Koirat.com

Kovasti tämä asia ei meitä arkipäivässä häiritse, mutta...
Koiruus "ymmärtää" olla nylkyttämättä minua ja puoliskoa. Muiden ihmisten kohdalla tilanne ei olekaan niin suoraviivainen.
Lähes poikkeuksetta koira nylkyttää jokaista uutta tuttavuutta, oli se sitten ihminen tai koira. Suurimpana huolena on kyläilevät lapset. Isommat, jo kouluikäiset lapset saattaa jättää rauhaan, mutta pienet, vaappuvat taaperot ovat vastustamattomia.
Ko. käytökseen on aina puututtu, eikä sitä ole sallittu. Välillä riittää kielto, välillä olen epelin painanut maahan (tästä ollaan varmaan miljoonaa mieltä, mutta ei tuo tunnu siitä traumatisoituneen). Selväksi on kuitenkin aina tehty, ettei moista suvaita. Mutta ralli vaan jatkuu.
Joidenkin kohdalla lopettaa, kerran kokeiltuaan ja kiellon kajahdettua, mutta toisia ihmisiä ei vaan millään "pysty" jättämään rauhaan. Tämä on myös päivä- ja tilannekohtaista. Samat ihmiset joutuvat välillä kauheaan rynkytykseen ja välillä saavat käyskennellä täysin rauhassa. Ainoat, aina vastustamattomat, ovat nuo lapset. Pidänkin koiran aina kiinni, jos pieniä lapsia on kylässä. Elikko myös tietää kyllä, ettei moinen touhu ole suotavaa ja onkin pariin kertaan pistänyt itse itsensä jäähylle. :) Sen naamasta näkee selvästi kun alkaa nousta mielihaluja jotain lasta kohtaan ja saattaa hän hieman käydä haistamassakin, mutta vetäytyy sitten pää roikkuen minun tuolini alle kyhjöttämään, hyvin, hyvin surkeana. Tämä ei siis kuitenkaan toimi aina, ja vain jos elukka on hihnassa.
Tilanteesta kärsivät myös sohvatyynyt. Niiden käsittely loppuu nykyään pienellä yskäisyllä, mutta päivittäin pitää onneansa kuitenkin kokeilla...
Koira on kolme vuotias, ei siis edes ihan teinikään enää... Olisiko rakentavia ideoita tähän hormoonihirmuilun lopettamiseen tai edes hillitsemiseen. :)

Perinteisin ratkaisu taitaa olla steriloiminen, vaikka ei sekään välttämättä tuo helpotusta. Victoria Stilwell koulutti muistaakseni useampaakin koiraa, jolle juuri nylkyttäminen oli suurin ongelma. Ensimmäisenä kokeiltiin yleensä koiran viemistä jäähylle aina, kun nylkyttäminen alkaa ja usein koira tämän lisäksi steriloitiin.

Mä en nyt oikein tiedä, onko tää vähän itsestäänselvä neuvo. Oletteko kokeilleet sitä, että väsytätte koiran ennen lasten vierailua niin, että se ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa nylkytellä lapsia? Tuntuu, että aika moni ongelma johtuu siitä, että koiralla on ylimäärästä energiaa tai se käy ylikierroksilla. Tämä energia sitten purkautuu ei-niin-mukavalla tavalla.

Nylkyttääkö koira seksuaalisessa vai alistamismielessä?

Miten tilanteisiin on puututtu?

Tigru, mörköpötkö sanoi aloitusviestissään, että asiaan on puututtu kieltämällä ja välillä painamalla koira maahan. Vai tarkotatko jotain muuta?

Koiralle pieni masturbointi lienee kait ihan normaalia, mutta tuollainen yliaktiivisuus kielii kyllä tylsyydestä. Mistä muusta pojan olisi mahdollista saada mielihyvää?

Meillä lappalaiskoira rakasteli mm. tyynyäni, peittoani ja epähuomiossa joskus reittäkin. Annoimme sille hätäratkaisuna luvallisen vakityttökaverin (harvinaisen ruma sohvatyyny) ja pakkomielle saatiin kanavoitua pois sängyntäytteistä. Tämä poika on leikattu. Onko koira hämättävissä vaikkapa puruluulla kun erityisen houkutteleva lapsi vaappuu näköpiiriin?

