Koirat.com

varpuu Joo olen miettinyt jo aika pajon sitä että alan harrastamaan ainakin agia mun koiran kanssa. Oon myös jäljestyksestä kiinnostunut. Tokoonkin on kiinnostusta mutta pelottaa että onko se parsonin kanssa liian haastavaa, mut kyllä ainakin sen pentukurssin ja arkitottelevaisuuden verran aijon kokeilla.
Harrastukoiraksi koiraa lähdin alusta asti etsimään niin harrastamista on siis tiedossa ainakin agilityn osalta en nuista muista ole vielä 100 % varma...

Ja muuten onnea pennun saaneille ihanaa kun laitatte tänne odotajille aina kuvan ennen ku siirrytte omistajiin, se tsemppaa jaksamaan!

Me aloitetaan toko ja luustokartoituksien jälkeen agility. Kasvattaja toivoi meidän käyvän näyttelyissä sillä pennusta todennäköisesti tulee hyvinkin menestyvä, joten kyllä aijomme niissäkin käydä. :)

Mä olin tosi nuori silloin kun tuon ekan koiran sain, vasta kahdentoista. Että vaikka sekin on mun nimissä ja periaatteessa mun koira, niin en minä silloin ymmärtänyt mitenkään kummemmin mistään ressata. Jännitti vaan se oman koiran saaminen kun monta vuotta olin sitä kinunnut :D

Mutta nyt kun se on todellakin mun OMA koira ja olen siitä vastuussa kokonaan itse, niin sitä miettii kaikkea mahdollista. Ja kun jotkut vielä kehtaa tässä vaiheessa sanoa et "oisko kuitenkin parempi katsoa vielä vuosi eteenpäin", niin ei kyllä helpota mun oloa ollenkaan.

Kummasti kuitenkin kaikki koiralliset tutut, kaverit ja sukulaiset on suhtautuneet tähän erittäin kannustavasti! Lähinnä sanoneet että jos sä sen koiran haluat niin sitten sä sen hankit. Piste. Eihän se sen kummempi asia ole. Ehkä mä ennemmin uskonkin niitä, ymmärtävät ehkä tässä asiassa minua paremmin :D

Meillä tosiaan olis suunnitelmissa ainakin näyttelyissä käydä. Tokoa ja agilityä pitää ainakin vähäsen treenailla, jos koira näyttää tykkäävän niin jompaa kumpaa voisi kokeilla ihan kilpailumielessäkin. Toko on itselleni vähän vieraampaa, agilityä ollaan tuon Minkan kanssa joskus harrastettu enemmänkin. Yhdet epäviralliset kisatkin käyty :D

Mut nyt sain viimein sen varausmaksun maksettua, eli eiköhän se villakoirapentu meille tule! Aika hurjaa tää on silti :D

Muoks:

Kävin tänään kattomassa pentuja. Ai että ne oli ihania

Kävin myös ostelemassa tavaroita ja mukaan tarttui panta, 2 ruokakuppia, 2 lelua, nameja, luita ja peti.

Katsokaapa kuvia alla olevasta linkistä. Pentu joka tossa kuvassa on päällimäisenä on mun.

http://http://www.facebook.com/home.php#!/photo.php?fbid=175227992532691&set=a.175227215866102.50115.100001364730850&type=1&theater

eepi78 Kiitos. Neuvot on kaikki tervetulleita Hieman kieltämättä kauhistuttaa, mutta uskon selviytyväni. Neito on kunnon pentulaatikkohäirikkö, mut päättäväisyydellä päättäväisyydellä kuten noiden super temperamenttisten ipanoidenkin kanssa

Harrastuskoiraksi minäkin pennun olen ottamassa. Näyttelyt ainakin kiinnostaa, niin myös toko ja agility. Kattoo nyt minkälainen pennusta muotoutuu ja mistä tuntuu pitävän, sen mukaan sitten mennään. :)

Mulle Utu tulee pääasiassa erätoveriksi. Lisäksi tietysti toko, mutta myös jälki ja haku sekä pelastuskoiratoiminta kiinnostaa. Katsotaan nyt mihin kaikkeen into ja aika riittää. Mua ei näyttelyt kiinnosta tippaakaan, mut jos kiinnostais niin tuskin oisin ottamassa paimensukuista, joka kyllä toki saa näyttelyihin osallistua Suomenlapinkoirana, mutta harvemmin pärjää kennelliiton rotumääritelmän mukaisesta näyttelyversiosta eroavan ulkomuotonsa vuoksi ja tuo ulkomuoto (häntä pääasiassa alhaalla, pidempi selkä, ohuempi/lyhyempi karva) eli sellainen alkuperäisen poropaimenen rakenne mua erityisesti tässä linjassa viehättääkin...

