Koirat.com

Itse alan jo panikoimaan. :o Nyt kääk apua takokaa järkeä päähän!
Äippäkoira on 42 vrk ollut tiineenä, mulla alkaa ilmenemään "odottavan äidin paniikki". :D Olen innoissani, mutta kuitenkin kauhuissani. Alkoi vaan yks kaks pelottamaan ihan hirveästi koko prosessi, se, että mun pitäisi saada pennusta järkevä koiraeläin. Jos epäonnistun? Jos siitä tuleekin ihan kamala riiviö? Hetki sitten olin itse lohduttamassa panikoivaa koiranottajaa mutta nyt panikoin itse, kääk!

Hienoa että täällä odottajissa pulistaan niin reippaasti! Mukava lukea vaikken ehdi ihan niin paljon käydä täällä kuin tahtoisin! Onnea kaikille jo pennun saaneille! Teillä se hauskuus on vasta alkamassa...

Pitää tännekin intoilla, että nyt on päätetty että menen katsomaan pentua 11.6! Nyt tietää ihan konkreettisesti jonkun päivän jota odottaa (tai tiedänhän mää jo luovutuspäivänkin mutta sinne on surullisen pitkä aika...). Onneksi mulla on kirjoituksiin lukua ja koulu juttuja sen verran paljon että en kuole tähän odotuksen tuskaan Aika kuluu siitäkin huolimatta hitaasti. Tarkistan mailin ja kennelin kotisivut parin tunnin välein jos olis tullu jotain uuttaa..

Kärvistelen helvetin liekeissä kun kasvattajat ei vastaile viesteihin.. Joillekin lähetetty sähköpostia jo melkein kuukausi takaperin - mutta ei vain kuulu mitään. Ärsyttää, kun näkee hirveän vaivan kun kirjoittaa jokaiselle erikseen lähestulkoon koko elämänkerran ja selittelee pitkät pätkät siitä mitä pennulta toivoo. Ja yksi pieni kysymys: saisinko lisätietoa yhdistelmästä? Mutta kun ei, niin ei.

Maksavompatti mites jos koittaisit soitella kasvattajille? Mulle on ollu aina paljon luontevampaa soittaa ja kysellä pennuista ja rodusta kuin kirjoittaa sähköpostia.

Kasvattajan kanssa tuossa juttelin, että meille ei sitten todellakaan ole muuttamassa mikään helppo tapaus haastaa jo omaa emoaan ja räyhää kovasti. Väsyy kuulemma nopeasti ja nukkuu kaikesta metelistä riippumatta, mutta haastaa. Sosialistamiseen on tarkoitus kyllä panostaa muutenkin, mutta nyt se on oikeasti otettava tosissaan, jotta Utu ymmärtää, että kaikkia koiria ei voi haastaa jne. Lapsia koittaa purra ja vähän sellainen minäiteöverihäärä huhhuijaa. Noh, kasvattaja oli sitä mieltä, että osaan siitä kunnon koirakansalaisen kasvattaa ja lupasi paljon apua, tukea ja neuvoja mut voi hurja sentään. Onneks mulla on aikaa ja tuo noiden emo on ollu ekan vuoden kans juuri tuollainen superaktiivinen, äänekäs häärä, mutta rauhoittunut sen jälkeen ja käyttäytyy tosi kauniisti

Mä soittelin tänään kasvattajalle ja tarkennettiin kellonaikaa kun päästään hakemaan pieni. On kuulemma ehdottomasti kaunein tytöistä ja kehui kovasti ja toivoi että ainakin parit näyttelyt kierrettäisiin.

Ei tässä meinaa pysyä housuissaan, 6 yötä enää..

Matot sai tänään kyytiä ja johdot laitetaan huomenna jemmaan, sitten kelpaa pennun tallustella täällä.. Onneksi alkaa taas työviikko maanantaina niin päivät kuluu ehkä vähän nopeammin, kun ainakin tää lauantai on mun makuun ollut turhan pitkä.

Heissuli vei!
Meidän penneli on nyt kotiutunut ja vaihtoi nimeäänkin Nimu:un. Hienosti neiti matkusti nukkuen koko 550km! Kerran pissattiin ja sitten kotona vasta uudelleen. Hyvä tästä tulee! :)
Siirryn omistajien puolelle, tavataan siellä taas!

