Koirat.com

Luin yhdestä kirjasta neuvon, että koiraa kannattaisi palkita pienestä pitäen pelkillä kehuilla ja taputuksilla makupalojen sijasta. Kirjoittajan mukaan tällä tavoin koira toimii miellyttämisen halusta sen sijaan, että vaatisi palkkaa. Ovatko kehut tarpeeksi hyvä motivaatio? Lähentääkö tällainen toimintatapa koiran ja ihmisen suhdetta? Entä onko totta, että terrierit on vaikeampi saada tyytymään pelkkiin kehuihin? Kertokaa kokemuksianne ja mielipiteitä.

Kyllä varmasti jotkin koirat/koirarodut "tyytyvät" pelkkiin kehuihin, mutta jos koiralle ei ole miellyttämishalua ollenkaan, ei kehut varmaan missään tunnu Hyvä esimerkki, meillä Kira ei tekisi varmaan mitään (tai saati olisi oppinut mitään) jos ei tietäisi tai uskoisi saavansa jotain makupalaa palkkioksi. Tottakai istuu, antaa tassua yms. peruskäskyt osaa ilman syötävää palkkiota, mutta esim vapaana ollessaan en usko että tulisi niin nopeasti kutsusta luokse, ellei tietäisi saavansa Hau Haun kanafilee palasta

Miellyttämishalu on lähinnä urbaani legenda. Koira on opportunisti ja toimii sen mukaan, minkä arvelee itseään hyödyttävän. Kehuminen on monelle koiralle ihan toimiva "välipalkka", mutta useimpien työmotivaatio hiipuu, jos niille ei ole leikki- tai makupalapalkasta edes toivoa. Palkkauksessa kannattaa käyttää luovuutta. Jollekin paras palkka voi olla päästä onnistuneen reenin lopuksi nuuskuttelemaan kentän viereisen metsikön hajuja, toisille toimii vain nami tai vain leikki, jotkut palkkaantuvat vähän kaikesta. Paras palkkausmuoto on satunnainen vahvistaminen eli kun uusi temppu / suoritus / muu taito on opittu, palkka tulee tehtävästä satunnaisesti, jolloin koira ei tiedä, milloin tehtävästä saa palkan ja milloin ei. Sen vuoksi en näe nameilla kouluttamistakaan ongelmana, kun ei niitä tarvitse olla jatkuvasti mukana, että koira tottelisi, kun pohjat on tehty kunnolla.

Retulle paras palkkio on kehuminen (kerran "hyvä"/"hieno poika" ja kevyt kosketus). Lisäksi se on sen verran nirso syömään ruokaakaan ja jos yrittäsin vaikka maailman parasta herkkua sille antaa palkkiona, se ei uskaltaisi ottaa. Se on niin hemskatin arka perusluonteeltaan, kun sillä on pentuaikoina jäänyt kaikki kokematta, niin se ei tiedä miten toimia missäkin tilanteessa ja joskus jos kehuu "liikaa", niin se säikähtää, vaikka miten normaalisti puhuisi. Että meillä ainakin toimii vain tuo todella hillitty kehuminen. Koira on kyllä tosi paljon rohkaistunut siitä mitä se oli mulle tullessa, mutta edelleen niitä "haavoja" löytyy, niiden kanssa on pakko vaan oppia elämään ja yrittää pikku hiljaa viestittää koirallekin, että hätää ei ole :) Mutta ruualla palkitseminen ei vieläkään tule kysymykseen tämän kanssa, mutta ehkä vielä joskus.

