Koirat.com

aiheeni sivuaa hieman myrkky:n aihetta, mutta teen kuitenkin oman aiheen kun ei silti ole aivan samanlainen. kerron lyheesti vanhemmasta koirastamme, jota tämä kirjoitus koskee: eli kun hänet haimme myyjältä silloin, hän oli jo kolme kertaa vaihtanut kotia äidin kanssa, ja sosialistuminen oli ollut todella vähäistä jos edes sosialistumisesta voi puhua. asuimme silloin kaupungissa, ja hän oli todella kauhuissaan ensimmäisen viikon ajan kaikista äänistä ja muusta sielä. hän on pennusta asti ollut todella arka, ja vaikka olemme liikkuneet hänen kanssa paljon eri paikoissa, tavanneet todella paljon ihimisä niin arkuus ei ole mihinkään hävinnyt. tähän siis todella satsasimme pentuaikana. hän myös on hyvin dominoiva, ja jo nuorena alku-arkuuden jälkeen alkoi jynkyttämään vieraita. tästä saimme kuulla, että häntä on kuritettava kovaa, selätettävä yms. no tämä johti minun mielestä siihen että arkuus vain voimistui. n. hieman alle vuosikkaana jynkytys loppui, mutta tilalle tuli kyräileminen, tuijoittaminen ja muriseminen. kovalla harjoituksella saimme hänet niin varmaksi vieraiden läsnäolessa että hän ei välitä niistä, niin kauan kun kukaan ei häneen ota kontaktia. hän näykkäisi yhtä perhetuttavaamme (joka ei ennen ollut häntä tavannut) pari viikkoa sitten, mutta se tilanne oli täysin minun syytäni. eli hän halusi moikata koiria, sanoin että nuorempaa saa moikata mutta et vanhempaa, no vänkäs siinä että kyyllähän hän häntäkin haluaa moikata. käveli todella provosoivasti edes takasin vanhemman edessä, ja yhtäkkiä ojensi kättään tämän pään päälle. vanhempi reagoi sadasosan sekunnissa näykkäisemällä. tämä oli täysin syytäni, olisi vaan pitänyt lähteä paikalta koiran kanssa kun huomasin miten jännittynyt hän oli ja että mies ei kuunnellut minua. hän oli myös tämän jälkeen tekemässä saman uudelleen, mutta silloin otin kyllä koiran pois tilanteesta.
eli mielestäni ragge oli rauhoittunut paljon vieraiden läsnäollessa, kunnes nyt tänä viikonloppuna sattui näin.

eli koiramme olivat viikonlopun yli hoidossa avon vanhemmilla. eilen illalla kun kotiuduimme, anoppi tuli ulos meitä vastaan ja töksäytti että ragge, siis meidän vanhempi koira on lopetettava. olin hieman puulla päähän lyöty, kysyin sitten syytä ja hän kertoi miten ne ensiks oli lauantai-aamuna olleet metsässä, sielä oli tullut irtokoira vastaan ja ragge oli sitten ensin näykkäissyt tätä ja sen jälkeen yrittänyt purra. nyt en saanut selvää että oliko ragge kiinni, oliko tilanteessa ollut provosointia toisen koiran puolelta vai mitä. seuraavaksi niiden tuttava oli tullut kylään. avon äiti oli päästänyt koirat ulos, ja huomatessaan vieraan ragge oli mennyt tämän eteen seisomaan, ja tämän jälkeen hypäänyt tätä päin ilmeisesti? yrittäen näykkäistä tämän kasvoja, äidin kertomuksesta ei käynyt ilmi jos vieras oli yrittänyt taputtaa koiraa tai tehnyt muuta. kolmas pureminen sattui läheisellä tiellä. avon äiti oli ulkona molempien koirien kanssa, ja takaapäin tuli pyörä. äiti ei vissiin ollut huomannut, kun ei ehtinyt reagoida vaan oli vetänyt koirat äkkiä sivuun pitkillä hihnoilla, kuitenkin pyörän ohittaessa vanhempi oli singonnut ojasta ja purrut pyöräilijää jalkaan. anoppi oli ottanut pyöräilijän numeron, ja soitin hänelle heti kun kuulin tästä. hän sanoi että koiran kulmuri (ilmeisesti) oli osunut hänen pikkuvarpaansa kohdalle, repinyt kengän joka oli todella hienoa verkkoa ja hieman raapaissut ihoa, joten se oli vuotanut pari tippaa mutta hänen mukaansa haava oli vain pieni skraidu. kysyin häneltä sitten selostusta mitä hänen mielestään oli tapahtunut, ja hän kertoi ylläolevan, myös sen että ragge sinkoessaan pyörän perään oli vetänyt anopin selätysten että hän ei oikeastaan nähnyt koko tapahtumaa, vain lopputuloksen (rispaantuneen kengän + verta). btw, pyöräiliä ihmetteli hieman sitä että noin pieni nainen (anoppi max. 45 kg) ulkoilutti samaan aikaan kahta isoakoiraa (36 ja 25 kg) kun ei selvästikkään kumpikaan ollut hallinnassa. anopin kertoman mukaan: oli huomannut että takaa tulee pyöräilijä, oli vetänyt koirat tiukasti sivuun, ragge oli singonnut tien sivusta polkupyöräilijän jalkaan kiinni ja roikkunut siinä vähän aikaa, ennen kuin hän oli saanut nykäsityä hänet irti. näistä valitsin nyt pyöräiliän kertomuksen, koska minusta se vaan kulostaa jotenkin realistisemmalta.
nyt aloin siis ihan vakavissani ajatella raggen tulevaisuutta. varmaan helpointa olisi jos tekisimme niin kuin anoppi sanoi, ja lopettaisimme hänet. kuitenkin, koska hän ei ole koskaan!! käänytynyt tuntemiaan ihmisiä kohtaan aggressiivisesti, ei ole edes koskaan murissut luun tai ruokakupin äärellä, päätin että ei ainakaan vielä tätä tehdä.
toinen vaihtoehto olisi ongelmankoirankouluttaja, ja siksi rakkaat palstalaiset kysynkin teiltä nyt apua hyvän sellaisen löytämiseksi. ei niitä jääkausi- jahkaajia, vaan ihan oikeasti sellainen joka osaa neuvoa käytösongelmissa ja arvioida koiraa. jos häneltä sitten kuulemme, että koira on "lost case" niin silloin ei ole kysymystäkään siitä, mitä tulemme tekemään.

