Koirat.com

Meillä on nyt kolmen kuukauden ikäinen sekarotuinen urospentu. Hänessä on Huskya, Lapinkoiraa ja Laikaa. Pentu on todella kovapäinen. Meiltä löytyy mieheni kanssa kummaltakin aiempaa kokemusta koirista ja tiedämme että rodut eivät ole helppoja kasvatettavia. Kuitenkaan näin kovapäisiä koiria emme ole ennen omistameet/kasvattaneet. Tämä pentu on erittäin kova haukkumaan meille käskiessään meitä ja uhoamaan ja on alkanut murisemaan hyvin kovaa ja puree jopa VIHAISESTI nykyisin kun käskemme alas sohvalta ja siirrämme niskasta pois. Koskaan emme ole koiraa satuttaneet, vaan aina alistaneet niskasta selälleen maahan. Nyt kuitenkin tuntuu että hän on ottanut tai ainakin ottamassa pomon roolia perheessämme. Onko joillakin hyvää neuvoa millä pärjäämme parhaiten pennun kanssa? Hän saa paljon leikkiä ja pitkiäkin lenkkejä ja ulkona riehumista päivittäin. Tuntuu että sekoaa vain enemmän kun on väsynyt. Ymmärrän että niinhän pikkulapset tekevät ja siksi en ole halunnut olla liian kova pennulle alistaessani. Kuitenkin nyt alkaa menemään turhan paljon siihen suuntaan että poika luulee olevansa se perheen pää. Apua kaipaisimme todella ja vinkkejä millä toimisimme varmimmin ja "kovimmin" kuitenkaan pentua satuttamatta! Minkä ikäisenä tämän kuuluisi lakata, jos vain jatkamme määrätietoisesti alistamista ja kieltämistä. Palkitsemme poikaa myös hienoista teoista. Tyhmä tämä koira ei ole, sillä osaa istua, mennä maate, antaa tassua ja olla ottamatta ruokaa ja nameja ennen "ota" käskyä. Kuitenkin ikää vasta 14viikkoa pienellä.

lilye kirjoitti:

Minkä ikäisenä tämän kuuluisi lakata, jos vain jatkamme määrätietoisesti alistamista ja kieltämistä.

Ei koskaan.
Tai ehkä koirasta tulee flegmaattinen ja jos se on tavoite niin kyllähän se sitten loppuu.

Mitä muuta olette kokeilleet kuin alistamista? Olettetko opettaneet mitä kielto tarkoittaa? Oletteko tarjonneet vaihtoehtoisen tavan käyttäytyä huonon sijasta vai vain kieltäneet? Vieneet toiseen huoneeseen suljetun oven taakse? Entä käynyt mielessä että pentu on 14 viikkoa ja se vain leikkii ja vihainen onkin vain hyvin raivokkaasti leikkivä? Oletteko kokeilleet vain huomioimattomuutta (kun se komentaa=kaipaa huomiota, eli kieltokin on sille huomiota, parempi kuin ettei sitä huomattaisi ollenkaan)?

muoks. Johtajuudesta hyvä artikkeli minkä suosittelen aloittajan lukemaan ajatuksella.

Komppailen myrkkua. Koira luultavasti innostuu vain lisää tuosta "alistamisesta", koska ei koe sitä millään tavalla alistavaksi, vaan ehkä jopa hauskaksi leikiksi?

Suosittelen myös huomiotta jättämistä ja tuon energian purkamista vaikkapa virikkeistämiseen. Pennun on hyvä oppia, että kotona ollaan rauhassa ja ulkona voidaan sitten vähän enemmän riekkua. Jos siis niin haluatte. Tsemppiä uuden pennun kanssa!

Muoks. Tuolta linkistä löytyy myös paljon muita hyviä artikkeleita, suosittelen tutustumaan.

Itse olen eri mieltä Myrkun mainitseman artikkelin monesta kohdasta. Meillä on alusta asti ollut ehdottomana sääntönä ettei koiraa huomioida sen itse sitä pyytäessä. Kotiin tulessa vastaantulevaa pentua ei huomioida jne.. Pennun kanssa voi ja tulee leikkiä paljon, kunhan pitää huolen, etä leikki alkaa ja loppuu ihmisen toimesta.
Mielestäni myös koiran alistaminen selälleen maahan on keinotekoista ja hyödytöntä. Koira osoittaa alistumisen itse sitä halutessaan, väkisin tehtynä se ei johda mihinkään. Pakotteiden tulee olla koiran kovuuden mukaisia. Emo napauttaa tarvittaessa terävästi, mutta lyhyesti. Kuitenkin kaiken muun toiminnan tulee olla ihmisen johtajuutta tukevia, että koira kuuntelee pakotteita. Oletteko kokeilleet vesiuihkua tai jos se ei tehoa niin painesuihkausta ei sanan tai tiukan murahduksen kanssa- Ja kun pentu lopettaa sitä ei kehuta vaan ollaan kuin pentua ja tilannetta ei olisi ollutkaan.

