Koirat.com

Kysynpä täällä samasta teemasta eli nylkyttämisestä koirapuistossa. Käymme puolivuotiaan pentuni kanssa kerran tai pari viikossa koirapuistossa moikkaamassa muita koiria. Oma pentuni on kovin peloton ja rohkea ja leikkii sujuvasti kaiken kokoisten, näköisten ja ikäisten koirien kanssa. Ennen koirapuistoikää se leikki pääasiassa kaverini nelivuotiaan koiran kanssa, jolta se oppi heti nylkyttämisen jalon taidon ja tätä se on siitä lähtien harjoittanut niihin kaiken kokoisiin, näköisiin ja ikäisiin koiriin siellä koirapuistossa. En ole koskaan puuttunut asiaan, koska mielestäni koirat kyllä itse setvivät välinsä. Olen silti huomannut, että useat kieltävät koiraansa nylkyttämisestä ja pitävät pahana, jollen kiellä omaa koiraani samasta. Miksi? Miten tässä nyt pitäisi toimia: kiellänkö koiraani vai enkö kiellä, koska asiassa on selvästi kaksi eri koulukuntaa? Pentuni kyllä uskoo, mikäli toinen koira ärähtää sille nylkyttämisestä ja pysyttelee loitommalla sen jälkeen, niin siksikään en ole pitänyt asiaa minään, mistä minun pitäisi sitä kieltää. Toistaiseksi olen siis ollut kieltämättä, koska nylkyttäminen on näyttänyt olevan yksi leikkimisen muodoista, mutta pari kertaa olen lähtenyt koirani kanssa puistosta pois, koska erään tietyn (suunnilleen saman ikäisen) koiran omistajia tuntui kovasti sapettavan tämä nylkyttäminen ja he olivat jatkuvasti komentamassa ja repimässä koiria irti toisistaan. Heitä tosin tuntui riepovan sekin, että pentuni yritti tarttua heidän koiraansa hännästä enkä kyllä mänttinä koiranomistajana ymmärtänyt kieltää siitäkään...

Mulla heräs nyt heti tälläinen idea, et mitä jos ei toruis koiraa nylkyttämisestä vaan kehuis kun on nylkyttämättä? Omallani (suomenlapinkoirauros, 2009 synt eli 2v) ei ole sen suurempia ongelmia ollut, innostuessaan veljeäni nylkyttää. Kieltämällä ollaan meillä menty kun kerta toimii.

Mut siis tohon mun ekaan kysymykseen: mitä jos palkkais kun on nätisti?

Konkreettisesti toimisi siis huomiotta jättämisen kanssa, fyysistä kieltoa en menisi testaamaan. Elikkä oven ulkopuolelle vois laittaa ohjelapun: ''Ota namipussi ja kun saavut sisälle heittele koiralle nameja pussista lattialle kun se pitää tassut maassa.'' Vieraan tehtävänä olisi siis ottaa tämä pussi ja heitellä siitä koiralle herkkuja. Herkut kannattaa aluksi olla mahdollisimman herkullisia, esim. lämmitettyä kanaa, nautaa tai sikaa. Omistajan tehtävä olis sitten pitää koira hallinnassa ja viedä se pois heti kun se alkaa miettiä pahojaan. Aluksi koiralla kannattaa olla hihna, joka laahaa maassa. Heti kun koira ei enää välitä herkuista se on alkanut miettimään pahojaan, jolloin se kannattaa viedä vähin äänin tyhjään huoneeseen ja hakea se takaisin muutaman minuutin kuluttua kun se on rauhoittunut.

