Koirat.com

Meillä Indy ei normaalisti paljon vingu, mutta yhdestä asiasta se kitisee. Sillä on tapana änkeä ahtaisiin paikkoihin, kuten nojatuolien väliin, ja sitten se kitisee siellä. En tajua, mikä sitä vaivaa. Joskus alkaa tuo käytös siinä määrin risomaan, että vedän koiran sieltä nojatuolien välistä pois. Hetken päästä sama kuitenkin toistuu uudestaan. Mahtaakohan olla huomionkipeyttä?

En lueskellut muiden vastauksia, mutta ajattelin tulla kertomaan omakohtaisen kokemuksen koiran vinkumisesta.

Meidän mäyräkoira joskus 2-vuotiaana aloitti hirveän vinku-ulinan. Vinkui lähestulkoon koko ajan päästäkseen ulos ja ulkona ei sitten vinkunut. Ei sillä silleen mitään asiaa ulos ollut, joten pääteltiin tämän johtuvan hormoneista ja käytettiin koira kastraatiossa.
Vinkuminen loppui siihen. Se oli tosiaankin ihan kauheaa ja hermoja raastavaa se kokoaikainen vinkuminen, mutta onneksi siitä päästiin. (Kastraatio toi kyllä muita ongelmia, mutta ainakin se vinkuminen loppui..)

Ajattelin kysyä täältä mielipiteitä. Elikkäs meillä on 5,5 kk vanha corgipoika, joka on ollut melko riiviö tyyppi. Ollaan saatu etsiskellä itsestämme paljon auktoriteettiä :-)

Mutta asiaan eli tässä on nyt noin viikon verran esiintynyt jonkinlaista mourunaa, itkua ja välillä jopa pientä haukahtelua (tosin melko harvoin). Aika usein nämä tilanteet ovat olleet ulkoa tulemisen jälkeen. Mietityttää aivan kauheasti, että mistä tämä johtuu. Silloin pentu tuijottaa meitä ja sählää ympäriinsä.

Voisiko johtua tylsyydestä? Tosin näitä esiintyy jopa päälle tunnin pituisten lenkkienkin jälkeen, jolloin hän on saanut juosta vapaanakin. Usein hänellä on jokin lempilelu suussaan oikein pyytämässä leikkimään kanssaan. Ollaan nyt yritetty olla huomioimatta, jos tästä johtuu, että haluaisi vain huomiota. Onko vain niin, että meillä on hyvin energinen pentu, jonka puhti ei lopu, vaikka puuhaan hänen kanssaan koko päivän?

Entä hampaat, voisivatko ne kutittaa. Ovat vaihtuneet vissiin nyt jo kokonaan. Ollaan annettu hänelle välillä jääpaloja ja katsottu auttaako. Jääpalat on kyllä kiva juttu, mutta aika usein mouruna ja itku on tämän jälkeen jatkunut.

Olisiko teillä jotain ideoita, että mikä pennulla voisi olla? Itse kehittelin mielessäni jo kaikennäköisiä mielikuvia jostain synnynnäisistä vioista, jotka aiheuttavat kipuja tms. Ihan hyvinvoivalta hän kyllä vaikuttaa... :D

Ainiin yksi juttu vielä. Lähes poikkeuksetta corgimme hymyilee näissä tilanteissa. Siis kieli ulkona, silmät loistaa ja huulet ovat kääntyneet hymyyn. Mitä tämä viestii? Onko hän iloinen vai sattuuko vain näyttämään iloiselta :D

Meidän Analla oli (ja on yhä joskus) tuollaista huomiovinkumista nyt murkkuilun yhteydessä. Lenkin aikana kun saa paljon huomiota, niin haluaa huomion jatkuvan vielä sisälläkin. Meillä menee parissa minuutissa ohi kun ei huomioida käytöstä ollenkaan.
Toki jos jatkuu pidempiä aikoja, kannattaa miettiä fyysisiä syitä. Jotenkin vaan tuntuu, että jos olisi kipeä tai muuta vastaavaa, mouruisi myös ulkona ollessaan?