olen nyt koko yön miettinyt tilannetta, ja raggen vartiointi- ja suojeluvietti on voimistunut huomattavasti sen jälkeen kun muutimme tänne maalle kaupungista. hän ns. ylireagoi kaikkeen ulkona vastaantulevaan, jos ei itse heti ota häntä kontaktiin, hän "hypnotisoi" itsensä tuijottamaan vastaantulevaa kohdetta esim. pyörää. tässä vaiheessa tuijotuksen saa ainoastaan katkeamaan se että häntä tökkää sormella, nipistää kyljestä tms. fyysinen kosketus. koen myös, että hän nykyään on myös valppaampi kun nuorempi koira on mukana, eli kokeeko että pitää puolustaa laumaa (jolloin meillä on johtajuusongelma). koen myös, että minulla ei ole ongelmia saada häntä kuuntelemaan, mutta muilla on. eli ehkä enemmän pitäisi treenata sitä että joku muu vie häntä. yksi asia jota olen myös miettinyt on että alkaisin käymään hänen kanssa kaupugissa pari kolme- neljä kertaa viikossa ja ottaisin kontaktiharjoituksia vilinässä, jotta hän taas tottuisi vastaantulijoihin. tässä tulee taas se, että en usko että minulla on ongelmia hänen kanssa. otan mielelläni ´vastaan koulutusvinkkejä, ja myös teidän mielipiteitä vaikka ne eivät ehkä olisi mieluista kuultavaa minulle.

Pakko pyytää, että voisitko käyttää isoja alkukirjaimia? Näin pitkää tekstiä on raskas lukea, kun ne puuttuvat.

Kertoisitko koirastasi vielä rodun, sukupuolen ja iän. Lisäksi kiinnostaisi että onko koiraa mahdollisesti lyöty joskus? Onko sen käytökseen reagoitu joskus äärimmäisesti ja epämääräisesti, vai onko sen kanssa tehty aisiat aina johdonmukaisesti?

Jos ei voida olettaa, että aggressio on ihmisen aiheuttama käytöshäiriö, lähtisin hakemaan syitä eläinlääkäristä. Kipuja kannattaisi tutkituttaa ensin. Nivelten ja selkärangan röntgenkuvat, täydellinen verenkuva mahdollisia tulehduksellisia sairauksia silmälläpitäen, iho-ongelmien tutkiminen, korvat -> kipu ja kuulo, sekä silmät -> näkö.

Ongelmakoirakouluttaja voisi ehkä olla avuksi siinä mielessä, että hän voisi koiran käytöksestä päätellä, onko koiralla mahdollisesti jotain neurologisia häiriöitä. Sillä rajauksella voitaisiin sitten joko tutkia tai jättää tutkimatta esim. mahdollisen aivokasvaimen tai epilepsian mahdollisuus.

Pakko korjata ensin se on myrkku u:lla ei myrkky ;) mutta sen lukee helposti niin, pakko vain huomauttaa aina.

Mutta todellakin, aiheesi sivuaa todella paljon sitä millaiseksi Mindi (oma koirani siis) on tullut. Joten ajattelin antaa vertaistukea.

Me nimittäin löydettiin todella mahtava kouluttaja. Ihan vain sillä että kerroin tutulle eläinkaupan myyjälle ongelmista ja hän suositteli. (Missä päin asut, JOS asuisit lähellä, voisit hänelle soitella.) Asun itse siis Kuopiossa ja täällä hän toimii. Mutta hän osaisi varmasti suositella hänenlaisiaan kouluttajia useimpia ja muualta. Voin heittää yksärillä jos haluat.

Olen myös saanut kommentteja "se pitäisi selättää" ja olen saanut oman poikaystäväni äidiltä julmaa kommenttia minun käytöksestä joissakin tilanteissa (useimmiten niin että en ole kerennyt itse reagoida tilanteeseen. Mutta minusta se ei vain ole ollut hyvä idea, ja minusta on hyvä että olet sinäkin sillä linjalla.

Meidän perussäännöt (mitkä myös kouluttaja vahvisti ja kertoi tarkemmin miten toimia) on:
-Mindi ei saa haukkua vieraita, koskaa lietsoo itseään pelkotilaan syvemmälle, murista saa, mutta minä otan silloin kontaktiin, harhautan jollain temppupyynnöllä.
-Kun vieras tulee sisälle, Mindi on pääasia mihin keskityn. Jos vieras on tuttu Mindille, ei kurilla ole niin väliä. Mutta Mindi on siis paikallaan, niin kauan kunnes näen tarpeellisena, ja menee sinne aina uudestaan jos alkaa haukkumaan. Myös jonkun vieraan kanssa Mindi saattaa olla hihnassa kiinni.
-Ennakointi ja kontrollointi on avainsanat. Minä tällä hetkellä kieltäydyn menemästä Mindin kanssa paikkoihin joissa on joko a) liikaa tuntemattomia ihmisiä b) missä minulle ei kerrota kuka tulee ja milloin tulee että voin reagoida tarpeen mukaan (laittaa Mindin hihnaan kiinni yms.).
-Positiivista vahvistamista. En tiedä kuinka kauan olet jo mahdollisesti tehnyt sitä, mutta kaikessa pitäisi (minusta) olla se ajatus että "tämä menee hyvin" ja sen mukaan antaa koiralle palkkiota. (naksuttimen kanssa toimitaan).

Voin vielä selittää tarkemminkin, jotain varmasti unohtui sanoa, tässä ei ole läheskään kaikki, mutta suosittelen että lähdet etsimään hyvää kouluttajaa jonka kanssa ajatusmaailmasi kolahtaisi, se on minusta tärkeää että yhteistyö toimii.

Tsemppiä ihan hirveästi, minulle tämä on todella raskasta, mutta silti todella antoisaa. Kyllä se siitä

pnkd kirjoitti:

Pakko pyytää, että voisitko käyttää isoja alkukirjaimia? Näin pitkää tekstiä on raskas lukea, kun ne puuttuvat.

Vähän tiheämpi kappalejako olis myös ihan jees, itse en valitettavasti selviytynyt tekstistä..

koira on kohta 3 vuotias sekarotuinen, rotuina bordercollie ja chesapeakelahdennoutajaa. eli jo rotujensa puolesta ei ole mikään helppo, ja olen kyllä aina tiennyt että todennäköisesti ei ikinä tule olemaan sellainen jokaisen paijattava lussukka. kuitenkin nykyinen käytös kun minä tai joku muu koiran mielestä riittävää auktoriteettia omaava henkilö ei ole paikalla on enemmän aggressiivista kuin varautuneisuutta.
koiraa ei tietääkseni ole ikinä lyöty, vaikka monet ovat sitä minulle suositelleet. Olemme myös mielestäni olleet johdonmukaisia, mutta koira on siis todella pehmeä luonteeltaan, joka ilmenee niin että kaikki hieman edes epämielyttävät kokemukset jäävät kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Esimerkkinä voisin antaa meidän agility- kokeilut: kaikki meni todella hyvin kunnes koira innostui viemään yhden esteen kepin, annoin irti-käskyn hieman liian vihaisesti ja tämän jälkeen koira ei suostunut enää hyppäämään esteitä, koska oli ilmeisesti assossioinut minun kiukkuni esteisiin. Eli voin vain kuvitella miten paljon olemme tietämättä tehneet väärin sen kanssa myös sosialistamisessa, esimerkiksi kun se pikkupentuna jynkytti.