Törmäsin kerran kadulla labradorinnoutajaan joka kulki omistajansa vierellä ilman hihnaa, muusta ympäristöstä välittämättä keskellä kaupunkia (siis aivan ydinkeskustassa). Jäätiin sitten juttelemaan ja kysyin miten ihmeessä hän on saanut koiransa näin tottelevaiseksi. Vastaukseksi sain että hän vain kiittää ja ehkä taputtaa/silittää palkkioksi, ei ollut kuulemma ikinä koiriensa kanssa käyttänyt makupaloja. Siinä ilmeeni taisi olla -luokkaa ja suuret kunnioitukset miestä kohtaan

Koira kyllä kertoo eli näyttää mikä sitä palkitsee - suorituksen kautta. Sitä sitten kannattaa käyttää palkkiona. Alkuun voidaan tarvita makupaloja tai leluja, mutta vuosien saatossa pelkkä kiitos ja/tai silitys voi riittää. Takana on jo toistoja - toistoja - toistoja... Koirat ovat yksilöitä kuten me ihmisetkin. Toisia motivoi yksi ja toisia toinen asia. Uutta asiaa opetellessa tärkää on myös toistojen määrä.

Tämän kun lukee läpi ja sisäistää lukemansa, valkenee tämäkin asia kovasti.

Jos kouluttamisessa haluaa edistyä, niin kyllä silloin koiraa kanattaa palkita mahdollisuuksien mukaan sillä mikä sitä sillä hetkellä parhaiten motivoi. Se mikä koiraa milloinkin motivoi riippuu koiran rodusta, koiran omasta perimästä, sen aiemmasta kokemushistoriasta, sen hetkisetä tilanteesta jne. Esimimerkkinä toinen koirani, jolle ulos lähtiessä paras palkka on ovesta ulos pääseminen, minun kotiin tullessa minulta saamani rapsutukset, nälkäisenä ruoka, monessa tilanteessa liikkuvan kohteen jahtaaminen tai lelusta kanssani taistelu. Lisäksi esim. paimentaminen tuottaa sille suurta mielihyvää kuten myös toisten koirien juoksuttaminen jne. jne.

Meillä ei arjessa käytetä leluja tai makupaloja, pelkät kehut, taputukset ja kuri saa riittää tai on riitettävä. Kentällä on sitten toinen juttu, siellä palkkaan nameilla ja leluilla, koiran mukaan.

^Se on jännä, että joidenkin ihmisten itsetunnolle tuntuu olevan jotenkin kova paikka palkita koiraa sillä mistä se parhaiten motivoituu. Se on kuitenkin se sama koira sekä siellä kentällä että arjessa, joten mun mielestä on vain tyhmyyttä olla käyttämättä hyväksi samoja motivointikeinoja, siis niitä jotka parhaiten ko. koiralla toimivat, riippumatta ollaanko kentällä, kotona vai lenkillä.

Meillä palkataan sillä, mikä toimii siinä tilanteessa parhaiten. Koiralle palkat menevät tässä "kivuus"järjestyksessä: leikki, nami, kiitos. Eli koira palkkautuu parhaiten lelulla. Lelupalkkaa käytän kuitenkin harvakseltaan, koska se nostaa koiran kierroksia ja tekee keskittymisestä hankalaa. Pelkistä kehuista koira tuntuu palkkautuvan niin vähän, ettei se koe sitä riittävän kannattavaksi kyseisen toiminnan toistamiseen. Miellyttämisenhalu kun on tasan nolla. Sen sijaan palkkaan nameilla aktiivisesti ja hiljalleen vaadin pidempiä toistoja namipalkan saavuttamiseksi. Oikein superhyvästä suorituksesta (tai jos on tarvetta nostaa kierroksia) saattaa lentää myös lelu palkaksi.

Edellinen kääkkäni oli miellyttämisenhalultaan ihan toista maata kuin tämä nykyinen. Koiraa tarvitsi palkata paaaljon harvemmin ja jo pelkillä kehuilla pääsi pitkälle. Eli vähän koiran luonteen ja tilanteen mukaan joutuu soveltamaan palkkausta. Minun on vaikea uskoa, että tätä nykyistä nuorukaista saisi motivoitua riittävästi pelkillä kehuilla. Ihan jokaisesta asiasta ei tietysti tarvitse olla tuputtamassa namia suuhun, vaan palkka voi tulla myös muuta kautta, kun tietää, että mikä siinä tilanteessa on koiralle kivoin palkka. Esim. suihkuttelun ja kuivauksen jälkeen, kun koira on pysynyt asianmukaisesti paikallaan, palkkana on vapautus päästä juoksentelemaan ympäri asuntoa.