siirretty

mievuan kirjoitti:

En ollut varma olisiko tämä pitänyt laittaa "Raivostuttava uikkaus/vinkuminen" tai "Haukkumisongelmat" -ketjuun, joten laitoin tähän.. YP korjailkoon mikäli meni väärin.. :P

Sitten asiaan.
Minulla on pian 2 vuotta täyttävä saksanpaimenkoira uros. Koira on syntynytkin meillä, sillä kyseessä on oman narttuni pentu. Jo hyvin pienestä saakka herra on ollut kova käyttämään ääntään, niin leikkiessä kuin muutoinkin.

Rapsuttaessa ulisee ja kiehnaa -> lopettaa jos sitä on huomioimatta hetken ja jatkaa rapsuttelua vasta sitten. Välillä parempi olla kummemmin rapsuttelematta, koska kierrokset nousee välillä herkästi, jolloin ulisee ja koettaa kömpiä syliin tai hyppiä, mikä ei aina ole kovinkaan mukavaa n.40kg koiralta.. :P Välistä osaa toki olla ihan rauhassa ja hiljaakin rapsuteltavana.

Vahtivietti on suuri. Vahtii tonttiaan (tässä tapauksessa rivarin aidattua takapihaa ja etuoven edustaa.) tarkoin ja ilmoittaa kaikista liikkeistä haukkuen. Mikäli liikkuja on tuttu, haukun sijaan alkaa kovaääninen ulina ja vinkuminen. Tuo liikkeistä ilmoittaminen on mielestäni ok, saa vahtiakkin tonttiaan, mutta tuo ulina ja kiljuminen oman väen tai muiden tuttujen saapuessa on todella ärsyttävää.. Jos jättää huomiotta, rauhoittuu ja hiljenee nopeasti, mutta kun huutaa jo heti kun vain näkee tulijan. Jotkut tunnistaa parkkikselle saapuvasta autosta, jolloin kiljunta alkaa jo ennenkuin ehtii ulos autosta..

Suurin ongelma äänen kanssa ilmenee remmissä. Tai ei edes välttämättä remmissä, vaan lenkille yleensäkkin lähdettäessä, oli remmissä tai vapaana. Vaikka lähtö koitettaisiin suorittaa miten rauhallisesti ja rutiinitta, ettei herran kierrokset nousisi pilviin, sinne ne sinkoavat heti kun tajuaa pääsevänsä ulos ulko-ovesta..
Remmissä tai ei - pyörii ympärillä, pomppii, kiljuu (=ei vingu/piippaa/hauku, ihan oikeasti kuulostaa lähinnä kiljumiselta! :S) Vaikka koittaa rauhoitella, ei rauhallisuus kestä paria sekunttia kauempaa. Jos koittaa laittaa töihin, esim. seuraamista yms, ei MILLÄÄN jaksa keskittyä vaikka yleensä makupaloin työnteko onnistuu todella hyvin koska on niin perso ruualle. Kun tietää että johonkin ollaan lähdössä, ei vaan malta keskittyä mihinkään, häslää, häslää ja häslää.
Kun ollaan päästy pihatieltä, on pyöriminen jo vähentynyt, mutta yleensä vaihtunut vetämiseen.. Osaa kyllä kävellä vierellä vetämättä, kunhan jaksaa keskittyä, muttakun ei näissä lenkkitilanteissa jaksa. Jos koittaa sitkeästi saada keskittymään hommaan, menee homma lopulta aina läpi, mutta ääni jatkuu, se halvatun kiljuminen. Mitä enemmän komentaa hommiin, sitä enemmän on ääntä. Eli saattaa kävellä löysässä remmissä vierellä, mutta kiljuu samalla. Saattaa istua sivulla, mutta kiljua/vinkua samalla.. Kiljuu yleensä 1-2km JOKA IKINEN kerta lenkin alussa.. Teki mitä tahansa, lenkkeili yksin tai koirakaverin kanssa.. En vaan enää keksi millä tuota yrittäisi pois.. Herran ollessa pienempi ajattelin, että on vaan pentujuttuja tuo lenkeilä huutelu, että jää pois iän myötä. Vaan kun ei tunnu jäävän.. Ääni vaan kovenee.. :P Mahtavat lenkkimme kuulijat miettiä kuka koiraansa kurittaa liian karulla kädellä, sellaiselta tuon huuto kuulostaa.. >.<
Kun ollaan taisteltu se 1-2km, alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan ja loppulenkki menee ilman ongelmia, aina kotiin asti. Ja silti seuraavalla lenkillä: sama homma alusta..