Minulle riittäisi aivan mainiosti se, että koira oppisi hyväksymään vieraita reviirillen kun en ole paikalla, ei sen tarvitse niiden syliin kiivetä. ongelman ydin onkin nyt kun olen tätä analysoinut, että miten saan hänet koulutettua niin että hän tottelee myös toisten käskyjä? tähän asti en siis ollut tietoinen siitä että esimerkiksi kun koira on hoidossa avon vanhemmilla, he ovat joutuneet pitämään sen "väkivalloin" paikallaan jos joku erehtyy tulemaan heille sisään. jos sama toistuu kun olen paikalla, koira kuuntelee kyllä heidän käskyjään, vaikka en itse pukahtaisi mitään. Koira kuitenkin on todella herkkä ja lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa, eli todennäköisesti näkee vartalonkielestäni mitä on tehtävä.
kysyin myös äidiltäni suoraan että onko heillä ollut ongelmia käskyjen noudattamisessa joskus kun koira on ollut hoidossa, ja hän sanoi että hyvin on totellut myös odota-käskyä kun joku on tullut käymään.

anteeksi myrkku olen aina lukenut että nikkisi olisi myrkky :)
itse en ole ikinä karttanut väentungosta tai vieraita isossa porukassa Raggen kanssa, koska sellaisissa tilanteissa ei ikinä ole ollut ongelmia. Koira on siis ollut minulla aina kiinni noissa tilanteissa, ja käskyn alla. Esim. koiran vieminen junaan onnistuu todella hyvin, istuu vaan ja möllöttää. Ongelmat alkavat siinä kun joku yrittää ottaa kontaktia, oli tilanne mikä tahansa.

Kaverini esitti kiinnostavan teorian: koira olisi oppinut, että hänen ei tarvitse sietää sitä että ihmiset koskettavat häntä, jos hän näykkäsee heti kun yrittävät lähestyä. Kun tarkemmin ajattelen, niin joka kerta kun hän on murissut/ yrittänyt näykkäistä, on ihminen (tietysti) perääntynyt ja hän on näin päässyt tästä tilanteestä helposti pois. Eli kysymys onkin nyt, pitäisikö vaan pakottaa sellaiseen tilanteeseen että hän on pakostakin ihmisten kosketeltavana, esim. minä pidän häntä ja ehkä jopa laitan kuonokopan että ei pääse puremaan? tässä on vaan ajatus. kuitenkin koiran pehmeän luonteen tuntien ei tunnu mitenkään hirveän hyvältä ajatukselta.

Meillä on myös ollut se sääntönä, että varoittaa saa (muriseminen) mutta ei haukkua. Kuitenkin anoppi sanoi että nyt ei ollut varoittanut yhtään ennen kuin oli hypännyt vierasta päin, mutta minun mielestä on myös kiinni koirankielen lukutaidosta, uskon kyllä että oli varoittanut kehonkielellään mutta kukaan ei vaan ollut tajunnut sitä.
olen myös näiden kolmen vuoden aikana tullut todella hyväksi ennakoimaan mahdollisia ongelmia :) kuitenkin valtaosa ongelmista ovat ilmenneet kun en itse ole paikalla, niin pitäisi vissiin opetella ennakoimaan ennakointia.
Meillä on aina ollut käytössä odota- käsky kun joku tulee meille käymään, eli koirat istuvat ja odottavat seuraavassa huoneessa eteisestä, esim keittiössä, ja vieras ohjataan aina toiseen huoneeseen kuin missä koirat ovat. vasta sen jälkeen kun vieras tuntee olonsa mukavaksi saavat koirat tulla moikkamaan, ja jos silloin vielä huomaan että Ragge on jännittynyt, käsken hänet takaisin keittiöön odottamaan.
Naksutinta en ole itse käyttänyt vielä koulutuksessa, voisitko selostaa hieman miten käytät sitä esim. noissa tilanteissa kun joku ottaa koiraasi kontaktia?
En kyllä asu aivan lähellä, Sipoossa:) mutta jos sinun kouluttajasi tietää hyviä ongelmankoirankouluttajia pääkaupunkiseudulla, niin olisi kiva kuulla näistä. Itse olen tosiaan vaan kuullut noista jääkausi-kouluttajista, ja se ei tunnut yhtään oikeanlaiselta lähestymistavalta tähän ongelmaan.
Itse ajattelin juuri siksi viedä ongelmankoirankouluttajalle, että tietäisi vähän mistä hakea ongelman lähdettä. Varmaan hyvä kouluttaja pystyy sanomaan jos aggressiivisuus johtuu kivusta vai onko koulutuksessa joku mennyt vikaan.
YV:nä saa myös laitta viestiä/vinkkiä hyviä kouluttajista

raggetti kirjoitti:


Kaverini esitti kiinnostavan teorian: koira olisi oppinut, että hänen ei tarvitse sietää sitä että ihmiset koskettavat häntä, jos hän näykkäsee heti kun yrittävät lähestyä. Kun tarkemmin ajattelen, niin joka kerta kun hän on murissut/ yrittänyt näykkäistä, on ihminen (tietysti) perääntynyt ja hän on näin päässyt tästä tilanteestä helposti pois. Eli kysymys onkin nyt, pitäisikö vaan pakottaa sellaiseen tilanteeseen että hän on pakostakin ihmisten kosketeltavana, esim. minä pidän häntä ja ehkä jopa laitan kuonokopan että ei pääse puremaan? tässä on vaan ajatus. kuitenkin koiran pehmeän luonteen tuntien ei tunnu mitenkään hirveän hyvältä ajatukselta.

laitetaan nyt alkuun, että mulla ei tämmösestä ole kokemusta. tulee vaan mieleen yks kokeilemisen arvoinen (?) juttu. ootteko kokeillu sellasta, että ottaisit pienen joukon, alkuun 1, sitten enemmän vieraita ihmisiä, ja niille jotain koiralle mieleisiä herkkuja.. nakkeja tms. kouraan ja vähitellen kontaktia lisäämällä tarjoilee sille niitä. koirankoulutusohjelmista voi olla montaa mieltä, mutta tämmösiä on ainakin "korjailtu" näillä toimenpiteillä.. tiedä sitten kuinka ne oikeasti toimii.

