin eri ikäisiä lapsia on kohdattu kymmenkunta. Kotonamme on hakeutunut lasten seuraan (ainakin 5 eri lasta) rapsuteltavaksi ja paijattavaksi. Mitään merkkejä lapsipelosta tms. ei ole kertakaikkiaan ollut (sellaisestakin koirasta kokemusta paljon).

Tänään koira oli mennyt ruokapöydän alle (normaali tapa, tekee usein). Vieraidemme 3-vuotias tyttö meni koiraa pöydän alle katsomaan (tässä tapahtui se virhe, ymmärrän täysin). Koira näykkäisi ja ärähti lapselle niin, että käteen jäi pieni jälki. Tämän jälkeen säikähti ja perääntyi tilanteesta samantien. Oli hetken hämillään ja sen jälkeen "normaalisti". Ei kuitenkaan hakeutunut ihmisten seuraan enää itse aktiivisesti, sillä aisti varmasi meidän ihmisten tunnetilan. Tilanne oli ohi niin nopeasti, ettemme osaa sanoa ehtikö lapsi osua kädellä koiraa, oliko koiralla silmät kiinni (tuskin?) vai mitä tapahtui?

Kaikkea tätä oli edeltänyt mahtavat rapsuttelut ym. paijaamiset todella hyvässä hengessä (koira aktiivinen itse). Tilanteen jälkeen myös tuttavani (koiraihminen) tuli käymään lapsiensa (2 ja 4 v.) kanssa. Kerroin toki mitä oli tapahtunut. Lapset eivät ottaneet kontaktia koiraan, mutta koira tuli itse luoksemme. Lapset saivat hieman koiraa rapsuttaa ja kaikki meni "hyvin", joskin koira selkeästi aisti minun hermostuneisuuteni.

Miten tästä eteenpäin? Lapsia tässä talossa tulee vierailemaan aina omien lisäksi. Onko tämä herra "vaarallinen" mielestänne vai toimiko "normaalin" koiran tapaan? Syytän toki itseäni aivan hirveästi, mutta luottamuskin on koiraan kieltämättä nyt kärsinyt.

Kiitos avustanne!

Jos pitää huolen että lapset eivät koskaan mene koiran luokse, vaan koira tulee lapsen luokse(kutsutaan silitettäväksi), haaverin käymisen riski laskee promilleen. Lapsen meno koiran luokse on aina riski. Koirat jotka makaavat petillä, omistajan jaloissa, pöydän alla, oven suussa jne. voivat samalla vahtia, etenkin silloin on hölmöä mennä lällyttämään koiralle. Harva koira menee lapsen luokse puremaan, sellaisessa tapauksessa voisi ajatella olevan jo koirassa tai lapsessa vikaa.

Koira saattoi hyvinkin ahdistua lapsesta pöydän alla pienessä tilassa aivan eri tavalla kuin avarammassa huonetilassa, kokea ettei pääse tarvittaessa pois ja siksi napata. Toisaalta, ette varmaan nähneet, mitä siellä pöydän alla tapahtui? Koskiko lapsi koiraan, menikö liian lähelle koiraa, kumartuiko "ylle" tai muuta, mikä voisi olla koiran mielestä todella uhkaavaa. Tottakai tuo laskisi luottamusta koiraan, mutta en sanoisi vaaralliseksi, jos koira muutoin on ollut sekä lapsien että aikuisten kanssa kauniisti. Tietenkin jatkossa on syytä vahtia, ettei samankaltaista tilannetta pääse syntymään ja että koiralla on aina pakomahdollisuus, jos kotiin tulee lapsia.

Heippa! Ajattelin ensikertalaisena kokeilla tätä palstaa apuna ongelmaan koiran kanssa kun perheeseen on tullut vauva. Olen kiitollinen jos joku viitsii kommentoida! Meillä on 10-vuotias Jackrusselin terrieri uros, joka on eittämättä ollut perheen vauva kaikki nämä vuodet, ensin mieheni kanssa ja ehkä vielä enemmän minun tultua kuvioihin n. 6 vuotta sitten.. Koira on perustottelevainen ja kiltti, mitä nyt lievästi sanottuna kovapäinen kuten rotuun kuuluu, ja selkeästi pitää miestäni laumanjohtajana eikä aina usko minua läheskään niin tehokkaasti. Meillä on nyt 3,5 kuukautinen tyttö, ja alusta asti koiran käytös on ollut jokseenkin erikoista. Toki olemme koettaneet tehdä kaiken niinkuin "pitääkin" vauvan tullessa ja sitä ennen, eli annettu koiran haistella vauvan tavaroita ennen sairaalasta tuloa ja sitten saapuessa myös vauvaa sylistämme, ja annettu pikkuhiljaa tutustua näin haistelemalla myös aina silloin tällöin muutenkin, mutta se ei nyt jotenkin ole näyttänyt riittävän koiralle, eikä se näytä tottuvan uuteen tulokkaaseen millään. Koiralla on myös muutamia muita tapoja/käytösongelmia, jotka vaikeuttavat vauva-arkea huomattavasti ja jotka ovat mielestäni hieman voimistuneet vauvan tultua, kuten kaikkien rappukäytävän äänien ja ovikellon haukkuminen, mutta ne lienee helpoimmasta päästä kitkeä..