Mikä ihme tähän auttaisi? Onko tällä vaan ns "heikot hermot", että kun innostuu, purkaa sen äänenä, eikä asialle saa oikein mitään. Haukkupantoja jne. en ole kokeillut, koska en usko niiden auttavan tähän asiaan, kun kuitenkin kiellostakin sitten protestoi kiljaisemalla..
Kun komentaa tai rauhoittaa hiljenemään, lopputulos on yleensä vain sitten hiljaisempi piippaus. Täysin ei hiljene, ei sitten millään, ennenku sitten loppulenkistä.. Kun lopettaa ohjeistuksen/komentamisen, sama homma alkaa taas. Uikutus ja kiljuminen, koska "HEI mehän jatketaan taas matkaa!!!OMGOMGOMG!" huoh...

Muuten koiran kanssa ei ole ongelmia, on mukava sohvakaveri ja perhekoira, tuota jäätävää kiljumista vaan en ymmärrä mistä ihmeestä on sen keksinyt edes...

Mielenkiintoinen tilanne tuli eteen bussissa. Matkustajana inisevä koira kuuron (keskusteli viittomakielellä ystävänsä kanssa) omistajansa kanssa. Sanoisin, ettei ainakaan tämä koira ollut oppinut saamaan huomiota ininöillään. Omistaja ei niihin todellakaan ja ymmärrettävästä syystä reagoinut. Eli vaikka varmasti huomiotta jättäminen on hyvä konsti, niin sekään ei välttämättä toimi.

Eikö tällä foorumilla oikeasti kukaan osaa sanoa mitään tuohon ongelmaan josta kerroin? :P
Osaisko joku ohjeistaa kirjoittelemaan jonnekinmuualle, missä mahdollisesti osattaisiin vastailla? :)

Tällä palstalla neuvominen tai edes ajatuksen vaihto ongelmastasi ei oikein onnistu:). Kun avaa silmät ja katsoo muita ketjuja, näkee mitä siitä seuraa. Uikkaaminen loppuu kun koira kykenee luopumaan oikesti asiota(ilman lahjontaa) ja hyväksyy päätöksesi, oletettaen että sillä on riittävästi hermoja. Kun koira kulkee häiriöistä vapaana ilman että se on käskyn alla, yleensä ääntelykin on siinä vaiheessa kehitystä tiessään. Laumalogiikan avulla kouluttava kouluttaja voi auttaa. Ongelma ei ole oikeasti kunnolla ratkaistavissa ilman koiran ja sinun näkemistä, jokainen osa-lue on saattava kuntoon.

Taas liputan johtajuuden nimiin, jossa koiran asenne saadaan niin hyväksi että se hyväksyy ohjaajan päätökset: mitä, missä, milloin.

mievuan kirjoitti:

Eikö tällä foorumilla oikeasti kukaan osaa sanoa mitään tuohon ongelmaan josta kerroin? :P
Osaisko joku ohjeistaa kirjoittelemaan jonnekinmuualle, missä mahdollisesti osattaisiin vastailla? :)

Ikävä kyllä pampulainen tuossa taisi varmistaa, ettet tule saamaan pahemmin vastauksia syystä jotka hän mainitsee, mutta vain siksi ettei kukaan jaksa jankata johtajuushöpinöitä vastaan joka nurkalla. Ymmärrän tilanteesi ja on turhauttavaa kun yrittää löytää apua sitä saamatta, yritän vastata jotain josta voisit hyötyä.