Koira ei siis ainakaan rotujensa puolesta voi olla mikään pieni koira ja ymmärrän kyllä anoppisikin katsontakannan. Mitä jos pyörällä olisikin ajanut pieni lapsi ja koira olisi purrut naamaan. Tai sitten mitä jos anoppilaan olisikin tullut kyläilemään joku lapsensa kanssa ja sinun koirasi olisi hypännyt lasta vasten, kaatanut sen maahan ja purrut naamaan. Ei olisi niin helposti "unohdettavissa" oleva asia. Olipa tilanne mikä tahansa selkeää minun mielestäni on että koiraan ei pysty kukaan todella luottamaan, et edes sinä. Joten kaikki teidän omat menot on arvotettava jatkossa siten että koiraa ei viedä hoitoon, ainakaan anoppilaan. Eristetään koira aina kuin vain mahdollista sellaisista tilanteista pois joissa se saattaisi käydä päälle tai purra. Vastuu on kova, teillä on nyt koira joka on käynyt ihmisen päälle ja purrut useammasti kuin kerran ja sitä minun mielestäni ei missään tilanteessa saa aliarvioida.

Aivan varmasti joku ongelmakouluttaja osaa auttaa asiassa, mutta en usko että te siitä 100 % luotettavaa koiraa saatte koskaan.

raggetti kirjoitti:

Itse ajattelin juuri siksi viedä ongelmankoirankouluttajalle, että tietäisi vähän mistä hakea ongelman lähdettä. Varmaan hyvä kouluttaja pystyy sanomaan jos aggressiivisuus johtuu kivusta vai onko koulutuksessa joku mennyt vikaan.
YV:nä saa myös laitta viestiä/vinkkiä hyviä kouluttajista

Tähän vielä sen verran haluaisin sanoa että kouluttaja ei ole lääkäri. Se ei omista röntgenkatsetta tai ole muutenkaan ihmemies. Onko joku syy miksi et halua koiraa lääkäriin viedä tutkittavaksi?

Väenpaljoudesta:
Mekin voimme kulkea esim. kaupungilla, siellä on taas niin paljon ihmisiä että Mindi ei tiedä kehen kohdistaa pelkoa, joten ei tee mitään ja turvautuu minuun mikä on loistava asia.
Tarkoitin paljolla vierailla ihmisillä esimerkiksi sukujuhlia, missä on suljettu tila/yksi paikka missä tuntemattomat ihmiset ovat. Tai varsinkaan jos se juhla on sellaisessa paikassa mikä on Mindille tuttu = puolustettava.
Selitinkö nyt ymmärrettävästi eron? :D

Naksutinta käytetään oikeastaan vain siihen että se on tarkempi kuin "hyvä" sana. Saman asian ajaa kuitenkin.
Eli käytännössä mistä naksautan:
-Kun Mindi hakee ensisijiaisesti ITSE kontaktia ihmisistä, ei toisinpäin. Kun Mindi katsoo ihmistä, nuuhkaisee joko ilmavainun kautta tai läheltä ihmisen tuoksua, koskettaa nenällään. Mikä tahansa kontakti mihin ei liity murinaa tai haukkumista, palkitaan. Näin siis opetellaan käytösmallia uusien ihmisten seurassa.

-Kun on aika siirtyä (tutustumisen jälkeen, eli ehkä jopa vasta tunnin parin jälkeen) siihen että ihminen tulee Mindin luokse, on minusta tärkeintä koiran ehdoilla meneminen. Eli ihminen vain liikkuu pikkuhiljaa Mindiä kohti, ja naksauttelen lähes koko ajan kun Mindi on nätisti, saa katsoa ja haistella tulijaa, murinasta ei palkita eikä kielletä ja haukkumisesta kielto.

-Tehtiin myös kahta kontakti harjoitusta kouluttajan kanssa. Toinen oli sellainen että kouluttaja ojenti käden, ja sheippauksen (shaping) ja naksuttimen kanssa siis teimme niin että Mindin piti koskettaa nenällään/tassullaan (miten tahansa, kunhan koskettaa) avointa kämmentä. Näin se saa kontaktia, hyvän olon, aivovirikettä, ja samalla tottuu hajuun.
Toinen harjoitus oli kouluttajan mukaan "näin perussuomalainen ei-koiratietäjä katsoo koiraa silmiin". Tämä on yleinen ongelma esim. kadulla. Mindi on suht. erikoisen näköinen koira jota halutaan katsoa paljon, mutta Mindi paineistuu siitä ja usein alkaa haukkumaan uhalle.
Eli teimme siis vain sitä että kouluttaja katsoi ihan hetken silmiin jolloin naksautin ja palkkasin. Tästä tehdään siis hyvä ja mukava asia. Pikkuhiljaa.
Mindistä huomasi todella helposti milloin se ryhtyi paineistumaan. Liian pitkä tuijotus laukaisi puolustuksen ja alkoi haukkuminen. Sitten vain alusta jälleen.

Oliko tässä nyt tarpeeksi jotain käytännön vinkkejä?
Minulla on tänään taas kouluttajalla käynti, voin kysellä häneltä tietääkö hänen kaltaisiaan kouluttajia. Minäkään en lähtisi sinuna jääkauden kannattajille.

Kouluttaja on meille sanonut ettei Mindi tule koskaan olemaan mikään seurakoira, enkä minäkään usko. Minun tavoite on sama kuin sinulla, se että koira sietää lähellään vieraita ihmisiä ja varsinkin omalla alueellaan.
Mindin ero on se että sitä on tosiaan varmasti hakattu.
Suosittelen (niinkuin monet täällä ovat jo sanoneet) käyttämään koiran ell. jos epäilet että kipu olisi syynä. Mutta kyllä minusta hyvä kouluttajakin osaa tarkkailla onko se kipua vai päässä.

Ei koiran pehmeys siitä vihaista tee. Arkuus ehkä enemmänkin. Mutta mikään varsinainen reviirinvartija koirasi ei rotujensa puolesta ole, joten tuskin mitään vahtikäyttäytymistä on vaikka vierailijan päälle kävisikin.

Dominanssiaggressio ei myöskään kuulosta pehmeän koiran ongelmalta.

Myrkku kirjoitti:

Suosittelen (niinkuin monet täällä ovat jo sanoneet) käyttämään koiran ell. jos epäilet että kipu olisi syynä. Mutta kyllä minusta hyvä kouluttajakin osaa tarkkailla onko se kipua vai päässä.

