Koirat.com

^ Komppailen täysin. Puolikurkkarit ovat todella käteviä, meilläkin on aina ollut sen kokoinen panta ettei se pääse kiristämään. Nahkaiset puolikurkkarit ovat lähes ikuisia, Taigalla on käytössä yksi lähes 18 vuotta vanha.

Mäkin liputan puolikurkkarin puolesta (vaikka solkipannatkin on ihan kivoja ja hyvä olla), koska se on niin helppo sujauttaa innokkaalle koiralle päähän. Ihan pikkupennulle en kuitenkaan hankkisi puolikurkkaria vaan solkipannan (tavallinen solki on mun mielestä helpompi käyttää kun pikalukko, tietysti tääkin on makuasia), ainakin meillä oli panta koko ajan päällä kun pentu totutteli pantaan. Puolikurkkari ei siihen käy, eikä myöskään siihen, jos pentua/koiraa pitää ulkona vapaana.

^ Kyllä mä pidin pentua vapaana ilman pantaa. Ja pidän yhä edelleen. Koirakavereiden kanssa leikkiessä voi käydä ikävästi jos on panta kaulassa.

^ja ne pannat myös häviää tonne metsikköön (puolikuristavat) jos penska rellestää irtonaisena panta kaulassa... nimim. herra 10kk = 4 hävitettyä pantaa

Se on vaan huono pentupantojen kanssa, et ne on usein tosi ohuita ja painaa ikävästi pennun kurkkua. Tämän takia ostin Alissalle puolikuristavan, paksun pannan, vaikka se pitikikin vaihtaa uuteen pennun kasvaessa.

Ja kyllä meilläkin pentu oli yleensä ilman pantaa vapaanaollessa, puolikurkkari oli tosi kätevä ottaa pois. Nykyään Alissalla on aina vapaanaollessakin puolikurkkari päällä, eikä siitä oo mitään ongelmia tullu. Tolla on sen verran karvaa kaulassa, että panta ei luiskahda pois löysänäkään.

Mulle ei tulisi mieleenkään päästää koiraa vapaaksi ilman pantaa. Aina panta, jossa nimilaatta puhelinnumeroineen, ihan siltä varalta, jos koira karkaa vaikka jäniksen perään tms. Löytää varmemmin takaisin.

Meillä ei ainakaan puolikurkkari myöskään pysyisi päällä koiralla, kun se on vapaana. Vetää semmoista rallia, että panta lentäis ekassa mutkassa mäkeen. Normilenkeilläkin toi kulkee niin pää maassa, että silloinkin saa tarkkailla, ettei puolikurkkari valahda pään yli. Puolikurkkaria en vapaana koiralla pitäisi myöskään siksi, että se on niin löysä, että monta kertaa isompi riski jädä johonkin oksaan tms. Solkipanta meillä on niin tiukka, että sinne mahtuu pari sormea väliin, eikä takuulla jää mihinkään oksaan.

Jos normi solkipanta on riski koirakavereiden kanssa, niin mitenkäs takit talvella? Niihinkin voi kuulkaas jäädä tassut kiinni riehuessa.

En mäkään pitäisi puolikurkkaria koskaan koiralla kun se on vapaana, selväähän se on että se siltä tippuu.
Meillä on koira hallittavissa vaikka lähtisi jäniksen perään, aina oon saanut sen takaisin huudettua parissa sekunnissa, joten en ole kokenut tarpeelliseksi pitää sillä pantaa. Ei se panta ja nimilaatta kuitenkaan pelasta jos koira juoksee riistan perässä autotielle.
Jos koira ei leikkisi koirakaveiden kanssa niin usein, niin ehkä sitten sen voisi pannankin kanssa hillua, tässä tilanteessa puolikurkkari on vain niin paljon helpompi.

Takitetuista koirista ja riskeistä en tiedä mitään. Takitettua koiraa kun ei ole koskaan ollut eikä varmasti koskaan tulekaan. Noita pantaonnettomuuksia leikkiessä on ollut tuttavapiirissä kuitenkin muutamia.

On tääkin hallinassa, ja tähän mennessä aina tullut luokse, mutta varmuuden vuoksi haluan silti pitää pantaa, koka mun mielestä se ei ole mikään riski. Ihan yhtä iso/pieni riski kuin heijastinliivi tai vaikka se takki. Ja jos on selanen koira kuin Tomo, joka saattaa juosta pitkänkin matkaa näköetäisyyden ulkopuolelle ollessaan vapaana, niin minusta hyvä olla se panta. Parempi katsoa kuin katua, minusta.

Puolikurkkari-kommentti oli tarkoitettu lähinnä Tutulille, mutta myös yleisesti.

Hauska, että joltain koiralta oikeesti lentää puolikurkkari kaulasta koiran juostessa. Tolla tosiaan sitä karvaa piisaa kaulassa sen verran, että panta ei tipahda kyllä millään ilveellä vaikka koira kuinka haistelis. Eikä panta oo kyllä koskaan jäänyt edes kiinni mihinkään. Meillä on siis panta ollut aina koiralla kaulassa, kun koira on lenkillä vapaana.