Koirallasi vaikuttaa olevan paljon eri ongelmia ja todennäköisesti niillä kaikilla on jotain vaikutusta toisiinsa, jos ei muuta niin koiran kokeman stressin, mikä ei tilannetta ainakaan paranna, kautta. Olisi parasta etsiä pätevä ja kokenut ammattikouluttaja, joka paikan päällä osaisi arvoida kokonaistilannetta sekä jokaisen yksittäisen ongelman ratkaisua huomioiden koiran muu käytös ja (koti)olosuhteet kaikkinensa. Ongelmalla voi olla hyvin "laaja pohja" tai sitten ei. Näin netin välityksellä se on aika mahdotonta ottaa isosti kantaa koska jo pelkän koiran (oppimis)historian selvittäminen veisi aikaa melkoisen paljon. Joka tapauksessa näen, että paljonkin on tehtävissä, mutta eipä taida löytyä asiaa tai tekoa, jotka käden käänteessä ratkaisisi kaikki ongelmat vaan aikaa ja "tupakkia" tulee kulumaan. Osa ongelmista voi kummuta itsestäsi, sitäkin on netin välityksellä vaikea selvittää. Mun ajatus on se, ettet ole huono johtaja, sun koirasi nyt vain oppinut moisen ikävän tavan toimia ja hallita ympäristöään jostain syystä ja näitä syitä voi olla monia. Olet jo ottanut ekan askeleen kohti muutosta sillä, että haluat asioiden muuttuvan!

Mitä tulee koiran ääneenkäyttöön, se on joko perinnöllistä, opittua tai molempia. Olen törmännyt pariin miltei yötäpäivää piipittävään koiraan, joilla ongelma oli perinnöllinen ja johtui huonoista hermoista, eikä niille voinut yhtään mitään, tosin mitään lääkitystä ei ikinä kokeiltu (tätäkin kannattaa harkita kun muita syitä on ensin pohdittu). Jos se on opittua, vaikka osin, siitä voidaan oppia poiskin, ainakin osin. Opittu tarkoitaa sitä, että koira on kokenut äänen käytöllään saavuttavansa jotain sitä tyydyttävää ja kun tämä asia korjataan niin, että se saavuttaa kaikkea haluamaansa vain olemalla hiljaa ja rauhassa, alkaa tilanne korjaantumaan. Tämä näin yksinkertaistettuna, käytännössä tuskin ihan näin helppoa! Kannattaa muistaa, että mitä enemmän koira harrastaa käytöstään, hyvää tai huonoa, se vahvistuu koko ajan. Jos koira rähisee pihalla, koira pois pihalta kunnes sille aletaan valvotusti opettamaan muuta käytöstä.

Näkisin koirallasi myös ongelmia impulssikontrollin kanssa ja lähtisin työstämään sitä puolta. Harjoituksista, joissa treenataan impulssikontrollia, ei ole koskaan mitään haittaa (ne ovat vain leikkejä, joissa koira oppii hillitsemään itseään ja/tai odottamaan lupaa), joten niitä voit tehdä ohjeiden mukaan itsenäisestikin. Ne eivät siis lisää koiran häiriökäyttäymistä yhtään mitenkään oikein tehtyinä (varmista hyvät ohjeet!) ja lisäävät sitä, että koirasi kuuntelee sua kaikissa tilanteissa. En tiedä josko suomeksi löytyy matskua, mutta jos kieli vaan yhtään taipuu, tässä on linkkejä ja videoklippejä englanninkielisille sivuille, pahoittelut ettei ole tarjota suomeksi tähän hätään:

http://www.dogforum.com/training-behavior-stickies/impulse-control-calmness-168218/

https://www.aspca.org/pet-care/virtual-pet-behaviorist/dog-behavior/impulse-control-training-and-games-dogs

Kannattaa myös tutustua miten harjoitella ja elää reaktiivisen koiran kanssa, siltä puolelta voisi löytyä paljon apuja koiran yleiseen vireystason, joka tuntuu olevan melko korkealla kertomasi perusteella, laskemiseen ja hallintaan. Tuolta samaiselta foormuilta löytyy siihenkin sticky.