Totta. Mutta siis ongelmakoirakouluttaja, pätevä sellainen, pystyy lukemaan koiran käytöstä sen verran, että näkee onko se normaalia koiran käytöstä vai reagoiko eläin aivan päättömästi asioihin. Jos logiikka käytöksestä puuttuu, on yleensä kyse jonkunlaisesta solmusta siellä pääkopassa. Eli häiriö on neurologinen. Mutta lääkäri hän ei ole, joten kaikki epäilty fyysinen kipu täytyy tutkituttaa eläinlääkärissä. Niinkuin myös sitten neurologisten syiden mahdolliset lääketieteelliset taustat.

nyt en muista kuka kirjoitti mitäkin, vastaaan näihin mitkä jäi vahvimmin mieleen.

eli tiedän että pääsyy tuohon purematapaukseen oli minun, koska annoin koirani hoitoon sellaiselle ihmiselle, joka ei sitä pystynyt käsittelemään/pitämään. en sitä kiistä. kuitenkin, pyöräiliän itsensä mukaan koira ei ollut purrut ns "purrakseen", vaan kulmuri oli tarttunut kiinni kenkään ja rispannut sen auki, jolloin oli vetänyt skraidun pikkuvarpaaseen. en vähättele nyt missään tapauksessa tapahtunutta, mutta väitän kyllä että on hieman eri asia kun jos koira puree tosissaan, eli jää kiinni roikkumaan leuat lukossa kohteen ympäri.

ja kyllä, vastuu on suuri saada tuo yhteiskuntakelpoiseksi. tällä hetkellä en edes ajattele hoitoon viemistä muualle kuin omille vanhemmille, koska luotan siihen että he pystyvät tuon hanskaamaan vaikeissakin tilanteissa, ja ovat 100% rehellisiä minulle siitä, miten käsittelevät koiraa.

pehmeydellä tarkoitin sitä, että pienetkin jutut jotka ovat minusta vaikuttaneet ihan olemattomilta ovat jääneet kummittelemaan koiran aivojen sopukkoihin pitkäksi aikaa, ja nousevat välillä sieltä nopeana pelästymisenä/muunlaisena reagointina. Koira reagoi myös esim. nuhteisiin voimakkaasti, vaikka en käyttäisi muuta kuin hieman korotettua "aaa":ta.

itse asiassa tiesin jo kun otin pennun (niistä roduista mitä hänessä on) että hänestä ei varmaan tule tulemaan kaikkien kaveria, ja tätä monet chessi-harrastajatkin minulle sanoivat. Kuitenkin minulla on kyllä vaatimuksena se, että koira suvaitsee muita reviirillään ja lähellään ja että pystyy myös ottamaan käskyjä muilta kuin minulta.

luulen myös että koska varhais-sosialistaminen jäi melkein olemattomaksi ja pennut muuttivat äidin kanssa olosuhteista toisiin todella pienellä iällä, että tällä on ollut jonkinlainen vaikutus siihen, miten koira suhtautuu aikuisiällä vierisiin asioihin ja ihmisiiin.

chessi on kuitenkin sekä pehmeä että hyvin dominoiva luonteeltaan, sekä huomattavaa terävyyttä rodusta löyttyy. rotu myös omaa kovan puolustamis/vahtivietin omaa kohtaan, näin ainakin rodun suomeen tuonut henkilö minulle piti esitelmän chessistä aikoinaan. chessihän on toiminut nimenomaan omaisuuden vartiana noutamisen ja veneiden hinaamisen ohella. bortsut voivat myös olla hyvin teräviä, ja ainakin minun tapaamani työkäytössä olevat eivät ole mitään lussukoita, joita kaikkien sopii paijata.
enkä nyt yritä edes laittaa meidän ongelmaa rotujen piikkiin, tietysti jonkun verran ne vaikuttavat mutta eivät kyllä ongelmaa selitä.

ns. makkararinki ei tehonnut ainakaan nuorempana, koira hyväksyi vieraat lähellään niin kauan kun nameja riitti, mutta kun ne loppui oli sama taas, eli jos joku yritti esim. koskea.-> murinaa ja kohti hyppäämistä pahimmillaan. ollaan myös yritetty sitä, että kaikilla meille tulevilla on jotain superhyvää mukana, mutta sekään ei toiminut. joiltakin koira ei edes suostunut ottaa namia, ei edes vaikka heittivät lattialle.
meillä paras keino tähän asti kontrolloimiseen on siis ollut juuri tuo käskyttäminen. niin kauan kun koiralla on jotain tekemistä, on siis käskyn alla niin ei ole ongelmaa. jos siis vieras malttaa olla ottamatta kontaktia koiraan.

voiko toisen koiran taloon tuleminen olla osasyynä siihen, että tilanne on pahentunut?
tähän asti hän on minusta rauhoittunut enemmänkin vieraiden suhteen, kunnes pari kuukautta sitten rakensimme koirille tarhan missä saavat oleskella aina kun olemme kotona, ja minun mielestä tuo on sen jälkeen muuttunut aggressiivisemmaksi. esim. tuijotus vastaantulijoita kohtaan oli melkein hävinnyt, mutta nyt on taas ruvennut tuijottamaan vastaantulijoita. voiko olla että tarhassa vahtiminen vahvistaa koiran aggressiota entisestään?

ja ei, kouluttajilla ei tietenkään ole mitään röntkenkatsetta. vertaan nyt taas hevospuoleen, koska se on tutumpi minulle: eli hyvä kouluttaja pystyy aika varmasti sanomaan onko hevosella esim. lihasjumeja, selässä jotain ym. ihan vain se jotain- aavistus riittäisi minulle että edes vähän olisi hajua mistä alkaa etsiä, jos vika löytyy siis eläinlääkäriltä. aijon kuitenkin kuvauttaa koiran etuosan ja selän, jotenkin sellainen kutina että sieltä ehkä saattaisi löytyä jotain.

Muoks: anteksi paljon Kadi, vasta kun luin viestisi toisen kerran tajusisn mitä kirjoitit ongelmankoirankouluttajista, siis aikalailla samaa kuin äsken kirjoitin tuohon. väsyneenä ei kannata alkaa kirjoittamaan jos ei ymmärrä mitä lukee..... juuri tuota siis tarkoitin, että hyvä kouluttaja osaa yleensä sanoa jos pääkopassa on vikaa vai johtuuko kätös jostain muusta

^Eihän pehmeä koira voi olla samaan aikaan dominoiva? Minun mielestäni koirasi kuulostaa sekä äärimmäisen pehmeältä mutta myös aralta. Ja jos tällainen koira yrittää hallita tilanteita, se tekee sen taatusti pelkästään pelosta, ei siitä että se tahtoisi pompotella ketään. Ja jos koira pelkää noin paljon, mitä kirjoituksistasi ymmärtää (esim. varastetun puomin irroittamiseksi annetulla irti-käskyllä lopettaa agilityesteiden hyppäämisen tyystin, ottaa itseensä 'aaaa' -kiellosta jne) on taustalla takuuvarmasti muutakin kuin pehmeys ja normaali arkuus.