Joka tapauksessa, tällä hetkellä olen tietty vauvan kanssa kotona lähes koko ajan, ja arki alkaa käymään melko raskaaksi koiran kanssa. Koira seuraa meitä jatkuvasti missä vaan kämpässä kuljemmekin, eli ei jätä hetkeksikään rauhaan, mikä oletettavasti on myös sille itselleen stressaavaa. Koira kulkee jaloissa jatkuvasti ylös sylissäolevaa vauvaa kieli pitkällä tuijottaen, ja välillä on koettanut myös hyppiä ylöspäin ja oletettavasti tarrata lasta sukasta tms. Käytös ei ole sinällään aggressiivisen oloista (eikä koira muutenkaan ole näyttänyt aggressiivisuutta lapsia tai juuri mitään kohtaan aiemminkaan), mutta enemmänkin suojelevaa, yli-innokasta, hämmentynyttä tai jotain muuta vastaavaa. Kuitenkin minulla on hieman epäluottavainen ja varovainen olo koirasta vauvan lähellä. Koira alkaa "röhkiä"/tuhahdella/inistä aina kun vauva ääntelee, ja juosta kipittää vauhdilla vauvan luo kun se itkee tai muuten vain äännähtää, esim. herää päiväunilta, eikä tähän kiellot auta. Se seisoo vaipanvaihdossa yms. vierellä röhkien. Olen itse yrittänyt mennä vauvan luo rauhassa, jotta koira ei ajattelisi tässä olevan mitään kummallista, mutta silti koira säntää etunenässä vauvan luo ja röhkinällään tietysti myös herättää vauvan. Se pyrkii ajoittain nousemaan ja hyppimään vasten kehtoa, syöttötuolia, sänkyä tai mitä vaan missä vauva on, joten en esim. uskalla pitää vauvaa lattialla ilman että eristän koiran olohuoneesta. Olemme kuitenkin antaneet silloin tällöin mieheni läsnäollessa sen myös tulla vauvan viereen hänen ollessa maassa, mutta siinäkin koira vain uikuttaa ikään kuin haluaisi päästä lähemmäs koko ajan ja on jotenkin hermostuneen oloinen. Kun annamme koiran haistaa vauvaa sylistä, se ottaa vain nopean nuuskaisun ja jatkaa ininää/röhkimistä, eli se ei sitä jotenkin tyydytä.

Luonnollisesti koira ei pidä eristämisestä, ja tiedän ettei se olekaan mikään oikea tapa hoitaa ongelmaa, mutta tällä hetkellä kaikki energiani menee vauvan hoitoon eikä lyhyillä yöunilla pinna aina jaksa koiraa. Eikä koiran toisaalta tarvitse mielestäni olla kok ajan kintereillä, etenkin kun se ei osaa olla rauhassa lapsen ollessa läsnä. Valitettavan usein olenkin joutunut tönimään sitä jalalla pois esim. kehdon luota, kun sanalliset käskyt eivät auta, ja hermo mennyt muutamankin kerran, joten olen varmaan sinällään pahentanut asiaa. Osaisiko kukaan kokeneempi koiraihminen arvella mitä tällainen käytös on, ja kuinka sen saisi kitkettyä? Pian tyttömme alkaa liikkua ja muutenkin elämää on mahdotonta elää niin, etteivät koira ja vauva voi olla samassa tilassa lattialla tms. En ole koiraexpertti, joten kaipaisin jotain konkreettista avuksi, ja haluaisin ymmärtää mitä koira käytöksellään yrittää sanoa/tehdä. Haluaako se leikkiä vauvalla tai omistaa sen kun ei ymmärrä mikä se on, vai onko vain kiinnostunut/suojelevainen joko minua tai häntä kohtaan..? Kiitokset kommenteistanne! :)