Lisäisin vielä, että pentua ei väistetä liikuttaessa, vaan pentu väistää. Itse sain oikein tietoisesti harjoitella tätä, etten automaattisesti tee väistöliikettä. Pentu myös kulkee viimeisenä asunnon ulko-ovesta ja pihaportista jos sellainen on. Kun lähdetään oman reviirin ulkopuolelle on johtaja se joka menee ensin.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että koira muodostaa ihmisen kanssa lauman. Kun toinen koirani tuli minulle 10kk iässä se kohteli minua täsmälleen niin kuin koiralaumassa kohdellaan ylempiä. Se oli elänyt koko siihenastisen elämänsä isossa hyvin toimivassa laumassa. Surku väisti minua aina kun lähestyin. Se ei koskaan mennyt ulko-ovesta ennen minua, ei vaikka pyysin. Poluilla se kulki aina takanani, vaikka oli vapaana ja sai valita paikkansa itse. Aina kun se lähestyi minua pyytäessäni sen korvat olivat takana ja häntä alhaalla kevyesti heiluen ja koko asento alistuva. Se ei koskaan oma-aloitteisesti tule "iholle kiinni". Se saattaa murista kovastikin toiselle koiralleni, jos se lähestyy Surkun syödessä luuta. Minun lähestyessäni se tiputtaa luun ja saattaa vielä väistää. Voi kuulostaa ja näyttää äkkiseltään, että koira pelkää. Se on kuitenkin vain oppinut erittäin hyvin koirien kielen ja on iloisin tapaamani koira.
Katse on koiralle hyvin voimakas signaali. Itse pystyn pelkästään katsomalla ja kumartumalla eteen lähettämään koirat kauemmas.
Toiset koirat ja rodut kestävät enemmän "epäkoiramaista" käytöstä, toisten kanssa saa olla hyvin tarkka ja opetella koko ajan omaa koiranlukutaitoa.
En ole siinä itse mikään huippu, vaan erittäin paljon oppimassa ja virheitä on tullut tehtyä ja teen edelleen paljon. Haluan kuitenkin jakaa saamiani oppeja eteenpäin, koska uskon niistä olevan hyötyä monille.

Kiitos vastauksista!

Unohdin mainita siis, että olemme kokeilleet kieltosanaa ei ja olematta huomioimatta. Haukkuminen ei vain lakkaa ja poika hyppii sohvalle riehumaan. Olemme laittaneet vessaan noin puolen minuutin ajaksi ja alkuun se toimikin vaan ei enää :( välillä on parempia välillä huonompia päiviä. ehkä tuo on vain koiran leikkiä mutta välillä niin raskasta. täytyy nyt yrittää vain tehostaa kieltosanan merkitystä.. :)

Lusu kirjoitti:

Itse olen eri mieltä Myrkun mainitseman artikkelin monesta kohdasta. Meillä on alusta asti ollut ehdottomana sääntönä ettei koiraa huomioida sen itse sitä pyytäessä. Kotiin tulessa vastaantulevaa pentua ei huomioida jne.. Pennun kanssa voi ja tulee leikkiä paljon, kunhan pitää huolen, etä leikki alkaa ja loppuu ihmisen toimesta.

Riippuu mitä koiraltaan haluaa tulevaisuudessa. Jos haluaa koiran joka ei itse tee mitään alotteita ja koira kokee että omistajaan kontaktin ottaminen on hyödytöntä, niin ei kannata antaa huomiota kun koira sitä pyytää.

Jos taas haluaa että koira on oma-aloitteinen, omistajaan kontaktia pyytävä ja se tuntee että sen kannattaa ottaa itse kontaktia, niin sitten voi niihin leikki-ehdotuksiin mennä mukaan.