Pentujen leikkituokiossa pennun kanssa leikitään ja jos se alkaa hyökkäilemään ihmisen kimppuun lelut ja muut tavarat otetaan pois ja ihminen lähtee tai koira viedään pois. Näin koira oppii, ettei ihmiseen saa olla fyysisessä kontaktissa, jollei ihminen sitä pyydä. Koiran kanssa ei myöskään pidä tehdä mitään jos se sitä itse pyytää, vaan ruoka, lenkki, lelut ja huomio ovat ihmisen ja niitä saa vain silloin kun ihminen niitä antaa. Kun tämä opetetaan huolellisesti pentuna loppuelämä helpottuu vieraiden tulon, ohitusten ja karkailun osalta. Koira ei saa mitään omasta aloitteestaan, kaikki toiminta on riippuvaista ihmisestä.

Toisten koirien osalta pentu kannattaa viedä pois, jos se innostuu nylkyttämään, sillä kokemuksesta voin sanoa, ettei murkkuiässä ole kovin kiva yrittää pidellä koiraa, joka yrittää päästä nylkyttämään. Myöskin pennusta pitäen kannattaa opettaa, ettei koiran luo saa mennä ilman ihmisen lupaa (helpottaa murkkuikää).

En usko, että kastrointi auttaa varsinkaan opituissa tavoissa.

Tuli vähän pitkä stoori, mutta toivottavasti saitte edes jotain irti.

Rerina kirjoitti:

Hei, eli meillä olisi tälläinen ongelma ollut muutaman päivää..Eli meillä on n.12 vuotias Rico koira ja kohta 4kk Nappi, molemmat uroksia. Ja nyt tuo Rico on alkanut nylkyttää Nappia, vaikka oli hirveän mustasukkainen, kun nappi tuli taloon. Olemme toruneet Ricoa ja vieneet sen muualle, mutta ei, heti kun se näkee pennun niin heti alkaa nylkyttää. Minä ja Nappi vietimme viikonlopun ystävän luona, jossa on 3 narttua, voisiko nylkytys johtua siitä?
Olisi kiva, jos jollain edes olisi vinkkejä, miten päästä tuosta eroon

Rerina kirjoitti:


Hei, eli meillä olisi tälläinen ongelma ollut muutaman päivää..Eli meillä on n.12 vuotias Rico koira ja kohta 4kk Nappi, molemmat uroksia. Ja nyt tuo Rico on alkanut nylkyttää Nappia, vaikka oli hirveän mustasukkainen, kun nappi tuli taloon. Olemme toruneet Ricoa ja vieneet sen muualle, mutta ei, heti kun se näkee pennun niin heti alkaa nylkyttää. Minä ja Nappi vietimme viikonlopun ystävän luona, jossa on 3 narttua, voisiko nylkytys johtua siitä?
Olisi kiva, jos jollain edes olisi vinkkejä, miten päästä tuosta eroon

Meillä on nyt 5kk pentu ja 3,5v koirus, uroksia molemmat. Meillä myös nylkyttämistä esiinty aluksi, kun pentu tuli taloon. Tämä kiellettiin ja vanhempi koira on sittenmmin lopettanut puuhansa. Ainoastaan sillon kun ollaan oltu vain pennun kanssa tapaamassa vieraita koiria, vanhempi koira nylkyttää kun tullaan kotiin. Ilmeisesti haluaa pudottaa pennelin taas maan pinnalle ja kertoa kuka olikaan pomo tässä huushollissa :) Toivottavsti teilläkin menee ohi, kun Rico älyää, että pennusta ei ole uhkaa sille!

Tuli tuosta koirapuistossa nylkyttämisestä mieleen, että eilen meille sattui aika hämmentävä tilanne. Oltiin puistossa 4,5kk vanhan pentumme kanssa ja eräs 9kk koira hyppi kokoajan koiramme selkään. Omistaja sanoi aika tiukkaan äänensävyyn, että hänen on turha puuttua siihen, koska kyllä koiramme pitäisi osata sanoa vastaan. Toki, mutta eihän näin nuori pentu vielä sano kenellekään mitään ja tällöin on (nylkyttäjän) omistajan tehtävä asiaan puuttua. Ja onhan myös vanhempiakin koiria, jotka eivät viitsi/uskalla rähähtää nylkyttäjälle.