Ihan ensiksi tulee mieleen, että tuo vauvan ja koiran yhteen sovittaminen in sen verran tärkeä juttu, että kannattaisi ehkä hakea ihan joltain ammatti kouluttajalta apua jos tuntuu että koira ei vain totu vauvaan. Koska kuten sanoit, vauva on vuoden päästä liikkeellä, ja silloin varsinkin koiran pitäisi olla taaperon kanssa varovainen. Eikä niitä ole kiva pitää eristyksissäkään koko aikaa.
Toisekseen, luulen että saat enemmän vastauksia ja neuvoja esim. jackrusselinterrierit facebook ryhmässä, tai siis kannattaa sielläkin kysellä. Siellä tuntuu liikkuvan paljon porukkaa joilla on pieniä lapsia ja russeleita samassa taloudessa.
Meillä on vuotias russeli ja se pääsee tapaamaan usein puolitoista vuotiasta kummityttöäni. Ne ovat tapailleet aina kummityttöni syntymästä ja Käpy on ollut hieman kuvailemallasi tavalla innokas vauvan kanssa. Vauva kiinnostaa Käpyä tavattomasti ja aluksi oli aivan mahdotonta pitää Käpy rauhallisena vauvan lähellä. Olemme aina olleet tarkkoja, ettei mitään pääse sattumaan, koska kummityttöni pelästyy helposti koiria ja toistaiseksi se pitää Käpystä. Mutta siitä se ei pidä, jos Käpy tulee liian lähelle, niinpä Käpy on ollut aina joko käskyn alla tai eristettynä vauvasta. Kun vauva oli muutaman kuukauden, olimme lomamökillä viikon yhdessä ja tällöin Käpy oli aina häkissä silloin kun vauva oli lattialla tai sitten niin että vauva oli äidin lähellä lattialla ja Käpy mulla treenissä. Palkitsin sitä paikkamakuusta, leikin sen kanssa, pidin käskyillä erossa vauvasta. Ajatuksena siis että vaikka vauva on lattialla, koiran huomio on minussa. Aluksi Käpy vain vinkui vauvan perään, mutta pikkuhiljaa se rentoutui harjoituksissa. Häkki oli siinä mielessä kiva, että me pystyimme rentoutumaan mutta Käpy sai kuitenkin olla meidän kanssamme. Häkkiin olen kouluttanut käpyn erikseen, se saI sinne aina pentuna ruuan ja ydinluita ja kaikki herkut, ja mökilläkin se oli häkissä vain lenkkien jälkeen lepäämässä. Häkki on siis käpylle ihan mieleinen paikka.
Tuolloin mökkiviikolla Käpykin oli aika nuori, nyt kun se on vanhempi, pystyn luottamaan siihen enemmän ja vaatimaan siltä asioita joita se osaa. Jos leikin vauvan kanssa lattialla ja Käpy tulee siihen, käsken sen vaikka maahan ja pidän huolen että se myös pysyy siinä. Tai käsken pois, joka on myöskin opetettu erikseen, mitä se tarkoittaa. Silti en jättäisi ilman tiukkaa valvontaa vauvaa ja Käpyä kaksin, koska Käpy on kuitenkin niin villi nuori koira, että se voi saada äkkiä päähänsä juosta taaperon perään ja vaikka kaataa sen. En anna käpyn tulla vauvan luokse kuin välillä, noin muuten olen pitänyt oletuksena että Käpy ei saa tulla vauvan luo.
Tämähän on nyt aivan toinen tilanne kuin teillä, mutta toivottavasti sait jotain ajatuksia tästä. Minusta ammattilaiselta avun etsiminen olisi kuitenkin tarpeen, kysele koira palstoilla hyviä kouluttajia joilla olisi myös kokemusta tämän kaltaisesta. Teillä kuitenkin ne kaksi tulevat elämään kauan ja joka päivä yhdessä, joten koiran pitäisi varmastikin rentoutua.

Kiitos kommentistasi ja vinkeistä! :) Olen myös pohtinut ammattilaisen apua tähän ongelmaan, kun itsellä tuntuu työkalut olevan vähissä.. Jackrusselit eivät varmasti ole helpoimpia koiria tässä(kään) asiassa, mutta uskon ja toivon, että lopulta yhteiselo alkaa sujua. Meillä on myös muutto pian edessä; eli lisää muutoksia koiran elämään, mutta toisaalta saamme ainakin reilusti lisää tilaa niin ettemme ehkä ole koko ajan toistemme varpailla kuten nykyisessä kaksiossamme. Saamme myös oman pihan, joten siellä koissu saa purkaa energiaa helpommin kun nyt. Olettaisin, että ehkä myös uusien sääntöjen opettaminen voisi olla helpompaa siinä vaiheessa kun ympäristökin muuttuu, joten toivotaan että siitäkin olisi apua!