Mun koiralla oli murkkuikäisenä samanlaisia oireita, halusi nylkyttää kaikki vieraat ja tutukin. Ainoa, jota ei ikinä edes yrittänyt nylkyttää, olin minä. Meillä ei ainakaan maahan painamiset tai jäähyt auttaneet mitään. Parhaiten tehosi (ja toimii vieläkin, jos joskus mieli meinaa hairahtaa) se, että koira pääsi hihnassa tervehtimään vieraita, ja jos meinasi alkaa nylkyttää, nykäisin sen hihnasta pois vieraan luota (siis kevyt nyppäys, ei mitään repimistä...). Tällöin se ei ehtinyt vetää itseään niiiin koville kierroksille, ainakin meillä nylkyttäminen vaan nostatti kierroksia ja noidankehä oli valmis.

Et maininnut (tai en muista...), kuinka sosiaalinen teidän koira on. Haluaako se olla tekemisissä vieraiden kanssa? Koska omani on äärimmäisen sosiaalinen, ja se rakastaa ihmisiä, niin sille toimi tuo edellä mainittava taktiikka. Eli palkintona on se, että koira pääsee tervehtimään vieraita, ja saa olla vapaasti heidän seurassaan, koskse sitä se siinä tilanteessa eniten haluaa. Sen sijaan nylkyttäminen aiheuttaa palkkion menetyksen, eli koira ei pääse kosketuksiin vieriaden kanssa. Ihan perusjuttua. Hihnan ja pannan aulla pystyin myös selkeästi ajoittamaan sen hetken, jolloin koira viedään pois vieraan luota, jolloin syy-seuraus-suhe on selkeämpi.

Myös vesisuihkua käytin joskus, tai annoin vieraalle suihkupullon ja käskin sumuttaa, jos koira hyppii tai nylkyttää. Sekin toimi, mutta aina ei ollut sitä suihkupulloa ulottuvilla.

vems kirjoitti:

Tigru, mörköpötkö sanoi aloitusviestissään, että asiaan on puututtu kieltämällä ja välillä painamalla koira maahan. Vai tarkotatko jotain muuta?

No kappas. Miten lienee luin kun ohitin tuon kohdan kokonaan.

Mutta siis: mä lähtisin siitä että aina kun koira alkaa nylkyttää niin se viedään pois rauhoittumaan. Eli aluksi pitäisin koiran hihnassa vieraiden läsnäollessa ja veisin sen toiseen huoneeseen heti kun se alkaa nylkyttää. Näin se ei pääse nylkyttämään eikä tervehtimään jos ei osaa käyttäytyä.

Kiitos vastuksista!
Todellakin koiraa on pyritty aina kieltämään ja useimmiten se on kytkettynä kun ihmisiä tulee. (Koska joutuu ikävä kyllä ulkoilemaan pihalla kytkettynä, muuten muuttaa oitis naapuriin :)) Aikuisten nylkyttämisen yleensä lopettaa narusta nyppäämällä (nyppään kyllä jo siinä vaiheessa, kun harkitsee eikä vasta kun on jo "myöhäistä"), mutta nuo lapset....
Ja joku kyseli, että kuinka sosiaalinen koira on ja haluaako se olla tekemisissä vieraiden kanssa? Vastus on kyllä ja ei. Eli tutut on elämän suola, mutta vieraat pitää vaan moikata ja sitten ne voisikin koiran puolesta jo lähteä koteihinsa. :)
Ongelmallista tilanteessa on myös se, että ihmisiä käy meillä harvoin ja useimmat, jotka piipahtavat, tekevät sen ilmoittamatta. (Maalla, kaukana kaikesta, asutaan ja naapurit tupsahtelevat välillä kylään.) Tulostaan ilmoittavat ovatkin sitten koiralle jo niitä vanhoja tuttuja, eikä heitä (yleensä) edes yritä nylkytellä. Lapsia ei lähimmillä tutuilla ole kellään, joten treenaus on sillä saralla todella vähäistä.
Ja kysymystä oli myös siitä onko nylkytys alistavaa vai seksuaalista? Sanokaapa mistä minä sen tiedän? :) Välillä selkeästi seksuaalista ja sen tiedän johtuvan turhautumisesta/tylsyydestä, tavallaan.
Pahimmoillaan tuo sohvatyynyjen käsittely on aina syömisen jälkeen eli ylimääräistä energiaa niihin varmasti puretaan. Koiran energian purkaminen kun on vaan näillä helteillä hieman tavallistakin hankalampaa. Tuota ruttukasaa ei voi juurikaan lenkittää tälläisillä keleillä, kun siltä meinaa henki loppua ja uimassakaan ei voi useita kertoja päivässä käydä kun matkaa ainoalle sopivalle rannalle tulee 30km per sivu. Lähes päivittäin kuitenkin käydään... Aktivointi on sitten namien piilotusta ja aktivointilelun kanssa touhuamista ym. Temppuihin ja koulutukseen ei elukka myöskään jaksa kuumalla keskittyä. (Jos ei nyt niin kovasti viileämmälläkään kelillä :))
Tähänkin liittyen otan mielelläni hyviä neuvoja vastaan!