Tsemppiä ja pitkää pinnaa!

mievuan kirjoitti:

Minulla on pian 2 vuotta täyttävä saksanpaimenkoira uros...
Kun ollaan taisteltu se 1-2km, alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan ja loppulenkki menee ilman ongelmia, aina kotiin asti. Ja silti seuraavalla lenkillä: sama homma alusta..
Muuten koiran kanssa ei ole ongelmia, on mukava sohvakaveri ja perhekoira, tuota jäätävää kiljumista vaan en ymmärrä mistä ihmeestä on sen keksinyt edes...

Mitä harrastatte koiranne kanssa, vai onko se vain sohvakaverina ja lenkkeilee? 2-vuotias sakemanni tarvitsee paljon aktiviteettia ja tekemistä, on aktiivinen palveluskoira. Lisäksi, jos pääsette/olette jossain treenaamassa, oppii sieltä hyvin sekä koiralle patoamista joka hiljentää sitä, että energian purkamista treenien kautta, ja hallintaa omistajille. Sakemanneilla on tapana vuotaa äänellä, näin olen ymmärtänyt. Energian purkua ja toisaalta rauhottumisharjoituksia kotiin, saatte ehkä ainakin hieman hallitummaksi äänen käyttöä vaikka ei sitten kokonaan pois.

Jos koiralla on paperit, sen vieminen luonnetestiin voisi antaa työkaluja sen luonteenpiirteiden ja käytöksen hahmottamiseen. LT voisi auttaa sen hahmottamisessa mikä osuus käytöksestä on perittyä, mikä ei ja yleensä testissä on tovi aikaa jutella tuomarien kanssa koirasta, myös sen mahdollisista ongelmista. Meillä on Suomessa monta tasokasta ja asiansa osaava LT-tuomaria. Toki kannattaa muistaa, että testi on vain yksi osa kokonaisuutta ja vain yksi hetki koiran elämästä.

Patoaminen on hallittua koiran turhauttamista (ennen palkkion saavuttamista) ja siten yhden sortin impulssikontrollia, mutta erona on se, että kun patoamista käytetään koulutuksessa niin kuin se koulutuksessa mielletään käytettäväksi, se edellyttää riittävää koiran vietin ja/tai vireen nostamista ja suuntaamista sekä jonkin tasoista samanaikaista hallintaa enkä usko, että aloitajalla on näistä yksikään asia vielä hallinnassaan. Jättäisin patoamiset koulutuskentälle (jonne meno voi sen sijaan olla fiksu veto) ja keskittyisin harjoituksiin, joissa koiran virettä/viettiä ei nosteta enää yhtään enempää vaan päinvastoin. Patoaminen ei ole todellakaan ole tapa ratkaista äänenkäyttö (tai muita käytös)ongelmia vaan on koulutuskeino ihan muihin juttuihin, hiljaisuus tulee kaupan päälle!

Patoaminen ei myöskään ole sama asia kuin keskittyminen. Tai oikeammin: keskittyminen ei ole patoamista. Padotessaan koira kyllä keskittyy.

Mielenkiinnolla seuraan vierestä millaisia päteviä neuvoja saat, jotka eivät sivua johtajuutta millään tavalla.:)

Sesset kirjoitti:

Jättäisin patoamiset koulutuskentälle (jonne meno voi sen sijaan olla fiksu veto)

Hyvä Sesset, jos luet kommenttini uudestaan, huomaat että siinä nimenomaan neuvoni on mennä koulutuskentälle harjoittelemaan näitä asioita. Mitään muuta neuvoa en ole antanut.

