Koirat.com

Olipa mukava ketju . Alussa oli koira lopetusuhan alla ja lopussa oli edessä mukavaa yhdessäoloa koiran kanssa.
Raggetti teki ihan oikein kun valitsi ongelmakoirakoulutajan ongelmien ratkaisemiseksi eikä luottanut saamiinsa ohjeisiin täällä. Jälkeen päin arvioiden ridgeback:n arviot osuivat nappiin(mistä nostan hattua ), mutta ammattilainen kuitenkin näkee koiran ja "lukee" koiraa live-tilanteessa paremmin kuin tällä palstalla ikinä on mahdollista.

Minulle tuli hyvä fiilis luettuani ketjun läpi

^Kyllä näin on. Pelkkien nettineuvojen perusteella ei kannata koskaan tehdä mitään isoja päätöksiä koiran, sen kasvattamisen, kouluttamisen, käytöksen, luonteen, ongelmien tai niiden ratkaisun suhteen, koska palstailija ovat vain luetun tiedon varassa koiraa näkemättä. Kannattaa aina hakeutua kokeneen (ammattilainen on mun mielestä todella hatara käsite koirista puhuttaessa) ihmisen opeille, jos koiran kanssa tulee ongelmia tai muutenkin, jos tulee kysymyksiä koiraan ja sen kouluttamiseen tai luonteeseen liittyen. Netissä on hyvä hakea vinkkejä ja vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja käsityksiä, mutta onneksi raggettikin siis hakeutui ihan "elävän" kouluttajan luokse.

aivan, ei pidä ikinä luottaa pelkästään virtuaalimaailmaan vaan hakeutua juurikin oikeiden ihmisten pariin, täältä saa kuitenkin hyvää vertaisapua-ja tukea, sekä myös hyviä vinkkejä :)
Ridgeback osui todella nappiin arvioidensa kanssa, ja tuntui vähän hölmöltä maksaa kuitenkin paljon rahaa sellaisesta jonka on kerralleen "kuullut", mutta nyt on ainakin hyvä olo siitä että hakeuduin oikean kouluttajan puheille, ja jos ongelmia tulee jatkossa niin häneen voi aina ottaa yhteyttä.
Niin, ammattilainen on suhteellinen käsitys eläinmaailmassa, sen sain kokea jo kauan siitten hevospuolella...Siksi hainkin sellaisen kouluttajan joka on samalla aaltopidtuudella kanssani, ja jolla on jonkinverran kokemusta.

Huomattavaa edistystä olen huomannut koirassa näinkin lyhyessä ajassa, kun ei enää painosteta häntä sillä että ihmisten "on pakko" päästä rapsuttamaan ja moikkaamaan. Huomaa että pystyy rentoutumaan aivan täysin vaikka vieras istuisi aivan vieressä, ja itse olen saanut enemmän auktoriteettiä kieltämään ihmisiä tulemasta rapsuttelemaan koiraa kun teemme harjoituksia kaupungilla tai missä vain. Ennen kun yritettiin totuttaa koiraa ihmisiin sillä että saisi mahdollisimman paljon kontakteja, jolloin koira selvästi jännittyi ja stressaantui. Ongelma oli myös se että ihmiset eivät kuunnelleet minua kun kielsin tulemasta koiran luokse, nyt ollaan tehty niin että jos ensimmäinen kielto ei tehoa, positutaan paikalta, kouluttajan mukaan olisi vain pahasta jos jäisin jankaamaan että ei saa tulla, kun silloin koira lukee minua että jotain on pielessä ja näin on puolustuskannalla uutta ihmisitä kohtaan.
Itsekkin joudun välillä koville, kun koira lukee minua kuin avointa kirjaa ja reagoi mielialoihini sadasosan sekunnissa. Eli jos jokin jännittää/arvelluttaa minua, niin koirakin tuntee sen ja reagoi sen mukaan. Itsellä on siis asennemuutos edessä niin kuin koirallakin :)
Myös se että ollaan treenattu tottista n. 5 kertaa/viikko ja aloitettu koiratanssi on varmasti auttanut siihen että koira on paremmin hanskassa ja ottaa kaiken rauhallisemmin (ennen reenattiin pari kertaa viikossa tottista ja kerran/pari viikossa jälkeä, mikä ei näköjään riittänyt virikkeeksi koiralle)