Mä olen vastannut 90% mun koirien mihin tahansa kontaktin pyytämiseen (ainoana poikkeuksena on vinkuminen ja komentava haukkuminen) enkä näe mitään muuta "haittaa" kuin että joskus tuo nuorempi tuo leluja mulle vaikken jaksaisi leikkiä ja vanhempi yrittää ehkä kiivetä joskus syliin. Sanomalla "ei nyt" tmv. on homma kuitenkin hoidettu ja ne palaavat omiin hommiin tai menevät nukkumaan.

myrkku kirjoitti:

Riippuu mitä koiraltaan haluaa tulevaisuudessa. Jos haluaa koiran joka ei itse tee mitään alotteita ja koira kokee että omistajaan kontaktin ottaminen on hyödytöntä, niin ei kannata antaa huomiota kun koira sitä pyytää.
Jos taas haluaa että koira on oma-aloitteinen, omistajaan kontaktia pyytävä ja se tuntee että sen kannattaa ottaa itse kontaktia, niin sitten voi niihin leikki-ehdotuksiin mennä mukaan.
Mä olen vastannut 90% mun koirien mihin tahansa kontaktin pyytämiseen (ainoana poikkeuksena on vinkuminen ja komentava haukkuminen) enkä näe mitään muuta "haittaa" kuin että joskus tuo nuorempi tuo leluja mulle vaikken jaksaisi leikkiä ja vanhempi yrittää ehkä kiivetä joskus syliin. Sanomalla "ei nyt" tmv. on homma kuitenkin hoidettu ja ne palaavat omiin hommiin tai menevät nukkumaan.

Kuvaamassani tavassa toimia koiran kanssa koira ei tule vaatimaan kontaktia. Se pitää sitä itse omaehtoisesti loistavasti omistajaansa. Siis silloin kun suhde on koiran kannalta kunnossa. Kontaktia ei ole opetettu, vaan se syntyy luonnostaan. Se ei ole pyydettyä (eikä tuijottamista), vaan häntä kevyesti heiluen omistajan lähettyvillä "pyörimistä" ja tarkkaa kuuntelua mitä siltä halutaan. Tämän olen omin silmin nähnyt (itsellä se on monessa tilanteessa vasta tavoitteena etenkin toisen koirani kanssa). Yleinen harhaluulo on, että niin saadaan passiivisia ilottomia koiria, mutta se ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Kuuliaisia kyllä.
Ja niin kuin sanoin toiset koirarodut ja yksilöt sietävät enemmän "epäkoiramaista" käytöstä ja toimivat silti ihan hyvin. Toisten kohdalla saa taas olla todella tarkkana. Jos homma toimii niin se on hienoa, siihenhän me kaikki pyrimme.

Kieltosanan hokeminen vie siltä tehon.
Kannattaa saada pentu lopettamaan ei-toivottu käytös joskun muulla tavoin.
Esim kiljahdus, tiukka ä-ä-, käsien taputus tms saa pennut kääntymään teihin ja lopettamaan toiminta ja sillä sekunnilla hillitty kehu ja toisen toiminnan aloitus esim. lelulla.
Pentu on tosi nuori.
Jatkuva alistaminen ei tuota tulosta, koska pentu ei välttämättä tajua miksi se makaa maassa . Ja kun tälläisiä tapahtumia on liian monta, niin pennun luottamus ihmiseen saattaa järkkyä.

Samoin vessaan vienti ei kerro pennulle juurikaan mitään. Yleensä vienti vielä voi olla retuuttamista kun pentu ei välttämättä halua vessaan mennä.

Teillä on energinen pentu, joka nyt vain kokeilee rajojaan. Eihän se ole ollut teillä montakaan viikkoa.
Pennulle ei kannata huudella vihaisella äänellä, vaan selvästi, tiukasti ja luhyesti. Se ei ymmärrä sanoja, vaan miten ne sanotaan. Hermostunut ihminen alkaa kimittämään ja äksyilemään.

Pennun voi ottaa lattialla syliin ja pidellä paikallaan silittäen ja rauhottaen sitä jos se alkaa mennä ylikierroksilla.

Rajat täytyy antaa pienelle pennulle, murkkuikäisenä sitten ei ole ongelmia.

Lusu, kokeilepa tuota samaa metodia esimerkiksi johonkin itsenäiseen terrieriin, jolla ei ole suuri laumavietti. Ei mahda enää kohta kiinnostaa edes yrittää omistajan kanssa touhuta, jos aina tuloksena on täysi ignooraus.