Sesset kirjoitti:

Patoaminen ei ole todellakaan ole tapa ratkaista äänenkäyttö (tai muita käytös)ongelmia vaan on koulutuskeino ihan muihin juttuihin, hiljaisuus tulee kaupan päälle!

Ehdotin kentälle menoa, jotta omistaja oppii hallitsemaan koiransa viretiloja ja koira pääsee purkamaan hallitusti mikäli sillä on ylimääräistä energiaa mikä aiheuttaa ääntelyä. Ole hyvä, ja keskity omiin neuvoihisi aloittajalle, äläkä ruotimaan minun sanomisiani.

Sesset kirjoitti:

Patoaminen ei myöskään ole sama asia kuin keskittyminen. Tai oikeammin: keskittyminen ei ole patoamista. Padotessaan koira kyllä keskittyy.

Keskittyminen ei ole keskittymistä, muistakaa.

Cosmo (1v2kk jackrusseliuros) piippailee kans enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Kun haluaa huomiota, kun haluaa ulos, ulkona kun pitää seistä paikallaan vaikka liikennevaloissa, kun en anna sen vetää vaan pysähdyn ja odotan katsekontaktia, kun bussissa pitää istua paikallaan jne. Osittain varmasti perinnöllistä, emä on itsekin kova piippailemaan, mutta osittain varmasti myös vahingossa opittua.

Minulta ei ole koskaan saanut piippailemalla mitään huomiota, mutta poikaystävä, vanhemmat ja ohikulkijat taas joskus antaa. Poikaystävälle ja vanhemmille oon koittanu takoa päähän että kun tosta lähtee pientäkin ääntä ei siihen kosketa tai katsota, mutta eihän ne nyt vaan aina siihen kykene kun "toinen niin söpösti uikuttaa siinä". Kaduntallaajat onki sit ihan eri ongelma. Kun seistään joskus paikallaan vaikka 2 minuuttia, jotta piippaaminen loppuu ei tilannetta auta se, että joku mummo tulee ohi mennessään lässyttämään että "voi onko hänellä joku hätänä lässynlää". Tämähän on vaan vettä Cosmon myllyyn jollon piippaaminen jatkuu vielä entistä pidempään.

Todella paljon pitää itseään hillitä, ettei sillon ku piippaaminen on jatkunu pidempään vaan ärähdä tolle että hiljaa, mutta ei tässä muukaan auta. Niin rasittavaa kun se onkin, niin ulkona seistään kaatosateessa vaikka 10 min jotta piippaaminen loppuu ennen kuin matka jatkuu. Leikkiminen ei koskaan ala sillä, että lelu tuodaan viereen ja sit vingutaan, vaan vasta hetken hiljaisuuden jälkeen leikki voi alkaa. Vähän arpapeliähän se on että miten kauan pitää olla hiljaa ennen kuin tuo oppii että hiljaisuus -> saa kivoja asioita, eikä niin että piippailemalla saa ennemmin tai myöhemmin huomiota.

Jotkut on kommentoinu, että piippailu on loppunu pallien poistoon - saa nähdä onko sillä mitään vaikutusta Cosmoon, jonka pallit on lähdössä ens vuoden alussa.

En nyt kyllä ihan usko että niitä täytyy sanoa palleiksi. Mutta on kyllä outoa että pitää kaatosateessa seisoa 10 min, että ulina loppuu. Mutta entä jos ei sada? Kokeilkaa tekin sitä vesisuihkua. Jos ei tepsi pistä viestiä palstalle. Koitan keksiä lisää keinoja. Hei, sitten mulla on kyllä vielä yks keino. Laittakaa Cosmo kylmään suihkuun. Ottakaa sitten pois kun ulina loppuu. Jos saatte koiran oppimaan että aina kun se ulisee se joutuu kylmään suihkuun. Jos se oppii sen kunnolla niin ulinan pitäisi loppua.

mievuanille Kokeile sinäkin vesisuihkua. Jos ei tepsi pistä kylmään suinkuun. Pian koira varmaan tajuaa ettei ulina ole kannattavaa.