Kiitos kaikille jotka kommentoivat ketjua, vaikka kaikki kommentit eivät ehkä olleet niin mieluisaa lukemista niin ne antoivat kuitenkin eri näkökulmia ja ajateltavaa. Tiedän kuitenkin että tein oikein kun en lopettanut koiraa vaan hakeuduttiin kouluttajan luokse, ja toivon että jos on muitakin jotka omistavat vaikean koiran, että hekin tajuavat hakeutua ammattilaisen puheille eivätkä vaan luota netistä saamiinsa neuvoihin tai kiikuta koiraa heti piikille, vain koska joku on sitä mieltä.

raggetti kirjoitti:

Kiitos kaikille jotka kommentoivat ketjua, vaikka kaikki kommentit eivät ehkä olleet niin mieluisaa lukemista niin ne antoivat kuitenkin eri näkökulmia ja ajateltavaa. Tiedän kuitenkin että tein oikein kun en lopettanut koiraa vaan hakeuduttiin kouluttajan luokse, ja toivon että jos on muitakin jotka omistavat vaikean koiran, että hekin tajuavat hakeutua ammattilaisen puheille eivätkä vaan luota netistä saamiinsa neuvoihin tai kiikuta koiraa heti piikille, vain koska joku on sitä mieltä.

Mä luin vielä kertaalleen läpi nuo viestit ja yhdestäkään en löytänyt ohjetta viedä koira piikille. Ainoastaan sinä itse sitä ehdotit. Ja minä totesin että jos koira olisi käynyt vastaavalla tyylillä käsiksi johonkin lapseen niin se olisi jo montussa. Myöskään en pidä sitä viisaana että koira nyt on ihan pakko saada viedä hoitoon anopille, kun se ei selkeästikään koiraa hallitse ja jotenkin en usko että tilanne niin dramaattisesti muuttuisi. Ja etenkin jos kerran luotettava hoitopaikka on jo olemassa niin sitten vie koiran sinne, ei muualle, ettei tule sitä vahinkoa mikä laitattaisi koiran monttuun tai vesittäisi hyvin edistynyttä koulutusta.

Hienoa että kouluttajasta on ollut apua ja että löysit oikeanlaisen monien ei niin hyvien joukosta.

raggettihan puhui eri asioina netistä saaduista neuvoista ja siitä, että joku kehottaa viemään piikille. Ja ihan ensimmäisessä viestissähän raggetti kertoi, että anoppi nimenomaan ilmoitti, että koira on vietävä piikille tapahtumien jälkeen.

eetla: en ole viemässäkään koiraa anopille tai jollekin muulle hoitoon joka ei sitä hallitse, en tiedä mistä olet sellaisen käsityksen saanut kun nimenomaan olen monessa viestissä sanonut että sinne ei enää viedä koiria, ei edes meidän todella helppohoitoista labbista. olen pahoillani jos otit viimeisen viestini henkilökohtaisesti, tarkoitin ihan yleisellä tasolla että netissä kirjoittaessa kannattaa pitää aika kovaa suodatinta päällä, jotta ei usko ihan kaikkeen kirjoitettuun, ja muutenkin aina käyttää sitä omaa maalaisjärkeä, mikä tuntuu unohtuvan usein ihmisiltä.

Halusin vielä pistää virtuaalilusikkani soppaan, koska meillä on aivan sama ongelma: herkkä, pehmeä ja varautunut paimentava/vahtiva koira, joka tykkää vain omista ihmisistään. Rotuyhdistelmänä flätti/vinttikoira, enkä bc:tä todellakaan sulkisi pois, sen verran hyvin on tuo kuuluisa tuijotus hallussa. Ekana iltana meillä pisti 5 kk vanhan labbistytön matalaksi lenkillä ja seuraavana aamuna hyökkäsi sokean mummokoiran kimppuun -> 1 ½ vko ja päästi eilen illalla viiden ison koiran jengin ohitseen, ihan lopuksi yritti ottaa tuijotusmätsiä joukon hännillä tepsutelleen tipsun kanssa mutta ehätin väliin.

Olet tehnyt jo paljon hienoa työtä koiran kanssa, erityisesti tuonrotuiselle pohdin ketjun alkupäässä että tekemistä täytyy kehittää lisää, ja sellaista, jossa teillä on koko ajan vahva kontakti. Meillä on hienoinen dilemma siitä kun paras ja "rodunomaisin" leikki on tuo vinkurääkypallon kiinnijuokseminen, murha ja hervottoman pallon tuominen mulle uudelleen heitettäväksi. Samalla kuitenkin tiedän ja huomaan, että kiihtyy leikistä, ja räksyttää ihan eri tavalla jos leikki loppuu vieraan koiran ilmestymiseen.