Kun mulle tulee koiranpentu, tärkein asia, joka sen tulee oppia ja äkkiä, on se, että sillä on mahdollisuus vaikuttaa minun käytökseeni omalla käytöksellään. Ja nimenomaan niin päin, että olemalla aktiivinen, minä muutun passiivisesta aktiivseksi. Minusta olisi katastrofi, jos pentuni ei yrittäisi herkeämättä saada minua mukaan leikkeihin ja tekemisiin.

innna kirjoitti:

Lusu, kokeilepa tuota samaa metodia esimerkiksi johonkin itsenäiseen terrieriin, jolla ei ole suuri laumavietti. Ei mahda enää kohta kiinnostaa edes yrittää omistajan kanssa touhuta, jos aina tuloksena on täysi ignooraus.

En suinkaan tarkoita, että koira jätettäsiin huomiotta koko ajan. Sen kanssa voi touhuta vaikka kuinka paljon, jos se alkaa ja päättyy ihmisen toimesta. Se, että koiran aloittesiin ei reagoida ei vähennä koiran kiinnostusta yhteiseen tekemiseen. Päinvastoin se lisää sitä.

Kuten olen sanonut on rotuja ja yksilöitä jotka vaativat koiramaisempaa käytöstä, kuin toiset, jotka toimivat ihan hyvin muillakin tavoin.

Ja ymmärrän, että näistä asioista on monia mielipiteitä.

innna kirjoitti:

Lusu, kokeilepa tuota samaa metodia esimerkiksi johonkin itsenäiseen terrieriin, jolla ei ole suuri laumavietti. Ei mahda enää kohta kiinnostaa edes yrittää omistajan kanssa touhuta, jos aina tuloksena on täysi ignooraus.

Kun mulle tulee koiranpentu, tärkein asia, joka sen tulee oppia ja äkkiä, on se, että sillä on mahdollisuus vaikuttaa minun käytökseeni omalla käytöksellään. Ja nimenomaan niin päin, että olemalla aktiivinen, minä muutun passiivisesta aktiivseksi. Minusta olisi katastrofi, jos pentuni ei yrittäisi herkeämättä saada minua mukaan leikkeihin ja tekemisiin.

Olen nähnyt paljon itsenäisiä koiria joilla toimii aivan sama "metodi".. (vihaan sanaa METODI) Usein tässä "metodissa" juurikin itsenäisiä koiria palkataan toisinaan mm. luoksetulossa ym, jotta koira kokisi sen kannattavaksi, MUTTA koiran tulee toimia myös ilman jatkuvaa palkkaa. Eli palkka tulee arvaamatta ns. bonuksena kaupan päälle.
Kuten myös aiemmin sanoittiin niin ei tässä tarkoiteta sitä että aina ja ikuisesti koiran huomionhaku ignoorataan, vaan että kiinnitetään huomiota miten se koira sitä hakee. Jos se tulee läpsimään tassulla/pomppimaan ja tökkimään niin ei huomiota tipu. Mikäli se tulee lelu suussa "pyytäen" hieman korvat takana ja häntä iloisesti heiluen - miksei? Se että tulkitaan miten se koira sitä huomiota hakee on tärkeintä.
Monesti ihmiset näkevät tämän "metodin" pelkkänä mustavalkoisena robotismina, mitä se ei ole. Jokainen asia tehdään koiralle yksilöllisesti niin että koira kunnioittaa ihmistä, haluaa touhuta sen kanssa mutta ei hypi silmille. So simple it is.

Lusu kirjoitti:

Kuten olen sanonut on rotuja ja yksilöitä jotka vaativat koiramaisempaa käytöstä, kuin toiset, jotka toimivat ihan hyvin muillakin tavoin

Selitätkö mikä on tämä "koiramainen käytös" ja "ei-koiramainen käytös", tuleeko se koiralta vai ihmiseltä? Jos ihmiseltä niin miksei ihminen voi vain olla..ihminen?

Maiza kirjoitti:

Eli palkka tulee arvaamatta ns. bonuksena kaupan päälle.

Tekisitkö sinä töitä vaikket tietäisi saatko siitä aina välttämättä palkkaa? Olisihan se varmaan parempi kuin ei palkkaa ollenkaan, mutta etkö tekisi kaikkein mieluiten töitä jos tietäisit tasan satavarmasti saavasi siitä palkan?
Miksi koiran pitäisi toimia ilman jatkuvaa palkkaa (palkka ei ole myös yhtäkuin ruoka)?

Ja Lusu on nimenomaan painottanut ettei mihinkään aloitteeseen lähdetä mukaan, tulisi koira millä asenteella tahansa sitä huomiota hakemaan.

Tässäkin on, aloittajan pentu haukkuu huomiota ja kun sitä kielletään siitä, se saa myös sitä mitä haluaa. Negatiivinen huomio on aina huomioimattomuutta parempi.