Ja noihin tunnistetietoihin liittyen... Alissa ei yleensä kauheen kaukana juoksentele, jos lenkkeilen sen kanssa yksin. Se jolkottelee samaa tahtia mun kanssa, kiipeilee kallioiden päällä tms. ja jos se jää musta jälkeen, se juoksee mut heti kiinni. Joskus harvoin, ku toi lähtee esim. fasaanin perään, se tulee tosi nopeesti takasin. Sheltti on niin laumasidonnainen koira, et yleensä pelkoa koiran katoomisesta ei oo. Ja onhan nykyään melkeen kaikilla koirilla mikrosiru, siinä kulkee kätevästi omistajatiedot koiran mukana myös ilman pantaa. Tosin onhan se löytäjälle helpompaa, jos puhelinnumero on heti näkyvillä.

Eli näköjään riippuu paljolti koirasta, millasia pantakäytäntöjä ihmisillä on.

(OT: Vitsit mua sitten häiritsee tän ketjun otsikon kirjotusvirhe... )

No en mä ole koskaan kokeillut lentäiskö se puolikurkkari oikeesti :D Mut jos se ei aina meinaa pysyä normilenkillä rauhallisessa kävelyssä kaulassa, niin mites sit metsässä kun koira vetää tuhatta ja sataa? :D Koska Tomo on niitä koiria, jotka vapaana ollessaan juoksee taukoamatta ja vetää törkäessä riskossakin täyttä vauhtia, niin että välillä oikein hirvittää katsoa sen menoa. Ja juoksee tosiaan vaikka kuinka pitkälle, useimmiten pysyy onneksi suurinpiirtein näköetäisyydellä, muttei aina.

Mikrosirut on joo, muta jos joku tavallinen koirista mitään tietämätön henkilö löytää koiran, ei hän välttämättä tiedä mikrosiruja olevankaan, ja sirun lukeminen vaatii laitteen. Puhelinnumeron osaa (toiuvottavasti) jokainen lukea laatasta ;)

^Eikös sen puolikurkkarin kanssa saa sitten aina olla todella tarkkana, ettei koira pääse irti vaikka toisen koirakon tullessa vastaan, jos se kerta noin löysällä on? Alissan puolikurkkarin alle mahtuu kireimmilläänkin aina pari sormea, eli se ei koskaan oikeesti kurista (jotkut kai käyttää aika kireitäkin puolikurkkareita). Lisäks se on semmonen, et se ei kauheen helposti itekseen löysty löysimmilleen, vaan usein se on kireimmillään, vaikka koira oiskin vapaana. Vissiin ne karvat vaikuttaa tähänkin... (Kauhee selitys... ) Alissalla on vaan toi yks panta ja sillä on hyvin pärjätty.

Ja joo, eihän kaikki tiedä mitään mikrosiruista, mutta jossain vaiheessa koira luultavasti päätyy sellaselle taholle, joka tajuaa tarkastaa koiralta mikrosirun. Oon mäkin harkinnu Alissalle sellasta laattaa, johon sais puhelinnumeron, kun tolla kerta se panta kaulassa vapaanaollessakin on. Toisaalta mun on vaikee kuvitella tilannetta, et Alissa katoais... Toi on semmonen mammantyttö.

Tomo kuulostaa aikamoiselta menijältä. Jos Alissa juoksis pitkin mettiä kauheeta vauhtia ja ois poissa näköetäisyydeltä, niin kyllä mulle tulis hätä. Onko Tomo sitten joskus oikeesti kadonnut pidemmäksikin aikaa?

^ Ei ei, katsos kyllä toi kireimmillään pysyy päässä ja ihan hiukkasen kuristaakin jos koira oikein vetää ja panta on "alhaalla", ei siis ihan niskassa. Eikä lähde vaikka koira vetäisi taaksepäin. Kuitenkin sit muuten roikkuu löysällä, ja kun koira haistelee nenä maassa -> panta valuu kaulaa pitkin kun ei ole paljon karvoja esteenä, ja kerran se vaan valahti sitten siitä pään yli maahan asti. Sen jälkeen oon kyllä ollut tarkempi. Toi panta on siis ketjullinen puolikurkkari, ja se on kireä vaan sillon, kun vetää hihnasta sen kireälle. Olen kyllä harkinnut sellasen puolikurkkarin tilaamista, missä olis nahkainen tai nyloninen kirstysosa ja siinä stoppari, niin ei pääsisi löystymään. (kauhee selitys mullakin! )

Tomo ei koskaan ole kadonnut, mä yleensä huutelen sen perään jos se katoaa näkyvistä pidemmäksi aikaa. Tallilla on tosin välillä tullut tilanteita, etten tiedä missä koira on, mut yleensä se aina jostain putkahtaa. Tallialueelta se ei ole koskaan häipynyt.