Monien ihmisten, erityisesti itseään "koiraihmisinä" pitävien, on aivan käsittämättömän vaikeata ymmärtää, kun pyydän heitä jättämään koiran huomiotta ja välttämään katsekontaktia, koiran luo menemistä tai koiralle puhumista. Kaikille nyt vain valistusta että älkää puhutelko vierasta koiraa ilman lupaa (itsekin lipsun tuosta jos joku lutuinen toypuudelipentu lyllertää vastaan).

Paras keino tuohon rähinään ulko- ja sisätiloissa ollut 1) koiralle tilaa 2) menemällä itse väliin keskeytän molemminpuolisen tuijotuksen 3) namia suuhun. Kuonokoppaa tms. en missään nimessä suosittelisi, kuonoremmi tai edestä kytkettävät valjaat on parempi - kuonokoppa provoaa monta herkkää koiraa eikä hoida ongelman syytä. Meillä on koiralla oma huone johon vieraat eivät saa mennä koiran kutsumatta, sinne se vetäytyy kokoamaan itsensä erityisesti kun joku ällöttävä mies (ykköspahiksia isojen koirien ohella) tunkee meille kotiin.

Mitä eroa on kuonopannalla ja kuonoremmillä?
Niin eikä sen kuonopannan ole tarkoituskaan hoitaa ongelmaa tai sen syytä vaan helpottaa koiran hallintaa, jotta voitaisiin päästä helpommin hoitamaan niitä onglemia tai syitä. Mikään väline yksinään ei ole ratkaisu mihinkään.

ridgeback kirjoitti:

Mitä eroa on kuonopannalla ja kuonoremmillä?
Niin eikä sen kuonopannan ole tarkoituskaan hoitaa ongelmaa tai sen syytä vaan helpottaa koiran hallintaa, jotta voitaisiin päästä helpommin hoitamaan niitä onglemia tai syitä. Mikään väline yksinään ei ole ratkaisu mihinkään.

Voi olla että mulla on jotenkin vanhanaikainen käsitys kuonokopista, mutta kuonoremmi ei sulje koiran suuta ellei siitä vedä ylöspäin. Sen idea on ensisijaisesti estää koiraa tuijottamasta, ei puremasta, eli koira pystyy edelleen haukkumaan, syömään tms. jos panta on löysällä.

Ja tietysti arvaamaton koira täytyy saada jotenkin hallintaan harjoittelun ajaksi - meillä jätettiin flexi harjoittelun ajaksi pölyttymään.

Niin, ja siis kuonopanta/remmi on kait sama asia ja kuonokoppaa tarkoitin - ovatkohan enää käytössäkään.

^Eli siis sanat menivät sekaisin. Kuonopanta = kuonoremmi. Kuonokoppa = kuonokoppa.
Kuonokoppaa on suositeltu siksi, että jos koira on herkkä puremaan ja sen kanssa on pakko mennä tilanteisiin, joissa se oletettavasti voi herkästi purra, niin silloin koiran aiheuttamat vahingot täytyy yrittää estää, vaikka sitten kuonokoppaa käyttämällä. Kuonokoppa ei ole koulutusväline eikä edes koulutuksen apuväline, kuten esim. kuonopanta, vaan kuonokopan tarkoitus on vain ja ainoastaan estää niiden vahinkojen syntyminen.
Kuonokopissakin on eroja. On olemassa kunnollisia kuonokoppia, joiden kanssa koira voi juoda, läähättää, oksentaa jne. Ja sitten on niitä pehmeitä nailonista tehtyjä hoitokoppia, joita käytetään yleisimmin eläinlääkäreiden vastaanotolla ja jotka sulkevat koiran suun niin tiiviisti, ettei se pysty aukomaan leukojaan yhtään. Näitä hoitokoppia tulisi käyttää vain ja ainoastaan hoitotoimenpiteiden aikana eikä koskaan muualla.

ridgeback kirjoitti:

^Eli siis sanat menivät sekaisin. Kuonopanta = kuonoremmi. Kuonokoppa = kuonokoppa.
Kuonokoppaa on suositeltu siksi, että jos koira on herkkä puremaan ja sen kanssa on pakko mennä tilanteisiin, joissa se oletettavasti voi herkästi purra, niin silloin koiran aiheuttamat vahingot täytyy yrittää estää, vaikka sitten kuonokoppaa käyttämällä. Kuonokoppa ei ole koulutusväline eikä edes koulutuksen apuväline, kuten esim. kuonopanta, vaan kuonokopan tarkoitus on vain ja ainoastaan estää niiden vahinkojen syntyminen.
Kuonokopissakin on eroja. On olemassa kunnollisia kuonokoppia, joiden kanssa koira voi juoda, läähättää, oksentaa jne. Ja sitten on niitä pehmeitä nailonista tehtyjä hoitokoppia, joita käytetään yleisimmin eläinlääkäreiden vastaanotolla ja jotka sulkevat koiran suun niin tiiviisti, ettei se pysty aukomaan leukojaan yhtään. Näitä hoitokoppia tulisi käyttää vain ja ainoastaan hoitotoimenpiteiden aikana eikä koskaan muualla.