Kyllä se russeli oppii ihan siinä missä muutkin, kyllä mä pidän russelia erittäin oppivaisena rotuna jota on helppo kouluttaa. Mutta suhde koiraan pitää olla kunnossa, ilman sitä ei voi tehdä mitään! Koiralla pitää olla motivaatiota tehdä sulle mieliksi ja sulla pitää olla myös auktoriteettia vaatia koiralta sille koulutettuja asioita. Toisaalta teille voisi olla hyväksi joku ihan perus tottelevaisuus kurssikin, jos koira ei tottele sinua? Joku mukava yhteinen harrastus koiran kanssa voisi olla hyvää vaihtelua vauva-arkeen ja toisaalta teidän suhde voisi parantua ja koira voisi kiinnittää suhun enemmän huomiota.

Uudessa kodissa voit ainakin tehdä koiralle selväksi mihin huoneisiin se ei saa tulla, koiralle voi siis opettaa vaikka että lasten huoneeseen ei saa tulla ilman lupas. TaI hankitte heti lapsiportit oviin joilla saatte ohjattua koiran ja lapsenkin liikkuvuutta.

Jonkun verran pikkuterriereiden kanssa puuhastelleena ja omistaneena pidän niitä erittäin älykkäinä. Eivät ehkä maailman helpoimpia, mutta oppivat todella nopeasti kun omistaja on ovelampi. Kuulostaa siltä, että koira on monestakin syystä nyt hiukan stressaantunut vauvan syntymästä, ehkäpä myös hämmentynytkin. Koiran silmissä (ja nenässä!) vauva ei välttämättä ole lainkaan ihminen, vaan jotain hyvin kummallista, jota se ei ehkä oikein ymmärrä. Ehkäpä sen päivärutiinitkin ovat muuttuneet vauvan myötä? Monet koirat ovat myös hulluna ....kröhöm... vauvan (maito)kakan hajuun ja suorastaan villiintyvät vauvan hajusta. Yli-innokkkaan voi hellästi auttaa kädellä maahan ja palkita kun tassut pysyy maassa.

Koira/lapsiportit ovat varmasti se helpoin tapa pitää koira poissa jaloista ja ovat tietysti siitä mukavia, että koira näkee niistä läpi, toisin kuin esim sulkemalla se toiseen huoneeseen. Muissa keinoissa on sitten se ongelma (?), että ne vaativat hiukan aikaa koiran opettamiseen. Yksi näppärä tapa saada koira pois jaloista on opettaa se hakeutumaan vihjeellä omalle paikalleen, esim pedilleen tai matolle ja joita voi olla useita ympäri asuntoa. Lisäksi koiralle voisi antaa esim herkulla täytetyn ja jäädytetyn Kong-lelun, jonka kanssa sillä menee hyvinkin tovi puuhastella ja samalla se saa hiukan aivojumppaa kun pysyy poissa häiritsemästä, samalla se myös oppii ettei vauva ole "only show in the town" :) Mitä tulee hyppimiseen, sitä, tai siitä pois oppimista, voidaan harjoitella ihan samoin kuin ihmisiä vasten hyppimistä eli koiraa palkitaan kun kaikki neljä ovat ja pysyvät maassa. Koiraa kannattaa palkita runsain mitoin myös AINA kun se on rauhassa eikä kiinnitä vauvaan huomiota. Laittaa vaikka namikuppeja valmiiksi pitkin asuntoa, niistä voi sitten tarvittaessa antaa koiralle namin kun se on nätisti. Ikävän usein me ei huomata koiraa lainkaan silloin kun se on kiltisti (ja siten huomaamaton!). Väsyneenä ei ehkä aina jaksa kiinnittää koiraan huomiotaan eikä olla niin mukava sitä kohtaan, mutta aika nopsaan koira nappasee idean rauhassa olemisesta kun palkitsemisen ajoitus on kohdilllaan ja jaksetaan harjoitella tovi hiukan intensiivisemmin. Pyydä vaikka miestä seuraamaan ja ohjaamaan koiraa kun itse keskityt vauvaan. Todennäköisesti jo muutaman päivän intensiivisemp harjoittelu näkyy helpompana arkena koiran kanssa ja siitä on sitten hyvä jatkaa.