No ei kyllä itsetuntoni tunne kolausta moisesta asiasta:) Pelkän kurin kanssa lenkillä mennään. Kun pissalle koirat vietävä ja niitä on neljä isoa otusta, ne on pakko hallita. Jumalatonta makupala säkkiä joutusin muuten joka ulkoilulla kantamaan. Kävisi arkilenkkeilyt hankaliksi. Hihnasta nyppäsy ja komento toimii hyvin. Samahan koira on kentällä kuin kotonakin, mutta tapakasvatus ja koulutus on erikseen.

^ Ero arjen ja harrastuksen välillä on ainoastaan sun päässäsi, koirasi ei eroa tiedä.

Minusta palkkaamisen laatu riippuu paljon siitä mitä koiralta halutaan. Jos koiralle opetetaan jotain, esimerkiksi temppuja tai tottelevaisuutta, missä käytetään käskysanoja, on positiivinen vahvistaminen paras tapa. Nami, rapsutus, kehu tai lelu toimivat kaikki koirasta riippuen. Naksuttimenhan voi ajatella kehusanana. Jos koiralle taas opetetaan rajoja, käyttäytymistä tai rauhoittumista, on paras tapa positiivinen rankaiseminen. Tällöin koira saa selkeän vasteen myös ei-toivotule käytökselle. Jos kehun ja korjauksen ajoitus on hyvin hallussa, toimii molempien tekniikoiden yhdistäminen erityisesti käytöksen opettelussa todella tehokkaasti.

Itse näen että koiralle paras palkka on saada tuntea ylpeyttä tekemästään työstä. Esimerkiksi ennen kuin annan ruokaa, koira joutuu tekemään sen eteen a) kävelylenkin b) rauhoittumisen ja c) jonkin tempun. Samaa logiikkaa käytän hellyydenosoitusten suhteen: koira tekee "työtä" ja saa siitä palkaksi rapsutuksia. Tämä on koiralle hyvin vaistomainen "tarve", ja se menee sekaisin jos ei saa tuntea ylpeyttä tekemästään työstä (jos eimerkiksi ruoka, vesi ja lelut ovat aina saatavilla).

^Voi taivas. Jaa että koira menee sekaisin jos sillä on aina leluja ja vettä aina saatavilla? Ja koira tuntee ylpeyttä? Mistä lähtien koira on ollut kykeneväinen tuntemaan ylpeyttä?
Missä asioissa käytät vettä palkkana koiralle?
Mikä on positiivinen rankaisu? Saa käyttää vaikka rautalankaa näiden asioiden selvittämiseen.
Miten koira menee sekaisin, jos sillä on leluja ja vettä aina saatavilla? Tai se saa rapsutuksia ihan huvikseen?

^^ joo minäkin vähän mietin samoja kuin ridgeback, ei se koira tunne ylpeyttä. Eri asia jos RUOKA olisi koko ajan saatavilla, se voisi jo antaa koiralle tunteen että se hallitsee omaa ruokailuaan eikä ihminen, mikä on tärkeää ihmisen ja koiran suhteelle.
Meillä on yksi "lelu" joka on ihan lemmikkieläinkaupasta ostettu ns. palkkauskapula, ja koira saa repiä, leikkiä vetoleikkiä yms vain tehtyään jotain mitä vaadin siltä. Se sekoaa täysin siitä kapulasta kun näkee sen ja tekee melkein mitä vain sen eteen. Normileluilla sitten leikitään joko koira yksin, tai jos minut halutaan mukaan niin minun ehdoilla, eli koirani ei tuo minulle lelua, vaan minä ehdotan sille leikkiä.

ridgeback sanoo:^Voi taivas. Jaa että koira menee sekaisin jos sillä on aina leluja ja vettä aina saatavilla? Ja koira tuntee ylpeyttä? Mistä lähtien koira on ollut kykeneväinen tuntemaan ylpeyttä?
Missä asioissa käytät vettä palkkana koiralle?
Mikä on positiivinen rankaisu? Saa käyttää vaikka rautalankaa näiden asioiden selvittämiseen.
Miten koira menee sekaisin, jos sillä on leluja ja vettä aina saatavilla? Tai se saa rapsutuksia ihan huvikseen?