Mielipiteitä?

^ Minä olisin kyllä itse komentanut nylkyttävää koiraa. SINUN tehtäväsi on "suojella" oman koirasi tila.

^Toki menin nappaamaan toisen koiran pois päältä aina kun pystyin.

Minä olen sitä mieltä, että jos omistaja ei siihen sano mitään, niin minä sanon, koska vaikka oma koirani on oppinut sanomaan vastaan, se saattaa luovuttaa jossain vaiheessa, etenkin, jos se kaatuu kyljelleen. Se on muutenkin inhottava tapa. Jos koirani ei pääse pois siitä tilanteesta tai sillä on muuten vain hankaluuksia, menen väliin (erityisesti, jos omistaja ei puutu asiaan).

Meillä Riepu on alusta asti nylkytellyt yhtä pehmokoiraa, koskaan ei oo ihmistä tai muuta koiraa (vielä) nylkyttänyt. Joskus hyppää toisen koiran selkään sen näkösenä et mieli tekis, mut ei sitten kuitenkaan aloita. Pehmolelua nylkyttäessä sanon oikeen paheksuvalla äänellä "HYYYIIIIIIIII" ja loppuu nylkytys siihen. Yleensä tätä tapahtuu kun Riepu on turhautunut ja/tai yliväsynyt.

Tosin tämä ei varmaan toimi jos koira on kovinkin paatunut pökkijä.

melek kirjoitti:

Pentuni kyllä uskoo, mikäli toinen koira ärähtää sille nylkyttämisestä ja pysyttelee loitommalla sen jälkeen, niin siksikään en ole pitänyt asiaa minään, mistä minun pitäisi sitä kieltää. Toistaiseksi olen siis ollut kieltämättä, koska nylkyttäminen on näyttänyt olevan yksi leikkimisen muodoista, mutta pari kertaa olen lähtenyt koirani kanssa puistosta pois, koska erään tietyn (suunnilleen saman ikäisen) koiran omistajia tuntui kovasti sapettavan tämä nylkyttäminen ja he olivat jatkuvasti komentamassa ja repimässä koiria irti toisistaan.

Entä jos se toinen koira ei osaakaan ärähtää sun koiralle? Itellä on narttu, joka ei ennen osannu ärähtää uroksille, jotka oli liian innokkaita. Ei se kauheen kivalta tuntunu, kun uros jahtaa ja nylkyttää, mut omistaja ei tee mitään. Muutaman kerran piti sitten lähteä puistosta pois, koska uros ei vaan millään lopettanut. Musta se oli väärin, koska eihän mun koira siinä aiheuttanu ongelmaa, vaan se uros. Nykyään Alissa ilmottaa kyllä selkeästi uroksille, että turha yrittää. Siitä huolimatta jotkut urokset jatkaa puuhiaan, ja se on tosi rasittavaa. Kyllä mun mielestä uroksen omistajan tehtävä on puuttua tilanteeseen. Lisäksi oon puistoissa nähny monen rähinätilanteen alkavan niin, että uros koittaa nylkyttää toista urosta, eli alistaa sitä. Se ei todellakaan ole osa leikkiä, ja nylkyttävän koiran omistajan pitäis mun mielestä katkasta tilanne ennen sen kärjistymistä.

Mun pentu on usein leikkitilanteissa toisten koirien kanssa nylkyttäny ilmaa...

Eleeo kirjoitti:

Hei!