Ai niin. Tuo sterilointi... Epäilen suuresti auttaisiko se... Uskoisin, että tapa on jo opittu, ikävä kyllä. Ja steriloinnin huonot puolet kun voivat mennä niiden hyötyjen edelle. Tuo elikko ei ole mikään erityisen eläväinen tapaus (paitsi uimarannalla ja kun tulee vieraita :)) ja pelkään, että heittäytyisi vallan flegmaattiseksi jos nipsastaisiin pallit pois.

jalostusmetalli kirjoitti:

Hei! Minulla on 13vkoa vanha koiranpentu ja se nylkyttää minua ja näykkii ja puree,miehelleni se ei sitä tee koska hän otti pennun niskasta kii ja poisti kimpustaan ja koira ihan pikkuisen ulahti.ja nyt todellakin uskoo miestäni ja ovat erittäin hyvää pataa.Minusta tuo teko oli vaan jotenkin niin inhottava etten sitä ole koklannut mutta teenkö sen ettei pentu kuvittele olevansa mun johtaja.Olenko liian lepsu koiralleni?

Meillä 12 viikon ikäinen poitsu on tosiaan keksinyt myös nylkyttämisen. Käsivarsi ja sääret (sohvalla istuessa) sille tuohon aika epämiellyttävään touhuiluun kelpaavat... Tätä tapahtuu ihan normaalin penturiekkumisen ohessa, johon reagoimme poistumalla tilanteesta, jotta tajuaa ettei saa huomiotamme riehumalla.

Mieleeni tuli vain kysymys, että onkos näin nuorelle koiralle ihan tavanomaista keksiä tuo nylkytys? Tai itseasiassa se keksi sen jo ensimmäistä uutta koiratuttavaa (muutaman vuoden ikäinen poikakoira) tavatessaan, olisiko ollut 9-viikkoisena, ja muidenkin koirien selkään tuppaa hyppäämään nylkyttämään... Nyt vasta tosin ruvennut kohdistamaan sen minuun ja avokkiin riekkuessaan. Toistaiseksi tämä vielä naurattaa, mutta ei varmaan pidemmän päälle, jollemme huomioimattomuudella saa tapaa kitkettyä :D...

Ei kai se kovin harvinaistakaan ole. Mun samanikäinen pentu on jo muutaman kerran nylkytellyt koirakavereita.

Lunakin välillä innostuksissaan erehtyy nylkyttämään jalkaa, ja se on siis tyttö. Jostain syystä se ei ole tehnyt sitä mun jalalle ollenkaan, isännän kinttua halailee joskus. Luulen että se on pienellä pennulla ja nartuilla enemminkin huomion hakua ja innostusta, eikä mitenkään seksuaalista, kuten joku taisi jo mainitakin. Joku joskus jossain väitti, että koira yrittää alistaa nylpyttämällä, mutta 8 viikonkin ikäisestä lapsosesta pikkusen vaikea uskoa noita alistamis-valtaanpyrkimys-juttuja...

Meilläkin urospentu nylkyttää pohkeita ja sohvatyynyjä, ja ikää oli vasta 8-9 viikkoa kun se alkoi. Jostain syystä ei ole kertaakaan miestä ruvennut nylkyttämään, mutta itseäni ja muita naispuolisia kylläkin.. mistä tulikin mieleeni, että voisiko olla kyse jonkinasteisesta alistamisesta tai muusta sellaisesta? Tajuaako koira edes ihmisen sukupuolieroja?

Nylkyttäminen on aivan normaalia, ja se aloitetaan jo pentuna kun opetellaan taitoja joita tarvitaan isona. Joskus se menee kuitenkin yli, jos koira ei ole paljon toisien koirien kanssa jotka kertoisivat että nylkyttäminen ei ole sovelista voi koira jatkaa sitä. Samoin joskus tressi tai kipua kärsivät koirat tekevät sitä, koske se vapauttaa dopamiini joka tekee hyvän olon tunteen. Kaikki nylkyttäminen ei liity alistamiseen, jos koirat haluavat mitellä niin yleensä koira nousee toisen lapojen kohdalle kun haluaa alistaa. Nartutu eivät yleensä päästä toisia peräänsä nylkyttelemään ja jos jotain urota yritetään paljon nylkyyttä voi kyseessä olla anaalirauhasetn tulehdus kohteella. Koira erottaa hajusta naisen ja miehen ihmisissä.