En suinkaan tarkoita että vapaasti saatavilla oleva vesi ja lelut lattialla saavat koiran sekaisin. Mutta jos koiraa ei haasteta, sen elämä ei ole onnellista. Haasteita ovat esim. ruuan odottaminen istuen, lelun etsiminen piilosta, jäljestäminen ja kaikki mahdolliset koiraharrastukset, kuten agility tai TOKO. Koira nauttii haastavista tehtävistä, sen ovat huomanneet kaikki koulutuskentällä joskus vierailleet.

Jos olet seurannut palveluskoiran työtä, esimerkiksi haliberniä vanhainkodisa, tullikoiraa kun se on löytänyt kätkön tai opaskoiraa kadulla liikennevaloihin pysähtyneenä, voi koirasta selvästi havaita ylpeyttä. Samoin oma koirani on äärimmäisen ylpeä palkaksi saadusta luustaan: se tepastelee luu suussa ympäri asuntoa ja käy aina välillä esittelemässä sitä. Jos vain laitan luun lattialle koira kyllä syö sen hyvällä halulla, mutta edellämainittua käytöstä ei ilmene.

Vettä voi käyttää palkkana esimerkiksi vieraan ihmisen luona kyläiltäessä: teet keävelylenkin ennen sisäänmenoa ja pyydät vierasta tarjoamaan koiralle vettä. Koira rentoutuu ja muodostaa luottamuksen uuteen tuttavuuteen. Vesi on eri asia kuin nami, koska ahne koira voi kiinnostua vain ruoasta.

Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että ei-toivotun käytöksen seurauksena lisätään jotain epämieluisaa. Tavoitteena on, että epämieluisa käytös ei toistuisi, koska koira yhdistää sen epämiellyttävään asiaan. Täsin sama asia kuin positiivisessa vahvistamisessakin, mutta kääntäen.

Siis sä kirjotit että koira menee sekaisin jos se ei saa tuntea ylpeyttä tekemästään työstä jos esim. ruoka, lelut ja vesi on aina saatavilla. Mutta kuitenkin tarkoitit että koira menee sekaisin jos sitä ei haasteta? Ymmärsinkö nyt oikein?

Ja siitä, tunteeko koira ylpeyttä, voidaan edelleen olla montaa eri mieltä.
Samoin kuin siitä tunteeko koira ylpeyttä kun se tepastelee luu suussa vai olisiko kyseessä sittenkin sijaistoiminto?

Vettä voi käyttää palkkana esimerkiksi vieraan ihmisen luona kyläiltäessä: teet keävelylenkin ennen sisäänmenoa ja pyydät vierasta tarjoamaan koiralle vettä. Koira rentoutuu ja muodostaa luottamuksen uuteen tuttavuuteen. Vesi on eri asia kuin nami, koska ahne koira voi kiinnostua vain ruoasta.

What? Jos mä meen koiran kanssa kylään niin se saa siellä vettä automaattisesti ja juo jos sillä on jano. Ei siihen mitään vettä tarvita, että koira rentoutuu ja tutustuu ihmisiin. Ahne koira kiinnostuu vain ruuasta? Mitä tää tarkoittaa? Kyllä se ahnekin koira juo jos sillä on jano. Ja leikkii leluilla jos sillä on saalisviettiä ja taistelutahtoa. Miten ihmeessä jostain kylään menostakin saadaan aivan käsittämätön sirkus.

Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että ei-toivotun käytöksen seurauksena lisätään jotain epämieluisaa. Tavoitteena on, että epämieluisa käytös ei toistuisi, koska koira yhdistää sen epämiellyttävään asiaan. Täsin sama asia kuin positiivisessa vahvistamisessakin, mutta kääntäen.