Myös se, että koira joko varoittaa hyvin vähäeleisesti tai jättää varoittamatta kokonaan ennenkuin puree, kielii todellisesta hädästä.

Toisaalta, pehmeälle koiralle varmasti on riittänyt jo sekin, ettei sen murinoita (varoitus) ole huomioitu, vaan ihmiset on siitä huolimatta tulleet rapsuttamaan on jäänyt koiran mieleen tyylillä 'murinasta ei ole hyötyä, kovemmat otteet käyttöön'. Sit se vaan on kerran napannut -> ihminen perääntyy. Mielleyhtymä: 'Toimii!'

Jokatapauksessa joku juttu siellä taustalla on, miksi koira haluaa pitää vieraat ihmiset kaukana itsestään, vaikka sitten puremalla.

^Miksei pehmeä koira voisi olla dominoiva? Valtaosa esim. laumanvartijaroduista on luonteeltaan pehmeitä ja dominanssia löytyy silti. Pehmeys ei mielestäni ole millään lailla kytköksissä dominoinnin kanssa. Siis jos pehmeydellä tarkoitetaan koiran kykyä toipua epämiellyttävistä kokemuksista.

Minkä ikäisenä tää koira on tullut? Eli kauanko se on ollut sinulla?

Mun mielestä koira on terävä ja äärettömän epävarma, mutta ei suoranaisesti arka. Arka koira pyrkii pääsääntöisesti väistämään ja pakenemaan, ei menemään kohti ja hyppimään päin. Tosin jos koira on arka ja sitä on pakotettu kohtaamisiin vieraiden ihmisten kanssa, on se toki voinut jo oppia että hyökkäys on paras puolustus ja turvautuu siihen välittömästi ennen kuin mitään ehtiikään tapahtua. Koiraa näkemättä on vaikea sanoa.

Koira on ihan selvästi pidättyväinen eikä pidä siitä, että vieraat ihmiset koskevat siihen. Mun mielestä sitä ei silloin kannata näihin tilanteisiin pakottaa, ongelmat vain kasvavat ja lisääntyvät. Koira selkeästi pyrkii kaikin keinoin viestittämään että älä koske. Silloin sun on koiran omistajana oltava koiran tuki ja turva ja huolehdittavat että siihen ei kosketa.
Kun koirassa on chessietä niin en yhtään ihmettele, että se on ns. yhden ihmisen koira eikä se tottele muita ja tämä on ominaisuus, jota et siihen pysty lisäämään vaikka sitä kuinka totutettaisiin vieraisiin. Ja kun kerran koira on perusluonteeltaan pidättyväinen niin se ei siitä avoimemmaksi muutu vaikka kuinka vietäisiin makkararinkiin ja sosiaalistamistilanteisiin.

Kirjoitit, että koirat ovat tarhassa aina kun olette kotona? Miksi näin? Koira kaipaa ihan selvästi perheensä seuraa ja tuntuu siltä kuin koira olisi todella hämmentynyt siitä, että mikä on sen asema nyt, jos se laitetaan tarhaan kun tulette kotiin.

Jos kyseessä olisi mun koirani, niin nyt nollaisin tilanteen täysin. Jos asutte maalla ja rauhassa, niin anna sen koiran olla rauhassa. Anna sen sopeutua uuten kotiin ja uuteen tilanteeseen. Tee sen kanssa kotona teidän suhdettanne parantavia tehtäviä. Huolehdi siitä että vieraat eivät pääse koiraan koskemaan, kun koira ei kerran siitä tykkää. Harjoittele sen kanssa hallintaa ja molemmin puolista luottamusta, ennen kaikkea koiran tulee luottaa sinuun, että sä pystyt hallitsemaan tilanteet ja vieraat ihmiset. Ja jos koiraa on ihan pakko viedä ihmisvilinään niin sitten kuonokoppa päähän, ettei se pääse ketään puremaan. Ja jos lähdet koiran kanssa lenkille ja opettelemaan hallintaa ja luottamusta kotipiirin ulkopuolelle, niin silloin mennään vain yksi koira kerrallaan.

Ja anopille en koiraa hoitoon veisi missään nimessä, jo se että he joutuvat väkisin pitämään koiraa paikallaan jos joku tulee käymään, kertoo mielestäni kaiken tarpeellisen heidän koirien käsittely taidoistaan.

Mutta siis, koiraa näkemättä on paha mennä sanomaan mitään erityisen viisasta, kun se elekieli kertoo niin paljon.

koira siis tuli meille 12 viikkoisena, epäilyttävistä olosuhteista, emo oli myyty pentujen kanssa 3 kertaa eteenpäin ja sosialistaminen oli ollut olematonta -> lue: olivat kasvaneet täysin erillään muista lauman koirista, ja ainoat ihmiset jotka olivat heitä käsitelleet oli myyjjä ja tämän mies, sekä ostajat. asuimme silloin kaupungissa ja pentuhan oli kauhusta jäykkänä ekan viikon, eli ei mitenkään hyvä alku. kuitenkin totuttua ympäristöön ja saatuaan luottamuksen meihin, on meidän elämä sujunut mun mielestä suht hyvin, tosin tuo ei ole ikinä pitänyt vieraista, ei edes pikkupentuna, mutta koska tiesin mitä rotuja pennussa on niin osasin varautua tähän. olen kyllä miettinyt monta kertaa pääni puhki koskien tuota "ihmisvihaa", mutta joka kerta olen tullut siihen tulokseen että roduilla on suuri merkitys, ja varhaiselämän sosialistamisella, lisäksi olemme varmaan tehneet ainakin alussa juuri niin kuin kirjoitit, eli pakottaneet koiraa ihmiskontakteihin.