Onnea Saije suloisesta pennusta!

Huomenna sitten pääsis vihdoin ja viimein katsomaan pentuja

Onnea Saije suloisesta Nimusta

Täällä vielä 3 viikkoa odotusta ja sit nähdään omistajien puolella

Nenssi...Et ole ainut..niin oon panikoinut minäki...aivan samallaisia juttuja...
Nimenomaa että saanko mä kasvatettua koirasta kunnon koirakansalaisen jne...saanko mä koulutettua sen kulkemaan yhtänätisti irti tuolle lenkillä käydessä...saanko mä koulutettua pysymään pihassa irti,niin kun on tuo jo oleva.Saanko mä...sanko mä...
Mä olin kanssa sillon ihan viimeisinä tiineyspäivinä ihan kuumeessa...ihan pipinä...ootin ja ootin...ja sit ku yhtenä aamuna tuli viesti että eka narttu pentu syntynyt klo7.30 kera tytön kuvan.
Olin ihan sekasi...en muuta pystyny ajattelemaankaa.Sitten ku tuli pitkin päivää päivityksiä tilanteesee...olin haleta liitoksistani...ja kun se synnytys pitkitty veikkaisin sen takia ku niitä oli niin monta.Tai sit sillä emäkoiralla on vaa taipumus siihen.Eka synnytys oli sille kummiski.
Hieno suoritus pyöräyttää 11 penneliä maalimaan.
Kauheeta aikaa oli odotella epätietosena tuleeko narttuja kui monta...tai yleesäkkää.Ja miten ne selviää synnytyksestä...jne jne...
Et siis ole ainoa...

Saije...onnea Nimun kotiutumisesta...Nimu on hyvä nimi ja on kyllä ihan ihtesä näköinenkin.


On tässä pitkässä odotuksessa huonot puolesa...kerkiää miettimään asiaa niin paljon liikaa...pyörittää ympäri ämpäri.Olla ihan tulessa...ja empiä...vaihtelee...
Mutta silti mä olen täysin varma että NYT meille tulee se penneli(tai siis sitten heinäkuun 8pvä).Koira kakkonen.
En malta odottaa että saan sen taasuttelee tuohon...riiviöitsemään...monetkohan kengät meiltä menee hukkaan pitkin pihamaita??!! meil ku kesäsin o ulko ovi aamusta iltaan auki.ja on lasten kenkiä ja omia...(pitääköhän mun piilottaa mun korkkarit??) Voi sitä hermojen koettelua... samoilla hermoilla uhmaikäsen ihmislapsen kanssa...
Ei vaa hyvin se menee.Mä tiedän..mun luonteeseen vaa kuuluu tää kaikki tämmönen...

Jo olevan koiran odotusaika ei ollut pitkä...Etsin kiivaasti koiraa...ja vastaan tuli tuon pentue sanomalehen sivulta.Ja reilu vko siitä mä hain neitin kotiin. Hyvin oon suoriutunut enkä kertaakaan oo katunu sitä että se meille tuli..on maaliman mahtavin koira! Ja nyt se saa kaverin...
Kaivaakohan se uusi penneli mun uudet kukkapenkit nurin??Mitä luulette??

Saije onnea pennusta! Ja uusi nimikin on kiva, sopii kuin kirsu päähän.

Viikon päästä nähdään omistajien puolella..

Nytkaikki alkaa olemaan valmista huomista pennun hakureissua varten. Aamulla aikaseen lähtö ajamaan kohti Kauhajokea. Olo on lievästi sanottuna jännittynyt ja hieman epätodellinen, että huomennako se sit vihdoinkin koittaa no pakko se on uskoa, tsemppit kaikille vielä pentuaan odottaville, kyllä se päivä sieltä koittaa ja odotus varmasti palkitaan Katjes kiittää ja omistajissa kuullaan lisää