Lisäys meinasin ihan unohtaa, että on tuo neiti tarkoitus viedä myös poropaimennustestiin vaikka etelässä asutaankin. Emo asustaa täällä myös ja on suoriutunut poropaimennustestistä loistavin arvosteluin hyväksytysti ja toki Paimensukuisten katselmuksiin mennään. Nää on nää "pakolliset" meriitit mitä haluaa lähteä leikkimielellä käymään läpi. Agility ei ole mun juttu

annaa kirjoitti:

http://http://www.facebook.com/home.php#!/photo.php?fbid=175227992532691&set=a.175227215866102.50115.100001364730850&type=1&theater

Tuo linkki ei toimi. Taitaa näkyä vaan sun kavereille. Klikkaa kuvan päällä hiiren oik. nappia ja valitse "kopioi kuvan osoite". Sillä linkillä näkyy ainakin mulla kuvat.

Mä olen ajatellut että ois kiva päästä kokeilemaan tokoa ja agilitya, mutta aika näyttää sitten miten edetään. Näyttelyyn ilmeisesti ollaan kuitenkin menossa, kun kasvattaja niin toivoi ja kyllä mua on jo pidempään kiinnostanut käydä ainakin katsomassa sitä touhua.

Tämän sydän jäi pentujen luokse! Ne oli niiin suloisia ja sieltä löydettiin meille oikein sopiva ja nätti tyttö josta maksettiinkin jo varausmaksu. Eli nyt alkaa kahden viikon raastava odotus.

Täällä kyseltiin harrastuksista, meillä on suunnitelmissa jälki ja haku (käydään kokeilemassa kumpi on enemmän oma juttu) ja tietysti sitten ihan tokoilu. Suunnitelmissa ja unelmana siintää BH-koe eli tottista päästään kans treenaamaan.

Täälä viikolla tällä viikolla...se tapahtuu!!Mä pääsen katsomaan pentuja!!!
Lauantaina...lauantaina!! Aamusella pitäs päästä lähtemään kuhan meidän lapsenlikat tulee ensin tänne meille. Puolen päivän tienoilla oli puhe että oltasi siellä penneleitten luona. Tuleekohan tästä pitkistä pitkin viikko??Täytyy toivoa että ei sada vettä niin kun säätiedotus uhkasi...sitten käy aika pitkäks jos en pääse ulos tuusaamaan juttujani...

Täällä oli ollut puhetta harrastussuunnitelmista.
Mä aijon käydä näyttelyissä sen minkä vaan kerkiän ja pääsen. Siel on nii mukava käydä rodunedustajien kanssa kahtelemassa koiria ja muutenkin se on kivaa.Mut sit kaiken muun suhteen mennään fiiliksellä..kaikkea kokeillaan ja niistä valitaan sitten meille mieluisimmat jutut.Jälkeä meinaan tehä...se on kivaa.Ja sitä harrastetaan pienissä määrin tuon jo olevankin kanssa.Agissa käytiin tuon olevan koiran kanssa mutta jouduttiin jättämään se tuon selän takia... Se oli iso harmi sillon...me molemmat tykättiin niiiiiiiin paljon siitä. Ja tykättäs.
Sitä me siis ainakin kokeillaan het pennusta asti niit missä ei vaadita koiran kropalta mitään isompia... Mutta isoimmassa roolissa on nuo näyttelyt ja metsässä samoilut ja kaikki nää koti puolen hommat.Agia voisin vaikka joskus tulevaisuudessa jopa kisata jos meijän yhteistyö toimii niin hienosti. Mutta en odota suuria...kuhan saan tän arjen toiminaan kivasti,ni sehän se on pääasia.
Hiiiirveesti helepottaa ku isäntä o luonu mulle paineita...kun tuo jo oleva koira toimii hienosti...osaa käyttäytyä mennään mihin vaan.Ja tottelee hienosti.Kulkee hienosti matkassa tässä läänillä...jne jne...et se tuleva koira pitäs saaha yhtä ihanaks...
Joo o.Kyl mä teen töitä sen eteen mutta ku se ei ihan mene niii...jokainen kun on yksilö.. Toivotaan nyt et meille osuu se sopivin yksilö kaikin puolin.Mulla kun on ajatuksena et jos kaikki menee hyvin...ja sit ku koiruus on 3-4 ni pennuttasinkin sen vielä...Jos kaikki tosiaan muuten näyttää vihreetä valoa.
Muutenkin pieniä kasvatus suunnitelmia ois tulevaisuuteen. Kurssi on käytynä....ei muuta ku ammetamaan oppeja vanhemmilta kasvattajilta.