Meidän koira on tosiaan 25 cm säkäkorkeudeltaan, joten jos sille jättää puolikurkkarin kaulaan, se yksinkertaisesti kompastuu siihen ketjuun

Meidän koira ei myöskään koskaan katoa näköpiiristä, laumasidonnainen tapaus kuten Tutulinkin koira. Heijastinliiviä en näe mitään syytä pitää keskellä metsää.

muoks. Niin ja jos koira juoksentelee yksinään siellä pusikossa niin mielestäni panta ei ole turvallisuusriski kuten koirakaverin kanssa leikkiessä. Ja silloinkin siinä on yleensä koirakaverin hammaskalusto vaarassa.

Kun tuo koira meille tuli, sillä oli mukanaan puolikuristava panta (ei siis tullut pentuna). Vaikka panta ei minun mielestäni ole liian löysä, koira onnistui jotenkin vaan aina salamannopeasti irrottamaan itsensä siitä, jos niin halusi. Noloa myöntää, mutta koira ei tuolloin ollut todellakaan ainakaan minun hallinnassani lenkeillä, joten päädyttiin sitten hankkimaan valjaat ja myöhemmin soljellinen nahkapanta, sillä niistä ei niin vain itseään keploteltu pois. Kyllä mä nykyään uskaltaisin tota puolikuristavaakin käyttää, mutta jostain syystä edelleen tulee käytettyä vaan valjaita tai tota solkipantaa.

Meidän narttu tulee kans omasta puolikuristavastaan läpi haistellessaan. On muutaman sentin liian suuri, eikä siis kurista edes kireimmillään. Ei kyllä tarviikaan kun eii se oikeesti tarvis pantaa ollenkaan. Lain ja näön vuoks pidän sen kuitenkin kiinni. Ettei kenenkään tarvi pelätä.

Junnun kanssa ollaan siirrytty riisenin rotupantaan, eli kuristavaan ketjuun. Nätisti se siinä kulkee, eikä tarvi ainakaan jännittää että tulis läpi. Välillä vaihtelun vuoks käytetään myös sitä vanhaa puolikurkkaria ja ihan tavallista solkipantaa. Ja on sillä pikalukkopantakin takapihalla.

Meillä Iiriksellä vaihdettiin pentupanta ihan vaan kun alkoi näyttää liian pieneltä koiran kaulalle. Iiristä on talutettu jostain puolivuotiaasta asti valjaissa eikä se ole koskaan ihmeemmin vetänyt, joten käytännössä pannalla ei sinänsä ole suurempaa merkitystä kun sitä käytetään vain tommosena hilluttimena tuossa ja todisteena siitä että koiralla on koti, ei siis talutusvälineenä. Lisäksi siinä roikkuu nimi ja äitimme puhelinnumero karkauksien varalta.

Itse en siis kyllä osaa sanoa mitään tarkkaa ikää.

Meillä pentuaikana oli sellainen Hurtan panta, jossa pikalukko, jossa varmistuslukko (pieni sellainen sivuttain liikutettava "nappula" joka esti pantaa aukeamasta sekä se oli leveä ja pehmeä. Sitten jonkin aikaa käytettiin puolikuristavia tekstiilipantoja, mutta koiramme ei tykännyt yhtään puolikuristavan pannan laittamisesta, joten siinä meni se hyöty, kun koirapuistosta lähdettäessä ei koira tullut lähelle ja antanut laittaa pantaa. Valjaiden kanssa sama ongelma, ettei meinaa antaa pukea niitä vaikka mitä tekisi, joten palasin käyttämään pikalukkopantaa ja nyt koira saattaa jopa tulla eteen odottamaan, että laitan pannan kaulaan.
Pikalukkopantaa olemme käyttänyt nyt syksystä saakka ja puolikuristavat ovat nyt laatikon pohjalla. Jos koiramme lähtee kasvattajan kanssa näyttelyreissulle, niin saatan antaa mukaan leveän puolikuristavan pannan. Tosin täytyy ostaa reilumman kokoinen, että menisi vähän helpommin pään yli.

Nyt siis kyseessä käppänä. Ja aion käyttää jatkossakin pikalukkopantaa, se on ihan riittävän nopea. Hihna on siinä valmiiksi kiinni, niin ihan riittävän nopeasti päästään lähtemään ulos.

Meilläkin kankaiset pikalukkopannat on mulle ainakin tarpeeksi nopeita laittaa. Koirat on tottunu istumaan nätisti sen ajan kun kiinnitän lukot. Toisaalta kun en ole koskaan omistanu puolikurkkaria, olisi ihan mielenkiinnosta kiva kokeilla sitä. Miten se toimiii koiralla, joka ei vedä vaan jota saa enemmän vetää eteenpäin (anni..:)?

Tutuli kirjoitti:

(OT: Vitsit mua sitten häiritsee tän ketjun otsikon kirjotusvirhe... )

Mun silmiin sattuu kanssa toi otsikko niin pahasti! Eikö joku kiltti mode voisi lisätä sinne sen väliviivan...?

^No nyt se on korjattu! Kyllä silmä lepää...