niin kuin tuossa aijemin kerroin, itselläni, avolla tai esim. minun vanhemmilla ei ole ongelmia käsitellä koiraa, eikä se siis ole niin aggressiivinen että kävisi esim. kadulla kävellessä ihmisten kimppuun, jos siis taluttajalla on henkinen yliote. luulen että tuo pyöräijliäjupakka oli monen tekijän summa.
a) koirat eivät olleet päässeet pidemmille lenkeille pariin päivään, ainoastaan pissatuslenkeille remmissä. eli takuuvarmasti Raggella keitti päässä jo silloin.
b) koska nyt tiedän, että anopillani ei ole ollut minkäänlaista kontrollia koiriin, myös se oli osasyynä tuohon että Ragge edes yritti "hyökkäystä". toistan vielä, että he siis eivät ole koskaan maininneet minulle siitä, että heillä olisi vaikeuksia tuon hallinnassa. Olen kyllä heitä niiin monta kertaa varoittanut siitä että hän on hyvin varautunut, ja en vieläkään tajua sitä miksi he eivät voineet kertoa asiasta minulle aijemmin. Ragge ei todellakaan ole mikään tyhmä koira, ja jos hän tietää että esim. taluttajalla ei ole kontrollia niin tietysti hän tekee mitä vaan.
c) Raggella on myös äärimmäisen kova paimennusvietti, joka nousee pintaan ainakin silloin, jos liikunta on ollut olematonta.Hän myös paimentaa bortsulle tyypilliseen tapaan: näykkimällä. Luulen että nopea pyörän vilahdus näkökentässä sai sen heräämään kertaheitolla, ja koska anopilla ei ollut henkistä ylivaltaa, eikä fyysisiä voimia pidellä koiraa niin kävi miten kävi.

Meidän suhde koiran kanssa on kunnossa, koira luottaa siihen että hanskaan tilanteet eikä minun tai kenenkään edellämainitun kanssa ole aiheuttanut ongelmia, paitsi se taanoinen näykkäisy-tapaus perhetuttavaamme kohtaan josta kerroin tuossa ylemmällä. se oli vieläkin niin täysin minun syytäni.
Olen siis hyväksynyt jo kauan aikaa sitten, että koira ei tule ikinä olemaan ns. seurakoira.
Koska koira luottaa minuun, ajattelin jos olisi mahdollista siedättää koira hyväksymään vieraita reviirillään ja esim. vastaantulevia pyöriä, niin että se ei välitä niistä vaikka hihnan päässä olisikin anoppi.

Eli siis mitään ongelmia ei ole jos te olette paikalla? Että onko ongelma nyt sitten se että koira ei tottele anoppia?

Mites kun kerroit että vastaantulijoiden tuijottaminen on lisääntynyt ja koira murisee vieraille myös sinun kanssasi ollessa. Koetko nämä nyt ongelmana vai et?

Olen siis hyväksynyt jo kauan aikaa sitten, että koira ei tule ikinä olemaan ns. seurakoira.
Koska koira luottaa minuun, ajattelin jos olisi mahdollista siedättää koira hyväksymään vieraita reviirillään ja esim. vastaantulevia pyöriä, niin että se ei välitä niistä vaikka hihnan päässä olisikin anoppi.

En halua olla ilonpilaaja, mutta tähän ei tämän koiran kanssa välttämättä koskaan päästä. Koira on niin selkeästi pidättyväinen eikä siitä saada avointa vaikka tekisit mitä. Miksi sen koiran tulisi ottaa käskyjä keneltä tahansa? Jos haluat että koira tottelee anoppia niin kouluta sitä anoppia. Mene anopin ja koiran kanssa lenkille, niin että näet miten anoppi koiraa kuljettaa. Ja opeta sitä anoppia koiran käsittelyyn. Mä en nyt ollenkaan näe että ongelma on koira vaan kyllä se taitaa olla anoppi.
Ja mä en kyllä näe koirassa mitään mystistä "ihmisvihaa" enkä muutakaan omituista. Koira on pidättyväinen eikä pidä siitä että vieraat ottavat siihen kontaktia ja vielä vähemmän se pitää siitä että siihen kosketaan. Mutta jos koiran ja omistajan suhde on kunnossa niin koira sietää vieraan kosketuksen jos omistaja näin haluaa.
Mä en siis näe tässä tilanteessa mitenkään erityisen hankalaa, vaikeaa ja monimutkaista. Siitä kyllä helposti tulee kaikkea edellä mainittua, jos siitä koirasta yritetään väkisin leipoa kaikkea muuta kuin mitä sen perusluonne antaa myöden.

raggetti kirjoitti:

Meidän suhde koiran kanssa on kunnossa, koira luottaa siihen että hanskaan tilanteet eikä minun tai kenenkään edellämainitun kanssa ole aiheuttanut ongelmia, paitsi se taanoinen näykkäisy-tapaus perhetuttavaamme kohtaan josta kerroin tuossa ylemmällä. se oli vieläkin niin täysin minun syytäni.
Olen siis hyväksynyt jo kauan aikaa sitten, että koira ei tule ikinä olemaan ns. seurakoira.
Koska koira luottaa minuun, ajattelin jos olisi mahdollista siedättää koira hyväksymään vieraita reviirillään ja esim. vastaantulevia pyöriä, niin että se ei välitä niistä vaikka hihnan päässä olisikin anoppi.

Sä et nyt taida oikeasti ymmärtää miten vakavasta tilanteessa noista kummastakin "näykkäisy" tilanteessa olisi voinut olla kyse. Ja on ihan hienoa että sä syytät itseäsi asiasta mutta se ei auta tähän tilanteeseen pätkääkään, ellet se sitten ollut sinä joka vierasta puri ja hyökkäsi pyöräilijän kimppuun. Sun pitää kuten jo ridgebackikin sanoi pitää koira sellaisissa tilanteissa missä se on rauhallinen ja sinä tai sun miehes pystyt sen hallitsemaan. Eli tilanteessa missä ei ole vieraita tai vastaantulevia pyöräilijöitä tai jos et siihen pysty niin sitten kuonokopan kanssa. Sulla on käsissäs koira joka on purrut toista ihmistä olipa tilanne ollut mikä tahansa, ymmärrä hyvä ihminen se. Se että sä haluan luottaa koiraan ei paljon auta sitä kenen päälle koira seuraavan kerran käy kun anoppi sitä taluttelee. Ja tosiaan jos koira olisikin käynyt lapsen päälle joka ajaa pyörällä jolloin jälki olisi toinen niin silloin sun ei tarttis enää tämän koiran kohdalla murehtia, se ois kuopassa niin että hulahtaa.

nonniin taas täällä.

luin ketjun läpi ja ei ihme että te ette ymmärtäneet mikä ongelma on, kun olin todella sekavasti kirjoittanut. eli ongelma oli juurikin tuo että koira siis on meillä hanskassa, mutta ei kellään muulla (paitsi vanhemmillani).

olen nyt kuluneiden viikkojen aikana puhunut pariin otteeseen ongelmakoirankouluttajan kanssa, sekä vanhan naapurimme kanssa joka aikoinaan toi chessiet suomeen rotuna. Ongelmakoirankouluttaja sanoi aikalailla samaa kuin Ridgeback, eli että koira on luonteeltaan varautunut eikä kaipaa muita ihmiskontakteja kuin tuntemansa ihmiset. Oli kuitenkin sitä mieltä että ns. huomioimattomuus ihmiskontakteissa on siihen mihin meidän tulee pyrkiä. Ja sanoi myös, että ei jättäisi enää koiraa hoitoon, ja jos on pakko niin sellaiselle johon voin 100% luottaa, joka tietää miten koira käyttäytyy ja miten sen kanssa toimitaan. Minun tulee myös ohjeistaa kaikkia koiran kanssa toimivia henkilöitä miten sen kanssa tulee toimia, esim. viedä juurikin anoppi kävelylle ja näyttää kädestä pitäen miten koiraa tulee ulkoiluttaa. Hän sanoi kuitenkin, että tällä koiralla tulee aina olemaan vain yksi pomo, jota se tottelee täydellisesti, ja muista viis, tämä ei ole koulutuskysymys vaan ihan koirasta kiinni.