Minulla on aikuinen koira ja 8 kk ikäinen pentu, jonka emä vanhempi koira on. Nyt kuukauden sisällä aikuinen koiramme on päivittäin nylkyttänyt pentua - tai ainakin kovasti yrittää. Pentu kun ei oikein näytä ymmärtävän, että aikuinen yrittää alistaa häntä vaan rupeaa leikkimään. Pentu on melko nokkela, joten pujahtaa kyllä aina alistamisen alta pois. Voisi ajatella, että vanhempi opettaa koiramaailman käyttäytymissääntöjä, mutta alistaminen vaikuttaa olevan enemmänkin pakonomaista: välillä läähättää, vinkuu ja jahtaa pentua ympäri taloa ja yrittää alistaa. Koira on myös vinkunut välillä ulkona nähdessään toisia koiria samalla tavalla. Molemmat ovat narttuja.

Onko kyse jostain muusta kuin perus alistamisesta? Pitäisikö puuttua? Tähän asti en ole puuttunut kun olen ajatellut että koirien pitää antaa selvittää omat välinsä, mutta vanhempi koiramme vaikuttaa aika stressaantuneelta tämän alistamisen suhteen. Pentu taas vähät välittää... Tilanne, jossa koira yrittää alistaa pentua joka ikinen kerta on uloslähtö. Olemme yrittäneet vahvistaa vanhemman koiran asemaa tekemällä ensin kaiken hänelle ja sitten vasta pennulle (esim ruuan antaminen, hihnan laittaminen ulos lähtiessä, makupalojen antamisen).

Mikä neuvoksi? Kokemuksia?

Muokkasin vielä viestiä, kun tuli toinenkin juttu mieleeni. Luin juuri äsken pariltakin sivulta, etenkin HESYn artikkelista http://www.hesy.fi/index.htm että koiran selättäminen on väkivaltaista?! Olemme vanhemmalle koirallemme tehnyt sitä aina, mutta emme mitenkään rajusti vaan niin että jos koira ei esim heti tottele käskettyäni niin laitan hänet hellävaroen selälleen (en mitenkään paiskaa vaan käännän). Sen jälkeen koira kyllä heti tottelee paremmin - olemme lukeneet jostain että tämä olisi johtajuuden vahvistamista. Ei kai nyt olla aiheutettu muutenkin herkälle koiralle mitään käsitystä meistä väkivaltaisina ja epäjohdonmukaisina laumanjohtajina? Harmittaa oikein kun joka paikassa (eri koirakirjat, nettisivut) on niin erilaisia ohjeita plaah... Ja tuntuu että monissa ei yhtään oteta huomioon sitä, että monilla ihmisillä ei vain ole joka päivä 5 tuntia aikaa kouluttaa koiraa ja kykyä toimia joka ikinen kerta johdonmukaisella tavalla samojen asioiden suhteen. Pitäisikö siis olla hankkimatta koiraa?! Pyrimme tietysti johdonmukaisuuteen ja olemme koiriamme kouluttaneet paljon, mutta valitettavasti ne eivät ole koko elämämme. No okei, tiedän, että esim 15 min koulutussessio päivässä voi riittää, mutta aina sitäkään ei ole mahdollista järjestää jos joinakin päivinä ehtii juuri ja juuri tehdä koirien kanssa peruslenkit. Ehkä ollaan nyt huonoja koiranomistajia?!

Juu sori, meni vähän avautumisen puolelle. Pointit:

vanhempi koira alistaa nuorempaa: mikä neuvoksi??

mitä mieltä koiran hellästä selättämisestä? onko se väkivaltaista vai laumanjohtajan velvollisuus?

vinkkejä teoksista/nettisivuista joissa fiksuja ja helposti toteutettavia koulutusharjoituksia?

Kiitos jo etukäteen!