Meillä myös nylkytys on ongelma. Pentu on melkein 12 viikkoa, nylkytystä on ollut alusta asti ja on lisääntymään päin. Alussa innoistui tietystä lelusta, jonka poistin, nyt käy mikä vain, erityisesti tyynyt ja minun (tai kenen vaan) jalat. Myös nukkumaan valmistautuessa pyörii ja tekee sen suuntaisia liikkeitä; etutassut "kuopii" ja lelu tai peitonkulma toimii kohteena.

Yleensä homma tulee kuvioihin kun se riehaantuu liikaa leikistä, ulkoillessa suunnilleen aina. Komennot ei auta, varsinkin oman koiven ollessa uhrina ärähdän ja kiellän, tuuppaan pois tms. mutta tämä vain innostaa uuteen hyökkäykseen, on aika aivot-narikassa-vauhkona siinä tilassa. En tiedä kumpaa tekniikkaa harrastaisin, kovempaa komentamista vai huomiotta jättämistä. Jälkimmäistä käyttäisin tavalliseen riehumiseen, mutta kun tuota nylkytystä (joka siis melkein aina tulee kuvioihin) en oikein suvaitse (varsinkin jos se yhtään liittyy alistamiseen). Mutta en ole tästä ihan kartalla että mistä se pennulla johtuu, yrittääkö minua pomottaa vai mitä.

Harmittaa kun en voi päästää meidän nurkilla sitä vapaaksi riekkumaan ja päästelemään höyryjä, se taitaa olla aika tympääntynyt ja turhautunut hihnassa kulkemiseen, varsinkin kun opetellaan vielä sitä kulkemista nätisti. Puistoon en vielä voi viedä kun ei rokotuksia ole. Ehkäpä ensi viikkoisen ekan rokotuksen jälkeen uskaltaudun jo puistoon.

Jos koira on stressaantunut voi se nylkyttä tämän vuoksi, silloin sitä kielletään mikä voi lisätä nylkyttämistä. Jos koira käyttää pehmolelua ei sitä tarvitse pois ottaa, jos siitä tulee pakkomielle niin yleensä jotain muuta on vialla.

Kastrointi todella harvoin auttaa asiaan. Koulutus ja toisten koirien seura, koskane kolutavat toisiaan ja pentuja varsinkin. Kunhan ihmiset eivät itse reagoi lian voimakkaasti jos aikuinen pentua komentaa.

Tuon ikäisillä koirilla on myös aika normaalia, että ne nylkyttävät. Oma nuorempi koira on puolivuotias ja se nylkyttää mm. leikkiessään, kyse ei siis ole alistamisesta tai mistään vallanhalusta. Koirat opettelevat sosiaalisia taitoja ja nylkyttäminen on yksi niistä, sillä tavalla myös koira oppii rajat toisten koirien kesken sopivan ja sopimattoman käytöksen välillä.
Kuten zirppa sanoi, anna olla toisten koirien kanssa. Ne vetävät rajat pennulle, toki myös muille aikuisille, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Tuo kehitysvaihe menee kyllä ohi, kunhan huolehdit koiran ollessa sukukypsässä iässä, ettei koiralla mene nylkyttäminen dominoimisen puolelle, ainakaan ihmisiä kohtaan. Tässäkin tapauksessa toiset koirat asettaa rajat, mutta seurauksena voi olla kärhämä.
Yksi hyvä tapa on antaa pennulle jotakin muuta tekemistä. Kun se nylkyttää lelua tai vastaavaa, ota esine pois, ei mitään teatteria vaan tyynesti esine piiloon, ja anna koiralle repimislelu tai puruluu. Mitä vähemmän koira jotakin asiaa tekee, sitä vähemmän sillä on haluja sitä asiaa tehdä - koirille muodostuu helposti rutiineja ja tiettyjä käyttäytymismalleja/ -sarjoja.

Kiitos vastauksista ja vinkeistä. Luulen että nylkytys liittyy riehuessa energian purkamiseen tavalla tai toisella ja yksi tapa siis se. Olen yrittänyt rauhoitella yli menevät riehumiset ja keksiä muuta puuhaa. Pitää yrittää löytää niitä koirakavereita, se luonnollisesti tekisi kaikin puolin hyvää, minulla ei vain valitettavasti ole lähellä koirallisia tuttuja ja olen toistaiseksi vältellyt vieraita koiria.