^^Wut wat

En koe tarpeelliseeks kommentoida Danielin ehdotuksia sen kummemmin kuin että taisit ymmärtää kaatosade-kohdan vähän väärin. Kaatosateessa seisominen ei ole mikään rangaistus ulisemisesta, vaan kun tuo piippailee esimerkiksi liikennevaloissa odottaessa kärsimättömyyttään ei siitä liikuta ennen kuin tuo on hiljaa. Pointtina siis se, ettei vinkumalla koskaan saa tahtoaan läpi, eli eteenpäin ei liikuta ellei Cosmo oo hiljaa, vaikka ulkona esim. satais kaatamalla ja ite vaan haluis takas sisälle jo. En koskaan kiikuttais tota kaatosateeseen seisomaan rangaistuksena sisällä vinkumisesta, saati sitten heivais sitä johonkin kylmään suihkuun.

Hei.

Meilläkin esiintyy tuota vinkumista ja olisi kiva saada neuvoja tilanteen ratkaisemiseen: Eli meillä on melkein 5 kk vanha Basset Hound pentu. Tiesimme jo sitä ottaessa että rodulla on taipumusta eroahdistukseen, joten kunnolla totutimme pennun olemaan yksin(poismenoharjoitukset ja pidennettiin aikaa pikku hiljaa), kun olemme töissä ja se sujuu hyvin. Olemme kuvanneet koiraa työpäivän ajan eikä se vingu ollenkaan, mutta ongelma on se kun olemme kotona.

Kun poistumme esimerkiksi saunaan, alkaa koira vinkumaan ja ulisemaan. Se alkaa myös välillä pissailla esim. sauna reissun aikana se kerkeää pissata noin 2 kertaa lattialle. Sama tapahtuu jos menee vessaan tai ehkä pahin, kun menemme nukkumaan. Alku yö menee hyvin, koiramme ymmärtää että nyt aletaan nukkumaan, mutta joskus aamuyöllä klo. 4.00 koira alkaa vinkumaan. Olemme parhaamme mukaan yrittäneet rauhallisesti odottaa että koira lopettaa ja sitten vasta menemme sen luokse, mutta koska asumme kerrostalossa, ei naapurit oikein arvosta aamuöistä ulinakonserttia. Pelkäänkin että koska se ensimmäinen valitus tulee.

Olen kyllä huomannut, että yksi syy siihen miksi koira herää niin aikaisten voi olla se, että nukkumaan mennessä se ei ehkä ole tarpeeksi väsynyt että uni riittäisi aamuun asti. Ongelmaksi tässäkin muodostuu se, että kyseessä on basset hound ja niitä ei saa lenkittää pitkiä matkoja niiden hitaasti kehittyvän luuston vuoksi, joka voi vauroitua lenkkeilyn vuoksi. Olemme sitten yrittäneet tehdä pienten pissareissujen lisäksi älypelejä, kouluttaa sitä ja leikkiä sen kanssa sisällä, mutta tuntuu että ilta ei riitä sen energian kuluttamiseen, koska se silti herää aamuyöllä. Kun olemme avopuolisoni vanhempien luona koira nukkuu hyvin, koska on niin väsynyt toisten koirien kanssa leikkimisestä.

Olisiko teillä mitään ehdotuksia mitä voisi vielä tehdä pennun väsyttämiseksi, jotta se jaksaisi nukkua aamuun? Koirapuistossa meinaamme mennä käymään, mutta valitettavasti sitäkään ei voi joka ilta tehdä kun pakkaset on kovat ja joskus ei vain ole aikaa. Pitäisikö poismenoharjoituksia alkaa tehdä uudestaan niin että koira oppisi myös sen, että vaikka olemme kotona erissä huoneessa, niin ei koiran tarvitse kauheaa hepulia silloinkaan saada? Kun se ei hepulia saa silloinkaan kun lähdemme kokonaan pois kotoa.

Apuja ja neuvoja otetaan ilomielin vastaan! Kiitos :)