Verdelle vinkkinä minäitse-pennun kasvattamiseen, että ne rajat kannattaa olla ja pitää. Mun koira oli pentuna ihan kamala, ajatteli vaan itteensä, haastoi jopa mua eikä uskonut yhtään mitään. Se ei edes katsonut kohti ikinä, oli niin oman tiensä kulkija ettei edes kiinnostanut mitä mä pyysin ja vaadin. Meillä kesti hetki ennenkuin löysin sen meille sopivan tyylin elää ja olla. Mutta ne rajat oli tärkeet. Ja se johdonmukaisuus. Siis onhan ne muulloinkin tärkeet, mutta tällasen pennun kohdalla erityisesti suosittelen kiinnittämään huomiota noihin asioihin. Ja myös se, että kiinnittää ajoissa huomiota asioihin ja myös puuttuu niihin ajoissa. Se on todella haastavaa, mutta siitä selviää, mullakin on nyt 5v kunniallinen koirakansalainen eikä ole ollut enää moneen vuoteen tollanen mitä pentuna oli. Nykyään on niin nöyrää poikaa että ei tartte kun ajatella niin se melkein tottelee, katsoo silmiin vapaaehtoisesti (pentuna se piti pakottaa ja opettaa käskyllä erikseen, ei hakenut ikinä itse kontaktia) ja mieluummin alistuu kuin uhoaa (paitsi muille uroksille).

Kristalli kirjoitti:

Jee, toinenkin cavapennun odottaja!

Nippa, minkäs värinen cava teille tulee?

Ruby tulee. Oon sua jo cavalierpalstalla moikannu, siellä liikuskelen nickillä Nina. Päätin vihdoin kuitenkin tännekin rekata, kun tulee palstaa suht usein luettua ja aina välillä tehnyt mieli tunkea keskusteluihin mukaan. :)

Nippa kirjoitti:

Ruby tulee. Oon sua jo cavalierpalstalla moikannu, siellä liikuskelen nickillä Nina. Päätin vihdoin kuitenkin tännekin rekata, kun tulee palstaa suht usein luettua ja aina välillä tehnyt mieli tunkea keskusteluihin mukaan. :)

Eli teretulemast sit vaan tännekkin puolelle.

Viis päivää vielä pennun kotiutumiseen On alkanu harmittaa, etten ottanut poikaa jo tänä viikonloppuna, mutta johtuu vaan omasta malttamattomuudesta. Järjellä ajateltuna ens viikonloppu on kuitenki parempi vaihtoehto.

Panta on hankittu ja samoin hihna, joka toivottavasti ei oo liian painava. Maitopurkkeja oon keränny leluiksi ja joku päivä pitäis käydä roskiksilla dyykailemassa sanomalehtiä pissapaperiksi Yksinolojärjestelyjä en oo päättäny vielä. Laitanko pennun työpäivän ajaksi kylppäriin vai annanko olla vanhemman urokseni kanssa koko kämpässä..? Pelkään, että koko kämpässä on liikaa tuhottavaa ja paljon riippuu myös ensimmäisistä päivistä ja siitä, miten pojat on keskenään.

Yöjärjestelyt mua mietityttää. Nykyisellä koirallani on lupa tulla sänkyyn ja se nukkkuu välillä yöllä säängyn jalkopäässä. Mitä teen kun pentu tulee?? Se ei pääse hyppäämään sänkyyn/sieltä pois. Annanko nukkua lattialla huolimatta siitä, että toinen nukkuu sängyssä? Kuulostaa epäreilulta.. En ehkä haluais sitä nostaa sänkyynkään (pelkään, että se pissaa sinne ) Miten te muut ootte tehny?

Tähän vielä taustatiedoiksi, että vanhemmalla koiralla ei pentuaikana ollut todellakaan mitään asiaa mun sänkyyn, mutta nää säännöt on vähä lipsunu myöhemmin.. Tosin oon kuullu, etten oo ainoa, jolle näin on käyny. Yks kaveri sanoi, että etukäteen oli kovat suunnitelmat ja koiralla ei niiden mukaan ollut mitään asiaa koko makuuhuoneeseen. Nykyään samainen riiseni nukkuu yönsä tyytyväisenä omistajan kainalossa

Muoks: Nenssille halusin vielä lähettää tsemppiä Tommoset tuntemukset on aivan varmasti normaaleja ja terveitä -onhan koiran tulo niin iso asia ja muuttaa monia asioita. Jos on kyse normaalista jännittämisestä, niin älä ota sitä liian vakavasti. Käänny vaikka sen ex-panikoijan puoleen, niin ehkä hän puolestaan palauttaa sun odotukseen rauhan Ootko jännittäny samalla tavalla aiempien koirien tuloa?

sändi, itseasiassa en ole edellisten koirien tuloa jännittänyt samalla tavalla, kun ne eivät ole olleet ikiomia. Ehkä se on se ikioma-panic. ;) Kyllä kaikki järjestyy, nyt on hyvin levollinen fiilis, ajattelen vain kaikkea mukavaa, mitä meillä varmasti tulee olemaan.