Meillä on neljä lasta ja ollut koiria talossa aina 2-3 kpl kerrallaan. Välillä on sanut tosissaan miettiä miten eletään niin, että kaikilla on hyvä ja turvallista olla, mutta aina on keinot löytyneet. Jos tuntuu, ettei omat voimat tai keinot riitä, kannattaa pyytää apuun ns positiivisia koulutustapoja käyttävä pätevä ammattilainen (löytyy lista mm Suomen Eläintenkouluttajat ryn sivuilta) opastamaan. Onnea matkaan!

Kiitos paljon vielä kommenteistanne! Kiva saada vähän tsemppiä homman korjaamiseen! :) Tosiaan, kyllä russelit ovat kovin älykkäitä ja oppivaisia, meidän tilanne vaatiii nyt varmasti vaan paneutumista ja kärsivällisyyttä (mitä ei vauva-arjessa aina tunnu riittävän). Siltä kyllä juurikin vaikuttaa, että koira on hämmentynyt vauvasta ja varmasti hieman stressaantunutkin, kun ei ymmärrä tätä uutta arkea, tai ylipäätään mikä vauva oikein on. Olemme kyllä huomanneet, että ainakin koiran pitäminen kiireisenä auttaa asiaa, eli kun sillä on jotain muuta tekemistä kuin vahtia vauvaa, esim. syödä luuta tms., se on usein rauhassa vaikka vauva olisikin lähellä. Jonkinlainen puuhalelu ja aivojumppa voisi siis tosiaan olla hyvä. Ja koska tuo jatkuva kannoilla seuraaminen (tai oikeastaan koira pyrkii seuratessaankin minun etupuolelle, missä vauva on sylissä) on yksi ongelma, olisi tosi hyvä jos koira oppisi menemään paikalleen, ja etenkin pysymään paikallaan, pois jaloista pyörimästä. Tällä hetkellä ollaan vielä vähän vaiheessa, eli koiran saa paikalleen hetkeksi kun näkee pikkuisen vaivaa, mutta koko ajan koira uikuttaa paikallaan ja ennen kuin olen ehtinyt kääntyä ja kävellä muutaman askeleen se lähtee taas seuraamaan minua ja vauvaa. Tässä toki auttaa kun namit saa kehiin oikeaan aikaan. Namikippoja siis vaan ympäri kämppää! :) Näillä vinkeillä eteenpäin! Hyvää alkavaa syksyä! :)

Kysynpä nyt täältä, että mahtaako olla hyviä vinkkejä lapsen ja pennun yhteiseloon...
Meillä on nyt 12-viikkoinen labbispentu kotona ja puolisollani on hieman vajaa 2-vuotias tyttö, joka meillä vierailee kerran pari viikossa. Pentuhan on innoissaan mm. kaikesta ja kiljuva lapsi ei ainakaan saa sitä rauhoittumaan. Lapsi on kyllä innoissaan koirasta ja koko ajan kyselee sen perään. Asumme kerrostalokaksiossa, missä tila on rajallista ja aikaa vietetään paljon olohuoneessa koko porukalla. Tähän mennessä on mennyt ihan hyvin, mutta kun on pentu ja lapsi samassa paikassa, se on aika raskasta. Lapsi leikkii melkein koko ajan vaan sohvalla (ettei koira tule härkkimään siihen ja puremaan) ja koira tietenkin haluaisi olla kaikessa mukana ja ikänsä mukaisesti haluaa purra kaikkea. Tilanne on hieman hankala, koska ei lapsi eikä koira oikein ymmärrä tuota puhetta... Koira varmaan voisi oppia nopeammin (tai ainakin sen kanssa ollaan täälllä koko ajan) eli voisiko pennulle koittaa jotenkin opettaa, että lapsen voi käydä moikkaamassa, mutta sitten pitäisi palata omien leikkien pariin? Kaveripiirissä on muutenkin noita lapsia sen verran, että toivoisin tähän olevan joku ratkaisu, jolla voisi helpottaa sitä yhteiseloa. Ja siis ennen kaikkea omaa oloaan, ei tarvisi koko ajan stressata asiasta. Vaikka toki siis tiedän, että lasta ja pentua ei voi jättää keskenään vielä vuosiin ja aina niitä pitää tarkkailla kun ne ovat samassa paikassa.