Olemme kuluneiden viikkojen aikana liikkuneet paljon ympäri Suomen, telttaileet ja muutenkin liikkuneet paljon ihmisten ilmoilla. Ongelmakoirankouluttaja oli sitä mieltä, että jos koirassa olisi ns. ihmisvihaa sen huomaisi noissa tilanteissa, mutta koira ei tosiaan välitä vieraista vaikka istuisivat vieressä, kunhan eivät ota kontaktia koiraan. Sanoi myös että koira on epävarma miten toimia tässä tilanteessa (kun joku ottaa kontaktia) ja sitä tulisi harjoitella niin että koira pysyy tyynenä ja mielummin poistuu tilanteesta kuin muttuu hyökkääväksi, sanoi kyllä että se miten koira reagoi uhkaan on paljon luonteesta kiinni, mutta siedätyksellä ja koulutuksella sen saisi rauhoittumaan. Ja sillä että muuttaisi koiran näkemystä siitä, että uusi ihminen on uhka. Kuitenkin tätä ei saataisi aikaiseksi millään namiringillä, vaan siedätyksellä ja oikeaan aikaan palkaamisella.
Oli myös sitä mieltä että on melkein parempi koiralle kulkea meidän mukana esim. lomilla jos vain on mahdollisuutta, koska on tosiaan niin laumasidonnainen. Sanoin myös että mielummin pidän koiran mukana, koska osaan parhaiten ennakoida käytöstä ja meillä ei tosiaan ole ongelmia tämän kanssa. Myös se että koirat ovat viettäneet paljon aikaa tarhassa (siis silloin kun olemme tehneet pihatöitä/muuten olleet ulkona) on voinut pahentaa tilannetta, koska (juurikin niin kuin joku kirjoitti) koira tuntee itsensä hylätyksi ja hämmentyy tästä. Myös se että hän saa "rellestää vapaana", haukkua ja vahtia tarhaansa vahvistaa dominoivaa käytöstään näin.

Tapahtuneesta pyöräilijän puremisesta hän oli sitä mieltä että se oli monen tekijän summa, niin kuin minäkin olen, eli en ole ollut ihan hakoteillä :) Ensinnäkin se, että koiralla ei ollut selkeää johtajaa tuossa tilanteessa on ollut alkutekijä siihen, että se edes on yrittänyt jotain tuollaista. Sitten se, että liikunta oli parina päivänä ollut todella vähäistä, myös vaikutti ratkaisevasti. Kolmas oli juurikin se paimennus/saalistusvietti, eli jotain nopeaa liikku ohi-> jahtiin.
Olemme harjoitelleet todella paljon erilaisten menopelien ohittamista, mutta koira ei ole edes yrittänyt kanssani hyökkäystä. Tässä tulee taas tämä, koira on minulla hanskassa mutta muita kusettaa kuus-nolla.

Ongelmakoirankouluttaja oli sitä mieltä että kyse ei varmaan ole kivusta/neurologisesta vaivasta, vaan siitä että koira todellakin on perusluonteeltaan ihmiskontakteja karttava ja varautunut uusia asioita kohtaan. Aion kuitenkin tutkituttaa koiran niska-etupään ja ehkä selänkin, koska haluan varmistua siitä että sillä ei ole kipuja, ja minulla on hieman sellainen kutina että sielä sattaa olla jotain, ehkä vain lihasjumeja mutta silti. Ohjeisti myös tarkistamaan koiran ruokavalion, että ei ole liian "tuhtia", ei liikaa hiilareita, hyvin sulavaa yms.

Eli nyt seuraamme maalaisjärkeä ja ongelmakoirankouluttajan neuvoja. Enkä kyllä usko että kuonokoppa on tarpeen, jos en taas erehdy antamaan koiraa anopille tai jollekin muulle jolla ei ole minkäänlaista asemaa koiran silmissä.

^Ongelmakoirakouluttaja on siis nähnyt koirassa ihan samoja asioita, joita minä ymmärsin jo lukemastani ja kouluttaja ohjeet ovat olleet samoja joita mäkin suosittelin. Sulla on ollut hyvä ongelmakoirakouluttaja

etsin sellaisen ongelmankoirankouluttajan jonka kanssa meidän ajatusmaailma menee yksiin. Ei niitä purkkien viskojia tai namirinkejä harrastavia. Ensin puhuttiin kerran ja seuraavalla kerralla näki koiran ns. arviointikäynnillä, oli sitä mieltä että ei tarvita uusintakäyntiä, pidetään kyllä yhteyttä ja jos tulee ongelmia niin hän auttaa niissä. Mutta koska koira on meillä hyvin hanskassa ja jo esim. osaa olla huomioimatta ihmisiä jopa ahtaissa paikoissa, hän oli sitä mieltä että toimitaan niin ja sitten muutetaan pikkuhiljaa koiran näkemystä ihmisistä, jotta ei enää näe niitä uhkana kontaktinotossa.

(niin ja jos Ridgeback viimeinen kommenttisi oli tarkoitettu sarkastisesti niin jätän sen omaan arvoonsa) olisin kyllä säästänyt sievoisen summan jos olisin vaan kuunnellut sua täällä ja ollut menemättä kouluttajalle , kun sanoi periaatteessa samaa ja ei tuonut silleen mitään uutta meille. Tietysti tuo koiran asenteen muuttaminen tulee olemaan pitkä ja hidas prosessi kun on perusluonteeltaan tollanen hermoheikko jörö, ja on todella tärkeää että ei enää tule huonoja kokemuksia. Siihen saatiin ihan hyviä vinkkejä. Tietysti nyt on helpottuneempi olo kun tietää että koiralla ei viiraa päässä ja että se ei ole muutenkaan kipeä. (tietysti tuo on vain yhden ihmisen mielipide, olkoon miten ammattilainen tahansa)