Nostan vuosia vanhan ketjun, koska meillä myös kummastellaan nylkytystä. Vanhempi uroskoira 8v nylkyttää uutta urospentua 10vko. Nylkytys on vähän omituista, tuntuu että vanhempi koira ei ihan tiedä mitä tekisi. Se vinkuu, vetää tassulla pentua lähemmäs ja yrittää nylkyttää, vaikka pentu makaisi vain paikallaan maassa.
Pentu on avoin ja iloinen, yrittää kovasti leikkiä vanhemman koiran kanssa eikä pelkää tai varo vanhempaa koiraa. Vanhempi koira tuntuisi haluavan enemmän omaa rauhaa, ymmärrän että toi pennun riekkuminen ärsyttää. Mutta nylkytystä ei yleensä tapahdu noissa hetkissä kun pentu on vilkas, vaan enemmänkin kun tullaan yhteis"lenkiltä" (siis pihalla käytän koiria samaan aikaan pissalla) sisään ja pentu menee makoilemaan. Vanhempi koira vinkuu, kiertää pentua, yrittää nylkyttää päivittäin. Eikä lopeta nylkytystä vaikka pentu on mun silmääni kyllä "alistunut" (tosin mä olen mennyt kieltämään, en tiedä milloin se lopettaisi jos en sanoisi mitään). Mietin eikö toi vanhempi koira osaa ollenkaan leikkiä ja tämä on joku kömpelö yritys?
Muuten koirat kyllä makoilevat vierekkäin, vanhempi koira ei kurmuuta pentua (paitsi jos pentu tulee ottamaan puruluuta/lelua vanhemmalta koiralta, pentu saa kyllä kuulla kunniansa ja uskoo, vanhempi koira ei käy päälle).
Koirat eivät leiki yhdessä kuin ihan lyhyitä 2-3 sek pätkiä parin päivän välein. Sen jälkeen vanhempi koira näyttää taas hämmentyneeltä ja alkaa vinkua hiljaa ja yrittää nylkyttää. Mitähän se nyt yrittää sanoa..? Ja mitä mun kannattaisi tehdä? Olen kieltänyt nylkytyksen koska tuntuu että koira ei oikein tiedä mitä tekisi. Teen siis selväksi että tuollainen ei ole sopivaa ja vanhempi koira uskoo, mutta vaikuttaa epävarmalta.

Kun pentu tuli muutama viikko sitten, vanhempi koira ei todellakaan hyväksynyt sitä nopeasti ja helposti. Ja luulen että tämä on edelleen osa hidasta laumautumisprosessia. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vanhempi koira tajuaa että pentu on täällä jäädäkseen. On ikävää katsoa kun vanhempi koira vaikuttaa hämmentyneeltä ja epävarmalta (asemastaan..?). Onko muilla vastaavia kokemuksia ja onko ongelmista päästy yli?

^vastaan itselleni :D

Joo eläpä hätäile, kyllä ne koirat ajan kanssa toisiinsa tottuu!
Eli siis ongelma on poistunut meillä, jes! Ekat viikot vanhempi ei halunnut pentua lähelleen ja saattoi murista, puolusti leluja ja luita. Sitten oli täys ignooraus vaihe, jossa vanhempi koira kohteli pentua kuin ilmaa, sitten toi god damn nylkyttäminen.
Yhteensä meni kolmisen viikkoa että kävivät noi kaikki vaiheet läpi. Nyt pentu on asunut meillä viitisen viikkoa ja koirat saattaa repiä samaa sukkaa, nukkuvat vierekkäin ja syövät vierekkäin ilman ongelmia. Pentu on iloinen pikku monsteri ja roikkuu kiinni vanhemmassa koirassa, kiusaa ja härkkii, hakee leikkiin. Vanhempi koira on jo hyväksynyt pennun, joten pentu saa tehdä about mitä tahansa ja vanhempi koira ottaa iisisti. Välillä se yrittää edelleen nylkyttää pentua kun ei enää jaksa sen häiriköintiä. Pentu ei ihan noin vain alistu, joten uumoilen että sen kasvaessa siitä tulee se dominoivampi kaveri. Mutta katsellaan..

Ihanaa kun on taas rauha maassa eikä tartte pingottaa ja stressata, huh. Nytkin ne tuhisee tossa jaloissa vierekkäin <3 aikaa tää vain vaati.