Rahatilanne huolettaa kyllä, mutta eiköhän se saada järjestettyä. Lisäduunia on haussa, avo auttaa totta kai ja näin. Toivottavasti työtilanne paranee. :)

Nimu kiittää ja kumartaa!

Meillä on elo lähtenyt sujumaan oikein hyvin ja tyttö on oppinut nopeasti ettei sisälle pissitä. Eilen ja yöllä on tullut yhdet pissat. Hyvinkin tottelevainen tapaus, toivottavasti jatkokin menee yhtä mallikkaasti. :)

Jaksamisia kaikille odottajille, se The Päivä tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin vaikka tuntuu ettei se aika niin millään etene. :)

Onnea uusille omistajille :)!

Ne syntyi, ne syntyi! "Meidän" pallukat syntyi! Onneksi kaikki meni ilmeisesti hyvin.
Nyt vaan odotetaan ja katsotaan osuuko päätökset omalle kohdalle vai jäädäänkö nuolemaan näppejämme. Aluksi oltiin sillä linjalla, että uros halutaan, mutta pikkuhiljaa se vaihtuikin siihen, että kumpi vaan käy, kunhan luonne on sieltä eloisammasta päästä. Innostunut-, huojentunut- ja ahdistunut olo yhtä aikaa, kummalista

Mun pennun saapuminen tuntuu vielä hirmuisen kaukaiselta. Toisaalta kun tarkemmin mietin, niin kuukausi vaihtuu ihan kohta kesäkuuksi, jolloin pääsen eka kertaa katsomaan pentuja. Siitä kolmisen viikkoa, niin tuhina kuuluu nurkissa. Näin ajateltuna tulee melkein paniikki, kun en ole ostanut vielä juurikaan mitään pennulle (päätin, että lähempänä ajankohtaa sitten, ettei odottaminen ole niin kivuliasta ja tärisyttävää :D ), mutta lohduttaudun aina ajatuksella, että no onhan tässä vielä aikaa. Mutta kesäkuu tulee olemaan täynnä kaikkea härdelliä: töitä hirmusesti, muutto, kämpän valmistelu pentua varten, joten se mennee suht nopeasti myös. Ja sitten onkin heinäkuun ensimmäinen viikonloppu. Hui. Ihanaa.

PS. Pennun ruokakuppi on saapunu postiin. En tiedä pystynkö hakemaan sitä tirauttamatta muutamaa onnen kyyneltä. :DD

13 pv ja me haetaan pentu kotiin! Tänään käytiin tosiaan ruokapussi ostamassa, että vielä pitäis herkut ja luut + vakuutus hommata ja sitten alkaakin olemaan kaikki! Nyt tulevalla viikolla on onneksi (valitettavasti..:D) vielä 3 koetta, joten aika menee niihin lukiessa. Ensviikonloppuna lähen myös reissaamaan, joten toivottavasti aika kuluu sielläkin nopeaa.

Niin ja sitten vielä kysyttävää: Oletteko te pennunodottajat jo miettineet että aiotteko alkaa pennun kanssa jotain harrastamaan? Tokoa, agilityä, näyttelyitä tai jotain muuta?

Itse olen miettinyt, että varmaankin tokoilemaan aletaan ja sitten saatetaan näyttelyissäkin käydä, kun pennun molemmat vanhemmat ovat saaneet heti ensimmäisillä kerroilla toinen EH:n ja toinen SERTin, että periaatteessa ihan hyvät 'pohjat' varmaankin on, jos vaan itellä innostusta riittää ja saan pentua opetettua. Oon kyllä kiertäny näyttelyissä ja mätsäreissä ja lukenu niistä ja kaiken lisäksi kasvattaja lupas mua auttaa, jos vaan alkaa kiinnostamaan näyttelykehät.