Miekin oon nähny paljon itsenäisiä koiria joilla on ns. "perushuomioimattomuus" eli koiran alotteita ei tueta koskaan, ja nämä koirat lällättelevät omistajalleen kun huitelevat puistossa vapaana (onneksi aidatuilla alueilla) eivätkä anna ottaa kiinni, koska omistaja ei yksinkertaisesti ole mitenkään kiinnostava.

myrkku kirjoitti:

[quote=Lusu]Kuten olen sanonut on rotuja ja yksilöitä jotka vaativat koiramaisempaa käytöstä, kuin toiset, jotka toimivat ihan hyvin muillakin tavoin

Selitätkö mikä on tämä "koiramainen käytös" ja "ei-koiramainen käytös", tuleeko se koiralta vai ihmiseltä? Jos ihmiseltä niin miksei ihminen voi vain olla..ihminen? [/quote]

Koira käyttäytyy aina kuin koira. Sillä ei ole muuta mahdollisuutta. Takoitin tuolla nimenomaan ihmisen taholta tulevaa käyttäytymistä. Toki ihminen voi olla vain ihminen, mutta siitä seuraa usein ongelmia koiran kanssa. Koira tulkitsee ihmisen kannalta loogisen käyttäytymisen usein eri lailla kuin ihminen.

[quote/]

Maiza kirjoitti:

Eli palkka tulee arvaamatta ns. bonuksena kaupan päälle.
Tekisitkö sinä töitä vaikket tietäisi saatko siitä aina välttämättä palkkaa?
Ja Lusu on nimenomaan painottanut ettei mihinkään aloitteeseen lähdetä mukaan, tulisi koira millä asenteella tahansa sitä huomiota hakemaan.
Tässäkin on, aloittajan pentu haukkuu huomiota ja kun sitä kielletään siitä, se saa myös sitä mitä haluaa. Negatiivinen huomio on aina huomioimattomuutta parempi.
Miekin oon nähny paljon itsenäisiä koiria joilla on ns. "perushuomioimattomuus" eli koiran alotteita ei tueta koskaan, ja nämä koirat lällättelevät omistajalleen kun huitelevat puistossa vapaana (onneksi aidatuilla alueilla) eivätkä anna ottaa kiinni, koska omistaja ei yksinkertaisesti ole mitenkään kiinnostava.

Kuuntelisin ylempääni ilolla, jos ihailisin ja kunnioittaisin häntä. Työstä haluan palkan.
Olen samaa mieltä Maizan kanssa, että tapa jolla koira lähestyy vaikuttaa siihen voiko sille antaa huomiota joissain tilanteissa. Ja tällöinkään koira ei mene rikki, eikä suhde kaadu, jos huomiota ei tipu. Eikä se tarkoita vihamielistä asennetta, vaan yksinkertaisesti sitä tapaa, jolla ylempiarvoinen laumassa suhtautuu alempaansä. Mitä vahvempi ja dominoivampi koira on ja jos on ongelmia koiran kanssa on yksinkertaisesti selkeämpää olla huomioimatta koiraa silloin kun se on aloitteentekijä.
Tuo pelkkä huomioimattomuus ei tee autaaksi, vaikka luo perustan monille asioille.

Näistä asioista ei kenenkään tarvitse olla samaa mieltä. Tämä on tapa, jonka olen itse kokenut toimivaksi ja nähnyt sen myös toimivan muilla. Siksi haluan kertoa siitä, koska uskon sen auttavan muitakin. Ja se ei sulje pois sitä, että jollain muulla toimisi joku muukin tapa.

Tekisitkö sinä töitä vaikket tietäisi saatko siitä aina välttämättä palkkaa? Olisihan se varmaan parempi kuin ei palkkaa ollenkaan, mutta etkö tekisi kaikkein mieluiten töitä jos tietäisit tasan satavarmasti saavasi siitä palkan?
Miksi koiran pitäisi toimia ilman jatkuvaa palkkaa (palkka ei ole myös yhtäkuin ruoka)?

Mä en vaan ymmärrä miten luoksetulo kun se on opetettu koiralle oikein on enää TYÖTÄ. Huono vertaus mutta ; jos mäkin käyn töissä, teen joka päivä "palkatta" töitä ja palkan saan kuun lopussa. Joten miksi koiran pitäisi saada jatkuvasti jo opitusta asiasta se namipalkka?
Tottakai koiraa aina KEHUTAAN kun se tulee luokse muttei sille nyt herranjumala tartte aina sitä kivipiiraa antaa. Itse tarkoitan tällä sitä että koiran tulee toimia ilman sitä konkreettista kädessä olevaa palkkaa, tottakai kehutaan ja sekin on jo palkka.
On se kumma että nämä itsenäiset koirat ja muutkin jotka olen nähnyt itse toimivat juuri päinvastoin kuin mitä sinä kuvailet. Perushuomioimattomuudenkin voi tehdä väärin - mä en antais koiran lällätellä vaan siitä tulee suora "korjaus".