Verde: Mun koirahan oli jo pentulaatikossa se joka oli ekana ja vikana tissillä, töni vaan muut syrjään, se oli määrätietoinen ja omatahtoinen tyyppi. Ja kun se mulle tuli niin ajattelin että minkäköhän takia kasvattajat valitsi näin kauheen pennun just mulle kun on eka koira kyseessä vaikka koirista kokemusta olikin. Eka vuosi oli tosiaan ihan kamalaa aikaa tuntui etten mä saanut mitään kontaktia koiraan, kuljetin sitä vaan narun päässä eikä se totellut mitään, oppi asioita hyvin, mutta ei koskaan tehnyt sitä mitä käski. Se ei malttanut kun se oma pää oli niin vahva. Mutta kun naps vaan kahden vuoden hujakoilla se alkoikin käyttäytymään, se kuuli mitä sille sanottiin, teki kertalaakista kaikki käskyt aina ja heti ja nyt 5-vuotiaana on oikein unelma. Mä itkin usein kun tuo oli pentu, ihan pelkästään sen takia että en saanut siihen mitään kontaktia. Olin turhautunut kun se vaan pelleili ja teki niinkuin sitä huvitti, mutta ei kuunnellut mua missään asiassa. Kasvattajat sanoi, että pidä paljon vapaana, pentu seuraa aina ja kaikkialle, mutta ei tämä. Se istua nökötti pihalla ja vaikka itse menin miten kaus se viis veisas siitä, ei tullut perässä. Menin välillä jopa pois näköetäisyydeltä, tuo vaan nökötti, ei tehnyt elettäkään lähteäkseen perään. Ei edes katsonut kohti vaikka nakkimakkaraa heiluttelin edessäni. Ja kyseessä kuitenkin ahne koira kun mikä. Se pisti jarrut päälle aina lenkillä, lähes joka päivä, se halusi kulkea omia reittejä, ei sinne minne mä haluan. Istui keskelle tietä ja oli niinkuin ei oliskaan. Mä olin sitkee enkä antanut periksi, kiskoin perässä vaikka ohikulkijat katteli. Katsekontakti piti opettaa erikseen, ei itse katsonut kohti ollenkaan.

Mutta kuten sanottu, hyvä koira siitä tuli vaikka ensin vähän epäilinkin.

Tänään oli taas niitä päiviä, että tuntui että päivät ei enään etene mihikään suuntaan... Helpotin oloani ja kävin ostaan kaikkea puoli turhaa kuten kakkapusseja ja naksuttimen, luita, toisen kongin ja semmosen pissa pois litkun... Voi ku aika vaan kuluis!
Tiiän että kesällä aika kuluu nopeampaa ku se on niin buukattu täyteen pennun tuloon asti, mutta tämä loppu kouluaika on ihan kamalaa. Pitää väkisin jotain hoksata... Ja vielä pitää tuota vettä sataa. Sen lisäksi suurin osa pääsi jo tänään näkemään karvalapset, voiko ihminen enään paljon kateellisempi olla?

Tänään sain kasvattajalta (Jonna Laitinen) uusia kuvia pennuista. Alempana kuvassa minun Eevini, 2,5 viikkoa vanha ihanuus. Tämän kuvan myötä aloin oikeasti vihdoin tajuamaan, että kyllä se pentu vain tulee. Melkein tekisi mieli pari onnen kyyneltä tirauttaa. <3

Kommentoin jo kuva-ketjuun, mutta pakko kommentoida tännekkin:

Eevi


Omaa: enää KOLME yötä! Nyt alkaa jännittää jo sen verran etten saa nukutuksi kunnolla.