Kiitos kun selvitit tätä asiaa! Vaikka periaatteessa remmirähjienhän pitäisi provosoitua nimenomaan siitä, kun tuntevat olonsa kytketyiksi, meidän veitikka kyllä käyttäytyy flexissä huomattavasti mahtipontisemmin. Se kai arvelee voivansa vapaammin hyökkiä viholliskoirien kimppuun kun on melkein irti, ja alussa oikein asettui vaaniskelemaan niitä, heilutti muka-ystävällisesti häntää - ja PAM! En vieläkään tiedä mitä se haluaisi muille koirille tehdä - paimentaa, tutustua vai silpoa. Varmuuden vuoksi emme ole ottaneet nyt selvääkään.

kulostaa aikalailla tutulta tuo tuijotus ja vaaniminen liikkuvan kohteen nähdessään.

Nyt en saanut selvää, ilmeisesti koira on ollut teillä vain vähän aikaa ja tullut aikuisena?vai käsitinkö väärin?

oletko kokeillut tilanteen purkamista ennen kuin koiralla on viretila päällä? Meitä ohjeistettiin niin, että kun koirasta huomaa edes ne ekat jännittymisen merkit, meillä ne on korvanjuurien jännittyminen, säkä laskee ihan puoli milliä ja jännittyy sekin, ja häntä jännittyy hieman ja kohoaa hieman, niin silloin on jo reagoitava, eli purettava koiran jännitys. Me teemme niin että ensin päästän pienen "ä"- äänen, jos koira ei reagoi siihen, kosketan kevyesti sivusta, jos ei vieläkään reagoi, käännyn nopeasti kannoillani ja jatkan toiseen suuntaan, kun koira seuraa perässä -> jännitys purettu, niin jatkamme matkaa aikomaamme suntaan. Jos koira jännittyy tästä huolimatta kesken ohituksen uudelleen, herpaannutan sen huomion nyppäsemällä sivusta ja päästämällä taas nopean äänen. onnistuneen ohituksen jälkeen kehun lyhyeesti yhdellä hyvä-sanalla, joka sanotaan pehmeällä äänellä, ei innostavalla, koska kouluttajan mukaan koira ei saisi kävelyn aikana innostua, koska se johtaa siihen että sen viretaso on ylhäällä joka johtaa helpommin siihen että koira jännittyy.
Korkeammat viretasot säästetään esim. tokoon, mutta tämänkin jälkeen pidetään n. 10 min rauhoitustauko, jolloin rauhoitan koiran niin että se lopuksi nukkuu vieressäni, jotta sen taas palaisi rauhalliseen vieretilaan.
Idea siis on, että koira periaatteessa koko ajan olisi rauhallinen. Kouluttajan mukaan: jos koira saadaan pidettyä tässä vieritilassa, se oppii ennen pitkään miten sen halutaan ja kuuluu käyttäytyä myös vieraiden läsna ja ulkona lenkillä ilman erillistä komentoa, jolloin siitä myös tulee turvallisempi ja luotettavampi. tähän voi koirasta riippuen mennä paljon aikaa tai sitten onnistua nopeasti.

Meillä on kyllä vieläkin käytössä viretilaa nostavia leikkejä, mutta tämän jälkeen on tärkeää pitää se rauhoittumis-tauko, jotta koirakin palautuu.

Ennakoiniti is my best friend, eli kaikissa tilanteissa: ennakoi, ennakoi ja vielä kerran ennakoi! Hyvä että heitit flexin metsään, meillä se on täysin pannassa, koska koira tosiaankin perseilee sen kanssa aivan mahdottomasti, korvat häviää, vetää kun hullu ja tuijottaa kaikkea vastaantulevaa. Jos et uskalla pitää koiraa vapaana, turvaudu mielummin pitkään, kevyeeseen liinan, ainakin meillä se toimi todella hyvin silloin kun koira oli "teini" ja täysin korvaton, nykyään meillä on melkein satavarma luoksetulokäsky, mutta jos joku muu ulkoiluttaa koiraa niin olen ehdottomasti kieltänyt vapaanapidon.