Eli rankaisu on rankaisu. Koira tekee jotain mitä sen ei haluta tekevän ja se saa siitä palautetta. Miksi siitäkin pitää vääntää jotain positiivista rankaisua, miksei voi vaan sano että koira saa palautteen tai rankaisun.

ridgeback kirjoitti:
Eli rankaisu on rankaisu. Koira tekee jotain mitä sen ei haluta tekevän ja se saa siitä palautetta. Miksi siitäkin pitää vääntää jotain positiivista rankaisua, miksei voi vaan sano että koira saa palautteen tai rankaisun.

Positiivinen rankaisu on operantin ehdollistamisen termejä. Positiivinen tarkoittaa, että jotain lisätään, ja negatiivinen, että joitain poistetaan. Positiivinen rankaisu on siis perinteisessä koulutussanastossa sama kuin rankaisu eli koiralle tuotetaan rankaisuna jokin epämiellyttävä tai koiran muuten ikävänä kokema asia. Negatiivinen rankaisu taas kuvaa sitä, että koiralta viedään rangaistuksena mahdollisuus palkintoon tai muuten jokin koiran kannalta hyvä asia poistuu seurauksena väärästä käytöksestä.

Näiden lisäksi puhutaan positiivisesta vahvistamisesta ja negatiivisesta vahvistamisesta. Siinä missä rankaisun tarkoitus oli vähentää toimintaa, vahvistamisen tarkoitus on lisätä toimintaa. Positiivinen vahvistaminen on siis sitä, kun lisätään palkkio, kun koira toimii oikein. Toisin sanoen koiraa palkataan nameilla, leikillä tai muulla koiran haluamalla asialla. Negatiivinen vahvistaminen puolestaan perustuu jonkinlaisiin pakotteisiin eli kun koira toimii oikein, merkiksi oikeasta toiminnasta jokin koiralle ikävä asia poistuu.

Pehmeitä metodeja suosivat pyrkivät pääsääntöiseti siis hyödyntämään positiivista vahvistamista yhdistettynä negatiivisiin rangaistuksiin.

Ridgeback sanoo:
Siis sä kirjotit että koira menee sekaisin jos se ei saa tuntea ylpeyttä tekemästään työstä jos esim. ruoka, lelut ja vesi on aina saatavilla. Mutta kuitenkin tarkoitit että koira menee sekaisin jos sitä ei haasteta? Ymmärsinkö nyt oikein?

Todennäköisesti et. Nuo mainitsemanit asiat olivat ainoastaan esimerkkejä arkipäiväisistä asioista, jotka voivat olla koiralle itsestäänselvyyksiä, tai niistä voidaan tehdä virikkeellisiä. Pääasia siis on, että koiraa aktivoidaan sen tarpeen mukaan, keinot ovat toissijaisia.

Ridgeback sanoo:
What? Jos mä meen koiran kanssa kylään niin se saa siellä vettä automaattisesti ja juo jos sillä on jano. Ei siihen mitään vettä tarvita, että koira rentoutuu ja tutustuu ihmisiin...Miten ihmeessä jostain kylään menostakin saadaan aivan käsittämätön sirkus.

Kaikki koirat eivät ole samanlaisia. Toiset koirat voivat pelätä vieraita paikkoja tai suhtautua epäluuloisesti vieraaseen asuntoon. En ymmärrä miksi näet veden tarjoamisen koiralle sirkuksena? Ideana vain on, että koira saa jotain sille mieluista vieraalta ihmiseltä ja oppii näin luottaman vieraisiin.

Ridgeback sanoo:
Ahne koira kiinnostuu vain ruuasta? Mitä tää tarkoittaa? Kyllä se ahnekin koira juo jos sillä on jano.

Nimenomaan sitä. Ahne koira siirtyy ruokaa nähdessään kiihtyneeseen mielentilaan, eikä silloin todennäköisesti yhdistä ruuan saantia vieraan ihmisen ystävälliseksi eleeksi.

Kukin kasvattaa ja elää koiriensa kanssa omalla tavallaan. Jos koet oman tapasi hyväksi ja toimivaksi, voit olla itseesi tyytyväinen. Minulle taas näistä asioista on ollut hyötyä.