Ja itsellä on perushuomioimattomuus käytössä joka päivä ; mun koirat tulee luokse. Japsi jopa ihan heiluttaa häntää jos näytän sille metsässä hihnaa. Meillä perushuomioimattomuus tarkoittaa sitä että koiran röyhkeisiin huomionhakuihin ei kiinnitetä huomiota vaan mä ärähdän koiran pois jos se tulee tassulla tuuppimaan. Mutta mikäli koira tulee korvat takana, häntä iloisesti ja RENNOSTI heiluen niin saatan jopa pyytää rapsutettavaksi.
Luoksetulossa käytän hyvin harvoin namia. Meillä kun koira kutsutaan luo niin sitä kehutaan HETI kun se lähtee tulemaan ja sitten saatan heittää palloa,keppiä tms.. Tai sit vaan kehun ja vapautan taas omiin hommiin. Ei sitä luoksetulon toimimista siis ignorata muttei myöskään olla namiautomaatteja. Palkkahan se on kehukin.

Minusta tuntuu muutenkin että tämä "metodi" on monelle punainen vaate vaan siksi ettei siihen olla tutustuttu kunnolla. On se jännä jos kerran koirat jotka saavat elämältää pelkkää rankaisua (= sitähän moni luulee että me teemme) hyppivät ilosta kattoon joka kerta kun niiden kanssa puuhaillaan, koska mehän emme ole mielenkiintoisia. Miten perushuomioimattomuus sammuttaa sen mielenkiinnon? Itse menettäisin ennemmin mielenkiintoni jos mun omistaja olis aina pomppimassa jossain hangessa kuin sirkusapina saadakseen huomioni. Ei asioista tarvitse tehdä numeroa, silti voi osoittaa koiralle kun se teki oikein.

Olisi kiva jos täälläkin kaikki saisivat antaa niitä omia neuvoja ilman että heti kimppuun hyökätään ja toisten näkemykset kyseenalaistetaan. Siinä missä toiset kokeilevat sitä namilla imuttamista ohituksissa - toiset voivat kieltää koiriaan. Voitaisiinko täällä elää sovussa ja antaa jokaisen kertoa omista ja muiden onnistumisista oli sitten se "metodi" mikä tahansa (kunhan ei ole väkivalta)?

I see it this way..

Mä oon tutustunut ko. metodiin ja aion tutustua vastakin lisää (liikaa luettavaa, ei ehi ) vaikka opiskelenkin käyttäytymistieteellistä lähestymistapaa eläintenkoulutukseen. Ei ole multa pois jos opin lisää muistakin metodeista ja mielummin yritän ymmärtää niitä, kuin olen ymmärtämättä.

Kuitenkin se vähä mitä olen tutustunut vaikkapa johtajuus-teorioihin on mielestäni huono uudelle koiranomistajalle tai asioista tietämättömälle siksi, että sanat johtajuus, kunnioitus, kuri, alistuminen voi antaa niiiiiin väärän kuvan. Siitä kun vähän sitten googlaa, niin alkaa tulla juurikin kaiken maailman selätystä ja muita "tosi hyviä neuvoja" ja se voi olla jopa vaarallista. Näihin käsitteisiin kun usein nimenomaan kuuluu mukaan se väkivalta, vaikka muutama fiksu perustelija joukosta löytyykin.
Käsitteet on abstrakteja ja ne perustuu usein vain yhden ihmisen subjektiiviseen tulkintaan ja siksi itse en niihin luota, kun en luota mihinkään muuhunkaan "hömppään" tai uskomuksiin.
Onkohan mahdotonta toivoa, että joskus nämä erilaiset koulukunnat ottaisivat vaikka oppia toisiltaan? (Tiedän kyllä vastauksen.)

Samaa mieltä Maizan kanssa siinä, että neuvoja pitää saada antaa vapaasti, kunhan niihin ei väkivalta kuulu.
Kuitenkin ymmärrän samalla, miksi näitä kyseenalaistamisia ja hyökkäyksiä helposti tapahtuu, koska vallalla on tämä johtajuus edelleen ja vaihtoehtoiset metodit tälle on vielä uudempia ja enemmän piilossa ja oma näkemys halutaan saada esille vaikka vähän hanakammin.