Tässä nyt pari juttua, tsemppiä teille!

raggetti kirjoitti:


Ennakoiniti is my best friend, eli kaikissa tilanteissa: ennakoi, ennakoi ja vielä kerran ennakoi!

myrkku kirjoitti:


-Ennakointi ja kontrollointi on avainsanat

Hah, taisin sanoa tämän ehkä kolmannessa viestissä tässä ketjussa :D
Tätä seuranneena on hyvä mieli tullut, saitte hyvää apua mielestäsi.
Meillä on hieman erilainen tyyli, mutta pohjautuu siihen että tätä on varmuudella hakattu eli kaikki on pelosta syntyvää käytöstä. :)
Tsemppiä teille jatkoon!

joo niin sanoitkin :)

joo, keskusteltiin pitkään kouluttajan kanssa mikä olisi se paras lähestymiskeino ongelmaan, ja valittiin sitten tämä, koska koira ei tosiaan itsessään pelkää, on epävarma, ylivireä, pehmeä, terävä ja dominoiva. koska sille riittää mun kehut, ja karkit vaan nostaa viretilaa, niin päädyttiin sitten siihen, että noin on parempi...ehkä otan vielä naksuttimen käyttöön, poika osaa jo alkeet niin siitä olisi hyvä jatkaa. tosin tämä koulutustyyli on jo nyt tuonut huimia tuloksia, niin jatketaan näin :)

^Oikein hyvän kouluttajan olet kyllä tavannut. :)
Koiran mukaan tosiaan. Tulee aina niin hyvä fiilis lukea kun jonkun ongelma alkaa selvitä ja siihen saadaan hyvät neuvot :)

piti vielä sanoa tuohon piupaun viestiin, että se että koira heiluttaa häntäänsä ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi ystävällinen. Esim. meidän hermokimppu heiluttaa häntäänsä ollessaan jännittynyt, se on kuin sotalippu, häntä piikkisuoraan ylhäällä ja hännän pää vipattaa jumalatonta vauhtia. tämän mm. anoppi on tulkinnut iloisuudeksi vieraita kohtaan, ja monet ihmiset kiellosta huolimatta tunkevat tervehtimään koiraa koska "sehän heiluttaa häntää".
Koiran elekielestä pystyy jo lukemaan paljon. Onko se muuten jännittynyt kohdatessaan muita koiria, nojaako etennpäin, tekeekö se itsensä suuremman näköiseksi, kohottaako se jännittyneenä häntäänsä, vai onko se rento, roikkuuko häntä selän tasossa ja heiluttaako se häntää rennosti vispaten edestakaisin. Jos ensimmäinen vaihtoehto sopii paremmin koiraan, se luultavammin on epävarma tai aggressiivinen. En antaisi tällaisen koiran haistella toisia hihnassa, siitä yleensä syntyy katastrooffi.

Kiitos kaikille vinkeistä! Hännänheilutus on tosiaan hämmentävää - eilen koira uhkaili mua aivan tosissaan mutta häntä heilui koko ajan (syynä palloriippuvuus, josta olen avautunut toisaalla - vinkupallot nyt ei kerta kaikkiaan sovi tän hermoille).

Tiedättekö omista koiristanne mistä aggressiivisuus toisia koiria/ihmisiä kohtaan johtuu? Itse olen melko varma näin lyhyenkin tuttavuuden jälkeen että tän kimppuun on käynyt mahd. kaksi isompaa koiraa, kun se itse on ollut kytkettynä ja vielä pentuiässä. Kaksi sen vuoksi että viiden tai kolmen koiran jengit päästäisi ohi mutta kaksi yhdessä kulkevaa saa aina takuuvarman räjähdyksen aikaiseksi, ja pienet koirat eivät ärsytä läheskään samassa määrin.

Koira on tullut meille aikuisena mutta etsii aktiivisesti uutta kotia allergian vuoksi - neljän vuoden koiratauko oli juuri tarpeeksi pitkä herkistämään molempien immuunipuolustuksen koirapölylle. Nyt ulkoilutamme tätä kaksin, sotasuunnitelma on seuraava: viholliskoira paikennetaan -> pyyhe (!) silmille (ei olla vielä kokeiltu)/kielto -> jos ei toimi, vesisuihku nessuun. Tää ei kestä istua paikallaan kun iso koira ohittaa, eli seuraavan tilanteen yritämme kävelyttää läpi. Työkaveri vinkkasi että nakki nenänpäähän voi pistää pasmat hetkeksi sekaisin ja koiran seuraamaan. Päiviä on parempia, huonompia ja erittäin huonoja, juurikin reidessä mojova mustelma kun koiran mielestä en ottanut tarpeeksi vakavasti kahden salukin muodostamaa merkittävää uhkaa ja yritti punkea mun läpi niitä karkottamaan.