Harrastuskoira meilläkin on toiveissa saada, joten energinen riiviö/tohelo (rodun rajoissa) olisi vaan plussaa :) Lajeista Eniten kiinnostavat vepe ja toko, joita kumpaakin aijomme myös harrastaa olettaen, että koira sen kestää (ei iho-ongelmia etc). Myös hajujen tunnistus ja sitä kautta sienestys voisi olla hauskaa ja hyödyllistä!
Koiran kanssa en ole aikaisemmin ajatellutkaan käydä vaeltamassa, mutta hauskalta vaikuttaa. Eikös hauva joudu niistä reissuista suurimman osan olemaan kiinni? Taitaa jäädä haaveeksi kuitenkin, eihän avo voi nukkua jos patjan alle eksyy käpy !

Vihdoinkin kävin shoppailemassa tavaroita pennulle! Tai en nyt vieläkään hirveästi, mutta nahkainen talutin, kynsisakset, harja ja yksi luu tarttui mukaan. Päädyin nyt siihen että ostin heti nahkaisen taluttimen enkä mitään pentuhihnaa. Kaapista löytyy kuitenkin sellainen vanha näyttelyhihna mistä Maksavompatti tuossa aikaisemmin mainitsikin. Sillä voi sitten harjoitella ihan alkuun.

Ärsyttää kun kasvattajalla on niin paljon kiireitä ettei ehdi kuvia kauheasti laittelemaan. Pennut on kuitenkin jo neljä viikkoisia ja viimeisimmät kuvat olen saanut reilu kaksiviikkoisista pennuista... Lauantaina olisi vapaapäivä ja mietin että pitäisikö lähteä katsomaan pentuja. Matkaa on kuitenkin se 300km suuntaansa, että onko ihan turhaa ajella tuollainen matka sen takia että pääsee pentuja puoleksi tunniksi katsomaan? Kuitenkin tekisi mieli vähän käydä rapsuttelemassa pikkuisia.

Mun päähän ei vieläkään millään mahdu että pentu tulee kohta kotiin! Enää kolme viikkoa...

Muoks. Ja ainiin, meille koira tulee lähinnä kotikoiraksi. Eri lajeja ajattelin kuitenkin käydä kokeilemassa, saa nähdä mistä sitten innostuu. Ensimmäinen oma koira ja vanhempien koiran kanssa ei ole ikinä mitään harrastettu joten ei kauheasti ole kokemusta eri lajeista. Agility ainakin kiinnostaisi. Vaeltamisesta tykkään itse todella paljon ja toivottavasti hyvän vaelluskaverin koirasta saankin!

^ No ompa kurjaa kun ei voi laittaa kuvia me ollaan maltettu näin hyvin odottaa lähinnä just kuvien ja webcamin avulla. Lapsetkin aina odottaa uusia kuvia. Me saadaan tosiaan elää jännityksessä nyt yhdessä kun haetaan lappalaisemme kotiin samana päivänä

Laittelin "lelukoriin" Utun lelut jo ja totesin, että niitä tarttee lisää Kasvattaja oli sitä mieltä, että vois miinottaa kämpän kaikella Utuvapaalla Tällöin muksut voi tyrkätä sen suuhun aina Utun oman lelun jos käy riekkumaan, hyökkäilemään tai käyttää hampaita.

Siivoiltiin tänää ja muksut (varmaan ekaa kertaa ikinä) siivosi huikean hienosti huoneensa ihan itse ja kunnolla kun tiesivät, että sitten asennetaan koiraportti sitten ihme motivaattoreita, mut kai se kertoo niille vaan, että ollaan jo lähempänä Utun kotiutumista. Ihanastihan ne on malttaneet, keskustelleet keskenäänkin siitä miten tärkeää Utun on olla oman äidin luona vielä (6 ja 4 vuotiaat). Se pakastin pitäs vielä hakea mun veljeltä lihoja varten + edelleen tuo takapihan aitaaminen (siis aita on, mut 40cm rako sen alla), mut ääääk, ei saa aikaseks

Nappulaa me ei muuten taidetakkaan syöttää lainkaan. Pennut ei ainakaan vielä oo suostuneet yhtään syömään ja koska barffi uppoaa hyvin niin sillä mennään ilmeisesti alusta asti. Sopii meille kyllä hyvin

Tyyppi löysi äitinsä piilottaman kanansiiven

Ihana Utu.

Meillä ei oikeestaan oo kun yks lelu pennulle, plus sitten vessapaperirullan hylsyjä kasa.