Yritin nyt itse kirjottaa kiltisti, mutta eiköhän tästäkin sada jotain koirankakkaa niskaan.

^ Juuri tällaista avointa keskustelua haluaisin.
Tiukassa istuu ikävä kyllä nämä selättämiset ja muut arveluttavat tavat kasvattaa koira "johtajuudella". Tosiasiahan on että hyvä johtaja ei koskaan käytä fyysistä/henkistä väkivaltaa. Selättämistä ihminen harvoin osaa oikein, eikä ole mitään järkeä alkaa painimaan koiran kanssa joka voittaa sen homman 100-0..
Koiran kuitenkin kuuluu kunnioittaa ihmistä ja sen tilaa. Koira joka kunnioittaa ihmistä haluaa toimia sen kanssa olematta röyhkeä. Koira tällöin suorastaan pyytää yhteistyötä - ei käske tai vaadi.
Koira tarvitsee paljon huomiota ja yhdessäoloa - tämänkin kuitenkin voi tehdä väärin. Toiset koirat kestää enemmän virheitä - toiset vähemmän, sama pätee hellyyden määrään/laatuun.

Ei me johtajuusteoriaa kannattavatkaan olla mitään pahoja ihmisiä jotka pieksee ja rankaisee koiriaan antamatta niille kiitosta ja rakkautta. Ei todella.

Entäs jos vaan unohtaisitte koko sanan "Johtajuus" kun ihmiset eivät tiedä mitä koko sana tarkoittaa. Valtaosa ajattelee sen olevan jotain Hitlerin oppien mukaista koiran brutaalia alistamista. (ja englanniksi vrt. leadership - management)

Alistatte koiraa -> koira ei luota teihin sisätiloissa. On varmaan tilanteita, joissa koiran selättäminen on paikallaan ja ne tilanteet pitäisi osata lukea oikein. Ellei osaa lukea koiraa, ei kannata käyttää sellaista menetelmää, josta ei tiedä mitään. Joten useimmiten huomioimattomuus ja reagoimattomuus on toimivampaa, kuin käyttää jotain sellaista keinoa, josta voi olla haittaa koiran ja teidän väliseen suhteeseen.
Huomioimattomuus on koiralle kuitenkin jo itsessään todella kova rangaistus. Sitähän se käytöksellään hakee, huomiota. Tuon ikäinen pentu on varmasti "luupää" eikä tajua mistään mitään. Sellainen se on luultavasti jonhonkin 3 ikävuoteen asti.

Myöskään sellaisten termien viljely, kun "vuosien kokemus koirista" on vain sanahelinää, koska koirat ovat yksilöitä. On minullakin vuosien kokemus Naisista, enkä niiden oikusta tajua hölkäsen pöläystä.

Oikeastaan ainoa neuvo mitä minä voin antaa on:

- Keksikää yhteinen harrastus ja liikkukaa muiden koiraviisaampien ihmisten keskuudessa. Erilaisia koiraharrastuksia on nykyisin lähes yhtäpaljon, kun trendikkäitä kuntosaleja. Eikä harrastukset välttämättä maksa paljon.

Mä en totaalisena koiraummikkona osannut pitää edes hihnaa kädessä. Oli vain pakko etsiä jostain itseä viisaampia ihmisiä, jotka voivat opastaa koiran käsittelyssä. Ei siihen miljoonia maksavia koiranomeja välttämättä tarvita, avoin mieli ja halu keskustella koiran kouluttamiseen ja elekieleen liittyvistä asioista vieraiden ihmisten kanssa. Ne muuten keskustelee mielellään aiheesta vaikka tunti tolkulla ja taatusti jakavat kaiken mahdollisen tiedon, jos vaan jaksaa kuunnella. Neuvoista parhaimmat voi sitten soveltaa omaan koiraan.

Musta tuntuu, että suurin osa kaikista koiraongelmista poistuu siinä vaiheessa kun ihminen vilkaisee peiliin.

^ Selättämisellä tässä tarkoitetaan sitä kun koira tekee ihmisestä väärin ja se käy kun mielipuoli ottamaan koiraa niskasta ja painaa tän maahan. Sitten siinä painitaan aikansa ja useimmiten koira pääsee nousemaan ennenkuin on "luopunut". Siksi sitä ei suositella, ei tuollaisesta opi. Itse "selätän" tuon nuorimman vaan jos esim.leikkaan kynsiä ja se heittää homman läskiksi. Koira makaa jo valmiiksi joten painan vaan kädellä sen kylelleen ja pidän niin pitkään että rauhoittuu ja sit jatkuu. Saatan jopa ärähtää.

Mutta tosiaan, tuntuu että sana "johtajuus" on se mikä saa ihmisten pasmat sekaisin.

Maiza kirjoitti:


Mä en vaan ymmärrä miten luoksetulo kun se on opetettu koiralle oikein on enää TYÖTÄ. Huono vertaus mutta ; jos mäkin käyn töissä, teen joka päivä "palkatta" töitä ja palkan saan kuun lopussa. Joten miksi koiran pitäisi saada jatkuvasti jo opitusta asiasta se namipalkka?
Tottakai koiraa aina KEHUTAAN kun se tulee luokse muttei sille nyt herranjumala tartte aina sitä kivipiiraa antaa. Itse tarkoitan tällä sitä että koiran tulee toimia ilman sitä konkreettista kädessä olevaa palkkaa, tottakai kehutaan ja sekin on jo palkka.

Jos sulle on opetettu työ, ja teet sitä kuukausittain, koko ajan, joka päivä, eikö se enää olekaan työ kun jo osaat sen? Onhan se.
Ja ongelma koiran kanssa palkkauksessa on, että se ei muistele satunnaisen palkan saadessaan että "nyt saan palkan jokaiselta niiltä kerroilta kun tulin luokse, mutta en saanut palkkaa" toisin kuin ihminen tietää sen.
Mutta kuten itsekin jo korjasit, kehukin on palkka.

Maiza kirjoitti:


Meillä perushuomioimattomuus tarkoittaa sitä että koiran röyhkeisiin huomionhakuihin ei kiinnitetä huomiota vaan mä ärähdän koiran pois jos se tulee tassulla tuuppimaan. Mutta mikäli koira tulee korvat takana, häntä iloisesti ja RENNOSTI heiluen niin saatan jopa pyytää rapsutettavaksi.

Niinkuin sanoin jo, Lusu puhui alussa ettei mihinkään pyyntöön oteta huomiota, vaikka se tulisi millä asenteella. Siihen minä puutuin.
En minäkään koirilleni anna huomiota (edes sitä rankaisua) jos ne haukkumalla komentaa (eivät ne kylläkään komenna..ikinä?).

Maiza kirjoitti:


Minusta tuntuu muutenkin että tämä "metodi" on monelle punainen vaate vaan siksi ettei siihen olla tutustuttu kunnolla. On se jännä jos kerran koirat jotka saavat elämältää pelkkää rankaisua (= sitähän moni luulee että me teemme) hyppivät ilosta kattoon joka kerta kun niiden kanssa puuhaillaan, koska mehän emme ole mielenkiintoisia. Miten perushuomioimattomuus sammuttaa sen mielenkiinnon? Itse menettäisin ennemmin mielenkiintoni jos mun omistaja olis aina pomppimassa jossain hangessa kuin sirkusapina saadakseen huomioni. Ei asioista tarvitse tehdä numeroa, silti voi osoittaa koiralle kun se teki oikein.

Ei se ole punainen vaate, sitä ei vain aina ymmärrä, jotkut on aivan epäloogisia ja niihin haluaa selitykset ja usein ei mitään kunnon selityksiä edes saa.
Ihan itse sinä nyt sanot että joku olisi sanonut pelkkää rankaisua antavansa tai että joku näin luulisi. Mie oon ainakin lainannut nimenomaan ne osat joissa en myöskään näe mitään loogisuutta.

Maiza kirjoitti:


Olisi kiva jos täälläkin kaikki saisivat antaa niitä omia neuvoja ilman että heti kimppuun hyökätään ja toisten näkemykset kyseenalaistetaan. Siinä missä toiset kokeilevat sitä namilla imuttamista ohituksissa - toiset voivat kieltää koiriaan. Voitaisiinko täällä elää sovussa ja antaa jokaisen kertoa omista ja muiden onnistumisista oli sitten se "metodi" mikä tahansa (kunhan ei ole väkivalta)?

Hyökkäys, kyseenalaistaminen, miten sen nyt ottaa itseensä. Ihan samalla tavalla "johtajuusajattelijat" näkevät "meidän" koulutuksen pelkkänä namin tunkemisena naamaan
Eikai kukaan kiellä omia onnistumisiaan jakamasta, saa sitä silti kyseenalaistaa oliko se paras keino.